Liian totiset valmentajat

[hyvä kutina]

Aloitan omalla havainnolla. Oltiin kavereiden kanssa potkimassa palloa nurmikentällä. Oltiin jo lähössä kun jäätiin vielä katsomaan noin 13 vuotiaiden reenejä. Pojilla oli jonkin sortin kulmapotkureeni, mutta poitsut ei ilmeisesti ihan kokonaan tajunnu tilannetta. Tästähän valmentaja vasta suuttuikin ja huusi niin että koko kentällä kaikui: "ETTEKÖ TE NYT VITTU TAJUA!" Pointtini on siis, onko mitään järkeä raivota vielä nuorille lapsille noin kovasti? Toki jos joukkue on kovatasoinen ja pelaajat tähtäävät korkealle niin pitää kuria pitää yllä ettei mene pelleilyksi mutta onko tuollainen kiroilu ja pelaajien haukkuminen muiden edessä järkevää? Omasta mielestäni ei, siitä ei ole pelaajille hyötyä ja jotkut pelaajat saattavat jopa kyllästyä valmentajaan niin kovasti että pahimmassa tapauksessa lopettavat futiksen. Olisikin tärkeämpää antaa rakentavaa palautetta ja pientä kritiikkiä kuin raivota pelaajalle. Mielestäni koutsien pitäisi siis vetää pieni pilke silmäkulmassa mutta kuitenkin pitää treenit kondiksessa. Mitä mieltä, onko omia kokemuksia tai joitain juttuja joita vois muille jakaa?

[Marttään Broudöö]

Ei ole järkeä. Rapoa vaan vanhemmille jos mahdollista ja tilalle valmentaja joka ei pura omaa pahaa oloaan junnuihin.

[Yourworstnightmare]

Kulmapotkujen treenaaminen 13-vuotiailla on muutenkin niin ja näin. Mutta joo, pointti ymmärretty ja ei todellakaan ole järkeä touhussa. Mutta jos se oli/on hetkellistä, niin ei hätää.

[Parlour]

Kulmapotkujen treenaaminen 13-vuotiailla on muutenkin niin ja näin.

Sanotaan vaan suoraan eli täyttä paskaa. Täyttä ajantuhlausta, treeniajan voi käyttää järkevämminkin. Nämä kulmatreenit sitten edustusikäisenä.

[pullopaskaa]

Omasta mielestäni ei, siitä ei ole pelaajille hyötyä ja jotkut pelaajat saattavat jopa kyllästyä valmentajaan niin kovasti että pahimmassa tapauksessa lopettavat futiksen.

Itsellä kävi juurikin 13-vuotiaana tällä tavalla, meidän seura oli hankkinut valmentajan, joka oli suorittanut valmentajantutkintoja ja muuta. Tämä huonosti suomea puhunut venäläisvalmentaja oli suoraansanottuna täysi kusipää ja heti siitä saakka kun se tuli valmentamaan niin ei kiinnostanut mennä treeneihin yhtään. Joidenkin luonne ei vain sovellu junnujen valmennukseen.

Kaiken kruunasi pelikassiepisodi, kun etin mun pelikassia väärästä paikasta ja valmentaja tuli meijän kanssa samalla kyydillä ja raivosi kokoajan vieressä myöhästyvänsä toisista treeneistä 13-kesäselle vittupääteinille se oli liikaa ja menin kakkosjengiin missä oli vanha, ja paljon parempi valmentaja. Kakkosjengissä ei kuitenkaan pelattu niin kovatasoista futista ku ykkösjengissä, ja 15-vuotiaana olinkin jo mieluummin juomassa keskikaljaa tarhojen pihalla kuin pelaamassa jalkapalloa.

Tarinan opetus on siis se, että tämän venäläisen vittupään takia Suomen maajoukkue menetti tulevaisuuden Jari Litmasen :keskari:

[MJ]

Pointtini on siis, onko mitään järkeä raivota vielä nuorille lapsille noin kovasti?

Ei todellakaan, vaatimustasoa saa ja pitääkin olla, mutta edellämainittu toiminta ei ole osa sitä.

