Italian puolelta nyt miettimättä tulee flopeista mieleen Milanista Borriello (dopingkäry), Romasta ainakin Defendi (ei yhtään ottelua) ja Vucinic - hänellä tosin pitkä toipuminen loukkaantumisesta ja vain muutamia näytön paikkoja. Laziosta Ledesma jne. Ehkä huomenna voisi jaksaa rustata, kun on enemmän aikaa.
Ledesma ? Joko unohtui:
http://www.youtube.com/watch?v=2qepfRlLSJs. Flopiksi ei kutsuta ketään, joka onnistuu siinä kaikkein vaikeimmassa ja tärkeimmässä ottelussa. Näin muuten Serie A:ta voisi tarkastella hieman tarkemminkin. Suluissa pelaajan entinen seura.
Ascoli:Valmentajasta pelaajiin, vain muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kaikki mikä on saattanut on lopulta myös mennyt Ascolissa pieleen. Kesällä tulleista parasta jälkeä on tehnyt legendaarinen Gianluca Pagliuca (Bologna), joka edelleen 40-vuotiaana pystyy ihmeisiin. Ei kuitenkaan sillä etteikö vuodet jo vähitellen Pagliucaakin kangistaisi. Ihmeitä Ascolissa maalivahdilta saadaan jatkossakin rukoilla, kun puolustuslinja ei vastustajia pahemmin pelota. Uudet topparit Pecorari (Lecce) sekä romanialainen Nastase (Bologna) eivät vakuuta, vaikka pelaajien hintaan ja entiseen tasoon verratessa floppi ei ole täysin oikeutettu sanavalinta. Muista uusista puolustajista puhuttaessa vain harva ansaitsee muuta kuin pikaisen penkkikomennuksen. Bocchetti (Lanciano), Foglio (Siena), Minieri (Avellino) sekä varsinkin Lukovic (Punainen tähti) ovat selkeitä pettymyksiä. Keskikentällä tilanne on hitusen parempi. Gaetano Fontana pelaa kokemuksella ja varmasti, joskin melko vähän. Samaa ei voi sanoa toisesta veteraanista Fabio Pecchiasta, joka hänkin on Bolognan entisiä sotaratsuja. Selkeä floppi yhdessä Saksasta saapuneen Ervin Skelan kanssa. Paolo Zanetti (Empoli), Daniele Galloppa (Triestina), Domenico Giampa (Messina) saavat heikossa ryhmässä synninpäästön. Ukrainalaisen Viktor Boudianskin voidaan sanoa jopa vahvistaneen Ascolia. Hyökkäyspäässä joukkue ei jättänyt kesällä veteraanien kärräämistä riveihinsä. Marco Delvecchio on ajoittain jopa väläytellyt, eikä vakavia vammojakaan ole tullut. Siinäpä se mitä veteraanilta on parhaimmillaan odotettavissa. Toista ikäluokkaa edustava Michele Paolucci on tehnyt hänkin pitkälti mitä odotettiin: Yhden maalin ja paljon jämäminuutteja.
Atalanta:Hyviä ja nuorta runkoa vahvistavia kaappauksia, joilla monella kyseessä on paluu nuoruusvuosien kotiin. Puolustusta levennettiin kesällä kohtuu varmalla Contehilla (Palermo) sekä ikäänsä nähden paljon kokeneilla toppareilla Carrozzierilla sekä Talamontilla (River Plate). Vähän on kolmikko pelannut (Conteh vain kerran), mutta silloinkin hyvin. Varsinaiset onnistujat ja ratkojat Atalanta on kuitenkin etsinyt keskikentälleen. Paluumuuttajina Massimo Donati sekä Cristiano Doni tunsivat jo valmiiksi Atalantan hyvin, eikä onnistuminen ole ollut yllätys. Harva silti odotti Donilta niin upeita otteita kuin bergamolaiset ovat nyt saaneet ihailtavakseen. Monille on tullut mieleen jopa kausi 2001/2002, jolloin Doni oli uskomattomassa iskussa Atalantan väreissä. Veteraanit sikseen, sillä niin kuin perinteisiin kuuluu Orobici luottaa nuoriin. Keskikentällä se on esitellyt suurlupauksina Tissonen (Udinese) sekä Ferreira Pinton (Cesena), jotka molemmat vielä hakevat parastaan, mutta tietävät olevansa hyvässä koulussa. Come-backin Bergamoon tehneistä pelaajista suurimman mediakohun toi tullessaan Christian Vieri. Ainoa uusi hyökkääjä on myös ollut ainoa oikeasti turha hankinta.
