Taktiikka- ja pelitapakeskusteluotsikko

[koera]

Pirlo on puhdas, ja ehkä puhtain maailmassa, puolustava keskikenttä pelaaja.

Joko kyseessä on termin väärinkäsitys, tai sitten ollaan ajatuksenkin tasolla täysin hakoteillä. Markus Heikkinen on hyvä esimerkki puhtaasta puolustavasta kk:sta, linjan suojeliasta ja taktisten rikkeiden tekijästä. Marcel Desailly on toinen hyvä esimerkki kaverista joka on lähes puhtaasti puolustusorientoitunut.

Pirlo on regista, ohjaaja. Tätä termiä ehkä hait? Suomen maajoukkueessa Roman Eremenko pelaa usein pelinrakentajana kk:n pohjalla, mutta ei ole pelinohjaamisessa vielä Suuren Mestarin tasolla. Jari Litmanen oli muuten tuossa taidossa ehdotonta eliittiä, muttei pysytellyt Pirlon tapaan "linssin takana", asemassa josta näkee mahdollisimman paljon kenttää pelaajineen.

[Hylje]

Joko kyseessä on termin väärinkäsitys, tai sitten ollaan ajatuksenkin tasolla täysin hakoteillä. Markus Heikkinen on hyvä esimerkki puhtaasta puolustavasta kk:sta, linjan suojeliasta ja taktisten rikkeiden tekijästä. Marcel Desailly on toinen hyvä esimerkki kaverista joka on lähes puhtaasti puolustusorientoitunut.

Pirlo on regista, ohjaaja. Tätä termiä ehkä hait? Suomen maajoukkueessa Roman Eremenko pelaa usein pelinrakentajana kk:n pohjalla, mutta ei ole pelinohjaamisessa vielä Suuren Mestarin tasolla. Jari Litmanen oli muuten tuossa taidossa ehdotonta eliittiä, muttei pysytellyt Pirlon tapaan "linssin takana", asemassa josta näkee mahdollisimman paljon kenttää pelaajineen.

Näin itsekin ajattelin, mutta selain kaatui yöllä...

Mielestäni Felitto oli vähän kujalla.

Eli otetaan uudestaan mitä olin kirjoittamassa...
Pirloa en pidä tilastoistaan huolimatta mitenkään erikoisena puolustussuunnan pelaajana, vaan enemmänkin pelinrytmittäjänä ja quarterbackina, joka vaatii suojelua ja liikettä ympärilleen. Toki erinomaisen pelikäsityksensä takia sitten katkoo varsin hyvin, mutta jos kahden pohjalla pelataan, pitää sen vieruskaverin olla oikeasti sellainen gattusomainen ikiliikkuja, koska tyhjän tilan etsintä on ominta Pirlolle.

En tiedä puhutaanko tässä nyt samasta Xabista eli Alonsosta. Mielestäni Xabi pelaa todella varmistelevaa roolia ja joutuu usein tilanteeseen, jossa joutuu ottamaan keskikentällä yksin vastaan vastustajien vastahyökkäyksiä. Toki Xabi on aggressiivisempi pelaaja kuin Pirlo, mutta myös todella verkkainen pelaaja liikkeeltään. Hyökkäyssuuntaan sitten pirlomaisesti toimii quarterbackina ja hyötyy tilasta jonka saa toppareiden ja muun keskikentän väliin, vastustajien harvoin prässätessä Realia hirveän rohkeasti. Realin pallollisesta "ylivoimaisuudesta" huolimatta Xabi lähtee lopulta äärimmäisen harvoin tukemaan hyökkäyksiä sen ensimmäisen syötön jälkeen, sen roolin jäädessä usein sitten sille vieressä olevalle pelurille (Khedira, Modric), joka sitten on selkeästi enemmän box-to-box tyyppiä. Pirlo kuitenkin jatkaa liikettä tasaisen verkkaisesti ylöspäin ollen selvästi aktiivisempi hyökkäyskolmanneksella kuin espanjalainen virkaveljensä.

Schweini on tosiaan näistä kolmesta selvästi monipuolisin pelaaja. Ei ehkä yhtä loistelias pitkien syöttöjen antaja, mutta myös virkaveljiään huomattavasti liikkuvampi ja aggressiivisempi pelaaja molempiin suuntiin. On myös urallaan pelannut kaikkia keskikentän rooleja laitoja myöten, joten tuo box-to-box -rooli sopii jo senkin takia luonnostaan paremmin kuin selkeä ankkurin rooli, jossa ominaisuudet menisivät ehkä hieman hukkaan ja johon Bayernilla on mahdollisuus laittaa sen paikan erikoismies Martinez. Lisäksi tuo Bayernin todella aktiivinen pelitapa (ja Bundesliigan tempo) oikeastaan vaatii, että keskikentän keskeltä löytyy todella hyvin ominaisuuksiltaan toisiaan tukeva aisapari, joista molemma ovat pallollisina rohkeita ja varmoja. Väittäisin, että tuossa Schweinin roolissa eivät esimerkiksi Pirlo tai Xabi pärjäisi, mutta Schweini pärjäisi Pirlon tai Xabin rooleissa mainiosti.

Jossittelu ja omat näkemykset

[iivu]

Näin itsekin ajattelin, mutta selain kaatui yöllä...

Mielestäni Felitto oli vähän kujalla.

Pirloa en pidä tilastoistaan huolimatta mitenkään erikoisena puolustussuunnan pelaajana, vaan enemmänkin pelinrytmittäjänä ja quarterbackina, joka vaatii suojelua ja liikettä ympärilleen. Toki erinomaisen pelikäsityksensä takia sitten katkoo varsin hyvin, mutta jos kahden pohjalla pelataan, pitää sen vieruskaverin olla oikeasti sellainen gattusomainen ikiliikkuja, koska tyhjän tilan etsintä on ominta Pirlolle.

.. sorry vaan, mutta ei kovin hyvin toimi nämä englanninkieliset termit - varsinkaan muista lajeista importattuna - noin taktiikkasanastona. Jalkapallotaktiikan sanastohan on ilman muuta italialainen, eikä vähiten siksi että se on kaikkein monipuolisin, yksityiskohtaisin, tarpeisiin muovautunein ja ammattilaisten keskuudessa eittämättä painoarvoisin olemassa oleva jalkapalloilun kielitermistö. Mielelläänhän sitä näkisi Suomessakin puhuttavan vaikkapa registasta, trequartistasta tai fantasistasta samalla tavoin kuin jo tehdään liberosta tai catenacciosta, ettei joutuisi törmäämään näihin hullunkurisiin lainauksiin yli lajirajojen.

Kannattaa muistaa, että englanninkieliset termit kuten second striker - jonka engelsmannit vieläpä sekoittavat usein trequartistaan - tai winger ovat nekin suoria käännöksiä italiasta. Italiassa toisaalta vastavuoroisesti on kyllä stopper, eli toppari, jolla alun perin tarkoitetaan Vittorio Pozzon 2-3-2-3 -metodisysteemin centromedianoa, joka laskettiin merkkaamaan vastustajan keskushyökkääjää. Mutta toinenkin tulee mieleen, nimittäin target. Pitkä päätyyn ja perään -taktiikka ei kai jostain syystä ole sisäistynyt italialaiseen mentaliteettiin niin vahvasti, että sille olisi keksitty oma vastine.

