10 000 tunnin sääntö

[Messi]

Itse kyllä sanoisin, että ei tuolla pelkällä opettamisella kuuhun mennä. Oppimisen ehtona kun ei kai todellakaan ole opettaminen vaan aika usein voi muut tavat toimia oppimisen kannalta paljon paremmin. Tätä ei todellakaan kannata lukea niin, että ei opeteta yhtään mitään. Tottakai esim. tekniseen suorittamiseen liittyvissä asioissa opetetaan kädestä pitäen. Pelaamiseen liittyvissä asioissa opettaminen on yksi metodi, jolla tuetaan lapsen oppimista - siis yksi metodi muiden joukossa. Peli itsessään on jo aika hyvä opettaja ja tätä pelaajan omaa oppimista (tai oivaltamista) pystyy aika hyvin tehostamaan erilaisilla peleillä (kentän koko, muoto, maalien määrä, erilaiset maalit - pelaajamäärä, tasa-, yli-, alivoima - säännöt, rajoitukset yms.). Ja taas siellä pelin sisällä on paljon asioita joita pitää ja saa opettaa (yhtenä hyvänä esimerkkinä peliasento), mutta kun puhutaan opettamisesta niin meillä valmentajilla on tapana yrittää opettaa ihan kaikkea. Ja tämä taas ei mun maailmaani lasten valmennuksessa sovi. Lapsella kun ei mun mielestä pitäisi olla mitään valmiita ratkaisumalleja olemassa vaan kaikki pelin sisällä tehdyt ratkaisut pitäisi perustua reagointiin ja omaan havainnointiin. Karkeasti sanottuna ei ole olemassa mitään absoluuttisen oikeita tai vääriä ratkaisuja tilanteissa, vaan hyviä ja vähän huonompia ratkaisuja. Ja tässä tapauksessa ne huonot ratkaisut toimivat oppimismielessä yhtä hyvin kuin hyvätkin. Ja taas tottakai pelatessa pelaaja voi tehdä jotain täysin päätöntä, jolloin voi työkalupakista kaivaa sen opettajan ja opettaa sen miksi ei kannata asiaa tehdä juuri näin.

Mutta pointti kai on se, että ei kannata väheksyä lasten omaa oppimiskykyä tekemisen kautta ja itse pelin kykyä toimia opettajana. Laatutekijöihin pelaamisen sisällä tottakai pitää puuttua tarkalla otteella, mutta itse ainakin pelin opettamisessa olisin tarkkana sen kanssa milloin pitää joku asia erikseen opettaa ja milloin on parempi vaan antaa sen lapsen itse oppia/oivaltaa asia.

Ongelmanratkaisua kai tuo pelaaminen aika pitkälti kuitenkin on. Kentällä × määrä vastustajia ja x määrä oman joukkueen pelaajia - ratkaiskaa yhdessä ongelma miten teette maalin niin, että vastustaja ei tee maalia?

Tämä oli hyvin pitkälti myös ak:een näkemys pelaajan "opettamisesta". Tummennetut varsinkin oli kuin omasta suustani.

[Pussikalja]

Tekemisen kautta opettaminen on leipätyö ja ainut tapa millä opettaa, jonka osaan. Mutta sen tekemisen pohjalle pitää näyttää syyt, seuraukset ja selkeät perusmallit. Futis on meille sumuinen könttä, jossa johtotähti on telkkari ja tavoite Messi. Ei se niin ole, peli on peliä, siinä on säännöt, syy-seuraussuhteet ja velvollisuudet, johon peli perustuu jopa yli lajirajojen, kun pelin päissä on maalit. Me ei opeteta peliä, sen perusteita eikä sääntöjä, lapset pyristelee köntän seassa sumussa yksin, yrittäen löytää kaaokseen järjestystä, kaikki kerralla on vaikea ymmärtää. Saa lapsille kertoa mitä treenataan ja miksi ja mikä pelin osa-alue kussakin harjoituksessa on tavoitteena. Samoin sen 10000 tuntia voi täyttää selkeästi näkyvillä askeleilla, opettele ampumaan sivusyöttö vastakulmaan 8/10, opettele sitten myötäpalloon sama syöttö takakulmaan, ammu pompusta pallo yläkierteellä, että se putoaa hirren alle jne... Kaikkea tarvitaan, kerralla kaikkea ei voi oppia, yksittäiset osat oppii hyvinkin nopeasti. Ja kun niitä oppii, työkaluja pelata kertyy. Joskus laji oli realistinen työllä mestariksi peli, nyt se on sekoitettu mystiikkaan ja uskoon seurastatuksen ja akatemian auvoon, perusduuni on sivuseikka. Mielestäni tämä on virhe.

