Jos Mypa saa Fluminenselta koko kaudeksi ilmaiseksi vaikka viisi tasokasta pelaajaa, jonka palkkakulut olisivat 60000e per kausi, niin Mypahan hyötyy kuviosta sen 300000 euroa. Miksi se on eri asia kuin saada suoraan rahaa?
Lainasopimukset ehdolla, että lainaava seuraa maksaa palkkakulut kuuluvat jalkapalloon ja ovat hyväksyttyjä.
Lukeeko sopimuksessa, että määräysvaltaa on annettu singaporelaisille?
Kyllä.
Tosin näköjään ihan peluuttamiseen asti ei määräysvaltaa annettu.
TamU oli neuvotellut kaudelle 2011 markkinointisopimuksesta singaporelaisen yrityksen ESP:n kanssa. ESP oli maksanut TamU:lle marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana kolmessa erässä yhteensä 299 961 euroa. Veikkausliiga oli loppuvuodesta 2010 kehottanut olemaan tekemättä yhteistyötä ESP:n kanssa ja Veikkausliigan kannanotto oli toimitettu myös TamU:n tietoon. Helmikuussa 2011 TamU:lle oli ilmoitettu, että ESP:n oli epäilty syyllistyneen otteluiden lopputulosten järjestelyihin. ESP oli vaatinut TamU:a palauttamaan rahat.
Palloliiton kurinpitovaliokunta oli oma-aloitteisesti aloittanut TamU:n menettelyn arvioinnin rangaistusmääräysten näkökulmasta. Palloliiton kurinpitovaliokunta on antanut päätöksen 14.4.2011. Kurinpitovaliokunta on päätöksellään sulkenut TamU:n kilpailutoiminnasta kaudelle 2011. Arvioidessaan TamU:n ja ESP:n välisen sopimuksen voimassaoloa, valitusvaliokunta totesi seuraavan.
Kurinpitomenettelyn näkökulmasta kysymys oli ensisijaisesti siitä, oliko TamU yhteydenpidollaan ESP:hen syyllistynyt Palloliiton tai sen jäsenseurojen etua vahingoittavaan toimintaan. Kyseessä ei ole ollut siten niinkään sopimusoikeudellinen tulkintariita. Ratkaisevaa merkitystä ei tullut siten antaa sille, oliko TamU:n ja ESP:n välille syntynyt osapuolia velvoittava sopimus vai oliko sopimus jäänyt vasta neuvotteluasteelle.
FIFA:n pelaajan asemaa ja siirtoja koskevien sääntöjen 18 bis 1 kohdan määräyksen tarkoituksena oli estää kolmannen osapuolen mahdollisuus vaikuttaa seuran itsenäisyyteen, toimintatapoihin ja joukkueen suorituksiin koskien pelaajien palkkaamista ja siirtoihin liittyviä asioita. TamU:n ja ESP:n välistä sopimusluonnosta oli arvioitava FIFA:n määräysten vastaisuuden kannalta ainakin seuraavilta osiltaan:
· ESP:llä oli oikeus toimittaa TamU:n käyttöön 6-10 pelaajaa eli jalkapallojoukkueen pelaajien lukumäärään nähden huomattava määrä;
· TamU:lla oli velvollisuus myydä muut kuin ESP:n toimittamat ulkomaalaiset pelaajat; ESP oli sitoutunut maksamaan TamU:lle toimittamiensa pelaajien kustannuksista 400 000 euroa kaudessa eli huomattavan korvauksen;
· ESP:llä oli oikeus saada TamU:lta kauden jälkeen takaisin 400 000 euroa, jos ESP:n pelaajat eivät olleet saaneet riittävästi peliaikaa kauden Veikkausliigaotteluissa;
· sopimusluonnoksen mukaan ESP:n TamU:lle ensimmäisenä sopimusvuotena maksettava rahamäärä yli 800 000 euroa oli erittäin huomattava osa TamU:n vuosibudjetista.
