10 000 tunnin sääntö

[Noviisi]

Omatoiminen harjoittelu ei kuulu suomalaiseen jalkapalloon. Jos joku harjoittelee omatoimisesti, häntä pidetään omituisena.
Hän saattaa joutua jopa syrjityksi joukkueessaan, kun on mennyt tekemääm tätä "omatoimisen harjoittelun syntiä".

No sitten ei auta kuin muuttaa suomalaisen jalkapallon uskontunnustusta siten, että omatoiminen harjoittelu mainitaan alleviivaten ja boldattuna siinä.
Valmentajat pitää myös kouluttaa antamaan synninpäästöjä näille pelaajille, jotka ovat omatoimisen harjoittelun syntiä tehneet.
Kaikenlainen syrjintä on myös viipymättä kitkettävä seuratoiminnasta. Konsolipelaamista ei tule sallia kuin 2h/viikko ja silloinkin saa pelin valita ainoastaan tuoreimman PES:n
ja FIFA:n väliltä.

Halleja pystyyn!

[Prufrock]

Kesällä näkee (lomien aikana) tyhjyyttään loistavat futiskentät paikkakunnasta riippumatta.

ja muutoinkin kesäiltaisin 17-21 aika harvoin kukaan käyttää kenttiä hyödykseen.
Jotain tarttis tehdä ...

Joku viisaampi voisi yrittää sel(v)ittää miksi esim salibändi (sisäkendo?) on nuorison suosikki. Aika nopeasti siitä on tullut todella suosittua ja häviäjä tässäkin tapauksessa on fudis. Tosta sisäkendon nopeasta tulosta massojen lajiksi ja räjähdysmäisestä suosion kasvusta olisi kyllä palloliitossakin opittavaa. Ei siihen tarvittu miljoonaluokan megatähtiä esikuviksi eikä oikeastaan kauhean kummoisia tilojakaan. Jos sieltä löytyisi totuuden siemenen ja laittaisi sen kentälle kasavamaan ...

[Noviisi]

Joku viisaampi voisi yrittää sel(v)ittää miksi esim salibändi (sisäkendo?) on nuorison suosikki. Aika nopeasti siitä on tullut todella suosittua ja häviäjä tässäkin tapauksessa on fudis. Tosta sisäkendon nopeasta tulosta massojen lajiksi ja räjähdysmäisestä suosion kasvusta olisi kyllä palloliitossakin opittavaa. Ei siihen tarvittu miljoonaluokan megatähtiä esikuviksi eikä oikeastaan kauhean kummoisia tilojakaan. Jos sieltä löytyisi totuuden siemenen ja laittaisi sen kentälle kasavamaan ...

Halvempi kuin jääkiekko, turvallisempi kuin jääkiekko. Näyttää äkkiseltään siltä, ettei tarvi juosta niin paljon kuin jalkapallossa (pienempi kenttä).
Vähemmän pelaajia kentällä --> jokainen osallistuu enemmän peliin. Ihmisestä on kiva käyttää työkaluja (maila). Matala aloituskynnys?

[tupoleevi]

Halvempi kuin jääkiekko, turvallisempi kuin jääkiekko. Näyttää äkkiseltään siltä, ettei tarvi juosta niin paljon kuin jalkapallossa (pienempi kenttä).
Vähemmän pelaajia kentällä --> jokainen osallistuu enemmän peliin. Ihmisestä on kiva käyttää työkaluja (maila). Matala aloituskynnys?

Tässä varmaan tiettyjä totuuksia.
Jalkapallossa voi JOUTUA juoksemaan jopa 500 m koskematta lainkaan palloon.
Tai kosketuksia jalkapallossa tulee yleensäkin paljon vähemmän kuin tässä mailapelissä.
Onko siinä itse asiassa järkeä?
Vielä jos sattuu rinnalle pelipaikasta kilpaileva pyrkyri (jota suomalainen valmentaja ei yleensä näe), veteraani tms., niin kyllä siinä saattaa jokunen mailapelivaihtoehto mielessä käydä.
Salibandy voi tuntua taivaalliselta vaihtoehdolta.

