FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
05.03.2026 klo 00:53:41 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset:
 
Yhteys ylläpitoon: [email protected]

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Suomalaisen futiksen korpivaellus  (Luettu 1092 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Upperkuti

Poissa Poissa


: 10.08.2010 klo 13:20:15

En voi kuin tuntea myötähäpeää suomalaisen jalkapallon puolesta kun katsoin meidän liigajoukkueiden tämän kesän Europelien taaperrusta. Ei tarvitse olla juuri muuta kuin ulkosuomalainen (pubi) joukkue tasosta riippumatta, niin pelit loppuu siihen. Vastustajat takovat itsensä jatkoon väkisin viimeistään pelin viime sekuntien maaleilla. Heidän ”henkinen kapasiteettinsa” on vain yksinkertaisesti niin paljon suurempi ja vahvempi kuin meidän. Myös ero ala ja keskitason eurooppalaisen ja suomalaisen liigajoukkueen välillä on suuri ,....olemme jäljessä  joka osa alueella, niin taidossa, peliälyssä, ja varsinkin henkisellä puolella. Missä vika?

Nämä kaikki tuhothan on tehty jo varhaisvuosina junioreissa. Meillä Suomessa ei ole yksinkertaisesti niin tasokasta ja ammattimaista juniorivalmennusta kautta linjan että se tuottaisi taitavia pelaajia, vaikkakin juniorivalmentajakolutusta on vuosikymmenien aikana paljon kehitetty. Onko yhtälö sellainen että kun meillä ei ole huipputason pelaajia juniorivalmentajina ei meillä voi olla myös huipputason pelaajiakaan? Maailmalla jalkapallo kehittyy koko ajan, Suomessa poljemme vuosikymmenestä toiseen paikallamme.
Juniorivalmennuksen ensimmäinen ja tärkein kehityksen lähtökohta olisi se, että valmentajat olisivat kokopäivätoimisia. Vain siten saamme entisiä huippupelaajiamme mukaan  juniorivalmennuksen piiriin ja sitä kautta valmennuksen laatua parannettua. Koko huippu juniorivalmennuksen nappuloista A- junioreihin pystyy seuroissa hoitamaan 5-6 kokopäivätoimista ammattivalmentajaa. Tiedän sen entisenä junnuvalmentajana kun olen useita opintomatkoja eri ammattiseuroihin Euroopassa tehnyt. Tämähän vaatii tietysti seurojen johdolta myös täysin uudenlaista ajattelua. Sijoitammeko tulevaisuuteen, vai vain tähän hetkeen?

Ihminen on kehdosta hautaan psykofyysinen kokonaisuus. Huippu urheilussa tämä tulee näkyviin kaikista selvimmin. Suomessa harjoittelemme määrällisesti paljon ja olemme ainakin hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta mitäs sitten kun on huippusuorituksen aika ja paikka? Tiukoissa kilpailutilanteissa missä vastustajat tekevät usein ennätyksensä ja yltävät parhaaseen suoritukseensa, suomalainen urheilija (lajista riippumatta) liian usein alisuorittaa tai epäonnistuu. Tämä kertoo koruttomasti henkisen vahvuuden eroista. Henkisesti vahva urheilija näkee vain sen, mitä hän voi voittaa, epävarma pelkää ja näkee vain sen, mitä hän voi menettää. Tämä epävarmuuden tuoma epäonnistumisen pelko näkyi taas kerran hyvin selkeästi  meidän kotimaisten liigajoukkueiden europeleissä kuin myös yleisurheilun EM kisoissa.
Mistä tämä kertoo?
Se kertoo selkeästi siitä että Suomessa henkinen valmennus on lajissa kuin lajissa täysin olematon ja osaamaton osa alue johon ei kiinnitetä mitään huomiota, ja näin lahjakkaidenkin urheilijoiden absoluuttiset kyvyt ja taidot jää huipulla hyödyntämättä. Henkinen valmennus jo juniori iässä on yhtä tärkeä osa alue kuin kaikki muukin valmennus. Epävarmasta urheilijasta aikuisena on vaikea tehdä enää vahvaa.