Kyseisen sopimusluonnoksen mukaista sopimusta olisi selvästi pidettävä FIFA:n pelaajan asemaa ja siirtoja koskevien sääntöjen 18 bis 1 kohdan vastaisena, vaikka TamU:n valmentajalle olisi jätettykin lopullinen määräysvalta pelaajien peluuttamisen suhteen.
Yleisen elämänkokemuksen perusteella ei voida pitää lainkaan uskottavana, että entuudestaan tuntematon yhteistyökumppani antaa 300 000 euroa rahaa ehdoitta ja ilman rahan vastaanottajan taloudellisen aseman selvittelyä, ellei rahanantajan liiketoiminta liity rikollisuuteen tai harmaaseen talouteen. TamU:n on täytynyt tiedostaa riskit, jotka ovat liittyneet yhteistyöhön ESP:n kanssa. TamU on ottanut ESP:ltä vastaan lähes 300 000 euroa ja peluuttanut harjoitus- ja Liigacupin otteluissa ESP:n toimittamia pelaajia, joten TamU oli suhtautunut täysin välinpitämättömästi siihen varsin todennäköiseen mahdollisuuteen, että yhteistyö ESP:n kanssa on ollut sääntöjen vastaista sekä suomalaisen jalkapallon, Palloliiton ja seurojen etua vahingoittavaa toimintaa. TamU on rikkonut Paloliiton sääntöjen kohtaa 5 §:n 2 momenttia sekä rangaistusmääräysten 2 §:n a ja g kohtaa.
TamU oli ottanut vastaan singaporelaiselta yhtiöltä noin 300 000 euroa. Sopimusluonnosten perusteella oli pääteltävissä, että tämän yhtiön tarkoituksena oli vaikuttaa TamU:n pelaajapolitiikkaan siten, että se rikkoisi FIFA:n sääntöjen 18 bis kohtaa. Tällä toiminnalla TamU oli aiheuttanut vahinkoa suomalaisella jalkapalloilulle yleensä sekä erityisesti Veikkausliigalle ja Palloliitolle. TamU:n olisi pitänyt ymmärtää, että toiminta oli sääntöjen vastaista ja aiheuttaa vahinkoa tullessaan julkisuuteen.
TamU:n olisi pitänyt ottaa yhteyttä Palloliittoon ennen rahojen vastaanottamista. Palloliiton toimihenkilö oli kehottanut pitämään etäisyyttä singaporelaiseen tahoon. Myöhemmin TamU oli ollut yhteydessä Palloliittoon yhteistyön osalta, mutta se ei ollut ilmoittanut tarkkaan, minkälaisesta sopimusluonnoksesta oli kysymys eikä sitä, että se oli ottanut jo rahaa vastaan. Sen jälkeen, kun Palloliitto oli saanut sopimusluonnoksen käyttönsä tammikuun 2011 lopussa, Palloliitto oli ilmoittanut yhteistyön olevan sääntöjen vastaista.
TamU:n toimintaa tulee arvioida sopimuksen sisällön ja luonteen perusteella eikä sillä ollut merkitystä, mikä taho oli sopimuskumppanina. Sopimuskumppanin tarkoitus oli saada vaikutusvaltaa TamU:n pelaajapolitiikassa ja osittain tällaista vaikutusvaltaa oli jo saatu. Tätä tukee myös se, että sopimuskumppani oli sijoittanut huomattavan summan rahaa TamU:lle. Tällaisen rahamäärän sijoittaminen ei yleensä tapahdu ilman, että sijoittaja saisi huomattavan vastasuorituksen.
Asiassa on riidatonta, että TamU oli käynyt syksystä 2010 alkaen sopimusneuvotteluita singaporelaisen ESP:n kanssa. Asiassa esitettyjen kahden allekirjoittamattoman sopimusluonnoksen mukaan ESP voisi toimittaa TamU:n käyttöön 6-10 pelaajaa (sopimusluonnos kohta 2.2.). Kohdan 2.15. mukaan käynnistysrahana ESP maksaa marraskuussa 2010 kaikkiaan 200 000 euroa, joulukuussa 2010 yhteensä 50 000 euroa ja tammikuussa 2011 samoin 50 000 euroa.