Ja varaMessille tiedoksi, kieltäydyn kosinnasta ja pian nostan syytteen parituksesta.

[Earl Godwin]

Kerroppa Kaihlamo mikä yksittäinen suoritus tai suoritusten sarja futiksessa muka niin vaikea on, ettei muutamalla sadalla toistolla muutamassa viikossa siitä tule osa pelaamista ja ne toistot ei sitten jatkossa täyty. Mikä futiksessa muka vaikeaa on. Muu kuin oppia pelaamaan sitä kokonaisvaltaisesti, ei vain yhdellä kahdella avulla.

Not sure if seriöösi... Uskot siis että muutaman sadan haltuunotto- ja sisäsyrjäsyöttötoiston jälkeen janari voidaan heittää kentälle kovatempoiseen yhden-kahden kosketuksen peliin?

Tyyliin suomifutis, toinen osaa juosta toinen syöttää ja potkaista, jos sattuu ominaisuudet samaan jätkään, kirjoitetaan kirjoja ja tehdään dokkareita.

Pikemminkin Suomi tuottaa nykyisin pelaajia, jotka ovat joka osa-alueella tasaisen vaisuja. Erityiskyvyt puuttuvat. Suomalaiset päätyvätkin ammattilaisjengeihinsä varamiehiksi jotka pärjäävät välttävästi silloin kuin tarvitaan stunttia, eivät profiilipelaajiksi. Ehkä aiemmin Suomesta tuli enemmän Jallu Rantanen/Kuqi -tyyppisiä pelaajia, joilla oli yksi-kaksi erityiskyky ja muut ominaisuudet aivan paskoja.

[Marem2]

Tekemisen kautta opettaminen on leipätyö ja ainut tapa millä opettaa, jonka osaan. Mutta sen tekemisen pohjalle pitää näyttää syyt, seuraukset ja selkeät perusmallit. Futis on meille sumuinen könttä, jossa johtotähti on telkkari ja tavoite Messi. Ei se niin ole, peli on peliä, siinä on säännöt, syy-seuraussuhteet ja velvollisuudet, johon peli perustuu jopa yli lajirajojen, kun pelin päissä on maalit. Me ei opeteta peliä, sen perusteita eikä sääntöjä, lapset pyristelee köntän seassa sumussa yksin, yrittäen löytää kaaokseen järjestystä, kaikki kerralla on vaikea ymmärtää. Saa lapsille kertoa mitä treenataan ja miksi ja mikä pelin osa-alue kussakin harjoituksessa on tavoitteena. Samoin sen 10000 tuntia voi täyttää selkeästi näkyvillä askeleilla, opettele ampumaan sivusyöttö vastakulmaan 8/10, opettele sitten myötäpalloon sama syöttö takakulmaan, ammu pompusta pallo yläkierteellä, että se putoaa hirren alle jne... Kaikkea tarvitaan, kerralla kaikkea ei voi oppia, yksittäiset osat oppii hyvinkin nopeasti. Ja kun niitä oppii, työkaluja pelata kertyy. Joskus laji oli realistinen työllä mestariksi peli, nyt se on sekoitettu mystiikkaan ja uskoon seurastatuksen ja akatemian auvoon, perusduuni on sivuseikka. Mielestäni tämä on virhe.

Ja varaMessille tiedoksi, kieltäydyn kosinnasta ja pian nostan syytteen parituksesta.

Paras kirjoitus tällä palstalla pitkään aikaan ja paljastaa samalla, että nimimerkin Pussikaljan takana on oikeasti käytännön valmennustyössä oleva henkilö. Noita ajatuksia ei pysty muuten tuottamaan.

