Vaan kun Jokerien juuret eivät ole Itä-Helsingissä. Jokerien junioritoiminnan juuret kyllä. ja monen fanin. Mutta ei seuran.
jos sallitte, tässä pitkä lainaus
http://www.jokerit.com/junnut/0001/historia.htmlEräitä tuokiokuvia menestystarinasta:
JOKERIT YLI 30 VUOTTA
HUIPPUJÄÄKIEKKOA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA
Jokerit perustetaaan
Helsingin Jokerit ry:n virallista syntymäpäivää voidaan viettää varsinaisesti lokakuun 10. päivänä, sillä tuona päivänä vuonna 1967 pidettiin seuran perustamiskokous, jolloin rakennusmestari Aimo Mäkinen ja maalarimestarit Eino Syrjänen ja Reino Vilen raapaisivat nimensä seuran perustamisasiakirjan alle. Uusi yhdistys perustettiin Töölön Vesan jääkiekkotoiminnan pohjalle, kun tilanne ja aika niin helsinkiläisessä jääkiekossa vaati.
Suuri yleisö sai tietää jokereista vasta 6. päivä marraskuuta 1967, kun Nya Pressen julkaisi uutisen uudesta jääkiekkoseurasta. Jokerien historiikin kirjoittaneen Seppo Aallon mukaan oli varsin ironista, että tieto Jokereista levisi jääkiekkomaaimaan ruotsalaisuuden päivänä ja vielä ruotsinkielisessä lehdessä. Kielikysymys kun ei ole ollut vähäinen asia helsinkiläisessä jääkiekossa.
Uutisessa kerrottiin selkeästi, että Töölön Vesa oli pakotettu lopettamaan jääkiekkojaostonsa taloudellisten vaikeuksien takia, ja että rakennusmestari Aimo Mäkinen oli selvittänyt Vesan velat, ja että kaikki Vesan entiset pelaajat johtetähtensä Timo Turusen johdolla siirtyvät uuteen seuraan nimeltään Jokerit.
Seura myös ilmoitti anovansa Jääkiekkoliitolta Vesan paikkaa Suomen sarjan länsilohkossa. Tavoitteena oli nousta jo seuraavalla kaudella mestaruussarjaan. Seuran perustaja ja siitä täysin henkilökohtaisesti vastaava Aimo Mäkinen ilmoitti tavoitteenaan olevan rakentaa Helsinkiin jääkiekon uusi suurseura siten, ettei pelaajia värvätä naapuriseura HIFK:sta, vaan kehittää jääkiekkoa mitä parhaimmassa yhteisymmärryksessä HIFK:n kanssa.
Nimikin uudelle seuralle löytyi. Jokerit-nimi ei ollut missään valmiina, vaan uuden seuran nimeä ideoitiin toden teolla. Kunnia nimen keksimisestä kuuluu silloiselle Vesan joukkueenjohtajalle ja Veikkauksen osastopäällikölle Raimo Kähköselle.
Korttipakkaa selailtaessa löytyi myös logo: pelikorttien ilveilijä ja muuntuja siirtyi nyt jääkiekkokentille.
Tikkurilan Väritehtaat valmisti Jokeri-maalia, mutta yritys ei estänvt Mäkisen muutaman tokaisun jälkeen nimen käyttöä päinvastoin, tehdas rahoitti joukkuetta pienellä summalla.
Jokeri-ilmiö pohjustettiin jo aiemmin
Miten tähän tilanteeseen uuden jääkiekkoseuran perustamiseksi oli sitten jouduttu? Seppo Aalto katsoo historiikissaan, että ratkaiseva tapaus uusille ajatuksille oli edellisenä keväänä pelattu HIFK:n ja Vesan ottelu noususta mestaruussarjaan, johon sitten HIFK voittonsa ansiosta nousi. Töölön Vesa oli kuitenkin noussut yllättäen aivan huipun kärkeen ja oli tehdä todella jymy-yllätyksen.
Helsingin jääkiekko vuosina 1965-67 oli jokseenkin lamassa. Yhtään joukkuetta ei ollut mestaruussarjassa, vaikka äskettäin oli valmistunut komea halli Nordenskiöldinkadulle. HIFK, HJK, Vesa ja Karhu-Kissat pelasivat kaikki Suomen sarjan itälohkossa.
Tasapisteissä noususta taistelleet HIFK ja Vesa pelasivat 27.2.1967, jolloin aikakirjojen mukaan uuteen halliin oli ahtautunut peräti 10.814 ihmistä. Jääkiekkohuuma oli yllättäen vallannut Helsingin. HIFK voitti ja nousi mestaruussarjaan, Vesa jäi nuolemaan näppejaan ja velkojaan.