Miten lahjakkaasta juniorista huippupelaajaksi?
Jalkapallossa huipulle haluavaa lahjakasta junioria on seurassa valmennettava kuin yksilöurheilijaa. Valmentajien on seurattava juniorin kehitystä koko ajan, keskusteltava ja kuunneltava hänen toiveitaan ja haaveitaan (myös opiskelun) ja niiden pohjalta sovittava yhdessä tavoitteet taas kaudeksi eteenpäin. Kun nuori tietää ja kokee että hänestä ja hänen kehityksestään huolehditaan ja välitetään, kasvaa hänestä myös henkisesti vahva ja motivoitunut urheilija persoonallisuus jolla on kaikki mahdollisuudet päästä huipulle. Tämä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, vaan käytännön esimerkki siitä miten Euroopan huippuseuroissa toimitaan. Suomessahan junioreissa rakennetaan kilpailuhenkisesti vain joukkueita joissa yksilö helposti unohtuu, vai miten sitten selittyy se, että aikuisena osaamme kaikkea vähän, mutta emme mitään kunnolla?


Miten parantaa valmennusta?
Monet vuosikymmenet on jo sen näyttänyt, että Suomalainen juniorivalmennuskoulutus ei tuota niin päteviä valmentajia kuin se edellyttäisi että taso Suomessa nousisi. Paras kehityksen mittarihan on se kun seuraa nuorten poikien maaotteluita. Jalkapallohan on taidon ja älyn peli, mutta MISSÄ ovat ne taitavat, älykkäät, ja luovat suomalaiset pelaajat joita muista mm. naapuri maista löytyy tukuttain?
Ainut tapa kehityksen muuttamiseksi Suomessa olisi kouluttaa meidän lahjakkaat ja motivoituneet junnuvalmentajat ulkomailla jalkapallon huippumaissa, joissa junnuvalmennustietämys on parasta mahdollista. Mitä kauemmin me leikimme yksikseen Suomi nimisellä hiekkalaatikolla omaa valmennusoppiamme kertaamassa sitä kauemmas meistä Euroopan muut maat itseään potkii.

Tuntuuhan tämä absurdilta ajatukselta meillä Suomessa….mutta ainahan sitä saa haaveilla, tai ehkä minä näin vaan unta?

Kari Korpihete Helsinki
[email protected]



« Viimeksi muokattu: 10.08.2010 klo 13:25:30 kirjoittanut Upperkuti »
jiibzter

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 10.08.2010 klo 13:34:37

Kesällä tuli katsottua yli 50 junnupeliä ikäluokassa -98 - -01. Noissa näkyi ainakin yksi syy mistä kiikastaa. Noin 8/10 joukkueen taktiikkana oli se, että kun veskari sai pallon niin hän veti suoraan käsistä vastustajan maalialueelle. Ei tietoakaan pelaamisesta maata pitkin. Onkohan nämä sitten ne "isävalkkujengit" ? Mietitään liikaa ottelun tulosta, eikä pelaajien kehitystä pitkällä tähtäimellä.

Lisäksi tuli mieleen että onko monella joukkueella noin yleisesti käytössä kotitehtäviä innostaakseen lapsia harjoittelemaan vapaa-ajalla ? Hyvin harva lähtee potkimaan pihalle ellei ole jotain porkkanaa. Näitä joukkueita toki löytyy jotka näitä käyttää, mutta onko riittävästi ? Ehkä se muita isoluisempi naapurin Penakin innostuisi harjoittelemaan jos olisi jotain kilpailua tarjolla..

-> Liiat drillit pois ja kuten täälläkin on mainittu niin pelinomaisia harjoitteita. Lapsille kotitehtäviä jotta kehittyvät. Varmaan hullu ajatus, mutta mitäköhän kävisi jos kieltäisi veskarin avaukset yli puolenkentän johonkin E11 asti ? Jotenkin pakottaisi nuo pienimmät pelaamaan maata pitkin.. Roiskiminen ei kehitä ketään.

