Fyysinen harjoittelu

[Pussikalja]

Mitä taas on pelinomainen intensiteetti? Välillä mennään lujaa ja välillä ei. Ja jos pelaaja koskee palloon pelin aikana keskimäärin minuutin verran, suurin osa ajasta ei mennä pallon kanssa. Jos kyseessä on kovatempoinen peli eli mennään vauhdilla päästä päähän, tuolla Pussikaljan ja Siperian logiikalla, jotta hermotus pysyy pelinomaisessa intensiteetissä, silloin pitää peruskuntokaudella juosta ja lujaa, ilman palloa, jotta hermotus pysyy kunnossa.

Edelleen fysiikkaan ja sen treenaamiseen viittaamatta... Se mitä pallolla teet pelissä, ei mene ajattelun kautta. Se tapahtuu treeneissä opitun temmon mukaisesti ja pelistä saatujen kokemusten kautta ratkaisuina, jotka vastaavissa tilanteissa toimii. Peli on nopeaa, kun sitä aletaan ratkoa. Toki koettu ja kokeiltu opettaa myös ottamaan temmon pois. Nykyjään koettu ja nähty opettaa ottamaan temmon pois parhaana ratkaisuna, kun kukaan ei varttia pidempään enää jaksa. Sen ei pitäisi olla tavoite. Tavoite olisi kyetä pelaamaan väsyneenäkin ja ihan koko pelin ajan, kunhan välillä muutaman sekunnin saa hengähtää. Mutta parhaansa kaikki tälläkin treenillä yrittää ja tekee. Edelleen se vain ei ole kovinkaan paljon, vaikka tekua on pelaajilla yllin kyllin. Ne ei vaan yksinkertaisesti jaksa, kun ne on fyysisesti raakileita ja ne treenaa helvetin taitaviksi, mutta heikkokuntoisiksi telkkarikikkailufeikkifutareiksi. Telkkarikavereilla kun on sekä se taito, että fysiikka sitä taitoa pelissä toteuttaa. Ilman voimaa ja pohjaa sitä kasvattaa, ilman fysiikkaa kaksinkamppailuihin kun keskivartalo on ilmaa vaikka vatsalihakset ehkä näkyykin ja ennen kaikkea ilman kestävyyttä ja kykyä liikkua kentällä sillä intensiteetillä mitä peli oikeasti vaatii, peli on juuri sitä mitä majupelit nuorissa ja eurocupit näyttää. Periaatteessa osattas, jos jaksettaisiin. Tsippailemalla taas ei pitkälle pötki, vaikka tsippailisi viidesti päivässä.

[Siperia]

Hermotus tosiaan koskee näitä tilanteita, missä pelaaja on pallon kanssa kosketuksissa. Nämä ovat aina tilanteita joissa tapahtuu rytmin muutoksia.

Höynä oikean kokoisella alueella, sopivan leikkimielisenä, pysyy pk-sykkeissä lähes koko ajan. Toisaalta pallolliset suoritteet tapahtuvat terävästi. Myöskin keskellä olijoiden liikkuminen on rauhallista, yritetään ohjata peli ahtaaseen tilaan, jolloin isketään. Neljä vs yksi, viisi tai kuusi vs kaksi seitsemän tai yhdeksän vs kolme ja riittävän pieni alue.

[Mersault]

Edelleen fysiikkaan ja sen treenaamiseen viittaamatta... Se mitä pallolla teet pelissä, ei mene ajattelun kautta. Se tapahtuu treeneissä opitun temmon mukaisesti ja pelistä saatujen kokemusten kautta ratkaisuina, jotka vastaavissa tilanteissa toimii. Peli on nopeaa, kun sitä aletaan ratkoa. Toki koettu ja kokeiltu opettaa myös ottamaan temmon pois. Nykyjään koettu ja nähty opettaa ottamaan temmon pois parhaana ratkaisuna, kun kukaan ei varttia pidempään enää jaksa. Sen ei pitäisi olla tavoite. Tavoite olisi kyetä pelaamaan väsyneenäkin ja ihan koko pelin ajan, kunhan välillä muutaman sekunnin saa hengähtää. Mutta parhaansa kaikki tälläkin treenillä yrittää ja tekee. Edelleen se vain ei ole kovinkaan paljon, vaikka tekua on pelaajilla yllin kyllin. Ne ei vaan yksinkertaisesti jaksa, kun ne on fyysisesti raakileita ja ne treenaa helvetin taitaviksi, mutta heikkokuntoisiksi telkkarikikkailufeikkifutareiksi. Telkkarikavereilla kun on sekä se taito, että fysiikka sitä taitoa pelissä toteuttaa. Ilman voimaa ja pohjaa sitä kasvattaa, ilman fysiikkaa kaksinkamppailuihin kun keskivartalo on ilmaa vaikka vatsalihakset ehkä näkyykin ja ennen kaikkea ilman kestävyyttä ja kykyä liikkua kentällä sillä intensiteetillä mitä peli oikeasti vaatii, peli on juuri sitä mitä majupelit nuorissa ja eurocupit näyttää. Periaatteessa osattas, jos jaksettaisiin. Tsippailemalla taas ei pitkälle pötki, vaikka tsippailisi viidesti päivässä.