Cagliari:Hajuton ja keskinkertainen kuvaavat parhaiten sardinialaisten hankintoja. Uusi maalivahti penkille (Marco Fortin), puolustukseen tuntemattomia kasvoja Del Grosson (Ascoli) sekä Biancon (Catania) muodossa ja keskikentälle perinteisiä työmiehiä D’Agostinon (Atalanta) sekä Biondinin (Reggina) tyyliin. Kaikki ovat oikeastaan onnistuneet siinä mitä heiltä odotetaan eli olemisesta onnistumatta. Nöyriä työntekijöitä, juuri sellaisia pelaajia, joilla Serie B voidaan välttää kunhan valmentaja potkii teknisimpiin taitureihin vauhtia. Yksi kiinnostavampi kohde Cagliariinkin eksyi kesällä. Menetetty lupaus Simone Pepe on tosin vaikuttanut arvonimensä veroiselta, eikä yhtä osumaa lukuun ottamatta ole lainkaan vakuuttanut. Pepe voitaneen siis laskea jonkinasteiseksi flopiksi, vaikken tiedä mitä häneltä vuosien kuivuuden jälkeen toivottiin.
Catania:Elefantit tekivät kesällä paljon laskettua ja hyvää työtä saadakseen ryhmän toimimaan. Tulos on nähtävillä, kun katsoo sarjataulukkoa. Hyökkäävä pelityyli vaati uusia ja mieluiten kokeneita puolustajia, joten Catania napsi verkkoonsa Falsinin sekä Stovinin Serie A:sta ja lisäsi mukaan perulaisen Vargasin (Colon) ja Minellin Atalantasta. Ei huteja näiden suhteen, vaikkakin Minelli sekä Falsini ovat tyytyneet pienempään rooliin. Keskikentällä profiilia nostivat Giuseppe Coluccin (Livorno) sekä Mark Edusein kaappaukset, jotka molemmat ovat tuottaneet hedelmää. Izco, Millesi (Avellino) ja Sardokin leventävät mukavasti keskikentän materiaalia. Todellinen helmi tarttui haaviin, kun Roberto De Zerbin korvaajaksi hankittiin kokenut, mutta edelleen taitava Giorgio Corona (Catanzaro). Vanhoilla päivillään Corona on vielä vertynyt hyvään iskuun ja hinta-laatusuhteeltaan selkeä onnistuja.
Chievo:Pieni koko ja tiukka taloudenvalvonta eivät tuota montakaan huippuostosta kesässä, eikä edes kesällä jolloin selvisi Chievon pääsevän karsimaan Mestareiden Liigaan. Muutoksilta joukkue ei välttynyt, mutta parempaan suuntaan niistä meni vain harva jos mikään. Fontana maalilla korvattiin Sicignanolla (Lecce), joka ei ole saavuttanut toivottua tasoa. Keskikentälle tulleet Marchesetti (Sampdoria) ja Marcolini (Atalanta) ovat pelanneet vielä kohtuullisesti, mutta Kamil Kosowski (Southampton) on osoittautunut juuri niin huonoksi kuin edeltäkäsin osasi odottaa. Puolalainen ei ole tuonut veronalaisille juuri mitään hyvää. Hyökkäyksessä maalittomat Denis Godeas (Palermo) sekä Salvatore Bruno (Brescia) ovat köyhä korvaus Sisiliaan lähteneestä Amaurista. Kaiken kaikkiaan epäonnistunut kesä Chievolta, joka lähtee tammikuussa paikkaamaan erheitään vaihtuneen valmentajan Gigi Del Nerin komennossa.
Empoli:Empoli elää niin kuin Empolin kuuluukin elää Italialaisessa jalkapallohierarkiassa. Paikka Serie A:ssa on ainoa tähtäin yhdessä tukevan talouden kanssa. Sen näköinen on myös seuran siirtostrategia. Kesällä Empoli vahvistui puolustuksesta kokeneella Daniele Adanilla (Ascoli) sekä nuorella Milan-lainalla Lino Marzorattilla. Molempien rooli on ollut yllättävänkin suuri sekä onnistunut. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet Vittorio Tosto (Ascoli) sekä nuori Baldanzeddu (Massese). Keskikentälle Cagni otti kurinalaiseen pelityylinsä sopivan Fransesco Marianinin Leccestä ja jälleen on myönnettävä, että halvalla saatiin sopiva pelaaja. Suurimman loven toscanalaisille uskottiin tulevan hyökkäykseen, josta joukkue menetti sille kaiken kaikessa olleen Fransesco Tavanon. Toisin kuin Chievossa Amaurin kanssa Empolissa joukkue on pärjännyt, vaikka tähdelle selkeää paikkaaja ei ole löytynyt. Luca Saudati (Lecce) on tehnyt mukavan paluun Empoliin ja yhdessä Davide Matteinin (Pescara) kanssa Tavanon varjo on hälventynyt vauhdilla seuran yltä. Huomattavaa miten hyvin ja halvalla Empoli onnistui kesällä. Ei floppeja ja Tavanosta iso kasa rahaa varmistamaan ettei väistämättä tulevaisuudessa tulevat Serie B reissut vie joukkueelta pohjaa.