Vähän kiireellä kirjoitettua aivoripulia, editoidaan myöhemmin jos jaksaa lukea omat tuotokset ajatuksella ;)
Lortto

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 10.08.2010 klo 16:31:57

Lisäksi tuli mieleen että onko monella joukkueella noin yleisesti käytössä kotitehtäviä innostaakseen lapsia harjoittelemaan vapaa-ajalla ? Hyvin harva lähtee potkimaan pihalle ellei ole jotain porkkanaa. Näitä joukkueita toki löytyy jotka näitä käyttää, mutta onko riittävästi ? Ehkä se muita isoluisempi naapurin Penakin innostuisi harjoittelemaan jos olisi jotain kilpailua tarjolla..

Itselläni on tapana kerätä jokaisen pelaajan pomputteluennätys paperille ja pelaajat raportoivat minulle aina kun tekevät uuden ennätyksen. Talvella aloin ottamaan enkkoja ylös ja ihan kivasti nuo ovat nousseet suurimmalla osalla. Tottakai enemmänkin erilaisia kotitehtäviä voisi keksiä, mutta tuo on ainakin omasta mielestäni erittäin hyvä tapa koska pelaajat kilpailevat keskenään kenellä on paras enkka.

-> Liiat drillit pois ja kuten täälläkin on mainittu niin pelinomaisia harjoitteita. Lapsille kotitehtäviä jotta kehittyvät. Varmaan hullu ajatus, mutta mitäköhän kävisi jos kieltäisi veskarin avaukset yli puolenkentän johonkin E11 asti ? Jotenkin pakottaisi nuo pienimmät pelaamaan maata pitkin.. Roiskiminen ei kehitä ketään.


Tuossa puolenkentän säännössä kannattaisi omasta mielestäni käyttää enemmän hyväksi futsalia, missä ainakin Itä-Suomessa (en tiedä onko säännöissä piirikohtaisia eroja) maalivahti ei saa avata yli puolenkentän D-13 ikäluokassa ja nuoremmissa. Tämä pakottaa jokaisen porukan ainakin yrittämään pelaamista. Muutenkin Futsalia pitäisi mielestäni painottaa enemmän juniorivalmennuksessa, sillä ainakin omasta mielestäni futsal on ollut yksi suurimmista syistä miksi oma joukkueeni on noussut piirin alemman kastin joukkueesta piirin kärkiporukoiksi. Futsalissa on pienen tilan ja vähäisen pelaajamäärän takia paljon 1v1, 2v1, 2v2, 3v1 jne tilanteita, jotka ovat jalkapallon perustilanteita. Pelaajat joutuvat tekemään ratkaisunsa myös koko ajan prässin alla ja kovassa tempossa. Omasta mielestäni myös potkutekniikka kehittyy futsalissa paljon, sillä pallon koon ja painon takia voimakkaat laukaukset vaativat puhtaan osuman.

Harmi että Itä-Suomessa suurimmat seurat eivät vain tunnu arvostavan futsalia pätkän vertaa. Esimerkiksi C-14 ikäluokassa oli mukana vain kaksi ikäluokan kärkiseuraa (kärkiseuralla tarkoitan kesällä ylimmässä piirisarjaluokassa pelaavaa joukkuetta) ja samoin oli D-13 ikäluokassa. 98 ikäluokassa ei käytännössä yhtään sillä vuotta nuoremmat joukkueet veivät sijat 1 ja 3. Omasta mielestäni on sääli, että futsal ei ole valmentajien suosiossa joka varmastikin johtuu monien valmentajien tietämättömyydestä lajia kohtaan. Sekin oli aika outo, että itse en saanut talvella sovittua yhtään harjoituspeliä naapurin ison seuran 97 joukkueen kanssa (jota siis itsekin valmennan), koska kuulemma eivät saa pelata pienkenttäpelejä kun ovat jo isolle kentälle siirtyneet (sanatarkasti en perustelua muista mutta tämän tyylinen se oli)....
« Viimeksi muokattu: 10.08.2010 klo 16:41:51 kirjoittanut Lortto »
Byron

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 11.08.2010 klo 03:12:07

Suomalaisen jalkapalloilun resurssit ovat rajalliset. Ensimmäiset ns. huippukoutsit saadaan aikaisintaan B-junnu -ikäisissä ja tämäkin vain suurseuroissa. Myös Suomen olosuhteita voidaan pitää varsin haastavina kokovuotiseen jalkapalloiluun. Hallit ovat varsinkin pienemmillä paikkakunnilla vähissä eikä näin ollen talvisin pakosti pääse pelaaman edes minkäänlaisella kentällä. Pelaajia muutenkaan harvemmin kiinnostaa lähteä kynäilemään 20 asteen pakkasella kun pallokin jäätyy.