Jokerien ensimmäinen ottelu voittoisasti
Jokerien ensimmäinen virallinen ottelu oli 10.11.1967. Helsingissä pelattu harjoitusottelu mestaruussarjassa pelaavaa Upon Palloa vastaan. Harjoitusottelun voitti Jokerit 4-3 vajaan 700 katsojan edessä. Kentällä pelaajat esiintyivät vielä Vesan asuissa, koska uudet pelipuvut eivät olleet vielä valmistuneet.
Mielenkiintoista jokerien ensimmäisessä ottelussa oli se, että moni niin koti- kuin vierasjoukkueessa uurastaneista pelaajista jätti pysyvästi myöhemmin nimensä Jokerien historiaan. Jokerien tehoketjuna pelasi Pentti Hiiros - Timo Turunen - Ulf Slotte, joista Turunen ja Hiiros Timo Kyntölällä vahvistettuna tulivat myöhemmin tunnetuiksi tehokkaana Jokerien "nallipyssyketjuna". Jokerien ensimmäisen maalin sai kuitenkin tehdä myöhemmin valmentajana tunnettu Olli "Molla" Hietanen.
Upon Pallon parhaita olivat Keijo Puhakka ja Seppo Laakkio, jotka molemmat pelasivat myöhemmin Jokereissa, kuten myös kolmannen maalin tehnyt Pertti Nurmi. Kentän varmin puolustaja oli lahtelainen Leo Aikäs, joka nykyään tunnetaan laajalti valmentajana ja taustahenkilönä monen jääkiekkotähden takana.
Aimo Mäkisen tavoite nousta mestaruussarjaan toteutui jo seuraavana vuonna. Ironista noususarjan peleissä oli se, että suurin este Jokerien nousulle oli TPS, joka myös tuohon aikaan pelasi Suomen sarjassa. Jokerit kuitenkin voittivat noususarjan, ja seuran jääkiekkohistorialle oli näin luotu alku.
Mestaruus ja vaihtelevaa menestystä
Kun Jokerit oli joukkueena päässyt ensimmäiseen tavoitteeseensa eli mestaruussarjaan, niin ylimmällä tasolla oli myös pysyttävä ja asetettava tavoite mahdollisimman korkealle Suomen mestaruuteen. Se onnistuikin kaudella 1972-73. Oikeastaan jo 1960-luvun lopulta lähtien jääkiekko Suomessa eli murroskautta, jolloin vähitellen siirryttiin puhtaasta amatööriurheilusta ammattilaiskiekkoiluun. Pelaajahankinnat sävyttivät urheilu-uutisten otsikoita eikä vähiten vuonna 1972, jolloin Jokerien Suomen mestaruus pohjustettiin.
Omia kasvatteja edustusjoukkueeseen ei oikeastaan ollut, vaan Mäkinen värväsi narripaitaa kantamaan maajoukkuetason pelaajia lähinnä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Jokereissa pelasivat mm. Veli-Pekka Ketola, Lauri ja Erkki Mononen, Ilpo Koskela, Jorma Valtonen, Timo Sutinen, Seppo Suoraniemi, Hannu Kapanen ja Henry Leppä aikaisemmin mainitun "nallipyssyketjun" lisäksi.
Kuitenkin Aimo Mäkisen tavoite luoda todellinen huipputason jääkiekkojoukkue oli onnistunut viidessä vuodessa. Sijoitukset olivat alussa hyviä: kaudella 69-70 viides, keväällä 1971 toinen, vuotta myöhemmin neljäs ja sitten seuraavana vuonna mestariksi.
Samalla luotiin vakaa kannatuspohja, joka ei pettänyt silloinkaan, kun menestystä ei tullut. Innokkaat Jokerifanit tunnettiin jo tuolloin. Fanien merkitys hengenluojana on vain vuosi vuodelta kasvanut.
Jokerien liigajoukkueen menestys oli vaihtelevaa, välillä oltiin keskikastissa, välillä taisteltiin putoamista vastaan, keväällä 1983 harmittavaisen HIFK-pelin takia hopealle ja käynti divarissa oli tosiasia 1987-89, kunnes sitten 1992 keväällä tuli jälleen mestaruus. 1990-luku onkin siten ollut jo aivan toinen luku jokerien historiassa.
Jokereita ei ilman nuorisotoimintaa
Vaikka jääkiekko jo 1960-luvun lopulta lähtien on etsinyt pääsarjatasolla entistä ammattimaisempaa suuntaa, Jokerien historiaa tai Jokeri-ilmiötä ei voi kuvata ilman amatööri-ilmapiirissä toimivaa nuorisokiekkoilua. Nämä kaksi napaa ovat kolmenkymmenen vuoden aikana täydentäneet toinen toistaan niin imago- kuin urheilumielessä. Ilman laajaa nuorisotoimintaa Jokerien menestystarinaa ei varmaankaan kerrottaisi.
