Suuri muutos suomalaisessa jalkapallossa!

[Thalian]

Se, että joku asia nousee jälkikäteen jotenkin erityisen muistettavaksi, ei kyllä välttämättä korreloi mitenkään sen kanssa, että miten asia koettiin juuri silloin kun se tapahtui.

[Topi Raitasen Viikset]

Kummasti tosiaan mieleenpainuvimmat kaudet ovat niitä, joissa joku joukkue oli ylivoimainen tai joissain tapauksissa puhutaan jopa dynastioista. Esimerkiksi NBA:ssa 2010-luvun GSW, 2000-luvun alun Lakers, Jordanin Bulls ja kasarin Celtics. La Ligassa kiehtoo kahden suuren jatkuva taistelu. Valjussa muistetaan Arsun invinssiippolit. Yksilölajeissa modernin tenniksen kolme suurta, uinnissa Phelps, painissa Karelin. Tasaisuus kertoo siitä, että huippuja ei ole ja se jos mikä tekee sarjasta hajuttoman, mauttoman ja värittömän. Ei siinä futiksen Superliigassakaan ketään kiinnostaisi jotkut portot ja benficat, eivätkä nuo voisi kilpailla oikeasti isojen kanssa pitkässä juoksussa.

Väittäisin, että mikäli Klubi alkaisi oikeasti dominoimaan suomifutista (eli siis alkaisi voittamaan mestaruuksia +15p erolla), niin se nostaisi liigan yleistä kiinnostavuutta ja myös motivoisi kilpailijoitaan nostamaan tasoaan.

En kyllä itse osta tätä millään logiikalla. Ehkä jos sama joukkue tekisi samaan aikaan suuria urotekoja eurokentillä, niin joukkueeseen kohdistuisi laajalti suurempi kiinnostus.

Edit. Tulee mieleen finanssikriisin jälkeinen Veikkauslliga, jossa HJK dominoi mennen ja tullen ja samalla katsojamäärät dyykkasivat.

[Jänkhäkoira]

Skotlannin, Tanskan, Itävallan ja Sveitsin pääsarjat ovat varmaan ketjun mielestä epäonnistuneita liigoja myös?

Näissä maissa voi myös pelata ammattikseen jalkapalloa toisella sarjatasolla, ehkä jopa kolmannella sarjatasolla. Jos siellä ei pelaajalla heti 20-vuotiaana riitä rahkeet pääsarjaan, niin ei tarvitse etsiä työpaikkaa ja lisäksi miettiä onko mieltä treenata 5 kertaa viikossa + pelit päälle.

[Limppu6]

Pikkarainen sanoi haastattelussa Suomen ja Ruotsin sarjojen eroista, että Suomessa ei joudu joka viikko koville, kun on helppoja pelejä joissa on matala tempo. Eli selkeästi tarkoitti, että kärkijoukkueiden kohtaamiset vetävät vertoja Ruotsin sarjalle, mutta heikompia joukkueita vastaan pääsee liian helpolla. Onneksi nykyinen systeemi lisää kärkijoukkueiden kovatempoisia pelejä, kun kovimmat 6 kohtaavat peräti 4 kertaa.Tämä tekee kärkijoukkueille 20 kovatasoista peliä ja vain 12 matalan temmon peliä.

Täysi katastrofi olisi 16 joukkueen kaksinkertainen sarja. Sen jälkeen liigasta ulkomaille lähteneet pelaajat olisivat ihan kusessa. Tässä systeemissä niitä kovan temmon peljä tulisi 10 ja läpsyttelypelejä 20. Osassa näistä läpsyttelypeleistä tempo olisi vielä huonompi, kun sarjan häntäpään joukkueet olisivat kauempana kärjestä tasonsa suhteen kuin 12 joukkueen sarjassa.

Huono peruste on maan iso pinta-ala. Paljon isompi merkitys on maan väkiluvulla. Jossain Lontoossa on varmaan 10 joukkuetta ja kaikki taitavat olla tasokkaampia kuin yksikään joukkue vaikkausliigassa. Myös Suomen pinta-alasasa ei pitäisi huomioida Oulua ylempänä olevat. Se vie varmaan puolet pinta-alasta, mutta väkeä on muutama prosentti. Toinen väkilukuakin vielä tärkeämpi peruste on jalkapalloilijoiden taso. Se ei kovin häävi ole liigassa ja Suomessa. Jos seurojen budjetit ja juniorituotanto olisi Ruotsin tasolla, niin silloin voitaisiin siirtyä 16 joukkueen liigaan. Sitä odotellessa ei kannata pidättää hengitystä.

