Väsyneenä on turha koittaa kehittää mitään ominaisuutta. Joissain väleissä periodisoituna voi näitäkin ottaa, mutta miettisin, millainen laji jalkapallo on. Se ei ole nopeuskestävyys tai voimakestävyyslaji.
Väsyneenä = ei-palautuneena. Ihmisen fysiologia on rakentunut niin, että se sopeutuu siihen ärsykkeeseen, mihin se joutuu vastaamaan. Kestävyysominaisuudet eivät ole toisistaan irrallisia vaan kehittyvät myös limittäin. Suorituksen keston pidentäminen auttaa ensisijaisesti sopeutumaan pidempikestoiseen rasitukseen, palautusajan lyhentäminen toistamaan samaa suoritusta useammin, mutta kumpikin kehittää myös muita kestävyyden osa-alueita (olettaen riittävä intensiteettitaso). Tässä suhteessa sopeutumista tapahtuu myös silloin, kun rasituksen ja palautuksen suhde ei ole optimaalinen, mitä se joukkuekontekstissa harvoin koko joukkueelle on.
Jalkapallo on laji, missä pitää pystyä toistamaan korkean intensiteetin suorituksia. Mitä tiheämmin noita pystyy toistamaan ja mitä vähemmän suorituksen intensiteetti aikaa myöden putoaa, sitä korkeammalla tasolla pystyy fyysisten valmiuksien puolesta pelaamaan. Pelipaikkakohtaisia eroja on melkoisesti siinä, kuinka pitkäkestoisia ja millaisia nuo korkean intensiteetin suoritukset ovat. Tarvitaan sekä korkeaa aerobista (toistot useammin) että korkeaa anaerobista (intensiteetin säilyminen toistojen välillä) suorituskykyä.
Todella harva, mutta netti on täynnä ohjeita halvalla tai ilmaiseksi. Tätäkin osaamista pitää vaatia valmentajilta, ei iso osa muuten opiskele ja tee, varsinkaan jos liksa ei sillä nouse.
Suurin osa valmentajista ei saa liksaa lainkaan ja siellä sitä kehitystä nimenomaan pitäisi saada aikaan, jotta ne liksaa saavat saisivat parempia pelaajia valmennettavakseen.
100% näin. Ja uskoisin olevan vahva linkki rasitusvammoihin.
Eiköhän ne rasitusvammat ole seurausta ennemmin siitä, että liikuntaa ylipäänsä ei ole ollut tarpeeksi lapsuusvaiheessa ennen kilpajoukkueeseen siirtymistä ja harjoitusmäärien/tehojen nostoa tai muun liikunnan määrä on tuossa kohtaa pudonnut.
Juoksuttamisen ilosta ei tarvitse juoksuttaa oikein ketään, mikäli laji ajaa asiansa myös fyysisen harjoittelun näkökulmasta.
100% samaa mieltä. Ja tässä myös iso valmennuksellinen ongelmakohta, koska suurimmalla osalla lajiharjoitus ei aja asiaansa fyysisen harjoittelun näkökulmasta.
Valoja päälle, koska tämä väite ei perustu yhtään mihinkään. Pitkät spurtit ovat itsessään monella mittarilla parasta fysiikkatreeniä kenelle vain.
Kirjoitin juoksutekniikasta, johon ainakin täälläpäin kiinnitetään yleisurheilussa huomiota noin 12-vuotiaasta eteenpäin. Fyysisen harjoittelun osalta samaa mieltä.
Olet oikeasti tätä mieltä? Sanoisin että 95% kilpatason futarilla on perustavan laatuisia juoksutekniikkaongelmia, puhumattakaan taidosta jarruttaa, vaihtaa suuntaa tai liikkua sivulle, taakse yms. Monelle pelaajalle se matalimmalla roikkuva hedelmä kehityksen kannalta.
Taito jarruttaa, muuttaa suuntaa ja liikkua sivulle/taakse ei ole niitä asioita, joista tuossa oli kyse, vaan ihan siitä eteenpäin juoksusta ja sen tekniikasta. Sen kanssa ei kyllä tuollaisella prosentilla kilpatason pelaajista ole perustavanlaatuisia ongelmia, vaikka muilla osa-alueilla olisikin. Tai ehkä on, jos verrataan pikajuoksijaan, mutta miksi verrattaisiin?
Lähtönopeus on tärkeämpää, maksiminopeus harjoitteena monella mittarilla paras. Hyvästä huippunopeudesta harvoin on uran kannalta haittaa. Eikä moni saavuta kentällä sadan kilon kyykkyäkään, silti sitä kannattaa tehdä.
Ei ole tästäkään erimielisyyttä.
Todella pitkään nuorille yleisurheilijoille rakennetaan todellisuudessa kehonhallintaa, fysiikkaa ja erilaisia muita kyvykkyyksiä. Se kaikki hermotus mitä kroppa ja aivot ottavat vastaan on todella hyödyllistä myös futiksen näkökulmasta ja parantaa myös futiksen saralla oppimista ja valmennettavuutta ihan merkittävästi.
Niin, koska nämä asiat ovat tärkeitä suorajuoksussa ja vielä monin verroin tärkeämpiä lajissa, joss pitää pystyä vaihtamaan suuntaa, pysähtyään, liikkua sivusuunnassa, katsoa eri suuntaan kuin eteneminen jne.
Tästäkin täysin samaa mieltä. Yleisurheilu on erinomainen laji harrastaa jalkapallon rinnalla. Myös siksi, että lapsuusvaiheessa 1-2 kertaa viikossa toteutettavana yksilölajina sen harjoittelun saa usein myös aika kivasti sopimaan melkein millaiseen vaan joukkueen viikko-ohjelmaan.
Äänestys