Eli onko ruumis ennen mieltä. Liha voittaa hengen. Ihminen ei ole psykofyysinen kokonaisuus vaan fysiikka tulee ennen mieltä. Aivoista tulee impulssi johon keho ei pysty vastaamaan. Kumpi on loppujenlopuksi ennen impulssi vai fysiikka. Impulssi kulkee, mutta fysiikka ei kestä, kuten cmx laulaa. Mutta fysiikkaa olennaisempaa on, että katoaako hermotus 2-6 viikossa. Miten ihmisten hermotus toimii. Sanassa sanotaan, että ihmisen hermostolla menee x-aika oppia jotakin, mutta toisaalta sanassa todetaan, että pois oppimisesa menee vielä pidempi aika. Olet oppinut jotain ja synopsit sun muut toimii tällä pohjalla, joten voiko 2 viikossa tuhota sen mitä on. Joku on jostakin pois , mitään ei voi te tehdä kokoajan. Jotakin voi vahvistaa toistamalla, mutta täytyykö toistojen olla aina optimaalisia.

[Sportacus]

Edelleen fysiikkaan ja sen treenaamiseen viittaamatta... Se mitä pallolla teet pelissä, ei mene ajattelun kautta. Se tapahtuu treeneissä opitun temmon mukaisesti ja pelistä saatujen kokemusten kautta ratkaisuina, jotka vastaavissa tilanteissa toimii. Peli on nopeaa, kun sitä aletaan ratkoa. Toki koettu ja kokeiltu opettaa myös ottamaan temmon pois.

Tässä on nyt jo monta kertaa yritetty selittää, että ei niitä itse suorituksia tarvitse tehdä hidastettuna, vaikka keskisyke pyrittäisiinkin pitämään alhaalla. Syöttöharjoituksessa voi aina sen syötön tehdä terävästi ja keskittyneesti ja sitten syöttöjen välissä liikutaan sopivalla temmolla, että syke pysyy sopivalla tasolla. Ei kukaan ole ehdottamassa varsinaisen pallon käsittelyn tekemistä hidastetusti tai vastaavaa.

Nykyjään koettu ja nähty opettaa ottamaan temmon pois parhaana ratkaisuna, kun kukaan ei varttia pidempään enää jaksa. Sen ei pitäisi olla tavoite. Tavoite olisi kyetä pelaamaan väsyneenäkin ja ihan koko pelin ajan, kunhan välillä muutaman sekunnin saa hengähtää. Mutta parhaansa kaikki tälläkin treenillä yrittää ja tekee. Edelleen se vain ei ole kovinkaan paljon, vaikka tekua on pelaajilla yllin kyllin. Ne ei vaan yksinkertaisesti jaksa, kun ne on fyysisesti raakileita ja ne treenaa helvetin taitaviksi, mutta heikkokuntoisiksi telkkarikikkailufeikkifutareiksi. Telkkarikavereilla kun on sekä se taito, että fysiikka sitä taitoa pelissä toteuttaa. Ilman voimaa ja pohjaa sitä kasvattaa, ilman fysiikkaa kaksinkamppailuihin kun keskivartalo on ilmaa vaikka vatsalihakset ehkä näkyykin ja ennen kaikkea ilman kestävyyttä ja kykyä liikkua kentällä sillä intensiteetillä mitä peli oikeasti vaatii, peli on juuri sitä mitä majupelit nuorissa ja eurocupit näyttää. Periaatteessa osattas, jos jaksettaisiin. Tsippailemalla taas ei pitkälle pötki, vaikka tsippailisi viidesti päivässä.

Joo, toista se oli silloin 70-luvulla kun tehtiin paljon peruskuntolenkkiä ja vatsalihasliikkeitä (sitä ainoata joka tiedettiin), silloin oli miehet rautaa ja Suomi futiksen huipulla...

Olet koko ketjun kirjoittanut täyteen näitä ennen vs. nyt juttuja ja kuinka nykyään kaikki tehdään päin seiniä ja ennen sitä vaan osattiinkin treenata oikein. Tähän mennessä et ole vaan pystynyt mitenkään täsmällisemmin tarkoittamaan mitä oikein tarkoitat ja millä oikein perustelet näitä väitteitäsi.

Voisit nyt vähän yksityiskohtaisemmin kertoa seuraavat asiat, että keskustelu etenisi johonkin suuntaan:
-Miten silloin ennen, kun kaikki oli paremmin, treenattiin fysiikkaa? Paljonko mitäkin treenattiin viikkotasolla ja miten jaksotettuna? Millaisia tuloksia tällä treenillä saavutettiin ja miten ne näkyivät pelikentällä?
-Miten mielestäsi nykyään treenataan fysiikkaa, paljonko tunteja viikkotasolla minkäkin ominaisuuden kehittämiseen? Ja minkä tasoisten pelaajien seuraamiseen tämä käsityksesi perustuu?

Minusta tuntuu, että sinulla menee vähän sekaisin kaksi asiaa. Se miten nykyään Suomessa todellisuudessa treenataan ja se miten täällä on ehdotettu treenattavan. Ainakaan minun tietääkseni suomalaisissa joukkueissa fysiikan treenaus ei ole kovinkaan lähellä sitä tapaa mitä esimerkiksi minä olen täällä ehdottanut. Niinpä argumentiksi minun ehdottamaani treenitapaa vastaan ei kelpaa suomalaisten nykypelaajien huono fysiikka.

