Toukokuun 13. päivänä moni Interisti huokaisi helpotuksesta. Mutta ei tyypilliseen, 2000-luvun loppupuolella totuttuun tyyliin; mestaruus ei ollut varmistunut viime tinkaan tai edes Mestareiden Liiga -paikka. Tilanne oli aivan päinvastoin; "Vihdoinkin tämä hirveä kausi on ohi!", ajatteli varmasti moni Interisti.
Kausi päättyi kaudelle 2011/2012 tyypillisellä tyylillä, 3-1 vierastappiolla Lazion vieraana. Tämä ottelu oli hyvin tyypillinen ottelu tuolla kaudella; Inter siirtyy johtoon kunnes jossain vaiheessa peliä koko paketti romahtaa kuin korttitalo ja isännät iskevät neljässä minuutissa kaksi maalia ja aivan lopussa antavat vielä lopullisen kuoliniskun. Kausi on ohi ja Nerazzurri päätyy sijalle kuusi, huonoin sijoitus 2000-luvulla ja yhtä huonoa sijoitusta saa hakea 90-luvulta kun kaudella 95/96 sijoitus oli seitsemäs. Tilastojenkin valossa pääsarjakausi oli historiallisen huono:
-Voittoja vain 17 (vain kausi 00/01 huonompi 14 voitolla, kaudella 03/04 saman verran)
-Tappioita 14 (kolmella edellisellä kaudella YHTEENSÄ 16 tappiota, seuraavaksi huonoin tulos kauden 00/01 11 tappiota, kausilla 98/99 ja 93/94 myös 14kpl)
-Vähiten tehtyjä maaleja (58) sitten surullisen kuuluisan 00/01 kauden (47)
-Selvä ykköstila sarjassa "eniten päästettyjä maaleja 2000-luvulla", 55kpl. Edellinen ennätyksenhaltija jälleen kerran kausi 00/01 47 päästetyllä maalilla
-Näin ollen myös surkein maaliero (+3) sitten kauden 00/01 (+-0). Vertailun vuoksi seuraavaksi "huonoin" maaliero 2000-luvulla oli kaudella 03/04 kun lukema oli "vain" +22
Miten näin surkeaan tulokseen oikein päädyttiin? Kaikki sai alkunsa vuosi sitten kesällä 2011 kun seurajohto kylvi mädäntyneet siemenet nähdyin tuloksin tekemällä pari huonoa liikettä. Ensimmäinen virhe oli valmentaja-asian kanssa vetkuilu pitkälle kesään. Kesken edellisen kauden puikkoihin tullut, naapuriseurassa kannuksensa hankkinut Leonardo veti omat johtopäätöksensä kauden jälkeen ja häipyi PSG:hen urheilutoimenjohtajaksi(?). Puhetta oli Hiddinkeistä ym. "kovista" nimistä mutta kun kaikkien kohdalla tuli vesiperä, niin tulikin kiire kun kauden alku lähestyi ja puikkoihin hyppäsi yllättäen Genoasta Gian Piero Gasperini. Toinen paha virhe jälkikäteen katsottuna pelillisesti oli edelliskauden maalitykin Samuel Eto'on myynti Venäjälle.