Fiorentina:Calciopoli ei vaikuttanut Violan siirtosaagaan. Etunenässä Corvinon ja Prandellin johdolla Fiorentinaa rakennettiin kesällä hiukan tasapainoisempaan suuntaan. Lopulta Viola hankki vain yhden uuden puolustajan, eikä tässäkään tapauksessa topparia niin kuin olisi odottanut. Alessandro Potenza (Inter) edustaa joka tapauksessa tulevaisuutta ja on mitä mainioin korvaaja, joskaan ei vielä täysin valmis vastuunkantaja. Puolustuksen sijaan pääpaino suunnattiin keskikentälle, johon ilmaisena lahjana Laziolta tuli hidas, mutta peliälyltään hyvä Fabio Liverani, Juven ylijäämä Manuele Blasi sekä samaa puolustavampaa sorttia oleva Massimo Gobbi (Cagliari). Kaksi viimemainittua ovat oleskelleet alkukauden enemmän tai vähemmän keskikertaisuudessa. Kaukana keskikertaisuudesta, mutta ikävän kauan sairaslomalla on taas viettänyt Palermosta saapunut Mario Santana. Kunnossa ollessaan argentiinalainen on sarjan oikukkaimpia laitureita. Jos pääpaino olikin keskikentällä niin suurin tähti raahattiin loistamaan kärkeen. Adrian Mutua ei turhaan kehuta sarjan parhaaksi ulkomaalaiseksi pelaajaksi. Romanialainen on onnistunut täydellisesti ja siirron katkeransuloisuutta violettien silmissä lisää varmasti se kuinka Mutu kaapattiin itse Juventukselta. Toinen uusi tulokas hyökkäykseen ei aiheuta suurempia hurraa huutoja. Trevisosta ostettu Reginaldo ei ole maalitiliään kohtuullisesta peliajasta huolimatta avannut. Kysymys siitä kuuluuko brassi näinkin kovaan joukkueeseen mietityttää monia.
Inter:Morattin sirkus pyöri viime kesänä pienen tauon jälkeen jälleen kovaa. Pelaajia tuli ja meni parhaiden vuosien tahtiin, mutta vastoin monia ennusmerkkejä viime siirtoikkuna oli lopulta Interiltä onnistunut. Nerazzurri tilkki ongelmiaan puolustuksessa jo ennen MM-kisojen menestystä varatulla Fabio Grossolla (Palermo) sekä talvella sovituilla Maiconin sekä Maxwellin (Ajax) siiroilla. Grosso ei ole saanut kiinni parhaastaan, mutta lievä alisuorittaminen ei liiemmin ole Interiä haitannut, kun Monacosta tullut Maicon on harpannut suoraan avauskokoonpanoon. Hyvillä ominaisuuksilla laitapakiksi ja miksei keskikentällekin varustettu Maicon vaikuttaa terveelle lisälle Mancinin ennen niin huteralle puolustukselle. Maiconin maanmies Maxwell on pitkälti odotusten mukainen ”penkkilisä”, joka ei ilman loukkaantumisia ja pelikieltoja paljoa pelaa. Keskikentällä Mariano Gonzales (Palermo) sekä Olivier Dacourt (Roma) jatkavat linjan mukaista ringin levennystä, joskin toistaiseksi ranskalainen on ollut jopa yllättävän hyvä takuuvarmana keskusjyränä. Varsinainen keskikentän hallitsija tuli pitkän jankkauksen jälkeen Juvesta, joka myi viime kauden lopulla pahasti hyytyneen Patrick Vieiran Interille Veronin korvaajaksi. Ei Vieira enää aivan parhaassa terässään ole, mutta silti hyvin kaukana flopista. Alkukaudella antoi muutamia näytteitä vanhasta puolestaan napsimalla kortteja turhan kovaan tahtiin, mutta sittemmin ranskalainen on rauhoittunut. Suurimman shown Inter järjesti hyökkäyksessä, jonne se Milanin silmien edestä kaappasi takuuvarmana maalinseppona Hernan Crespon (Chelsea) sekä aina yhtä sympaattisen Ibrahimovicin. Alkuvaikeuksien jälkeen molemmat ovat syttyneet ja tutkaparin pysäyttämisestä on tullut yhä vaikeampaa. Itse asiassa ainoa, joka Zlatanin huippukunnon pysäyttää on ruotsalainen itse. Henkinen puoli heilahtelee, joka johtaa turhiin ulosajoihin ja kortteihin. Adrianon aneemisuutta harvalla interistalla on silti ikävä.
