Ruotsi------------ Elmander ----- Ibrahimović ------------
-----------------------------------------------------------
Elm, V --- Källström ----- Svensson - Larsson, S
-----------------------------------------------------------
Safari --- Majstorović --- Melberg --- Nilsson ----
---------------------- Isaksson ------------------------
Hiukan pelaajista, pelitavasta ja lopuksi pohdintaa Suomen mahdollisuuksista:
Nilsson pelaa säännöllisesti Brøndby IF:n riveissä Tanskan pääsarjaa. Alla myös visiitti valjussa ja monta vuotta Panathinaikosissa ennen siirtymistä Tanskaan.
Melberg luutii Olympiakoksen takalinjoilla säännöllisesti, seurauralla pelannut monessa maassa ja monessa seurassa, joista nimekkäimpinä Juventus ja Aston Villa.
Majstorović pelaa niin ikään säännöllisesti AEK Ateenan puolustuksessa, jonne mies on saapunut Enscheden ja Baselin kautta. Baselissa taasen pelaa nykyään 24-vuotias
Safari, joka on Ruotsin puolustuksen kolmikymppisten joukossa nuorin ja samalla usein hyökkäävin pelaaja. Ihan hyvätasoinen linja, jolla on paljon yhteisiä pelejä vyön alla, mutta josta Hyypiän kaltainen johtohahmo kuitenkin puuttuu.
Keskikentän keskusta on toiminut tuollaisenaan todella usein. Laidoilla on ollut enemmän vaihtelua. Elmin veljekset, Birminghamin
Sebastian Larsson, Brøndbyn
Holmén nähtiin kaikki edellisissä karsinnoissa kentällä. Heerenveenissä leipänsä tienaava
Viktor Elm muodostaa samalla laidalla Safarin kanssa pelatessaan melko hyökkäävän duon. Kovimpia maita vastaan Holmén on kokeneena pelaajana laitettu tälle laidalle.
Hyökkäyksessä Henken lopetettua on kova kilpailu toisesta paikasta. Boltonissa pelaavan
Elmanderin ruuti ei ole ollut yhtä kuivaa kuin Toulousen aikoina, jossa vieläkin muistellaan esimerkiksi hattutemppua Bordeaux’ta vastaan. Ibra pystyy hoitamaan targetin tehtävät ja paljon muutakin, joten toinen hyökkääjä saisi olla mieluusti nopea ja taitava. Tässä kohtaa Ruotsilla on pienoinen ongelma. Kaikki kolme potentiaalista kandidaattia (
Berg, mainittu Elmander ja jokerina hyvää kautta pelaava
Toivonen) nimittäin ovat melko pitkiä kavereita. Berg ei ole ihan onnistunut lunastamaan odotuksia Hampurissa, Toivosen kyvyt mielellään pelin rakenteluun osallistuvana kaverina menevät aika paljon Ibran roolin kanssa yksiin.
Markus Rosenbergin taso ei vaan riitä,
Tobias Hyseniäkin on kokeiltu kärjessä pienenä ja vikkelänä pelaajana, mutta ei.
Koska kärkipari tulee hyvin todennäköisesti olemaan pitkä, eikä niin hirveän nopea, Ruotsi on pakotettu käyttämään hyökkääviä laitureita ja 4-2-4 –tyyppistä hyökkäysformaatiota. Ibran kyky voittaa irtopalloja, pitää ne hallussaan paineenkin alla ja rakentaa peliä menevät ainakin nopeiden vastahyökkäyksien osalta hukkaan. Interin mestaruuskaudella vierellä oli Balotelliä, Queresmaa ja Mancinia, jotka jäivät kärkkymään vastahyökkäyksiä. Ruotsin laitapelaajilla on enemmän puolustusvelvoitteita, ja kuten sanottu, toiseksi hyökkääjäksi ei löydy pikakiituria. Näin Ibra saa pelata melko vapaassa luovassa roolissa hyökkäysten tullessa suht hitaina ja kontrolloituina.
Jos ennakointini osuu yhtään oikeaan suuntaan, tässä piilee Suomen kannalta mahdollisuus. Voimakas laitojen käyttö, varsinkin Safarin nousut ja hyökkäävä Elm (toivottavasti) samalla laidalla, sekä Ibrahimovicin kykyjen puutteellinen hyödyntäminen. Melko mukava asetelma myös Suomen toppareiden kannalta, ei älyttömän nopeaa pelinkääntöä ja toisaalta mahdollisuus hyökätä Ruotsin pakkien selustaan. Toki Ruotsi on silti kova nippu ja lähtee ennakkosuosikkina matseihin.