[Hincha en cancha]

Pikemminkin Suomi tuottaa nykyisin pelaajia, jotka ovat joka osa-alueella tasaisen vaisuja. Erityiskyvyt puuttuvat.

Totta. Vaihtaisin kuitenkin "tasaisen vaisun" tasaisen vahvaksi. Suomi tuottaa riittävän hyviä peruspelaajia kansainvälisellekin tasolle, mutta silloin kun marginaalit ovat pienimmillään absoluuttisella kansainvälisellä huipulla, tarvitaan voittamiseen poikkeuksellisia taitoja niin ajatuksellisesti kuin toteutuksellisesti (vrt. Zlatan). Vain harvat suomalaiset pelaajat pystyvät tiukimmissa paikoissa poikkeuksellisiin tekoihin, edes aikuisten maajoukkueeseen ei riitä täyttä kentällistä semmoisia pelaajia. Vankkaa perustaitojen pohjaa ei siis kannata murentaa, mutta sen lisäksi (nimen omaan lisäksi, ei korvikkeeksi) pitää jalostaa vahvuuksia ja kehittää pelillistä ajattelua.

Noin muuten voin todeta, että 10 000 tunnin sääntö on fuulaa. Se ei takaa mitään, jos harjoittelee "väärin". On lukuisia esimerkkejä pelaajista, jotka ovat harjoitelleet 15 000 tuntia ikävuosina 8-19 ja päätyneet pelaamaan kakkoseen tai kolmoseen.

[Earl Godwin]

Totta. Vaihtaisin kuitenkin "tasaisen vaisun" tasaisen vahvaksi. Suomi tuottaa riittävän hyviä peruspelaajia kansainvälisellekin tasolle, mutta silloin kun marginaalit ovat pienimmillään absoluuttisella kansainvälisellä huipulla, tarvitaan voittamiseen poikkeuksellisia taitoja niin ajatuksellisesti kuin toteutuksellisesti (vrt. Zlatan). Vain harvat suomalaiset pelaajat pystyvät tiukimmissa paikoissa poikkeuksellisiin tekoihin, edes aikuisten maajoukkueeseen ei riitä täyttä kentällistä semmoisia pelaajia. Vankkaa perustaitojen pohjaa ei siis kannata murentaa, mutta sen lisäksi (nimen omaan lisäksi, ei korvikkeeksi) pitää jalostaa vahvuuksia ja kehittää pelillistä ajattelua.

Niin, nämä ovat näitä "paljonko on paljon" -kysymyksiä. Kaikki riippuu siitä, mihin vertaillaan. Ymmärrän kyllä, että joku kakkosbundes on jostain vinkkelistä kova ammattilaistaso. Sen vahvuus näyttää pikemminkin heikkoudelta kun vertaillaan muihin Euroopan maajoukkueisiin, jotka ovat se relevantti vertailukohta. Jollain "sysipaskalla" Norjalla ja jopa Islannilla on heittää kehiin ihan eri tasolla vetäviä profiiliukkoja kuin Suomella.

[Hincha en cancha]

Niin, nämä ovat näitä "paljonko on paljon" -kysymyksiä. Kaikki riippuu siitä, mihin vertaillaan. Ymmärrän kyllä, että joku kakkosbundes on jostain vinkkelistä kova ammattilaistaso. Sen vahvuus näyttää pikemminkin heikkoudelta kun vertaillaan muihin Euroopan maajoukkueisiin, jotka ovat se relevantti vertailukohta. Jollain "sysipaskalla" Norjalla ja jopa Islannilla on heittää kehiin ihan eri tasolla vetäviä profiiliukkoja kuin Suomella.

Lähestyin asiaa maajoukkuepelaamisen ja -menestymisen näkökulmasta. MM- ja EM-tasolla pelaa aina maita, joihin mahtuu pelaajia eri maiden kakkossarjoistakin. Maajoukkueissa ei siis ole niin tärkeää, pelaako top4-liigojen jengeissä, koska yksittäisen pelaajan kohdalla seurajoukkueella ei ole maajoukkuepeleissä niin suurta merkitystä. On sitten toinen juttu, jos asiaa tarkastelee lähtökohtaisesti seurajoukkuenäkökulmasta ja siitä, kuinka korkean tason seuraan yksittäinen pelaaja nousee. Tässä mielessä esim. Niklas Moisander pelaa väärässä sarjassa, vaikka pelaakin joukkueessa, joka kykenee voittamaan Barcelonan kaltaisia joukkueita.