Lazio:Lazio teki kovan työn viime kesänä etsiessään lähteneille ja varsinkin henkisesti tärkeille pelaajille korvaajia. Siitä voi olla montaa mieltä olisiko Dabon ja Liveranin jatkosopimukset olleet se parempi vaihtoehto korvaajien sijaan. Varmasti ainakin helpompi, muttei välttämättä pitkällä tähtäimellä järkevä. Puolustusta vahvistettiin yllättävän vähän ja jälkiviisaana voisi sanoa että liian vähän. Vain kerran kentällä käynyt Riccardo Bonetto (Empoli) ei vaikuta muulle kuin yhden kauden hätävaralle. Keskikenttä joutui kokonaisvaltaiseen remonttiin, kun lainalle tullut Pasquale Foggia, ilmaiseksi saapunut Massimo Mutarelli (Palermo) sekä kesän kallein Cristian Ledesma (Lecce) otettiin mukaan Rossin palapeliin. Suurimmat odotukset ladottiin Ledesman päälle. Vielä ennen derbyä miestä haukuttiin, milloin laiskaksi toisinaan hitaaksi ja huolimattomaksi. Pala taikaa rakkilaumaa vastaan riitti. Kukaan ei enää kaipaa romanistana tunnettua Liverania, kun argentiinalainen on ottanut keskikentän haltuunsa. Potentiaalia riittää varmasti Argentiinan maajoukkueeseenkin asti, mutta epäselvä roolitus on haitannut sen esiin tuloa. Hitaasti kaikki on kuitenkin alkanut vaikuttamaan paljon paremmalle. Paolo Di Canion lähdettyä joukkueen hyökkäyksestä oli selvää, ettei suoraa paikkaajaa löytyisi henkisessä mielessä. Urheilullisesti sen sijaan Stephen Makinwa (Palermo) on ollut suht onnistunut hankinta. Fyysinen, mutta silti taitava nigerialainen on kärsinyt ikävän paljon loukkaantumisista ja sitä kautta peliajan vähyydestä. Tulevaisuus näyttää onko Rossin suosikilla suurtakaan uraa Laziossa.
Livorno:Aldo Spinelli jatkoi viime kesänä säästeliästä linjaansa, vaikka määrällisesti pelaajia tulikin melko paljon. Puolustus sai kaksi selkeää avainpelaajaa, kun laidalle Interistä tuli nuori Giovanni Pasquale ja Romasta pitkässä alamäessä ollut Samuel Kuffour. Ei mitään huippukauppoja kumpikaan. Varsinkin Kuffour isoon palkkashekkiinsä ja heikkoon kuntoonsa yhdistettynä on kaukana parhaista päivistään tai loistavasta hankinnasta. Myös Simone Pavan (Sampdoria) ja Rahman Rezaei (Messina) löysivät kesällä uuden kodin Livornon puolustuslinjasta. Peliaika molemmilla on ollut huolena, mutta varsinkin iranilainen Rezaei voisi tulevaisuudessa nousta suurempaan rooliin. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan valmis, mutta hieman turhan epävarma. Keskikentälle Filippinin veljeksistä saapui Antonio (Treviso), joka onkin ollut alkukauden positiivisia ilmentymiä. Pelaa melkein missä vain ja yritys on aina kovaa. Paluumuuttajana vain vuoden tauon jälkeen Livornoon palannut portugalilainen Vidigal (Udinese) on ollut astetta paljon pahempi pettymys. Kaukana parin vuoden takaisesta tasostaan. Hyökkäys elää ja kuolee Lucarellin mukana, mutta, muodon vuoksi Livorno otti takaisin Avellinossa hyvin maaleja tehneen Tomas Danileviciusin. Liettualainen on toistaiseksi tehnyt 3 maalia, joka rikkoo miehen entisen Serie A maaliennätyksen. Odotettavissa tuskin paljon lisää.
Messina:Paljon uusia naamoja, mutta vähän mitään mistä kirjoittaisi. Kerran se osuu kuitenkin kohdalle Messinassakin ja joukkue, joka valmisteli itseään Serie B:hen onnistui lyhyellä aikavälillä löytämään itsellensä yllättävän avun Christian Riganosta (Fiorentina). Puolustuksen uudet naamat ovat kauttaaltaan olleet melko heikkoja tai turhia ostoksia. Enrico Morello (Sassari Torres) sekä Angelo Rea (Cesena) eivät vaikuta Serie A-tasoisilta puolustajilta puhumattakaan pelaamattomasta Antonio Ghomsista (Genoa). Kaukana nuoruuspäiviensä tasosta on myös puolustuksen kokenein kovanaama Mark Iuliano (Sampdoria). Keskikentällä joukkue on onnistunut jo paremmin. Salvatore Masiello (Palermo) ja Nicolas Cordova (Ascoli) ovat päässeet vihdoin kunnolla kentälle ja näyttäneet sen myös ansaitsevansa. Varsinkin Cordovan vihainen laukaus on yllätysvalmis ase hyökkäyksen ollessa heikommassa kunnossa. Valittamista ei ole myöskään Daniele De Vezzen (Genoa) työmoraalissa ja pelitasossa. Samasta suunnasta tullut Massimo Minetti on Giordanon kuitenkin parempi unohtaa, kun joukkue taistelee sarjapaikkansa puolesta. Mitsuo Ogasawara saapui seuraan nostattamaan paitamyyntiä Japanissa, mutta onpa siinä välissä mieheltä nähty yksi maalikin. Varmaan enemmän kuin seurassa alun perin laskettiin. Hyökkäyksen ainoa lisä onkin sitten ollut joukkueelle elintärkeä kulmakivi. Rigano oli parhaimmillaan maalintekijätilaston ykkösnimi, eikä hänen arvoaan voi liikaa korostaa. Loukkaannuttuaan pahasti koko Messina on lähtenyt vauhdilla alas sarjataulukossa.
