• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

kysymys

Aloittaja PalloHullu, 01.11.2010 klo 15:27:14

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

PalloHullu

kannattaako 16 vuotiaan lenkkeillä kuinka paljon?  vai riittääkö että viettää aikaa paljon pallon kanssa, pallon kanssa oleminen käy lenkkeilystä?

Kaihlamo

Lainaus käyttäjältä: PalloHullu - 01.11.2010 klo 15:27:14
kannattaako 16 vuotiaan lenkkeillä kuinka paljon?  vai riittääkö että viettää aikaa paljon pallon kanssa, pallon kanssa oleminen käy lenkkeilystä?

No se riippuu aika pitkälti siitä, mikä se peruskestävyyden taso on? Jos puutteita peruskestävyydessä on paljon niin tuskin se kehittyy siitä ainakaan sillä, että jatkaa samaan malliin kuin ennenkin. Kyllä ihan poikamaajoukkuetasolla tiedän tapauksia, että pelaajia on laitettu palloharjoittelun sijaan juoksemaan pelkästään lenkkiä, koska peruskestävyys on ollut niin heikkoa, etteivät esim. leirityksillä ole jaksaneet harjoitella kuin pari päivää kunnolla.

Messi

Riippuu tietenkin siitä mitä sen pallon kanssa tehdään ja toisaalta siitä mitä lenkillä haetaan. Esim. tällaisella huonokuntoisella vanhuksella kuin itse olen, niin pelkkä pallon pompottelu nostaa sykkeen nopeasti 130 - 150 lyöntiin/min, riippuen siitä miten pompottelee. Voin siis kuvitella, että jos haluan vahvistaa sydän- ja verenkiertoelimistöä aerobisella harjoittelulla niin painuisin mieluummin pompottelemaan 45 minuutiksi kuin lenkille. Jos haluan muuttaa harjoitusta tasavauhtisesta intervalliin, niin väliin voin ottaa kuljetus- ja syöttö harjoitteita ja palautukset pompottelemalla. Toisaalta lekkeily voi välillä olla mukavaakin ja rasittaa tiettyjä juoksussa tarvittavia lihasryhmiä erilailla kuin pelkkä pompottelu, joka puolestaan voi luoda paremmat edellytykset esim. juoksun ja liikkumisen tehoharjoittelulle.

Ja kuinka paljon ja milloin: Kauden jälkeen ja harjoituskaudella voi vetää lenkkejä, mutta kilpailukaudella ja kilpailuun valmistavalla kaudella harkiten esim. palautumiseen tai vaihtelun vuoksi.  

Noin yleisesti ottaen näyttää suuntaus olevan siihen suuntaan, että aerobinen harjoittelu tehdään pallon kanssa. Mutta esim. pelinomaisissa harjoituksissa suurin ongelma on se, että tempo ja sitä kautta syke nousee liikaa, eikä toivottua harjoitusvastetta saavuteta (varsinkin kun haetaan harjoitetta, jossa syke pyritään pitämään 140 - 150).

Kummin siis parempi; sen päättäköön jokainen itse. Itse tarkkailisin joukkueen treenejä ja pelaajaa itseään, onko tarvetta puhtaasti aerobiselle harjoittelulle?

Yourworstnightmare

Aina kannattaa lenkkeillä.

nro 13

#4
Kyllähän koko aikuisiän kuntopohja ja potentiaali tehdään juurikin 16-18 vuotiaana. Kun tuonikäisenä tekee hyvät pohjat pystyy myöhemmin itsensä treenaamaan hyvään kuntoon varsin nopeasti (~2 kk) vaikka välissä olisi vetänyt useamman vuodenkin vain brenkkua ilman minkäänlaista treeniä. Tämä tosin vaatii myös tehokkaampaa treeniä kuin pelkkää hölkkäilyä, eli toisin sanoen intervalliharjoittelua, joissa vedetään veren maku suussa.