Kaikista huonoin peruste oli tähtipelaajien maalimäärät jotain rupusakkia vastaan. Tasainen sarja on varmasti mielenkiintoisempi, kuin sarja joka on ratkennut jo kauden alussa.

[Pelle-Wermanni]

Pikkarainen sanoi haastattelussa Suomen ja Ruotsin sarjojen eroista, että Suomessa ei joudu joka viikko koville, kun on helppoja pelejä joissa on matala tempo.

Pikkarainen nyt vaan on sattunut pelaamaan joukkueissa, joissa ihan kaikkien vastustajien voittaminen oli helppoa (VPS ja ennätyksellinen voittoputki 2023, Ilves ja huikea loppukausi 2024).

Se vähän vääristää kuvaa. Etenkin, kun Ruotsissa vertailukohtana on pelaaminen juuri siellä 16 joukkueen sarjan heikommassa kastissa, ja vastustajat vyöryttää hyökkäyksiä päälle enemmän kuin Veikkausliigan kärkijoukkueissa pelatessaan.

Osassa näistä läpsyttelypeleistä tempo olisi vielä huonompi, kun sarjan häntäpään joukkueet olisivat kauempana kärjestä tasonsa suhteen kuin 12 joukkueen sarjassa.

Miksi ne olis selvästi huonompia? Liigatasolla jokainen joukkue saa kerättyä huomattavasti isommat tulot kuin divarissa, ja pystyy siten hankkimaan myös parempia pelaajia (toki ulkomailta, kunnes kotimainen pelaajakehitys myös paranee paikkojen lisääntyessä).

Suurin ongelma nykyisissä liian pienissä sarjoissa on se, että ne suosivat kakkosjoukkueiden ja pienten paikkakuntien joukkueiden pärjäämistä toisella sarjatasolla. Suomen kakkostasolla pärjäämiseen riittää suht pieni liikevaihto, jonka kerääminen on pikkupaikkakunnilla helpompaa kuin isoissa kaupungeissa, joissa seurat joutuvat taistelemaan rahoista myös muiden lajien liigaseurojen kanssa. Pikkupaikkakunnilla asuminen ja eläminen on myös pelaajille halvempaa.

Kakkostason kärkipäässä tulee aina olemaan Kotkan, Pietarsaaren, Vaasan, Valkeakosken ja Tammisaaren kaltaisia pikkkupaikkakuntiia blokkaamassa isompien kaupunkien kakkos- ja kolmosseurojen nousua parrasvaloihin, joten isossa kuvassa suomifutis ei koskaan pääse kunnolla kehittymään. Se kun vaatisi paljon nykyistä enemmän isojen talousalueiden vetureita, paikallisotteluita ja suurempaa huomiota liigalle.

Ei Klubin, Ilveksen, KuPSin ja Interin jatkuvat ja lisääntyvät keskinäiset läpsyttelyt jaksa ketään kauaa kiinnostaa.

Gnistanilla ja AC Oululla on tietynlaista potentiaalia nousta tuohon sakkiin. Samoin Tepsillä ja ennen pitkää jollain pk-seudun kolmannella ja neljännellä jengillä ja Tampereen toisella jengillä. Mutta niiden hidasteena tulee olemaan se, etteivät ne välttämättä pysty tarpeeksi pitkäjänteisesti rakentamaan liigatason organisaatiota ja toimintaa, kun ne ovat välillä putoamisuhan alla tai eivät kaiken maaiman Kotkien, EIF:ien ja Hakojen takia edes pääse liigaan.

Jos Veikkausliigassa olis 16 joukkuetta, ei menis kovin pitkään, kun ihan samat Hakat, KTP:t ja Jarot olis edelleen niitä sarjojen välissä seilaavia hissijoukkueita, mutta ne olis ohitettu isompien talousalueiden potentiaalisempien seurojen toimesta. Ja nämä jälkimmäiset pystyisivät liigassa kehittymään pitkäjänteisemmin ja nousemaan nykyisten isojen seurojen haastajiksi, jolloin ns. hyvien ja potentiaalisten seurojen määrä Suomessa kasvaisi ja siten ”pelaajia kehittävien pelien” määrä lisääntyisi.