[nate]

Jokuhan (SirLoser?) voisi jaksamisensa rajoissa alkaa vetää topikkia, jossa kehitettäisiin suomalaista jalkapallosanastoa tai jotain.

[ex_SOllie]

.. sorry vaan, mutta ei kovin hyvin toimi nämä englanninkieliset termit - varsinkaan muista lajeista importattuna - noin taktiikkasanastona. Jalkapallotaktiikan sanastohan on ilman muuta italialainen, eikä vähiten siksi että se on kaikkein monipuolisin, yksityiskohtaisin, tarpeisiin muovautunein ja ammattilaisten keskuudessa eittämättä painoarvoisin olemassa oleva jalkapalloilun kielitermistö. Mielelläänhän sitä näkisi Suomessakin puhuttavan vaikkapa registasta, trequartistasta tai fantasistasta samalla tavoin kuin jo tehdään liberosta tai catenacciosta, ettei joutuisi törmäämään näihin hullunkurisiin lainauksiin yli lajirajojen.

Kannattaa muistaa, että englanninkieliset termit kuten second striker - jonka engelsmannit vieläpä sekoittavat usein trequartistaan - tai winger ovat nekin suoria käännöksiä italiasta. Italiassa toisaalta vastavuoroisesti on kyllä stopper, eli toppari, jolla alun perin tarkoitetaan Vittorio Pozzon 2-3-2-3 -metodisysteemin centromedianoa, joka laskettiin merkkaamaan vastustajan keskushyökkääjää. Mutta toinenkin tulee mieleen, nimittäin target. Pitkä päätyyn ja perään -taktiikka ei kai jostain syystä ole sisäistynyt italialaiseen mentaliteettiin niin vahvasti, että sille olisi keksitty oma vastine.

joku visionaari kayttaa ainoana maailmassa futiskontekstissa termia quarterback (jota siis yksikaan englantilainen tai suomalainenkaan ei kayttaisi), ja keksit siita "tyylikkaan" aasinsillan sille, etta kaikkien pitaisi kayttaa italian terminologiaa futisyhteyksissa .

Tunnet italialaista (futis)kulttuuria varmaan vahan alusta, mutta yksilmainen ja kritiikiton tapasi patea silla ketjusta toiseen ei jata epailysta siita, etta olet provoilijaksikin hieman stupido. Quarterbackien maasta loytyy yksi mahdollisesti vielakin osuvampi termi: douchebag.

[iivu]

Quarterbackien maasta loytyy yksi mahdollisesti vielakin osuvampi termi: douchebag.

.. onko tämä jotain shampoota ? Kyselee naapurintyttö Kerttu Remmel.

[SirL]

Jokuhan (SirLoser?) voisi jaksamisensa rajoissa alkaa vetää topikkia, jossa kehitettäisiin suomalaista jalkapallosanastoa tai jotain.

Tästä oli edellisellä sivullakin juttua, mutta tällainen ketju on olemassa koeran avaamana Jalkapallokulttuuri-puolella, jonne nämä viimeisimmät viestit voisi mielestäni siirtää.

Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että suomalainen jalkapallotermistö on köyhää, mutta en ole taas sitä mieltä, että ne pitäisi suoraan lainata sen enempää italiasta kuin englannistakaan, vaan tarvittavat termit tulee luoda ihan suomen kielellä niille asioille, joihin vielä suomen kielistä termiä ei ole olemassa. Remmel sen sijaan veti UL:ssä kaikkien aikojen rimanalituksen kun alkoi vääntämään ulkomaalaisperäisiä termejä sellaisille asioille, joista on jo olemassa suomalaisetkin vastineet.

koeran avaama ketju "Suomalainen jalkapallosanasto" siis tässä: http://futisforum2.org/index.php?topic=149510.msg7284298#msg7284298

[koera]

No niin, siirsin termejä koskevaa keskustelua edellämainittuun otsikkoon jalkapallokulttuuriosion alle: http://futisforum2.org/index.php?topic=149510.0

[Hylje]

joku visionaari kayttaa ainoana maailmassa futiskontekstissa termia quarterback (jota siis yksikaan englantilainen tai suomalainenkaan ei kayttaisi), ja keksit siita "tyylikkaan" aasinsillan sille, etta kaikkien pitaisi kayttaa italian terminologiaa futisyhteyksissa .

Tunnet italialaista (futis)kulttuuria varmaan vahan alusta, mutta yksilmainen ja kritiikiton tapasi patea silla ketjusta toiseen ei jata epailysta siita, etta olet provoilijaksikin hieman stupido. Quarterbackien maasta loytyy yksi mahdollisesti vielakin osuvampi termi: douchebag.

Pakko vielä tähän liittyen.

http://www.telegraph.co.uk/sport/football/teams/italy/9357574/Euro-2012-Andrea-Pirlo-plays-quarterback-in-role-as-Italys-deep-lying-playmaker.html

[Tunnelointimikroskooppi]

Nyt tulee juttua CL-finaalista.







Schweini pyrki varsinkin ottelun alkupuolella tekemään peliä erittäin alhaalta. Välillä hän putosi jopa alimmaksi käytännössä kolmen alakertaan, jolloin Bayern pystyi muodostamaan 3-v-2-tilanteen Lewaa ja Reusia vastaan.

Kuten ZM:n Cox on ansiokkaasti jo aiemmissa kirjoituksissaan tuonut esiin, Schweinilla tuntuu olevan vaikeuksia päästä peliin mukaan kovien pelien aluissa, kun tempo on kovempi ja vastustaja prässää voimaakkasti. Otteluiden rauhoittuessa loppua kohden hän alkaa sitten paremmin löytämään tilaa ja pääsee siten pyörittämään peliä. Näin kävi myös lauantaina.

Ylhäältä häirinneiden Lewan ja Reusin tehtävänä ei kuitenkaan ollut niinkään voimakas prässi toppareihin, vaan estää Bayernin pelaaminen sen keskikentän pohjan kautta. Lisäksi Dortmund toteutti kevään aikana puhututtanutta pallottomien prässäämistä tehokkaasti. Toinen kuva on hyvä esimerkki siitä, miten Bender käy heti pallolliseksi tulossa olevaan Schweiniin kiinni ja pakottaa tämän pelaamaan takaisin alaspäin. Kolmannessa kuvassa taas Bender on koko ajan valmis käymään Martinezin päälle, jolloin tämä ei pääsisi pelaamaan ylöspäin, vaikka pallo tälle pelattaisiinkin. Dortmundin laiturit ottivat sitten vielä hyvin pakit kiinni.

Boateng ja Dante päätyivätkin lopulta vetämään aika paljon pitkiä palloja kohti Mandzukicia. Nämä olivat kuitenkin pääosin marjanpoimintaa Suboticille ja Hummelsille.