[Kaihlamo]

Noin muuten voin todeta, että 10 000 tunnin sääntö on fuulaa. Se ei takaa mitään, jos harjoittelee "väärin". On lukuisia esimerkkejä pelaajista, jotka ovat harjoitelleet 15 000 tuntia ikävuosina 8-19 ja päätyneet pelaamaan kakkoseen tai kolmoseen.

Missä kohtaa ikinä kukaan on väittänyt 10000 tunnin säännön takaavan menestyksen? Joka tälläistä väittää tai näin ajattelee/luulee on olennaisimman kohdan jättänyt ymmärtämättä nyt tässä asiassa.

Muutenkin ihmeellistä määrä vs. laatu keskustelua, kun kai on ihan päivänselvää että molemmat on harjoittelusta puhuttaessa tärkeitä asioita ja kumpikaan ei auta ilman toisen läsnäoloa huippufutisnäkökulmasta ajateltuna.

[Superjunnukoutsi]

Totta. Vaihtaisin kuitenkin "tasaisen vaisun" tasaisen vahvaksi. Suomi tuottaa riittävän hyviä peruspelaajia kansainvälisellekin tasolle, mutta silloin kun marginaalit ovat pienimmillään absoluuttisella kansainvälisellä huipulla, tarvitaan voittamiseen poikkeuksellisia taitoja niin ajatuksellisesti kuin toteutuksellisesti (vrt. Zlatan). Vain harvat suomalaiset pelaajat pystyvät tiukimmissa paikoissa poikkeuksellisiin tekoihin, edes aikuisten maajoukkueeseen ei riitä täyttä kentällistä semmoisia pelaajia. Vankkaa perustaitojen pohjaa ei siis kannata murentaa, mutta sen lisäksi (nimen omaan lisäksi, ei korvikkeeksi) pitää jalostaa vahvuuksia ja kehittää pelillistä ajattelua.

Valitsisivat maajoukkueeseen sitten niitä keillä on se vankka pohja perustaidoissa, eikä näitä nykyjätkiä keillä ei ole.

Noin muuten voin todeta, että 10 000 tunnin sääntö on fuulaa. Se ei takaa mitään, jos harjoittelee "väärin". On lukuisia esimerkkejä pelaajista, jotka ovat harjoitelleet 15 000 tuntia ikävuosina 8-19 ja päätyneet pelaamaan kakkoseen tai kolmoseen.

Ei se mitään fuulaa ole. 10 000 tuntia oikeiden asioiden harjoittelua junnuna, niin mahdollisuudet huipulle on olemassa.

[Pussikalja]

Not sure if seriöösi... Uskot siis että muutaman sadan haltuunotto- ja sisäsyrjäsyöttötoiston jälkeen janari voidaan heittää kentälle kovatempoiseen yhden-kahden kosketuksen peliin?

Kovatempoinen yhden kahden kosketuksen peli vaatii pelikäsitystä ja automaatiotasoa, jossa pelaajan päässä on kenttäalue ja perusratkaisuja tilanteiden selvitykseen valmiina päässä. Kun niitä ei opeteta pelkästään kokemalla ja virheistä oppimalla niiden hallitsemisen pelaajaura ei riitä. Jos haluat nähdä laadukasta 1-2 kosketuksen peliä suomessa, kannattaa käydä ikämiesturneita katsomassa. Siellä pelaajat ovat jo perusasiat omaksuneet eli peliasennon, ensimmäisen kosketuksen, kentän alueet ja askeleet oikeaan suuntaan pallottomana ajan maksimoimiseksi. Jotain pitäs joukkuetreeneissä muuttaa, että taidot olisivat valmiina junioriputkesta oikeaan jalkapalloon astuessa. Nyt ne opitaan aikuisten peleissä.