Pienet sarjakoot ja suuri prosentuaalinen kausivaihtelu sarjojen välillä tekee seuratoiminnasta pienen mittakaavan lyhytjänteistä puuhastelua ja keskittää sekä minimoi kaiken tason siihen pikkuruiseen joukkuemäärään, joka liigassa voi pitkäjänteisesti pelailla. Tämä on suomifutiksen suurin jarru.

[Ia]

Täysi katastrofi olisi 16 joukkueen kaksinkertainen sarja.

Olisihan se ihan hirveä katastrofi, jos liigapaikan vakiinnuttaisi useampi jengi ja aiempaa useammasta joukkueesta kasvaisi hyvä.

[Tähtirinta]

Kun Suomessa on raiskattu sarjajärjestelmiä ja pelattu milloin mitenkin, voisi hyvänä steppinä kohti 16 jengin sarjaa olla 14 joukkuetta, joka jaettaisiin kahden kierroksen jälkeen loppusarjoihin, jotka pelattaisiin yksinkertaisina. Otteluita tulisi 32 (26+6).

[Letkupolvi]

Miksei sitten 18 tai 20 joukkuetta, kun kerran halutaan kasvattaa joukkuemäärää, parit kyläseuratkin mahtuisi silloin mukaan Ykkösliigankin voisi lopettaa, eihän sieltä enää kellään olisi nousuhalujakaan, reservit pelaamaan omaa suljettua sarjaa

[ginikettu]

Miksei sitten 18 tai 20 joukkuetta, kun kerran halutaan kasvattaa joukkuemäärää, parit kyläseuratkin mahtuisi silloin mukaan Ykkösliigankin voisi lopettaa, eihän sieltä enää kellään olisi nousuhalujakaan, reservit pelaamaan omaa suljettua sarjaa

Sinäkö se olet 4 joukkueen sarjan kannattaja? Ykkösliiga taisi olla suunnitelmissa olla välivaihe sarjauudistuksessa muutenkin.

[Ia]

Miksei sitten 18 tai 20 joukkuetta, kun kerran halutaan kasvattaa joukkuemäärää, parit kyläseuratkin mahtuisi silloin mukaan Ykkösliigankin voisi lopettaa, eihän sieltä enää kellään olisi nousuhalujakaan, reservit pelaamaan omaa suljettua sarjaa

Sitä kohti kannattaa mennä ja kyllä Ykkösliigan voisi hävittää ja yhdistää nykyiset kolme ylintä sarjaa 16 + 16.

e.
Veikkausliiga:
Inter
HJK
KuPS
Ilves
SJK
VPS
Gnistan
IFK Mariehamn
Haka
Jaro
KTP
AC Oulu
TPS
FC Lahti
EIF
PK-35

Ykkönen:
JIPPO
JäPS
KäPa
SalPa
JJK
PKKU
Jazz
Tampere United
MP
KPV
EPS
RoPS
Honka
VJS
TPV
TP-47

Kakkosjoukkueet sitten Kakkosessa. Kiima nousee pelkästään, kun katselee noita joukkueita. Isosta Veikkausliigasta huolimatta Ykköseenkin jäisi valtavasti kiinnostavia seuroja.

[idänihme]

Luulisitko, että miigajuntusmainen orjakaleeri ulkomaalais"vahvistuksia" taistelemassa tärkeästä 10. sijasta räntäsateessa toisi katsojia, sponsoreita, näkyvyyttä ja rahaa?

Enemmän se toisi katsojia ja rahaa kuin taistelu divarin nelossijasta riippumatta pelaajista.

[Pelle-Wermanni]

Miksei sitten 18 tai 20 joukkuetta, kun kerran halutaan kasvattaa joukkuemäärää

30 kierroksen kaksinkertainen sarja olis optimaalinen Suomen 7 kuukauden sarjakauteen.

[Tähtirinta]

Ykkösliiga taisi olla suunnitelmissa olla välivaihe sarjauudistuksessa muutenkin.

Siis Ykkönen

Nykyisen Ykkösen joukkueen joukkuemäärä palaa kymmeneen, ja nykyisen Ykkösen ja Kakkosen väliin tulee uusi valtakunnallinen sarja, jossa pelaa 12 joukkuetta.

https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/sarjajarjestelmauudistus-kaudeksi-2024-miesten-ykkonen-laajenee-kahdeksi-sarjatas

Sitä en muista että oliko se siinä jossain skuuppiuutisessa jossa tuosta puhuttiin välivaiheena.