Bayernin hyökkäysnelikko ei yleensä ollut kunnolla pelattavissa alakerralle, jolloin varsinkin Schweinin pudotessa alas syöttövaihtoehdoksi jäi liian usein vain Martinez, joka oli sitten helppo ottaa kiinni. Tässä näkyi se Kroosin puuttuminen, sillä tämä juuri olisi pudonnut alemmas kenttää tarjoamaan ylimääräisen syöttövaihtoehdon ja pelannut sitten palloa sinne, mistä löytyy tilaa. Tosin Kroosin pelatessa Klopp oli hyvinkin saattanut valita 4-3-3:n.

Vaikka Bayern lopulta dominoi kotiavauksiaan sekä Juventusta että Barcelonaa vastaan, sen lähtökohta molempiin oli yllättävänkin reaktiivinen. Juve-ottelussa Bayern lähti pelaamaan tavallaan suoraan vastustajan peliä vastaan, kun Heynckes oli opiskellut vieraiden pelinavaamisen ja tuhosi sen korkealla prässillä täysin. Barcaa taas Bayern ei lähtenytkään haastamaan pallollisena, vaan sen sijaan se puolusti vahvasti keskikentällä ja käänsi sitten peliä siitä. Tällaisiin peleihin Robben sopi jopa paremmin, mutta pallonhallinta-Bayern kyllä tarvitsee Kroosia.

Götzen puuttuminen taas vastaavasti näkyi selvästi siinä, että kyllähän Dortmundin hyökkäyspeli vasemman laidan kautta oli todella vaisua ja kärjistettynä yksi kaista liki pois käytöstä. Onhan se ihan sympaattista seurakulttuuria, että fanit päästetään kentälle asti, mutta eihän tämä Grosskreutz hirveästi pelata osaa. Puolustusvastuunsa hän toki hoiti tunnollisesti.

Tokihan Dortmund yleensäkin hyökkää enemmän oikean laidan kautta, mitä kautta se voitti muun muassa Real Madridin. Olikin luonnollista, että Reus liikkui mieluummin tuolle laidalle, missä olivat Piszczek, Gundogan ja Kuba.





Korkeaan prässiin yhdistettynä Dortmund pelasi luonnollisesti myös korkeaa linjaa. Bayern saikin jo avausjaksolla parhaat tilanteensa linjan taakse pelaamisesta. Ylemmässä kuvassa Grosskreuz lähtee ylemmäs häiritsemään Lahmia, jolloin Schmelzer nousee sitten Robbenin päälle, minkä Bayern hyödyntää pelaamalla tämän selustaan. Alemmassa kuvassa Schmelzer on kaventanut todella voimakkaasti, mikä johtaa Robbenin läpiajoon.

Bayern taas ei pyrkinyt prässäämään korkealta joukkueena. Tosin Mandzukic pystyi varsin usein yhden miehen juoksentelullaan pakottamaan Weidenfellerin pitkiin avauksiin, ja nämä olivat todella korkealla prosentilla Bayernin palloja. Sama laulu oli maalipotkuissa. Bayern vetäytyi mieluummin suosiolla alas puolustamaan, kun Mandzukickin oli usein syvällä omalla kenttäpuoliskolla, sillä Dortmundia vastaan ei ole suotavaa jättää linjan taakse tilaa. Eipä Dortmundkaan paljoa hitaista hyökkäyksistä saanut aikaan.

Kumpikaan joukkue ei saanut juuri tukea hyökkäyksiinsä kymppipelaajan takaa. Schweini ja Gundogan pyörittivät peliä alempaa, kun taas Martinez ja Bender ovat enemmän puolustavia pelaajia. Toki molemmat myös varmasti osasivat varoa vastaiskuja.

Yksi selkeä ero oli hyökkäyspään erikoistilanteiden vaarallisuudessa, ja niissä oli yksi Bayernin etsikkopaikka. Korsto-osaston Martinez ja Mandzukic meinasivatkin pariin otteeseen ratkaista peliin jätettyään vartioijansa Benderin ja Suboticin jalkoihin. Dortmund taas ei tainnut voittaa yhtään ykköspalloa omissa hyökkäyskulmissaan.





Bayernin avausmaali tuli 4-v-5-hyökkäyksestä. Ongelmaksi Dortmundin kannalta tuli se, että Robbenin luovuttua pallosta sekä Subotic että Bender katselivat tätä, mutta Riberyn päästyä Piszczekin ohi molemmat ryntäsivätkin tämän päälle ja Robben jäi vapaaksi. Mikäli Subotic olisi saman tien tuplannut Riberyn, kummoistakaan vaaratilannetta olisi tuskin syntynyt.

Tilanne lähti siitä, että Schweinin "kaverisyötön" jälkeen Neuer joutui vetämään hätäisen pallon ylös kenttää, mutta Mandzukic tuli vastaan ja voitti sen. Näin myös Bayernin pitkät pallot tuottivat vihdoin tulosta.



Bayernin ollessa johtoasemassa oli nähtävissä tilanteita, joissa Dortmundilla oli nyt vastaava 3-v-2-tilanne alhaalla, kun Gundogan putosi alas. Dortmund osasi ratkaista näitä tilanteita huomattavasti paremmin kuin Bayern, sillä Subotic ja Hummels pystyivät tuomaan palloa ylös kuljettamalla. Toki heillä oli siihen paljon enemmän tilaakin. Dortmundin rankkari tuli joka tapauksessa tilanteesta, jossa Hummels otti tyhjät pois keskiviivalle ja pelasi sitten pallon ylöspäin.



Tämä kahden toisilleen erittäin tutun joukkueen kohtaaminenhan noudatti käsikirjoitusta: Bayern piti palloa ja Dortmund iski vastaan. Tästä kertovat myös pelivälineen hallintaa kuvaavat tilastot.

Toki hallinnasta puhuminen on vähän harhaanjohtavaa, sillä Bayern oli pakotettu pallottelemaan alakerrassa, kun taas Dortmund hyökkäsi tarkoituksella nopeasti. Dortmund onnistui tavallaan taas tekemään sen, missä se on alan mestari: kontrolloimaan peliä kontrolloimatta palloa. Saman tempun se teki tällä kaudella muun muassa Citylle ja Real Madridille. Tässä ottelussa oli myös vähän samaa kuin Mourinhon ajan El Clasicoissa: "Real Dortmund" hallitsi ensimmäistä tuntia sen jaksaessa prässätä, mutta sen hyytyessä "Bayernlonan" syöttöpeli alkoi sitten kulkea.

Dortmundin peli lopahti aika pahasti viimeistään sen oman tasoituksen jälkeen. Tässä vaiheessa Bayern pääsi helpommin ylös kenttää ja paine tuli Dortmundin päähän. Myös Bayernin kokenut "häviäjäosasto" alkoi ottaa roolia, mistä paras esimerkki oli Schweinin vaarallinen vasurilaukaus Lahmin keskityksestä (Mullerin länkien kautta) vain pari minuuttia ennen ratkaisumaalia. Kuten jo alussa viitattiin, Schweini tässä matsissa kuitenkin lopulta hyppäsi kuskin paikalle.



Dortmundin ongelmaksi muodostui se, että se piti edelleen linjaa varsin korkealla, mutta kunnollista prässiä ei enää ollut. Bayern pääsi syöttämään palloa paremmilta paikoilta, ja loppua kohden tulikin useita vaaratilanteita siitä, kun palloa pelattiin taas linjan taakse. Vaikutti myös siltä, että Subotic ja Hummels alkoivat olla aika puhki, kun he joutuivat spurttailemaan omaa maalia kohti.

