Società Sportiva Lazio
2009-2010Se alkoi niin hyvin. Pekingiläisten tähtien alla Davide Ballardinin uusi Lazio nosti ilmaan itseltään Interiltä voitetun Supercoppan vuosi sitten elokuussa. Heti perään seurasivat hallitut kotivoitot Elfsborgia ja Atalantaa vastaan. Kun Chievokin kaatui Veronassa näytti kaikki hyvältä. Se oli kuitenkin vain silmänlumetta. Positiiviset peliesitykset eivät siirtäneet valokeilaa pois seuran sisäisistä ongelmista. Etunenässä Goran Pandevin ja Cristian Ledesman, Lazion hyökkäyspelin ehdottomien kulmakivien, pakkosiirtäminen pois ykkösjoukkueesta epäselvien siirto- ja sopimusriitojen seurauksena oli virhe, josta tultiin maksamaan raskas hinta. Samalla Ballardini sai huomata elokuun päätyttyä, ettei seurajohto ollut hankkinut hänen pyytämiään pelaajia paikkaamaan odottamatta syntyneitä aukkoja. Formellosta välittyi joukkuehengen rakoillessa sähköinen ilmapiiri. Ongelmat lähtivät vyörymään lumipalloefektinä eteenpäin.
Syyskuusta lokakuuhun Lazio tahkosi Serie A:ssa itseään etsien. Väliajoin joukkueen pelaaminen oli jopa kaunista, mutta silti tehotonta. Voittoja ei tullut, paineet kasvoivat. Taktisesti Davide Ballardini pitäytyi Delio Rossilta perimässään 4-3-1-2 muodostelmassa, kunnes murtui yleisen kritiikin edessä ja vaihtoi 3-5-2 järjestelmään lokakuisessa Bari-vierasottelussa. Tuloksena oli yksi Lazion 2000-luvun heikoimmista esityksistä sarjapeleissä. Siitä alkoi Ballardinin todellinen lähtölaskenta. Valmentaja piti kuitenkin pintansa ja jatkoi ultrapuolustavaksi muuntuneen 3-5-2:n kehittämistä, jossa laitapuolustajat Lichtsteiner ja Kolarov nostettiin keskikentälle. Tulokset odottivat yhä itseään. Kotitappiot Cagliarille ja Milanille sekä värittömät nollanollat Napolia ja Bolognaa vastaan nostivat ensimmäistä kertaa esiin kysymyksen voisiko Lazio olla jopa tippujakandidaatti? Kauden ensimmäinen murheellinen derbytappio todisti, ettei tästä suosta noustaisi edes cuore e grinta-linjan kautta. Vaikka uskomattoman pitkäksi venynyt voitoton putki saatiin ennen talvitaukoa pelatussa ottelussa Genoaa vastaan puhki, tiesivät kaikki Biancocelestiä seuraavat, että tilanne oli vakavampi kuin vuosiin.
Kentän ulkopuolellakin kuohui. Kannattajien ensimmäinen invaasio harjoituksiin nähtiin jo lokakuun lopussa, mutta tämä oli vasta alkua pitkälle protestien sarjalle. Ballardinia ja seuran ”urheilutoimenjohtajaa” Iglia Tarea pidettiin suurimman syntipukin, itse saatanan, presidente Claudio Lotiton huorina. Kaikista kolmesta haluttiin eroon. Tuhatpäiset mielenosoitukset kokoontuivat milloin Formellossa milloin Olimpicon porteilla. Curvan istumalakot tulivat myös tutuiksi. Huippu saavutettiin kevään kotiottelussa Fiorentinaa vastaan, kun Curvan määräyksestä stadion päätettiin jättää tyhjäksi vastalauseena seurajohdolle. Samalla Lotito hävisi oikeustaistelun Goran Pandevia ja Massimo Mutarellia vastaan. Silmiinpistävästi ”Claudius” menetti myös mediatuen. Hänen toimiaan alettiin arvostella yhä suorasanaisemmin roomalaismediassa.
Niin tuli tammikuu ja päätösten aika. Hetken vaikutti siltä että pelkkä Sergio Floccarin hankinta olisi ollut oikotie onneen, mutta illuusio tästä särkyi sitä mukaa, kun Chievo ja Catania onnistuivat viemään pisteitä Olimpicolta. Silloin kellot vihdoin soivat Ballardinille. Lotito soitti Kroatiaan, Hajduk Splitin peräsimeen eksyneelle Edoardo Rejalle. Presidentti tiesi tasan tarkalleen, mitä tällä soitolla saisi. 30 vuotta valmentanut Edy Reja oli jo ennen Lazioon tuloa tunnettu miehenä, joka pystyy luovimaan äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ja rauhoittamaan orastavat kriisit. Napolissa hän ainakin osittain todisti kestävänsä myös ison kaupungin paineet. Gorizialainen veteraani vastasi soittoon myöntävästi ja lensi pikavauhtia yli Adrianmeren.
Rejan vallankumous alkoi lupaavasti, kun Parmasta irtosi kauan kaivattu vierasvoitto. Seinä tuli kuitenkin jo pian vastaan sijoituksen lipsuessa uhkaavasti tippumisviivaa kohti. Kuten aiemmin syksyllä niin nytkin ottelusta Baria vastaan tuli Laziolle käänteentekevä. 0-2 kotitappiosta olisi voinut tulla Lazion
caporetto, mutta päinvastoin siitä alkoi taivaansininen renessanssi. Reja kokosi joukkonsa umbrialaiselle maaseudulle Norcian pikkukaupunkiin ja juoni sarjapaikan lopulta melko selvästi pelastaneet taktiikat. Aikaa Norciassa ovat myöhemmin kiitelleet monet Lazion johtavat pelaajat. Siinä missä Bari-ottelu tiesi muutosta Lazion peli-ilmeeseen tapahtui sen aikana ja jälkeen merkittäviä asioita myös Olimpicon myyttisessä Curva Nordissa. Kaksi vuosikymmentä Curvaa hallinnut, kiistelty, kiitelty, pelätty ja vihattu Irriducibili luopui paikastaan, kun sen katsottiin tehneen ratkaisevan virheen päästäessään paikallisvaaleissa kilpailleen poliitikon Renata Polverinin poseeraamaan Gabriele Sandrin muistokuvan päälle. Seuraavassa kotiottelussa banderolli ”IRRIDUCIBILI” oli revitty jo alas ja viestikapula Lazion Curvan johdossa siirretty muille tahoille.
Maaliskuun lopusta lähtien Lazio pääsi tasaisesti tippujatrioa karkuun. Synkkä poikkeus oli tosin Il Capitolino, jonka toisen puoliajan painajaismaisuus hakee sellaiseen vertaansa Lazion derbyhistoriasta. Tuo ottelu kaikkine jälkipeleineen myrkytti tällä kertaa tavallistakin tiheämmin roomalaisen ilmanalan. Hedelmiä korjattiin, kun Romaa vastaan scudettosta kilvoitellut Inter saapui toukokuussa pelaamaan Olimpicolle. Lazialit juhlivat avoimesti milanolaisten maaleja ja saivat niskaansa moralistien ja romanistien vihat. ”OH NOO”-banderollin ironia ei uponnut giallorossoihin joiden kausi päättyi taas ”zero titoliin”. Lazion lopulliseksi sijoitukseksi jäi 12. Viime vuosien keskiarvoon nähden tulos ei ollut ehkä ratkaisevasti heikompi kuin aiemmin, mutta kokonaisuutta ei voi silti pitää muuta kuin surkeana floppina. Seurajohdon kammottavat virheet tiedottamisessa, sopimusriidoissa, siirtomarkkinoilla ja kabineteissa olivat maksaa S.S Laziolle sen sarjapaikan. Kausi 2009-2010 jääkin toivottavasti viimeiseksi oppitunniksi Claudio Lotitolle jalkapalloseuran hoitamisesta. Uuteen reputukseen ei ole varaa.