[idänihme]

Sitä kohti kannattaa mennä ja kyllä Ykkösliigan voisi hävittää ja yhdistää nykyiset kolme ylintä sarjaa 16 + 16.

Joku tämänsuuntainen rakenne olisi paras. Tämän jälkeen divarista voisi pudottaa neljäkin viimeistä joukkuetta, jolloin 3-4 lohkoisesta kakkosesta nousijoille olisi antaa vähintään lohkoykkösille sarjapaikat ylempää. Kolmatta yksilohkoista sarjaa ei ole järkeä pyörittää.

Kendon puolellahan isoin ongelma ei ole liian isoksi paisunut sarja tai ettei pelaajia riittäisi vaan sarjan sulkeminen joka ehti näivettää toisen sarjatason ja vei mielenkiinnon liigasta playoff-tason alapuolella. Nyt sinne on sitten paha pudotella vuosikymmeniä veikkausliigatasoa selvästi isompaa budjettia pyörittäneitä seuroja takaisin amatöörisarjoihin. Toki siellä on rahaa liikkeellä niin paljon että toisenkin melko uskottavan ammattilaissarjatason pyörittäminen (12+10 tms) voisi olla mahdollista, kunhan takaavat vaihtuvuuden sarjojen välillä futiksen tyylisillä suorilla sarjanousuilla. Siis ainakin toisen sarjatason ylempi puolisko olisi täysin mahdollista pitää ammattilaissarjan jos sarjajärjestelmä ja rahanjako olisi fiksut. Mutta siis jos haluavat pitää tämänhetkisen tunkkaisen systeemin jossa sarja joko on kiinni tai nousu on todella epätodennäköistä niin varmasti toimivinta on nostaa kaikki potentiaaliset ammattilaisorganisaatiot liigaan. Kendossahan playoffien ja game sevenien ylivoiman viedessä mielenkiinnon runkosarjasta on vähän pakko pelata vähintään 12 joukkueella, jotta ihan kaikkia ei tarvitse ottaa puolivälieriin. Futiksessahan sinäänsä sarja voisi toimia myös 10 joukkueella jos siinä olisi seuratalouden sekä alemman sarjan lohkomäärien kannalta järkeä.

Riittävän vaihtuvuuden tärkeys on se asia joka vähintään kannattaa futiksen puolella kendosta oppia. Näin luodaan alasarjoihinkin joukkueita joilla on suht ajankohtaista liigakokemusta ja realistisia mahdollisuuksia haaveilla noususta ylemmäs. Tuo ykkösen ja kakkosen rajapinta on tämän suhteen haastavin. Esim VJS on useampana kesänä haastanut tasapäisesti liigajengejä cupissa, mutta arpa on heittänyt vaikeaan lohkoon vuosi toisen jälkeen. Viime vuosikymmenellä Hongan about liigatasoisella joukkueella selvästi vaikeampi nousta kakkosesta kuin ykkösestä. Nykysysteemissä toki kakkossijakin riittää karsintaan mikä on ehkä parannus aiempaan, mutta karsinnoissa (erityisesti toisella kierroksella) on edelleen sauma että sarjan 2 parasta on vastakkain.

[ExtraJack]

Kakkosjoukkueet sitten Kakkosessa. Kiima nousee pelkästään, kun katselee noita joukkueita. Isosta Veikkausliigasta huolimatta Ykköseenkin jäisi valtavasti kiinnostavia seuroja.

No kyllä sielä 16 joukkueen ykkösessa hyvin muutama kakkosjoukkuekin menisi. Nuo kakkosjoukkueet ovat kuitenkin niin tärkeitä pelaajakehityksen kannalta. Tai sitten liigalisenssiin vaatimus reservijoukkueesta, johon täytyy panostaa vähintään puoli miljoona kaudessa. (Ei tule tapahtumaan)

Seuraava vaihe olisi tehdä jonkinlainen suunnitelma miten päästä 16 joukkueen sarjaan. Parastahan olisi tehdä joku "projekti 2028", johon tulisi tehdä julkinen tiekartta. Näin seurat osaisivat varautua tulevaan.

[dicknick]

Sitä kohti kannattaa mennä ja kyllä Ykkösliigan voisi hävittää ja yhdistää nykyiset kolme ylintä sarjaa 16 + 16.


