Jalkapallomatkailu Espanjassa, otteluraportit

[León]

No niin, avaan nyt sitten tällaisen ketjun, johon toivoisin pääkallon paikalla nähtyjen otteluraporttien kertyvän. Syy ketjun avaamiseen on yksinkertaisesti se, että foorumille on ilmestynyt sangen ansiokkaita ketjuja espanjan maaperällä käydyistä otteluista, mutta vaarana on niiden hautautuminen seuratopikkeihin ja ympäri foorumia. Aika näyttää hautautuuko tämäkin, mutta mielestäni tätä kannattaa yrittää.

Ensimmäinen tarinani on jo jossain päin foorumia lupailemani Getafe-Villarreal. Tammikuusta alkaen olen nähnyt 4 Getafen peliä, syynä innostukseen on kohtuullisen välimatkan lisäksi myös se, että Getafe on seura sympaattisimmasta päästä. Perinteitä joukkueelle nyt ei oikein vajaan 30 vuoden aikana ole voinutkaan syntyä, mutta kannatus tuossa osassa Madridia on vahvaa ja ja joukkueelle on myös viimeisen vuoden aikana kehittynyt vahva pelillinen identiteetti. Tästä identiteetistä on kiittäminen viime kaudella putoamistaistelussa palomieheksi palkattua entistä maajoukkuepelaajaa, Micheliä. Vielä viime kaudella Michelin menestys ei mainittavaa ollut, toki joukkue vältti putoamisen viimeisellä kierroksella Betisin puppeloitua rahajoukkueensa uuteen nousukiihdytykseen Liga Adelantesta. Tällä kaudella on ääni kellossa muuttunut ja Getafen peli on aika ajoin ollut todella näyttävää, joukkueeseen käytetyn rahamäärän suhteen jopa huikeaa. Muita menestyksen avaimia on nähdäkseni onnistuminen siirtomarkkinoilla sekä kesällä, että talvella. Kesän megahankinta oli Valladolidin Pedro León, todella taitava laituri, jonka vahvuuden ovat 1vs1 pelissä, keskityksissä ja vapaapotkuissa. Siirtosummaan nähden Pedro lienee La ligan onnistuneimpia hankintoja viime kesänä. Valencia rejekti Miku puolestaan on joukkueen ykköskärjen, Roberto Soldadon loukkaantumisen jälkeen noussut uudelle tasolle ja väitänkin miehen istuvan jopa paremmin Michelin taktiikkaan, kuin selkeästi korkeamman profiilin omaavan Soldadon. Lisätietoa kaipaavat voivat suunnata vaikkapa ansiokkaaseen wikipedia-artikkeliin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Getafe_CF

Tällä kaudella olen siis todistanut paikan päällä neljää Getan peliä. Kausi avattiin tammikuun derbyllä, jossa Getafe kukisti isoveljensä Atléticon ansaitusti 1-0. Tästä jatkettiin seuraavan viikon otteluun Racing Santanderia vastaan, jossa suorastaan munattoman esityksen jälkeen pisteet tasattiin 0-0. Seuraavana olikin vuorossa Real Madrid, ottelu jota ei paljon kiinnosta muistella. Muistamiseen vaikuttaa toki myös törmääminen pariin Metson mieheen ennen peliä, 0,7l tuoppeja kumottiin heidän piikkinsä aivan liian monta. Kiitos kuitenkin! Viimeisimpänä otteluna oli siis Getafe-Villarreal, ns. kuuden pisteen ottelu, sillä molemmat joukkueet tavoittelevat tällä hetkellä vielä uskottavasti paikkaa ensi kaudeksi Eurooppa-liigaan.

