FC Schalke 04 2010/11 - Weißt du in Berlin noch, 5:0, wir ham den Pott..!

[Speedo Gonzales]

Upeaa Schalke
Kahden hienon miehen - Raúlin ja Juradon - saavuttua seuraan on tullut seurattua mielenkiinnolla Kuninkaansinisten otteita. Hyvää menoa niin madridilaiskaksikolta kuin muiltakin Bundesliigaa lukuunottamatta. Chämppärin unelmafinaali Madrid-Raúl on nyt askeleen lähempänä

[Kaakku]

On se jännää, kuinka paljon sympaattisempi joukkue Salkke on kun a) Magath lähti b) Rangnick tuli c) Inter nöyryytettiin

[Ryan Joseph Wilson]

Rallella löytyy huumoria, kun vaihtoi Karimin sisään. Italialaiset eivät varmaan tajua tämän vaihdon nöyryyttävää luonnetta

Pakko myöntää, että naurahdin ääneen huomattuani teksti-tv:stä kyseisen vaihdon tapahtuneen. Vetää mielestäni vertoja sille Magathin maalivahtitempaukselle, hienovaraisempaa kuittailua vain. Persian tähtihän ei ole tainnut aikaisemmin saada minuutteja lainkaan, nyt löytyi ilmeisesti riittävän tasoton vastustaja tätä varten.

[Siankasvattaja_31]

On se jännää, kuinka paljon sympaattisempi joukkue Salkke on kun a) Magath lähti b) Rangnick tuli c) Inter nöyryytettiin

Ja Neuer tulee Etelään

Hyvä null vier.

[Ch0zander]

Imfuckingpossible !!! Der FC Schalke 04 führt nach 79 Minuten mit 5:2 in Mailand. Ernst Kuzorra wäre stolz auf diese Elf!

Vaikka voittoa odottelin, niin kyllä leuka loksahti auki, kun Uefan liveseurannassa komeilivat lukemat 2-5. Ilmeisesti paikkoja (ainakin Ranocchialla) oli vielä muutamaan lisämaaliin, mutta tätä johtoa ei edes Atlético pystyisi pupeltamaan. Kerrassaan upea tulos.

[Ryan Joseph Wilson]

Ihmettelin, jotta mitä se Väisäsen Sammy oikein sekoilee koostelähetyksessä puhuessaan Matipista topparina, mutta nähtävästi ja ennakko-odotuksien vastaisesti oli Papadopoulos laitettu keskikentän pohjalle varjostamaan Snejderiä, mikä tuntuu itse asiassa ihan fiksulta vedolta Rangnickin osalta.

[Dieter Bohlen]

Rangnick saattaa hyvinkin ratkaista toppari- ja ankkurikysymykset pitkäaikaisestikin näin. Papadopoulos on ankkurina erinomainen valinta, vaikkei hänellä aivan samanlaista 'täydellistä fysiikkaa' Matipin tapaan ole tuota paikkaa hoitamaan. Kreikkalainen on asenteeltaan ja rotevuudeltaan toisaaltaan älyttömän vittumainen kaveri pelata vastaan, mikä paistoi esimerkiksi Sneijderin kasvoilta tiistaina ja Zanettikin astui hetkeksi ulos omasta herrasmiesmäisyydestään vaatiakseen nuorukaisen - vaikea uskoa puhuttavan 1992 syntyneestä kaverista - suuntaan keltaista lappua. Papa uskaltaa antaa huomattavasti ansioituneimmille ja kokeneemmille kavereille kyytiä ja kovuutta sekä taitaa ne kaikki pienet, näkymättömät koiruudet. Ankkuriosaston rakkikoirana näitä pääsee käyttämään huomattavasti vapaammin ja vähemmän riskialttiimmin kuin takanelikon keskustassa, mikä saattaa hyvinkin tarkoittaa lopulta keskikentälle vakiintumista.

Matip taas on ankkurina parhaimmillaan fantastinen ja omaa täydellisen fysiikan sekä pelikäsityksen tuohon hommaan. Eivät nämä hukkaan mene alakerran keskustassakaan, poikasen alkuperäisellä ja omalla pelipaikalla. Voin hyvinkin nähdä Schalken toppariosaston rakentuvan lähivuosina Benedikt Höwedesin ja Matipin ympärille, Metzelderin valuessa kolmosvaihtoehdoksi. Bennistä ei tarvitse puhua tässä yhteydessä enempää, mutta Matipin puolesta vertailussa Metzeen puhuvat varsinkin nopeus ja pelinavaaminen. Metzelder saattaa muutamissa kokemuksen avittamissa asioissa, pelinluku alaspäin esimerkiksi, olla tässä vaiheessa Matipia edellä, mutta Rangnick saattaa hyvinkin katsoa Joelin tuomat pallollisen pelaamisen edut tarpeeksi suuriksi kokeneemman miehen laittamiseksi vilttiin.

Kaikki aikasemmat spekulaatiot ensi kauden kaaderia koskien kannattaa tässä vaiheessa muuten pitkälti unohtaa. Professorin alaisuudessa näyttävät lähes kaikki saavan nyt mahdollisuutensa näyttää ja muutaman Magathiin tympäytyneet kaverit ovat löytäneet taas peli-ilon sekä halun edustaa Schalkea. Baumjohann nyt on taatusti ilmeisin tapaus ja kesäinen lähtö on luultavasti poissa pöydältä, vaikka ensi kaudeksi taas kilpailua kiristetään asteen enemmän Lewis Holtbyn palatessa Gelsenkircheniin. (Ilkay Gündoganiakin huhutaan kotiin...) Jefferson Farfan on päivän SportB.:ssä sanonut harkitsevansa vakavasti uutta pahvia Schalken kanssa. Perulainen sattui myös kommentoimaan suhdettaan Magathiin aika kipakasti: 'Lieber in Peru Steine geschleppt und Erde umgegraben als weiter unter Magath zu spielen'. Joneskin kai avautui, mistä Callit voinee aviisia tilaavana paljastaa enemmän. Frankfurtin miestä tuskin maan kaivaminen ja kivien raahaaminen toisaalta olisi napannut.

Jurado nähtiin Milanossa aiempaa puolustavammassa roolissa muuten. Vastaisuudessakin tätä saatetaan käyttää Klugeen ja Papadopoulosiin kohdistuvista ratkaisuista riippuen. Kaksikon pelatessa Jurado aloittaa luonnollisesti hyökkäävämmistä asemista, vain yhtä näistä käyttäessä taas vapaassa roolissa pörräävänä kutosena tai kasina. Baumin kanssa kombinoimaan päästessään helkkarin mielenkiintoinen keskikentän miehitys, Farfania tietysti unohtamatta.

[Callit]

Näköjään varsin suuri ansio tuosta tiistai-illan juhlasta lankesi taas Manu Neuerin harteille. 2-2 tilanteessa oli nokitusten höykkääjän kanssa, ja Manun oikean käden huikea refleksitorjunta pelasti tilanteen. Olisi mennyt yläpesään.

[straiter]

Kun nyt Dittmarkin keskittyy Rallen kunniakujan peittelyyn ruusunlehdillä, niin mainittakoon kuriositeettina tiistaisen avauksen olleen pääosin Magathin pilkkahintaan hankkima. Quälixin sainauksia nipusta oli 7 ukkoa ja siihen päälle herran junnuista nostama Matip. Näihin pelaajiin Schalke on käyttänyt rahaa yhteensä kokonaiset 17,7 M€, josta tosin Jurado lohkaisee yksin sen 13 M€.