Kakkosjoukkueet sitten Kakkosessa. Kiima nousee pelkästään, kun katselee noita joukkueita. Isosta Veikkausliigasta huolimatta Ykköseenkin jäisi valtavasti kiinnostavia seuroja.

Tämä

Ja jos farmien ja emoseurojen välillä olisi oltava vähintään yksi sarjataso, saataisiin kahdelle ylimmälle tasolle vain oikeita seuroja.

[Thalian]

Sinäkö se olet 4 joukkueen sarjan kannattaja?

Europeleihin ei taida päästä, jos sarjassa ei ole vähintään 8 joukkuetta.

[copa de kybä]

Europeleihin ei taida päästä, jos sarjassa ei ole vähintään 8 joukkuetta.

Kuka mitään europelejä kaipaa, kun kotimaassa saataisiin kovatasoinen ja tiukka sarja!

[Tiksa]

Riittävän vaihtuvuuden tärkeys on se asia joka vähintään kannattaa futiksen puolella kendosta oppia. Näin luodaan alasarjoihinkin joukkueita joilla on suht ajankohtaista liigakokemusta ja realistisia mahdollisuuksia haaveilla noususta ylemmäs. Tuo ykkösen ja kakkosen rajapinta on tämän suhteen haastavin.

Kendosta kannattaa oppia myös se, että suljetussa sarjassa huonoimmatkin liigajengit ovat sekä taloudellisesti että urheilullisesti valovuoden veikkausliigaseuroja edellä.

Riittävä, muttei liian iso, vaihtuvuus on tärkeää. Sen tähden mä olen usein tässä ketjussa tuonnut esille sen sarjasysteemiä pitäisi ajatella ja markkinoida kahdella tasolla, joissa 1. ja 2. tason välillä on melko runsas vaihtuvuus ja sitten hyvin tiukka rako 2. ja 3. tason välillä. Itse asiassa Hollannin mallin mukainen suljettu sarja (toiselta tasolta ei voi tippua), saattaisi toimia.

[Puoliaika]

Totuus Veikkausliigan "suuresta" joukkuvaihtuvuudesta: keskimäärin vaihtoon menee 1,5 joukkuetta per kausi eli 12,5 prosenttia. Toisinaan vaihtuvuus on puolet tästä.

Esim. Valioliigassa osuus on 15 prosenttia, Ruotsissa 15,6 prosenttia.

Veikkausliigan kasvattaminen 16 joukkueeseen joko pitäisi prosenttiosuuden ennallaan (2 putoaa suoraan) tai kasvattaisi sitä (2 putoaa, 1 karsii).

Lisäksi liigan kasvattaminen kasvattaisi myös reservijoukkueiden osuutta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja heikentäisi näin sen(kin?) kilpailullisuutta.

[Pelle-Wermanni]

Totuus Veikkausliigan "suuresta" joukkuvaihtuvuudesta: keskimäärin vaihtoon menee 1,5 joukkuetta per kausi eli 12,5 prosenttia. Toisinaan vaihtuvuus on puolet tästä.

Kuinka iso osuus joukkueista on putoamistaistelussa vähintään kauden puoliväliin asti vähintään joka kolmas vuosi? Kuinka monta joukkuetta ei ole ja pystyy pitkäjänteisesti panostamaan organisaation ja toiminnan kehittämiseen?

Entä vaihtuvuus toisella sarjatasolla? Tai sarjatasolla varmasti pysyvien joukkueiden määrä?

Veikkausliigan kasvattaminen 16 joukkueeseen joko pitäisi prosenttiosuuden ennallaan (2 putoaa suoraan) tai kasvattaisi sitä (2 putoaa, 1 karsii).

Entä miten kävisi liigassa pysyvien joukkueiden määrälle?

Lisäksi liigan kasvattaminen kasvattaisi myös reservijoukkueiden osuutta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja heikentäisi näin sen(kin?) kilpailullisuutta.

Se on kasvamassa muutenkin, koska nykyiset sarjamallit suosivat reservijoukkueita ja pienten paikkakuntien joukkueita kakkostasolle asti.

[Limppu6]

Pikkarainen nyt vaan on sattunut pelaamaan joukkueissa, joissa ihan kaikkien vastustajien voittaminen oli helppoa (VPS ja ennätyksellinen voittoputki 2023, Ilves ja huikea loppukausi 2024).