PELAAJA-ARVIOTPORTIERIFernando Muslera (36) 7+
Nando’ aloitti kauden, kuten hän oli edellisen päättänyt; torjumalla uskomattomilla venytyksillään Laziolle Coppan perään Supercoppan. Syyskaudella uruguaylaisen tavaramerkkivirheet kostautuivat taivaansinisille muutaman menetetyn pisteen verran, mutta kupletin juoni oli silti selvä; Musleran asemaa ykkösmaalivahtina ei uhannut kukaan. Castorino olikin Lazion kauden onnistujia jatkaen näin kehittymistään kohti Serie A:n maalivahtieliittiä. Samalla huomattavissa ei ole ollut minkäänlaisia ylpistymisen merkkejä, vaan edelleen Muslera jaksaa nöyrästi kiittää lazialeja ja Laziota heiltä saamastaan tuesta. Hyviä välejä symbolisoiden Nando’ kirjoitti kauden päätteeksi kauan odotetun jatkosopimuksen, jolla mies kiinnitetään seuraan pitkäksi aikaa. MM-kisat olivat Musleralle vaikeat, mutta kuten niin usein niin luultavasti nytkin uruguaylainen onnistuu kääntämään virheet tulevaisuudessa edukseen.
Tommaso Berni (2) 6
Ikuinen kolmosmaalivahti nousi Bizzarrin loukkaannuttua Musleran pää-asialliseksi korvaajaksi kevätkaudella. Todelliseen testiin Berni pistettiin vain kahdesti; Fiorentinaa ja Udinesea vastaan. Näistä kahdesta ottelusta aikoinaan kaikissa Italian nuorisomaajoukkueissa esiintynyt Berni myös selvisi ongelmitta. Saattaa siis olla, että Reja vakuuttui firenzeläisen torjuntatyöskentelystä sen verran, että hänelle ollaan valmiita antamaan vakituinen kakkosmaalivahdin asema tulevalla kaudella.
DIFENSORILionel Scaloni (5) 6
Monet yllättyivät, kun kokenut argentiinalainen päätti Mallorcalla vietetyn lainakauden jälkeen jäädä Roomaan. Mitään kerrottavaa tästä(kään) Scalonin vuodesta taivaansinisissä ei lopulta jälkipolville jäänyt. Suurimman osan kaudesta Scaloni vietti lasaretissa ja kentälle hän pääsi vain vaihtopenkin kautta. Auttamatta flopiksi laskettava Scaloni oli heti alkukesästä matkalla kotimaahansa, mutta jäi puolitiehen ja palasi takaisin. Kukaan ei tunnu tietävän mitä virkaa argentiinalaisella laitapakilla on Laziossa ensi kaudella, mutta ilmeisesti mies pysyy joukkueen mukana.
Stephan Lichtsteiner (33/2) 7
Sveitsiläisen laitakiiturin kausi oli vaihteleva, mutta loppua kohden jo tutun nousujohteinen. Monella tapaa ”Lichti” nousi sekä Ballardinin ja Rejan pelastukseksi monipuolisuudellaan. ”Forrest Gumpiksi” ristitty juoksukone kantoi 4-3-1-2:n aikana vastuun laitapuolustajan tehtävistä, mutta siirtyi 3-5-2:ssa vaivatta keskikentän oikealle laidalle. Sen minkä Lichtsteiner teknisyydessä hävisi vastalaidan kohutulle kollegalleen Kolaroville hän voitti takaisin asenteellaan. Sveitsiläisen maalit ratkaisevissa renessanssiotteluissa Sienaa ja Milania vastaan keväällä todistivat myös toisenlaisesta Lichtsteinerista, jolle hyökkäämisestä on tullut yhä luonnollisempi osa pelaamista. Ongelmat ovat tosin yhä samat vanhat, etenkin potkutekniikan vajaavaisuus, minkä vuoksi oikean laidan keskityspelote ei ole toivotulla tasolla. Huhupuheissa Lichtsteineria on viety pelityylinsä ansiosta etenkin sumusaarille, mutta kauden päätyttyä miehen vastaus oli yksiselitteisen selvä; Jään Lazioon, jonka kannattajien kanssa olen elänyt läpi urani kauneimmat hetket.
Emilson Cribari (10) 5
Kuinka monta ratkaisevaa merkkausvirhettä voi yksi puolustaja syyskaudella tehdä? Kysykää Cribarilta niin tiedätte. Brasilialainen keskuspuolustaja sai odottamattoman mahdollisuuden, kun Ballardini päätyi seurajohdon kanssa myymään David Rozehnalin ja epäonnistui tämän jälkeen pahasti yrityksissään hankkia tälle mitat täyttävän korvaajan. Tulos oli fiasko. Eihän Cribari ollut kahtena edelliskautenakaan vakuuttanut, mutta tällä kertaa otteet olivat tavallistakin heikompia. Monien lazialien mieleen jäi esimerkiksi kotiottelu Red Bull Salzburgia vastaan, missä Cribarin onnistui loppuhetkien henkilökohtaisilla virheillään lahjoittaa voitto itävaltalaisille. Tammikuussa puolustuslinjan heikoin lenkki lainattiin tippumisvalmiiseen Sienaan. Selvää oli, että toscanalaisia Cribarin pysyvä hankkiminen ei kauden jälkeen kiinnostanut, joten niin on, että tusinabrassi on jälleen Lazion riesana. Mitä nopeammin Cribarista päästään eroon sen parempi.
Sebastiano Siviglia (20/1) 6
Joukkueen nestorin kausi noudatti edellisestä tuttua kaavaa; loukkaantumisia, epätasaisuutta, virheitä, mutta ajoittain edelleen laadukasta italialaista puolustamista. Samanlaista tukea kuin Delio Rossilta Siviglia ei enää tämän kauden valmentajilta taakseen saanut. Yksinkertaisesti veteraanin fysiikka alkoi olla siinä kunnossa, että puolustuslinjan johtaminen ei ottanut onnistuakseen. Viimeistään tammikuun topparihankintojen jälkeen ”Seban” kohtaloksi jäi vaihtopenkki, unohtamatta kuitenkaan miehen upeaa kantapäämaalia Fiorentinan verkkoon alkukeväästä. On epäselvää aikooko Siviglia jatkaa uraansa, mutta Laziossa se kaiken järjen mukaan ei enää tähän kesään päättyvän sopimuksen jälkeen onnistu. Viiden vuoden palvelus taivaansinisissä oli Siviglialta vaiherikas ja viimeisinä kausina ehkäpä mollivoittoinenkin, mutta kaiken kaikkiaan muistikuvat ovat molemmin puolin positiiviset.