Asiassa on edelleen riidatonta, että TamU oli marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana saanut ESP:ltä noin 300 000 euroa ja lisäksi tammikuussa 2011 ESP oli toimittanut kolme pelaajaa TamU:n käyttöön. Nämä pelaajat olivat pelanneet Liigacupin ja Lahticupin otteluissa.
Sopimusneuvotteluiden alkuvaiheesta TamU:n toimitusjohtaja Deniz Bavautdin on suullisessa käsittelyssä kertonut, että ESP oli 20.9.2010 ottanut ensimmäisen kerran yhteyttä ja tuolloin kysymys oli koskenut turnauksen järjestämistä lokakuussa 2010. TamU oli ilmoittanut, ettei turnauksen järjestäminen ollut mahdollista ja Bavautdin oli 24.9.2010 lähettänyt sähköpostiviestin Palloliiton toimihenkilölle. Tämän jälkeen noin kahden viikon kuluttua ESP oli ollut uudestaan yhteydessä ja ehdottanut pelaajien välittämiseen liittyvää yhteistyötä TamU:n kanssa. Lokakuussa 2010 TamU:n taloudellinen tilanne oli ollut huono ja eri rahoitusvaihtoehtoja oli tutkittu. Neuvotteluja ESP:n kanssa oli jatkettu. Neuvotteluissa oli ollut esillä sellainen yhteistyö, että ESP välittää pelaajia TamU:iin ja pelaajat pyritään myymään ulkomaisiin seuroihin. Pelaajien myynnistä saadut varat oli tarkoitus jakaa osapuolten kesken. Lokakuun 2010 lopussa TamU oli pyytänyt rahaa ESP:ltä 300 000 euroa ja tämän jälkeen oli ryhdytty laatimaan sopimusluonnosta. Yhteistyösopimusta ei ole koskaan allekirjoitettu eikä TamU ole ollut valmis hyväksymään kaikkia niitä ehtoja, joita kahdessa viimeisimmässä sopimusluonnoksessa oli ollut.
Bavautdin on kertonut, että TamU oli pyrkinyt selvittämään ESP:n taustoja internetin kautta ja se oli saanut käyttöön myös yhtiön rekisteriotteen. Edelleen rahat oli vaadittu toimitettavaksi TamU:n Nordea-pankissa olevalle tilille eikä Nordea ollut havainnut mitään epäilyttävää rahojen toimittamisessa. Marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana TamU oli saanut rahaa noin 300 000 euroa.
Tammikuussa 2011 Jalkapalloliiga ry:n toimitusjohtaja Marjamaa oli tiedustellut, oliko TamU:lla yhteistyötä singaporelaisen ESP-yhtiön kanssa. Tällöin Marjamaalle oli toimitettu sopimusluonnos. Marjamaa oli toimittanut sopimusluonnoksen Palloliiton toimitusjohtaja Lipposelle. Marjamaa ja Lipponen olivat kehottaneet olemaan varovaisia yhteistyössä, mutta yhteistyötä ei ollut kuitenkaan kielletty. Tammikuussa TamU oli saanut kolme pelaajaa, joita oli peluutettu Liigacupissa ja Lahticupissa.