Aiempiin otteluihin olin varannut liput www.entradas.com nettisivun kautta, mutta tähän matsiin en sitä tarpeelliseksi katsonut. Täyttöaste stadionille ei ole yleisesti ottaen niin suuri, etteikö jonkinlaista paikkaa saisi ja voin luvata, että Barcan, Realin ja Atletin poislukien myös paikan saa vapaasti valita. Noihinkaan peleihin ei mitään ongelmaa ole lipun lunastamisessa netin kautta. Tällä kertaa olin päätynyt lateral -sivukatsomoon, eli kattamattomaan osaan stadionia. Lipusta pyydettiin 50€, mikä on perushinta tähän katsomonosaan. Melko kallista... Ylimääräisen 10€ sijoittamalla olisin päässyt katettuun katsomoon ja tätä tuli kyllä kieltämättä kohtuullisen rankassa vesisateessa manailtua välillä. Onnistuin vielä myöhästymään alusta, jouduin kulkemaan julkisilla kulkuvälineillä ja kävellen Barajasin lentokentän läheisyydestä aivan toiseen laitaan kaupunkia, sikäli kun Getafea nyt voi edes Madridiin laskea. Varattu 2 tuntia oli paperia, mutta menetin vain 5 minuuttia alusta.

Alku ei todellakaan näyttänyt Getan kannalta hyvältä, Pedro León oli hölmöillyt itsensä edellisessä pelissä punaisella ulos, puolustuksen kulmakivi Cata Diaz oli loukkaantuneena, keskikentän lukko Boateng ties missä ja hyvin viime aikoina pelannut Dani Parejo istui penkillä. Kokoonpano oli kieltämättä järkytys ja ensimmäisen 30 minuuttia näyttikin siltä, että turpaan tulee taas, ja rankasti. Villarreal oli kaikin puolin vahvempi joukkue ja saikin pallon jo maaliin, mutta linjatuomari liputti tilanteen paitsioksi (todennäköisesti virheellisesti, koko kolmikko oli täysin pihalla koko pelin ajan). Pelin painopiste kuitenkin kääntyi 40. minuutin kohdalla, kun Villarrealin keskikentällä kohtuullisen heikon ottelun pelannut Senna vaihdettiin pois, ilmeisesti loukkaantumisen takia. Ainakin minun katsomooni Sennan peli vaikutti todella heikolta, tietoakaan ei ollut siitä maajoukkueessa loistaneesta keskikentän tukipylväästä. Totuus kuitenkin paljastui tämän vaihdon jälkeen, Sennan heikkokin peli oli pitänyt joukkueen keskikentän kasassa ja Piresin astuessa saappaisiin sai Getafe kentän hallinnan itselleen. Tauolle kuitenkin mentiin 0-0 taululla. Tässä vaiheessa sivullekirjoittanut suuntasi alkoholittoman oluen, bocadillon ja savukkeen kautta eteläpäätyyn ultrien yläpuolelle. Valinta osoittautui lopulta oikeaksi, sillä Getafe hyökkäsi tähän päätyyn seuraavan 45 minuuttia.

Toiselle jaksolle tultaessa olikin sitten tahti muuttunut lopullisesti. Tähän toki vaikutti myös laatumaalivahti Diego Lópezin harvinaisen huono päivä. Getafe rupesi jyräämään maalia kohti Pedro Riosin, Manun ja Gavilanin kanssa ja Villarreal oli helisemässä. Ensimmäinen maali nähtiin 55. minuutin kohdalla. Vaarattoman näköisessä tilanteessa puolustaja Mané latasi pallon kohti maalia ja Diego López sylki pallon käsistään eteensä, kentän ollessa sateen jäljiltä liukas ei López kerennyt enää paikkaamaan virhettään ja Miku tykitti pallon maaliin. Todella epäonninen tilanne, joka oikeastaan lopullisesti naulasi pelin suunnan.