Harjoituskertojen vähyys näkyy suoraan pelin tasossa. Kaksi kertaa viikossa on "loppuispa nää nopee niin pääsen pelaamaan plegeä" -harkat ja motivaatiota huippufutariksi tulemiselle on varmaan joka kymmenennellä, tämäkin loppuu kun tutustutaan yläasteella alkoholiin ja tyttöihin. Mikäli motivaatio halutaan säilyttää, tulisi tylysti tehdä jo ihan alle 10-vuotiaissa jako parempiin ja huonompiin. Paremmat treenaisivat 4-5 kertaa viikossa ja tähän päälle matsi, huonommat voivat rakennella kaikessa rauhassa hiekkakakkuja sunnuntaiaamupäivän harkoissa. Paremmat voisivat myös pelata vuotta vanhempien kanssa, jotta haastetta olisi. Talvisin harkoista muuttuisi 1 tai 2 futsaltreeneiksi ja matsin tilalle futsalmatsi. Futsal kehittää normaalia futista paremmin pienen tilan peliä, nopeita päätöksiä, pallonhallintaa (tähän siis sisältyy kynät, suojaus ym.) sekä peliä opitaan pelaamaan maata pitkin, joka on täysin tuntematon asia suomalaisessa jalkapallossa. 12-vuotiaina opetettaisiin oikeoppiset punttissarjat, jotta pysyttäisiin muiden maiden pelaajien fyysisyyden perässä. Tässä iässä voidaan alkaa pelata jo hieman kansainvälisiäkin pelejä.
« Viimeksi muokattu: 11.08.2010 klo 03:26:49 kirjoittanut Byron »
Laiska

Poissa Poissa


Vastaus #4 : 11.08.2010 klo 07:40:18

Muutenkin Futsalia pitäisi mielestäni painottaa enemmän juniorivalmennuksessa
Täysin sama.

Monilla paikkakunnilla joudutaan muutenkin harjoittelemaan liikuntasaleissa jalkapallohallien puutteen
tai vuorojen vähyyden takia. Miksi ei siis futsalia, joka tällaiseen ympäristöön on tarkoitettu? Varsinkin junioreille,
tämä on parasta mahdollista harjoitusta taitoa ajatellen. Onko sattumaa, että esim. Espanja on ollut viime vuosina
niin menestyksekäs? Tai Etelä-Amerikkalaiset maat? Siellä kaikki juniorit pelaavat futsalia (kadulla tai ohjatusti) tiettyyn
ikään saakka...

Itse aloitin futsalin vanhempana, futis "uran" jo ollessa laskussa. Silti se kehitti pelaajana paljon, vielä vanhemmallakin iällä!
Nyt mietin, että olisipa ollut mahdollisuus jo juniorina...ja siksi itse valmentajana aion sitä käyttää hyväksi. Lisäksi valmennuksellisesta
näkökulmasta katsottuna, on futsal tuonut monia ideoita harjoitteisiin, pienpeleihin, prässipeliin ja erityisesti erikoistilanteisiin. Se on saanut,
ainakin itseni, ajattelemaan myös futista aivan uudella ja kokonaisvaltaisemmalla tavalla.

Harmi, että tietous lajista on puutteellista, sillä molemmilla lajeilla olisi paljon annettavaa toisilleen.
#666

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 11.08.2010 klo 07:55:15

Hyvää settiä Uperkuti.

Tuossa osuit monen valmentajan heikkoon kohtaan. Lasten opetuksen teorian puuttumiseen. Entiset jäähdyttelevät futarit opettavat lapsia vaikka ei ole mitään käsitystä lapsen psyykkeestä.
Opetuksen ja oppimisen psykologian perusteet täytyisi olla hallussa lasten kanssa työskennellessä.