Palloliiton toimitusjohtaja Lipponen on kertonut, että hän oli saanut tiedon TamU:n ja ESP:n välisistä neuvotteluista 20.1.2011. Tieto oli tuolloin tullut Jalkapalloliiga ry:n toimitusjohtajalta eikä TamU:lta. Yhtiön taustoja oli selvitetty FIFA:n kautta ja ESP:llä epäiltiin olleen liittymä ottelun lopputuloksen manipulointiin. TamU:n ja ESP:n välisen sopimuksen luonnokseen liittyi myös pelaajamääriin liittyen poikkeuksellisia ehtoja ja sopimusluonnoksen perusteella kolmas osapuoli oli saamassa liiallisen vaikutusvallan. Kysymyksessä oli FIFA:n sääntöjen artiklan 18 bis vastainen sopimus. Lipponen oli ollut yhdessä Marjamaan kanssa TamU:n hallituksen kokouksessa 2.2.2011 ja tuolloin TamU:lle oli kerrottu yhtiön taustat ja että asia viedään FIFA:n tutkittavaksi, jos sopimus on tehty.
Jalkapalloliiga ry:n toimitusjohtaja Marjamaa on kertonut, että joulukuussa 2010 eräs toinen Veikkausliigassa pelaava seura oli ollut yhteydessä häneen ja kertonut ESP:n yhteydenotosta. Tuolloin Marjamaa oli saanut tietoonsa, että TamU oli mahdollisesti käynyt neuvotteluita ESP:n kanssa. Marjamaa oli 30.12.2010 ollut yhteydessä TamU:n toimitusjohtajaan ja saanut tietää TamU:n yhteydenpidosta singaporelaiseen yhtiöön. Marjamaa oli 4.1.2011 pyytänyt TamU:a ottamaan yhteyttä Palloliittoon. Tammikuussa 2011 TamU oli ilmoittanut ottaneensa rahaa vastaan. Marjamaa oli toimittanut sopimusluonnoksen Palloliiton toimitusjohtajalle ja Palloliitto oli ollut yhteydessä FIFA:aan. Veikkausliigan työvaliokunnan käsityksen mukaan tilanteessa, jossa ESP:n taustoja ei tiedetty, yhteistyö oli liian hyvää ollakseen totta. Marjamaan käsityksen mukaan TamU oli 2.2.2011 hallituksen kokouksessa vastentahtoisesti luopunut yhteistyöstä ESP:n kanssa.
Veikkausliigan työvaliokunta on 14.12.2010 todennut alun perin eräälle toiselle seuralle antamassaan ESP:tä koskeneessa kannanotossa, että singaporelaisen yrityksen tapa lähestyä seuraa oli omiaan herättämään epäilyjä. UEFA on eri yhteyksissä varoittanut kansallisia liittoja ja liigoja kansainvälisistä toimijoista, joiden liiketoiminta on käytännössä vedonlyöntihuijaus. Eri puolilla Eurooppaa seuroille tehdyt tarjoukset noudattelevat samantapaista kaavaa: liian hyvää ollakseen totta ja rehellistä. Veikkausliigan työvaliokunta on kehottanut äärimmäiseen varovaisuuteen jatkoneuvottelujen suhteen. Työvaliokunnan kannanotto on toimitettu tiedoksi TamU:lle 30.12.2010.
Asiassa esitetyn, TamU:n hallituksen kokouksen pöytäkirjan 2.2.2011 mukaan Palloliiton ilmoituksen mukaan ESP:tä edeltänyt yhtiö Football 4 You oli FIFA:n tutkittavana epäiltynä sopupeleistä. Koska samoja henkilöitä oli liitetty myös TamU:n neuvottelukumppaniin, TamU ei tule allekirjoittamaan sopimusta ESP:n kanssa.
(3.3) TamU:n menettelyä koskeva oikeusturvalautakunnan arviointi
Oikeusturvalautakunta toteaa, että TamU:n neuvottelut ESP:n kanssa olivat alkaneet lokakuun alkupuolella 2010. TamU oli jo lokakuun loppupuolella pyytänyt ESP:ltä rahaa noin 300 000 euroa. ESP oli toimittanut marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana kolmessa erässä pyydetyn rahamäärän. Tämä rahamäärä oli vastannut sitä, mitä sopimusluonnokseen oli kirjattu ”käynnistysrahaksi”.
