Eri maiden juniorituotannon vertailua

[De Souza]

Yksi mielenkiintoinen mittari juniorityön nykytasosta voisi olla laskea pääsarjassa pelaavien pelaajien määriä per ikäluokka. Tuossa sattui syksymmällä silmiin tällainen laskelma eräällä sakufoorumilla. Tuossa oli tarkasteltu 86-91 syntyneitä pelaajia Espanjassa, Saksassa ja Englannissa sekä vähän rajoitetummassa mittakaavassa myös Ranskassa ja Italiassa. Kriteerinä oli muistaakseni vähintään 20 minuutin peliaika ja laskettiin pelkät kenttäpelaajat sekä kaksoispassin miehistä vain ne, jotka edustavat tutkittua maata.

86-91 syntyneiden osalta Espanja ja Saksa pääsivät päälle 40 pelaajan per sarjakierros, kun Englannin lukema jäi selvästi pienemmäksi eli pikkasen alle 20. Espanjalla oli vahva edustus puhuttaessa ikäluokista 86-88, kun taas Saksa oli selvästi kärjessä ikäluokissa 89-90. Saksan kannalta mielenkiintoista tuossa on, että 89-90 syntyneiden kohdalla puhutaan juuri ensimmäisistä uudistetun juniorityön tuloksista eli pelaajamäärien perusteella se on onnistunut. Toki onnistumisen puolesta puhuivat jo voitetut nuorten Euroopan mestaruudet. Määrät pitäisi tietysti vielä suhteuttaa, koska Saksan pääsarjassa pelaa kaksi joukkuetta vähemmän kuin Englannissa ja Espanjassa.

Seuraavaksi tämä tilastonikkari oli tutkinut nykyisten U21 ikäluokkien (88-90) määriä kaikkien mainitun viiden maan osalta ja tässä vertailussa Saksa oli kärjessä yli 20 pelaajallaan. Ranska oli toisena karvan alle 20 pelaajallaan Espanjan jäädessä viidentoista paikkeille. Perää pitivät Englanti ja Italia alle kymmenellä pelaajalla. Italia taisi jäädä vielä alle viiteen.

[Lätkis]

^ Yllättää kyllä nuo Italian luvut, koska Serie A:n kotimaisuusaste on todella korkea noin muuten. Olisiko jopa yli 70%.

[De Souza]

^ Yllättää kyllä nuo Italian luvut, koska Serie A:n kotimaisuusaste on todella korkea noin muuten. Olisiko jopa yli 70%.

En tiedä, miten lähellä transfermarktin lukema on totuutta (riippuu vähän laskentavastakin), mutta se väittää italialaispelaajien osuuden olevan 57%. Viime vuosina se on laskenut kyllä. Nuorten turnausten perusteella Italian tasossa on tiettyä laskua havaittavissa ja ehkä se jo näkyy pikku hiljaa.

[Callit]

Esimerkiksi Sturridge on tekemässä läpimurtoa Chelseassa ja Adam Johnson Cityssä. Micah ei todellakaan ole edes Englannin ykköslupaus.

Käsittääkseni Sturridge on vaihdettu 7 kertaa sisään ja kerran ulos. 0 maalia? Jotenkin musta tuntuu, ettei Ancelotti kaavaile siitä Drogban seuraajaa.

Johnson on pelannut komeaa kautta, ja tietysti kummallekin onnea urilleen. Mutta se mikä ei nyt tahdo mahtua Viinurin kaaliin on se, että kun nämä kaverit ovat olleet kisoissa muita samanikäisiä vastaan, niin ne eivät ole olleet mitään kisojen tähtipelaajia. Vai oliko Johnson viime kesänä jotenkin maaginen?

Viinurin ainoaksi lohduksi jää siis kuvitella, että 89-syntynyt Sturridge on Chelsean vaihtopenkilläkin maailmantähti, ja vastaavasti jatkuvasti Bundeksessa loistava saman ikäinen Marin ihan rotsi. Vaikka siis Marin on esim. U17-kisoissa valittu all starsiin, jne. jne.

[Tukeem Abdullah Jafer]

En tiedä, miten lähellä transfermarktin lukema on totuutta (riippuu vähän laskentavastakin), mutta se väittää italialaispelaajien osuuden olevan 57%. Viime vuosina se on laskenut kyllä. Nuorten turnausten perusteella Italian tasossa on tiettyä laskua havaittavissa ja ehkä se jo näkyy pikku hiljaa.

Ihan totta varmaan nuo luvut ovat nuorten italialaisten pääsarjapelaajien osalta, mutta eivät ne kerro juuri mitään maan junnutuotannosta. Italiassahan pääsarjajoukkueiden kotimaisuusaste on kuitenkin varsin vertailukelpoinen muihin suuriin liigoihin, joten se kielii vain siitä, että saapasmaan äärimmäisellä huipulla suositaan kokeneita pelaajia. Tämä johtuu osittain siitäkin, että italialaisseuroilla ei ole reservijoukkueita, vaan nuoret lupaukset lähetään usein lainalle tai kaksoisomistukseen pienempiin joukkueisiin, esimerkiksi Serie B:hen. Toisaalta myös Italian vanhimpien junioreiden sarjaa - Campionato Primaveraa - pidetään yleisesti ihan maailman eturivin juniorisarjana. Tästä osoituksena on muun muassa juuri nyt käynnissä oleva kansainvälinen junioriturnaus, Torneo Viareggio, josta ulkomaiset joukkueet putosivat jo varhaisessa vaiheessa.