Kausi lähti käytiin ja niin surkeaa esitystä ei tainnut odottaa/uskoa edes pahimmat anti-interistit; kauden ensimmäine derby oli jo Italian Super Cupissa jossa serkut ottivat maukkaan 2-1 voiton. Ja tämä oli vasta alkusoittoa. A alkoi railakkaalla 4-3 tappiolla Sisiliassa Palermon vieraana jonka jälkeen eurooppalainen mahtiseura Trabzonsor haki sensaatiomaisen voiton Meazzalta 0-1 numeroin. Hommaan näytti tulevan pientä tolkkua kun kotikentällä pelattiin railakas 0-0 tasuri Romaa vastaan. Peli näytti kuitenkin kaikkea muuta kuin vakuuttavalta ja todellinen paskaläjä tippui fanien niskaan seuraavalla kierroksella sarjanousija Novaran vieraana. Isännät ottivat ensimmäisen koko kauden kolmesta voitostaan (voittivat Interin myös Meazzalla
) ja seurajohdon mitta oli täysi. Alunperinkin huonoksi ratkaisuksi tuomittu Gasperini sai lähteä ja harmaahapsi teki historiaa; kukaan muu valmentaja ei ole saanut kasaan noin surkeaa saldoa Interin valmentajana ollessaan: 0-1-4. Gasperini esitti myöhemmin aiheellista kritiikkiä siitä ettei saanut tarpeeksi aikaa joukkueen kanssa ja näin ollen syyttävän sormen voi osoittaa vain ja ainoastaan seurajohtoa kohtaan. Miksi palkattiin valmentaja jonka käyttämä erittäin aktiivinen 3-4-3 pelijärjestelmä ei voinut toimia tuolla, ikääntyneellä ja ei niin nopealla miehistöllä? Joka ei uskonut tätä ja peluutti esim. Sneijderia aivan väärällä paikalla? Joukkue joka on rutinoitunut ja pelannut vuosia ihan erilaisella taktiikalla; sitä ei muutamassa viikossa muuteta erinäköiseksi ilman suurta joukkueen uudentamista.
Tästä päästäänkiin kesän mercatoon. Sisään tuli hyvää (Alvarez, Poli, Ranocchia ja näin jälkikäteen sanottuna Jonathan), mutta pari raskasta floppia (Forlan, Zarate) ja yksi kysymysmerkki (Castaignos). Erityisesti Eto'on korvaajaksi hankittu Forlan oli yli puolet kaudesta telakalla ja pelasi vain 20 pelissä tehden vaivaiset kaksi maalia. Zaraten suhteen allekirjoittaneella oli jopa pieniä odotuksia mutta ne sulivat uskomattomaan itsekkyyteen ja järjettömään yliyrittämiseen, onneksi oli vain lainalla. Muista ja jo mainituista tarkempia arvioita myöhemmin, mutta pointti oli osoittaa ettei tehdyillä hankinnoilla ainakaan saatu sellaisia pelaajia mitä tuo Gasperinin käyttämä formaatti olisi edellyttänyt.
Kausi oli vasta alussa, mutta asiat joukkueen ympärillä levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Miten tästä eteenpäin ja kenen johdolla? Asiaa ei voinut hirveän pitkään arpoa joten pesti annettiin kokeneelle mutta ilman mainittavia meriittejä saavuttaneelle Claudio Ranierille. Päätös jakoi ainakin foorumilla mielipiteitä voimakkaasti puolesta ja vastaan ja voin itse myöntää olleeni tuolloin ihan tyytyväinen tehtyyn valintaan; kokenutta ja rauhoittavaa tekijää tarvittiin ja harmaahapsi oli tehnyt jonkinsortin ihmeen hypättyään pari vuotta aikaisemmin samassa tilanteessa Roman peräsimeen ja johdatettuaan roomalaisseuran melkein Scudettoon.
Kurssi kääntyi heti seuraavana viikonloppuna kun pisteet haettiin Bolognasta ja muutamaa päivää myöhemmin Moskovasta. Ranierin Interin ailahtelevaisuus tuli kuitenkin nopeasti esiin kun tämän jälkeen joukkue otti tylysti turpiin Meazzalla Napolilta nuomeroin 0-3 surkean esityksen jälkeen ja täydet pisteet Napoliin ensimmäisen kerran 17 vuoteen. Loppuvuosi sujui tuloksellisesti hyvin pl. karvaat kotitappiot Juventukselle, Udineselle ja TsSka Moskovalle. Peli oli kaikkea muuta kuin kaunista ja tulos oli mennyt näyttävyyden edelle; mieleen tuli 2000-luvun alku ja Hector Cuperin luotsaama Inter.