[Messi]

Niinpä argumentiksi minun ehdottamaani treenitapaa vastaan ei kelpaa suomalaisten nykypelaajien huono fysiikka.

Saisiko linkin, että pystyy kommentoimaan.

[Sportacus]

Saisiko linkin, että pystyy kommentoimaan.

Tuolta voi lukea:
http://futisforum2.org/index.php?topic=134648.0

Lyhyesti tiivistettynä esittämäni pääajatukset:
-Jalkapallo on pohjimmiltaan nopeus- ja nopeuskestävyyslaji, ei peruskestävyyslaji. Tämän pitäisi näkyä myös harjoittelun painopisteissä.
-Jalkapalloilijan kannattaa kehittää voimaominaisuuksiaan levytankoharjoittelulla, isoilla perusliikkeillä ja täysillä liikeradoilla. Tämä parantaa voimaa, nopeutta, lihastasapainoa ja liikkuvuutta, sekä vähentää loukkaantumisriskiä. Oikein tehty voimaharjoittelu ei hidasta eikä kangista. Voimaharjoittelua ei pysty kunnolla tekemään korvaavilla menetelmillä, kuten omalla painolla tehdyllä kuntopiirillä.
-Peruskestävyyttä ei kannata kovinkaan paljoa treenata pitkillä tasavauhtisilla lenkeillä, vaan se hoituu järkevämmin kentällä taitotreenin yhteydessä plus muun harjoittelun sivutuotteena. Samoin nopeuskestävyys, vauhtikestävyys, jne. treenit ja vastaavat kannattaa tehdä kentällä lajinomaisemmin. Voimaharjoittelua lukuunottamatta melkein kaikessa kannattaa pyrkiä lajinomaisuuteen.
-Fysiikan treenaaminen ei ole pois taitoharjoittelusta. Fysiikan treenaamiseen kuluu viikossa sen verran vähän tunteja, että ammattimaisesti harjoittelevalle pelaajalle jää riittävästi aikaa taidon treenaamiseen. Fysiikan treenaaminen ei myöskään huononna taitoja, vie herkkyyttä, tai muuta vastaavaa. Mitään hyvää tekosyytä huonolle fysiikalle ei siis ole, vaan siihen pitäisi ja kannattaisi panostaa kunnolla.

[Superjunnukoutsi]

Joo, toista se oli silloin 70-luvulla kun tehtiin paljon peruskuntolenkkiä ja vatsalihasliikkeitä (sitä ainoata joka tiedettiin), silloin oli miehet rautaa ja Suomi futiksen huipulla...

Olet koko ketjun kirjoittanut täyteen näitä ennen vs. nyt juttuja ja kuinka nykyään kaikki tehdään päin seiniä ja ennen sitä vaan osattiinkin treenata oikein. Tähän mennessä et ole vaan pystynyt mitenkään täsmällisemmin tarkoittamaan mitä oikein tarkoitat ja millä oikein perustelet näitä väitteitäsi.

Voisit nyt vähän yksityiskohtaisemmin kertoa seuraavat asiat, että keskustelu etenisi johonkin suuntaan:
-Miten silloin ennen, kun kaikki oli paremmin, treenattiin fysiikkaa? Paljonko mitäkin treenattiin viikkotasolla ja miten jaksotettuna? Millaisia tuloksia tällä treenillä saavutettiin ja miten ne näkyivät pelikentällä?
-Miten mielestäsi nykyään treenataan fysiikkaa, paljonko tunteja viikkotasolla minkäkin ominaisuuden kehittämiseen? Ja minkä tasoisten pelaajien seuraamiseen tämä käsityksesi perustuu?

Minusta tuntuu, että sinulla menee vähän sekaisin kaksi asiaa. Se miten nykyään Suomessa todellisuudessa treenataan ja se miten täällä on ehdotettu treenattavan. Ainakaan minun tietääkseni suomalaisissa joukkueissa fysiikan treenaus ei ole kovinkaan lähellä sitä tapaa mitä esimerkiksi minä olen täällä ehdottanut. Niinpä argumentiksi minun ehdottamaani treenitapaa vastaan ei kelpaa suomalaisten nykypelaajien huono fysiikka.

Pussikalja on johdonmukaisesti kirjoittanut nykynuorten/lasten omatoimisen liikunnan puutteesta verrattuna 70-lukuun. Sitä samaa asiaa kohtaan ovat myös eri lajiliitot ja järjestöt ympäri länsimaita esittäneet huolensa. Missä tynnyrissä olet viimeisen kymmenen vuotta elänyt.

Onhan se erikoista, että nyt puhutaan fyysisen harjoittelun tarpeesta jo alle kouluikäisille. Paradoksaalisesti puhutaan myös aikaisesta erikoistumisesta ja samaan hengenvetoon oheis- ja tukevien lajien harrastamisesta, mutta toisaalta loogista kun kotona ei liikuta, ja harjoitusten fyysinen rasitus on sitä luokkaa, että hiki tulee hellepäivinä. Lisäksi "lajinomainen" fyysinen harjoittelu näyttää olevan haettu "punttisalikulttuurista", jossa suoritukset tehdään tukilihaksistosta eriytettynä suorituksen kohdistamiseksi vain tiettyihin lihasryhmiin.

[Siperia]

Superjunnukoutsi ei osaa lukea?