ESP on puolestaan toimittanut tammikuussa 2011 kolme pelaajaa TamU:n käyttöön, vaikka TamU ei ollut pelaajia pyytänyt. TamU oli peluuttanut näistä yhtä ja heidän sijalleen tulleita toisia pelaajia.
Asiassa esitettyjä sopimusluonnoksia ei ole allekirjoitettu.
Oikeusturvalautakunta toteaa, että osapuolten toiminta – TamU on vastaanottanut 300 000 euroa ja ESP on toimittanut pelaajia, joita TamU on käyttänyt – osoittaa, että osapuolet ovat toimineet vastavuoroisesti kuten sopijapuolet sopimussuhteessa menettelevät ja ryhtyneet toteuttamaan sopimusta. Näin pitkälle edennyt toiminta on epäilemättä myös luonut osapuolten välille sidonnaisuutta, johon kuuluu lojaalisuutta. Kun lisäksi otetaan huomioon TamU:n vaikea taloudellinen tilanne, sidonnaisuus on antanut ESP:lle mahdollisuuden vaikuttaa TamU:n urheilulliseen toimintaan.
Lautakunta toteaa, että FIFA:n sääntöjen artiklan 18 bis 1 kappaleen mukaan ratkaisevaa asiassa on ulkopuolisen tahon vaikutusmahdollisuus eikä se, mitä seura ulkopuolisesta tahosta tietää tai mitä tahosta yleensä tiedetään. Kuitenkin arvioitaessa TamU:n menettelyä järjestöjen etua loukkaavana rangaistusmääräyksien 2 §:n g kohdassa tarkoitettuna menettelynä, näillä näkökohdilla voi olla merkitystä.
Oikeusturvalautakunta toteaa aluksi, että seura on lähtökohtaisesti itse vastuussa toiminnastaan. Liitolta väitetyksi saatujen neuvojen tai niin sanottujen lupien merkitys voi tulla arvioitavaksi vain esimerkiksi, jos on tarkka selko millaisia tietoja liitolle on annettu ja mitä on kysytty.
TamU:n yhteydenotto Palloliittoon 24.9.2010 oli koskenut turnauksen järjestämistä. Sähköpostiviestissä ei mainita muunlaisen yhteistoiminnan käynnistämisestä. Sähköpostiviestissä Bavautdin pyytää Palloliiton toimihenkilöä selvittämään FIFA:n kautta ESP:n taustoja. Koska sähköpostiviestissä ei mainita tarkoituksena olleen yhteistyösopimusneuvotteluiden käyminen ESP:n kanssa, TamU ei ole voinut tämän sähköpostiviestin perusteella olla siinä käsityksessä, että yhteistyötä on mahdollista jatkaa, ellei Palloliiton taholta muuta ilmoiteta.
Noin kaksi viikkoa tämän sähköpostiviestin jälkeen TamU oli vasta aloittanut varsinaiset yhteistyöhön tähtäävät neuvottelut ESP:n kanssa, josta TamU ei ollut ilmoittanut Palloliitolle.
Palloliiton toimitusjohtaja oli kertomansa mukaan saanut tiedon sopimusneuvotteluista 20.1.2011 ja hän oli pitänyt sopimusluonnosta määräysten vastaisena. FIFA:aan suoritetun yhteydenoton jälkeen ESP:n taustoissa oli havaittu epäilyttäviä piirteitä ja ESP:n taustalla olleen yhtiön oli epäilty olleen mukana manipuloimassa erään kansainvälisen jalkapallo-ottelun lopputulosta.
Oikeusturvalautakunta toteaa, että ryhtyessään neuvottelemaan sopimusta ESP:n kanssa TamU ei ole ollut tietoinen ESP:n taustoista eikä yhtiön taustalla toimivien henkilöiden toiminnasta. Kuitenkaan ESP:n ei ole näytetty olleen sillä tavoin vakiintunut toimija jalkapallon parissa, että ESP:n taustojen olisi voitu katsoa olleen kunnossa ilman riittävää selvittelyä. Erityistä aihetta tällaiseen selvittelyyn on antanut se, että sopimusluonnoksista on selvästi ilmennyt ESP:n pyrkimys hankkia FIFA:n sääntöjen vastaista vaikutusvaltaa TamU:n pelaajapolitiikkaan.