Ei tuo nyt mikään paska rekordi ole hankintapuolelta, vaikka gelsenkircheniläiset ihmisperseet yrittävät toista uskotellakin.

[Dieter Bohlen]

Magathin hankintapolitiikan osalta Gelsenkirchenissä vallitsi loppua kohti konsensus siitä, että hankinnoista monet ovat yksilötasoltaan laadukkaita ja kaaderissa on valtavasti potentiaalia. Quälix ei vain sattunut enää toisen kautensa aikana tavoittamaan näitä hankkimiansa miehiä tai ei osannut tai halunnut käyttää näistä suurta osaa. Alex on yksi parhaista esimerkeistä vaihtopenkkiä tai katsomoistuimia kuluttaneena kaverina, Edu taas sysättiin alituisesti vasempaan laitaan ja Juradoa ei käytetty keskustassa vedoten aina tämän heikkoon puolustustyöskentelyyn sekä sopeutumisen tarpeeseen. (Ja Milanossa nähdäänkin sitten spanski kutosena...) Farfanin ja Jonesin lausunnot tuoreessa SportB.:ssä ovat aika karua luettavaa, vaikka näitä nyt ei tarvitsekaan yliarvioida tässä yhteydessä. Magathin omasta olemuksestakin näki tosin, että tämä oli saksalaisittain sanottuna angeschlagen alusta loppuun asti. Vaihtopenkillä ei nähty usein elettäkään otteluiden aikana, ne ensimmäisen kauden raivopuskaat ja reagoimiset tapahtumiin puuttuivat täysin miehen istuessa kivettyneenä paikoillaan. Kaiketi ne kemiat kaaderin kanssa ja miehen halu ylipäänsä valmentaa sekä työskennellä Schalkessa olivat varsin heikossa hapessa.

Felixin managerihommien onnistumisen arvioimiseen sisältyy toki myös talouspuoli, mikä laskettiin yhdeksi eroamisen syyksi taannoin. Tarkempaa informaatiota tämän osalta saadaan odottaa JHVhen asti. Tässä vaiheessa voidaan siis todeta Magathin onnistuneen hankkimaan hitosti laadukkaita yksilöitä Schalkeen, mutta näiden käyttäminen sekä rakentaminen yhdeksi yhtenäiseksi yksiköksi ei onnistunut enää kakkoskauden aikana. Ainakin itse olen edustanut tätä kantaa hyvän tovin.

[Balla]

Kun nyt Dittmarkin keskittyy Rallen kunniakujan peittelyyn ruusunlehdillä, niin mainittakoon kuriositeettina tiistaisen avauksen olleen pääosin Magathin pilkkahintaan hankkima. Quälixin sainauksia nipusta oli 7 ukkoa ja siihen päälle herran junnuista nostama Matip. Näihin pelaajiin Schalke on käyttänyt rahaa yhteensä kokonaiset 17,7 M€, josta tosin Jurado lohkaisee yksin sen 13 M€.

Ei tuo nyt mikään paska rekordi ole hankintapuolelta, vaikka gelsenkircheniläiset ihmisperseet yrittävät toista uskotellakin.

Täysin väärä lähtökohta Schalken kannalta on miettiä, että mitä hankinnat maksoivat, kun rahaa ei ole. Ennemminkin miettisin sitä, että äijiä tuli Qualixin aikaan ovista ja ikkunoista, kuten Karimi, se kinkki ja se vuonna miekka ja kivi jotain ratkaissut kreikkalainen...

[Callit]

Felixin managerihommien onnistumisen arvioimiseen sisältyy toki myös talouspuoli, mikä laskettiin yhdeksi eroamisen syyksi taannoin. Tarkempaa informaatiota tämän osalta saadaan odottaa JHVhen asti. Tässä vaiheessa voidaan siis todeta Magathin onnistuneen hankkimaan hitosti laadukkaita yksilöitä Schalkeen, mutta näiden käyttäminen sekä rakentaminen yhdeksi yhtenäiseksi yksiköksi ei onnistunut enää kakkoskauden aikana. Ainakin itse olen edustanut tätä kantaa hyvän tovin.

Sama. Ja lisäisin vielä, että manageri/valkun touhuja pitää arvioida nimenomaan tuon mainitun "yhdeksi yksiköksi rakentamisen" valossa. Tästä kai Puujussi Baumjohan on aivan loistava esimerkki. Miten helvetissä on mahdollista, että jengiin hakitaan ja siellä pidetään moista lahjakkuutta ilman, että on pienintäkään ajatusta siitä, miten sen lahjakkuutta eli palkanvastinetta voitaisiin hyödyntää. - Tämä tosin on koko futismaailman pahin syöpä, joka liittyy Felixiin vain vähän.

[Dieter Bohlen]

FC Internazionale Milano SpA  -  FC Schalke 04 e.V. 2:5 (2:2)
1:0 Stankovic 1'
1:1 Matip (Papadopoulos) 17'
2:1 Milito (Cambiasso) 33'
2:2 Edu (Baumjohann) 40'
2:3 Raul (Farfan) 53'
2:4 Ranocchia om. 57'
  Chivu [Internazionale] 62'
2:5 Edu (Baumjohann) 75'

Das Wunder von Mailand! Valenciassa saattoi sanoa olevan magiaa Schalken kohdatessa spanskit Euroopassa ja kyllä tässä voitaneen sanoa samaa vastaisuudessa Internazionalestakin. Marc Wilmots, Olaf Thon, Jens Lehmann sekä kumppanit hakivat 1997 Giuseppe Meazzalta UEFA-Cup-pytyn, vuosi tästä Michael Goossens pakotti maailmantähti Ronaldon kavereineen puolivälierissä jatkoajalle ja nyt, nyt... ei tätä osaa sanoiksi pukea. Champions Leaguen hallitsevan mestarin iskiessä noin 30 sekunnin palloilun päätteeksi ensimmäisen maalinsa ei uskoisi paikasta välierissä käytävän enää minkäänlaista taistelua. Kattia kanssa. Aikainen takaiskuosuma vei kaikki paineet Schalkelta ja Rangnickin miehet taikoivat kaikkien ihailtavaksi show'n, jonkalaista ei kuninkaansinisiltä ole nähty vuosikausiin. 2:5 hallitsevaa kolmoismestaria, maailman parhaaksi seurajoukkueeksi kruunattua nippua vastaan vieraissa! Raulin kaltainen mies päälliköimässä kuninkaansinisten kärkikalustossa, brassitähti Edu'u painamassa Samuel Eto'on hetkeksi unholaan, Alexander Baumjohann ja José Manuel Jurado naruttamassa Esteban Cambiassoa, Javier Zanettia sekä kumppaneita, Benedikt Höwedes ja Joel Matip lähes nollaamassa Diego Militon, Hans Sarpei Maiconin ja Kyriakos Papadopoulos Wesley Sneijderin. Wahnsinn! Raulin ampumasta voittomaalista lähtien ottelua saattoi katsoa vain epäuskoisen naurun säestämänä, yö sujui unettomana valtavan hymyn vallattua kasvot ja seuraavat pari päivää täydellisessä euforiassa. 2:5. Schalke Internazionalea vastaan. Giuseppe Meazzalla. Ei, tätä ei vain ymmärrä täysin. Ei vaan ymmärrä. 2:5.