Mobido Diakite (19) 6+
Nuorelle ranskalaistopparille viime kausi oli vaativa ja loppuen lopuksi pettymys. Ballardini luotti Diakiteen alkukaudesta yllättävänkin paljon. Ranskalainen näytti jättävän aikaisemmin arvojärjestyksessä edellä olleet Cribarin ja Siviglian taakseen. Pallon hyvin hallitsevana, mutta samalla äärimmäisen fyysisenä puolustajana ”Dia” sai Ballardinilta vastuuta myös oikeana laitapakkina, eivätkä tulokset olleen lainkaan niin onnettomia kuin aluksi pelättiin. Diakiten epäonneksi koitui lopulta hänen temperamenttinsa. Turhat kortit vielä kestettiin, mutta raivonpurkaus Ballardinia kohtaan tammikuun Livorno-ottelussa oli liikaa. Kokemukseen luottanutta Rejaa Diakite ei onnistunut koko keväänä vakuuttamaan, vaan peliaika loppui valmentajanvaihdoksen jälkeen seinään. Tästä johtuen Diakite on todennäköisesti siirtymässä Serie A:n alemman keskikastin seuraan tulevaksi kaudeksi.
Giuseppe Biava (13) 6+
Tammikuussa Genoasta hankitun Biavan panos jäi Laziossa odotettua heikommaksi. Biavasta haluttiin tietynlainen Siviglian manttelinperijä, joka pystyisi ottamaan puolustuslinjan johtoonsa kokemuksensa kautta. Valitettavasti Biavasta ei tähän ollut, vaan hän jäi brasilialaisen Diasin sekä jo ennestään vakuuttaneen toppariparin Stendardo-Radun varjoon. Rejan papereissa Biava on kuitenkin turvallinen vaihtoehto puolustuksen reserviin, josta poistuma lienee kesällä suurta. Nöyrästi kokenut italialaistoppari on myös roolinsa ottanut vastaan, joten tämä liitto jatkuu varmasti läpi ensi kauden.
Andre Dias (12/2) 7
31-vuotias, vain kotimaansa pääsarjassa pelannut brassi, hankittiin Lazioon vähin odotuksin tammikuussa Sao Paolosta. Heti ensimmäisessä ottelussaan Diasin arviontivirhe ratkaisi voiton Catanialle. Kun floppileimasinta sitten ryhdyttiin kaivamaan esiin alkoi Diasin välitön renessanssi. Reja viittasi kintaalla Diakiten ja Siviglian suuntaan ja päätti antaa kolmen puolustuslinjassa viimeisen paikan Diasille, eikä hänen tarvinnut päätöstään koskaan katua. Köyhän miehen Lucio ehti jopa viimeistelemään kaksi erikoistilannemaalia huipputärkeissä vierasotteluissa Bolognaa ja Genoaa vastaan, mutta ennen kaikkea Dias jäi mieleen virheettömänä ja taistelevana puolustajana, joka sopeutui jopa hämmästyttävän nopeasti italialaiseen jalkapallomaailmaan. Lazio ei siis näytä saavan Diasista uutta Cribaria, vaan kannattajien suosikin vuosiksi eteenpäin.
Guglielmo Stendardo (19/2) 7
Vielä alkukaudesta Stendardo kuului siihen “toisinajattelijoiden” kerhoon, jonka seurajohto sulki pois ykkösjoukkueesta. Toisin kuin Ledesma ja Pandev Stendardo nöyrtyi Lotiton edessä, pyysi julkisesti anteeksi ja nousi tästä heti seuraavalla viikolla avauskokoonpanoon. ”Willyn” päätöstä voi näin jälkikäteen pitää pelkästään oikeana. Stendardon tähtihän oli jo pahassa laskussa, kun hän edelliskaudella joutui yksin johtamaan heikon Leccen puolustuslinjaa, eikä peliaikaa pitänyt olla luvassa Ballardinin Laziossa. Vastuun myötä Stendardon itseluottamus nousi huimasti, eikä ole väärin sanoa, että hän pelasi vasta nyt sillä tasolla mitä häneltä aikaisemmin Delio Rossin komennossa odotettiin. Työnjako varsinkin Stefan Radun kanssa onnistui erinomaisesti. Parivaljakko oli erinomainen yhdistelmä Stendardon brutaalia, fyysistä puolustuspeliä ja Radun elegantimpaa pallonhallintaa. Jos ennusmerkit pitävät paikkansa ”Willy” voi vihdoin lähteä uuteen kauteen varmana vastuustaan.
Stefan Radu (28) 8
Vuosi sitten Stefan Radu valmistautui kauteen yhtenä Lazion varalaitapakeista. Nyt hän on taivaansinisen puolustuslinjan itse oikeutettu johtaja. Voidaankin sanoa että romanialaiselle Delio Rossin lähtö oli suuri siunaus. Radun onnistui pian vakuuttaa Ballardini siitä, että hän on nimenomaan toppari eikä Kolarovin vaihtomies laidalle. Oikealle pelipaikalle päästyään Radu ei avauskokoonpanosta enää oikeastaan tippunut. Romanialainen näytti parasta osaamistaan niin kovaotteisena kuin myös pallovarmana puolustajana. Loppukaudesta italialaismedia arvioi Radun Serie A:n kymmenen parhaan keskuspuolustajan joukkoon, eivätkä puheet Lazion kauden parhaasta pelaajasta olleet mitenkään suuruudenhulluja. Radu itse kommentoi hiukan odottamatonta nousuaan sanomalla muuttuneensa yksinkertaisesti vuosien mittaan ammattimaisemmaksi pelaajaksi villien nuoruusvuosien jälkeen. 24-vuotiaana Radua voi yhä pitää lupauksena, mutta sellaisena joka on jo osin lunastanut odotukset. Mikäli ensi kaudella romanialainen jatkaa nähtyä kehitystä voi Lotito huoletta asetella hänen päälleen reippaasti yli kymmenen miljoonan siirtolapun. Ostajaehdokkaista on tuskin pulaa.
Aleksandar Kolarov (33/3) 7+
Lazion oma ”Aleksanteri Suuri” jatkoi pitkälti siitä mihin viime kaudella jäi. Vasemmalla laidalla erilaisia rooleja dominoinut serbi hyökkäsi viimevuosia monipuolisemmin ja puolustuspelaamisessakin näkyi selvää kehitystä. Muutos huonompaan suuntaan tapahtui tammikuun siirtospekulaatioiden jälkeen, kun Kolarov enemmän tai vähemmän pakotettiin jäämään seuraan loppukaudeksi. Serbin elekieli ja asenne heijastivat muutamissa otteluissa selvää turhautumista. Kun Lazio oli muutenkin vapaapudotuksessa tuli Kolarovista pian vapaata riistaa kannattajien silmissä. Muutamista Kolarovin haastatteluista kävi selväksi, että tunne oli jokseenkin molemminpuolinen. Polemiikista huolimatta Kolarovin ura Laziossa oli jättimenestys odotuksiin nähden. Moni pelkäsi että Kolarovista tulisi tämän kauden Pandev, kun hänen siirtokuvioitaan ei saatu selviksi Lotiton antamassa alkuperäisessä aikataulussa. Lopulta presidentti ei voinut enää kieltäytyä Manchester Cityn tarjoamasta 20 miljoonasta, vaan tarttui oljenkorteen ja myi serbin eteenpäin.