[joosar]

Kaksi mun mielestä jalkapallopelin tärkeintä yksittäistä suoritusta - sisäsyrjäsyöttö ja eka kosketus -

Kovasti on muuttunut ajatusmaailma näistä puheistas?:
Meillä kun aina ensimmäinen asia on "mene itse", "ohita", "kuljeta", "haasta", "harhauta"... Mä haluan, että mun pelaajat on tulevaisuudeessa kaikki vahvoja 1vs.1 pelaajia mikä sitten mahdollistaa myöhemmin sen vahvemman joukkuepelaamisen helpommin. Eli liian aikainen syöttöpelaamisen opettaminen kyllä varmaan tuo niitä pikavoittoja nappulapeleissä, mutta kehittääkö se pelaajia oikeaan suuntaan?
Miks näin? tämä siis mielenkiinnolla kysyn.

[Sope]

Kovasti on muuttunut ajatusmaailma näistä puheistas?:
Meillä kun aina ensimmäinen asia on "mene itse", "ohita", "kuljeta", "haasta", "harhauta"... Mä haluan, että mun pelaajat on tulevaisuudeessa kaikki vahvoja 1vs.1 pelaajia mikä sitten mahdollistaa myöhemmin sen vahvemman joukkuepelaamisen helpommin. Eli liian aikainen syöttöpelaamisen opettaminen kyllä varmaan tuo niitä pikavoittoja nappulapeleissä, mutta kehittääkö se pelaajia oikeaan suuntaan?
Miks näin? tämä siis mielenkiinnolla kysyn.

En ole Kaihlamo, mutta ainakin meillä tuo ensimmäinen tarkoittaa järjestyksessä ensimmäistä (eli ensin pelaajan pitää oppia toimimaan itse). Urheilusanomien Belgia-jutun perusteella siellä on ilmeisesti samaa ajatusmallia olemassa, kun he ovat muuttaneet alkuvuosien virallisen pelijärjestelmänkin 2 vs. 2 (jutun mukaan) -peleiksi.

Italiassa myös puhutaan 5-7 -vuotiaiden kohdalla voimakkaasta 'agonismista', jolloin heitä kannustetaan voittamaan itse tilanteet, koska se on luonnollista tuossa vaiheessa.

[rukkanen]

Italiassa myös puhutaan 5–7-vuotiaiden kohdalla voimakkaasta 'agonismista', jolloin heitä kannustetaan voittamaan itse tilanteet, koska se on luonnollista tuossa vaiheessa.

Tuonikäisissä harvoja edes tarvitsee tällaiseen erikseen kannustaa – meillä Suomessa olisi mielestäni hyvä ensiaskel tuohon suuntaan se, että valmentajat lopettaisivat pelaajiensa pleikkariohjaamisen peleissä. Eivät toki läheskään kaikki tätä enää harrastakaan, mutta yksikin on liikaa, ja valitettavasti tällaisia on kyllä tullut vastaan useampia tämänkin kauden aikana. Karkein esimerkki oli eräässä pelissämme, kun vastustajan valmentaja ravasi pitkin sivurajaa huutamassa ohjeita pelaajilleen ja välillä jopa kävi kentän puolella asettelemassa näitä "paikoilleen". Yritin vähän keskustella hänen kanssaan asiasta, mutta perustelu oli että kun pojat ovat vasta aloittaneita eivätkä muuten osaisi pelata ollenkaan. Tähän vielä yritin jotain pointtia saada kehitetyksi siitä, että kokeilisi edes joskus antaa niiden ihan itse pelata siellä, kyllä ne siitä hiljalleen oppisivat, mutta ei tuntunut oikein herättävän vastakaikua.

[Messi]

En ole Kaihlamo, mutta ainakin meillä tuo ensimmäinen tarkoittaa järjestyksessä ensimmäistä (eli ensin pelaajan pitää oppia toimimaan itse). Urheilusanomien Belgia-jutun perusteella siellä on ilmeisesti samaa ajatusmallia olemassa, kun he ovat muuttaneet alkuvuosien virallisen pelijärjestelmänkin 2 vs. 2 (jutun mukaan) -peleiksi.

Italiassa myös puhutaan 5-7 -vuotiaiden kohdalla voimakkaasta 'agonismista', jolloin heitä kannustetaan voittamaan itse tilanteet, koska se on luonnollista tuossa vaiheessa.