Kaikki tuntui kuitenkin loksahtavan kohdalleen joulukuun puolivälin kohdilla. Inter voitti suvereenin esityksen jälkeen Fiorentinan 2-0 ja tästä alkoi sinimustien paras jakso kauden aikana; 8 ottelun voittoputki nosti pikku hiljaa joukkueen kohti kärkisijoja ja optimismi alkoi kohota kannattajien joukossa. Mitä jos sittenkin Scudetto olisi mahdollinen? Ehkä tämä ei olekaan niin huono kausi jos edes Mestareiden Liigaan selvitään, ajattelin ainakin minä. Tuon jakson kruunasi derbyvoitto jossa Ranieri pesi kokemuksellaan ja taktiikallaan Meazzan käytäviä Allegrilla.
Jotain kuitenkin tapahtui tammikuun lopulla. 29. päivä tammikuuta hurjassa vireessä ollut Inter hävisi yllättäen kauden päätteeksi pudonneelle Leccelle vieraissa ja pari kuukautta sairastuvalla ollut Sneijder palasi kuvioihin. Näin jälkikäteen katsottuna myös Thiago Mottan myynti heikensi Interiä, mutta tämä siirto ei ollut estettävissä. Entä oliko uuden kevään Milanissa kokeneen Muntarin myynti virhe? Tilalle hankittiin kokenut Angelo Palombo Sampdoriasta, mutta hänen roolinsa jäi hämmentävän pieneksi loppukauden aikana. Apuja haettiin myös Portosta signatulta Freddy Guarinilta, mutta kolumbialainen pääsikin pelikuntoon vasta kauden lopussa vaikka alunperin hänen piti olla sivussa vain 2-3 viikkoa tulonsa jälkeen. Vitun hyvin scoutattu siis.
Inter oli siis pelannut parhaan jaksonsa ilman parasta pelintekijäänsä ja tämä toi ongelmia Ranierille. Hän on vanhan koulukunnan vankkumaton 4-4-2 -mies ja Sneijder ei tuohon neljän keskikenttämiehen rooliin sovi. Toisaalta joukkueen yhtä suurimmista tähdistä ei voi myöskään penkillä istuttaa joten alkoi loppumaton pelijärjestelmän -ja kuvioiden hakeminen; milloin oli kaksi kärkeä ja Sneijder heidän takanaan, milloin yksi kärki ja Sneijder hänen takanaan jne. Sopivaa formaattia ei löytynyt millään ja tulokset olivat aivan karmeita helmikuun alusta maaliskuun loppuun. 12 ottelun saldo oli tyrmäävä: 8 tappiota, kolme tasuria ja vain yksi voitto! Inter pulustus oli kuin reikäleipää ja maaleja tehtiin todella helpon näköisesti puolustajien koomaillessa kentällä. Karmeimpina 4-0 vierastappio Roman vieraana, kotitappiot Novaralle (0-1) ja Bolognalle (0-3) ja viimeisenä niittinä kauden toinen tappio Juvelle jonka jälkeen Ranieri sai vihdoin ja ansaitusti potkut. Koko tuon kauhean kärsimysmatkan ajan hän jaksoi puhua kurssin kääntymisestä ja paremmasta huomisesta jota Moratti säesti lupauksillaan luottamuksestaan häneen vaikka kaikkien tiedossa oli ettei kurssi käänny ellei penkinpäähän saada jotakuta muuta. Myös europelit loppuivat jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Marseillea vastaan. Tuostakin otteluparista oli mahdollisuudet jatkoon kunnes aivan toisen osaottelun lopussa syntyi jo tutuksi tullut karmea puolustuspään virhe josta vieraat iskivät itsensä jatkoon.