CENTROCAMPISTIChristian Brocchi (27/2) 8
Christian Brocchi on paljasjalkainen milanolainen, josta on Laziossa tullut todellinen roomalainen gladiaattori. Vain harva pelaaja Laziossa on saanut kaikilta kolmelta viimeiseltä valmentajalta yhtä vahvan luottamuslauseen kuin Brocchi. 34-vuotias ikiliikkuja, terrieri, pallonryöstäjä ja hätätapauksessa pelintekijä on kuitenkin arvonsa todistanut. Ballardinin aikana Brocchi sidottiin liian tiukasti pallolliseksi pelaajaksi, kun Baronion taso ei riittänyt korvaamaan Ledesmaa keskikentän pelinrakentelussa. Siinä tehtävässä Brocchi meni osin hukkaan, eikä Edy Reja sortunutkaan samaan virheeseen. Reja ei katsonut vast’ikään hankittuun Hitzlspergeriin päinkään, vaan sementoi Brocchin tiukasti avauskokoonpanoon pelikentille palanneen Ledesman keskikenttäparina. Brocchi vastasi yhtenä ainoista pelaajista joka ainoassa ottelussa kannattajien kutsuhuutoon; ”Non mollare mai”. Olikin hyvin sopivaa, että juuri Brocchi laukoi Lazion sarjapaikan lopullisesti ratkaisseen maalin Livornossa. Kun ikä ei miestä selvästikään paina (huhuiltiin jopa paluusta Milaniin) teki Lotito hänen kanssaan uuden sopimuksen, mihin vaikutti vahvasti myös valmentajan mielipide. Lotito, Reja ja kannattajat luottavatkin kaikki yhdessä Brocchiin kuin vuoreen. Tällainen yhtälö jo yksistään kertoo Brocchista paljon.
Roberto Baronio (24) 6+
Baronio oli yksi niistä, jotka hyötyivät seurajohdon ja muutamien tähtipelaajien välisistä sopimusriidoista. Kun Ledesma jäädytettiin ykkösjoukkueesta Ballardini luotti vastuun pelinrakentelusta Baroniolle. Sanomattakin selvää, että järjestelyn suurin kärsijä oli Lazio itse. Vuosikaudet ympäri Italiaa lainasopimuksilla reissannut ikuinen alisuorittaja onnistui välttämättömässä, jopa niin että väliajoin hän vaikutti kapteeninnauhan arvoiselta pelinjohtajalta, mutta lopulta annettu tehtävä oli jo hyvään ikään ehtineelle Baroniolle liikaa. Tämä kävi todella selväksi sen jälkeen, kun Ledesma palasi Lazion keskikentän herraksi. Ero oli ratkaisevan suuri, niin että Baronion pelit loppuivat käytännössä siihen. Tuntuu uskomattomalta, että Baronio on ollut Lazion kirjoilla vuodesta 1996 lähtien. Yhtä uskomattomalta tuntuu se, että Baronion kohdalla puhuttiin vielä 2000-luvun alussa vähintään Pirlon tasoisesta talentista. Se kaikki meni enemmän tai vähemmän hukkaan. Epäonninen liitto Lazion ja Baronion kanssa päättyi joka tapauksessa tähän kesään, eikä miehen jatkokuvioista ole vielä selvyyttä. Todennäköisesti ura jatkuu jossain Serie A:n hännänhuipun ja B:n kärjen välillä.
Cristian Ledesma (13) 7+
Ledesman ja seurajohdon välit saavuttivat vuosi sitten absoluuttisen nollapisteen, kun pitkät sopimusriidat kärjistyivät Lotiton kohtalokkaaseen ratkaisuun, jolla Ledesma eristettiin yhdessä Pandevin ja muutaman muun ”toisinajattelijan” kanssa ykkösjoukkueesta. Alkoi pitkä oikeustaistelu, jonka päätteeksi Pandev pääsi irti sopimuksesta, mutta Ledesma ei. Tätä seurasi Baronioon epäonnistuneesti luottaneen Ballardinin potkut ja Rejan uhkavaatimus presidentelle; Ledesma on päästettävä pelaavaan kokoonpanoon tai muuten valmentaminen saa jäädä. Vaatimus meni läpi ja Ledesma palasi menestyksekkäästi Lazion keskikentän capoksi. Puolen vuoden pelitauko ja pitkä riita seurajohdon kanssa näkyi lopulta vain vähän Ledesman otteissa. Laadukas regista ei ehkä yksin nostanut Laziota suosta, mutta oli silti ratkaiseva osa Rejan taktista palapeliä. Kevään urakoinnin jälkeen palattiin kuitenkin lähtöpisteeseen, eikä argentiinalaisen tulevaisuudesta tunnu olevan kenelläkään varmaa tietoa. Ilmeisesti Lotito tarjosi jälleen kerran alipalkattua jatkosopimus, jonka Ledesma hylkäsi. Ledesmahan tietää että hänelle riittää ottajia muuallakin, mutta kysymys kuuluu aikooko Lotito päästää vastarannankiiskiään pois seurasta?
Ousmane Dabo (12) 6+
Veteraaniksi vanhenneen Dabon jalka ei enää viime kaudella noussut totuttuun tahtiin. Ranskalainen puolustava keskikenttäpelaaja pelasikin huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin Laziossa, menettäen pitkälti Brocchin varamiehen tehtävät pelikentille palanneelle Firmanille. Kovien taklauksien sävyttämän peruspelaamisen Dabo kuitenkin yhä hallitsee. Monista Laziossa pyörineistä keskikentän puimurikoneista (Mutarelli, Mudingayi, Firmani..) Daboa voikin pitää ehkä suurimpana onnistujana. Kauden viimeisen ottelun jälkeen Dabo jätti jäähyväiset Curvalle vedet silmissä, muistellen varmasti pelaamiaan 126 ottelua taivaansinisessä suurella lämmöllä.
Fabio Firmani (12) 6+
Fabio Firmani noudatti viime joulukuussa Guglielmo Stendardon esimerkkiä ja pyysi seurajohdolta anteeksi “kapinamielialaansa”. Kannattajilta Firmanin ei tarvinnut koskaan pyydellä mitään anteeksi. Vähäisistä peliminuuteistaan huolimatta Firmani on aina ollut Curvan lemmikki. Syy tähän tuli jälleen selväksi, kun hänet lopulta päästettiin irti pannastaan. Firmanin kaikki taklaukset ja katkot tulivat suoraan taivaansinisestä sydämestä. Kentällä ollessaan hän piti yllä myös jatkuvaa dialogia kannattajien kanssa. Eihän tämä kuitenkaan piilota sitä tosiasiaa, että Firmani on pallollisena pelaajana erittäin rajoittunut, eikä mene tässä mielessä edes Brocchin paikkaajasta. Silti harva laziale haluaisi nähdä Firmanin siirtyvän nyt huhuissa pyörineiden leccejen tai cesenoiden paitaan. Jokainen joukkue tarvitsee ainakin yhden Firmanin.