 

[SirLoser]

Palloliitossa luetaan ilmeisesti oikein huolella foorumia, kun tällä palstallakin useasti esillä olleet suomalainen polku, junnujen scouttaus ja 10 000 tunnin sääntö on osana liiton uutta strategiaa.

Palloliitto rakentaa polkua ryhmäharjoittelusta kohti yksilöä


Kuinka valmentaa massasta lahjakkaita yksilöitä, löytää joukosta lahjakkaat ja keskittää heidän harjoittelunsa kehitystä vaativille osa-alueille?
 
Juniorivalmentajan tai -ohjaajan työ vaatii kaikkien aistien käyttöönoton lisäksi myös luonnetta.
"Ohjaajan tai valmentajan on oltava persoona, joka osaa antaa oikeita ohjeita, saa lapsen innostumaan ja pysymään lajin parissa", Palloliiton koulutuspäällikkö Kari Ukkonen linjaa.
 
Palloliiton uudessa strategiassa ryhmäkeskeistä valmennusta ollaan muokkaamassa entistä yksilökeskeisemmäksi. Pienessä maassamme ei ole varaa hukata yhtään lahjakasta nuorta jalkapalloilijaa.
"Tavoitteena on tehdä pelaajan polku, jossa tietyt asiat pitäisi osata tietyssä ikäryhmissä, 5­–8- tai 8–12 -vuotiaissa. Emme halua mennä siihen, että 7-9 -vuotiaille sanotaan, että toisesta tulee huippu ja toisesta ei. Silloin olisi pystyttävä määrittelemään yksilön liikkuvuuden ja pelikäsityksen myöhäisemmän vaiheen kehityspotentiaali, ja tarjota tytöille ja pojille mahdollisuus päästä huipulle. Se vaatii aikaa ja resursseja valmennustiimiltä", Ukkonen kertoo.

Resurssipula yksilöiden löytämiseksi haittaa etenkin pienempiä seuroja. Isompien seurojen talenttiakatemioissa on tehoa yksilölliseen harjoittamiseen, mutta pienten seurojen nuoria on turha rasittaa liian pitkillä harjoitusmatkoilla. Ukkosen mukaan ikäluokan parhaat olisi silti saatava nykyistä useammin yhteen jo 12-vuotiaina, kun nykyään piiricupit kokoavat nuoret 14-vuotiaina.
 "Itävallassa 10–12 -vuotiaat ovat kaksi kertaa ja 12–14 -vuotiaat neljä kertaa viikossa päivän yhdessä leirikeskuksissa harjoitellen ja teoriaa opiskellen. Tätä pitäisi tehdä, sitä alueellisemmin, mitä nuorempia pelaajat ovat", Ukkonen toteaa.
 
Yksilö kehittyy ajallaan

 
Taito, liikkuminen, energinen olemus, hyväntuulinen, jaksaa harjoitella. Näihin attribuutteihin Ukkonen keskittyisi juniorivalmentajana lahjakkuuksien löytämiseksi.
"Pitää osata arvioida, missä kehityksen vaiheessa kukin on, jotta pelaaja on sopivassa harjoitteluryhmässä. Vuoden aikana on annettava useasti yksilöllistä palautetta ja arvioitava, pureeko lisä- tai erikoisharjoittelu."
 
Henkinen valmennus on Ukkosen mielestä onnistunut, jos lapsi on kentällä innoissaan.
"Kun kehitytään maajoukkueikäiseksi, olisi paikallaan täsmäkoulutus, miten pelaaja jaksaa ja pärjää useamman päivän turnauksessa."
Tällöin voi lisätä myös harjoitteita kovassa paikassa pärjäämiseen.
"Harjoitus 0–2-tappiotilanteessa pelin viimeisellä 10 minuutilla, miten saadaan voittamisen mentaliteetti esiin", Ukkonen antaa esimerkin.
 