Kaikki näytti kuitenkin menetetyltä vain minuutti alkuvihellyksestä. Jefferson Farfanin lepsu yritys laittaa pallo Zanettin ohi epäonnistui täysin, argo sai katkaistua pallon ja ohjattua sen maanmiehelleen Cambiassolle. Seurasi kuninkaansinisten näkökulmasta synkkä, neutraalien mielestä varmasti komea tapahtumaketju. Cambiasso laittoi pallon vain mahdollisimman pitkänä kolmannen argentiinalaisen, Militon, juoksuun ja jäi ihmettelemään seuraava hetkiä. Milito ei aivan ehtinyt palloon Manu Neuerin syöksyessä päineen väliin oman rangaistusalueen edustalla, pelastaen tilanteen väliaikaisesti. Nahkakuula lensi valitettavasti vain sen kolmisenkymmentä metriä, pari kolme vähemmän kuin lopulta vaadittiin. Nyt se alkoi nimittäin laskeutua täsmälleen milanolaisten Dejan Stankovicin ulottuville ja urallaan ainoastaan kauniita osumia ampunut serbi haistoi mahdollisuutensa tulleen. Manu ehti ottaa vain pari askelta maaliaan kohti, kunnes hänen täytyi todeta Stankovicin vetäneen 50 metristä ampumansa volleyn kanssa pitemmän korren. 1:0 Internazionalen hyväksi, täydellisemmin - tai kenenkään muun kaverin toimesta - palloa ei tältä etäisyydeltä tällä tavalla voi edes ampua.

Schalke ei onneksi antanut aikaisen takaiskun lamata itseään. Se lähti välittömästi hakemaan tasoitusta ja painamaan peliä Interin päätyä kohti, luoden nopeasti hyviä mahdollisuuksia maalintekoon. Raul tai Jurado tai sen paremmin Sneijder vastakkaisessa päädyssä eivät kuitenkaan saanut ensialkuun enempiä osumia ammuttua, minkä takia täytyi odottaa aina tutuhkolle seitsemännelletoista minuutille. (Valenciahan iski molemmat maalinsa samaisella minuutilla edellisessä vaiheessa.) Gelsenkircheniläiset saivat kulmapotkun vasemmalta laidalta, sitä antamaan asettui Farfan. Sankt Paulia vastaan perulainen alusti omiensa avausmaalin etutolpan tasolla laittamallaan pallolla, nyt haettiin ratkaisua lähempää takatolppaa. Paikalta löytyi ensimmäisenä nuori Papadopoulus, kreikkalainen puski oikeaoppisesti alas ja sai harmikseen todeta Julio Cesarin saaneen raajansa täpärästi tämän yrityksen väliin. Brassin epäonneksi vain puolittain, pallo oli yhä elossa ja lopulta kuninkaansinisten Matipin jaloissa. Nuorukainen ei antanut tämän mahdollisuuden livetä käsistään samaan tapaan kuin Gladbachia vastaan, vaan suti pallon varmasti verkkoihin tasoitukseksi ja arvokkaaksi vierasmaaliksi. Matsi alkoi lupailla hyvää.



Ja hyvää saatiinkin, ainakin viihdearvon kannalta. Draamaa sekä kiistaa saatiin hetkeksi aikaan Militon kaaduttua naamalleen rangaistusalueella Atsuto Uchidaa vastaan, mutta Schalken onneksi englantilaistuomari Martin Atkinsonin pilli ei soinut. Vastakkaisessa päädyssä heti vastavetoon kuninkaansiniset taas joutuivat harmittelemaan Julio Cesarin erinomaiseen reaktiopelastukseen Juradon volley-yritystä vastaan. Rangnickin hyökkäävä filosofia näytti purevan ja tapahtumat vaihtelivat nopeaan, pakottaen Professorin vetämään hetken henkeä vaihtopenkin päässä. Uudestaankin näin täytyi tehdä vain parisen minuuttia edellisistä tapahtumista, kun Eto'o sai ammuttua pallon maaliverkkoihin asti. Paitsiolippu ehti kuitenkin oikeutetusti nousta ja Schalke selvisi säikähdyksellä milanolaisten viimeisestä mainittavasta hyökkäyssommitelmasta ennen noin kymmenminuuttista suvantovaihetta avauspuolikkaan keskellä.

Se päättyi saksalaisten kannalta ikävästi. Farfanin laiska puolustaminen mahdollisti Militon, Zanettin ja Sneijderin yhteispelin oikeassa laidassa, pallon päätyessä kolmikon kuvioiden päätteeksi hollantilaisen haltuun. Milanolaisten kapellimestari näki Cambiasson nousevan Sarpein selustassa, laittoi pallon tätä kohti ja pääasiassa puolustustyöskentelystään tunnettu Cuchu väläytteli monipuolista osaamistaan. Argo näki erinomaisesti maanmiehensä Militon leikkaavan keskustassa maalin eteen ja laittoi pallon päällään tämän ulottuville. Bayernin viime toukokuussa fantastisesti upottanut tähtipeluri ei erehtynyt, vaan ohjasi pallon varmasti ohi voimattoman Neuerin Interin uudeksi etumatkaksi. Kauaa tämä ilo ei kuitenkaan kestänyt ja taukoa lähdettiin lopulta viettämään tasalukemissa Schalken rankaistua isäntiä nopeasta vastaiskusta viitisen minuuttia näiden kakkososumasta. Matip katkaisi omassa päässä Cambiasson syötön, laittoi pallon nopeasti eteenpäin Juradolle ja sitten mentiinkin. Spanski näki Baumjohannin olevan paremmassa asemassa, lainasi pelivälinettä sekä luultavasti ihmetteli hetken Magathin taannoista päätöstä haudata kuninkaansinisten oma kasvatti amatööriporukan syövereihin. Baumi nimittäin pelasi oman roolinsa täydellisesti, malttoi odottaa Edun pääsemistä mukaan hyökkäykseen ja laittoi lopulta nahkakuulan oikea-aikaisesti brassin juoksuun. Ensimmäinen yritys kilpistyi Cristian Chivun liu'un kautta Julio Cesarin puolittaiseen torjuntaan, mikä avasi uuden mahdollisuuden. Taistelijaluonne ei antanut viedä tätä itseltään, vaan hyppäsi jalat edellä palloa kohti, sai kuin saikin venytettyä vasurinsa palloon ja niittasi Schalken uuden tasoituksen.



Kuninkaansiniset olivat taas elossa ja hyvissä voimissa. Jälkimmäisten 45 minuutin aikana kaikki oli mahdollista ja nyt nähtäisiin, palkitsisiko Magathin aikakauden kova kuntotreeni taas kerran itsensä. Alku ei näyttänyt hyvältä, mutta lopulta vastaukseksi saatiin yksiselitteinen kyllä. Militon täytyi kuitenkin käydä tätä ennen hukkaamassa yksi satavarma paikka läpiajosta ja Manun venyä aivan parhaimpaansa nokikkain Eto'ota vastaan, kamerunilaisen päästyä näppärän suorituksen myötä hakemaan hyvästä asemasta Schalken maalin takaylänurkkaa. Sen enempää Internazionalea ei enää matsin aikana nähty, puolustuspäätä lukuun ottamatta. Gelsenkirchenin ylpeys kaappasi ottelun hallinnan itselleen ja lamautti Raulin toimesta milanolaiset pian näiden tähtimiesten hukkaamien mahdollisuuksien perään. Näyttävän, kahdeksan syötön ja parin seinäpelin kuvion päätteeksi Farfan sai tuikattua pallon milanolaisalakerran lävitse. Raul otti sen täydellisellä kosketuksella haltuunsa, pyöräytti itsensä ympäri ja pelasi siten Chivun sekä Andrea Ranocchian selkänsä taakse. Vanhalta konkarilta ei vaadittu enää hänen tasolleen mitenkään poikkeuksellista suoritusta, vaan rutiinin kanssa madridilaiskettu käväisi tuikkaamassa nahkakuulan ohi Julio Cesarin uransa 70. maaliksi Champions Leaguessa.