Agonismi? Oonko mää nyt ihan tyhmä, en enää yhtään tajua mistä tässä puhutaan. Saisiko selvennyksen?

[Sope]

Voitontahto tai kilpailullisuus.

[Kaihlamo]

Kovasti on muuttunut ajatusmaailma näistä puheistas?:
Meillä kun aina ensimmäinen asia on "mene itse", "ohita", "kuljeta", "haasta", "harhauta"... Mä haluan, että mun pelaajat on tulevaisuudeessa kaikki vahvoja 1vs.1 pelaajia mikä sitten mahdollistaa myöhemmin sen vahvemman joukkuepelaamisen helpommin. Eli liian aikainen syöttöpelaamisen opettaminen kyllä varmaan tuo niitä pikavoittoja nappulapeleissä, mutta kehittääkö se pelaajia oikeaan suuntaan?
Miks näin? tämä siis mielenkiinnolla kysyn.

Ei ajatusmaailma ole mihinkään muuttunut (korkeintaan normaalia jatkuvaa hienosäätöä) - aika vaan menee eteenpäin ja pelaajat kasvaa. Valmennettavat olivat ensimmäisen viestin aikoihin 7-vuotiaita ja tällä hetkellä samat pelaajat ovat jo 11-vuotiaita. Samalla pelimuoto on muuttunut 3v3-5v5 -> 7v7 ja tällä hetkellä jo iso osa peleistä on 8v8 tai 9v9. Ja noissa viesteissä kuitenkin puhutaan täysin eri asioista. Toisessa puhutaan nappuloiden sen hetkisestä valmennuksen ja pelaamisen painopistealueesta ja toisessa puhutaan yleisesti jalkapallopelin tärkeimmistä suorituksista. Siis niistä suorituksista, joita pelaajille sitten vanhempana tulee kaikkein eniten peleissä.

Eli ihan samalla kaavalla pienellä hienosäädöllä aion tulevaisuudessakin mennä. Pieni hienosäätö tässä kohtaa tarkoittaa sitä, että syöttö- ja potkutekniikkaa aloitan läpikäymään inan verran aiemmin ja taas vastaavasti jalkojen liiketaitoa inan verran enemmän ja aloitus nuorempana.  

[Sope]

Ei ajatusmaailma ole mihinkään muuttunut (korkeintaan normaalia jatkuvaa hienosäätöä) - aika vaan menee eteenpäin ja pelaajat kasvaa. Valmennettavat olivat ensimmäisen viestin aikoihin 7-vuotiaita ja tällä hetkellä samat pelaajat ovat jo 11-vuotiaita. Samalla pelimuoto on muuttunut 3v3-5v5 -> 7v7 ja tällä hetkellä jo iso osa peleistä on 8v8 tai 9v9. Ja noissa viesteissä kuitenkin puhutaan täysin eri asioista. Toisessa puhutaan nappuloiden sen hetkisestä valmennuksen ja pelaamisen painopistealueesta ja toisessa puhutaan yleisesti jalkapallopelin tärkeimmistä suorituksista. Siis niistä suorituksista, joita pelaajille sitten vanhempana tulee kaikkein eniten peleissä.

Eli ihan samalla kaavalla pienellä hienosäädöllä aion tulevaisuudessakin mennä. Pieni hienosäätö tässä kohtaa tarkoittaa sitä, että syöttö- ja potkutekniikkaa aloitan läpikäymään inan verran aiemmin ja taas vastaavasti jalkojen liiketaitoa inan verran enemmän ja aloitus nuorempana.  

Paras kirjoitus tällä palstalla pitkään aikaan ja paljastaa samalla, että nimimerkin Kaihlamo takana on oikeasti käytännön valmennustyössä oleva henkilö. Noita ajatuksia ei pysty muuten tuottamaan.