Thomas Hitzlsperger (6/1) 6
Tammikuun hankinnoista saksalainen Hitzlsperger oli eittämättä nimekkäin. Italiassa ei tosin oltu aivan perillä miehen nykykunnosta, sen verran hehkutus meni yli. Saksalainen oli kentällä ollessaan täysin eksyksissä, eikä kotiutunut missään vaiheessa Roomaan. Tilannetta ei parantanut Hitzlspergerin hankintaa vahvasti puoltaneen Ballardinin potkut vain viikko sen jälkeen, kun germaani oli seuraan saapunut. Reja ei nimittäin löytänyt Hitzlspergerille mitään käyttöä. Veteraanivalmentaja luotti keskikenttänsä kokeneiden italialaisten käsiin, eikä käyttänyt Hitzlspergeriä muissa kuin merkityksettömissä otteluissa. Onnistui saksalainen sentään tekemään yhden tavaramerkkimaaleistaan kauden viimeisessä ottelussa Udinesea vastaan. Kesän tultua Hitzlsperger luonnollisesti jätti Lazion ja siirtyi sumusaarille West Hamin paitaan.
Riccardo Perpetuini (2) 6
Jo Delio Rossin alaisuudessa debyyttinsä tehnyt Riccardo Perpetuini jatkoi kehittymistään läpi syksyn. Valitettavasti nuorukainen loukkaantui pahasti keväällä, eikä näin ollen päässyt taistelemaan peliajasta Rejan komennossa. Perpetuini antoi vähäisillä minuuteillaankin itsestään kuvan lupaavana keskikentän työjuhtana. Vastuuta tuli eurokentillä jopa vasempana laitapakkina, mikä kertoo hyvää Perpetuinin monipuolisuudesta. Lähti ensi kaudeksi kehittymään Crotoneen Serie B:hen.
Francelino Matuzalem (18/1) 7
Kun Ledesma jäädytettiin ulos ykkösjoukkueesta kävi selväksi, että hyvin kevään 2009 pelanneen Matuzalemin rooli Lazion pelintekijänä kasvaisi entisestään. Jeesusbrassin onnistuminen oli puolittainen. Ajoittain hän todella oli joukkueen pelillinen johtaja, jonka pelitaso pysyi ihailtavan korkealla muun societan ongelmista huolimatta. Valitettavasti Matuzalemin kausi päättyi käytännössä jo joulukuussa, kun hän sai seurakseen niin tutut loukkaantumiset. Epätoivoinen Ballardini pakotti Matuzalemin kentälle liian aikaisin, jolloin brassin vammat ärtyivät entisestään. Näin ollen hän ei pakottavista syistä johtuen saanut kunnollista näytönpaikkaa Rejan alaisuudessa. Lähemmäs 10 miljoonan lunastushintaansa nähden Matuzalem on viettänyt toivottoman kauan aikaa lasaretissa. Niinpä nyt ei saa turhaan kiirehtiä brassin pelaamisen suhteen, vaan antaa tälle kaikki tarvittava aika kuntoutua täydellisesti. Muuten Meghnin tie on Matuzalemin tie, eikä hänen varaansa voi enää luottaa jo valmiiksi keskikentän ohutta luovuutta.
Stefano Mauri (35/3) 7
Stefano Maurin kausi oli alkuun totutun harmaa, jopa synkkä. Aikoinaan Azzurriin murtautuneen keskikentän hyökkäävän yleismiehen kohtalona oli olla yksi joukkueen suurimmista sylkykupeista. Mauri kun ei oikein vakuuttanut millään osa-alueella. Ballardinin alaisuudessa Maurista ei ollut 4-3-1-2:n trequartistaksi, eikä, ehkä tahattoman, flegmaattisuutensa vuoksi sen enempää puolustavammaksi keskikenttäpelaajaksi. Erityisen naurunalaiseksi Mauri joutui useiden uskomattomasti epäonnistuneiden viimeistely-yritysten jälkeen. Kevään kynnyksellä muiden epäonni kääntyi Maurin onneksi. Matuzalemin, Meghnin ja Foggian loukkaantumiset kun tarkoittivat sitä, että Reja oli pakkoraossa Maurin suhteen. Reja teki Maurista selkeän klikin Lazion hyökkäyksen ja keskikentän välillä. Mauri vastasi huutoon odottamattoman hienosti ja antoi seuraavissa otteluissa tukun ratkaisevia syöttöjä muutamalla maalilla höystettynä. Viimeksi vastaavaa oli nähty Maurilta neljä vuotta sitten. Vaikka Maurin tahti hiukan hiipui kauden viimeisissä otteluissa pelasi hän siis paremmin kuin kahdella edelliskaudella ja lukeutui näin joukkueen onnistujiin. Jatkosopimuksesta on puhuttu kohta puolitoista vuotta, mutta mitään varmaa ei ole saatu aikaan. Viime kevään muistaen maltillinen parin vuoden jatkopaperi olisi Maurin kohdalla vihdoin oikeasti ajankohtainen.
Pasquale Foggia (16) 6
Suuri pettymys. Napolilainen pikkuväkkärä oli pelannut vaihtelevan, mutta silti lupauksia herätelleen kauden 2008-09 Delio Rossin komennossa. Kun valmentajaksi tuli Ballardini, jonka alaisuudessa Foggia oli Cagliarissa pelannut elämänsä jalkapalloa, piti asioiden olla entistä paremmin. Kävi kuitenkin niin että Ballardini luotti Rossiakin enemmän Matuzalemiin ja Mauriin keskikentän hyökkäyspelissä jättäen näin Foggian jämäminuuteille. Vähitellen ”Pasqualinon” itseluottamus alkoi rapistua. Sekavissa taktiikkakokeiluissa Foggia pelasi toisinaan laidalla, toisinaan lähes kärjessä, mutta tosiasiassa hänelle ei edelleenkään löytynyt sitä oikeaa pelipaikkaa, missä Foggian kaikki taito oltaisiin saatu hyödynnettyä. Rejasta ei tullut Foggian pelastusta koska tällöin, ratkaisevalla hetkellä, alkoivat napolilaisen loukkaantumiset joiden saattelemana hänen kautensa loppui ennen aikojaan. Ymmärrettävästi Foggian lähdöstä on huhuiltu läpi kesän, mutta tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että hän on sittenkin jäämässä Roomaan. Suuri kysymys on löytääkö Reja Foggialle sopivan roolin nykyjoukkueesta. Rossi tai Ballardini eivät osanneet, eivätkä halunneet luottaa Mauria mielikuvituksellisempaan, mutta vaikeampaan Foggiaan.
Mourad Meghni (7) 6
Meghnin kausi oli, jos mahdollista, vielä edellisiäkin rikkonaisempi. Syksyn hetkelliset välähdykset jäivät jälleen talven tullen loukkaantumisten varjoon. Lopputuloksena Meghni ei koskaan päässyt Algerian paidassa MM-kisoihin, vaikka juuri tämän unelman vuoksi hän aikoinaan vaihtoi Ranskan paidan Algerian vihreänvalkoisiin. Uskaltaisin melkein sanoa että ex-huippulahjakkuuden ura on huipulla ohitse. Kolme kautta hän on Laziossa yrittänyt, mutta joka vuosi on menty fyysisesti vain huonompaan suuntaan. Ottajia tuskin on ulkopuolella ilmeisistä syistä johtuen, joten Meghni pitänee ensi kaudellakin Lazion lääkintähenkilöstön kiireisenä.