Schalke johti Interiä vastaan Giuseppe Meazzalla ja näytti kaikkea muuta kuin valmiilta. Nelisen minuuttia myöhemmin milanolaiset lojuivat maassa tyrmättyinä. Uchidan pitkä avaava syöttö tavoitti Raulin, tämä pudotti sen kantapäällään Juradon eteen ja entinen Atleticon mies karkasi kaitsijoiltaan. Kuninkaansiniset pääsivät kahdella miehellä karkuun Ranocchiaa ja Julio Cesaria vastaan, Juradon viedessä palloa eteenpäin ja Edun levittäessä peliä keskustaan päin. Schalken spanskitaituri lähti yrittämään rangaistusalueelle päästyään keskitystä keskustaan ja sai haluamansa tuloksen, vaikka alkuperäinen kohde Edussa ei koskaan palloon päässytkään. Sen varmisti italialaisten ainoa kotimainen vahvistus Ranocchia, liukuen pallon taitavasti omaan maaliin ohi hölmistyneen brassivahtinsa. 2:4 ja kulunutta forumilmaisua tapaillen kuninkaansinisten keskuudessa levisi aikamoinen merimiesnauru kulovalkean tavoin.



Nauru ei päässyt enää loppumaan matsin aikana. Päinvastoin, se vain yltyi Chivun hölmöiltyä itsensä suihkuun Edua vastaan ja Schalken päästyä kaiken huipuksi pyörittämään peliään alivoimaista makaroonipoppoota vastaan. Paikat viidenteen maaliin eivät antaneet odottaa itseään kauaa, mutta sekä Jurado että Farfan pääsivät tahoillaan aluksi vain alumiiniputkiin asti Ranocchian lähennellessä jälkimmäisessä tapauksessa illan toista omaa maaliaan. Italialaistopparin täpärä pelastus ei kuitenkaan päättänyt tätä tilannetta lopullisesti, vaan pallo jäi pyörimään milanolaisten alakertaan. Vaihdosta kentälle saapunut Ivan Cordoba arpoi ratkaisuaan vähän turhan pitkään ja päätyi lopulta aivan väärään sellaiseen. Avaus kohti vasenta laitaa katkesi hyvin pallon lukeneen Papadopoulosin puskuun, mistä se kulkeutui Baumjohannille. Tämä toimitti sen rangaistusalueen reunalle Edulle seinäpeliä hakien, mutta brassilla oli omat aatokset nahkakuulan varalle. Selkä maaliin päin Edu kääntyi hämmästyttävän terävästi, pudotti Ranocchian kyydistä ja pamautti pallon täydellisesti vasempaan takanurkkaan. Schalke oli osunut viidennen kerran saman illan aikana Giuseppe Meazzalla.

Kuudetta maalia ei enää nähty, vaan ketä se haittaisi tässä vaiheessa..? Schalke oli tarrannut kaksin käsin kiinni historiallisesta paikasta Champions Leaguen välieriin, lyöden kilpailun hallitsevan mestarin vieraissa suvereenin esityksen päätteeksi maalein 2:5. Asiantuntijat kautta maailman olivat saaneet nenilleen, 'heittopussi' Schalke oli pamauttanut kauden suurimman pommin ja näyttänyt 'vähän' erilaiselta kuin saksalaisia vahvemmiksi arvioidut Tottenham tai Shakhtar tahoillaan. Mediat kautta Euroopan kumarsivat syvään kuninkaansinisten uusien Eurofightereiden edessä, Schalkerit tanssahtelivat seitsemännessä taivaassa ja Milanossa vaivuttiin synkkyyteen. Välistä se taival Gelsenkirchenissäkin voi näyttää näin uskomattoman kauniilta! Arenalta päälle vaadittava tulos ja eespäin välieriin haaveilemaan Wembleystä. Kaiken kauden aikana tapahtuneen jälkeen kaikin puolin uskomaton asia. Vaan Schalkeltahan näitä tällaisia järkeä vastaan sotivia asioita voineekin odottaa. Nur der S04!

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 16:30

Kaksi paluuta vanhalle vaikutusalueelle, vanhalle kotistadionille. Tämän lauantain osalta ei kauheasti monista muista asioista olekaan Schalken ympärillä puhuttu kuin Ralf Rangnickin paluusta takaisin Arena yleisön eteen ja välittömästi edessä oleva edeltäjä Felix Magathin kohtaaminen. Arenan reaktioita on vaikea etukäteen ennustaa viimeksi mainitun osalta, vaikka uskoisi sitä viimeaikaisten tapahtumien - päällimäisenä Magathin siirtyminen Wolfsburgiin - pääosin saaneen sotakirveet tylsymään katsomossa ja tänään kuninkaansinistä väriä kantavat tahot ovat taas yhtenä miehenä omiensa takana. Tarpeen se ainakin on, kun lähdetään muistelemaan ruhrilaisten vähemmän mairittelevaa rekordia autokaupunkilaisia vastaan.

Milanossa nähdyn show'n myötä matsiin lähdettäessä odotukset on saatu hilattua kattoon ja Schalkella on varmasti senkin puolesta tänään haluja näyttää ex-valkulleen osaamistaan. Pääasiassa tänään lähdetään liikenteeseen samoin miehin kuin Internazionaleakin vastaan, koska lasaretista ei uutta voimaa ole voitu ammentaa. Peer Kluge ilmeisesti huilaa aina ensi viikonlopun yli, Christoph Metzelder saataneen seuraavaan matsiin italialaisia vastaan ja Mario Gavranovicin paluu on auki. Klaas-Jan Huntelaarista taas saatiin viikon aikan tarkennus Rangnickilta, Professorin sanoessa sopineensa lääkärien ja pelaajan kanssa tämän huilaavaan seuraavat kolmisen viikkoa lisää. Anthony Annankin sattuu olemaan asiaan kuuluen loukkaantuneena, Angelos Charisteas myöskin. Kreikkalaista saadaan tosin odottaa palaavaksi keskiviikkona.

Avauskokoonpanossa ei suuria muutoksia nähdä. Rangnick lienee varotoimena ottanut Alexander Baumjohannin aluksi vaihtoon ylimotivoituneiden ratkaisujen ehkäisemiseksi, mutta muilta osin aloituksessa nähdään samat miehet kuin Giuseppe Meazzalla. Alakerta Manu Neuerin edessä rakentuu taas Atsuto Uchidasta ja Hans Sarpeista laidoilla sekä Benedikt Höwedesistä ja Joel Matipista keskuspuolustuksessa. Keskikentällä Lukas Schmitz paikkaa Baumia, ottaen paikkansa luultavasti vasemmalta laidalta. Puolustavassakin roolissa ankkuri Kyriakos Papadpopoulosin rinnalla nuorukaista voitaisiin nähdä, mutta eiköhän José Manuel Jurado saa säilyttää paikkansa. Jefferson Farfan on varma valintaa oikeaan laitaan ja Edu sekä Raul kärkeen.