Ottelun yksi erikoisuushan oli se, ettei siinä tehty vaihtoja, ennen kuin sitten kello oli jo liki täynnä Bayernin toisen maalin jälkeen. Klopp ei tuntunut reagoivan esimerkiksi tuohon mainittuun asiaan mitenkään. Hänen olisi ehkä kannattanut miettiä tässä vaiheessa sitä 4-3-3:a. Tuolloin Dortmundin topparit ja ankkuri olisivat saaneet 3-v-2-tilanteen Mandzukicia ja Robbenia vastaan kahden ylemmän pelaajan ottaessa sitten Schweinin ja Martinezin. Ihan vain tuoreet jalatkin olisivat toki voineet auttaa.



Voittomaalissa sitten Boateng vain vippasi keskialueelta tulleen vaparin Dortmundin korkealla olleen linjan selustaan. Näin ollen Subotic ja Hummels joutuivat juoksemaan hädissään takaisin omaa maalia kohti, jolloin he kadottivat Robbenin näkökentästään ja tämä pääsi iskemään taustalta.

On pakko vielä nostaa hattua Heynckesille Martinezin ja Mandzukicin hankinnoista, sikäli kun nämä kuitenkin hänen toiveestaan tehtiin. Molemmat ovat monipuolisia pelaajia, joiden työkentän laajuus on aivan käsittämätön, ja lisäksi he edustavat fyysistä osastoa parhaimmillaan. Muutoinkin esimerkiksi hyökkäyskolmikon puolustusvalmius teki Bayernin pelistä melko totaalista.

Tämänkin ottelun voitti lopulta liki kirjaimellisesti vahvempi (!) joukkue. Vaikka Bayern on leimallisesti nimenomaan vahva kaikilla pelin osa-alueilla, silmiinpistävin ero muihin huippujoukkueisiin nähden vaikutti tänä keväänä tulevan juuri fyysisellä puolella.

[Siankasvattaja_31]

Onhan se ihan sympaattista seurakulttuuria, että fanit päästetään kentälle asti, mutta eihän tämä Grosskreutz hirveästi pelata osaa.

Kirjoituksen paras anti tässä


Muutenhan samoja asioita käsiteltiin jo Zonalmarkingin tekstissä.

[Tunnelointimikroskooppi]

Prässääminen on ollut tämän otsikon aiheena ennenkin.

Brasilia prässäsi Italiaa vastaan erittäin aggressiivisesti ylhäältä erityisesti hyökkäysnelikkonsa voimin, sillä Selecao halusi estää Azzurrin alhaalta rakentamisen ja sujuvan pallokontrollin. Brasseille sopi paremmin, että italot joutuivat vetelemään pitkiä avauksia, sillä olihan Thiago Silvalla ja David Luizilla/Dantella 2-v-1-tilanne Balotellia vastaan, ja isäntäjoukkueen toppareista toinenhan tapaa seuratakin ja pysyä kiinni hyökkääjässä varsin tiukasti.

Brasilia pelaa ryhmityksellä 4-2-3-1, mutta puolustettaessa se taipuu muotoon 4-4-2 kärjen ja kympin ollessa rinnakkain. Tämä on nykyään varsin yleinen tapa, jota nähtiin muun muassa Dortmundilta CL-finaalissa. Se mahdollistaa halutessa toppareiden prässäämisen 2-v-2.

Tarkastellaanpa siis kahta esimerkkitilannetta. Kuten nokkelimmat olisivat ehkä itsekin hoksanneet, kuvissa näkyy pelikello, joten kyseiset tilanteet on helppo löytää esimerkiksi Areenasta.

Kumpikaan näistä tilanteista ei ole siis mikään nopea pallonmenetyksen jälkeinen prässi. Ensimmäinen tilanne lähtee Italian vaparista vähän omalta kenttäpuoliskolta, jolloin molemmat ovat ehtineet varsin hyvin asettua perusmuotoonsa. Toisessa tilantessa Buffon avaa käsistä lyhyellä heitolla toppareille. Molemmissa tilanteissa pallo kierrätetään laidalta laidalle.



Vaparista Bonucci on pelannut aluksi Chiellinille. Hän pelaa sitten De Scigliolle, mutta Oscar prässää tätä, joten De Sciglio pelaa takaisin Chiellinille alaspäin.



Fred prässää Chielliniä, joka pelaa alaviistoon Bonuccille. Neymar taas prässää tätä, joten Bonucci pelaa vielä Buffonille alaspäin.



Neymar jatkaa juoksuaan prässätäkseen Buffonia, joka joutuukin hänkin syöttämään kiireessä. Keskikentän oikea pohjapelaaja Montolivo putoaa auttamaan, ja Buffon syöttääkin tälle. Hulk juoksee prässäämään Montolivoa.



Tilanne päättyy siihen, että Montolivo pääsee syöttämään Abatelle, joka jää vapaaksi ja pääsee pelaamaan vapaasti ylöspäin.



Toisessa tilanteessa Italian vasen pohjapelaaja Aquilani on pudonnut jo valmiiksi alas laidalla. Chiellini syöttää tälle, mutta Oscar lyö prässin päälle, joten Aquilani syöttää takaisin Chiellinille, jota puolestaan Neymar prässää, joten Chiellini syöttää taas Buffonille (kuva ottamishetkellä siis Aquilani on juuri syöttänyt). Kuvan yläkulmassa Hulk on lähellä De Scigliota estäen pelaamisen tälle.



Neymar jatkaa taas matkaa ja tekee sellaisen mandzukicmaisen juoksun, mikä pakottaa taas Buffonin pelaamaan nopeasti kohti oikeaa laitaa. Bonuccille Buffon ei oikein uskalla tai katso järkeväksi pelata.



Fred juoksee prässäämään pallon saavaa Abatea, ja Neymar jatkaa edelleen matkaansa tämän päälle myös. Fred oli ollut jo valmiudessa juosta Bonuccin päälle, mutta hän muutti nopeasti suuntaa huomatessaan, minne Buffon syöttääkin.



Tilanne päättyy siihen, että Abate pallon kanssa on todella pulassa kaksi brassia kimpussaan.

Ensimmäisessä tilanteessa siis Italia onnistui purkamaan paineen. Brasilialta loppuivat yksinkertaisesti miehet kesken, kun palloa kierrätettiin riittävän monella pelaajalla. Avainpelaaja tilanteessa oli Montolivo, joka "rikkoi ketjun" ja veti Hulkin puoleensa ja täten pois tämän ikään kuin luontaisesta vastinparista eli oikeasta pakista.

Italialla oli molemmissa tilanteissa "aktiiviisena" kuusi pelaajaa: puolustuslinja, toinen pohjapelaajista ja Buffon. Brasilia prässäsi neljällä hyökkäävällä pelaajallaan. Ensimmäisessä tilanteessa pallo myös kävi Italian kaikilla kuudella pelaajalla, mutta toisessa tilanteessa Bonucci jäi välistä tai hänet jouduttiin jättämään, mikä olikin lopulta ratkaisevaa siinä, että Brasilia lopulta sai prässin kiinni.