Jokerien nuorisokiekkoilu sai alkunsa itse asiassa Tampereelta. Tamperelainen kirjapainoalan yrittäjä Kalervo "Linkki" Lindgren muutti 60-luvun lopussa Itä-Helsinkiin ja alkoi ihmetellä järkevän tekemisen puutetta helsinkiläispoikien keskuudessa. Nuorisojääkiekko Helsingissä oli tamperelaisen silmin täysin lamassa, jääkiekkoseurat huolehtivat vain edustusjoukkueista, kun Tampereella pelasi sosiaalikiekon ympärillä 1.200-1.500 poikaa vuosittain.
Ei aikaakaan kun talvisen jääkentän reunalla alkoi syntyä ajatuksia Tampereen mallisten nuorisosarjojen perustamiseksi myös Helsinkiin. Siitä syntyi kuuluisa Kanada-sarja. Kun HJK:n johtohenkilöt eivät ensimmäisinä ideaan syttyneet, oli Jokerien Aimo Mäkisellä jo valmis myönteinen vastaus. Timo Haapaniemestä tuli junioripäällikkö, joka sai hoitaa käytännön järjestelyt. Mäkisen kuningasajatus oman täysin Jokerikasvateista koostuvan edustusjoukkueen rakentamisesta oli ottanut askeleen eteenpäin.
Timo Haapaniemen kertoman mukaan ensimmäinen kokoontumistilaisuus pidettiin Myllypuron koululla, jonne odotettiin korkeintaan paria sataa innokasta jääkiekkoilija alkua. Paikalle tuli lähes 500.
Kanada-sarja käynnistyi talvella 1970 ja siihen osallistui 500 pelaajaa kuudesta kaupunginosasta ja Tapiolasta, jossa seuraavana vuonna aloitettiin itsenäisenä Jäähongan junioritoiminta. Kaudella 1971-72 pelaajia oli jo lähes tuhat 32 joukkueessa. Parissa vuodessa Haapaniemen kortistoon oli tullut 1500 juniorin nimet.
Parhaimpana vuotena Kanada-sarjaan osallistui 42 joukkuetta neljässä ikäluokassa. Parhaimmat pelasivat Jokerijunnujen edustusjoukkueissa, joita oli kymmenen.
Kanada-sarjan joukkueiden nimet olivat suoraan NHL:sta. Myllypuron joukkue oli Detroid Red Wings, Vuosaaren Toronto Maple Leafs, Kulosaaren Minnesota North Stars, Puotilan Montreal Canadiens, Jakomäen New York Rangers, Kontulan Ottawa Silver Seven, Herttoniemen Chigaco Black Hawks ja Lauttasaaren Boston Bruins.
Joukkueissa pelasi nykyäänkin monia tunnettuja jääkiekkokasvoja aina Jari Kurrista lähtien. Laajaa kasvatustyötä seurasi myös menestys ja jokerien junnujoukkueet alkoivat kahmia mitaleita omissa sarjoissaan, mikä sitten on vakiintuneen seuratoiminnan myötä myös jatkunut. Kanada-sarjaa pelattiin kaikkiaan kahdeksan vuotta.
Jääkiekkobisnes on vaativaa puuhaa
Jääkiekon ammattilaistuminen ja vaatimustason nouseminen vei toki lajia Suomessa eteenpäin, mutta oli samalla romahduttaa monen joukkueen suuret toiveet. Helsingissä kuolinkelloja kilisteltiin 70-luvulla milloin HJK:lle, milloin Karhu-Kissoille, milloin Jokereille. Vain IFK oli jotenkin epäilysten ulkopuolelle.
Taloudellisten syiden takia syntyi - eikä ensimmäistä kertaa - ajatus fuusioida keskeiset helsinkiläiset jääkiekkoseurat. Tässä tapauksessa se koski HJK:n, Karhu-Kissojen ja jokerien yhdistymistä keväällä 1972.
Johtotasolla idea seuroissa hyväksyttiinkin, mutta pelaajat ja ennen muuta Jokerijunnut ja heidän vanhempansa eivät pitäneet ideasta. Heihin se sitten kaatuikin; oli luotu Jokeri-henki, tehty työtä Jokerien eteen, jos joku halusi fuusioita, mikään ei estänyt liittymästä Jokereihin, ajateltiin Jokeri-leirissä.
Jatkettiin siis omin päin ja usein taloudellisten vaikeuksien keskellä. Seurassa syntyi paljon ristiriitoja omistajan ja pelaajien kesken, mikä johti sitten elokuussa 1980 uuteen organisaatiomuotoon.
