Villakangastakki
 Poissa
|
 |
Vastaus #3 : 07.03.2013 klo 14:50:02 |
|
Tässä parin vuoden takaa huippusuositun left footin blogista:
Nyt leikitään pojat ajatusleikkejä. Leikin ideana on se, että ego vahvistuu ja egi kasvaa. Mikäli alitehoinen leikkimielisyys estää loppuun asti lukemisen, on aika ostaa nokkahuilu sekä rektaalirasvaa. Jalkapallo on yksinkertainen peli, jota tahkoavat monipuolisesti pohdiskelevat ’give and go’ -Kaalepit. Jutta Rautiaisen ”kolme syöttöä pum pum pum” -teoria voidaan viimeistään tässä vaiheessa työntää sinne, mistä Juttakin on tullut; on aika keskittyä olennaiseen.
Jos FC Vantaa nousee ylös, hinautuuko Tumu perässä kuin korkeaa ilmankosteutta janoava nälkäinen kihomato pakaralaakson kynnyksellä, vai tapahtuuko ns. paljon parjattu hissikuilureaktio, jossa ykkösjoukkue porskuttaa ylöspäin kakkosryhmän juuttuessa epäonnistuneiden ulkosyrjäsyöttöjen takia kahdeksannelle sarjatasolle? Jos J. Oinosen selkäranka ei kestä heinäkuun terassikelejä, kuka taluttaa laitalinkit kotiin Shamrockin miestenhausta? Vanhan Markan kiistaton Tutankhamon P. Tenkanen on mahdollinen Oinosen vinoutunut selkäranka, mikäli selkärangattomuudesta syntyy ongelma. Mainittakoon tässä kohtaa, että selkärangattomiksi kuvaillaan yleensä ihmisiä ja eläimiä, joilla ei ole sisäistä tukirankaa eli selkärankaa. Ryhmään kuuluu 97 % kaikista eläinlajeista ja 98 % kaikista jalkapalloilijoista – toisin sanoen kaikki muut paitsi selkäjänteisten pääjakson alajakso eli selkärankaiset (lue: Klubi-04:n munakarvattomat riparilaiset).
Koko kaunis mutta rasvainen paketti kulminoituu Tulisuudelman omaan tiskijukkaan, yläkerran parketin kiistattomaan Move Machineen Tommy NewHouseen, joka tunnetaan isossa mutta vaaleassa rakennuksessa paremmin nimellä DJ Vantaa. Mies elää joukkueensa mukana myös viikonloppujen mystisissä koukeroissa nousten hissillä yläkerrokseen mutta dallaten nakki-Ramille viittoillen portaita alas kuin identiteettinsä löytänyt astronautti Arnold Flänsman. Mikäli FC Vantaa nousee ensi kaudeksi sarjaporrasta ylemmäs ja NewHillfiger paukuttaa vitosessa yli 45 maalia, tulee joukkueen nimi muuttumaan DJ Vantaaksi, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että ryhmän pelikuviot tulevat ensi kaudella olemaan vastustajille vähintään yhtä suuri pelote kuin meikittömän Johanna Tukiaisen naama tai Maskun ylitirehtöörin J. Römarkin raskausajan diabetes.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Mitä nousu vaatii? Koko paketti vaatii asennetta, josta muun muassa FC Vantaan kaukalopallojaosto tunnetaan aina Kittilässä asti. Asenteesta toimikoon oivallisena osoituksena ote loppuunmyydystä elämäkerrastani:
Heinäkuu 2001, kakkosdivisioonan kärkiottelu Viikinkejä vastaan, ottelun toista puoliaikaa pelattu n. 78 minuuttia, tilanne 1-1 (s. 97, kolmas rivi ylhäältä):
”Nyt on näytön paikka – jopa kovempi näytön paikka kuin rekkakuskilla sukupuolitautien poliklinikalla. Liukkosmaisella voitolla hinataan kärkipaikka ja lähes saletti suora nousu ykköseen. En tajuu, miks mun on pitänyt roikkua koko ottelu ton Viatcheslav Malakeevin perseessä kiinni, kaveri on täysi nolla eikä tarvitse mitään miesvartiointia. Noh, juokseehan se ihan helvetisti, mutta vedin mäkin cooperin(ei Alice) testissä täydet 12 minuuttia tammikuun salitreeneissä. Tai ehkä se on saatanan kova jätkä, mutta mä nyt vaan oon pimentänyt sen lyhdyt. Oma kuningassyöttöihin perustuva peli tästä kyllä kärsii, mut mä otan sen kärsimyksen takaisin pinnarahoissa ja ens kauden sopparissa.
Mahassa vähän kiertää…se on varmaan se lihaperunasoselaatikko…ei helvede, taas mennään, Malakeev tekee diagonaalisen pystyjuoksun, nyt lähtee viikate… ei kerkee, pakko juosta …hirveä kourasu mahasta, huh huh …ei pysty estämään, kaveri pääsi keskittämään… ei jumalautsi, suoraan oman jätkän hetulaan ja pallo pömpeliin, 1-2. Tästä ei tappiotila enää parane. Valmentaja viittoilee jotain kentän laidalla… ei ollu mun jätkä, helvetti soikoon! Pallo viedään keskelle, vielä on aikaa! Lauloihan Terry Dangerkin, että vielä on kesää jäljellä. Nyt on kyllä järkyttävä saniteettitilan tarve, täysin veltostunut kärppä on jo synnyttänyt itsensä elintärkeää vasenta reittä vasten. Pitäis mennä, mut pitäis pitää toi jätkäkin… peli lähti käyntiin… ei jumalauta, nyt ei oo kyseessä mikään ”käyn sitten pelin jälkeen”-paskahätä tai ”kyllä tää voi vielä minuutin pari odottaa”-paskahätä, tää on nyt ilman epiduraalia suoritettava hätäsektio! Kehtaisko mennä, katsomokin on täynnä jengiä, ei tähänkään toisaalta voi sulaa… paskahätä-peli, peli-paskahätä, paskahätä-peli, paskahätä-paskahätä… hiiteen ykkösdivari! lapa pystyyn virheen merkiksi ja täyttä ravia pukusuojaan… mitä helvettiä te kaikki kyyläätte... joo joo, on kaikki vaihdot tehty, mutta te vedätte nyt vajaalla loppuun kuten yöllisen digiviihdesession kulminaatiopisteessä konsanaan, Malakeeville aurinkoisia loppuminuutteja, Saatana!
Ottelu päättyi lopulta 1-4 Viikingeille. Left foot seurasi viimeiset 10 minuuttia kuunteluoppilaana pukukopin lukottomassa huussissa. Loppukättelyihin ei ollut asiaa peliasussa ilmenneen oudon tuoksun takia. Malakeevin tehot viimeisellä kympillä: 1+2.”
|