Simone Del Nero (7) 6+
Del Nero saapui Lazioon aikanaan jonkinlaiseksi trequartistan ja laiturin keskiväliksi mainostettuna pelaajana. Viime syksynä Del Nero pelasi kuitenkin suurimman osan minuuteistaan vasempana laitapakkina, paikalla johon hänen onnistui kotiutua yllättävän kivuttomasti. Fyysisesti heikkona pidetty Del Nero taisteli kiitettävästi Serie A:n parhaimpiakin laitakoneita vastaan, eikä varsinaisesti tehnyt ratkaisevia puolustusvirheitä. Taktiikan muututtua 3-5-2:ksi Del Nero pääsi hänelle ominaisempaan keskikentän laiturin rooliin. Sen verran suuri tasoero Del Neron ja Kolarovin välillä kuitenkin oli, että italialainen pelasi keväällä vain hyvin harvoin avauskokoonpanossa. Jatkaa ensi kaudellakin samanlaisessa pienessä roolissa.
Eliseu (2) 5
Luojan kiitos Malagasta vuosi sitten hankittu portugalilainen ”laitaihme” Eliseu maksoi seuralle alle miljoona euroa. Vähänkin enemmän niin puhuttaisiin isomman kokoluokan flopista. Eliseun vähäisen peliajan puolustukseksi on tosin sanottava sekin, että syksyllä Laziosta ei löytynyt sijaa puhtaalle laiturille, joten peliajan vähyys johtui osittain tästä. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että kentällä ollessaan (lähinnä Coppassa ja Eurokentillä) Eliseu pelasi hävettävän huonosti. Portugalilaisen ainoa ase vaikutti olevan nopeus, josta ei tosin ollut paljon iloa, kun hän menetti pallon käytännössä joka kerta kun se hänelle pelattiin. Roomalaiseen elämänmenoon sopeutumattomana Eliseu lainattiin jo tammikuussa Zaragozaan ja sieltä palattuaan hänet kaupattiin pian takaisin Malagaan. Pysyvästi, onneksi.
ATTACCANTITommaso Rocchi (32/6) 7
Rocchi lienee yksi niistä pelaajista, jotka haluaisivat unohtaa koskaan pelanneensa Ballardinin alaisuudessa. Niin heikosti kokenut kapteeni esiintyi floppivalmentajan lyhyellä aikakaudella. Pandevin tippuminen pois sekoitti oikeastaan odotetusti Rocchin pasmat. Olihan jo viime kaudella ollut nähtävissä, etteivät Zarate ja Rocchi pystyneet yhdessä lähellekään samaan kuin makedonialaisen rinnalla. ”Tommasinon” tilanne kärjistyi niin pahaksi, että hän oli lähellä jättää Lazion tammikuussa. Lazialien onneksi Ballardini väistyi ennen Rocchia. Kun samalla seuraan saapui eräs Sergio Floccari alkoivat palaset loksahdella veteraanikärjen osalta kohdalleen. Uuden valmentajan ja kärkiparin kanssa Rocchi lähti tuttuun lentoon. Juventuksen kasvatti nousi Rejan papereissa helposti Zaraten yläpuolelle tehden läpi loppukevään töitä koko joukkueen puolesta valtavalla tarmolla. Vanha maalintekijän itseluottamuskin palaili pätkittäin. Mieleen jäivät Rocchin nätit viimeistelyt derbyssä (Rocchin viides serkkuja vastaan), ratkaisevasti Bolognassa ja kolmesti kahdessa ottelussa Livornoa vastaan. 32-vuotiaan venezialaisen tilastot Laziossa hakevat jo nyt vertaistaan; itse asiassa suurempi maalisaldo löytyy vain viideltä hyökkääjältä koko Lazion historiasta. Rocchin matka kohti 100 taivaansinistä maalia on lähes valmis (kasassa jo 93), mutta eläkepäiviä kunnianhimonsa jälleen todistanut kaljupää tuskin edes miettii. Kapteenin tehtävä on olla jälleen eturintamassa, kun uusi kausi alkaa.
Mauro Zarate (32/3) 6+
Poika Haedosta maksoi Lotitolle vuosi sitten 20 miljoonaa. Silloin Zaraten arvon kyseenalaisti harva, lazialeista tuskin kukaan. Kuinkas sitten kävikään? Diagnoosi: perinteinen toisen kauden syndrooma johon päädyttiin, kun seuran sisäiset olosuhteet muuttuivat entistä huonommiksi (Rossi <-> Ballardini, Pandevin poisjättäminen…) saaden Zaraten yliyrittämään koko joukkueen edestä. Yliyrittämisen lopputulos oli taattu turhautuminen, mikä purkautui lapsellisena kiukutteluna ja agentin avustamina siirtopuheina. Läpi syksyn ”Maurito” oli kuitenkin joukkueen johtotähti. Lazion hyökkääminen nojasi lähes täysin argentiinalaisen yksilösuorituksiin. Edelleen hän huikaisi katsojia upealla pallotaituruudellaan, vaikka maalit jäivätkin vähiin. Ensimmäisestä derbystä lähtien alkoi kuitenkin näyttää yhä selvemmin siltä, ettei Zarate pysty pelastamaan taivaansinisiä. Tarvittiin kokonaisvaltainen muutos, minkä tultua ”ZarateKidin” asema ei ollut enää entisensä. Pelikiellossa ollessaan Zarate nousi Curva Nordiin, omiensa joukkoon, vain nähdäkseen Lazion luhistuvan Barin käsittelyssä. Hän lupasi yksin pelastaa Lazion, mutta Reja oli jo toista mieltä. Lazion pelastivat ennemmin Ledesma, Mauri, Rocchi ja Floccari kuin penkille tiputettu Zarate. Kauden päätyttyä ”Maurito” katkaisi välittömästi kaikilta siirtohuhuilta siivet vannomalla Biancocelestin nimeen. Zarate kertoi ymmärtäneensä, missä epäonnistui ja kuinka virheet ovat korjattavissa. Jos näin on ja paluu parrasvaloihin tapahtuu on Lazio heittämällä pari askelmaa viihdyttävämpi, taitavampi ja voittavampi joukkue kuin viime kaudella. Daje Mauro!
Julio Ricardo Cruz (25/4) 6
Lazio kävi viime kesänä todella kovan kilpailun Cruzin saamiseksi riveihinsä. Jälkiviisaana voi sanoa, että turhaan. ”Puutarhurin” parasta ennen-päiväys kun oli jo selvästi takanapäin. Ei onnistunut sen enempää argentiinalainen tango Zaraten kanssa kuin target-rooli Rocchin apunakaan. Cruzin liikkuminen oli lievästi sanoen verkkaista, eikä hän onnistunut tekemään boksissa tilaa tai maaleja entisaikojen tahtiin. Floccari tuli ja täytti tammikuussa täydellisesti Cruziin asetetut odotukset. Tämän jälkeen Cruz joutui käytännössä luopumaan peliajastaan. Teki mies sentään komean saksipotkumaalin Sienaa vastaan. Kauden päätyttyä molemmat osapuolet olivat valmiita purkamaan kaksivuotisen sopimuksen ja näin lopulta myös tapahtui. Ehdottoman hienon uran Italiassa tehnyt Cruz ei ole vielä ainakaan virallistanut lopettamistaan, mutta huipulle hän ei enää palaa. Sääli sinänsä, että Lazio pääsi käsiksi Cruziin pari vuotta liian myöhään.