Harvoin ylhäältä prässätessä on ihan yhtä "nappulaa" vastustajan yhtä kohti. Yleensä maalivahti vähintään on ylimääräinen. Yksi pelaaja voi kuitenkin samassa tilanteessa prässätä tehokkaasti useampaakin pelaajaa. Tässä kunnostautui erityisesti Neymar, joka ensimmäisessä tilanteessa prässäsi kahta ja toisessa peräti kolmea pelaajaa - taitaa kaveri sopia Barcaan kuin nenä päähän.

Teoriassa perusoletus on kai se, että jos jossain on ylimääräinen mies, niin ennen pitkää ammattimiehet löytävät sen vapaan pelaajan sieltä. Käytännössä homma on sitten vähän hankalampaa. Miesalivoimasta huolimatta korkea prässi voi olla tehokas, mikäli juoksut ovat oikeanlaisia ja riittävän aggressiivisia, jotta vastustaja pakotetaan syöttämään hätäisesti ja tietyt syöttösuunnat peitetään. Esimerkiksi Bayern kotonaan Juvea vastaan onnistui varsin tehokkaasti estämään syöttämisen takaisin sille laidalle, jolta pallo oli juuri tullut, vaikka siellä oli vapaita miehiä.

[SirL]

Hyvät esimerkit sinällään aivan perustilanteista.

Korkea prässi ei ole mitään salatiedettä, mutta sen onnistuminen vaatii silti suhteellisen saumatonta oikein ajoitettua ja samanaikaista yhteistoimintaa lähes koko joukkueelta, toisin sanoen paljon harjoittelua.

Olennaista on:

- Prässin suunta. Kaikkien on ohjattava ja prässättävä peliä samaan suuntaan ja peitettävä syöttösuunnat prässin vastakkaiseen suuntaan.
- Ajoitus. Et voi ottaa varaslähtöä, kun kyse ei ole miesvartioinnista, vaan syöttösuunta prässäämisen suuntaa vastaan on peitettävä siihen viimeiseen hetkeen asti ennen kuin pallo siirtyy omalle alueellesi, jolloin alat prässäämään, oikeasta suunnasta peittäen
- Etäisyydet. Sun täytyy ehtiä prässäämään juuri siihen oikeaan aikaan, mutta samalla etäisyydet omiin pelaajiin täytyy olla tiiviit, ettei vastustaja pääse syöttämään "prässilinjan" läpi.

[Nice10]

Olennaista on myös hieman miettiä sitä mitä prässillä ajetaan takaa. Tavoiteltu lopputulos raivokkaalle ja jalkoja syövälle prässeille ei voi olla mikään sivurajaheiton hankkiminen vastustajalle tai pakottaminen pitkään palloon niin, että omalla joukkueella ei ole pääpeli- tai miesylivoimaa kriittisillä alueilla.

Hyvä on myös huomioida kääntäen se, että korkean prässin purkaminen maltilla pitää tähdätä johonkin. Ei ole mitään ideaa pyörittää palloa alhaalla vaarallisilla alueilla riskejä kumuloiden, jos sillä ei saavuta kuitenkaan yhtään mitään sen jälkeen kun pallo on taisteltu ohi vastustajan prässin ja joudutaan kuitenkin heti vastaanottavaksi osapuoleksi kun vastustaja riistää pallon keskialueella. Italialla on usein tätä vikaa, vaikka itsessään arvostankin heidän haluaan välttää edes satunnaiset roiskaisut, joilla moni muu joukkue pyrkii pakottamaan vastustajan taainta linjaa alemmas vastustajan prässäävien pelaajien pelatessa syvällä ylhäällä (enemmän tilaa keskelle).

Aivan huipputasollakin näkee usein sinänsä hyvin organisoituja prässejä ylhäältä, mutta jopa onnistuneiden riistojen jälkeen pelisuunnitelma sulaa. Joko ei ole jalkoja enää iskeä vastaan tai sitten kenttäasetelma ei ole edullinen pelin kääntämiseksi omaan kontrolliin lyhyillä syötöillä. Ylhäältä alkavan prässin ongelma on hieman se, että riiston jälkeen ei linjan takana ole tilaa toisin kuin riiston tapahtueassa selkeästi omalla kenttäalueella. Suomalaisessa valmennuksessa taas yleinen käsitys hyökkäysalueen riistojen tehokkuudesta perustuu johonkin jääkiekkoon tms, jossa aina riiston jälkeen on jo automaattisesti maalipaikassa toisin kuin heikosti onnistuneen prässin jälkeisen tilanteen organisoinut jalkapallojoukkue.

Helvetin monipiippuinen juttu ja usein tuntuu, että huipputasolla korkean prässin tarkoitus on vain sekoittaa vastustajan pelisuunnitelma ja pakottaa epämukavuusalueelle. Sanoisin, että mitä monipuolisempi joukkue pystyy olemaan prässätessä tai vetäytyessa vastustajasta ja tilanteesta riippuen, sen parempi. Toki poikkeuksena nämä Barcat ja Bayernit, jotka voivat pelata oman sapluunansa mukaan melkein vastustajasta riippumatta.

[Sivurajatapaus]

Korkea prässi ei ole mitään salatiedettä, mutta sen onnistuminen vaatii silti suhteellisen saumatonta oikein ajoitettua ja samanaikaista yhteistoimintaa lähes koko joukkueelta, toisin sanoen paljon harjoittelua.

Seurajoukkuefutiksessa korkea prässi on nykyään lähes jokaisen huippujoukkueen valikoimassa, ja seurajoukkueessa sitä ehditäänkin treenaamaan. Maajoukkuefutiksessa sen sijaan ei ole kovin paljon aikaa harjoitella, joten tuollaisen pätevän prässin luominen on huomattavasti vaikeampaa. Siihen nähden olikin pieni ihme, että Brasilian korkea prässi toimi jo tässä vaiheessa näin hyvin. Eihän ne jaksaneet prässätä pitkiä aikoja (lähinnä jaksojen alussa), mutta sekin oli hyvin, ottaen huomioon turnauksen tiukan aikataulun ja Scolarin vähäisen pelaajakierrätyksen. Jos Scolari saa jo nyt fiksattua ensi kesän avauksensa 4 ylintä pelaajaa, niin saavatpahan sitten talven höntsissä treenata vielä lisää prässipeliä.

Ylipäätään on mielenkiintoista, että missä määrin ensi kesän kisoissa tullaan näkemään korkealta prässäämistä. Toisaalta voisi ajatella, että heikomman joukkueen kannattaisi suosiolla vetäytyä alas ja turvautua tiukasti organisoituun puolustukseen. Mutta toisaalta välillä heikompikin joukkue voi (ainakin hetkellisesti) horjuttaa parempaansa iskemällä tiukasti kiinni jo ylhäältä. Jos korkea prässi alkaa olla default-toimintona joukkueissa, niin seuraava askel on keksiä ratkaisu siihen, miten tuo prässi puretaan.

[Tunnelointimikroskooppi]

Tämän kuvan kaltainen tilanne toistui lukuisia kertoja Suomen ja Tanskan välisessä lohkon päätöskamppailussa naisten EM-kisoissa.