Milan:Merkittävämpää kuin kenenkään tuleminen oli Shevchenkon lähteminen. Suuren summan rahaa piti olla takuu sille, että Milan astuu uuteen aikakauteen toisen supertähden kanssa, mutta sitten tuli laskemattomana uhkana calciopoli ja Inter, joka metsästi täysin samoilla markkinoilla. Tulokset eivät näin jälkikäteen nähden vakuuta. Puolustus on ollut remontin tarpeessa kauan aikaa, mutta Galliani & kumppanit reagoivat siihen maltillisesti. Daniele Bonera (Parma) vaihtoi vihdoin suurempiin ympyröihin, mutta on hukkunut välillä laidalle, vaikka pelaa parhaiten topparina. Bonera ei vaikuta sen enempää johtajalta, joka olisi valmis astumaan suureen rooliin Maldinin ja Costacurtan ensi vuonna jättäessä San Siron lopullisesti taaksensa. Hyökkäyssuuntaankin liian rajallinen korvatakseen Cafun oikealla. Boneran lisäksi Milan teki vielä toisen lisäyksen puolustukseensa. Giuseppe Favalli (Inter) edustaa Serie A:n kokeneinta kaartia, muttei enää millään jaksa painaa vanhaan malliin. Perusvarma ja riskitön yhden tai korkeintaan kahden kauden valinta. Mielikuvitusta olisi kaivannut enemmän Milanilta puolustuksen suhteen. Keskikentälle Rossoneri osti mielenkiintoisimman pelaajansa. Yoann Gourcuff (Rennes) edustaa Ranskan ja luultavasti myös Milanin tulevaisuutta. Sopeutunut ilman mainittavia vaikeuksia Milanoon ja jos vain Ancelottin uskallus riittäisi voisi jo nyt syrjäyttää hitaan Seedorfin tai väliaikaisesti tehottoman Pirlon. Hyökkäys on se suurin murheenkryyni, mikä ei viime kesän jälkeen yllätä. Kaikkialta koitettiin ja välillä käytiin jo lähellä, mutta kukaan ei sittenkään tarttunut mukaan ennen kuin aivan lopussa Ricardo Oliveira (Betis). Brasilialainen on kuitenkin osoittanut olevansa kaukana Shevan tasosta. 797 minuuttia ja 2 maalia ei voi olla muuta kuin liian vähän. Pahan flopin ainekset ilmassa.
Palermo:Kunnianhimoinen ja lievästi tärähtänyt Maurizio Zamparini ei viime kesänä säästellyt rahaa rakentaessaan Palermoa, jolla on unelmissa samanlainen koko Etelä-Italian liikkeelle saava hohto kuin 80-luvun lopun Napolilla. Amauri ei nyt aivan Maradona ole, mutta paras osoitus pinkkipaitojen älykkäästä toiminnasta siirtomarkkinoilla. Viime vuoden katastrofaalinen maalivahti-karuselli on saatu loppumaan kokeneen, mutta edelleen pätevän Alberto Fontanan (Chievo) voimin. Puolustusta vahvistettiin Cesare Bovolla (Roma), Marco Pisanolla (Sampdoria), Paolo Della Fiorella (Treviso) ja Ciro Capuanolla (Bologna). Lista, joka ei aiheuta sydämentykytyksiä, mutta sopii Guidolinille hyvin. Kukaan ei ole epäonnistunut, vaikka peliaika onkin toimivassa ryhmässä koko ajan kortilla. Uusista puolustajista Mattia Cassani (Hellas Verona) on tehnyt onnistuneimman läpimurron Serie B:stä A:han. Kaiken kaikkiaan pelaajia, joiden varaan Rosanero voi laskea vielä moneksi vuodeksi eteenpäin, vailla huolta epäonnistumisesta. Komeimman kavalkadin uutuuksia Palermo on kuitenkin esitellyt keskikentälleen. Parmasta tulleet Fabio Simplicio sekä Mark Bresciano ovat juuri sitä tyyppiä, joka ei oikein sovellu kenellekään Pohjoisen ökyistä, mutta taistelee silti tiukasti sarjan parhaita vastaan kunhan valmentaja taktikoi oikein. Aimo Diana (Sampdoria) tuo Palermon laidoille uusia ulottuvuuksia jos vain sitkeät loukkaantumiset jättävät maajoukkuetason taiturin rauhaan.. Pakkaa täydentää loistavan Corinin opissa oleva Roberto Guana (Ascoli). Huomaa, että näitä hankintoja on selvästi ajateltu ja ne on lomitettu sopivasti jo valmiiseen joukkueeseen. Maalit, mitkä ilman Luca Tonia joukkueelta puuttuivat saatiin hieman yllättävästi sensaatiomaisesta Amaurista. Brasilialaisen taito yhdistettynä kokoon tarjoaa ihailtavaa kaikille jalkapallon ystäville. Yksi syksy ei kuitenkaan vielä ihmettä tee. Amaurilla riittää edelleen todistettavaa samoin kuin koko Palermolla. Tällä kaudella se ei ollut valmis mestaruuteen, seuraava kausi alkaa olla jo ratkaiseva.