Näin muuten tähän topiciin liittyen tai sitä sivuten niin valitettavan paljon näkee kentillä valmentajia, jotka eivät nää metsää puilta. Treenataan niin, että saadaan nopeasti tuloksia mutta ei huolehdita pelaajien kokonaisvaltaisesta kehittymisestä. Olenpa nähnyt kahdeksan vuotiaidenkin treenaavan vaparikuviota treeniajalla... Samalla on aivan liikaa valmentajia, jotka vaan tulevat kentälle ja laittavat pojat tekemään jotain sinne suuntaan, ei se niin voi mennä!

Toivottavasti mahdollisimman moni valmennusta harkitseva motivoitunut kaveri tarttuu syöttiin niin saadaan kentiltä näitä puuhastelijoita sivuun.

[Bamsenaattori]

Oma junnu-ura loppui myös liian totiseen raivovalmentajaan 12-vuotiaana Kiinnosti vitusti saada syljet naamalle jos menetit pallon. Sehän se vasta pelaajaa kehittääkin se kun ei saa virheitä tehdä.

[hyvä kutina]

Mitä vielä poikien reenejä seurasin niin aika paljon siellä lisäksi vedettiin kaiken maailman punnerruksia ja vatsalihaksia. Onhan se hyvä että huolehditaan pelaajien kunnosta, mutta ei suomessa mielestäni liikaa noita kansainvälisesti menestyneitä pallotaitureita ole (yhtä lukuunottamatta, tiedätte varmaan kenestä puhun ) . Nuorempana voisi hyvin keskittyä pallollisiin juttuihin, vanhempana pystyy vielä kasvattamaan fyysistä kuntoaan. Pallonkäsittelyähän on tuolloin jo vaikeampaa parantaa. No joo nyt menee vähän OT.

[MJ]

Mitä vielä poikien reenejä seurasin niin aika paljon siellä lisäksi vedettiin kaiken maailman punnerruksia ja vatsalihaksia. Onhan se hyvä että huolehditaan pelaajien kunnosta, mutta ei suomessa mielestäni liikaa noita kansainvälisesti menestyneitä pallotaitureita ole (yhtä lukuunottamatta, tiedätte varmaan kenestä puhun ) . Nuorempana voisi hyvin keskittyä pallollisiin juttuihin, vanhempana pystyy vielä kasvattamaan fyysistä kuntoaan. Pallonkäsittelyähän on tuolloin jo vaikeampaa parantaa. No joo nyt menee vähän OT.

Olkoonkin OT niin olen kanssasi samoilla linjoilla. Kuntoakin pystyy treenaamaan pelinomaisesti, kaiken ei tarvitse aina olla niin mustavalkoista.

[Maksimi]

Meikäläisenkin futisuralla ollut kesä (joskus 12-13 vuotiaana), jolloin meillä oli juuri tällainen "raivovalmentaja". Treeneissä ei saanut olla ollenkaan huumorintajuinen, ei saanut nauraa, ei mitään. Jos jotain "hauskaa" teki, niin joutui lähtemään pari kierrosta kentän ympäri juoksemaan. Tätä valkkua ei me pelaajat jaksettu. Valitusta laitettiin vanhemmille, jonka jälkeen valmentajan lyhyeksi jäänyt meidän valmennusura päättyi.

Voin sanoa, että helvetin perseestä se on, jos on liian totinen valkku.

Olkoonkin OT niin olen kanssasi samoilla linjoilla. Kuntoakin pystyy treenaamaan pelinomaisesti, kaiken ei tarvitse aina olla niin mustavalkoista.

Smam.

[Apinoiden kuningas]

Lasketaanko myös yli-innokkaat isät "minun pojastani tehdään RONALDO kun minusta ei tullut" ? pari kesää sitten klassinen pikkuveljen peliä katsomassa ollessani kentän vieressä isä-poika kaksikko reenasi syöttöjä, poika sanoi useaan otteseen "en jaksa enää, eikö voitaisi mennä kotiin?" tjsp. ei voitu.

[Raul7]

Lasketaanko myös yli-innokkaat isät "minun pojastani tehdään RONALDO kun minusta ei tullut" ? pari kesää sitten klassinen pikkuveljen peliä katsomassa ollessani kentän vieressä isä-poika kaksikko reenasi syöttöjä, poika sanoi useaan otteseen "en jaksa enää, eikö voitaisi mennä kotiin?" tjsp. ei voitu.