[De Souza]

Ihan totta varmaan nuo luvut ovat nuorten italialaisten pääsarjapelaajien osalta, mutta eivät ne kerro juuri mitään maan junnutuotannosta. Italiassahan pääsarjajoukkueiden kotimaisuusaste on kuitenkin varsin vertailukelpoinen muihin suuriin liigoihin, joten se kielii vain siitä, että saapasmaan äärimmäisellä huipulla suositaan kokeneita pelaajia.

Olen periaatteessa eri mieltä. 10 vuotta sitten Saksassa sanottiin lähes samaa. Mutta näin jälkikäteen katsottuna jokainen asiantuntija lienee nyt sitä mieltä, että tuolloin taso ei yksinkertaisesti riittänyt, koska järjestelmä pääsi rapistumaan. Ei ollut eiväitä pääsarjafutikseen. En sano, että Italia kulkisi Saksan polkuja ja hukkaisi "yhden sukupolven", mutta mielestäni tiettyä laskusuuntaa Italiassa on havaittavissa. Tätä kehityssuuntaa olen päätellyt yleisesti nuorten arvoturnauksista ja myös ennen kaikkea hyvin tuntemani Saksan ja Italian keskinäisistä peleistä, joissa Saksalla on varsinkin -89 syntyneistä eteenpäin jo useita murskavoittoja Italiasta.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, etteikö aikanaan esim. parikymppiset Cannavarot tai Totit ja kumppanit pelanneet jo säännöllisesti pääsarjaa? Itselläni on vahvasti tällainen mielikuva.

Toisaalta myös Italian vanhimpien junioreiden sarjaa - Campionato Primaveraa - pidetään yleisesti ihan maailman eturivin juniorisarjana. Tästä osoituksena on muun muassa juuri nyt käynnissä oleva kansainvälinen junioriturnaus, Torneo Viareggio, josta ulkomaiset joukkueet putosivat jo varhaisessa vaiheessa.

Turnauksen ulkomaalaiset osanottajat ainakin eurooppalaisten joukkueiden kohdalta olivat kuitenkin melko vaatimattomia. Joukossa ei esim. ranskalaisia, saksalaisia tai hollantilaisia huippujoukkueita.

[Nice10]

Kun puhutaan Saksasta, Englannista, Brasiliasta, Italiasta, Espanjasta, Argentiinasta ja Ranskasta, niin juniorituotannon puolella erinomaisten pääsarjapelaajien tuottaminen massoittain ei vielä riitä mihinkään. Pitäisi tuottaa tasaisesti myös kansainvälisiä supertähtiä, jotka näiden maiden maajoukkueen tason määrittelevät. Myös suurten maiden osalta sattumat näyttelevät suurta osaa siitä kuinka hyviä maan top-15 pelaajat ovat. Liikaa ei siksi saisi tehdä johtopäätöksiä juniorituotannon hetkittäisestä tasosta vain sen kaikkein terävimmän huipun osalta.

Esimerkiksi itse näen, että Italian lähitulevaisuus maajoukkuepelaajien osalta ei ole niin kultainen kuin mitä se parhaimmillaan jokunen vuosi sitten oli. Todellisista suurista voi tulla pulaa, vielä hetki sitten niitä oli melkein joka pelipaikalle. Silti en jaksa uskoa, että Italian juniorituotannossa olisi pahemmin mitään vialla.

[Callit]

Myös suurten maiden osalta sattumat näyttelevät suurta osaa siitä kuinka hyviä maan top-15 pelaajat ovat. Liikaa ei siksi saisi tehdä johtopäätöksiä juniorituotannon hetkittäisestä tasosta vain sen kaikkein terävimmän huipun osalta.

Totta. Pelet, Maradonat, Beckenbauerit ja Zidanet eivät oikeastaan kerro kauheasti junnutoiminnan tasosta, vaikka ko. hemmot vetävätkin yleensä/aina maajoukkueen menestyksen tappiin. Toki voi myös todeta, että nämä supertähdet ovat poikkeuksetta tulleet huippuluokan kasvattajamaista.