Jälleen oltiin samassa tilanteessa kuin syksyllä. Joukkue aivan tuuliajolla, mestaruustaistelusta ulkona ja joku pitäisi saada luotsaamaan uppoavaa alusta edes kauden loppuun asti. Paljon puhuttiin potkut Chelseasta saaneesta Andre Villas-Boasista, mutta portugalilainen ei ainakaan heti ollut valmis hyppäämään mukaan joten pestin sai hyvää työtä junnujoukkueessa tehnyt Andre Stramaccioni. Spekuloitiin, että portugalilainen tulisi puikkoihin kauden jälkeen. Hänen debyyttinsä oli todellakin ikimuistoinen: ensimmäinen kotipeli Genoaa vastaan ja lopputulos kendomainen 5-4 ja pari punikkia päälle. Mutta hänen kädenjälkensä näkyi jo peli-ilmeessä. Peli oli nopeampaa, mielikuvituksellisempaa ja rennompaa kuin kertaakaan Ranierin aikana. Mietin tuolloin että mitä ihmettä harmaahapsi oikein oli tehnyt tuolle voittamaan tottuneelle joukkueelle? Loppukauden ainoa tavoite oli päästä neljän sakkiin ja varmistaa CL-paikka ensi kaudeksi, mutta haave suli tasureihin ja pariin ratkaisevaan tappioon ja näin ollen Inter jäi ensimmäistä kertaa 11 vuoteen CL-pelien ulkopuolelle. Mutta yksi ilonaihe kaudesta kuitenkin jäi. Milano pysyi sinimustana koko kauden ajan kun serkut kaatuivat toistamiseen 4-2 numeroin.
Miten tästä eteenpäin? Mennyt kausi näytti joukkueen ongelmakohdat hyvin selvästi. Se on iäkäs, hidas ja osittain voitoista kylläinen. Foorumilla ja varmasti muuallakin on toivottu luudan lakaisevan joukkueen sisällä armotta. Fanien keskuudessa suosittu Ivan Cordoba pisti pillit pussiin ja siirtyi pukuhommiin. Pahasti flopanneet Forlan ja Zarate potkittiin samantien pihalle ja pahoja virheitä pitkin kautta puolustuksessa tehneen Lucion sopimus purettiin. Hämmentävin saaga kuitenkin on ollut Samir Handanovicin hankkiminen Udinesesta tolppien väliin ja puskista tullut Julio Cesarin syrjäyttäminen. Ei Inter häneen kaatunut viime kaudella, mutta ilmeisesti vanhaa kaartia halutaan nyt ulos vaikka väkisin. Toisaalta samaan aikaan viime kaudella huolella koomaillut Christian Chivu taas sai jatkosopparin...
Cesar lähtee ennen elokuun loppua jonnekin, Tottenhamista on ollut puhetta. Hän on liian hyvä 32-vuotiaanakin istumaan penkillä. Maicon on huhujen mukaan myös lähdössä ja mielestäni myös syksyllä 34-vuotta täyttävän Stankovicin olisi aika lähteä. Pazzini on myös pyytänyt siirtoa kun varmaa avauspaikkaa ei ensi kaudella ole tarjolla. Jostain käsittämättömästä syystä seurajohto ei käyttänyt optiota Polin ostamiseen ja hyvin esiintynyt keskikentän raataja palasi Doriaan ja paskalla säkällä siirtyy vielä serkkujen riveihin. Vitun hyvin hoidettu taas. Castaignos myytiin vain yhden kauden jälkeen takaisin hollantiin, mutta häneen panostettu summa saatiin kolminkertaisena takaisin joten ymmärrän tämän. Handanovic kauppojen yhteydessä Udineseen siirtyi myös hyvin viime kaudella esiintynyt nuori oikean laidan monikäyttömies Marco Faraoni. Vuosia kolmosvahtina mukana roikkuneen Paolo Orlandonin sopimus päättyi ja kuten Polinkin kohdalla, optiota Palombon kohdalla ei käytetty ja hänkin palasi Doriaan.