Schalken vähemmän yllätyksellinen avaus siis: Neuer - Uchida, Höwedes, Matip, Sarpei - Papadopoulos - Schmitz, Jurado, Farfan - Edu, Raul.

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  VfL Wolfsburg-Fußball GmbH 1:0 (0:0)
1:0 Jurado (esityö Farfan) 76'

Aah, vihdoinkin! Syksystä 2006 alkanut odotus saatiin tänään viimein päätökseen ja Schalke pääsi riemuitsemaan voitosta autokaupunkilaisista. Samanlaista ilotulista kuin Internazionalea vastaan ei nähty, vaan ensimmäinen puolikas varsinkin salama-alun unohtaen otettiin varsin rauhallisesti ja kakkospuolikkaallakin energiatason selvästä noususta huolimatta ei urakoitu paljoa tarpeellista enempää. Minimituloskin on kaikin puolin tarpeeksi, varsinkin kun nyt kauden pistesaldo saatiin nostettua 39 ja sen myötä sarjapaikka käytännössä varmistettua ensi kaudeksi. Paluunsa Arenalle tehneen Magathin - yleisöltä kunnioitettavan neutraali, ignoroiva vastaanotto - täytyy miestensä kanssa taas pelätä alakertaan luisumista vastaisuudessakin. Varmasti monin paikoin kuin kivettyneeltä vaikuttanutta luotsia kaiveli sisimmässään aikamoisen paljon, kun katseli rakentamansa kaaderin voittoisaa esitystä sekä muisti kaikkien muiden tapaan tuon menneen tiistain Giuseppe Meazzalla. Näiden kahden matsin myötä Schalkessa voidaan katsoa vapaudutun Magathin 'ikeestä' ja voitavan lähteä puhtaalta pöydältä kauden päätösvaiheen haasteita kohti.



Milanossa nähdyn taiston tapaan tähänkin otteluun saatiin aika kiivas ja kuninkaansinisten kannalta vähemmän onnekas alku. Tiistaisesta kaavasta poikettiin toki siinä mielessä, että pallon sai tällä erää maalin ensimmäisenä Schalke. Raulin onnistui vapauttaa täynnä energiaa esiintynyt Jefferson Farfan karkumatkalle ja perulainen viimeisteli varmasti, vaan iloitseminen oli ennenaikaista. Avustavan lippu oli ehtinyt nousta ja maali oikeutetusti hylättiin. Raulin ja Schmitzin tuloksettomiksi muodostuneiden yritysten myötä kuninkaansinisten alkupuolen painostusjakso hiipui ja ottelu alkoi tasaantua. Wolfsburgkin sai luotua omat mahdollisuutensa, vaikka brassitähti Diego pysyikin keskikentällä erinomaisesti nuoren Kyriakos Papadopoulosin kontrollissa. (Aika kova suoritus teini-ikäiseltä saattaa Wesley Sneijder ja Diego pimentoon viikon sisään...) Vieraiden vaarallisimmat paikat nähtiin Magathin vanhoilta tutuilta, Marcel Schäferiltä, Sascha Rietheriltä sekä Schalkea aiemmin useaan otteeseen kurittaneelta Grafitelta. Parin vuoden takainen maalikuningas saati saksalaisduo sen paremmin eivät saaneet kuitenkaan valmista aikaan. Kun aivan tauon kynnyksellä sekä Edu että Raul myöhästyivät täpärästi José Manuel Juradon keskityksestä, päätettiin avauspuolikas sopuisasti maalittomissa tasalukemissa.

Rangnick oli varmasti päättänyt jo etukäteen kakkospuolikkaan marssijärjestyksen ja vähemmän yllättäen Schalke palasi Inter-matsin muodostelmaansa heti pukukopeista palatessaan. Alexander Baumjohann pääsi Lukas Schmitzin paikalle näyttämään Magathille osaamistaan ja maksamaan potut pottuina. Vartin kohdalla kuninkaansinisten oma kasvatti käväisikin lähellä. Yhdessä Juradon kanssa molemmat ampuivat ensin päin vieraspuolustajia, kunnes Baumi sai avattua itselleen vapaamman vetoväylän keskellä Diego Benaglion vartioimalla maalilla syntynyttä melkoista kaaosta. Tämäkin kuti osui matkalla yhteen pakkiin, mutta jatkoi matkaansa siitä edelleen maalia kohden, pamahtaen lopulta ylärimaan. Maaliin asti se ei siitä enää matkannut, minkä myötä Alexin saldo Schalkessa on yhä muutama alustus ja pari alumiiniosumaa maalien sijasta. Hetkeä myöhemmin asia ei painanut miestä enää lainkaan, ainakin uskoisi näin käyneen. Baumin ja Edun kautta pallo saatiin pelattua Farfanilla rangaistusalueen yläreunan tuntumaan. Perulainen näki oman vetoväylänsä olevan ummessa kahden pakin edessä, mutta vasemmalla oli lääniä sekä täysin vapaa Jurado. Pallo näppärästi ulkosyrjällä sinne, spanskilta haltuunotto rinnalla ja ykkösestä palloa takakulmaan ohi Benaglion.



Enempää Schalkelta ei vaadittu, sen osasi sanoa ilmeetön Magathkin vaihtopenkiltään. Wolfsburg ei tästä takaiskusta enää toipunut, vaan kuninkaansiniset pelasivat viimeiset minuutit kellosta hallitusti loppuun ja pääsivät iloitsemaan vapautuneesti erinomaisen viikon päätöstä myrskyisien aikojen päätteeksi. Sarjapaikka on nyt plakkarissa ensi kaudeksi, keskiviikkona odottaa ratkaiseva puolivälierämatsi Champions Leaguessa Arenan yleisön edessä ja sitten katsotaan minkäläisiä ylimääräisiä iloja Rangnick miehineen ehtii ennen kauden päätöstä vielä Schalkereille tarjoamaan. Nyt saa taas hengähtää, huhhuh.

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 21:45

Kauden suurimpiin yllätyksiin laskettava tulos on yhden askeleen päässä toteutumisesta, kun Schalke lähtee tänään puolustamaan Milanossa hakemaansa etulyöntiasemaa Internazionalea vastaan. Vastaavanlaisista asetelmista ei varmasti uskonut kukaan lähdettävän tähän matsiin, vaikka Horst Heldt humoristisesti viidestä maalista sattuikin puhumaan Sankt Pauli -ottelua seuranneessa haastattelussa. Edun, Raulin, José Manuel Juradon sekä kumppaneiden vauhdittamina kuninkaansiniset onnistuivat paukuttamaan tuon sattumoisen maalimäärän italialaisten verkkoon, mikä takaa hyvät asetelmat tämän illan koitokseen. Champions Leaguen hallitsevaa mestaria vastaan on silti tarpeen pelata täydellä höyryllä ne edessä olevat 90 minuuttia, lepsuiluun ei ole varaa lainkaan. Ralf Rangnick ainakin ymmärtää tämän ja on asiaa painottanut kaikissa haastatteluissa, mikä tarkoittanee tänään taas kohtalaisen hyökkäävää pelitapaa Jefferson Farfanin puuttumisesta huolimatta.