Tämän hetken Englannin maajoukkue, jota siis pidän yhtenä MM-suosikkina, hyötyy selkeästi siitä, että sillä on jokunen maan yleiseen tasoon nähden poikkeuksellinen pelaaja. Lampard, Gerrard, Rooney, A.Cole. Kenties Rion ja Terrynkin voisi mainita, joskin varauksin. Noista ainoastaan Rooney edustaa ikäluokkia vuodesta 81 eteenpäin. Lampard, Gerrard, Terry, Cole ja myös lapsitähti Owen ovat syntyneet uskomattoman lyhyellä aikavälillä, ja mikä mielenkiintoista, niin pojat kuuluivat ensimmäisiin ikäluokkiin, jotka pääsivät nauttimaan paljon parjatun Howard Wilkinsonin uudistuksista. - Tässä kyllä myönnän, että tietoni ovat melko epätarkkoja - Anyway, ko. tähdet eivät näytä saavan seuraajia 80-luvun loppupuolella syntyneistä.

[Nice10]

Juuri näin. Ja silti on mahdollista, että Englannin nykyinen juniorituotannon taso on jopa huomattavasti laadukkaampaa kuin ysärillä tai uudistusten alkuaikoina. Voi olla tai ei ole, mutta absoluuttista vastausta on vaikea antaa vain terävimmän huipun osalta. Aika paljon perustuu mielikuviin.

[De Souza]

Kun puhutaan Saksasta, Englannista, Brasiliasta, Italiasta, Espanjasta, Argentiinasta ja Ranskasta, niin juniorituotannon puolella erinomaisten pääsarjapelaajien tuottaminen massoittain ei vielä riitä mihinkään.

Tarpeeksi pitkällä aikavälillä se riittää siihen, että liigan kotimaisuuaste pysyy korkeana ja tätä kautta maajoukkuevalmentajalla käytössä oleva materiaali on laajaa. Suuresta joukosta saattaa syntyä myös suurempi joukko ns. myöhäisherännäisiä huippupelaajia jne.

Pitäisi tuottaa tasaisesti myös kansainvälisiä supertähtiä, jotka näiden maiden maajoukkueen tason määrittelevät.

Ehdottomasti näin. Mutta koska hävikkiä syntyy väistämättä, laajempi massa antaa turvaa tässäkin mielessä.

Liikaa ei siksi saisi tehdä johtopäätöksiä juniorituotannon hetkittäisestä tasosta vain sen kaikkein terävimmän huipun osalta.

Myös tämä on totta.

Mutta alkavia kehityslinjoja uskaltanee varovasti esimerkiksi tuosta edellä laittamastani tilastosta varovasti päätellä. Jos otan taas esimerkiksi Saksan. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa bundesliigassa pelasi olematon määrä nuoria saksalaisia. Myöskään nuorten maajoukkueet eivät menestyneet ja miesten maajoukkue ukkoontui. Nyt bundesliigassa on tällä kaudella rikottu ennätyksiä nuorten saksalaispelaajien määrässä ja samalla myös Saksa on voittanut lyhyen ajan sisällä useamman nuorten Euroopan mestaruuden. Väittäisin siis tietyn korrelaation vallitsevan nuorten pelaajien laadun, maajoukkuemenestyksen ja pääsarjassa esiintymisten välillä. Mutta kuin piru Raamattua ei sitä toki pidä lukea.

Esimerkiksi itse näen, että Italian lähitulevaisuus maajoukkuepelaajien osalta ei ole niin kultainen kuin mitä se parhaimmillaan jokunen vuosi sitten oli. Todellisista suurista voi tulla pulaa, vielä hetki sitten niitä oli melkein joka pelipaikalle. Silti en jaksa uskoa, että Italian juniorituotannossa olisi pahemmin mitään vialla.

Ei Italia siis missään nimessä huono ole, ehdoton huippumaa edelleen ja varsinkin taktisesti edelläkävijöitä varmasti. Näppituntumani puhuu tietynasteisesta laskusuunnasta, mutta katsellaan, mitä tulevat ikäluokat tarjoavat.

[Lätkis]

Anyway, ko. tähdet eivät näytä saavan seuraajia 80-luvun loppupuolella syntyneistä.

Puoliksi allekirjoitan. 83-87 -ikäluokat ovat suhteellisen keskinkertaisia noin yleiseltä tasoltaan. Toki niistäkin löytyy Rooneyn, Hartin, Lennonin, Johnsonin ja kumppaneiden kaltaisia pelaajia, mutta kokonaisuudessaan ei voi puhua mistään superikäluokista. 88-92 ikäluokissa näyttääkin sitten lupaavammalta yksilöiden suhteen.

[erno]

Puoliksi allekirjoitan. 83-87 -ikäluokat ovat suhteellisen keskinkertaisia noin yleiseltä tasoltaan. Toki niistäkin löytyy Rooneyn, Hartin, Lennonin, Johnsonin ja kumppaneiden kaltaisia pelaajia, mutta kokonaisuudessaan ei voi puhua mistään superikäluokista. 88-92 ikäluokissa näyttääkin sitten lupaavammalta yksilöiden suhteen.

Näitä viimeisimpiä on tosin vielä ihan turha spekuloida. 88-89 menisi vielä ehkä, mutta 90-92 ikäluokkien kehitystä kohti maailman kärkeä on tarpeettoman hankala arvioida. Vuosi takaperin monet olisivat rankanneet esimerkiksi Walcottin erittäin potentiaaliseksi maailmantähdeksi, mutta tämän kauden perusteella todennäköisempää on Valjun keskikastin rivipelaajan status.