Sergio Floccari (17/8) 8
Montebelluna, Mestre, Faenza, Rimini, Messina… Floccarin entisten seurojen ja saavutusten luettelo oli vielä kaksi vuotta sitten kovin vaatimaton. Luigi Del Nerin Atalantassa isokokoinen hyökkääjä kuitenkin heräsi uuteen eloon niin että Genoa nappasi Floccarin riveihinsä viime kesänä. Vuotta myöhemmin Floccarin tontin on Kolumbuksen kotikaupungissa vienyt Luca Toni, mutta mies itse tuskin valittaa. ”Super-Sergio” löysi Laziosta todellisen pelillisen kotinsa lainakevään aikana. Floccari osoitti kannattajille arvonsa heti seuraan saavuttuaan, kun jo kahden ottelun jälkeen hänellä oli kasassa kolme osumaa. Tahti ei tästä paljon hiljentynyt, vaan aina kun joku uskalsi epäillä Floccarin hanojen tyrehtyvän iski calabrialainen itsensä takaisin otsikoihin. Floccari hallitsi sekä ilmatilan että pallon. Siinä missä Floccarilta nähtiin komeita puskumaaleja onnistui hän myös yllättämään useilla loistavilla yksilösuorituksilla, joista voi kysellä lisätietoja vaikka Cagliarin puolustuslinjalta. Se yksi musta hetki osui ikävä kyllä pahimpaan mahdolliseen paikkaan, kun juuri Floccari epäonnistui kauden toisessa derbyssä rangaistuspotkulta vaipuen tämän jälkeen viikon kestäneeseen syvään depressioon. Tästä tahrasta huolimatta Sergio Floccari nousi Lazion viime kauden selvästi parhaaksi hankinnaksi. Kesäkuun neuvotteluiden jälkeen 29-vuotias Floccari allekirjoitti asiakirjat pysyvän siirron puolesta. Hinta, 9,5 miljoonaa, oli kelvollinen, kun ajatellaan kuinka kokonaisvaltaisen vakuuttava Floccari viime kauden loppupuolella oli. Kesällä mies on kärsinyt pienistä loukkaantumisista, mutta muuten kaikki näyttää hyvin valoisalta. Kuuluu varmasti pelaajiin joita Prandellikin seuraa erityisen tarkasti maajoukkuekuvioita varten.
Simone Inzaghi (3) 6
Simone ”Inzaghino” Inzaghi kokeili vielä kerran, mutta tuloksetta. Fyysisesti rapistunut rottakärki ei pystynyt enää syksyn jälkeen täysipainoiseen harjoitteluun ja jäi näin vaille peliaikaa. Viime kauden hetkellinen nousujohde päättyi siis kuin seinään, eikä kesän kynnyksellä ollut enää vaihtoehtoja; hyvässä yhteisymmärryksessä Inzaghi päätti pelaajauransa ja siirtyi Lazion junioripuolen valmennukseen. Inzaghin ura tuhoutui käytännössä jo vuonna 2005, kun miehen motivaatio ja fysiikka pettivät käsi kädessä. Sen jälkeen uralle mahtui tasan yksi Serie A-osuma, eikä paljon muuta kerrottavaa itse pelikentiltä kertynyt. Samanlainen vitsi nuorempi Inzaghi ei ole kuitenkaan aina ollut. Hän on mm. yhä historiankirjoissa Laziolle eniten euromaaleja tehnyt pelaaja.
Stephen Makinwa (2) 5
Yksi Lotiton aikakauden suurimmista flopeista hölkkäsi vielä viime kaudella kahdesti Serie A:ssa Lazion paidassa. Arvosana 5 menee lähinnä Makinwan Lazio-uralle kokonaisuudessaan. Loukkaantumiset näyttelivät osansa nigerialaisen romahduksessa, mutta selväksi on käynyt sekin, ettei Makinwa koskaan ollut niin lahjakas kuin aikanaan mainostettiin. Jatkuvat jalkavammat pyyhkivät Makinwan pelistä pois sen viimeisenkin aseen eli nopeuden. Ei ole ihme, että Makinwa ei enää kelvannut yhdellekään italialaisseuralle, vaan hänet oli heitettävä kreikkalaisen Larisan hoteisiin. Harmillisesti kyse on lainasopimuksesta osto-optiolla, joten pitää koputtaa puuta sanoessaan, että Makinwan pelit Laziossa on pelattu. Sitä varmasti suurin osa lazialeista kuitenkin toivoo.
MERCATOLazion hiljaisesti alkaneet siirtomarkkinat eivät paljoa luvanneet, mutta viime viikkoina kehitys on ollut kiitettävää. Päätavoitteista suurin osa on jo saatu täytettyä, mikä on Lotiton aikakaudelle todella poikkeuksellista.
Maalivahtiosastolla liikehdintä on ollut parin kesän tauon jälkeen maltillista. Viime kauden loukkaantumisiin tuhrinut kakkosmaalivahti Albano Bizzarri oli pitkään lähtökuopissa kohti kotimaataan Argentiinaa, mutta siirto odottaa yhä itseään. Bizzarrin jääminen saattaa sysätä Bernin katsomoon, mutta italialaismaalivahdinkaan mahdollisista siirtokuvioista ei ole kuultu sen enempää. Näin ollen Lazio jatkanee viime kaudelta tutulla maalivahtitriolla. Pahasti sekä Laziossa että käsittääkseni Zaragozassakin flopanneen Juan Pablo Carrizon ongelmallinen tilanne ratkaistiin lainaamalla mies takaisin River Plateen.
Puolustuksessa suurimpana kysymysmerkkinä pidettiin Kolarovia ja hänen korvaamistaan. Maratonneuvotteluiden jälkeen Roberto Mancini sai suosikkinsa Manchesteriin Lotiton kaikkien aikojen suurimmalla vedätyshinnalla, lähes 20 miljoonalla eurolla. Näin ollen serbialaispakilla tahkottiin kauniisti yli kaksikymmenkertainen voitto. Vastapuolen arabit uhrasivat tämän jälkeen sopuisasti Laziolle oman Javier Garridonsa. Garrido on kirjoittamaton kortti, enkä usko että hänellä on takanaan Rejan täysi siunaus. Luultavasti Reja halusi Kolarovin paikkaajaksi ensisijaisesti Parman Luca Antonellin, mutta kinkkukaupungissa omalle pojalle iskettiin niin kova hintalappu, että Tare ja kumppanit luopuivat toiveistaan. Puolustuksen ylijäämistä ainakin Cribarille on yritetty etsiä aktiivisesti uutta seuraa. Chievo ja Bari ovat kuitenkin molemmat viitanneet kintaalla brassitopparille. Kysymysmerkkejä ovat myös Mobido Diakite ja Lionel Scaloni, joista jälkimmäisen piti olla varma lähtijä, mutta niin vain argo on edelleen Lazion kirjoilla. Diakiten kohdalla on puhuttu lainasopimuksesta etenkin Cataniaan. Reja saattaa kuitenkin nähdä ranskalaisen mahdollisena varavaihtoehtona jopa Lichtsteinerille, eikä näin ollen halua päästää Diakitea pois.