[Sportacus]

Pussikalja on johdonmukaisesti kirjoittanut nykynuorten/lasten omatoimisen liikunnan puutteesta verrattuna 70-lukuun. Sitä samaa asiaa kohtaan ovat myös eri lajiliitot ja järjestöt ympäri länsimaita esittäneet huolensa. Missä tynnyrissä olet viimeisen kymmenen vuotta elänyt.

Onhan se erikoista, että nyt puhutaan fyysisen harjoittelun tarpeesta jo alle kouluikäisille. Paradoksaalisesti puhutaan myös aikaisesta erikoistumisesta ja samaan hengenvetoon oheis- ja tukevien lajien harrastamisesta, mutta toisaalta loogista kun kotona ei liikuta, ja harjoitusten fyysinen rasitus on sitä luokkaa, että hiki tulee hellepäivinä. Lisäksi "lajinomainen" fyysinen harjoittelu näyttää olevan haettu "punttisalikulttuurista", jossa suoritukset tehdään tukilihaksistosta eriytettynä suorituksen kohdistamiseksi vain tiettyihin lihasryhmiin.

Liittyikö tämä kirjoittamasi jotenkin minun tekstiini, vai miksi lainasit sitä?

[Juoksentelija]

edit:Noin muutenkin mielestäni kaikki vertailu amerikan ammattilaissarjoihin on sinänsä niin kauan turhaa kun Euroopassa oikeasti testataan pelaajia merkittävissä määrin ja amerikassa käytännössä saa doupata mitä vaan aineita niin paljon kun tahtoo.

Pelaavatko maailman parhaat futisjoukkueet muka ilman dopingia? Luulisi, että siellä olisi varaa hommata sellaiset mömmöt, jotka eivät testeissä näy.

Aika hölmöä mielestäni vertailla tällä tavalla päittäin futaajien ja jenkkifutaajien fysiikkaa. Toinen on kestävyyslaji, toinen voimalaji. On ne sadan metrin juoksijatkin varmaan lihaksikkaampia kuin tonnivitosen juoksijat.

[Superjunnukoutsi]

Liittyikö tämä kirjoittamasi jotenkin minun tekstiini, vai miksi lainasit sitä?

Liittyi toki. En siis oikein ymmärrä mikä Pussikaljan kirjoituksissa porukkaa sapettaa, kun nimimerkin kirjoitukset asiasta ovat ihan konsensuksen mukaisia.

[Jortsukka]

Pelaavatko maailman parhaat futisjoukkueet muka ilman dopingia? Luulisi, että siellä olisi varaa hommata sellaiset mömmöt, jotka eivät testeissä näy.

Aika hölmöä mielestäni vertailla tällä tavalla päittäin futaajien ja jenkkifutaajien fysiikkaa. Toinen on kestävyyslaji, toinen voimalaji. On ne sadan metrin juoksijatkin varmaan lihaksikkaampia kuin tonnivitosen juoksijat.

No ei varmaan pelaa kaikki, mutta kuten totesin niin toisessa edes yritetään testata sekä saada huijareita kiinni ja toisessa ei. Jenkeissähän ei edes laskeata suurimpaa osaa aineita doping-aineiksi mitä Euroopassa lasketaan. Tämän takia sitten Olympialaiset kun lähestyy esim. jääkiekossa niin pitää olla pelaajien todella tarkkana NHL:ssä ja ovat itsekkin näin sanoneet.

Jenkeissä siis ei edes testata kuin steroideja(ja jossain huumeita), kaikki muu on sallittua. Steroiditesteistäkin saat tiedon yleensä aikoja ennen testejä, niin riippuen koulusta et siltikään saa mitään rangaistusta. Osassa kouluista(nyt siis puhun yliopistoista siinä samassa mistä noissa ammattilaissarjoista) esim. ei testata noita ollenkaan.

Euroopassa testeissä testataan paljon enemmän aineita, testeistä ei ilmoitella etukäteen ja testit ovat vielä riippumattomien(enemmän tai vähemmän) tahojen tekemiä.

Kuvaavaa että jenkeissä yliopistoissa pelaajat voivat saada sellaiset 15kiloakin lisää lihasmassaa vuodessa. Jokainen voi miettiä kuinka helppoa tuo on samalla kun urheilet jatkuvasti ja jo ennestään puhutaan isoista kavereista.

Kyse ei ollut siis siitä etteikö Euroopassakin käytettäisi aineita, vaan siitä että P-Amerikassa se on täysin hyväksyttyä, sitä ei mitenkään hillitä, sitä ei edes yritetä hillitä, koska jos pelaajat eivät käyttäisiä aineita, niin peli ei olisi niin näyttävää, jne. Jokainen voi katsella miten esim. suomalainen NHL-pelaaja muuttuu matkustaessaan P-Amerikkaan. Fyysinen olemus muuttuu täysin. Eli samalla kun pelataan 100 peliä kaudessa ja harjoitellaan siinä sivussa, niin silti lihasmassa kasvaa 5-10kg helposti kaikilla käytännössä.

Mittakaava siis on täysin toinen siellä P-Amerikassa. Jokainen muistanee Balcon. Tällöin kun mittakaava on täysin eri, niin vertailu eri lajien ja pelaajien välillä alunperin oli täysin turhaa. Itsekkin tunnen/tiedän joitain kavereita jotka ovat käyneet vuosia salilla ja lihakset ovat olleet "ok", sitten aloittaneet vetämään aineita ja kehitys on ollut aivan valtavaa verrattuna aiempaan. Kuukaudessa isommat tulokset kuin aiemmin vuodessa tai kahdessa.