[Viinioksa]

Käsittääkseni Sturridge on vaihdettu 7 kertaa sisään ja kerran ulos. 0 maalia? Jotenkin musta tuntuu, ettei Ancelotti kaavaile siitä Drogban seuraajaa.

: Jotenkin musta tuntuu, että Ancelotti kaavailee siitä Drogban tai vähintään Anelkan korvaajaa kun kerran miehen osti. Marineille ja Krooseille se suurseurasiirto, joka mm. Sturridgen kohdalla on jo toteutunut, on puolestaan vasta haave.

Viinurin ainoaksi lohduksi jää siis kuvitella, että 89-syntynyt Sturridge on Chelsean vaihtopenkilläkin maailmantähti, ja vastaavasti jatkuvasti Bundeksessa loistava saman ikäinen Marin ihan rotsi. Vaikka siis Marin on esim. U17-kisoissa valittu all starsiin, jne. jne.

Tähän lista takavuosien U17-kisojen tähtipelaajien ammattilaisurista.

[Nice10]

Krooseille se suurseurasiirto, joka mm. Sturridgen kohdalla on jo toteutunut, on puolestaan vasta haave.

[De Souza]

Marineille ja Krooseille se suurseurasiirto, joka mm. Sturridgen kohdalla on jo toteutunut, on puolestaan vasta haave.

Kroos on tosiaan Bayernin omistama pelaaja, mutta noin yleisesti tästä päästäänkin kysymykseen: kannattaako siirtyä liian isoon seuraan liian aikaisin? Marin pelaa Bremenissä aina, Sturridge Chelskissä joskus ja jouluna. Yleensä sanotaan, että pelaaminen kehittää...

Tähän lista takavuosien U17-kisojen tähtipelaajien ammattilaisurista.

Hävikkiä tietysti tapahtuu, mutta toistaiseksi Marinin ura on kulkenut positiivisissa merkeissä. Viime kaudella Marin taisi olla bundesliigan syöttöpörssissä kolmantena 13 maalisyötöllään. Lukema, johon esim. Ribery ei ole kahden kautensa aikana pystynyt. Muistaakseni viime kaudella myös yksi vs. yksi -haastoissa Marin oli onnistumisprosentiltaan liigan ykkönen hehkutetun Riberyn jäädessä kakkoseksi. Ja ei, Marin ei ole kuitenkaan tällä hetkellä parempi pelaaja kuin Ribery, mutta varsin positiivisissa merkeissä toistaiseksi kehittynyt erittäin lupaava pelaaja, joka mikä tärkeintä, pelaa joka viikko.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, etteikö aikanaan esim. parikymppiset Cannavarot tai Totit ja kumppanit pelanneet jo säännöllisesti pääsarjaa? Itselläni on vahvasti tällainen mielikuva.

Varmasti pelasivat, viimeistään 21-vuotiaana. Samoin ovat nyt tehneet muun muassa Balotelli ja Paloschi. Nämä ovat kuitenkin yksittäisiä pelaajia. Suurempi merkitys on kokonaisuudella. Toki on yhdyttävä siihen, ettei Italialla ole nyt jalkeilla sellaisia aiempien vuosien juniorijoukkueita, joita voisi luonnehtia sanalla ’ylivoimainen’. Italian käsittämättömän voitokas jakso U21-tasolla päättyi A-maajoukkueen maailmanmestaruuteen. On kuitenkin vähän ylitseampuvaa edes odottaa kaiken jatkuvan aina sellaisena. Italiaankin ajoittain osuu kultaisia sukupolvia, jotka pystyvät erottumaan suurten suosikkien joukosta yksinkertaisesti parhaaksi. Samalla tavalla on käynyt vaikkapa Saksassa ja Ranskassa. Erot Euroopan huipulla ovat niin pieniä, että on väistämätöntä, että paraskin junnujen kasvattaja joutuu joskus katsomaan palkintoseremonioita sivusta.

Turnauksen ulkomaalaiset osanottajat ainakin eurooppalaisten joukkueiden kohdalta olivat kuitenkin melko vaatimattomia. Joukossa ei esim. ranskalaisia, saksalaisia tai hollantilaisia huippujoukkueita.