Ei mitään järkeä kyseisessä. Poika pelaa jos haluaa mutta eikai se ole pakko koko ajan tehdä sitä mitä ei halua.

[Savon keisari]

Ei mitään järkeä kyseisessä. Poika pelaa jos haluaa mutta eikai se ole pakko koko ajan tehdä sitä mitä ei halua.

Poika voi olla isälleen kiitollinen myöhemmin jos tienaa miljoonia huippuseurassa.

[Iskender]

Lasketaanko myös yli-innokkaat isät "minun pojastani tehdään RONALDO kun minusta ei tullut" ? pari kesää sitten klassinen pikkuveljen peliä katsomassa ollessani kentän vieressä isä-poika kaksikko reenasi syöttöjä, poika sanoi useaan otteseen "en jaksa enää, eikö voitaisi mennä kotiin?" tjsp. ei voitu.

Tämä on kyllä usein melko surullista katsottavaa. Tällä viikolla kun oltiin kavereiden kanssa höntsäämässä, niin siinä oli sitten joku "superisä" heittelemässä palloja pojalleen haltuun otettavaksi. Poika otti melko hyvin haltuun sen ikäiseksi (poika oli varmaan jotain 10v.), mutta isä raivosi koko harjoitteen ajan ja sieltä tuli perinteiset "Vittu yritä ees!" ja "Ei oo saatana vielä yhtään kunnollista kosketusta tullu!". Mitään rakentavaa kommenttia, mitä poika teki väärin ei tullut

[xoxo]

Voisiko silti johtua siitä, että te/ne 12-13-vuotiaat penikat ovat maailmanluokan vittunaamoja, murkkuikäisiä painajaisia, joita ei kukaan aikuinen jaksa katsella monta kertaa viikossa menettämättä hermojaan?

Itse valmensin joskus juuri tuon ikäluokan "velikultia" talkoomeiningillä maksaakseni kausimaksuja ja joka treeneistä piti laittaa pari kolme jannua pihalle pilaamasta toisten harjoittelua.

[pullopaskaa]

Omasta puolestani voin sanoa, että me keskityttiin jalkapalloon sillonku treenit/matsit oli. Murkkuikäsiä vittupäitä oltiin sit pääasiassa koulussa. Itselleni tuohon aikaan tärkein asia elämässä oli jalkapallo, joten en edes pysty käsittämään miten joku voi perseillä futistreeneissä

[hyvä kutina]

Ei ne niin vittupäiltä vaikuttanu niissä reeneissä enemmänkin kovien paineiden alla pelaavilta ja hiljaisilta nuorukaisilta

[Jopi]

Yritetään pojan kautta kostaa se vääryys kun itse jäätiin höntsäilemään divariin x. Tosin yleensä tästä saavat kärsiä tuomarit, mutta joskus tosiaan oma poikakin joutuu tulilinjalle. 

[rounaldouh]

Alotin 6 vuotiaana fudiksen ja lopetin n.7vuotiaana sillä kertaa yli-innokkaan isän takia jokareenejen jälkeen vielä pelaamaan pallo ja joka päivä tarhan jälkee. stite kipinä sytty taas 10v ja harrastin taas n.1vuoden lopetin maailman paskamaisimman valmentajan takia! ja nyt(onneks) alotin uusiks, ja oon onnelline Laihtunukki oon ei ois nää päntsit tän vuoden alus mahtunu päälle ;D ja hesa-cuppi on koht!!! jjibulibu!! jee

[Panchito Pistoles]

Itse muistan pahimmasta murkku-iästäni 12-13 vuotiaana sen, että valmentajaa ei todellakaan tullut kuunneltua vaikka sieltä näin jälkeenpäin ajateltuna taisi tulla tosi hyviä neuvoja. Valmentajan joka joutuu kuuntelemaan kusipäisiä murkkuja, tulee olla jämäkkä ja saada se auktoriteetti itselleen. Jämäkkyys ja auktoriteetti ei mielestäni kuitenkaan tarkoita huutamista. Huumorintajulla ja pitkällä pinnalla saadaan varmasti parempaa tulosta aikaan, kuin naama punaisena huutaen.