[L-Val.]

No ei varmaan pelaa kaikki, mutta kuten totesin niin toisessa edes yritetään testata sekä saada huijareita kiinni ja toisessa ei. Jenkeissähän ei edes laskeata suurimpaa osaa aineita doping-aineiksi mitä Euroopassa lasketaan. Tämän takia sitten Olympialaiset kun lähestyy esim. jääkiekossa niin pitää olla pelaajien todella tarkkana NHL:ssä ja ovat itsekkin näin sanoneet.

Jenkeissä siis ei edes testata kuin steroideja(ja jossain huumeita), kaikki muu on sallittua. Steroiditesteistäkin saat tiedon yleensä aikoja ennen testejä, niin riippuen koulusta et siltikään saa mitään rangaistusta. Osassa kouluista(nyt siis puhun yliopistoista siinä samassa mistä noissa ammattilaissarjoista) esim. ei testata noita ollenkaan.

Euroopassa testeissä testataan paljon enemmän aineita, testeistä ei ilmoitella etukäteen ja testit ovat vielä riippumattomien(enemmän tai vähemmän) tahojen tekemiä.

Kuvaavaa että jenkeissä yliopistoissa pelaajat voivat saada sellaiset 15kiloakin lisää lihasmassaa vuodessa. Jokainen voi miettiä kuinka helppoa tuo on samalla kun urheilet jatkuvasti ja jo ennestään puhutaan isoista kavereista.

Kyse ei ollut siis siitä etteikö Euroopassakin käytettäisi aineita, vaan siitä että P-Amerikassa se on täysin hyväksyttyä, sitä ei mitenkään hillitä, sitä ei edes yritetä hillitä, koska jos pelaajat eivät käyttäisiä aineita, niin peli ei olisi niin näyttävää, jne. Jokainen voi katsella miten esim. suomalainen NHL-pelaaja muuttuu matkustaessaan P-Amerikkaan. Fyysinen olemus muuttuu täysin. Eli samalla kun pelataan 100 peliä kaudessa ja harjoitellaan siinä sivussa, niin silti lihasmassa kasvaa 5-10kg helposti kaikilla käytännössä.

Mittakaava siis on täysin toinen siellä P-Amerikassa. Jokainen muistanee Balcon. Tällöin kun mittakaava on täysin eri, niin vertailu eri lajien ja pelaajien välillä alunperin oli täysin turhaa. Itsekkin tunnen/tiedän joitain kavereita jotka ovat käyneet vuosia salilla ja lihakset ovat olleet "ok", sitten aloittaneet vetämään aineita ja kehitys on ollut aivan valtavaa verrattuna aiempaan. Kuukaudessa isommat tulokset kuin aiemmin vuodessa tai kahdessa.

Ja tässä ketjussa oli yksi valopää joka jaksoi (jaksaa vieläkin?) meuhkata miten ylivertaista jenkkien valmennusosaaminen on ja miten sieltä jenkkifutiksesta pitäisi ottaa mallia miten rakennetaan fysiikkaa futaajille. Siis mallia dopingin käytöstäkö?

[Siperia]

Ja tässä ketjussa oli yksi valopää joka jaksoi (jaksaa vieläkin?) meuhkata miten ylivertaista jenkkien valmennusosaaminen on ja miten sieltä jenkkifutiksesta pitäisi ottaa mallia miten rakennetaan fysiikkaa futaajille. Siis mallia dopingin käytöstäkö?

Mistä pitäisi ottaa mallia? Douppaamalla saat lihakset kasvamaan ilman reeniäkin, mutta kovat tulokset vaativat douppaamalla tai ilman kovaa reeniä.

[L-Val.]

Mistä pitäisi ottaa mallia? Douppaamalla saat lihakset kasvamaan ilman reeniäkin, mutta kovat tulokset vaativat douppaamalla tai ilman kovaa reeniä.

Miksi pitäisi ensimmäisenä apinoida? Eikö Suomessa sitten osata valmentaa itse mitään oikein? Ulkomailla arvostetaan esim. suomalaisten urheiluopistojen ja Kihun liikuntatestausta ja sitä kautta tutkimuksen tasoa mutta suomalaiset itse ei tajua sitä arvostaa. Jos osattaisiin (=haluttaisiin) nähdä niitä onnistuneita paikallisia ratkaisuja, ja perehtyä niihin lukemattomiin tutkimuksiin, joita Suomessa juuri meidän olosuhteet huomioiden on luotu, niin työkaluja meidän ongelmiin löytyvät ihan omasta takaa. Mutta suomalainen alemmuudentunne ulkomaita kohtaan ja oman työn arvostaminen on niin heikkoa että keskitytään vain haukkumaan miten Suomessa kaikki valmennus on päin persettä ja etsitään valituksen aiheita vain joka asiassa.

[Sportacus]

Liittyi toki. En siis oikein ymmärrä mikä Pussikaljan kirjoituksissa porukkaa sapettaa, kun nimimerkin kirjoitukset asiasta ovat ihan konsensuksen mukaisia.