Seuraavaa maalia ei tarvinnu varttia pidempään odotella. Getafen pelaaja rikottiin reilun parin kympin tuntumassa ja pallon taakse asettui pommillaan edellisen maalin alustanut Mané. Pedro León -tyyppinen tyylikäs vapari muurin yli oikeaa alakulmaa kohti, Lópezin käsi väliin ja pallon tolpan kautta selkään.. ja maaliin. Diegon päivä siis synkkeni entisestään. Maalin jälkeen Getafen pyöritys jatkoi, vaarallisia tilanteita oli toki toisessakin päässä, mutta sinisten lasien läpi katsottuna 3-0 oli lähempänä näissä tilanteissa, kuin 2-1, pallo saatiin lauottuna mm. lähes tyhjästä maalista tolppaan jne. Loppujen lopuksi vyörytys kuitenkin palkittiin ja Miku viimeisteli tyylikkään Manun loistavasta passista loppunumerot 3-0. Peli oli ensimmäisen 30-40 minuutin jälkeen todella hienoa katsottavaa Getafea symppaavalle ja selkeästi paras maku tästä pelistä jäikin, Atléticon nöyryyttäminen oli toki myös hyvin miellyttävä kokemus. Lopuksi ei muuta kuin Aupa Geta! http://www.youtube.com/watch?v=wq86H0jTb40 soimaan ja väkijoukko lauleskellen ulos stadionilta.

Jotain yleisluontoista vinkkiä vielä kiinnostuneille.. lippujen ostosta olikin jo ylempänä puhetta, niitä ei siis käytännössä etukäteen tarvitse ostella. Jos tämän kuitenkin mielenrauhan takia haluaa tehdä, niin luottokortti ja henkkarit mukaan, lippuluukulla tietävät kyllä mistä on kyse tuon entradas.comin kanssa. Hintataso on korkea, alkaen 40€ päätyihin, Barca ja Real sitten kalliimpia. Päätyyn lippua ostaessa ei missään nimessä kannata mennä pohjoispäätyyn, muun stadionin ollessa täynnä on tämä osa melkein tyhjillään. Pieni ultrapoppoo, Comandos Azules vaikuttaa maalin takana eteläpäädyssä. Stadioni Coliseum Alfonso Perez on oikein sympaattinen rakennelma ja tunnelma on aika ajoin todella hyvä. Lempinimi Marea Azul ei ole kovin kaukaa haeskeltu silloin, kun vastustaja herättää jotain mielenkiintoa, takkia, pipoa, kaulaliina ja muuta rompetta on käytännössä jokaisella katsojalla.

Paikalle pääsee parhaiten kombolla lähijuna C4 Getafe centroon (suunta Parla) ja siitä vaihto metroon (linjan nimi Metro Sur, samat liput eivät käy Madridin metrossa), ulos pysäkillä Los Espartales. Stadioni on metrosta tullessa oikealla parin korttelin päässä, punaisten tiilitalojen välissä on ainakin pelipäivinä myös kaljateltta/telttoja. Jos Espanja siis taittuu, niin suosittelen ennen peliä hakeutumista oluelle stadionin läheisyyteen, aiheesta "miksi vitussa tulet katsomaan Getafen peliä, kun Real ja Atleti pelaavat kaupungissa?" saa mielenkiintoisia keskusteluja aikaan. Minuun sekä joukkue, että yleisö Alfonso Perezillä on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen ja toivonkin vilpittömästi joukkueen pysyvän sarjassa jatkossakin. Pelaajia tulee ja menee, mutta jos pelillinen identiteetti saadaan juurrutettua, niin hätää ei pitäisi olla. Laitanpa tähän lopuksi vielä aiheeseen liittyvän kirjoituksen Guardianin Sid Lowelta tammikuulta http://www.guardian.co.uk/football/blog/2010/jan/25/sid-lowe-la-liga-getafe ja Los Limonesin Getafe CF aiheisen biisin http://www.youtube.com/watch?v=-fZ0w03opcU

Suosittelen vilpittömästi vierailua Getafea katsomassa, jos pelipäivänä suunnalle satut, kyseessä on kuitenkin Madridin tämän kauden kakkosjoukkue.

[John Rambo]

Tekisi toki mieli lainata itseäni muutamankin ottelun osalta, mutta sen sijaan taidan raapustaa kasaan uuden... Muutenkin jonkinlaista ottelupäiväkirjaa olen pitänyt ja tehnyt yhteenvedon koko espanjalaisesta skenestä, mutta sen julkaisu taitaa tapahtua ainoastaan oikeassa elämässä kun seuraavaa zineä pukkaa ilmoille. Katsotaan josko joskus myöhemmin ensin eräällä toisella forumilla ja sitten täälläkin. Topikin luominen on joka tapauksessa kokeilun arvoinen idea.