Perulainenhan sai taas yhden keltaisen kortin tiliänsä koristamaan Giuseppe Meazzalta, mikä tarkoittaa tänään pakkohuilia. Farfanin poissaolo ei edeltävän viikon tapaan kauhean suuresta poikkeuksesta käy, kun ainoastaan Christoph Metzelderin ja Angelos Charisteasin myötä lasarettia on saatu vain osaksi kevennettyä. Peer Klugea ei tänäänkään nähdä kaaderissa, Mario Gavranovic on myös sivussa ja niin ovat tietysti kaikki pitkäaikaistoipilaat Christian Panderista Tim Hooglandiin ja Christoph Moritzista Levan Keniaan. Sergio Escuderokin taitaa lukeutua tätä nykyä Schalken puolikuntoiseen osastoon, miehen pudottua myös edeltävän matsin kaaderista tänään kansainvälisissä matseissa pelikelvottoman Danilo Avelarin edestä. Brassiahan ei Champions Leagueen aikanaan ilmoitettu, Anthony Annanin kohdalla taas näin ei voitu enää tammikuussa tehdä Rosenborgissa pelattujen karsintaotteluiden takia.

Rangnick saa tänään kuitenkin käyttöönsä Farfania lukuun ottamatta käytännössä kaikki samat miehet kuin Milanossakin. Ainoa muutos avauskokoonpanossa nähdäänkin perulaisen nimen kohdalla, Christoph Metzelderin palatessa naamion - toivottavasti naamioitui kesän 2006-versioksi itsestään - kätköissä kuninkaansinisten alakertaan. Manu Neuerin edessä muut miehet ovat perusmuodossaan, Benedikt Höwedesin täydentäessä keskuspuolustuksen ja Atsuto Uchidan sekä Hans Sarpein hoitaessa laidat. Joel Matip nousee Metzelderin paluun myötä pykälän ylemmäksi ankkuriosastolle Kyriakos Papadopoulosin kaveriksi. Teinikaksikon myötä Schalken pelitapa muodostuu pakostikin tänään aiempaa hieman puolustusvoittoisemmaksi, mutta toisaalta se tarkoittanee samalla Juradon sekä Alexander Baumjohannin kohdalla suurempia vapauksia hyökkäävällä keskikentällä. Kaksikko rakentaneekin Raulin kanssa aktiivisesti kuninkaansinisten peliä, brassi Edun toimittaessa päätoimisen maalintekijän virkaa piikissä. Saa nähdä, onnistuuko bochumilaiset epäuskon partaalle viikko takaperin saattanut mies tänäänkin yllättämään käytännössä koko jalkapalloilevan maailman onnistumisillaan. Kukaan ei taatusti pistäisi tätä pahaksi.

Schalken ainakin oletettavasti vähän varovaisempi avaus tänään: Neuer - Uchida, Höwedes, Metzelder, Sarpei - Matip, Papadopoulos - Baumjohann, Jurado - Edu, Raul.

[Dieter Bohlen]

Raul inner Nordkurve..! Ei tarvinne sanoa tässä vaiheessa näistä asioista tämän enempää. Kyynel, vain ja ainoastaan onnen takia, silmäkulmassa ja älyvapaa Dauergrinsen korvasta korvaan. Halbfinale!

[Joey]

Ei riitä kyllä sanat kuvailemaan, miten hieno mies tuo El Siete onkaan...

[Herstein]

Sama. Käsittämättömän hieno ihminen ja edelleen loistava jalkapalloilija. Kostautunut asiantuntijapiirien odotusten mukaisesti hienoksi hankinnaksi.

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  FC Internazionale Milano SpA 2:1 (1:0)
1:0 Raul (esityö Jurado) 45'
1:1 Thiago Motta (Lucio) 49'
2:1 Höwedes (Raul) 81'

'Hasta la vista - Schalke Halbfinalista..!' Näin huudeltiin kaudella 1996/1997, näin huudetaan kaudella 2010/11. Schalke teki mahdottomaksi sanotusta mahdollisen, löi hallitsevan mestari Internazionalen kahdesti ja eteni suvereenisti Champions Leaguen välieriin yhteismaalein 7:3. Milanolaisten vapaamatka välieriin Manchester Unitedin vastukseksi ei toteutunutkaan ja kuninkaansiniset menestyivät 'vähäsen' Tottenhamia tai Shakhtaria paremmin, vaikka kuulemma näitä heikompia sattuvatkin olemaan. Raul otti taas vaihteeksi oman kilpailunsa haltuun, ampui yhden ja alusti toisen maalin sekä ikään kuin kruununa koko Schalken tähän asti nähdylle eurokampanjalle otti paikkansa Nordkurvessa kannattajien edessä ja megafonin välityksellä johdatteli kuninkaansiniset massat hurmokseen sekä euforiaan. Uskomattomia kuvia Gelsenkirchenistä. Eurooppa, maailma, katsonee ihmetystä täynnä olevin silmin Manchesterin, Barcelonan sekä Real Madridin seuraksi välieriin eksynyttä piskuista ruhrilaisorkesteria. On tämä kyllä yhtä ainoata todeksi muuttunutta fantasiaa!



Matsin allahan Milanosta ja milanolaisia kannattavien keskuudesta huudeltiin 0:4 -vierasvoiton perään, osan uskoessakin tätä huutelua. Gelsenkirchenissä tähän leikkiin ei lähdetty mukaan, vaan kuninkaansiniset lähtivät hakemaan varman puolustuspelaamisen kautta vähintään yhtä osumaa sekä sitä tarvittavaa tulosta välieräpaikan varmistamiseen. Rangnickin ratkaisu nostaa Christoph Metzelder takaisin avauskokoonpanoon ja Joel Matip keskuspakin paikalta ankkuriksi Kyriakos Papadopoulosin rinnalle maksoi alkuun itsensä takaisin. Internazionale yritti saada painetta aikaiseksi Schalken päädyssä, mutta maalintekopaikkoihin se ei johtanut. Italialaiset saivat palkinnoksi ponnisteluistaan lähinnä kulmapotkuja, joista ei aikaisemmin kauden aikana ollut syntynyt yhtä ainutta osumaa, eikä syntynyt sen paremmin nytkään. Vaarallisemmat paikat nähtiin alkuvaiheessa Schalkelta, Raulin päästessä erään nopean vastaiskun päätteeksi puskemaan. Julio Cesar hoiti tämän pallon kuitenkin varmasti, aivan kuten Manu Neuer vastakkaisessa päädyssä milanolaisten avauspuolikkaan ainoan mainittavamman yrityksen, Dejan Stankovicin kovan kudin paristakymmenestä metristä.

Schalke ei kaikkina hetkinä näyttänyt aivan niin suvereenilta kuin saattoi toivoa, mutta italialaiset eivät tätä saaneet hyödynnettyä ja olo alkoi muuttua tauon lähetessä yhä turvallisemmaksi sekä luottavaisemmaksi otteluparista selviytymistä kohtaan. Varmistus tälle saatiin viimeistään taukovihellyksen kynnyksellä, kun Matipin onnistui taistella ja Alexander Baumjohannin taiteilla pallo kuninkaansinisten haltuun. Rangnickin lyhyen aikakauden aikana täydellisesti vakuuttanut keskikenttämies veti kolme pakkia itseensä, avasi peliä eteenpäin rinnalla nousseelle José Manuel Juradolle ja kuin toisinto Edun ensimmäisestä viikko takaperin, nyt osat vaihdettuna, Jurado laittoi pallon tästä eteenpäin oikea-aikaisesti kohti maalia leikkaavan kärkimiehen juoksua. Nyt pallon päässä oli Raul, edessä ainoastaan Julio Cesar Lucion päädyttyä vartioimaan Maiconia vastustajan sijaan. Madridilaisella oli hyvä vauhti päällä, minkä avulla suoran yrityksen sijaan namuteltiin ensin brassivahti ulos ja vasta sitten tyyliteltiin pallo tyhjään maaliin.