Kymppitonni ajoissa täyteen

 
Jos mielii tosissaan lajin eliittiin, Ukkonen nostaa esiin harjoitustuntien määrän, 10 000. Se vastaa kolmea tuntia päivässä yli yhdeksän vuoden ajan, joka päivä.
"Kun normit on täytetty, on helpommin valmennettavissa myöhemmällä iällä."

Lahjakkuuksia ei kannata heittää hukkaan 15 ikävuoden jälkeen.
"Scouttaamista tapahtuu ihan aikuisiälle asti. Moni nousee 19-vuotiaana maajoukkueeseen siirryttyään urheilulukioon ja tehokkaampaan harjoitteluryhmään. Vielä 17-vuotiaana lupauksia herättänyt voi jäädä omaan seuraansa eikä saa harjoitustunteja täyteen", Ukkonen muistuttaa.
 
Teksti: Jukka Auramies
 
Artikkelia voi lainata lähteen mainiten.
http://verkkolehti.nuorisuomi.fi/uutinen?lehti=4&uutinen=16761431&lehti_pid=16663870

[JuustoMakkara]

menestyminen melkein millä tahansa alalla - oli kyse sitten jalkapallosta, jääkiekosta, koripallosta, säveltämisestä, soittamisesta tai kirjoittamisesta - vaatii 10 000 tunnin verran harjoittelua.

Mitä tarkoitat tuolla menestymisellä? Esim. jalkapallossa, tarkoittaako menestyminen
Suomen 2 Divaria, Suomen 1 Divaria, Veikkausliigaa, Valioliigaa? Saattaa tähänkin löytyä eri mielipiteitä.

[Panchito Pistoles]

Mitä tarkoitat tuolla menestymisellä? Esim. jalkapallossa, tarkoittaako menestyminen
Suomen 2 Divaria, Suomen 1 Divaria, Veikkausliigaa, Valioliigaa? Saattaa tähänkin löytyä eri mielipiteitä.

Varmaan jokainen asettaa itse omat tavoitteet. Omien mahdollisuuksien, kykyjen ja puhtaan itsearvion pohjalta. Joillain se menestyminen on että pelaa Kakkosta, joillain että pääsee Veikkausliigaan tai ulkomaille.

[koera]

Tuosta 10k säännöstä puhutaan yleensä huippuosaajien kohdalla. Kansallisen huipun (liigan runkomiehet, maajoukkuerinki) uskaltaisin laskea tuohon kerhoon.

[tarre]

Mitä mieltä muut ovat siitä, johtuuko "10 000 tunnin sääntö" siitä, että sen jälkeen lisäharjoittelusta saatava hyöty rupeaa jo olemaan huomattavan pientä ja taso on nähtävillä vai siitä, että sen enempää ei ihminen järkevästi ehdi harjoittelemaan?

Tämä tietysti jossain määrin riippuu "lajista". Esim. tieteissä en usko ihmisen koskaan tulevan niin oppineeksi, etteikö lisääkin voisi oppia huomattavan suurella tehokkuudella (tai raja tuskin tulee vielä 10k tunnin kohdalla vastaan), kun taas esim. soittamisessa kehityskäyrän uskoisin loivenevan huomattavasti nopeammin oppimisen myötä ja suurempi osa harjoittelusta menee saavutetun tason ylläpitämiseen.

Pahoittelen hieman epäselvää asian ilmaisua, mutta toivon arvon foorumistien ymmärtävän, mitä haen takaa.