Getafe, tuo Espanjan oma Chievo Verona joka ei kiinnosta ketään. Lähiöseura, jonka "oikea paikka" olisi jossain aivan muualla kuin pääsarjassa kun Segundastakin löytyy vaikkapa Real Betisin tai Real Sociedadin kaltaisia perinteisiä suurseuroja... No, onneksi urheilussa kuitenkin tulokset ratkaisevat, mutta muovinen Getafe ei kyllä värisytä juuri kenenkään viisareita yhtään mihinkään suuntaan. Getafen alueellakaan mikään ei viittaa paikalliseen seuraan yliopiston kahvilassa seinällä olevaa paitaa lukuunottamatta, sen sijaan Atléticon ja Real Mierdan tunnuksia näkyy hyvinkin paljon. Ei tuota kukaan täysijärkinen puolueeton katsoja mene katsomaan, eikä kyllä kannatakaan.

Rayo Vallecanon osalta raportoin jo aiemmin perjantaisesta ottelusta, jossa Bukaneros protestoi Espanjan liiton päätöstä siirtää otteluita myös perjantai- ja maanantai-iltoihin. Tämän jälkeen seuraava Rayo-matsini oli Villarreal B:tä vastaan, jossa jännitteet taas näkyivät koska suurehko yhteenotto Betisiä vastaan Sevillassa oli tapahtunut vasta viikkoa aiemmin. Tämä näkyi niin jätkien arpisilla kasvoilla kuin myös poliisien määrässä. No, kaikesta huolimatta päätin suunnata Estadio Teresa Riverolle tarkastamaan Rayon vireen Gimnàstic Tarragonaa vastaan. Tarragonalaisten riveissä pelaa myös suomalaisille varsin tuttu Serge N'gal, joka oli kuitenkin ikävä kyllä loukkaantunut ottelun alla eikä ollut näin ollen edes penkillä. Rayon sarjapaikka ei ole vielä missään nimessä kirkossa kuulutettu, joten panoksiakin riittää edelleen vaikka uho tällä kaudella tulevasta sarjanoususta haihtui jo alkusyksystä. Stadionillehan pääsee vaikka parhaille paikoille 20 eurolla, tosin itse ostin jälleen liput ulkopuolelta joltain herrasmieheltä kympillä, eturiviin niilläkin pääsi. Samoin vodkapullon sai tavalliseen tapaan sisään stadionille sangen helposti, joten mikäs siinä lämmintä perjantai-iltaa viettäessä, vaikka päätyyn ei tällä kertaa toimittanutkaan mennä ilmiselvistä syistä johtuen:



Protestointi perjantaijalkapalloa vastaan siis jatkui ihan ymmärrettävistä syistä. Päädyn keskiosa pysyi tyhjänä, ja vain neljä suurta tv-kameraa kuvaavaa kakskeppistä sekä kaksi banderollia muistuttivat ultrien intohimosta.