Olkoonkin niin, ettei Euroopan edustus ollut maanosan huipulta, mutta kun kuudentoista parhaan joukkoon ei yltänyt yhtään eurooppalaista ja kaikista ulkomaalaisista joukkueista vain yksi pääsi jatkoon lohkosta vain pudotakseen heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, voidaan kuitenkin todeta italialaisten edenneen aika käsittämättömän vahvalla rintamalla. Kun tarkastellaan rinnakkain italialaisten ja muiden eurooppalaisten turnaussijoituksia Viareggiossa, huomaamme, että maanosamme sektorilla italialaiset valtasivat 20 ensimmäistä sijaa – siis kaksikymmentä! Jos ei eurooppalaisten vierasjoukkueiden edustus ollut sitä terävintä kärkeä, ei varmasti voida Italiankaan kohdalla enää puhua ihan piikistä enää sijoilla 10-20. Lisäksi Euroopan ulkopuolinen osanotto oli osittain hyvinkin kovatasoista. Esimerkkeinä mainittakoon Gremio ja Chivas. Tämän vuoden Torneossahan 1991-syntyneet näyttelevät isoa osaa ja jos en ihan väärin muista, juuri tässä ikäluokassa Chivas voitti taannoin Nike Premier Cupin. Näistä mainitsemistasi Euroopan huippumaistahan Bayern Munchen kävi jo aiemmin toteamassa tason liian kovaksi. Saksalaisille taisi olla liikaa jumbosija lohkossa, jossa Roma oli ylivoimainen, mutta ehkä sakujen olisi pitänyt pystyä haastamaan edes Cisco ja Venezia.

[koera]

Varmasti tasokas turnaus, mutta silti ehkä vähän kehno mittari. Mainittu Nike/ManU Premier Cup on todella hyvä, tosin pelaajat ehkä vähän turhan nuoria. Mutta ihan valmennuksellisen laadun mittaamiseen (no ok, brassit jyräävät osin myös voluumilla) paremmin suuntaa antava. Chivaksella ei muuten näyttäisi olevan kovin montaa pelaajaa tuosta 91 -ikäluokasta Viareggiossa .

Mitä on hiukan tullut juteltua, sellaista huhua on kantautunut että italialaisessakin juniorivalmennuskulttuurissa on tehty painopisteiden muutoksia ja lainattu muutama edistyksellinen piirre ystäviltämme manoloilta. Voitko vahvistaa/kieltää huhut?

[Tukeem Abdullah Jafer]

Varmasti tasokas turnaus, mutta silti ehkä vähän kehno mittari. Mainittu Nike/ManU Premier Cup on todella hyvä, tosin pelaajat ehkä vähän turhan nuoria. Mutta ihan valmennuksellisen laadun mittaamiseen (no ok, brassit jyräävät osin myös voluumilla) paremmin suuntaa antava.

Jos italialaisen juniorituotannon tasoa halutaan mitata, Premier Cup ei kerro yhtään mitään. Siellähän on mukana kilpailemassa muiden maiden joukkueiden kanssa ainoastaan yksi tiimi saapasmaasta. Päätelmät olisivat lähes yhtä ontuvia kuin todeta Suomen olevan Euroopan kahdeksan parhaan maan joukossa junioreiden tuotannossa, kun U21-maajoukkueemme oli mukana EM-kisoissa. Muutenkin Premier Cup -ikäiset pelaajat ovat todellakin niin nuoria, että he eivät ole ehtineet kehityspolullaan edes puoliväliin.

Chivaksella ei muuten näyttäisi olevan kovin montaa pelaajaa tuosta 91 -ikäluokasta Viareggiossa .

Niin, koska käyttävät sitäkin vanhempia junnuja. Sekin tietysti on huomioitava, että esimerkiksi Roma on rakentanut Primavera-joukkueensa lähes puhtaasti 1991- ja 1992-syntyneiden ympärille, kuten myös välieräjoukkueista ansiokkaat kasvattajaseurat, Empoli ja Atalanta. Kyse ei kuitenkaan Chivas-esimerkissä ollut niinkään siitä, että meksikolaisten pitäisi olla huippuhyviä noiden 1991-syntyneiden takia vaan siitä, ettei Nike Premier Cupin voitto mene seuroille, joiden juniorityö ei ole kaikilla mittareilla maailman huippua - läpi kaikkien ikäluokkien.

Mitä on hiukan tullut juteltua, sellaista huhua on kantautunut että italialaisessakin juniorivalmennuskulttuurissa on tehty painopisteiden muutoksia ja lainattu muutama edistyksellinen piirre ystäviltämme manoloilta. Voitko vahvistaa/kieltää huhut?

Vahvistan. Italialainen jalkapallovalmennus on aina imenyt virikkeitä myös ulkopuolelta. Ei italialaisen valmennuksen suurin vahvuus ole uusien tuulien puhaltelu vaan ensisijaisen ja toissijaisen erottaminen sekä luova ja trenditietoinen vanhan pohjalta kehittäminen. Italialaiset ottavat piirteen sieltä, toisen täältä ja yhdistävät ne hiottavaksi uudeksi valmennukselliseksi kuningasideaksi. Siten ovat jo kauan sitten syntyneet muun muassa catenaccio, aluepeli ja pelitempon kontrollointi, jotka yleensä katsotaan italialaisiksi luomuksiksi.

[Callit]

Marineille ja Krooseille se suurseurasiirto, joka mm. Sturridgen kohdalla on jo toteutunut, on puolestaan vasta haave.

