FC Viikingit/2 - MPS/Atletico Malmi 1-2 (1-0)
Hieno päätös Atleticon vaihtelevalle kaudelle.
Shokkitappiot Lahen Pojille ja Kontu/LA:lle järkyttivät ainakin allekirjoittaneen mielenterveyttä, mutta tämänpäiväinen Viikingit-voitto osoitti jälleen, että lohkosta ei löytynyt yhtään sellaista joukkuetta, jota Atletico ei voisi hoidella. Voitto sarjanousijasta oli jo kevätkierroksella lähellä, mutta tuli lopulta toisessa kohtaamisessa lopulta ansaitusti.
Ensimmäisen puoliajan perusteella kotijoukkue oli erittäin kurinalainen ja pisti hieman normaalia useammista loukkaantumisista kärsineen Atleetti-ryhmän juoksemaan ihan tosissaan. Avausmaali tuli vähän puskista Atletico-puolustuksen lepsuillessa ja puoliajalla oli vähän sellainen fiilis, että näinköhän kausi päättyy tappioon. Toisella puoliajalla malmilaiset kuitenkin paransivat merkittävästi ja kotijoukkueen peli taas hajosi viimeistään vaihtojen myötä. Vaparista tullut tasoitusmaali antoi tarvittavan buustin Atleettien peliin, eikä toisen maalin jälkeen lisäosumatkaan olleet kaukana. Väittäisin, että 1-3 tai jopa 1-4 oli lähempänä kuin Viikkareiden tasoitus.
Vaikka Atletico oli näissä keskinäisissä otteluissa mielestäni parempi joukkue, ei se silti poista sitä tosiseikkaa, etteikö Viikingit ollut koko kautta tarkastellessa lohkon paras joukkue ja hankkinut nousun siten ansaitusti. Oikeastaan koko kärkikolmikko oli mielestäni juuri siinä järjestyksessä kuin kuuluikin. Viikingit pelasi selvästi ehjimmän ja tasapainoisimman kauden, jonka taso ei vaihdellut ottelusta toiseen juurikaan. Myös maaliero ja erityisesti vähäisin päästettyjen maalien määrä kielii tiukasta ja kurinalaisesta puolustuspelistä. Ainut kysymysmerkki nousi oikeastaan vain siitä, ettei joukkue onnistunut voittamaan muita kärkikolmikon jengejä kertaakaan. Onnittelut kuitenkin lohkovoitosta ja tsemppiä Kakkoseen, mikäli ottavat paikan vaan vastaan!
Toiseksi sijoittunut Reipas taas paukutti maaleja roppakaupalla ja keräsi pisteitä tasaisesti, vaikka en joukkuetta laskenutkaan varsinaisesti missään vaiheessa nousijakandidaatiksi. Niin vain eroa nousijaan oli lopulta ainoastaan yksi piste, ja sivusta toimintaa seuranneena uskoisin lahtelaistenkin olevan lopulta erittäin tyytyväinen loppusijoitukseensa. Kannattaakin toki olla!
Atletico näytti pitkään Viikkareiden pahimmalta kilpailijalta, mistä todisteena statsit muita kärkinelikon joukkueita vastaa (2-4-0) sekä toiseksi suurin tehtyjen maalien ja toiseksi pienin päästettyjen maalien määrä puhumattakaan tappioista, joista yksikään ei tullut yli yhdellä maalilla. Nämä tappiot olivat kuitenkin lopulta se syy, miksi malmilaisten pelit jatkuvat yhä Kolmosessa. On täysin anteeksiantamatonta, että kauden viisi häviötä tulivat sellaisia jengejä vastaan kuin Kontu/LA, Lahen Pojat, Allianssi, HerTo ja RiPS. Näistä erityisesti kaksi viimeisintä olivat toki hyviä joukkueita, mutta jos Viikingit kaatuu ja HyPS pystyttiin murjomaan murskalukemin, on silloin ongelmia ihan muissa asioissa kuin pelillisissä taidoissa.
Kaudesta ja pronssisijasta jäi kuitenkin tämän voiton myötä oikein positiivinen maku. Talven pelit näyttivät jo, että joukkue tulee taistelemaan varmasti vähintään keskikastissa, mutta sijoitus "palkintopallille" oli kuitenkin positiviinen yllätys. Matkaan tarttui useita hienoja päänahkoja, eikä sovi väheksyä sitäkään, että Atletico otti nyt ensimmäistä kertaa kiinnityksen Koillis-Helsingin herruudesta sekä pisteissä että sarjasijoituksessa mitattuna. Ämpsin toinen joukkue ja Puipa jäivät odotetusti taakse, mutta muutenkin helsinkiläisistä Kolmosen jengeistä ainoastaan Myllypuro, Kiffen ja Viikingit sijoittuivat korkeammalle.
Täytyy toivoa, että kehityskulku jatkuu tällaisena jatkossakin, ja miksei jatkuisi!