Suomen 4-2-3-1 taipui puolustettaessa muotoon 4-4-2. Tanskan pohjapelaajista toinen, useimmiten Pedersen, putosi topparien väliin avaamaan peliä. Samalla Tanskan pakit nostivat noin Suomen keskikentän linjan tasalle (Tanskan huonosti näkyvä oikea pakki on tuossa kuvassa Sharp-mainoksen s-kirjaimen kohdalla). Tanskan hyökkäysnelikosta Gajhede ja Harder sijoittuivat keskelle alemmas sekä Nadim ja Bukh heidän yläpuolelleen.



Ongelma Suomen kannalta oli se, että Tanskalla oli peliä avatessa 3-v-2-tilanne, jota se myös osasi hyödyntää "oppikirjan mukaan". Viimeistään kierrätyksen jälkeen Tanskan topparit jäivät pallollisina vapaiksi päästen kuljettamaan ja syöttämään sitten. Pahimmillaan kentän kuningatar Pedersen purjehti itse Suomen kahden kärkikarvaajan välistä jakamaan laatupalloja laitoihin. Lisäksi syöttöreitti Pederseniltä toiselle pohjapelaajalle Brogardille oli auki Suomen rinnakkain pelanneen kaksikon välissä.

Gajheden ja Harderin sijoittuessa keskelle varsin alas Tanskalla oli vieläpä ylivoima keskikentän keskustassa. Mikäli pallo syötettiin Brogaardille ja jompi kumpi kaksikosta Kukkonen ja Saario lähti prässäämään tätä, toinen jäi yksin kahta tanskalaista vastaan.

Kun Tanska pääsi pelaamaan Suomen kahden kärkikarvaajan ohi ja tuli ylemmäs, Suomen keskikentän linja pudotti jopa sellaiset noin 15-20 metriä, jolloin Tanska pääsi syöttämään Suomen keskikentän edessä Suomen kenttäpuoliskolla. Suomella oli toki edelleen kahdeksan pelaajaa pallon alla, mutta Tanska oli päässyt vaivihkaa useammat kymmenen metriä lähemmäs Suomen maalia.

Suomi olikin avausjaksolla todella jyrän alla, kun Tanska vyörytti hyökkäyksiään kohti Suomen maalia. Vaikka Tanska ei ehkä luonut juurikaan huippupaikkoja, maali kuitenkin niin sanotusti roikkui ilmassa ja noin puolen tunnin kohdalla sitten tulikin. Jeglerz ei tehnyt mitään muuttaakseen Suomen puolustusryhmitystä, vaikka Tanskan pelinavaus toimi todella hyvin. Alla olenkin esittänyt pari yksinkertaista muutosehdotusta.



Yksi tapa olisi siirtyä muotoon 4-1-4-1. Yksittäinen keskelle sijoitettu kärkikarvaaja pystyisi edelleen täyttämään kaksi tärkeää tehtävää: estämään sekä Pedersenin kuljetukset että tämän syötöt Brogaardille. Lisäksi keskikentän keskustaan saataisiin 3-v-3-tilanne. Mikäli pallo syötettäisiin toppareilta Brogaardille, yksi suomalainen voisi vapaasti nousta prässäämään tätä ilman, että keskusta jää liian repaleiseksi ja alivoimaiseksi. Tässä mallissa toki topparit saisivat melko vapaasti tehdä peliä, mutta niin ne saivat silloinkin, kun Suomella oli kaksi kärkikarvaajaa.

Muoto 4-4-1-1 ajaisi tuossa keskustassa pitkälti saman asian. Tuolloin Brogaard voitaisiin ikään kuin "naismerkata".



Toinen tapa olisi pelata edelleen kahdella kärjellä, mutta ikään kuin kallellaan toiselle laidalle. Keskelle sijoittunut pelaaja ajaisi saman asian kuin ylläkin, kun taas laidemmas sijoitettu pelaaja estäisi pelaamisen toiselle topparille tai ainakin tämän kuljetukset ja vapaat syötöt. Näin Tanska olisi pakotettu jatkuvasti avaamaan peliä pallollisesti heikomman topparinsa kautta (en lähde itse tässä arvioimaan, kumpi se oli tai on, mutta joukkueella ja valmennusjohdolla tämä pitäisi olla skoutattuna ja tiedossa). Tällöin joukkue myös tietäisi aina, kummalta puolen hyökkäykset lähtevät.

Oman vastaisku-uhan kannalta tämä alemman kuvan malli ei juurikaan eroaisi alkuperäisestä. Ylemmän kuvan mallit toki olisivat sikäli huonompia.

Välierässähän Norja tyytyi vain bussittamaan omalla 4-1-4-1/4-5-1-ryhmityksellään, jolloin esimerkiksi Pedersen sai kuljettaa vapaasti ehkä noin 35 metriin Norjan maalista, ennen kuin joku Norjan keskikentän viisikosta lähti tätä prässäämään. Tanska ei löytänytkään oikein mitään avaimia sumppupuolustusta vastaan (vaikka toki se sai tasoituksen norskien paskasti pulustamasta erikoistilanteesta).

Olisihan voinut toki myös harkita ryhmitystä tyyliin 4-3-3 tai 3-4-3, jolloin olisi ollut mahdollista prässätä Tanskan pelinavausta vähän hullunrohkeastikin 3-v-3. Suomen oli kuitenkin pakko tehdä toisella jaksolla kaksi maalia, vaikkakaan en tiedä, löytyykö tällaisia variaatioita Jeglerzin pelikirjasta.

[Tunnelointimikroskooppi]

Ylös!

Hyvä on myös huomioida kääntäen se, että korkean prässin purkaminen maltilla pitää tähdätä johonkin. Ei ole mitään ideaa pyörittää palloa alhaalla vaarallisilla alueilla riskejä kumuloiden, jos sillä ei saavuta kuitenkaan yhtään mitään sen jälkeen kun pallo on taisteltu ohi vastustajan prässin ja joudutaan kuitenkin heti vastaanottavaksi osapuoleksi kun vastustaja riistää pallon keskialueella.

Barcelonan ja Ajaxin välisessä kohtaamisessa vierasjoukkue pyrki tapansa mukaan rakentamaan peliä erittäin rohkeasti alakerran kautta kotijoukkueen pelätystä prässistä huolimatta. Pallonhallintakin meni isännille avausjaksolla poikkeuksellisen maltillisesti vain 56-44.



Ajax näki hirveästi vaivaa saadakseen prässin purettua, mutta mikäli tämä onnistuikin, sitten meni yleensä sormi suuhun. Normaalistihan Ajaxin pakit voivat nostaa melko reippaasti jo valmiiksi topparien ja pohjapelaajan vastatessa alhaalta avaamisesta, mutta Barcaa vastaan pakit oli pakko pitää alhaalla, jotta alhaalla oli riittävästi syöttövaihtoehtoja. Tämä tietysti omalta osaltaan rajoitti syöttömahdollisuuksia ylempänä. Useimmiten pallo päätyikin keskialueella Barcelonalle tai sitten ratkaisuna oli joku "puolipitkä" roiskaisu, jonka vastustajan alakerran pelaajat korjasivat. Ajax ei saanut käytännössä mitään järkeviä hyökkäyksiä rakenneltua tätä kautta, ja sen ensimmäinen laukaus kohti maalia tulikin vasta puolen tunnin jälkeen.