Si el fútbol es de las televisiones ...que animen ellas
NO AL FÚTBOL LOS VIERNES



Ottelu veti kuitenkin yllättävän paljon yleisöä, ja olipa muutama ääriliikkeen miehistäkin suunnannut pääkatsomoon, malttiahan se poissapysyminen olisikin vaatinut... Itse ottelun alku olikin loistava Rayon kannalta, kun ennen 20. peliminuuttia Vallecasin pojat saivat vaparin n. kahdestakymmenestä metristä, eikä vaihdosta jo 8. minuutilla tullut Susaeta aristellut vaan paukutti pallon komeasti vasempaan ylänurkkaan. Huikean pommin jälkeen fiilis tasoittui kuitenkin nopeasti, kun katalonialaiset tasoittivat. Ilman ultriakin yllättävän hyvätunnelmaiseksi ja intensiiviseksi paisunut ottelu sai kuitenkin ravisuttavan käänteen vain minuutteja ennen puoliaikavihellystä, kun Gimnàsticin hyökkääjä pääsi puolittaiseen läpiajoon. Rayon toppari Pelegrín oli hyvin hereillä, ja riisti pallon todella tyylikkäästi ja puhtaasti oikein ajoitetulla taklauksellaan. Olin aivan yhtä järkyttynyt kuin muukin yleisö, kun tuomari kuitenkin vihelsi ja juoksi ilme värähtämättä näyttämään joulukorttiaan! Aivan käsittämätön ulosajo synnytti raivoa ja epäuskoa, varsinkin kun tietää Rayon kannattajien taipumuksen salaliittoteorioihin, sekä sen faktan että tuomari sattui olemaan Sevillasta. Yleisen härdellin edelleen jatkuessa Gimnàstic myös ampui seuranneesta vaparista joukkueensa johtoon. Kukaan ei kuitenkaan tapauksesta hämmentynyt, vaan päinvastoin solvaaminen ja kannatus sai jo paikoin infernaalisia piirteitä. Koko stadion veti tyylikkäästi solvauksia laulun muodossa, paikalla tuskin oli ketään joka ei olisi tiennyt tuomarin olevan huoranpenikka! Samoin katsojat lapsista vaareihin käyttivät tilaisuutensa joka kerta kun linjatuomari tai vastustajan pelaaja oli lähelläkään sivurajaa, voi sitä syljen määrää linjatuomarin selässä! Tässä vaiheessa aivan vieressä ollut ääriliikkeen mieskään ei viitsinyt enää suuttua ja kieltää nuorempiaan osallistumasta lauluihin, koko stadionilla vallitsi lynkkausmieliala.

Toinen puoliaika jatkui siitä mihin ensimmäinen loppui, epäusko ja solvaukset jatkuivat entistä kuumempina. Toisaalta Rayon pelaajat olivat vihdoin syttyneet taistelemaan, mikä on tällä kaudella ollutkin varsin harvinainen piirre. Taistelu ja tsemppaus ei kuitenkaan auta, varsinkin jos tuomari niin päättää. Puolustajalle toinen keltainen kortti todella ankaralla tavalla, ja Rayo kahden miehen alivoimalla!! Tästä seurasi jo ratkaisevan tuntuinen 1-3, mutta niin vain Rayo jaksoi taistella edelleen. Movilla pamautti kaukaa ylänurkkaan, 2-3 ja toivo eli vielä ottelun loppuun saakka! Aika kuitenkin loppui kesken, joten se jäi myös ottelun lopputulokseksi ja Rayon kannattajat poistuivat Vallecasin yöhön ja Portazgon metroasemalle pettyneinä ja vihaisina.

Kuten sanottua, Espanjassa Rayo Vallecanon kannattaminen on ennen muuta poliittinen kannanotto. Vallecas on yksi Madridin köyhimmistä osista. Esimerkiksi yli puolet taloista ovat periaatteessa laittomia, sillä piirrustukset itse rakentamisesta puhumattakaan on vedetty vähän niin ja näin, joten vakuutuksia ei oikein ole saatavilla. Turvattomuuttahan tuollainen luo. Tämän hetkinen työttömyys koettelee ennen muuta kaupunkilaisväestöä juuri tällaisissa kaupunginosissa, joten työttömyyden jatkaessa kasvuaan ja uusien ja uusien korruptioskandaalien paljastuttua myös viha nousee. Esimerkiksi menneellä viikolla luin useita vaatimuksia lehdistä investointitarpeesta Vallecasiin ja vastaaville alueille, vaatimukset koskevat ennen kaikkea julkista terveydenhuoltoa ja työpaikkojen määrää. Samoin menneellä viikolla vasemmistopuolueet osoittivat mieltään paitsi kolmannen tasavallan puolesta kaupungin keskustassa, myös Francon ajan rikoksien tutkimisen ja tuomitsemisen puolesta Madridin keskustassa. Samoin hallitsevan puolueen PP:n vastaiset mielenosoitukset ovat yleisiä kun korruptiotapauksien ilmestyminen ei tunnu loppuvan millään.