Ahaa, ilmeisesti se yhdistävä tekijä minun tekstini ja sinun kirjoituksesi välillä oli siis Pussikalja? Muuta samaa tekijää en noista oikein löydä. Sinä kirjoitit lähinnä lasten omatoimisen liikunnan puutteesta ja liian aikaisesta erikoistumisesta. Minä taas en ole noista kirjoittanut tänne mitään. Enkä ole edes eri mieltä, sen voin toki mainita. Lisäksi kirjoitit jostain punttisalikulttuurista, jossa tehdään eristettyjä liikkeitä. Minä taas olen kirjoittanut vapailla painoilla tehdyistä kokonaisvaltaisista voimaharjoitteluliikkeistä, nimenomaan siis en mistään eristetyistä nitkutuksista.

Hämmentävää keskustelua, jotenkin on hiukan vaikeata välillä ymmärtää kaikkien ajatuksenjuoksua.

[Sportacus]

Miksi pitäisi ensimmäisenä apinoida? Eikö Suomessa sitten osata valmentaa itse mitään oikein?

Oletko oikeasti sitä mieltä, että Suomesta ja erityisesti jalkapallon parista löytyy huippuluokan valmennusosaamista nopeuden ja voiman kehittämiseen? Missä sitten on tulokset, miksei Suomi ole pullollaan nopeita futaajia?

Kuka ei ole käskenyt apinoimaan jenkkifutiksen treenimetodeja sellaisenaan. On vaan todettu, että sieltä todellakin löytyy huippuluokan osaamista nopeustreenin suhteen. Ja samoin on todettu, että melko lihaksikkaatkin urheilijat voivat olla erittäin nopeita ja ketteriä, toisin kuin moni kuvittelee. Ihan ensimmäisenä ei siis kannata pelata suomalaisten kynäniskafutaajien hidastumista voimatreenin seurauksena, vaan vaikutus on juuri päinvastainen.

Minulle ainakin muodostuu tästä sellainen kuva, että voimatreeniä osana futiksen treenausta vieroksuu lähinnä ne, jotka eivät oikeasti ymmärrä mitään voimatreenistä ja sen vaikutuksista. Opit tuntuvat jämähtäneen 70-luvulle ja kaikki sen jälkeen keksitty uusi on pelkkää turhuutta. Jos tällainen ajattelumaailma on laajempikin suomalaisen futiksen parissa, niin ihan hetkeen on turha odottaa suomalaisten kansainvälistä menestymistä. Futis on nykyään niin kovaa fysiikkaa vaativa laji, että 70-luvun opeilla tulee noutaja.

[Pussikalja]

Minulle ainakin muodostuu tästä sellainen kuva, että voimatreeniä osana futiksen treenausta vieroksuu lähinnä ne, jotka eivät oikeasti ymmärrä mitään voimatreenistä ja sen vaikutuksista. Opit tuntuvat jämähtäneen 70-luvulle ja kaikki sen jälkeen keksitty uusi on pelkkää turhuutta. Jos tällainen ajattelumaailma on laajempikin suomalaisen futiksen parissa, niin ihan hetkeen on turha odottaa suomalaisten kansainvälistä menestymistä. Futis on nykyään niin kovaa fysiikkaa vaativa laji, että 70-luvun opeilla tulee noutaja.

Tiedätkö, tämä "oppi" mitä suollat on kohtuullisen tuttua lisäravinteita markkinoivien bodauslehtien sivustoilta. Ihan pikkasen töitä ja olet suuri ja vahva. Jotenkin tuommoinen muutaman sadan vuoden kokemusperäinen budo-oppi ja ihan omalla kropalla koettu ura myös virheineen ja huonosti treenanneena, laittaa asiat hieman eri perspektiiviin. Kun treenin jaksottaa, tekee huolella sen perustyön juoksemalla ja sarjoilla, voi oikeasti intervalleilla ja isolla puntilla saavuttaa jotain muutakin kuin höttöä. Jotain sellaista, mitä voi kolhia, töytäistä ja taklata vaikkapa väärinkin ja se ei puhalluksesta säry. Toki särkyy, jos osuu pahasti, mutta ei kuitenkaan joka spurtin jälkeen takareidet venähdä ja joka osumasta kuukautta lihasrevähtymän takia huilata. Lihaksen pitää paitsi tuottaa voima ja räjähtävyys myös kestää pelata. Ja pitää pystyä vetämään se toinen kaksinkamppailu tarvittaessa välittämästi tai se toinen, kolmas iso juoksu ilman palautumista. Peli kun ei tottele yksilön treeniä ja palautumiskykyä yksittäisen teoreettisen suorituksen suhteen. Pitää jaksaa ja vääntää silloin kun tilanne sitä vaatii, ei vain silloin kuin olet siihen valmis. Sitä ei pesäpallo-opit ja bodaustreeni futikseen suo.

[Sope]

Mitä vittua nyt taas?

Jos luet aikaisempia viestejä vähän tarkemmin, huomaat varmasti, että sportacus ei todellakaan ole mikään bodaushötön markkinoija. Oikeastaan päinvastoin. Tuskin kuitenkaan luet ja alan jo epäillä, että olet vain trolli, joka sotkee hiukan asiaa aina välillä viesteihinsä, mutta kääntää kaikki keskustelut tällä alueella järkeviä keskustelijoita vastaan.

[Ricardo Leite]

Mitä helvettiä .

[Sportacus]

[L-Val.]