Eikä Ajax suinkaan myöskään aina saanut prässiä sujuvasti purettua, vaan esimerkiksi Daley "Mun isi oli pelaaja" Blind roiski palloa välillä vähän minne sattuu. Samoin Vermeer joutui usein syöttelynkin jälkeen avaamaan pitkällä, mitkä olivat yleensä Barcan palloja. Moisander joutui kerran rappaamaan rumasti Alexisia Barcelonan katkaistua Ajaxin syöttelyn noin 30 metrissä, mikä varmasti painoi vielä erotuomarin takaraivossa, kun tämä päätti myöhemmin laputtaa Niken Iniestan lanaamisesta.

Ajax-valmennus oli kyllä myös varautunut pitkiin avauksiin laittamalla Sigthorssonin oikeaksi laituriksi. Ajaxin toinen maalipaikka lähtikin tilanteesta, jossa tämä voitti Vermeerin pitkän pallon Adrianolta ja myös kakkospallo saatiin omille.

Pakkohan sitä tavallaan on arvostaa, että omasta peli-identiteetistä ei luovuta edes Camp Noulla. Toisaalta on vähän vaikea hahmottaa, miten de Boer ajatteli pelin jatkuvan siitä, kun prässi saadaan purettua. Nähdäkseni edes se, että saadaan palloa vain pidettyä omilla ja näin syötyä aikaa Barcan hyökkäysvyörytykseltä, ei riitä ainoaksi perusteeksi noin korkealla riskitasolla. Voihan se toki olla niinkin, että Frank halusi vain harjoitusta rakentelusta kovimmassa mahdollisessa paikassa, kun hän uskoi tuloksen olevan lopulta joka tapauksessa "hävittiin kuten pitikin".

Pian johtomaalin jälkeen Barcan prässi laski sitten selvästi, jolloin Ajax alkoi päästä vaivattomammin vastustajan kenttäpuoliskolle pallon kanssa. Moisanderkin kävi muutaman kerran siellä asti heittelemässä ristipalloja laitoihin.



Kun Barcalla ei ollut jälleen usein varsinaista hyökkääjää lainkaan Leon liikkuessa missä sattuu, Ajaxin topparit Moisander ja Denswil nousivat välillä varsin rohkeasti linjasta prässäämään väleissä liikkuvia Messiä, Iniestaa ja Fabregasia. Tavoite oli tietysti se, etteivät nämä pääsisi saamaan tai kääntymään pallon kanssa kasvot Ajaxin maalia kohti. Tuossa kuvassa on esimerkkitilanne, jossa Nikke lukee hienosti Mascheranon syötön ja nappaa pallon Cescin nenän edestä.

Niklaksen kortti tuli vastaavasta tilanteesta, kun hänen oli pakko lähteä prässäämään linjojen väliin vapaaksi unohtunutta Iniestaa, vaikkakin sukille asti ajo oli turhaa sikäli, että Andres oli nimenomaan rintamasuunta omaa maalia kohti ja syöttämässä sinne päin. Toisaalta vaikutti vähän siltä, että Ajax-topparit olivat saaneet ohjeet hakea näissä tilanteissa pallonriistoja, joten sikäli Moisander olisi tehnyt ihan oikein viedessään tilanteen loppuun asti.

[Tunnelointimikroskooppi]

Guardiolan tahto peluuttaa Lahmia keskikentän pohjalla on herättänyt runsaasti keskustelua. Bayern-kapteeni aloitti kyseisellä paikalla myös Moskovan Tsetskaa vastaan.



Lahm putosi pallollisessa vaiheessa ajoittain jopa selkeästi topparien alapuolelle keskellä. Tämä taas tietysti mahdollistaa topparien levittämisen.

On syytä huomata, että Philipp on erittäin vikkelä pelaaja. Näin hän kykenee hyvin paikkaamaan isoakin tilaa erityisesti vastahyökkäyksissä, jotka ovat epäilemättä niitä suurimpia vaaranpaikkoja paljon palloa hallitsevalle Bayernille.







Tässä on esimerkkitilanne, jossa Robben menetti pallon vaarallisesti keskialueella. Lahm kuitenkin kipitti nopeasti ja vaivattomasti sellaisen puolensadan metrin spurtin ehtien pallon ja oman maalin väliin. Philipp pudotti hetkellisesti käytännössä toiseksi toppariksi, minkä ansiosta Boateng sai rauhassa laidalla hidastaa vierasjoukkueen pelaajan kuljetusta sen verran, että omat ehtivät putoamaan. Tilanne päättyi lopulta siihen, että Honda pääsi laukomaan boksin rajoilta, mutta siinä vaiheessa pallon alla oli jo seitsemän kotijoukkueen pelaajaa.

Dortmundin peliä en itse nähnyt, mutta ainakin ZM:n mukaan Napoli hyödynsi nimenomaan vieraiden levittäneiden toppareiden välistä tilaa. Tällainen tilanne johti siis ottelun kannalta ilmeisen ratkaisevaan Weidenfellerin ulosajoon.

http://www.zonalmarking.net/2013/09/18/napoli-2-1-dortmund-higuain-insigne-exploit-dortmunds-failure-to-heed-their-warnings/

Dortmund’s back four/three exposed

In part, Higuain seemed to find so much space because of the flexible nature of Dortmund’s defence. One of the central midfielders often dropped into the centre of the defence to create a 3 v 2 around Hamsik and Higuain, allowing Dortmund to pass the ball out easily from the back.

This almost went dramatically wrong on 14 minutes, however, when Bender dropped between Subotic and Hummels, allowing them to spread wide. Once the ball was passed into the midfield, Bender moved forward again – but this left a gaping gap between the centre-backs, spotted by Gokhan Inler as he won possession. His through-ball forced Roman Weidenfeller off his line to sweep up.

That was a forewarning of the incident shortly before half-time, that completely changed the balance of the game. Hummels had just been forced off with a thigh injury, and was surprisingly replaced by Aubemeyang, a wide forward. Dortmund were still reorganising after that attacking change, with Bender seemingly dropping in to centre-back – and immediately the lack of understanding at the back was costly.

Again, a central midfielder, Sahin, dropped deep to briefly form a back three, but Dortmund once again lost possession almost immediately.

Now, Higuain was (slightly bizarrely) challenging two natural midfielders – Sahin and Bender – to an Insigne through-ball. Weidenfeller came off his line to intervene, handled the ball, and was dismissed.

[Nur der BVB]

Dortmundin peliä en itse nähnyt, mutta ainakin ZM:n mukaan Napoli hyödynsi nimenomaan vieraiden levittäneiden toppareiden välistä tilaa. Tällainen tilanne johti siis ottelun kannalta ilmeisen ratkaisevaan Weidenfellerin ulosajoon.