TamU on marraskuussa 2010 pyrkinyt ESP:ltä itseltään saamaan selvää ESP:stä. Kun otetaan huomioon sopimusluonnoksista ilmennyt ESP:n edellä mainittu pyrkimys ja yhteistoiminnan taloudellinen arvo, tällaista selvittelyä ei voida pitää riittävänä.
Edellä lausutun kaltaisessa tilanteessa pitkälle edenneiden sopimusneuvotteluiden käyminen sekä sopimuksen toteuttamiseen ryhtyminen rahojen vastaanottamisella ja ESP:n toimittamien pelaajien peluuttamisella osoittaa, että TamU on ollut valmis taloudellista hyötyä saadakseen ryhtymään sellaiseen yhteistyöhön, joka on yhtäältä ollut johtamassa FIFA:n sääntöjen artiklan 18 bis 1 kappaleen vastaiseen kolmannen tahon vaikutusmahdollisuuteen seuran päätöksentekoon ja toisaalta on vahingoittanut Palloliiton rangaistusmääräysten 2 §:n g kohdassa tarkoitettua järjestöjen etua
Perusteet kurinpitoseuraamuksen määräämiselle ovat siten olemassa.
Pelaajien lainaaminen kuitenkin lienee FIFAn sääntöjen artiklan 18 bis 1 kappaleen mukaista?
Jollei niin kansalaisvelvollisuutesi on tehdä kantelu Veikkausliigalle.
Mikä merkitys sillä on, että myöhemmin käy ilmi yhteistyökumppanin ottelunfiksaustaustat?
Jälkeenpäinhän se on vähän ikävää, mutta TamUn kohdalla ei ollut siitäkään:
TamU oli neuvotellut kaudelle 2011 markkinointisopimuksesta singaporelaisen yrityksen ESP:n kanssa. ESP oli maksanut TamU:lle marraskuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana kolmessa erässä yhteensä 299 961 euroa. Veikkausliiga oli loppuvuodesta 2010 kehottanut olemaan tekemättä yhteistyötä ESP:n kanssa ja Veikkausliigan kannanotto oli toimitettu myös TamU:n tietoon. Helmikuussa 2011 TamU:lle oli ilmoitettu, että ESP:n oli epäilty syyllistyneen otteluiden lopputulosten järjestelyihin. ESP oli vaatinut TamU:a palauttamaan rahat.
TamU on pitkähkön ajan kuluessa ottanut huomattavan määrän rahaa vastaan ESP:ltä. Yhteistyö on päättynyt vasta sen jälkeen, kun Palloliiton ja Jalkapalloliiga ry:n toimitusjohtajat ovat vaatineet yhteistyön lopettamista. Ryhtymällä yhteistyöhön tuntemattoman tahon kanssa ilmeisistä vahingollisista seurauksista välittämättä TamU on osoittanut ajatelleensa vain omaa välitöntä taloudellista etuaan jalkapalloilun edusta piittaamatta.
Nyt siis odotellaan, että kieltääkö Palloliitto tai Veikkausliiga yhteistyön Fluminensan kanssa.
Jos Fluminensesta paljastuu vaikka vuoden päästä jotain pelien fiksailuja tai sopupelihässäkkää, niin tarkoittaako se sitten automaattisesti Mypan lakkauttamista?
Seuran lakkauttaminen on mahdoton rangaistus.
Se vaatisi jo melkoista rikollista toimintaa ja edes TamUa tai RoPSia ei lakkautettu vaikka näistä etenkin TamUn johtoa tuomittiin sittemmin rahanpesusta.
Tämähän nyt ei ole eurooppalaisen futiksen viime vuosien tapahtumia katsoessa mitenkään mahdoton ajatus.
Ok...