Vallecasin toinen hittituote Rayon lisäksi on ska-bändi Ska-P, joka on kerännyt suosiota ympäri maailmaa. Kappaleissa ja keikoilla muistetaan aina Vallekasia (varsinkin Ska-P:n pojat ja äärikannattajat suosivat kirjoitusasua K:lla), ja soipa Ska-P:n Como un rayo myös otteluiden puoliajalla.

http://www.youtube.com/watch?v=FQqNZkCN9Fc
http://www.youtube.com/watch?v=82BjWXP8nqw&feature=related

Niin, Ska-P:n kappaleet soivat, ja sanoituksissa käsketään fasisteja painumaan vittuun Vallekasista, kerrotaan ettei Romarion kaltaisia supertähtiä Rayoon eksy rahanpuutteen vuoksi, mutta lämpöä katsomossa sentään riittää. Samoin anarkismiin ja pilvenpolttoon kannustetaan.

Toisaalta leimastaan huolimatta Rayo myös elää kuten opettaa. Adidaksen, Puman tai Niken sijaan paidat toimittaa vaatimattomampi, mutta espanjalainen Joma. Samoin varusteissa Rayo luottaa varsin monien forumistienkin ensimmäisiin nappiksiin ja jopa nostalgiaan, sillä ranskalainen Patrick tekee verkkareista ja huppareista lähtien tavaraa Rayolle. Teresa Riverolla stadionin kyljessä sijaitsevassa kaupassa tuotteet ovat myös huomattavan halpoja.

Rayo Vallecano on siis samaa sarjaa St. Paulin, Iraklisin ja Bohemiansin kanssa pienempien, vaihtoehtoisten vasemmistoseurojen lippulaivana, suurempia Livornoa ja Marseillea toki unohtamatta. Espanjassa varsin ainut- ja omalaatuinen seura- ja kannatuskulttuuri on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Harvoin näkee yhdessä paikkaa niin paljon Espanjan toisen tasavallan lippuja. Kannattajaporukka on Atletín ja sevillalaisten lisäksi ainoa kansainvälisessä vertailussa mitat täyttävä espanjalainen vaihtoehto, ja liput otteluihin ovat halpaa kuin saippua. Näin ollen Madridin kävijälle suositeltava vaihtoehto, vaikka olisikin poliittisessa kartassa oikealla sivullekirjoittaneen tapaan. Päätyynkin pääsee sangen vaivatta jos alakulttuuri kiinnostaa, eikä ongelmia ole odotettavissa ellet niitä itse luo.

[León]

Kiitokset taas Rambolle mielenkiintoisesta jutusta! Pakko se varmaan on tuota Rayoa vielä tämän kauden aikana käydä katsomassa.

La liga peleissä on tullut juostua talven ja kevään mittaan sen verran, että arvelin vaihteeksi olevan paikallaan tutustua myös alempien sarjojen jalkapalloon. Kohteeksi valitsin logistisista syistä maineikkaan Cultural y Deportiva Leonesan. Osa foorumisteista, kuten allekirjoittanutkin, on tiettävästi jopa nähnyt tämän Segunda B:n syövereihin jumiutuneen joukkueen pelejä, kiitos joukkueen alkukauden Copa del Rey taistelulle. Siinä missä Real Madrid Copan 4. kierroksella kompastui omaan tämän tason vastustajaansa, Alcorconiin, selvitti FC Barcelonan junnupainotteinen kokoonpano Leónin porukan selkeällä maalierolla. Peli ei kuitenkaan ollut minun silmääni ollenkaan hassumman näköistä selkeästä tasoerosta huolimatta, valitettavasti vain kauden edetessä on ruvennut näyttämään siltä, että joukkueen taisteluhenki jäi lähinnä noihin Barça otteluihin. Tästä johtuen nousukarsinnoista ei joukkueen tai kannattajien olekaan tarvinnut oikeastaan koko kauden aikana haaveilla.