Parma:Kesän ja calciopolin jälkeen Parmassa uskottiin joukkueen olevan menetyksistä huolimatta valmis taistelemaan vihdoin jostain muusta kuin sarjapaikasta. Toisin kävi. Hankinnat ovat olleet kauttaaltaan epäonnistuneita, eikä joukkueen taloudellinen nuorallatanssi paranna tulevaisuutta. Puolustus koki muutoksia sitä mukaa, kun Parma napsi halpoja pelaajia riveihinsä. Antonio Bocchetti (Piacenza), Paolo Castellini (Betis) ja Massimo Paci (Ascoli) tulivat tukemaan joukkueen akuuteimpia kipupisteitä, muttei kolmikosta kukaan ole onnistunut erityisen hyvin. Kovaotteinen Paci parhaiten, mutta niin kuin arvata saattoi Boneran suora korvaaminen on hänellekin liian vaikea tehtävä. Trendin mukaisesti Parma kiristi niin paljon kuin mahdollista kesällä lähteneistä Simpliciosta ja Brescianosta ja korvasi heidät huokeammilla vaihtoehdoilla. Maurizio Ciaramitaro (Cesena) edustaa Parman strategian mukaista nuorta ja lupaavaa pelaajaa, jolla pahimmat aukot saadaan tilkittyä. Nuori ja lupaava on myös Andrea Gasbarroni (Sampdoria), jolta on odotettu paljon jo pitkään. Parman piti olla täydellinen ympäristö nuorukaiselle kehittyä, mutta toistaiseksi askeleet ovat menneet väärään suuntaan. Arvoonsa nähden flopannut pahemmin kuin mihin Parmalla olisi missään tapauksessa varaa. Hyökkäykseen Parma panosti aiempaa enemmän. Vitali Kutuzov (Sampdoria) ja Zlatan Muslimovic (Messina) voidaan kuitenkin melko huoletta lisätä floppien listaan. Varsinkin Kutuzovin taito riittäisi paljon parempaan mitä toistaiseksi on nähty. Parman onneksi kolmas kerta toden sanoi ja Igor Budan (Ascoli) on herännyt parin vuoden horroksestaan tekemään maaleja. Voimakas Budan on vaikea pidettävä saatuaan itseluottamuksensa kohdilleen. Ilman häntä Parman tie Serie B:hen vaikuttaisi väistämättömälle.
Reggina:-15 pistettä vei viimeisenkin houkuttavuuden Italian köyhimmän seudun pikkuseurasta. Onko se sittenkin kääntymässä voimavaraksi? Reggina on taistellut todella hienosti nimettömällä materiaalillaan, jota se muutti kesällä vain vähän. Kaikki hankinnat ovat myös auttaneet joukkuetta. Puolustuksessa kokeneelle Salvatore Aronicalle (Messina) on annettu topparin rooli, jota hän on uskoon myös hoitanut. Aronica tuntee ja tietää tippumistaistelut yhtä hyvin kuin Etelä-Italiankin. Keskikenttää vahvistavat Serie B:ssä monta vuotta kouliintunut Daniele Amerini (Modena) sekä epätasainen, mutta taitava portugalilainen Ricardo Esteves (Vicenza). Varmasti Serie A:n halvimmat siirrot, mutta silti niin järkeviä, että Reggina voi hyvin myös ensi kaudella löytää itsensä Serie A:sta.
Roma:Kai se on pakko, kun kerran menin aloittamaankin. En tiedä oliko kyse rahasta vai harkitusta valinnasta, mutta Roman siirrot jäivät viime kesänä yllättävän vähiin, kun ajattelee minkä mahdollisuuden calciopoli seuralle antoi. Puolustukseen tulivat, mutta ilmeisesti ilman pelejä jäävät Rodrigo Defendi (Tottenham) sekä Gilberto Martinez (Brescia). Laitapakeiksi voivat toki myös muuntua nyttemmin keskikentällä enemmän pelaavat Marco Cassetti (Lecce) kuin myös Max Tonetto (Sampdoria). Martinez vähintään ansaitsee flopin arvonimen, varsinkin kun Roma oikeasti maksoi costa ricalaisesta rahaa. Keskikentällä palikat on pelattu järkevämmin. Spallettin suosikkina seuraan saapui David Pizarro (Inter), joka onkin siitä lähtein kivunnut kohti Udinese-aikojensa loistoa. Lupaavasta Ricardo Fatysta (Strasbourg) en osaa sanoa sen enempää. Martinezin jalanjälkiä lähinnä sairastuvan puolelle seurannut Mirko Vucinic (Lecce) ei ole ollut hintansa väärti alkuunkaan. Montenegrolainen kärki vaikuttaa pahasti yhdelle kauden epäonnistuneimmista ostoksista. Hankintoja, kun katsoo niin voi vain miettiä miten pitkällä Giallorossi olisikin jos se olisi vahvistanut jo valmiiksi hyvää joukkueettaan asteen järkevämmin.