Varmasti toki löytyy niitäkin kusipäitä, joihin ei tehoa kuin huutaminen. Itse myönnän olleeni aikoinaan niin kusipäinen kakara, että huutaminen olisi ollut ainoa keino jolla minut olisi saanut treeneissä valmentajaa kuuntelemaan. Ikävä kyllä valmentajani oli liian kiltti eikä tajunnut silloin huutaa.

[S04]

Itse muistan kun pelasin 5 tai 6 vuotiaana eräässä sekajuokkueessa, jossa pelasi itseäni 3-4 vuotta vanhempia ja itseni ikäisiä. Valmentajana toimi koutsi, joka käytti oikeita jalkapallotermejä, joita en itse tajunnut silloin kunnolla, esim. ''Jos sinulla on pallo olet pallollinen pelaaja, ja kun syötät sen pois sinusta tulee palloton, kun saat syötön takaisin olet taas pallollinen ja jos se otetaan sinulta pois olet taas palloton'' ja kaikki tämä tapahtuu 5 sekunnissa. Ei edes kunnolla vaivautunut selittämään, mitä termeillään tarkoitti. Koutsi otti myös erittäin vakavasti kerran sen, kun joukkuekaverini harjoitteli kikkojaan, kun olisi pitänyt harjoitella valmentajan keksimää kuviota. Valmentajahan sai melkein täydellisen paskahalvauksen tämän johdosta ja hääsi kaverin reeneistä pois, tuollainen on jo liian vakavaa tuon ikäisille. Mutta pyysi hän toki jälkeenpäin anteeksi karjumistaan.

Edit. Lisätään se että kaveri harjoitteli kikkojaan kerran tai kaksi, eikä se edes haitannut kuvioiden harjoittelua paljoa.

[hyvä kutina]

Ja näin saatiin taas yksi junnu vittuun jalkapallokuvioista koska harjoitteli kikkailua reeneissä

[S04]

Ja näin saatiin taas yksi junnu vittuun jalkapallokuvioista koska harjoitteli kikkailua reeneissä

Kyllähän kaveri sitten ilmaantui seuraaviin reeneihin.

[nro 13]

Täällä valmennetaan tällä hetkellä juurikin näitä murkku/teini-ikäisiä d13 sarjassa. Ennen, kun pelaajia oli treeneissä parhaimmillaan yli 20 ja yksi tai kaksi valmentajaa paikalla, joutui huutamaan lähes joka treeneissä. Jossakin vaiheessa alkoi sitten itselläkin tökkimään toi ja aloin miettimään mistä tämä johtuu. Muuta syytä tähän en oikeastaan löytänyt, kuin oman laiskuuden osallistua joka tapahtumassa jokaiseen pelaajaan 100%. Henkilökohtaisesti puhumalla ja etenkin tuntemalla pelaajan ja osaamalla puhua tälle sillä tavalla jolla tämä maailman näkee, pääsee paljon parempaan loppu tulokseen kuin huutamalla kollektiivisesti kaikille. Toki vielä tässä prosessissa ollaan alkutaipalella, ja välillä huutaminen ottaa vallan, joka sitten taas jälkikäteen harmittaa vietävästi.

Missään vaiheessa en kuitenkaan ole huutaessa kritisoinut yksittäisiä pelaajia muiden edessä, lähinnä pyrkinyt ohjaamaan ja sitten koko porukkaa herätellyt. Tässäkin asiassa toki toisenlainen tapa olisi varmasti parempi, jos/kun osaisi laittaa pelaajat pohtimaan itse omaa  motivaatiotaan ja tavoitteitaan ja näiden kytköstä omaan käytökseen joukkueen tapahtumissa. Hauskaa saa toki pitää, muttei toisten kustannuksella tai muuten huonolla käytöksellä.

Yksi omaa tekemistä kehittävä huomio on myös se, ettei tuon ikäisiin oikeastaan enää huutaminen paljoa tehoa. Useammin, kun olen vielä sortunut ääntä korottamaan, niin vastaukseksi tulee; älä keuhkoa, ei meillä kuulossa ole vikaa. Tärkeämpää kuin äänen voimakkuus, on se mitä sanoo ja miten. Auktoriteetti tuon ikäisiä kohtaan tulee hankkia juuri omalla asenteella, tietotaidolla opetettavasta asiasta ja huumorilla. Teini-ikäisiä ei missään nimessä tule kohdella alentavasti, muttei näiden tarvitse antaa hyppiä silmillekään. Erittäin tärkeää on pystyä perustelemaan omat komennot ja ohjeet, ja osoittaa niistä olevan hyötyä, ja ettei harjoitteita ym. tehdä vain harjoittelun vuoksi, vaan että niillä kaikilla on jokin pidempi aikainen tavoite, johon pyritään.