[koera]

Tuo lukemahan on vain vähimmäismäärä. Soittaminen on kyllä siitä hyvä vertailukohde, että musiikin kohdalla tuota harjoittelua on tutkittu paljon. Oslon yliopiston yli kymmenvuotinen seurantatutkimus osoittaa ihan suoran korrelaation harjoittelumäärien ja arvosanojen sekä koulutuksen jälkeisen menestyksen välillä. Viulisteilla ja pianisteilla (suurin määrä kilpailua) jotka menestyivät kansainvälisissä kilpailuissa nuo harjottelumäärät saattoivat nousta jopa yli 30,000 tunnin (vrt. teknisesti vaativimmat pelipaikat, monipuoliset hyökkääjät/pelinrakentajat). Ihmistyypit jotka tuollaisiin lukemiin pääsevät, eivät enää koe toimintaansa harjoitteluna, vaan intohimona ja elämäntapana.

e. Tuntuu ihan oikealta tuo huomio että mitä pitemmälle mennään, sitä enemmän homma menee yksityiskohtien hiomiseksi, ja oppiminen ei tavallaan ole niin nopeaa. Varsinkaan jos vertaa siihen 9-vuotiaaseen superjunnuun joka viikossa oppii pari uutta syöttötekniikkaa ja muutamat harhautukset päälle.

[Panchito Pistoles]

Mitä mieltä muut ovat siitä, johtuuko "10 000 tunnin sääntö" siitä, että sen jälkeen lisäharjoittelusta saatava hyöty rupeaa jo olemaan huomattavan pientä ja taso on nähtävillä vai siitä, että sen enempää ei ihminen järkevästi ehdi harjoittelemaan?

Uskoisin että tuon 10k tunnin jälkeen rupeaa taidot olemaan tosiaan siinä pisteessä, että harjoittelemalla ei ainakaan enää kokonaisvaltaisesti kehity. Toki yksittäisiä heikkouksia (esim. nopeus) voi yrittää kehittää.

Suurempi aika treeneistä tosiaan menee varmaan saavutetun tason ylläpitämiseen. Tuo kolme tuntia monipuolista treeniä päivässä on varmasti aikalailla äärirajoilla. Ei sitä enempää ole järkeä treenata, koska on tärkeää että kroppa ehtii palautumaan treenistä ja että välttyy turhilta rasitusvammoilta.

Soittamisessa etuna on se. että kroppaahan se ei juurikaan (sormia ja ranteita lukuunottamatta) rasita joten harjoitella voi enemmänkin kuin tuon kolme tuntia/pv.

[Kozelek]

Soittamisessa etuna on se. että kroppaahan se ei juurikaan (sormia ja ranteita lukuunottamatta) rasita joten harjoitella voi enemmänkin kuin tuon kolme tuntia/pv.

Tästä olisin kyllä aika eri mieltä, ja vahvistusta voi kysyä kyllä miltei minkä tahansa soittimen soittajalta. Tämä on ehkä yleinen harhaluulo, mutta kyllä soittaminen on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Varmasti rasitus on erilaista kuin mitä esim. jalkapallon treenaamisessa, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy.

[Prufrock]

Soittamisessa etuna on se. että kroppaahan se ei juurikaan (sormia ja ranteita lukuunottamatta) rasita joten harjoitella voi enemmänkin kuin tuon kolme tuntia/pv.

Kyllä se soittaminenkin on jollain tasolla ja kappaleilla niin raskasta, ettei millään voi harjoitella enempää. Oltiin kuuntelemassa klassista painokonserttia ja artisti kertoi lehdessä esiintymisen jälkeen, että kyseiset kappaleet olivat niin raskaita (konsertti kesti n. tunnin) ettei niitä voinut harjoitella saman päivän kun oli konsertti.

Yleisellä tasolla varmasti juuri näin kuten aiemmissa viesteissä mainitaan. Tietyn saavutetun tason jälkeen ei suurempaa kehitystä juurikaan tapahdu. MUTTA suoritusvarmuus lisääntyy. Kun ajattelee esim. Englannin CUPpia (jossa aleman sarjatason jengit pieksee suurempiaan) tai sitä Real Madridin nöyryytystä, on selvää, että taitotaso ei ole ylivoimainen. Ero taitotasossa varmasti kuitenkin on, mutta se ei ole "ylitsepääsemätön"! Jos "paremman" jengin suoritusvarmuus ei ole kunnossa, voi (kuitenkin) taidollisesti huonompikin joukkue voittaa.