Sampdoria:Saatuaan nokkiinsa pahasti edellisellä kaudella Sampdoria päätti kääntää laivansa suuntaa monilla siirroilla. Vanhentunutta puolustusta vahvistettiin laidoilla Cristian Maggiolla (Fiorentina), Mirko Pierillä (Udinese) sekä Pietro Accardilla (Palermo). Kukaan kolmikosta ei ole varsinaisesti onnistunut tai epäonnistunut, vaan kaikki ovat tehneet melko pyyteettömästi tehtävänsä kentällä aiheuttamatta sen suurempaa juhlintaa. Pahasti on sen sijaan flopannut Dorian ainoa uusi toppari Christian Terlizzi, jota on vaikea uskoa puolustajaksi, josta molemmat roomalaisetkin vielä kesällä kilpailivat. Rooli puolustuksen johtohahmona on nopeasti siirtynyt penkinlämmittäjäksi. Keskikentälläkin painopiste vaihtui laidoille. Ruben Oliveira (Juventus) ja Massimo Bonanni (Palermo) eivät ole kuitenkaan tehneet odotuksiin nähden töitä. Suurimman huomion jo kesällä saanut Chievossa Daniele Franceschini on hänkin kärsinyt alkuvaikeuksista, mutta vähitellen noussut joukkueen johtavien pelaajien joukkoon. Franceschini edustaa Italian kapean laituriosaston kärkitasoa, joten Sampdorialla on hyvä syy odottaa parempaa. Vähemmällä huomiolla ohitettiin Gennaro Delvecchion saapuminen Leccestä. Ensimmäisinä viikkoina Delvecchio nousi yllättäen joukkueensa kantaviin voimiin, jopa maalinteon puolesta. Sittemmin keskusjyrä on hiipunut, mutta edelleen hintaansa nähden onnistunut hankinta. Lähellekään samaa lentoa ei ole päässyt Andrea Parola (Ascoli), jonka hyöty jo muutenkin keskeltä vahvalle Dorialle on ollut pieni. Jos mahdollista vielä Delvecchion ja Parolankin saapumisia vähempää innostusta herätti koko Serie A urallaan ennen tätä kautta 3 maalia iskenyt Fabio Quagliarella, joka ei maksanut Garronen rahapussille suurtakaan lovea. Jostain Quagliarella on kuitenkin kaivanut esiin repertuaarin uskomattomia maaleja ja mahtavaa viimeistelyä nousten jo valmiiksi kovan hyökkääjäkaluston ykköstykiksi. Kesän onnistuneimpia kaappauksia.
Siena:Lähinnä muiden jätteillä elävän toscanalaisseura putsasi kesällä markkinat ilmaisista veteraaneista, joille kukaan muu ei Serie A:ssa käyttöä löydä. Maalinsuulle palasi Alex Manninger (Salzburg), joka onkin muutamaan otteeseen todella väläytellyt. Vincent Candela sekä Valerio Bertotto jättivät Udinesen taaksensa ja vaihtoivat pienempiin ympyröihin uransa loppuvaiheilla. Candela on ollut selkeä pettymys siihen nähden mihin ranskalaiselta on ennen totuttu. Berettan luotto puolellaan Candela tuntuu silti jatkavan avauksessa. Bertotto on onnistunut jo paremmin, mutta nuorempaa polvea oleva Leandro Rinaudo (Palermo) on osoittautunut puolustuksen parhaaksi hankinnaksi. Pitkänhuiskea Rinaudo voisi olla tulevaisuudessa monen tasokkaamman seuran siirtokohde. Keskikenttää on Sienassakin remontoitu kaikista eniten. Ezio Brevi (Catania) ja Francesco Cozza (Reggina) edustavat todella kokenutta kaartia, kun taas Abdoulay Konko (Juventus) ikähaitarin toista ääripäätä. Cozza on aiemmilla kausilla todistanut olevansa luottamuksen arvoinen, mutta jostain syystä Beretta ei ole rakentanut hänelle suurtakaan roolia Sienassa. Serie A-debytantti Konko on sen sijaan noussut nopeasti tärkeäksi osaksi joukkuetta samoin kuin Brevikin. Constantin Codrea (Palermo) sekä Luca Antonini (Arezzo) ovat olleet kauden ensimmäisen puolikkaan suurimpia onnistujia Sienan keskikentällä. Siinä mielessä hieman outoa miksi myös romanialainen Codrea viettää enemmän aikaa penkillä kuin kentällä. Aivan kuin viime kaudella Erjon Bogdanin suhteen niin nytkin Robur löysi Serie B:stä yllättävän hyvän maalintekijän itselleen. Lichtensteinin ainoa ammattilainen Mario Frick on osoittanut yllätyksellisyytensä tekemällä jo valmiiksi 6 maalia. Frick on jättänyt maalitilastossa Sienan muut kärjet taaksensa, mikä miehen hintaan ja ikään nähden on hieno suoritus.