Yhdeksän pelaajaa on siis tähän mennessä ulostettu, mutta keitä on tullut sisään? Kesän ensimmäinen signaus oli jo monta vuotta haviteltu hyökkääjä Rodrigo Palacio Genoasta. Säröääniä kuului tämänkin kohdalla koska ikää on jo 30-vuotta ja tämä on kieltämättä ristiriidassa nuorennusleikkaus -puheiden kanssa. Otteet ovat kuitenkin olleet ihan hyviä kesän otteluissa joten suut ainakin toistaiseksi suppuun. Handanovic tuli jo mainittua ja puolustusta hankittiin vahvistamaan toppari Matias Silvestre Palermosta. Guarinin kohdalla optio käytettiin ja hän on nyt virallisesti Interin. Keskikentälle hankittiin todellinen sarjajyrä Gaby Mudingayi Bolognasta jota ainakin allekirjoittanut on ihmetellyt. Lainapesteiltään palasivat Jonathan, McDonald Mariga, Coutinho ja Marco Livaja. Lisäksi rinkiin on nostettu joukko junnujoukkueen pelaajia mutta nähtäväksi jää ketkä ovat mukana vielä elokuun jälkeen. Siirtoja on odotettavissa vielä sisään ja ulos. Monien havittelema Lucas Moura on jo Interin ulottumattomissa. Lisäksi huhuissa on liikkunut sellaisia nimiä kuin Andre Ayew, Ibrahim Afellay, Aly Cissokho, Andre Schurrle, Mathieu Debuchy jne. mutta nämä ovat todellakin vain huhujen asteella.
Kausi alkoi Interin osalta jo viime torstaina Eurooppa Liigan karsinnoilla Hajduk Splitiä vastaan josta tuloksena oli todella vakuuttava 0-3 vierasvoitto. Muodostelma oli jotain 4-3-3:n ja 4-3-1-2:n välillä ja hyvin todennäköisesti kauteen lähdetään juuri tuolla formaatilla. Ja tällä hetkellä paras saatavilla miehistö tuohon olisi:
-------------------Handanovic------------------
Jonathan-----Silvestre-----Samuel-----Nagatomo
-------J.Zanetti-----Cambiasso------Guarin------
----------------------Sneijder------------------
--------------Milito---------------Palacio-------
Luca Castellazzi on kelpo tuuraaja Handanovicille ja Ranocchia ja Samuel toppareiksi. Nuori Juan Jesus on monipuolinen vaihtoehto, koska pystyy pelaamaan pakkina kummallakin laidalla. Alvarez ja Coutinho vaihtoehtoja keskikentälle jos tarvitaan luovuutta ja Mudingayi jos kovuutta. Joel Obi vaihtoehto vasemmalle laidalle. Pazzini olisi mainio vaihtokärki mutta kun ego ei kestä penkkiä niin uusi kärki olisi hyvä saada ennen elokuun loppua. Nuorille kärjille Samuel Longolle ja Marco Livajalle nämä ympyrät ovat vielä liian isot.
Mitä tulevalta kaudelta sitten oikein uskaltaisi odottaa? A:ssa voi mielestäni odottaa haastajan roolia. Juve vaikuttaa tällä hetkellä materiaalinsa puitteissa vahvimmalta mestaruuskandidaatilta, varsinkin jos vielä saavat Van Persien houkuteltua sumusaarilta rinkiinsä. Roma on vahvistunut myös ja uskoisin heidän olevan korkealla mikäli pää vain kestää. Serkut ovat kysymysmerkki; kärjessä on Zlatanin kokoinen aukko jonka jonkun pitäisi täyttää, samoin puolustuksessa T.Silvan puuttuminen voi näkyä. Interillä on mahdollisuus kärkitaisteluun mikäli homma lähtee yhtä hyvin käyntiin kuin europeleissä. Selvää on että varsinkin puolustuspelin on sujuttava paremmin kuin viime kaudella, muuten menestyshaaveet voidaan unohtaa. Muut sektorit ovat ainakin tällä hetkellä hyvässä kunnossa kunhan uusi vaihtokärki saadaan vielä hankittua. Jos ja kun EL-karkeloihin selvitään, niin mahdollisuudet ovat tuolla materiaalilla mennä vaikka loppuun asti. Kaikki on pitkälti kiinni pelaajien asennoitumisesta tähän "jämä-liigaan". Jos Strama saa motivaation kohdalleen niin kaikki on mahdollista.
Sana on vapaa, FORZA INTER!!!