Oikeastaan kaikessa urheilussa tietyn tason saavutettuaan huipun ja lähes huipun erottaa vain henkinen kestävyys. Useinhan arvokilpailuissa "mitaliehdokkaita" on pilvin pimein, siis taidollisesti (lähes) tasaveroisia. Kuitenkin samat tyypit ovat niitä voittajia ja juuri ne tyypit joilla kantti kestää kovassakin paikassa.

[Puoliaika]

Mitä tarkoitat tuolla menestymisellä? Esim. jalkapallossa, tarkoittaako menestyminen
Suomen 2 Divaria, Suomen 1 Divaria, Veikkausliigaa, Valioliigaa? Saattaa tähänkin löytyä eri mielipiteitä.

Menestyminen tarkoittaa tuossa yhteydessä huipulle pääsemistä eli noista vaihtoehdoista Valioliigaa. Kyse on tosiaan siitä, että 10 000 tuntia on se vähimmäismäärä, jolla saa edellytykset huipulla pärjäämiseen eli menestymiseen.

Ja mitä soittamiseen tulee, niin kyllä sekin työstä käy. Yksi parhaista esimerkeistä on futislegenda, "musiikinopiskelija" Kai Pahlman, jota jututin seitsemän vuotta sitten. Pahlman sanoi soittavansa edelleen tuntikausia päivässä ja soittaisi enemmänkin, mutta turvonneet sorminivelet eivät antaneet myöten.

[Callit]

Mitä mieltä muut ovat siitä, johtuuko "10 000 tunnin sääntö" siitä, että sen jälkeen lisäharjoittelusta saatava hyöty rupeaa jo olemaan huomattavan pientä ja taso on nähtävillä vai siitä, että sen enempää ei ihminen järkevästi ehdi harjoittelemaan?

Ainakin osittain näin. Osa maailmanhuipuista on kuitenkin sellaisia, jotka ovat sen huipputason saavutettuaankin jatkaneet taitojensa hiomista, mikä on varmasti henkisesti raskasta. Tarkoitan sitä, että voi olla vaikeata viikosta toiseen treenata 2h päivässä ylimääräistä, jos se ei näy peliajassa tai vastuussa muuten.

Nuorisomaajoukkueitten valmentajana kunnostautunut Uli Stielike oli Ribeckin aikana Saksan kakkoskoutsi ja ärsytti joitain tähtiä pistämällä ne neppailemaan ns. teiniharjoituksia. Stielike, joka oli itse todellinen huippupelaaja, vetosi siihen, että huippupianistitkin harjoittelevat päivittäin perusasioita.

[simppa]

Soittopuolella on yleistä että muusikot käyvät huollattamassa itseään säännöllisesti. Hierojat, fysiot, naprapaatit yms. ovat klassisen puolen muusikoille tuttuja johtuen juuri ammatin raskaudesta. Vaivat ovat pitkälti soitinspesifejä, tyypillisiä ongelmalähteitä ovat staattiset asennot joita ylläpidetään pitkään samalla totaalisesti keskittyen itse asiaan, musiikin tuottamiseen. Lisäksi niveloireet, jännetupin tulehdukset etc. ovat yleisiä.

Itse viulua amatöörinä soittavana olen törmännyt terveydenhuoltoalan ihmisen väitteeseen, että viulu pitäisi kieltää sen luonnottoman soittoasennon takia. Tarkistakaapa seuraavan kerran kun viulunsoittajan näette, kuinka paljon vasen käsi itse asiassa on kiertyneenä, ja kokeilkaa itsekin.

Parhaat soittajat saavat kaiken näyttämään rennolta ja helpolta, mihin koulutus tietysti tähtääkin. Mutta silti 4 h kestävän oopperan soittaminen neljänä iltana viikossa orkesterimontussa (+treenit päivällä) on fyysisempää puuhaa kuin moni uskoisikaan.