Se vähän vääristää kuvaa. Etenkin, kun Ruotsissa vertailukohtana on pelaaminen juuri siellä 16 joukkueen sarjan heikommassa kastissa, ja vastustajat vyöryttää hyökkäyksiä päälle enemmän kuin Veikkausliigan kärkijoukkueissa pelatessaan.

Miksi ne olis selvästi huonompia? Liigatasolla jokainen joukkue saa kerättyä huomattavasti isommat tulot kuin divarissa, ja pystyy siten hankkimaan myös parempia pelaajia (toki ulkomailta, kunnes kotimainen pelaajakehitys myös paranee paikkojen lisääntyessä).

Suurin ongelma nykyisissä liian pienissä sarjoissa on se, että ne suosivat kakkosjoukkueiden ja pienten paikkakuntien joukkueiden pärjäämistä toisella sarjatasolla. Suomen kakkostasolla pärjäämiseen riittää suht pieni liikevaihto, jonka kerääminen on pikkupaikkakunnilla helpompaa kuin isoissa kaupungeissa, joissa seurat joutuvat taistelemaan rahoista myös muiden lajien liigaseurojen kanssa. Pikkupaikkakunnilla asuminen ja eläminen on myös pelaajille halvempaa.

Kakkostason kärkipäässä tulee aina olemaan Kotkan, Pietarsaaren, Vaasan, Valkeakosken ja Tammisaaren kaltaisia pikkkupaikkakuntiia blokkaamassa isompien kaupunkien kakkos- ja kolmosseurojen nousua parrasvaloihin, joten isossa kuvassa suomifutis ei koskaan pääse kunnolla kehittymään. Se kun vaatisi paljon nykyistä enemmän isojen talousalueiden vetureita, paikallisotteluita ja suurempaa huomiota liigalle.

Ei Klubin, Ilveksen, KuPSin ja Interin jatkuvat ja lisääntyvät keskinäiset läpsyttelyt jaksa ketään kauaa kiinnostaa.

Gnistanilla ja AC Oululla on tietynlaista potentiaalia nousta tuohon sakkiin. Samoin Tepsillä ja ennen pitkää jollain pk-seudun kolmannella ja neljännellä jengillä ja Tampereen toisella jengillä. Mutta niiden hidasteena tulee olemaan se, etteivät ne välttämättä pysty tarpeeksi pitkäjänteisesti rakentamaan liigatason organisaatiota ja toimintaa, kun ne ovat välillä putoamisuhan alla tai eivät kaiken maaiman Kotkien, EIF:ien ja Hakojen takia edes pääse liigaan.

Jos Veikkausliigassa olis 16 joukkuetta, ei menis kovin pitkään, kun ihan samat Hakat, KTP:t ja Jarot olis edelleen niitä sarjojen välissä seilaavia hissijoukkueita, mutta ne olis ohitettu isompien talousalueiden potentiaalisempien seurojen toimesta. Ja nämä jälkimmäiset pystyisivät liigassa kehittymään pitkäjänteisemmin ja nousemaan nykyisten isojen seurojen haastajiksi, jolloin ns. hyvien ja potentiaalisten seurojen määrä Suomessa kasvaisi ja siten ”pelaajia kehittävien pelien” määrä lisääntyisi.

Pienet sarjakoot ja suuri prosentuaalinen kausivaihtelu sarjojen välillä tekee seuratoiminnasta pienen mittakaavan lyhytjänteistä puuhastelua ja keskittää sekä minimoi kaiken tason siihen pikkuruiseen joukkuemäärään, joka liigassa voi pitkäjänteisesti pelailla. Tämä on suomifutiksen suurin jarru.

Ei Pikkarainen sanonut, että joka viikko olisi ollut helppo peli, vaan joka viikko ei ole hankala peli. Oli ainakin Ilves aikoina pelejä joissa joutui koville, mutta ne olivat top-6 joukkueita vastaan. Siellä Ruotsissa se häntäpään joukkueiden kohtaaminen on kovatempoinen peli täällä Suomessa se ei ole, jos Pikkarainen tai Cisse pelaisi jossain Jarossa niin olisi ihan ylikylän pelaaja puolivaloilla pelatessaankin jotain KTP:tä vastaan.