Inter tarvitsi nyt viisi maalia päästäkseen välieriin, aikaa enää 45 minuuttia. Schalke oli käytännössä jo välierissä. Internazionalelle annettiin tosin hieman siimaa heti kakkospuolikkaan alussa, kun italialaisten maalittomuus kulmapotkuista päättyi kuninkaansinisten heikkoon merkkauspeliin. Wesley Sneijderin antamassa kulmassa Lucio unohtui kaitsijoiltaan yksin, brassi pääsi puskemaan vapaasti kohti maalia ja ex-maanmies Thiago Motta ehätti palloon ennen saksalaisia. Lähietäisyydeltä kuti parin kimmokkeen kautta maalin kattoon ja milanolaiset saattoivat nähdä kevyen, haalistuvan häivähdyksen toivosta kaukana horisontissa. Kauaa se ei kestänyt makaroonien uusien mahdollisuuksien loistaessa poissaolollaan seuranneina aikoina. Schalke jatkoi pelaamistaan välittämättä yhdestä pienestä takaiskusta, luoden seuraavat vaaralliset tilanteetkin. Papadopoulos puski oman paikkansa kulmapotkusta yli, Benni Höwedes taas sai tätä ennen toimitettua pallon maaliinkin asti. Wolfsburg-ottelun tapaan avustava näki tässä kuitenkin paitsio, oikea tuomio, ja osuma hylättiin.



Samuel Eto'on ja Sneijderin hukattua vastakkaisessa päädyssä vuorollaan omat mahdollisuutensa, näytti Schalken eteneminen välieriin lähes sataprosenttisen varmalta viimeisen kympin käynnistyessä. Varman, ja entistä maukkaamman, siitä teki lopulta Höwedes. Matip nappasi pallon keskialueella itselleen ja lainasi sen nopeasti staattisten milanolaisten keskellä vaikuttaneelle Raulille. Tämä näki keskialueella syystä tai toisesta harhailleen Bennin nousevan vahvasti läpi italialaisten alakerran ja pelasi näyttävällä chippisyötöllä topparin karkumatkalle. Höwedes ei antanut viedä tätä mahdollisuutta itseltään, vaan kirmasi nahkakuulan kiinni ja paukutti täydestä sydämestä pallon ykkösellä Julio Cesarin ohi oikeaan alakulmaan. 2:1, välieräpaikka taputeltu ja pippalot saatettiin käynnistää in der Stadt der Tausend Feuerissa. Schalke pienestä Gelsenkirchenistä, Ruhrin sydämestä, lähellä eurooppalaisen jalkapalloilun ehdotonta huippua... Jalkapallo on välistä ihmeellistä!

[Dieter Bohlen]

Weserstadion, 19:30

Internazionale takana, Manchester United edessä. Välissä on toki kaikenlaista vielä ja tässä on vaikea nyt sanoa, miten esimerkiksi tämän illan käväisyyn Bremenissä täytyisi suhtautua. Schalken osalta Bundesligassa on lähes kaikki panos kadonnut, sarjapaikka on plakkarissa ja ero Mainziin on kasvanut heidän eilisen voittonsa myötä väliaikaisesti yhdeksään pisteeseen. Vaikka tänään tuo saataisiinkin taas pienennettyä kuuteen, ei paikan valtaaminen kauhean todennäköiseltä näytä. Mainzin ja Schalken väliinkin mahtuu tasaisesti pisteitä napsiva Nürnberg sekä kaikkensa europaikan välttämiseksi tekevä Hampuri, eli muuttuvia tekijöitäkin on turhan monta. Kannattaa sitä tietysti silti vähän näyttää muille, että ensi kautta kannattaa odottaa Gelsenkirchenin ulkopuolella puntit tutisten.

Ralf Rangnick näyttää tänään ottavan hommat myös vähän vapaammin ja rennommin. Kaaderissa ei suuria muutoksia päivän matsiin nähdä, mutta avauskokoonpanossa näitä taas on ja tänään harrastetaankin poikkeuksellisesti pientä rotaatiota. Alakerrassa Maicon kahdesti täysin nollannut Hans Sarpei saa lepovuoron Danilo Avelarin noustessa avaukseen ja Sergio Escuderon aloittaessa vaihtopenkiltä. Vaihdossa aloittavat espanjalaisen tapaan myös maanmies José Manuel Jurado, Alexander Baumjohann sekä muutamissa edeltävissä matseissa aloittanut Joel Matip. Matipin lepuuttaminen avaa Champions Leaguessa pelikelvottomalle Anthony Annanille paikan aloittavasta miehistöstä. Edukin saa tänään ottaa asiat rauhallisemmin vaihtopenkiltä käsin, tällä kertaa paikkansa positiivisessa mielessä ansainneena. Aika paljon muutoksia siis Professorin suunnalta, mutta ei tämä päivän avauskokoonpano kauhean pahalta näytä.

Alakerrassa mainitusti Avelar aloittaa vasempana laitapakkina muun miehistön säilyessä samassa muodossa kuin italialaisia vastaan. Christoph Metzelder ja Benedikt Höwedes muodostavat kuninkaansinisten keskuspuolustuksen, Atsuto Uchida taas toimii debytantti Avelarin vastaparina oikealla. Manu Neuer on maalissa. Pykälää ylempänä Kyriakos Papadopoulos avaa uudemman kerran Rangnickin antaessa nuorukaiselle vastuuta ankkuripaikalla tarkoituksenaan myös sopeuttaa tämä entistä paremmin rooliinsa. Annan nappaa paikkansa kreikkalaisen vierestä, Interiä vastaan pelikiellossa ollut Jefferson Farfan palaa oikealle ja Julian Draxler saa kunnian aloittaa vasemmalla. Raul on saanut luultavasti päättää omasta pelaamisestaan ja aloittaa taas tänään Schalken toisena kärkimiehenä. Kaveriksi lepuutettavan Edun paikalle nousee vanhalle kotistadionilleen palaava Angelos Charisteas, valmiina aiheuttamaan Peetulle kiireitä samaan tapaan kuin Farfan laidalla straiterin ikisuosikki Silvestrelle. Lasketaan tänään taas hyvän pelin varaan.

Schalken muuttunut avaus tänään: Neuer - Uchida, Höwedes, Metzelder, Avelar - Papadopoulos, Annan - Farfan, Draxler - Charisteas, Raul.

[Viduka]

Kyllähän Schalke tänään voittaa Werder Bremenin 1-2. Varma tieto.

Hienoa oli nähdä myös miten Schalke on pelannut viime aikoina Mestarien liigassa. Toivottavasti tulee Mestarien liigan mestaruus.