Oletko oikeasti sitä mieltä, että Suomesta ja erityisesti jalkapallon parista löytyy huippuluokan valmennusosaamista nopeuden ja voiman kehittämiseen? Missä sitten on tulokset, miksei Suomi ole pullollaan nopeita futaajia?

Koska on selvää että ammattitaitoisia osaajia ei ole joka puolella Suomea, eivätkä he näyttele valtaosaa ammattikunnasta, vaan hyvin pientä määrää. Siten nämä yksittäiset osaajat eivät pysty pelastamaan koko suomalaista futista niin että nopeakinttuisia olisi ympäri valtakuntaa, "pullollaan". Vai oletko sitä mieltä että Suomesta ei löydy yhtään ammattitaitoista valmennusosaajaa tällä saralla?

Toinen seikka on tämä lahjakkuus. Nopeus on hyvin pitkälle perinnöllinen tekijä jota treenaamisella voidaan vain jalostaa. Dopingilla toki saadaan perusnopea kaveri hyvinkin nopeaksi. Siksi ei ole niin yksiselitteistä että valmentaja on huono jos futaajasta ei tule supernopea. Kyse on lahjakkaan urheilijan ja ammattitaitoisen valmentajan kohtaamisesta, aina se ei kohtaa. On hyvä muistaa että valmennus on pitkäjänteistä työtä. Jos nyt lahjakas futaaja ja ammattitaitoinen valmentaja aloittavat yhteistyön, näkyy tulokset vasta vuosien päästä.

[Messi]

Anteeksi nyt vain Sportacus, mutta itseäni häiritsee viittauksesi johonkin 70- luvun harjoitteluun. Luulen ymmärtäväni mistä puhut ja käsittääkseni meillä on vain lähinnä käsitteellisiä eroja ajattelussamme (Kuten voimaharjoittelua on mielestäni kaikki liikkuminen ja jopa paikallaan oleminen jos syvällisesti asioita pohtii). Täällä vain näitä asioita on hyvin vaikeaa selittää. Jos esim. viittaa johonkin että; "voi tämän asian toteuttaa näinkin" niin tuomitaan (lokeroidaan) johonkin kastiin kuuluvaksi. Itse asiassa olen sitä mieltä (nähtävästi myös sinäkin?), että:
1. Harjoittelu tulee toteuttaa aina pallon kanssa, jos mahdollista. Olosuhteet määrää.
2. Voimaharjoittelussa nopeusvoima on ensijaisen tärkeää. Toki perusvoimaa ja kestovoimaakin tulee harjoittaa.
3. Hypyt ja loikat ovat voimaharjoittelua parhaimmillaan (vaikka sanotkin, että omalla painolla tehtävä voimaharjoittelu ei ole mistään kotoisin). Mutta kyllä painoillakin tulee vetää (varsinkin peruskuntokaudella, miksei pelikaudellakin "kevyesti").
4. Vapaat painot ovat suljettuja laitteita parempia (juurikin mainitsemistasi syistä).
5. Itsellenikin nopeus ja nopeuskestävyys ovat prioriteetti no. 1. On ollut jo 25 vuotta. Mutta kyllä perus- vauhti- ja maksimikestävyyttäkin pitää harjoitella.
6. Harjoittelu tulee jaksottaa ja tämä ei ole meidän lajissa helppoa.

Ps. Edellä käytyyn keskusteluun viitaten 100m sähköisellä ajanotolla:
9,95   +0,3   Jim Hines   Yhdysvallat   14.10.1968   Mexico City.
Joten turha viitata siihen, että 70 luvulla ei olisi menty jo riittävän lujaa. Toki urheilutiede on kehittynyt noista ajoista. Ps. Ja en ole 70 luvun valmennustieteen puolestapuhuja.

Pps. Ei kannata muutamien foorumikirjoitusten perusteella vetää kovinkaan suuria johtopäätöksiä ihmisten tietotaidoista. Ei kaikki ole niin mustavalkoista mitä täällä näyttää.

Ja jotta edes tietäisi minkä tasoisten ihmisten kanssa täällä keskustelee, niin laitan omat tietoni alle:

23 vuotta omatoimista lukemista ja erilaisten fyysisten harjoitusohjelmien tekemistä.
6 vuotta terveydenhuoltoalan opiskelua ml. ihmisen anatomia ja fysiologia.
10 vuotta valmentajana.
35 vuotta jalkapallon pelaajana eri tasoilla. Aktiiviura 13 vuotta aikuisten sarjoissa.
Fyysisen valmennuksen kurssi 2012 (ei paljon poikennut aikaisemmasta ajattelustani).
Toiminnallisen harjoittelun verkkokurssi 2012
Ja joka päivä haluan oppia uutta ja muistella vanhaa.

[Messi]

Peruskestävyysharjoittelukeskusteluun liittyen:

Testattu: Sanotaan pelin nimeksi vaikka timanttirondo 4+1 vs 2. Pelialue kaksi neliötä, isompi n. 18 m sivu, pienempi n 9 m sivu.
Säännöt: Keskipelaaja pienemmässä neliössä, vapaat kosketukset. Reunapelaajat omalla alueelle, 3 kosketusta. Puolustajilla vapaa likkuminen koko alueella.
Peliaika 2X10min, 3 min palautuminen pelien välissä.