[ane]

Futista pystyn pelaamaan helpostikin seitsemän tuntia päivässä. Varmuudella voin sanoa, että pystyn harjoittelemaan seitsemän tuntia pienten taukojen kanssa. Pianoa en voisi kuvitellakaan soittavani tuota määrää, sillä jo puolen tunnin jälkeen sormet ovat aina lukossa. Saattaa tosin johtua siitäkin, että potkinut jalkapalloa huomattavasti enemmän.

[Noviisi]

Futista pystyn pelaamaan helpostikin seitsemän tuntia päivässä. Varmuudella voin sanoa, että pystyn harjoittelemaan seitsemän tuntia pienten taukojen kanssa.

Aika rautainen kunto!

[Yourworstnightmare]

Futista pystyn pelaamaan helpostikin seitsemän tuntia päivässä. Varmuudella voin sanoa, että pystyn harjoittelemaan seitsemän tuntia pienten taukojen kanssa. Pianoa en voisi kuvitellakaan soittavani tuota määrää, sillä jo puolen tunnin jälkeen sormet ovat aina lukossa. Saattaa tosin johtua siitäkin, että potkinut jalkapalloa huomattavasti enemmän.

Riippuu toki millaista treeniä, mutta 7h päivässä kuulostaa jo ihan Paltsari-tähdellekin kovalta.

[referee3000]

Riippuu toki millaista treeniä, mutta 7h päivässä kuulostaa jo ihan Paltsari-tähdellekin kovalta.

Väittäisin, että tuota koko seitsemää tuntia ei pysty tekemään mitään sellaista, että koko ajasta saisi täyden hyödyn. Suorittamisen taso laskisi väsymyksen myötä ja samalla laatu kärsisi merkittävästi.

Itse olen joskus tuomaroinut yksin 5 kappaletta 2 x 30 minuuttia kestäneitä C-junnujen turnauspelejä putkeen ja mennyt pyörällä Pirkkahallille, jossa pelit pelattiin ja silloin mulla oli käytännössä kuusi tuntia urheilua putkeen pienellä tauoilla ja kyllä alkoi näkymään loppupäässä pelejä jaloissa, että jotain on tullut tehtyä, vaikka olinkin hyvässä kunnossa.

[Elmo]

http://www.brainpickings.org/index.php/2014/01/22/daniel-goleman-focus-10000-hours-myth/

The “10,000-hour rule” — that this level of practice holds the secret to great success in any field — has become sacrosanct gospel, echoed on websites and recited as litany in high-performance workshops. The problem: it’s only half true. If you are a duffer at golf, say, and make the same mistakes every time you try a certain swing or putt, 10,000 hours of practicing that error will not improve your game. You’ll still be a duffer, albeit an older one.

No less an expert than Anders Ericsson, the Florida State University psychologist whose research on expertise spawned the 10,000-hour rule of thumb, told me, “You don’t get benefits from mechanical repetition, but by adjusting your execution over and over to get closer to your goal.”

“You have to tweak the system by pushing,” he adds, “allowing for more errors at first as you increase your limits.”
.
.
Ericsson finds world-class champions — whether weight-lifters, pianists, or a dog-sled team — tend to limit arduous practice to about four hours a day. Rest and restoring physical and mental energy get built into the training regimen. They seek to push themselves and their bodies to the max, but not so much that their focus gets diminished in the practice session. Optimal practice maintains optimal concentration.

[Lenko]

Ihan hyviä huomioita.

10 000 tuntia väärin  harjoittelua tuskin tekee kenestäkään mestaria.

*

3-4 tuntia pallollista harjoitusta joka jumalan päivä on aika maksimi, jolla keskittyminen voi säilyä riittävällä tasolla. Erityisesti lapsille vaatimus on todella kova. Murrosiässä (12+) tuota voi alkaa jo vaatia, mutta pienemmät lapset käryävät helposti nuorena loppuun, jollei kyse ole todella fanaattisesta poikkeusyksilöstä. Loppuun palamisella tarkoitan kokonaan lopettamisen lisäksi sitä, että treenistä tulee innotonta rutiinia, jossa pää ei ole mukana ja joka ei kehitä.