Liigajoukkueesta sekä jokerien että HJK:n Ajuniorijoukkueesta alkoi huolehtia Jokeriklubin Tuki ry, ja vanha Jokeri-yhdistys muuttui normaaliksi urheiluseuraksi johtokuntineen. Aimo Mäkisen Helsinki Hockey -75, jolla oli oikeus SM-liigapaikkaan, myi oikeutensa Jokeriklubin Tuki ry:lle. Näin mentiin kahdeksan vuotta eteenpäin.
Tänä aikana vaikeudet eivät kuitenkaan häipyneet, päinvastoin. Divariin jouduttaessa oli viikatemies päässyt vaarallisen lähelle ilveilijää, joka kuitenkin voitti. Jokeriklubin Tuki ry. myi edustusjoukkueen uudelle taustaorganisaatiolle Jokeri-Hockey Oy:lle, joka oli ensimmäinen osakeyhtiömuotoinen jääkiekkoseura Suomessa. Mukana uudessa yhtiössä oli yhtiönsä kautta 50 prosentin osuudella Mr. jääkiekko Kalervo Kummola sekä pienemmillä osuuksilla eräitä muita liikemiehiä. Vanhaa Jokeri-kuntaa edusti oikeastaan vain vahva taustavaikuttaja Aarre Lepistö.
Uusi yhtiö aloitti puhtaalta pöydältä, ja se teki sopimuksen Helsingin Jokerit ry:n kanssa ehdoista, joilla edustusjoukkuetta ja A-junioreita hoidetaan. Jokeriklubin Tuki lopetti huhtikuussa 1988 toimintansa ja jatkoi vanhan velkasuman purkamista.
Hjallis astuu kuvaan
Ei edes uusi osakeyhtiömuotoinen yhtiö eikä liikkeelle laskettu osakeantikaan pelastanut Jokeri-Hockey Oy:tä lähestyvältä katastrofilta. Omistuspohja laajentamisen myötä kaupanpäällisinä tuli omistajuuteen liittyviä ristiriitoja, joita Kalervo Kummola tukijoineen alkoi purkaa keväällä 1990. Katastrofi kyettiin kuitenkin välttämään, sillä elokuussa 1990 yhtiöön tuli mukaan uusi omistaja, lähinnä yksinpurjehduksilla tunnettuisuutta saavuttanut Hjallis Harkimo. Syksy ja talvi 1990 oli jokereille painajaismaista aikaa. Pelit eivät tahtoneet sujua, omistajat riitelivät vallasta, kunnes helmikuussa 1991 Taito Tuunainen myi osakkeensa Hjallis Harkimolle, jolloin Hjalliksen takana oli 74 prosenttia Jokeri-Hockey Oy:n osakkei-den äänivallasta. Valmennukseen saapui pelastus idän pikajunalla; Boris Majorov. Kevätkausi 1991 meni jo paremmin, mutta vasta seuraavana kautena räjähti. Jokerit voittivat Suomen mestaruuden kahdenkymme-nen vuoden jälkeen.
Tultuaan Jokeri-Hockeyn hallituksen puheenjohtajaksi Harkimo ilmoitti pitkän tähtäimen suunnitelmansa. Tavoitteena oli luoda Jokereista hyvin menestyvä urheiluviihdettä tuottava yhtiö, jonka velat olisi maksettu kolmessa vuodessa. Niin aloitettiin Jokerien tuotemerkin luominen.
1990-luku onkin sitten tuhkimotarinaa. Viidessä vuodessa jokerit on voittanut neljä Suomen mestaruutta ja kaksi Euroopan mestaruutta. Helsinkiin on rakennettu Harkimon määrätietoisen työn tuloksena kansainvälisenkin mittapuun mukaan huippuluokan suurhalli. Jokerien taloudellinen asema on vakiinnutettu. Lisäksi tähtäin on jo asetettu tulevaisuuteen: Jokerit ja Hjallis haluavat olla mukana ensimmäisten joukossa rakentamassa uutta Euroopan liigaa.
Jokerien 90-lukua kirjassaan käsitellyt Pasi Kostiainen toteaakin, että "keväällä 1991 Jokereissa vaikuttivat jo 1990-luvun menestyksen ratkaisevimmat hahmot. Harkimo toimistossa, Majorov ja Äikäs vaimentajina sekä Teemu Selänne, Waltteri Immonen, Otakar Janecky ja kumppanit pelaajina. Jatko on Jokerien historian komeinta kerrottavaa..."
Lähteet:
Seppo Aalto;
Jokerit liukkaalla jäällä - 25 vuotta Jokeri-kiekkoa
Pasi Kostiainen;
Jokerit-suomalaisen jääkiekkoilun tuhkimotarina
Hannu Salokorpi