En ole tosiaankaan taktiikka-asiantuntija enkä ole koskaan pelannut tai valmentanut puulaakihöntsää kummemmissa. Mutta pelin nähneenä väittäisin että käytetyllä taktiikalla oli hyvin vähän tekemistä Weiden ulosajon kanssa. Jos koko joukkueen noustessa hyökkäämään toiseksi alimmainen pelaaja (Subotic) antaa pallon suoraan vastustajan jalkaan, on tilannetta vaikea paikata ylivertaisella taktiikalla. Muutenkin koko pelissä Dortmundin suurimmat ongelmat tasakentällisin johtuivat lähinnä harhasyötöistä sekä Grosskreutzin kyvyttömyydestä puolustussuuntaan (=Napolin pelaajat tulivat heittämällä läpi hänen laidaltaan). Maaleihin Napoli tarvitsi erikoistilanteita, joista ensimmäisessä hyötyivät Suboticin boksiin palaamisen aiheuttamasta härdellistä ja jälkimmäinen oli kerran sadasta -tyyppinen unelmakuti.

[Tunnelointimikroskooppi]

Sen verran pitänee korjata, että Subotic ei kylläkään ollut tilanteessa toiseksi alin pelaaja, vaan tuossa vaiheessa - Hummelsin jouduttua tulemaan vaihtoon - vasempana topparina pelannut Sven "Lars" Bender ja keskikentän pohjimmaisena ollut Sahin olivat selvästi ne kaksi alinta. Ei Neven olisi välttämättä noin laidassa ollut pallon kanssa ilman Nurin preesensiä.

Syvä ana-lyysit jääköön kuitenkin sikseen, kun en tosiaan kyseistä matsia kokonaan nähnyt.

[Jääpoiju]

Lahm pelasi samalla tavalla kuin Schweini tuolla paikalla. Ongelmaksi muodostuu väli, joka jää puolustuslinjassa pelaavan ankuurin ja seuraavaksi alas tulevien pelaajien väliin. Tuossa kuvissa se näkyy, kun esim. Kroos ei ole vielä ehtinyt alas. Ns toisessa aallossa tuleva pelaaja voi saada pallon eikä painetta ole. Kun sitten linjasta nousee pelaaja antamaan painetta, muodostuu linjaan aukko, jota on hyvä hyödyntää joko suoraan tai seinää pelaten.

Lahm tosin osallistuu rytmittämiseen ja pelinrakentamiseen vähemmän kuin Schweini. Sen sijaan Kroos on pelannut ihailtavaa futista viime peleissä, nimenomaan pelin rytmittämisen ja rakentamisen suhteen.

[Nur der BVB]

Sen verran pitänee korjata, että Subotic ei kylläkään ollut tilanteessa toiseksi alin pelaaja, vaan tuossa vaiheessa - Hummelsin jouduttua tulemaan vaihtoon - vasempana topparina pelannut Sven "Lars" Bender ja keskikentän pohjimmaisena ollut Sahin olivat selvästi ne kaksi alinta. Ei Neven olisi välttämättä noin laidassa ollut pallon kanssa ilman Nurin preesensiä.

Syvä ana-lyysit jääköön kuitenkin sikseen, kun en tosiaan kyseistä matsia kokonaan nähnyt.

Myönnän että "toiseksi alin" oli hatusta vedetty. Pointti oli kuitenkin siinä, että paraskin taktiikka voidaan heittää romukoppaan, mikäli tehdään tuollaisia virheitä hyökkäykseen lähdössä.

[Tunnelointimikroskooppi]

Bayernin ryhmitys oli ainakin Tsetskaa vastaan ennemmin 4-2-3-1 kuin 4-1-4-1/4-3-3, jos sen numerosarjoilla haluaa ilmaista. Kaikkien keskikentän kolmikon pelaajien roolit ovat toki keskenään erilaiset.







Vastustajan hitaissa hyökkäyksissä Kroos putosi siis ihan Lahmin rinnalle puolustamaan, kun taas Muller oli selvästi ylempänä ja prässäsi usein Mandzukicin kanssa rinnakkain. Taas Bayernin itsensä hyökätessä Toni haki palloa ihan siitä peliä avaavan kolmikon yläpuolelta tai Philippin ollessa vähän ylempänä tämän rinnalta, kun taas Thomas pelasi ylhäällä erittäin suoraviivaisena kymppinä ja meni usein boksiin toiseksi hyökkääjäksi Marion kanssa.



Itse en ole niin paljon Bayernin pelejä nähnyt, että osaisin varmaksi tästä sanoa, mutta vaikuttaisi siltä, että Guardiola on viilannut Kroosin roolia alkukaudesta. Pep on siis ilmeisesti siirtänyt Tonia alemmas ja - ainakin vähän kärjistäen - jopa kääntänyt keskikentän kolmion.

Olisi kiva tarkemmin joukkuetta seuraavilta kuulla, pitääkö tämä havainto paikkansa. Vielä kiinnostavampaa on tietysti se, miksi näin on tapahtunut, mikäli niin on tapahtunut.

[Puuhapete]

Koko toistaiseksi lyhyen kauden ajan Pepiä on kritisoitu siitä, että on pelannut yhdellä ankkuripelaajalla. Ehkä Pepkin on nyt huomannut, että puolustussuuntaan vastustajan hyökätessä nopeasti vastaan on suuria ongelmia, mikäli pohjapelaajia on vain yksi. Siinä mielessä tuntuu luonnolliselta, että Pep olisi ohjeistanut Kroosia pelaamaan hieman alempana. Tällöinhän keskikentän kolmio kääntyy "kärki ylöspäin" suuntaiseksi. Bayernin ongelma on ollut myös, että laitapakit ovat hevon kuusessa kun vastustaja hyökkää nopeasti. Vastassa on ollut vain Schweini/ Lahm ja topparit. Tällöin on helposti syntynyt alivoimatilanteita 3vs4 tai jopa 3vs5.

Enpä tätä topikkia ole aikaisemmin lukenut, ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, hyviä kirjoituksia

Prässäämisestä pitää sen verran todeta, että hämmästyttävää, kuinka monessa "huippujoukkueessa" ainoastaan kärki prässää kun muut kaivaa muniaan. Tuon on pakko olla ohjeistettua, mutta tyhmältähän tuo vaikuttaa kun kärki piiputtaa puolen tunnin jälkeen.

[Jääpoiju]

Itse en ole niin paljon Bayernin pelejä nähnyt, että osaisin varmaksi tästä sanoa, mutta vaikuttaisi siltä, että Guardiola on viilannut Kroosin roolia alkukaudesta. Pep on siis ilmeisesti siirtänyt Tonia alemmas ja - ainakin vähän kärjistäen - jopa kääntänyt keskikentän kolmion.

Olisi kiva tarkemmin joukkuetta seuraavilta kuulla, pitääkö tämä havainto paikkansa. Vielä kiinnostavampaa on tietysti se, miksi näin on tapahtunut, mikäli niin on tapahtunut.

TsSKA:n peliä en itse nähnyt kokonaan, mutta näyttää siltä, että keskimääräisen sijainnin perusteella voidaan sanoa Kroosin pudonneen selvästi alaspäin.

Ja myös näkee, että Lahm on pelannut keskimäärin jopa ylempänä kuin Schweini aiemmin.

Jos tämä jatkuu näin, voisi sanoa, että jotain on ehkä alkukaudesta opittu, tai nyt kokeillaa näin. Tai loukkaantumiset ovat tähän pakottaneet.

Mielenkiinnolla odotan huomista peliä, jos vaikka Schweini avaisi.