Useammalta myöhemmin heränneeltä kestävyysurheilijalta olen kuullut kiroilua siitä, kun urheiluharrastus on aloitettu vasta +25 iässä, jolloin töitä täytyy tehdä todella paljon enemmän. Tällöin juuri nuo kriittiset ikävuodet ovat jääneet kestävyyspuolella väliin.

Eli itse kehottaisin ylämäkeen juoksemaan vaan. Tässäkin toki nousujohteisuus ja palautuminen pidettävä tarkasti mielessä, ettei tule ylikuntoa tai turhia loukkaantumisia.

peruspekka

Tyhmänä varmaan tämän jälkeen pidetään, mutta mitä tarkoittaa box to box tyyppinen pelaaja?

koera

#6
Lainaus käyttäjältä: peruspekka - 23.12.2010 klo 20:53:45
Tyhmänä varmaan tämän jälkeen pidetään, mutta mitä tarkoittaa box to box tyyppinen pelaaja?

Keskikentän kokonaisvaltaista pelaajaa, joka vastustajan hyökätessä on lähellä omaa boksia ja oman joukkueen hyökätessä lähellä vastustajan. Kymmenisen vuotta sitten nimitys olisi ollut pelkästään "keskikenttä" tai "monipuolinen keskikenttä", mutta pelin evoluution, ennen kaikkea kentän venymisen (joukkueiden puolustuslinjat pelaavat usein kauempana toisistaan kuin aiemmin) takia keskikenttä jaetaan jo melkein pääsääntöisesti kahteen osaan (4-5-1 -> 4-2-3-1 etc.). Toisin sanoen keskikentän keskustan pelaajat roolitetaan yhä selvemmin puolustaviin ja hyökkääviin. Samalla kahden suunnan yleismiehet ovat vähenemään päin. Kun sellainen sitten löytyy, halutaan tätä korostaa tuolla box-to-box -nimityksellä

Nimitystä näkee joskus käytettävän hieman eri merkityksessä erityisen liikkuvista, nopeista ja kestävistä kahden suunnan keskikentistä, jotka ravaavat tuota boksien väliä lähes tauotta (Essien, Medo toisinaan klubissa).

winnie

Ehkä väärä alue ja topic jne mutta voiko itseohjautuvuutta opettaa?

koera

Lainaus käyttäjältä: winnie - 24.12.2010 klo 01:52:26
Ehkä väärä alue ja topic jne mutta voiko itseohjautuvuutta opettaa?

Voi, tai ainakin siihen voi rohkaista antamalla tehtäviä joissa suorittajan pitää itse löytää kulman taa. Jos valmennettava löytää itse parin kulman taa, puhutaan jo lahjakkuudesta. Samoin kriittisyyttä voi opettaa esimerkiksi kuvaamalla videoita ja vertailemalla suorituksia, mutta nuorempien kanssa saa olla hyvin helläsanainen ja varovainen.

Omatoimisen ongelmanratkaisun suurin ongelma on usein alkukynnys ja pelko epäonnistumisesta. Melkein kaikilla ihmisillä, mutta etenkin lapsilla, on ristiriita tietoisen ja tiedostamattoman minäkuvan välillä. Tietoisesti saatetaan olla kovaakin poikaa, mutta tiedostamaton on arvioinut omat kyvyt realistisemmin. Tämän takia tosissaan yrittäminen ei jollain käsittämättömällä tavalla houkutakkaan pikkukersaa. Näissä tapauksissa on pakko edetä epäonnistumisen kautta ennenkuin voidaan päästä aitoon onnitumisen kokemukseen.

Homma riippuu hemmetisti kotikasvatuksesta. Jos vanhemmat on mallia "anna lapsen yrittää kerran, jonka jälkeen hauku ja tee itse", kersat tuppaavat olemaan varovaisia kaiken uuden äärellä. Jos taas himassa on saanut kokeilla ja mokailla eväät ovat paremmat.