[Pussikalja]

Laukaisutaito joo on tekniikasta kiinni. Ja ennakoinnista ja pelin havainnoinnista, että yleensä löytää tiloja ja aikaa ampua... Mutta miettikää nyt herranen aika, mitä se nopeasti pelaaminen vaatii. Eihän seinät ja perussyötöt taidosta pelkästään kiinni ole, vaan kahden kolmen pelaajan yhteistyöstä tilanteissa. Siitä että syötöt ja juoksut napsuu ajoitukseltaan kohdilleen, tai että ne liikkeet yleensä tehdään. Tekniikkaako siinä pitää alkaa opettaa, vai tilanteita, niiden lukua eli pelaamista. En taas ymmärrä...

[Sope]

Tekniikkaako siinä pitää alkaa opettaa, vai tilanteita, niiden lukua eli pelaamista. En taas ymmärrä...

Molempia tietenkin. Ensin pitää kuitenkin olla tekniikka kunnossa ennen kuin voi kunnolla harjoitella tilanteita.

[Pussikalja]

Molempia tietenkin. Ensin pitää kuitenkin olla tekniikka kunnossa ennen kuin voi kunnolla harjoitella tilanteita.

Itse taas suosin, varsinkin kun pelikentän koko muuttuu sitä, että näyttää tilan ja ajan mahdollisuudet. Esim käännä peli ja heitä vastalaidalta linjan yli juoksu pallo. Jos et saa lentämään, ei satu sektoriin, treenaa. Jos meinaat kk pohjaa pelata, opettele. Ei sitä joukkuetreeneissä tehdä, vapaalla se opetellaan.

[Sope]

Tuo nyt on sellainen suoritus, että aika harvalta alle 11-vuotiaalta onnistuu järkevästi. Jos taas on kyse 11vs11 -pelaajista, pitää pelaajan toki treenata tuo tekninen suoritus kuntoon omalla ajalla, koska hän on sen suhteen "jäljessä".

[koera]

Havainnointikyky ei toimi erillään pallonhallintakyvystä. Mitä paremmin pallo pysyy koukussa, sitä enemmän aikaa jää tiirailla ympäristöä. Mitä taas tulee ajan ja tilan hahmottamiseen, kaikkihan me näämme katsomosta kuinka hyviä syöttövaihtoehtoja olisi tarjolla, mutta jostain syystä kentällä olevilta täysammattilaisilta jää monesti huomaamatta. Kyse ei ole siitä että näkeekö pelaaja tilanteen, tai siitä että pelaaja ei ymmärtäisi syöttää. Kyse on siitä että pelaaja ei ymmärrä näkemäänsä riittävän nopeasti. Jatkan tästä paremmalla ajalla. 

[Pussikalja]

Niin onnistuu harvalla. Onhan se hurja 20-30 metriä pallon alle potkaisten hieman sisäkierteelle 6 vs 6 peleissä 10 vanhoilla. Tai älytön 30-40 metriä 12-13 vanhoissa 9 vs 9 peleissä. Saati mieletön 30-50 C-junnuissa isolla kentällä, aluekin mihin osua kun jenka on oikein vain n. 3 aaria linjan takana. Ei sitä nyt älyttömiä pidä vaatia, 4 vuotta eteenpäin pitäs saada se 50 metrinen 2 neliön sisään 50 metrin päässä. Kentän koot meillä on kohillaan fysiikan kanssa, ehkä 6 vs 6 joskus liian iso. Mutta potkaista tosiaan ani harva osaa. Mistähän lie johtuu...

[Sope]

Onhan se hurja 20-30 metriä pallon alle potkaisten hieman sisäkierteelle 6 vs 6 peleissä 10 vanhoilla.

Tuossa iässä onkin hurja, koska väittäisin, että lapsen avaruudellinen hahmotuskyky ja tekniikka ei välttämättä tuossa iässä riitä tuohon.

[Pussikalja]

Tuossa iässä onkin hurja, koska väittäisin, että lapsen avaruudellinen hahmotuskyky ja tekniikka ei välttämättä tuossa iässä riitä tuohon.

Aivan samaa mieltä. Lapsi havaitsee ilman opetusta ja kokemuksensa kautta noin 32 vuotiaana, että kas kummaa syöttää voi paitsi ylöspäin, myös sivulle ja taakse. Tätä luonnollista oppimista valmennuksen tulee vaalia ja tukea salaten ne pelin keinot, jolla voittaa aikaa, tilaa ja pelit.,