Keskikenttä on Lazion kaikista osa-alueista suurimpien muutosten kourissa. Heti heinäkuun alussa seuraan saapuivat uruguaylaiset Alvaro Gonzales (Nacional) ja Pablo Pintos (San Lorenzo). Kaksikosta Italian passin omaava Gonzales on onnistunut vakuuttamaan Rejan kesän ystävyysotteluissa, mutta Hernanesin vietyä ainoan ei-EU-pelaajan paikan joutunee Pintos vielä ensi kaudeksi lainalle muualle. Gonzales ei ollut mukana Uruguayn hienolla MM-matkalla, mutta palasi maajoukkueeseen heti kisojen jälkeen. Bocassakin aikanaan vaikuttanut laituri on luultavasti Lichtsteinerin hyökkäävä varamies, eikä muuta. Uruguaylaisia seurasi Lazioon ilmaissiirrolla Serie A:ta seuraaville tuttu mies, Mark Bresciano. Australialainen oli varsinkin Palermo-uransa alkupuolella huippukunnossa, mutta sittemmin taso on selkeästi tippunut. 30-vuotiaana Bresciano oli tienhaarassa ja lähdöstä rahan perässä arabimaihin oli jo puhetta. Lotito halusi kuitenkin Lazioon toisen Maurin tapaisen hyökkäyspelin yleismiehen ja teki Brescianon kohdalla melko riskittömältä tuntuvan valinnan. Toivoa sopii että Brescianon motivaatio on kasvanut seuravaihdoksen myötä. Keskikentän häviäjiä ovat puolestaan Ousmane Dabo, Roberto Baronio (molempien jatko epäselvää), Riccardo Perpetuini (lainasopimus Crotoneen) ja Thomas Hitzlsperger (West Ham). Huhuttuja lähtijöitä ovat taas kerran Fabio Firmani ja Cristian Ledesma. Kovasti pidetyn Firmanin perässä ovat olleet kaikki sarjanousijat, mutta liekö sittenkin niin, ettei Lazio edes halua päästää irti maskotistaan. Ledesman kohdalla tilanne muuttui ratkaisevasti Hernanesin siirron varmistuttua. Enää Lazio ei ole niin riippuvainen argentiinalaisesta registasta, että hänet olisi pakko pitää joukkueessa. Toisaalta Ledesman, Matuzalemin ja Hernanesiin varaan voisi rakentaa todellisen unelmien keskikentän…
Anderson Hernanes de Carvalho Viana Lima onkin sitten oma lukunsa. Koko kesän soutamisen ja huopaamisen jälkeen Igli Taren missio Brasiliassa päättyi grappapullojen korkkaamisen. Ilosta tällä kertaa. Kaikilla statistiikoillaan ja taustatiedoillaan vakuuttava Hernanes maksoi Lotitolle 13,5 miljoonaa euroa. Se on paljon rahaa, kun ajatellaan, ettei Hernanesilla ole aiempaa kokemusta eurokentiltä. Kotimaassaan Hernanes on voittanut kaiken mahdollisen sekä seuratasolla että henkilökohtaisissa palkinnoissakin mitattuna. Vuosi sitten The Times hehkutti miestä maailman lupaavimmaksi jalkapalloilijaksi. Miksi siis Lazioon? Uskomatonta kyllä kiitos kuuluu Lazion seurajohdolle, joka toimi kerrankin päättäväisesti ja nopeasti. Muut kilpailijat, joita kyllä riitti, jäivät Laziosta jälkeen heinäkuun lopussa, kun Tare teki viimeisen ristiretkensä Brasiliaan. ”O Profetaan” asetetut odotukset ovat hurjat, mutta samalla pitää muistaa, että mies on jo valmiiksi pelannut tukun raskaita otteluita Brasiliassa ja pääsee liittymään Lazion harjoitusvahvuuteen vasta tulevana viikonloppuna. Nämä lähtökohdat muistaen Hernanesille pitää olla valmis antamaan aikaa kotoutua ikuiseen kaupunkiin.
Lazion hyökkäyskalustosta puuttuu enää yksi lenkki, jos sitäkään. Kolmikko Floccari, Rocchi ja Zarate on onnistuessaan Serie A:n parhaimmistoa, mutta tueksi etsitään yhtä puhdasta target-vaihtoehtoa. Omasta takaa tämän paikan täyttäisi kesän harjoitusotteluissa loistanut nuori tsekki Libor Kozak, joka vietti viime kauden Serie A:han nousseen Brescian riveissä. Jos ja kun Kozakia pidetään kuitenkin liian kokemattomana on Makinwan ja Inzaghin jälkeensä jättämälle neljännen kärjen paikalle löydettävä joku ulkopuolelta. Ehdokkaita on ollut monia ja heistä Robert Aquafresca kävi jo hyvin lähellä. Ikävä kyllä Aquafresca itse haluaa palata Cagliariin, eikä näin ollen hyväksynyt siirtoa Lazioon. Seuraava iso nimi listassa on Werder Bremenissä vaikuttava Hugo Almeida, joka olisi halpa vaihtoehto vuoden päästä umpeutuvan sopimuksensa vuoksi. Toistaiseksi saksalaiset ovat kuitenkin pitäneet hinnan liian korkealla Lotitolle. Puhetta on ollut myös B:n maalikuninkaasta Ederistä, Napolin Zalayetasta ja jopa Angelos Charisteasista. Heistä voisi hyväksyä vain ensin mainitun siirron.
Siirrot vielä tiivistetysti:
Sisään:Javier Garrido (Manchester City), Pablo Pintos (San Lorenzo), Alvaro Gonzales (Nacional), Mark Bresciano (Palermo), Hernanes (São Paulo)
Ulos:Juan Pablo Carrizo (River Plate, lainasopimus), Sebastiano Siviglia (lopettaa?), Marco Davide Faraoni (suoraan primverasta Interiin), Aleksandar Kolarov (Manchester City), Ousmane Dabo (jatko epäselvä), Roberto Baronio (jatko epäselvä), Riccardo Perpetuini (Crotone, lainasopimus), Thomas Hitzlsperger (West Ham), Simone Inzaghi (lopettaa), Stephen Makinwa (Larisa, lainasopimus), Ettore Mendicino (Ascoli, lainasopimus)
FUTURO10., 6. (calciopolissa 16.), 3., 12., 10., 12. Siinä seisovat Lazion sijoitukset Claudio Lotiton aikakaudelta. Ne kertovat tuskallisesta keskikertaisuudesta. Jokaista menestyksen hetkeä on seurannut pysähdys ja pudotus. Claudio Lotito onkin sijoittanut Lazioon vain pakon edessä. Onko Hernanes tällä kertaa Lotiton uhrilahja ja puolustuskilpi vai sittenkin todellisen projektin tärkeä palanen? Kukaan ei tunnu todella tietävän, missä menevät nykyisen Lazion rajat. Välillä ollaan tuuliajolla, mutta sitten palataan kurssille kohti kuuden kärkeä. Onko ensi kaudelta lupa odottaa tasaisempaa merenkäyntiä? On. Lazio on osaavan valmentajan käsissä, eivätkä sisäiset ristiriidat revi seuraa vuoden takaisen tapaan. Siirtomarkkinoiltakin on saatu se, mitä eniten kaivattiin.
Mutta kannattajia Claudio Lotito ei enää saa puolelleen. Tätä symbolisoi jo pelkästään romahtanut kausikorttimyynti. Jos muuta ei ensi kaudesta osaa luvata niin kuitenkin sen, että protestilaulut jatkuvat. Ne soivat rakkaudesta Italian vanhimpaan polisportivaan ja Rooman ensimmäiseen jalkapalloseuraan. Ennen kaikkea ne kuuluvat syystä, jonka jo 1920-luvulla Lazion Romaan liittämiseltä pelastanut Giorgio Vaccaro kertoi:
”La Lazio è un ente morale, molto di più rispetto ad una semplice società di calcio!”