Ei se raha tee autuaaksi kuten KTP on osoittanut. En usko, että divarista 4 parhaan noustessa liigaan yksikään noista olisi 6 parhaan joukossa, jos ei joku namusetä sijoita isoa määrää rahaa. Luultavasti suurin osa noista joukkueista olisi sijoilla 11-16 ja yksikään ei pystyisi pelaamaan tasokasta kovatempoista peliä mitä liigan kärki pelaa (Ja missä ne pelaajat kehittyy). Parempi olisi ne rahat jakaa ykkösliigan kärkiporukoille, niin saataisiin sitä tasokkaammaksi ja hyppy liigaan ei olisi liian iso pelillisesti ja taloudellisesti. Eikä tippuminen liigasta olisi iso ongelma. Ehdottamani porrastettu rahasumma sijoituksen mukaan olisi toimiva tähänkin.

Ihan en ymmärrä miten pienet sarjakoot suosivat kakkosjoukkueita. Enkä kyllä ymmärrä pikku paikkakuntien pärjäämistä kakkostasolla. Hyvin ne näyttää pärjäävän liigassakin. Jos sarjat olisvat 16 + 16, niin pikkupaikkakunnat ei pärjäisi kakkostasolla? No ei varmaan, kun ne olis liigassa Tepsien ja Tamujen pelatessa kakkostasolla. Tuolloin sen kakkostason joukkueiden budjetit olisivat vielä pienempiä verrattuna nykyiseen. Kakkosjoukkueet ja pikku paikkakunnat olisivat ihan kuningaita kakkostasolla

Kakkostasolla on pikku paikkakuntia blokkaamassa isoja seuroja, mutta jotain siellä isossa seurassa tehdään väärin, jos jotkut kyläseurat menee oikealta ja vasemmalta ohi. Eivät ne ole liigapaikkaa ansainneet, jos eivät pärjää pikkuseuroille. Onneksi tämä ei ole SM-liiga jossa nousijat määritellään talousalueen koon mukaan. Jos siellä isossa seurassa hoidetaan asiat kunnolla tai pistetään rahaa haisemaan, niin se nousu tulee väkisin, vaikka sarjan koko on 12. Silloin jää kaiken maailman Jarot ja Kotkat jalkoihin. Moni seura on sen osoittanut.

Eri mieltä tuosta ettei kärkijoukkueiden keskinäiset pelit ei jaksa kiinnostaa. Itsellä ainakin ihan eri fiilis mennä katsomaan peliä kärkijoukkuetta vastaan, vaikka edellisellä kaudella niitä vastaan enemmän pelejä oli. Aikojen saatossa myös kärkijoukkueet ovat tasaisesti vaihtuneet ja niin uskon jatkossakin käyvän. Myös pelaajille se on aivan eri pelata kärkijoukkuetta vastaan. Ehkä se tärkein pointti oli kuitenkin näissä peleissä pelaajien ja joukkueiden kehittäminen. Mitä enemmän on kovan temmon pelejä missä kukaan ei pääse helpolla, niin varmasti joukkueet että pelaajat ovat valmiimpia kansainväliseen tempoon. Tähän vastaamisen unohditkin, että taidat olla siitä samaa mieltä eli kerrankin oikeassa. Kendon puolella Ilves ja Tappara taisi kohdata 11 kertaa tämä olisi voinut olla jopa 14 kertaa, jos Tappara ei olisi ollut niin paska. Silti uskon seuraavalla kaudella lippujen menevän kaupaksi paikalispeleissä. Tämä 11 tai 14 on helkkaristi enemmän, kuin jalkapallon puolella oleva 4 kohtaamista yläloppusarjalaisilla.

Tamu ja Honka ovat näyttäneet ettei se ongelma ole nousta liigaan, mutta ongelmia tulee kun koittaa kilpailla HJK:n ja namusetien kanssa liigan kärkisijoista. Osaksi taisi olla HIfkin ongelma. Rakennetaan liian kallis joukkue ja eletään yli varojen.

En usko pätkän vertaa tuohon fantasiaasi jossa 16 joukkueen liigassa vain isot joukkueet pärjäävät. Siellä olisi samassa suhteessa kyläseuroja eli määrällisesti enemmän kuin nyt. HJK:n kakkosporukka pieksisi veikkausliigaan nousseen joukkueen mennen tullen, mutta nousukiellon takia kakkosporukka ei voisi nousta. Nämä Tamut ja Tepsit ovat paljon valmiimpia liigaan, jos saavat nousun 12 joukkueen sarjaan. Silloin on täytynyt tehdä jotain oikein eikä nousu tule helpolla pelkkien kakkosjoukkueiden keskeltä. Nousuun riittää, kun et tee farmisopimusta Hakan kanssa.