Toki mukana voi tuon lisäksi olla muuta liikuntaa tai esimerkiksi futiksen opiskelua pelejä katsomalla.

*

Uskon, että tuo 10000 tuntia pallon kanssa riittää kansainväliselle tasolle. Muistaakseni joskus leikittiin ajatuksella, että 8000 tuntia riittää kotimaan korkeimmalle sarjatasolle ja 6000 tuntia kakkosdivariin. Kaikkeen tietysti tarvitsee pohjalle liikunnallista lahjakkuutta ja tahtoa. Motorisesti kömpelöstä, reaktioiltaan hitaasta, motivoitumattomasta ja umpityhmästä nuoresta ei saa huippufutaajaa millään tuntimäärällä.

[Tresor]

http://www.brainpickings.org/index.php/2014/01/22/daniel-goleman-focus-10000-hours-myth/

The “10,000-hour rule” — that this level of practice holds the secret to great success in any field — has become sacrosanct gospel, echoed on websites and recited as litany in high-performance workshops. The problem: it’s only half true. If you are a duffer at golf, say, and make the same mistakes every time you try a certain swing or putt, 10,000 hours of practicing that error will not improve your game. You’ll still be a duffer, albeit an older one.

No less an expert than Anders Ericsson, the Florida State University psychologist whose research on expertise spawned the 10,000-hour rule of thumb, told me, “You don’t get benefits from mechanical repetition, but by adjusting your execution over and over to get closer to your goal.”

“You have to tweak the system by pushing,” he adds, “allowing for more errors at first as you increase your limits.”
.
.
Ericsson finds world-class champions — whether weight-lifters, pianists, or a dog-sled team — tend to limit arduous practice to about four hours a day. Rest and restoring physical and mental energy get built into the training regimen. They seek to push themselves and their bodies to the max, but not so much that their focus gets diminished in the practice session. Optimal practice maintains optimal concentration.

Erittäin hyvin sanottu tämä. Vaikka tuo 10 000 tunnin sääntö onkin ihan hyödyllinen korostamaan harjoittelun merkitystä. Ehkä sillä on päästy eroon ainakin joistakin "luontainen maalintekijä"- yms. -myyttien viljelijöistä.

[rukkanen]

En sinänsä tätä pointtia kiistä, mutta tarvittiinko oikeasti jokin ylemmän tason Sherlock-oivallus siihen, että jos harjoittelee 10 000 tuntia päin vittua, niin osaa tehdä harjoittelemansa asian sitten helvetin hyvin päin vittua?

[OneFour]

Toki mukana voi tuon lisäksi olla muuta liikuntaa tai esimerkiksi futiksen opiskelua pelejä katsomalla.

*

Uskon, että tuo 10000 tuntia pallon kanssa riittää kansainväliselle tasolle. Muistaakseni joskus leikittiin ajatuksella, että 8000 tuntia riittää kotimaan korkeimmalle sarjatasolle ja 6000 tuntia kakkosdivariin. Kaikkeen tietysti tarvitsee pohjalle liikunnallista lahjakkuutta ja tahtoa. Motorisesti kömpelöstä, reaktioiltaan hitaasta, motivoitumattomasta ja umpityhmästä nuoresta ei saa huippufutaajaa millään tuntimäärällä.

Eli jos nää kattelet jalitsua 10 000 töllöstä nää oot kansainvälisen tason huippufutari? Luin yhen jalitsuaiheisen väitöskirjan ja ainakin sen pohjalta pelekällä futiksen katselulla ja pallon pompottamisella, ei todennäkösesti päästä kansainväliselle tasolle, mutta sen mukkaan oli yksi seikka, kaikkien muitten lisäksi, mikä teki joistakin pellaajista kovempia kuin muista, mutta se on jo toinen kertomus.