Ehdoton klassikko. Tämä virke kertoo juuri siitä, mistä olen Viinuria syyttänyt. Täydellinen sokeus siitä, miten ja missä tasoa mitataan. Sturridge pääsi Chelsean penkille on saavutus, tähtipelaajan asema bundeksessa ei ole mitään. Myöskään arvokisoissa pärjääminen ei ole mitään, vain Valjussa pelaaminen on.

[The Real Wolf]

Euroopan ulkopuolisia maita ei kannata ottaa vertailuun. Syistä, jotka jokainen tietää, muttei saa sanoa.

- Ne ei osaa laskea, ja hiipii selän takaa, kuin inkkarit? Moi Jyrä!

[Lätkis]

- Ne ei osaa laskea, ja hiipii selän takaa, kuin inkkarit? Moi Jyrä!

Tulihan se sieltä

[De Souza]

Varmasti pelasivat, viimeistään 21-vuotiaana. Samoin ovat nyt tehneet muun muassa Balotelli ja Paloschi. Nämä ovat kuitenkin yksittäisiä pelaajia. Suurempi merkitys on kokonaisuudella.

Yksittäiset lahjakkuudet toki voivat lyödä läpi, vaikka juniorityön yleinen taso olisikin laskusuunnassa. Tuotti Saksakin kriisiaikanaan mm. Ballackin, Fringsin ja Klosen. Ja kun puhut kokonaisuudesta, niin mielestäni hyvän kokonaisuuden puolesta puhuu esim. se, että usea nuori pelaaja saa nuorella iällä jo vastuuta, koska lähtökohtaisesti se puhuu tietyn tason puolesta. Mutta kuten sanottua, en lähde ehdottomana totuutena mitään väittämään. Totean vain sen, että tässä topikissa esiin nostamillani mittareilla Italian kehityksessä näyttäisi olevan hieman samoja piirteitä kuin Saksan vastaavassa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Aika näyttää sitten, mitä tuleman pitää.

Olkoonkin niin, ettei Euroopan edustus ollut maanosan huipulta, mutta kun kuudentoista parhaan joukkoon ei yltänyt yhtään eurooppalaista ja kaikista ulkomaalaisista joukkueista vain yksi pääsi jatkoon lohkosta vain pudotakseen heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, voidaan kuitenkin todeta italialaisten edenneen aika käsittämättömän vahvalla rintamalla. Kun tarkastellaan rinnakkain italialaisten ja muiden eurooppalaisten turnaussijoituksia Viareggiossa, huomaamme, että maanosamme sektorilla italialaiset valtasivat 20 ensimmäistä sijaa – siis kaksikymmentä!

Saavutusta ei sinänsä pidä vähätellä, mutta kun nämä muut eurooppalaiset osanottajat tulevat mm. Makedoniasta, Uzbekistanista ja Latviasta ja muut ei-italialaiset joukkueet mm. Australiasta ja USA:sta, en nyt myöskään liiallisesta ilosta hyppisi. On siellä toki muutamia Etelä-Amerikasta, joiden tasoa en pysty valitettavasti arvioimaan.

Näistä mainitsemistasi Euroopan huippumaistahan Bayern Munchen kävi jo aiemmin toteamassa tason liian kovaksi. Saksalaisille taisi olla liikaa jumbosija lohkossa, jossa Roma oli ylivoimainen, mutta ehkä sakujen olisi pitänyt pystyä haastamaan edes Cisco ja Venezia.

Tarkoittanet vuoden 2005 turnausta ja ilmeisesti kyseessä ollut ikäluokka olisi silloin -86 -syntyneet. Sinänsä olisi aivan järkeenkäypää, että suoritus oli parhaimmallakin kokoonpanolla noin huono. Kuten jo edellä mainitsin, Saksan osalta vuonna -89 ja sen jälkeen syntyneet ovat ensimmäisiä perusteellisesti uudistetun juniorityön metodeista ratkaisevassa määrin nauttimaan päässeitä ikäluokkia. Toisaalta en tiedä, millä kokoonpanolla joukkue on ollut liikkeellä. Suurin piirtein näihin aikoihin vuodesta alkaa myös yleensä A-nuorten bundesliigan kevätkausi (esim. tällä kaudella se on tulevana viikonloppuna), joten saattaisi olla mahdollista, että reissussa on ollut jämäjoukkue. Mutta kuten sanottua, kokoonpanoista ja prioriteeteistä ei ole tarkempaa havaintoa.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Yksittäiset lahjakkuudet toki voivat lyödä läpi, vaikka juniorityön yleinen taso olisikin laskusuunnassa.

Nimenomaan tätä yritin juuri sanoa, kun otit esiin pari pelaajaa esimerkkinä. Sillä ei ole näissä keskusteluissa mitään painoarvoa, jos Totti tai Cannavaro on pelannut 20-vuotiaana Serie A:ta.

Saavutusta ei sinänsä pidä vähätellä, mutta kun nämä muut eurooppalaiset osanottajat tulevat mm. Makedoniasta, Uzbekistanista ja Latviasta ja muut ei-italialaiset joukkueet mm. Australiasta ja USA:sta, en nyt myöskään liiallisesta ilosta hyppisi. On siellä toki muutamia Etelä-Amerikasta, joiden tasoa en pysty valitettavasti arvioimaan.