Tämän päivän peli oli derby sarjavoiton jo varmistanutta S.D. Ponferradinaa vastaan ja ainakin paikallinen sanomalehti teki parhaansa luodakseen morboa tapahtuman ylle, lauantain lehdestä oli nimittäin kokonainen aukeama varattu tälle huippukamppailulle.. Ponferradina on tässä Segunda B:n ykköslohkossa ollut suorastaan suvereeni kauden mittaan, eroa seuraavaan on kertynyt jo 14 pistettä, kokonaiskertymän ollessa 74 pistettä 35 ottelusta. Cultural on samassa ajassa haalinut kasaan 43 pistettä, eikä putoamispeikkokaan nyt niin kaukana ole, joten tasoeroa saattoi odottaa löytyvän. Kotiedun merkitys on kuitenkin todella suuri tällä tasolla, eikä derbyissä ikinä päde normaalimatsien lainalaisuudet, kuten Culét varmaan Espanyol pelin perusteella voivat todeta. Kotivoittoa ja kaulaliina, bufandaa, lähdin siis tästä pelistä hakemaan. Tarkkailuun päätin ottaa Culturalilta lohkon ykköstykki Jiton (20 maalia) ja muistikuvieni mukaan hyvin FC Barcelonaa vastaan pelanneen maalivahti Mikel Saizarin.

Tuossa joukkueiden hymnit, en itse ole suuri tämän tyyppisen humpan ystävä, mutta kyllähän noista hymneistä huokuu pitkät perinteet monen joukkueen kohdalla.

Cultural y Deportiva Leonesa:
http://www.youtube.com/watch?gl=US&v=3mHpzd09eAo
Sociedad Deportiva Ponferradina:
http://www.youtube.com/watch?v=jhVKq8XgcBE&

Itse ottelu oli tasoltaan yllättävän hyvä, toki lyhytsyöttöpeliä ei mitenkään hirveästi harrastettu, vaan palloa pelattiin paljon ilmassa. Culturalin puolelta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä joukkueen kärjessä ja keskikentällä hääri hyviä pääpelaajia, joten paikkojakin siunaantui. Ensimmäinen jakso mentiin kotijoukkueen hienoisessa hallinnassa, mutta todella vaarallisia paikkoja ei oikeastaan ollut. Yleisö eli koko ottelun hyvin mukana, lonkalta arvioisin katsojia olleen noin Estadio Reina de Leónilla 3-4 tuhatta, suuri kiitos tästä kuuluu Ponferradinan fanijoukolle joka miehitti stadionista koko toisen laidan. Jonkinlaista huutokilpailuakin käytiin espanjalaisille tyypillisillä fraaseilla, liittyen tietysti äiteihin ja heidän ammatteihinsa.. "ultrat" olivat myös ahkeroineet edellisenä iltana, sillä maalattuja viestejä löytyi molemmilta osapuolilta ihan kiitettävästi. Näidenkin sanoma oli pääsääntöisesti puhdasta vittuilua.

Toiselle jaksolle tultaessa Cultural käänsi uuden vaihteen silmään ja otti peliä vielä enemmän hallintaansa. Ottelun kulminaatiopiste nähtiin noin 60. minuutin kohdalla, kun Deportivan pelaaja torjui kädellään keskitystä omassa puolustuspäässä sivurajan läheisyydessä. Tuloksena toinen keltainen ja rytmikkäiden kättentaputusten saattelema suoritettu, hyvin yksinäisen näköinen, Via dolorosa pukukoppia kohti. Seuranneesta vapaapotkusta Cultural sai ilmaan hyvän keskityksen, joka puskettiin ensin ylärimaan, mutta paluupallon kohdalla sama kaveri tähtäsi puskun hieman paremmin ja tuloksena lopulta voitto-osumaksi jäänyt 1-0 maali. Maalintekijän nimi jäi epäselväksi, koska joukkuetta en paremmin tunne, mutta havaintoni mukaan kyseessä oli juuri tämä jo mainittu keskikentän ilmatilaa hallinnut kaveri. Maalin jälkeen seurasi luonnollisesti melkoinen meteli ja vittuilu Deportivan katsomoa kohti, mutta heillä oli jo vastaus valmiina, "campeones, campeones, ole, ole, ole" kajahti todella vakuuttavasti käytännössä koko katsomon laulaessa. Vaikea tuota on kiistääkään, suorastaan tyrmäävä tuo 14 pisteen kaula kakkoseen on.