[Dieter Bohlen]

Werder Bremen GmbH & Co. KGaA  -  FC Schalke 04 e.V. 1:1 (0:0)
Wagner [Bremen] nicht verw. Elfm. 59'
1:0 Wagner 59'
1:1 Edu (Uchida) 63'

Aina ei voi voittaa, vaan haittaako se tällaista pallottelua ja taisteluilmettä katseltaessa..? Ralf Rangnickin saavuttua Gelsenkircheniin Schalkessa on koettu huikea muodonmuutos lähes täysin romahtaneesta Trümmerhaufenista fantastista, hyökkäävää jalkapalloa tahkovaksi yhtenäiseksi yksiköksi. Sankt Pauli kaatui, Wolfsburg kaatui ja Internazionale taiteltiin pakettiin kahdesti. Bremeniä vastaan käteen jäi lopulta ainoastaan tasuri, mutta haluttaessa - tai siis enemmän panostettaessa - tästä oltaisiin varmasti viety täydet pisteet kotiin. Sen verta vahvalta kuninkaansinisten meno näytti Rangnickin vaihdettua tauolla José Manuel Juradon sekä myöhemmin Alexander Baumjohannin kentälle. Tasapelin kanssa Schalken onnistui kuitenkin saavuttaa symbolisesti tärkeähkö 40 pisteen raja ja vankistaa asemaansa taulukon keskivaiheilla putoamiskamppailun ulottumattomissa. Kaikista valitettavammista tapahtumista menneiden vuosien aikana olennaisesti kuvaan kuuluva Bremenkin sai kaivatun pisteen enemmän saldoonsa ja ensi kaudella taas katsotaan, nouseeko vanha kaksikko taas taistelemaan päinvastaisista taulukkopaikoista kuin kuluvan kauden aikana on tehty.



Kauaa ei tarvinnut matsin alussa odotella osapuolten pääsemistä vauhtiin. Kymmenisen minuuttia kellossa Schalke pääsi hätyyttelemään ensimmäistä kertaa Tim Wiesen maalia. Angelos Charisteas pääsi namuttelemaan Mikaël Silvestreä vastaan oikealla laidalla ja keskittämään keskustaa kohti. Raul ei aivan palloon ehtinyt, Julian Draxler takaa liukuen sitä vastoin ehti Tim Wiesen saatua ensin näppinsä väliin. Nuorukaisen ei kuitenkaan onnistunut suunnata palloa enää maalivahdin ohi, vaan se takertui tämän jalkoihin ja Bremen selvisi säikähdyksellä. Näin kävi myös hetkeä myöhemmin vastakkaisessa päädyssä, kun kauden lopussa Werdasta vuosien päätteeksi lähtevä Petri Pasanen sai laitettua pallon toistamiseen kauden aikana maaliin. Ensimmäisen kerran tapaan tämäkin hylättiin aiemmin tapahtuneen rikkeen takia, vaikka tällaista ei varmuudella kuvista löytänytkään. Manuel Neuerin pelastettua fantastisesti Tim Borowskia vastaan saivat Schalkerit huokaista kahdesti lisää omiensa ehdittyä sekä Sandro Wagnerin että Claudio Pizarron yritysten eteen.

Taukoa lähestyttiin ja sieltä palattiinkin maalittomissa tasalukemissa, Raulin puskettua omasta erinomaisesta mahdollisuudestaan valitettavasti päin Wieseä ja Bremen tuskailtua maalinteko-osaamisensa kanssa. Rangnick reagoi näkemäänsä ja vaihtoi Juradon kehiin Edun tapaan, ottaen kentältä punaista korttia lähennelleen kreikkalaiskaksikon Charisteas ja Kyriakos Papadopoulos. Varsinaiset ottelutapahtumat jatkoivat avauspuolikkaalla hyväksi havaittua kaavaa ja vaihtelivat nopeasti molemmissa päädyissä. Marko Marinin kahdella yrittämällään ei kuitenkaan onnistunut maalata sen paremmin kuin Raulinkaan omasta mahdollisuudestaan. Vaadittiin lopulta erikoisempia menetelmiä maalintekoon ja sellainen nähtiin noin vartti uudelleenaloittamisesta. Pizarro heittäytyi rangaistusalueella naamalleen Benedikt Höwedesiä vastaan taistellessaan ja viime vuoden toukokuusta poiketen erotuomari Knut Kircher näki tapahtuneen rikkeen. (Höwedesiltähän varastettiin rankkari vuotta aiemmin Arenalla.) Wagner asettui pallon taakse, tykitti päin oikein aavistunutta Neueria ja kiitti Luojaansa pallon kimmottua takaisin eteen satavarmaan maalintekopaikkaan. Saa nähdä, aikooko tämä tuntematon korkeampi taho lähitulevaisuudessa vetää vielä palveluksensa takaisin, entinen Bayernin mies kun kiitti maalistaan harvinaisen mauttoman robottitanssinsa kanssa.

Ensimakua, vaan ei läheskään 'rikokseen' nähden tarpeeksi, rangaistuksesta saatiin vain muutamaa minuuttia myöhemmin. Schalke pääsi rakentelemaan komeaa hyökkäystä Bremenin lepsun vartioinnin avustamana. Jurado laittoi pallon kanssaan kakkospuolikkaalle saapuneelle Edulle, tämä lainasi sen Draxlerille ja nuorukaisella välähti. Upea chippisyöttö oikeaa laitaa kohti vapautti nousevan Atsuto Uchidan erinomaiseen keskityspaikkaan ja japanilainen antoi oikeallaan erinomaisen pallon keskustaa kohti. Paikalle ehti kärkkäimpänä hyökkäyksen rakenteluunkin osallistunut Edu, eikä brassi antanut mahdollisuuden livetä käsistään. Voimakas pusku ja Wiese oli voimaton, matsi tasoissa nelisen minuuttia Wagnerin ampumasta avausmaalista. Schalke näytti taas täsmälleen yhtä hyvältä kuin italialaisia vastaan viikolla, kyllä tästä voitto napattaisiin.



Kauaksi se voitto ei lopulta jäänyt. Draxlerin hukattua hätäisyyttään yhden erinomaisen paikan ja Wiesen venyttyä nuorukaisen hyvän kaukoyrityksen eteen, pääsi Raul viimein maalin makuun... tai ainakin uskoi päässeensä. Kircher avustavineen halusi nähdä espanjalaisen paitsiossa ja toimi halunsa mukaisesti, hyläten vastoin kaikkea oikeudenmukaisuutta osuman mainituista syistä. Paitsiossahan Raul ei ollut Edun saadessa päänsä väliin Jefferson Farfanin keskitykseen ja sen myötä miehen maaliin palauttama tolpasta kimmonnut pallo olisi pitänyt myös 1:2-osumana hyväksyä. Vaan ei ollut Weserstadionin yleisön määrä nähdä enää uusia täysosumia tämän lauantain aikana. Höwedes, Marko Arnautovic saati Clemens Fritz eivät onnistuneet enää omiensa maalisaldoa kasvattamaan, minkä myötä varsin hyvätasoisen kamppailun päätteeksi pisteet tasattiin maalein 1:1. Kahdesta osapuolesta Schalkerit olivat varmasti tyytyväisempiä tulokseen, vaikka hansakaupunkilaisetkin saivat kasvatettua oman eronsa karsintapaikkaan kuuden pisteen suuruiseksi. Ensi vuonna nähtäneen taas.

[Dieter Bohlen]

Tod und Hass dem Bayernschwein. Kaiserslautern, Manchester tai Duisburg... samantekevää. Mathias Schober maaliin. Schalkessa ei tarvitse katsella tämänkaltaisia kusipäitä enää.



Koan Judas..!

[Siankasvattaja_31]

Hieno mies