Toki jos asian noin haluaa ilmoittaa, kuulostaa taso heikommalta kuin se todellisuudessa on. USA:stahan tulee järjestäen kovia joukkueita kansainvälisiin turnauksiin Eurooppaan joka ikäluokassa. Makedonialaisten ja Latvialaisten riveissä pelaa kavereita, jotka tahkoavat maiden U21-maajoukkueissa. Italian U21-maajoukkueeseen on Primaverasta lähes mahdotonta hypätä. Tässä turnauksessa italialaisista pelaa kakkoskasti. Parhaat tämän ikäluokan junnut ovat Serie A:ssa tai B:ssä.

Edelleen italialaisten kohdalla kyse on 20 joukkueen laajuudesta. Toki on ymmärrettävää, ettei turnaukseen osallistuneista esimerkiksi uzbekistanilaiset pärjää Juventukselle, mutta voisi olettaa, että vaikkapa Haifa Maccabi, Anderlecht tai Spartak Moskova pystyisivät pistämään edes vähän kapuloita rattaisiin edes Italian 20. parhaalle joukkueelle tai sellaisille suuruuksille kuin Sassuolo, Mantova ja Cesena. Kyse ei ole nyt siitä, olivatko ulkomaiset joukkueet osin nimettömiä tai pienistä futiskulttuureista, vaan vastustajien tason kokonaisuudesta ja siitä, millaisella massalla Italia jyräsi.

Tarkoittanet vuoden 2005 turnausta ja ilmeisesti kyseessä ollut ikäluokka olisi silloin -86 -syntyneet. Sinänsä olisi aivan järkeenkäypää, että suoritus oli parhaimmallakin kokoonpanolla noin huono. Kuten jo edellä mainitsin, Saksan osalta vuonna -89 ja sen jälkeen syntyneet ovat ensimmäisiä perusteellisesti uudistetun juniorityön metodeista ratkaisevassa määrin nauttimaan päässeitä ikäluokkia. Toisaalta en tiedä, millä kokoonpanolla joukkue on ollut liikkeellä. Suurin piirtein näihin aikoihin vuodesta alkaa myös yleensä A-nuorten bundesliigan kevätkausi (esim. tällä kaudella se on tulevana viikonloppuna), joten saattaisi olla mahdollista, että reissussa on ollut jämäjoukkue. Mutta kuten sanottua, kokoonpanoista ja prioriteeteistä ei ole tarkempaa havaintoa.

Tässä tulee hyvä esimerkki siitä volyymista ja massasta, jota pyrin nostamaan merkitykselliseksi näissä vertailuissa. Sitä en tiedä, oliko Bayernilla jalkeilla ykkösnyrkki vai kakkosmiehistö, mutta tulosten valossa näemme, että kyse oli joka tapauksessa jämäjoukkueesta. Vastaavasti Romalla on Primaverassa yli 30 pelaajan rinki, mutta taso ei heittelehdi juurikaan juoksutettiin kentälle sitten 11 parasta tai 11 huonointa pelaajaa. Sitä on massa, joka ei tunne käsitettä jämäjoukkue.

Aiempien vuosien tapaan Italia ei viime U21-ikäluokan EM-kisoista onnistunutkaan hakemaan pokaalia eikä tämän maajoukkueen tilastot parilta viimeiseltä vuodelta ole kovin mairittelevia, kun niille haetaan vertauspohjaa historiasta. Suurta syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Pelillisesti Italia on aiempaa selvästi heikommin organisoitu. Casiraghi ei ole edeltäjiensä tapaan sopiva mies johtamaan menestystä tavoittelevaa joukkuetta. Sitä en pysty arvioimaan, kuinka hyvä hän on yksilöiden kehittäjänä – mahdollisesti erinomainen. Joka tapauksessa Casiraghin Azzurinit ovat taktisesti surkeinta peliä pelaava U21-joukkue Italiassa pitkään aikaan. Toisaalta joukkueen pelitapa on juuri sellainen, joka varmasti kehittää nuoria pelaajia mahdollisimman hyvin. Kuten jo ennen EM-kisoja Italian U21-maajoukkueen topicissa sanoin, joukkueen materiaali ei ollut ratkaisevasti heikompi kuin niiden ryhmien, joiden nimet on kaiverrettu kultaan junioriturnausten historiassa. Selkiytyy paljon, kun katsomme saapasmaan U21-joukkueessa visiitin tehneitä pelaajia ja heidän nykyisiä joukkueitaan: Balotelli ja Santon (Inter), Andreolli ja Motta (Roma), Abate (Milan), De Ceglie, Giovinco, Paolucci, Marchisio ja Candreva (Juve). Monet näistä ovat saaneet varsin kelvollisestikin peliaikaa.