Rento harjoitteluilmapiiri on a-o oppimisen suhteen. Stressireaktiot estävät parhaan mahdollisen oppimisen jo neurologisista syistä. Stressireaktio syntyy myös liian vaikeista harjoituksista. Jokaisen valmentajan tulisi kyetä rakentamaan harjoitukset sopivan progressiivisiksi taitotasojen mukaan.

Tuohon alisuorittamiseen ja uskalluksen puutteeseen olisi puututtava jo junnuvalmennuksessa. Enemmän kehuja ja vähemmän(ei yhtään) huomautuksia virheratkaisuista. Virheelliset suoritukset putoavat pois itsestään, kun niistä ei saa positiivista palautetta. Lapsi tietää, kyllä itsekin milloin on epäonnistunut ja pyrkii korjaamaan suoritusta.

Neurologiselta kannalta lapsen hermosto palautuu huomattavasti nopeammin, kuin aikuisen. Treenikertoja voisi siis oikeasti olla paljon usemmin, kuin kukaan uskookaan. Palautumisen kannalta kaikkien harjoitusten ei tarvitse olla vaativan fyysisiä, vaan osa voi keskittyä pelkästään taitoon ja hauskoihin temppuleikkeihin.

Totuushan on kuitenkin se, että saadakseen parhaan pelaajan täytyy kaikki taitavuus olla  saavutettuna ennen 12 ikävuotta.

Eli enemmän kivaa treeniä kullekin sopivalla vaatimustasolla.
koera

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 12.08.2010 klo 01:02:37

Lainaan itseäni klubin ketjusta, kun menee aiheen alle niin hyvin. Myöhemmin sitten lisää aiheesta.

Avaudutaan muutaman kaljan jälkeen tänne, niin ei huku eurotopikin spämmin alle.

Ei tuossa tosiaan isompia mokia ollut. Ehkä alussa pallollisen ympärillä oli liikaakin miehiä, yksinkertainen varmistus olisi riittänyt jotta puolustuksen muoto olisi pysynyt kasassa. Tosin suuri osa höntyilystä mennee pelaajien ylimääräisen täpinän piikkiin, ei niinkään taktiikan. Mentaalipuolen valmistautumisessa olisi vielä petrattavaa. Suurin ongelma suomalaisjoukkueilla näissä europeleissä on kuitenkin yhä ja aina vaan taidon puute ja pelin sisällä eläminen.

Teknisesti ammattilaistasolla erot ovat paljon pienempiä kuin minkä kuvan matseja katsomalla saa. Taito sanan varsinaisessa merkityksessä merkitsee kykyä tehdä asioita tositilanteessa. Jo hyvän keskitason eurojoukkueet ovat nimenomaan taidollisesti edellä: tehdään useammin oikeita ratkaisuita oman tekniikan rajoissa, luetaan peliä paremmin, liikutaan järkevämmin. Mursulla on käsissään joukkue, joka on nuoruutensa treenannut enemmän tai vähemmän drillipohjaisesti, kun jalkapallomaissa on pelattu enemmän ja treenattu pelinomaisesti kauan ennen koko termin yleistymistä.

Tilannetta voisi verrata kahden bändin kehityskaareen: toiset ovat yksin kikkailun lisäksi treenanneet paljon yhdessä ja soittaneet helvetisti keikkoja, toiset ovat treeneissä vetäneet vuorotellen tai korkeintaan pareittain läpi samat harjoitteet. Lienee sanomattakin selvää kumpi bändeistä kuulostaa lavalla vakuuttavammalta. Teknisesti esim. joku Sorsa erottui jo teininä kilometrin päähän, mutta huipputasolla tekniikan hyödyntäminen on vajaavaista. Kun harjoittelu on ollut suorituskeskeistä, pelikin nähdään ikään kuin sarjana suorituksia. Tällöin onnistuneen tai epäonnistuneen suorituksen vaikutus kanttiin välittyy suttuisen striiminkin kautta kotisohvalle asti.

Kuvaavaa on, että klubin peli alkoi toimia kun vasta kun pahimmat paineet olivat parin takaiskun jälkeen hellittäneet. Suomalainen mentaliteetti, Mursun vaihdot, sää, nurmi tai jopa Kärkkäisen tunarointi ovat suuressa kuvassa toissijaisia.

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa