Nyt on siis pari matsia nähtynä Sevillassa. Ensimmäisenä Sevilla-Tenerife. Liput ostin, kaksi yhden hinnalla, nettikaupasta. Nettikaupassa kerrotaan selvästi, myös englanniksi, milloin liput voi hakea. Pääsiäisen aikaan taisi olla vähän poikkeukselliset ajat, mutta kun puolen päivän maissa kurvasin autolla Sanchez Pizjuanin vieressä olevan ostoskeskuksen Nervion Plazan autohalliin, niin avoinna oleva lippuluukku löytyi ostarin keskusaukion kohdalta, sen valtavat kaakeliteoksen vierestä. Ei muuta kuin tiskille, ja tilausvahvistus sekä passi virkailijalle ja muutaman hetken kuluttua virkailija tulee kirjekuoren kanssa. Kuittaus paperiin ja varmistus, että onhan siellä neljä lippua, kun maksoin kaksi ja piti saada kaksi yhden hinnalla ja virkailija tsekkasi kuoren ja sanoi homman olevan bueno. Ja niin se olikin, neljä lippua oli hallussa.
Illalla pienellä riskillä taas Nervion Plazan parkkihalliin autolla. Ajateltiin, että jos on ruuhkaa pois, niin sitten jonotellaan. Mentiin syömään paikallisen pikaruokaketjun Cerveceria 100 Montaditosin paikkaan Nervion Plazan yläkertaan. Siellä ja parissa sen naapuriravintolassa oli aika paljon jengiä menossa matsiin, ja katsomassa telkkarista edellistä matsia. Syötiin ja mentiin stadionille. Paikat oli toisella pitkällä sivulla ja tosin ylhäällä... olisko ollut neljänneksi ylin rivi. Sieltä kuitenkin näkyi tosi hyvin ja paikat olivat sentään "oikeassa" päädyssä, eli Sevillan kannattajien lähellä. Tenerifen kannattajia oli vastakkaisessa päädyssä jokunen kymmen, mutta heistä ei paljon kuulunut. Sevillan kannattajia oli, tietenkin, paljon enemmän. Pääsiäisen takia stadion ei kuitenkaan ollut mitenkään täpötäynnä (olisko virallinen lukema ollut n. 25 000), eikä tunnelma siksi yltänyt mihinkään hurmokseen, mutta oli kuitenkin ihan hieno. Eniten ääntä joka puolelta kuului Sevillan hienon hymnin aikana, ja tuomarin "väärien" tuomioiden jälkeen (Iturralde, hijo de puta -kuului useampaan otteeseen). Mitään tifoakaan ei näkynyt. Poistuttaessa kävelimme fanikatsomojen takaa ja siellä oli ihan hienoja ultrien tekemiä graffiteja (vai miksi niitä kuuluu sanoa?).
Ainoat jonot, joihin poistuessa törmäsimme olivat parkkihallin maksuautomaateille. Ja niillekin jonotimme oman tyhmyyden takia. Jäimme jonottamaan ensimmäisille automaateille, joiden eteen jäi hillitön jono kun saimme lipun maksettua. Siitä pari askelta halliin huomaamaan, että hallin puolella automaateille tai edes miehitetylle kassalle ei ollut käytännössä ollenkaan jonoa. Myös ulosajo onnistui kokonaan ilman jonoa. Suoraan puomille pääsi ajamaan, eikä takanakaan ollut kuin yksi auto. Kaduilla oli jonkun verran autoja, mutta ainoastaan yksissä valoissa emme pääseet ekalla vihreällä läpi. Mistään ruuhkasta siis ei voi puhua. Yhden kokemuksen perusteella siis uskaltaisin sanoa, että autollakin voi ihan hyvin mennä. Mutta stadion ei tietenkään ollut täynnä, joten joskus ruuhkat voivat olla pahempia, mutta tuskin sietämättömiä silloinkaan.
Toinen matsi oli sitten Betis B:n ja Polideportivo Ejidon kohtaaminen. Puhutaan siis Segunda B:stä, eli maan kolmanneksi korkeimmasta sarjatasosta. Matsin pelattiin Betisin harjoituskeskuksessa ja paikalla oli Marcan mukaan n. 300 katsojaa. Ottelun taso ei ollut mikään huikea, Veikkausliigan kärkijengit olisivat nähdäkseni voittaneet kumman tahansa kentällä olleista jengeistä. Mutta jalkapallo on kuitenkin elävänä aina hienoa ja olihan tuotakin matsia kiva katsella. Katsomossa oli muistaakseni kuusi leveää betoniporrasta, joilla ihmiset istuskelivat. Toisessa päädyssä oli cafeteria, josta sai ostaa juotavaa ja tietenkin pipaksia (eikös niiden siementen nimi ole pipas?) ja bocadilloja. Ruuhkia ei ollut
Ruiz de Loperalla kävin vain fanikaupassa, mistä ostin Betisin historiikin sarjakuvana