Yksi valitettava piirre toki tuon ikäisillä vielä on. Tuon ikäisillä, kun motivaatio alkaa toivottavasti olemaan jo kohdillaan, ja fysiikka kehittyy, niin yhteenottoja alkaa myös tapahtua entistä enemmän. Kun henkinen kehityson samaan aikaan kovimmillaan, voi näistä tulla suuriakin ongelmia joukkueen henkilökemiaan. Näissä tapauksissa olen pyrkinyty puuttumaan asioihin saman tien ja varsin dramaattisesti. Ensimmäisestä kaverin epäonnistumisen pilkkaamisesta suoraan treeneistä pihalla, puhumattakaan käsiksi käymisestä, josta viikon tai kahden huili kaikesta joukkueen tekemisestä. Jos taas molemmat osapuolet ottavat suullisesti yhteen, niin tällöin seurataan hetken pystyvätkö itse selvittämään välinsä -> osa henkistä kasvua, jota myös pyritään edesauttamaan. Toki molempien kanssa keskustellaan tilanteesta myös henkilökohtaisesti, ettei ketään aleta isommalla porukalla syrjiä...

[ikharo]

Omat futispelit loppuivat juurikin liian totisen valmentajan otteisiin, joka halusi omansa ja naapurinsa poikien pärjäävän - ja antoikin näille peliaikaa "tulkee vaan vaihtoon, kun jaksatte"-tyyliin. Muille olikin sitten tarjolla tiivis vaihtoruletti näiden koko ajan pelaavienkin edestä ja huutoa jokaisesta pienemmästäkin virheestä.. Itseasiassa sitä huutoa tuli, vaikkei tehnytkään virheitä ja usein pelasin vielä suhteellisen hyvinkin. En väitä olleeni joukkueessa mitenkään näkyvin hahmo tai muuta, mutta kohtalaisen paljon tuo vei motivaatiota alas. 7-vuotiaasta 10 ikävuoteen kestin tätä, mutta sitten koko homma loppui (ennen 7 ikävuotta pelasin toisessa joukkueessa).

Pointtina on kuitenkin se, että näitä huutavia urpoja esiintyy eniten niissä junioreissa, kun lapsi alkaa vasta kehittymään kunnolla (murrosikä ja sitä edeltävä aika). Fysiikka ja ajatusmaailma alkaa eroamaan suhteellisen paljon aikaisemmasta, jonka jälkeen sitten voikin arvioida pelaajan kykyjä ja mahdollisuuksia paremmin. Itselläni se huutaminen ja totisuus vei innon, ja lähdin pois joukkuetoiminnasta 10-vuotiaana - juuri ennen murrosiän alkua. Siirryin salibandyn ja kamppailulajien pariin, joissa olin molemmissa kohtuullisen hyvä, ja sain hyvän ja vahvan fysiikan. Salibandy toi myös paljon pelillistä älyä. Nykyään kesäisin (ja talvisin) futista neppaillessa mietityttää, miten hyväksi futariksi sitä olisi kehittynyt, mikäli olisi vaan saanut hieman kannustavamman meiningin ympärilleen, ja huuto olisi alkanut vasta murrosiässä, jolloin sitä ymmärtää paremmin ja se ei enää tunnu niin painostavalta.

Tiedän monta tyyppiä (jopa ex-joukkueesta), jolla tarina on sama. Muistuttaisinkin kaikkia "lapsijunioreja" valmentavia herrasmiehiä olemaan edes vähän kannustavampi muksuja kohtaan, eikä ala huutamaan jokaisesta pienestä virheestä. Huudolla ja totisuudella on saatu kitkettyä suomalaisesta jalkapallosta varmasti monta tulevaisuuden perussuorittajaa ja ehkä muutama oikea lupauskin.