Huomio heti testin alussa: kaksi puolustavaa pelaajaa ei millään saanut palloa pois näin isolla alueella (maitohapoille jos yrittää) -> muutettiin säänöjä siten, että puolustajat vaihtuivat 30-40 s. välein. Tästä seurasi automaattisesti se, että puolustajat "vetivät välistä" kun tiesivät, että kohta pääsee pallolliseksi.

Yhdellä pelaajalla sykemittari: Keskisyke 147 (72%max) maksimisyke harjoituksen aikana 170 (83%max).

Johtopäätös: Vauhtikestävyysharjoitteluna meni. Nähtävästi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti 4+2 vs 3 tuolla alueella, pallon riistosta vaihto olisi toiminut paremmin peruskestävyysharjoitteena? Tai sitten ei.

Oletus: Jos puolustajat ei saa mennä reunaalueelle -> tempo laskee ja reunamiesten pelinomaiset suoritukset vähenee. Silmämääräisesti kokemukseen perustuen voisi sanoa, että normaali höynä esim. 6 vs 2 pienellä alueella toimisi paremmin peruskestävyysharjoitteena. Ja mainittakoon vielä, että mitattu pelaaja ei edes liikkunut kovin paljon pelin aikana. Tarkoitus oli vielä videoida harjoitus, jotta olisi saatu laskettua aika, jonka pelaaja pelasi reunamiehenä, keskipelaajana ja puolustajana. Matkamittari olisi myös kätevä apu, että saisi mitattua pelaajan kulkeman matkan.

Että semmosta.

Laitetaan vielä sykemittarista löytyneet syketasot:
50-59% = 1min 40s (matala peruskestävyys)
60-69% = 5 min 30s (korkea peruskestävyys)
70-84% = 16 min. (Vauhtikestävyys)
Yli 85% = 0 min. (Maksimikestävyys)

[Sportacus]

Anteeksi nyt vain Sportacus, mutta itseäni häiritsee viittauksesi johonkin 70- luvun harjoitteluun.

Toki 70-luvulla on ainakin jossain muualla maailmassa osattu jo treenata nopeuslajejakin, mutta viittasin siis lähinnä tuolla 70-luvulla tuon ajan kotimaisen futisvalmennuksen systeemeihin. Selkeimpinä esimerkkeinä tuosta nousee esiin pk-lenkkeilyn ja kuntopiirityyppisen lihaskuntojumpan korostaminen ja nykyaikaisen voimaharjoittelun vieroksuminen. Tuota samaa asennetta toki näkee paljon yleisemminkin kuin vain futiksen puolella.

Luulen ymmärtäväni mistä puhut ja käsittääkseni meillä on vain lähinnä käsitteellisiä eroja ajattelussamme (Kuten voimaharjoittelua on mielestäni kaikki liikkuminen ja jopa paikallaan oleminen jos syvällisesti asioita pohtii).

No jos oikein laajasti halutaan ajatella, niin ihan kaikki liikkuminen on myös kestävyysharjoittelua, koordinaatiotreeniä, jne. En kyllä vain ymmärrä mitä järkeä tällaisessa ajattelussa on minkään kannalta. Minä käsitän voimaharjoitteluna sellaisen harjoittelun, jolla pystytään merkittävästi kehittämään urheilijan voimatasoja.

Itse asiassa olen sitä mieltä (nähtävästi myös sinäkin?), että:
1. Harjoittelu tulee toteuttaa aina pallon kanssa, jos mahdollista. Olosuhteet määrää.
2. Voimaharjoittelussa nopeusvoima on ensijaisen tärkeää. Toki perusvoimaa ja kestovoimaakin tulee harjoittaa.
3. Hypyt ja loikat ovat voimaharjoittelua parhaimmillaan (vaikka sanotkin, että omalla painolla tehtävä voimaharjoittelu ei ole mistään kotoisin). Mutta kyllä painoillakin tulee vetää (varsinkin peruskuntokaudella, miksei pelikaudellakin "kevyesti").
4. Vapaat painot ovat suljettuja laitteita parempia (juurikin mainitsemistasi syistä).
5. Itsellenikin nopeus ja nopeuskestävyys ovat prioriteetti no. 1. On ollut jo 25 vuotta. Mutta kyllä perus- vauhti- ja maksimikestävyyttäkin pitää harjoitella.
6. Harjoittelu tulee jaksottaa ja tämä ei ole meidän lajissa helppoa.

Pitkälti samaa mieltä, paitsi tuosta 3. kohdasta. Hypyt ja loikat eivät ole varsinaista voimatreeniä, vaan plyometristä harjoittelua. Niillä ei pystytä voimatasoja kasvattamaan kovinkaan tehokkaasti, vaan lähinnä elastisuutta ja räjähtävyyttä. Kyllä omalla painolla tehtävä voimaharjoittelukin voi olla tehokasta ja hyödyllistä, mutta ei se käytännössä ole läheskään yhtä tehokasta voimatasojen kehittämiseen kuin painoharjoittelu.

Minusta sitä painoharjoittelua kannattaisi ehdottomasti jatkaa ylläpitävänä koko vuoden ympäri.  Tunti viikossa voimaharjoittelua auttaa jo paljon voimatasojen säilyttämiseen ja sopivasti valitulla liikkeillä ei myöskään lihakset kipeydy turhan paljoa, jolloin seuraavan päivän treenit ei häiriinny siitä.