Tuohon kausivaihteluun sinulle jo vastatiinkin. Joukkuemäärä 12 ei minusta ole pikkuruinen. Harvoin Suomessa saadaan edes tuota määrää kunnon joukkueita rakennettua. Kakkostasoa pitäisi kehittää ja panostaa sinne rahaa, mutta Suomessa ei tällä hetkellä riitä kunnon joukkueet edes kakkostasolle vaikka sarjan koot ovat pienet. Enkä nyt oikein ymmärrä, että miten se Tamun nousu liigaan kehittäisi Suomalaista jalkapalloa. Veisi vain rahaa Ilvekseltä pois ja olisi kaksi paskaa seuraa yhden hyvän tilalla.

[Pelle-Wermanni]

Tuohon kausivaihteluun sinulle jo vastatiinkin. Joukkuemäärä 12 ei minusta ole pikkuruinen. Harvoin Suomessa saadaan edes tuota määrää kunnon joukkueita rakennettua.

Kuten sanoin. 12 joukkueen liigalla ja 10 joukkueen ykkösellä tosiaan saadaan noin 4 kunnon joukkuetta rakennettua. Loput on pikkupaikkakuntien joukkueita tai kakkosjoukkueita tai hissijoukkueita tai amatöörijoukkueita.

4 on Suomeen liian vähän.

Muuten ei liene tarpeen toistaa viestiä, jonka jo lainasit. Halutessasi voit sen joskus myös lukea.

[Jalitsumies]

Pikkarainen sanoi haastattelussa Suomen ja Ruotsin sarjojen eroista, että Suomessa ei joudu joka viikko koville, kun on helppoja pelejä joissa on matala tempo. Eli selkeästi tarkoitti, että kärkijoukkueiden kohtaamiset vetävät vertoja Ruotsin sarjalle, mutta heikompia joukkueita vastaan pääsee liian helpolla. Onneksi nykyinen systeemi lisää kärkijoukkueiden kovatempoisia pelejä, kun kovimmat 6 kohtaavat peräti 4 kertaa.Tämä tekee kärkijoukkueille 20 kovatasoista peliä ja vain 12 matalan temmon peliä.

Täysi katastrofi olisi 16 joukkueen kaksinkertainen sarja. Sen jälkeen liigasta ulkomaille lähteneet pelaajat olisivat ihan kusessa. Tässä systeemissä niitä kovan temmon peljä tulisi 10 ja läpsyttelypelejä 20. Osassa näistä läpsyttelypeleistä tempo olisi vielä huonompi, kun sarjan häntäpään joukkueet olisivat kauempana kärjestä tasonsa suhteen kuin 12 joukkueen sarjassa.

Huono peruste on maan iso pinta-ala. Paljon isompi merkitys on maan väkiluvulla. Jossain Lontoossa on varmaan 10 joukkuetta ja kaikki taitavat olla tasokkaampia kuin yksikään joukkue vaikkausliigassa. Myös Suomen pinta-alasasa ei pitäisi huomioida Oulua ylempänä olevat. Se vie varmaan puolet pinta-alasta, mutta väkeä on muutama prosentti. Toinen väkilukuakin vielä tärkeämpi peruste on jalkapalloilijoiden taso. Se ei kovin häävi ole liigassa ja Suomessa. Jos seurojen budjetit ja juniorituotanto olisi Ruotsin tasolla, niin silloin voitaisiin siirtyä 16 joukkueen liigaan. Sitä odotellessa ei kannata pidättää hengitystä.

Kaikista huonoin peruste oli tähtipelaajien maalimäärät jotain rupusakkia vastaan. Tasainen sarja on varmasti mielenkiintoisempi, kuin sarja joka on ratkennut jo kauden alussa.

Kerrankin samaa mieltä Limpun kanssa

[Pelle-Wermanni]

Kerrankin samaa mieltä Limpun kanssa

Ja teitä on paljon myös futispäättäjissä. Siksi suomifutis pysyy puuhasteluna, millä toki on myös positiivisia seurauksia, kuten vaikkapa kolme liigajoukkuetta Pohjanmaalta sekä SJK:n ja Vepsun taistelu jopa mitalisijojen tuntumassa. Kummankaan näistä ei tarttis olla arkipäivää, vaan suomifutiksen tilanne voisi olla paljon parempi