[Callit]

Italian suhteen kai ei tosiaan pitäisi olla mitään muutoksia tulossa, koska ellen ole pahasti erehtynyt, systeemi on sama kuin aikaisemminkin. Ja Italialle pitää ehdottomasti nostaa hattua siitä, että sarjan kotimaisuusaste on pysynyt kohtuudessa koko ajan. Lainasysteemi tai -innostus, jos sitä sanaa käyttää, kopioitiin muuten Italiasta Saksaan, kun muutostarve huomattiin.

Kuten Elber on tuossa useaan otteeseen maininnut, tilanne oli Saksassa 10 vuotta sitten tyystin toinen, vaikka tosiaan kasvatettiin Balla, Frings ja Klose. Voisiko Lars Rickeninkin mainita, hehe. - Mutta kokonaisuutta ajatellen tilanne oli tosiaan ihan toinen. Nuoret hyvät pelaajat olivat pelaajatyypiltään jensjeremiehiä eikä özileitä tai krooseja. Samaten hyvien nuorten määrä on nyt ties kuinka moninkertainen, ei uskalla edes arvata. Silloiseen tilanteeseen oli syynä paitsi pelaajakasvatuksen laatu, myös seurojen järjetön asenne, joka johti kaiken maailman tusinatuontien invaasioon sekä omien kasvattien jämähtämisen kiintiöpaikallisina penkille. On erittäin vaikea sanoa, kumpi on muuttunut enemmän, ja kumpi muuttui ensin ja mistä syystä. Itse kallistun hivenen sille kannalle, että ensin muuttui omien laatukasvattien määrä, ja hyvin nopeasti sen jälkeen asenteet ja tavat. Toki on myönnettävä, että tietyt hallinnolliset toimenpiteet kuten lainaamisen helpottaminen, tehtiin heti alussa. Anyway, muutos on ollut huikea, ja jollen nyt ole ihan väärin silmämääräisesti arvioinut, on ns. tusinatuontien määrä ja merkitys selvässä laskussa. Itse asiassa nyt ei muistu mieleen yhtään merkittävää tuontipelaajaa, joka oltaisiin hankittu jostan b- tai c-luokan liigasta. 10-vuotta sitten niitä oli pilvin pimein, ja jokainen onnistunut laskettiin todisteeksi siitä, että sakunuoret on huonoja ja/tai liian kalliita.

[De Souza]

Nimenomaan tätä yritin juuri sanoa, kun otit esiin pari pelaajaa esimerkkinä. Sillä ei ole näissä keskusteluissa mitään painoarvoa, jos Totti tai Cannavaro on pelannut 20-vuotiaana Serie A:ta

Ilmaisin itseäni alunperin hieman epäselvästi ja laiskasti. Ilmaisulla "Cannavarot, Totit ja kumppanit" yritin viitata nimenomaan laajempaan massaan, en vain kahteen nimettyyn pelaajaan.

Tässä tulee hyvä esimerkki siitä volyymista ja massasta, jota pyrin nostamaan merkitykselliseksi näissä vertailuissa. Sitä en tiedä, oliko Bayernilla jalkeilla ykkösnyrkki vai kakkosmiehistö, mutta tulosten valossa näemme, että kyse oli joka tapauksessa jämäjoukkueesta. Vastaavasti Romalla on Primaverassa yli 30 pelaajan rinki, mutta taso ei heittelehdi juurikaan juoksutettiin kentälle sitten 11 parasta tai 11 huonointa pelaajaa. Sitä on massa, joka ei tunne käsitettä jämäjoukkue.

Lopulta kuitenkin juniorisysteemin tarkoitus on tuottaa pelaajia ykkösjoukkueeseen (tai ylipäänsä ylimmille sarjatasoille) ja itse lasken ainakin kylmästi vain tämän onnistumisen mittarina. Se ei lopulta paljon lohduta, että vaikka joukkueella oli esim. 17-19 -vuotiaissa 30 tasalaatuista pelaajaa ja voitetaan Coppa Carnevale, jos lopulta kenenkään eväät eivät riitä ylimpiin sarjoihin. Esimerkiksi tästä mainitusta Bayernin -86 -syntyneistä on tullut näin äkkiseltään ajateltuna toistaiseksi ainakin kaksi bundesliigapelaajaa, mikä on nähdäkseni hyvä saldo.

Muutenkin Bayernin ykkösjoukkueessa on tällä hetkellä kirjoilla yhdeksän omaa kasvattia, joista neljä pelaa ykkösavauksessa. En tiedä, onko Bayern koskaan yrittänyt rakentaa yhteen juniorijoukkueeseen 30 tasalaatuista pelaajaa, mutta näyttää tämä nykyinen toimintamalli joka tapauksessa toimivan tällä hetkellä.

Sinänsä tämä taitaa olla ikuisuuskysymys, miten resurssit tulisi kohdistaa. Jotkut sanovat, että yritettäessä raahata laajaa pelaajajoukkoa mukana kärki tylsistyy, kun perä laahaa. Sen takia voimavarat ja huomio tulee kohdistaa kärkilahjakkuuksiin, jotta todella ne muutavat saavat sen mahdollisuun lyödä läpi huipulla.