Loppu matsi mentiinkin sitten tasaisissa merkeissä, mutta todelliset vaaranpaikat olivat harvassa. Deportivan katsomo pysytteli myös melko hiljaa tapahtuman jälkeen, suurta hurraamisen aihetta ei toki ollutkaan. Kaiken kaikkiaan pelistä jäi todella hyvä maku suuhun, lämpöä reilut 20 astetta, toivottu kotivoitto, tyylikäs bufanda muistoksi ja havainto siitä, että viihdyttävällä jalkapallo ottelulla ei ole välttämättä mitään tekemistä sarjatason kanssa. Peli ei tietenkään tasoltaan yltänyt ihan Barça-Sevilla pelin sfääreihin, mutta esimerkiksi Getafe-Racing oli kaikin puolin paskempi ottelu. Pieni miinus menee Culturalin koville hinnoille, päätykatsomoon maksoin sisään 20€ ja bufandasta pulitin 13€, ei ihan ilmaista siis. Joka tapauksessa money well spend, livenä pelin seuraamisessa on kuitenkin aina "sitä jotain". Omasta kokemuksesta voin siis suositella myös Segunda B tasoista potkupalloa ja tavoitteeksi asetankin vielä Alcorconin ottelussa vierailemisen, sen verran hieno temppu Realille Copassa tehtiin.

León kiittää ja kuittaa.

[kokistuoppi]

Raportti ja raportti, mutta härkämaassa tuli oltua. Vallecanosta olikin täällä mielenkiintoista infoa. Itse pääsin todistamaan joukkueen vierasfaneja:

Tosiaan 18. päivä tuli oltua tuolla paikan päällä segundaa katsomassa. Matsi oli Murcia - Vallecano ja päättyi 0-3. Vaikka vasemmistolaisena vierasjoukkue herätti minussa enemmän sympatioita, ostin muistoksi Murcian huivin ennen ottelua.

Ottelu ei jättänyt tapahtumana paljoa muisteltavaa, mutta vierasjoukkueen fanit pitivät hyvää meteliä koko ottelun ajan ja rummun paukutus kuului kauas stadionin ulkopuolelle asti. Väkeä vain reilut 10 000 eli kolmasosa kapasiteetista. Kotiyleisö jaskoi kannustaa vielä alussa, mutta keskittyi sittemmin viheltelemään ja protestoimaan niin tuomareille kuin omalle joukkueellekin. Kovaa naksuntaa kuului jatkuvasti kun paikalliset vetelivät siemeniä:


  (Ostin itsekin kaupasta kokeeksi, ja ihan hyviähän nuo ovat.   )

Kolmannen maalin jälkeen iso osa pettyneestä kotiyleisöstä marssi luonnollisesti vittuun paikalta. Mutta kuten todettua vierasjoukkue Vallecanon intohimoisille kannattajille peukkua. Pihalla oli useampi Rayon logolla varstettu linja-auto ja käsittääkseni kannattajille tarjottiin matkat ilmaiseksi tähän otteluun.

Ja tämä stadion (Nueva Condomina = uudet kondomit? ) oli ihan komea. Se on valmistunut 2006 ja Espanja pelaa siellä joskus maaotteluita. Sen vieressä sijaitsee samanniminen ostoskeskus.


http://j.imagehost.org/view/0056/SDC11657

Otin tuollaisen kuvan stadionista ennen kuin joku tuli huomauttamaan että olin väärällä paikalla. En missään vaiheessa ymmärtänyt täysin monimutkaisia numerosarjoja ottelulipussani  ja siirryin vain jonnekin missä oli tilaa. Lippu katettuun sivukatsomoon maksoi 35 euroa (siellä satoi). Espanjassa saisi kyllä halvemmalla hinnalla nähdä parempiakin joukkueita kuin Murcia. Todella paskaa peliä noin ison kaupungin joukkueelta.