Torino:Sarjanousijoista kalleinta jälkeä kesällä tehnyt Granata on joutunut lopulta pettymään melko moniin uusista naamoistaan. Torino vaihtoi topparinsa uusiin ostaen riveihinsä pelottavan kovaotteisen Gabriele Cioffin (Mantova) sekä Ivan Franceschinin (Reggina). Puolustukseen keskittynyt Zaccheroni on saanut varsinkin kokeneesta, mutta Serie A:ssa raakilemaisesta Cioffista parhaan esiin. Laidoille joukkue hankki Gianluca Comotton (Ascoli) ja vanhan sotaratsun Giuseppe Pancaron (Fiorentina). Comotto on yhdessä uuden ykkösmaalivahti Abbiattin (Milan) kanssa pelannut kaikissa otteluissa, molemmat ovat sen myös ansainneet. Abbiati oli kauden alussa pahasti pihalla, mutta on sittemmin parantunut huomattavasti. Comotto taas edustaa Torinon parasta tasoa. Mitä ylemmäs kentällä mennään sen heikommiksi käy Granatan hankintojen kunto. Keskikenttää rukattiin ja uusista pelaajista kohistiin, mutta vähän on saatu. MM-kultamitalisti Simone Barone (Palermo) on toistaiseksi ollut pelkkä pettymys kuin myös kuntonsa totaalisesti kadottanut Stefano Fiore (Valencia). Livornosta joukkue haki lisää pelaajia keskikentälleen päätyen lopulta ailahtelevaan Nikola Lazeticiin sekä vahvaan Diego De Ascentisiin. Nimekkäisiin uutuuksiin verratessa joukkueen kippari De Ascentis on selkeä vahvistus, jonka taistelutahto korvaa puuttuvia pallollisia ominaisuuksia. Jos ei keskikentän hankinnat onnistuneet niin yhtään paremmin ei mene hyökkäyksessäkään. Kahdesta uudesta tulokkaasta kumpikaan ei ole tehnyt maalia. Siirtoikkunan loppuhetkillä tulleet Cedric Konan (Lecce) sekä Masashi Oguro (Grenoble) voivat valittaa peliajan vähyydestä, mutta näytöt eivät kuitenkaan riitä korvaamaan menetettyä rahamäärää. Kaksikon tie vienee nopeasti pois Serie A:sta.
Udinese:Kahdeksasta uudesta pelaajasta vanhin on syntynyt vuonna 1981. Siinä lyhykäisyydessään Udinesen siirtosaagan pääpiirteet. Joukkue luottaa nuoriin ja pyrkii kehittämään heistä tulevaisuuden ”Iaquintoja tai Pizarroja”. Puolustukseen tulleelle Andrea Codalle (Empoli) aika Udinesessa on toistaiseksi ollut pieni pettymys. Yksi saapasmaan lupaavimmista toppareista on kauden edetessä jäänyt yhä enemmän penkille. Toinen uusi puolustaja Andrea Dossena (Treviso) on yllättäen noussut Galeonen luottopakkeihin. Keskinkertaista, mutta varmaa jälkeä. Aikoinaan tuleviksi tähdiksi mainostetut Gaetano D’Agostino (Messina) ja Raffaele De Martino (Treviso) ovat aloittaneet alusta Udinesessa, mutta toistaiseksi kumpikaan nuorukaisista ei ole onnistunut. Varsinkin D’Agostinon kohdalla puhutaan teknisesti erittäin lahjakkaasta taiturista, joka kuitenkin liian usein kaatuu hyvän ja huonon päivänsä järkyttävän suureen eroon. 18-vuotias Paraguaylaisnuorukainen Jose Montiel (Olimpia) on hänkin löytänyt tiensä Udineen. Montiel kilpailee tiukasti Eremenkon ja toisen uutuuden Guilherme Siqueiran (Lazio) kanssa peliminuuteista kokeneempien miesten takana. Toistaiseksi mihinkään ihmeisiin Montiel tai Siqueira eivät ole kyenneet. Udinesen vahvaa hyökkäystä seura on tukenut myös lähinnä pojan iässä olevilla lupauksilla. Christian Tiboni (Atalanta) ja Schumacher (Ascoli) ovat yhteensä olleet 15 minuuttia kentällä. MM-kisoissa hurmannut Gyan Asamoah (Modena) on noussut huomattavasti suurempaan rooliin ja onnistunut oudosta tyylistään huolimatta jopa kahdesti maalinteossa. Parin Di Natale-Iaquinta ohittaminen lienee kuitenkin ghanalaiselle liian vaikea tehtävä.
----
Virheistä saa huomauttaa, kun niitä kuitenkin mukaan mahtuu.
E: Virheiden oikaisua
