TP-47 A:n otteluraportit

[punamuna]

Nämä upeat otteluraportit ansaitsevat oman topiikin !

http://www.tp47.com/fi/?p=1946

http://www.tp47.com/fi/?p=2085

http://www.tp47.com/fi/?p=2000

http://www.tp47.com/fi/?p=1959

[Taffarel]

Todellakin, noita on ihasteltu jo pitkään. Sama veijarihan kynäili myös muutaman edustusjoukkueen otteluraportin viime kaudella

[vasen silmä]

Aivan... Toivottavasti näitä saadaan lukea kesällä SM-sarjassa.(Kyllä täällä osataan)

[Taffarel]

Taas mennään

A- juniorit TP-47 – PK-35/VJS YJ 4-1 (1-0)
6.4.2013

AMERICAN LAND

Mikä on tää maa vapauden, jonne monet tahtoo
Minä sinne tahdon mennä, kun nuori vielä oon
Kohta sinne pääsen onneani koittaan
Ja mun unelman toteuttaa siellä mä saan

Matkaan lähden tyhjin taskuin, mut tuli rinnassa
Periksi en anna koskaan, käyn selkä suorassa
Töitä teen kovasti niin saan onnen matkaan
Täänkin unelman toteuttaa siellä mä saan

Siel’ tytöt kesämekoissaan, nauttii jäätelöään
Sydän vaan ei ole kylmä, se jakaa lämpöään
Ehkäpä puutarhassa kohtaan mun rakkaan
Senkin unelman toteuttaa siellä mä saan

Yhdessä voimme tehdä sen, vapauttaa elämään
Haave se ei ole pelkkä, täyttä totta tänään
Käsi kädessä kuljemme kotiin omaan
meidän unelman toteuttaa siellä mä saan

Itkeä ei siellä tarvi, kohtaloaan kovaa
Puusi alle istutamme, pari lasta somaa
Hiuksesi virtaavat kultaa ja hunajaa
Sellainen on varmasti Amerikan maa

 

Rovaniemen Ounashallissa käytiin ensimmäinen osaottelu, pääsystä kesän SM -sarjaan. Toinen osaottelu pelataan 14.4. Vantaalla. TP-47 lähti otteluun ryhmityksellä 4-5-1, jossa toppareina Olli-Pekka Niskanen ja Waltteri Gullsten, pakkeina Samuli Lätti ja Olli Alakärppä, keskikentän keskellä Joona Veteli, Artturi Sieppi ja Iiro Vanha, laitureina Aaro Joutulainen ja Helmeri Närhilä, kärjessä Jaakko Pyyny ja maalissa Harri Nykänen.

Jo alusta asti oli selvää, että vantaalainen nimihirviöjoukkue on kova vastus. Suurimmat ongelmat kotijoukkueelle aiheutuivat nopeasti lähteneistä suunnanmuutoksista, eritoten reunojen kautta. Myös terävät syötöt keskeltä pystyyn olivat vaarallisia koko ajan. Ounashalli on erittäin kapea kenttä ja kun vastustajalla oli erittäin nopeita pelaajia ylhäällä prässäämässä, niin aika ja tila oli TeePeellä minimissään. Aivan ottelun ensisekunneilla torniolaisilla oli puolittainen paikka, kun Helmeri Närhilän rajaheiton jälkitilanteesta, Aaro Joutulainen käänsi pallon sivuverkkoon. Tämän jälkeen ensimmäinen jakso mentiin lähes kokonaan vantaalaisten hallinnassa. TP-47 sortui useasti vääriin taktisiin valintoihin, joiden vuoksi jouduttiin turhaan vaikeuksiin. Lisäksi pallollinen peli ei luonnistunut kovinkaan hyvin. Toki suurin syyllinen tähän oli vastustaja. PK-35/VJS YJ:n parhaita tilanteita ensimmäisellä jaksolla olivat, ottelun alussa viidestä metristä suunnattu pusku kohti maalivahtia, vapari sisätolppaan ja läpiajo, jonka Harri Nykänen torjui ilmiömäisesti vasemmalla jalallaan. Lisäksi Happo otti kiinni alakulmaan suuntautuneen kaukolaukauksen. Vantaalaiset eivät mitenkään myllyttäneet peliä, kuten esim. OLS, vaan heidän vaarallisuutensa perustui kappaleen alussa mainittuihin seikkoihin. Ei TP, mitenkään totaalisessa sillassa ollut, mutta eipä vastustajan maalivahdille pystytty järjestämään töitä ollenkaan. Parhaimmat tilanteet kotijoukkue muodosti erikoistilanteista, joihin rajaheitto on Ounashallissa laskettava. Näiden jälkituoksinassa pallo olisi voitu maaliinkin asti toimittaa. Kuten tiedettyä on, niin yksi hetki kaiken muuttaa voi. 42.min Olli-Pekka Niskanen antoi pitkän syötön Jaakko Pyynylle, joka eteni rangaistusalueelle, ohittaen maalivahdin. Kun JP#7 oli siirtämässä palloa maaliin, niin veskari veti Jaskan kenttään. Pallo meni maaliin, mutta tuomari ehti puhaltamaan tilanteesta pilkun ja ajoi samalla vastustajan maalivahdin punaisen myötä ulos. Vastustajalla ei ollut ollenkaan varamaalivahtia mukana, vaikka he ovat karsinnoissa peluuttaneet kolmea molaria melko tasaisesti. Jaakko joutui odottamaan pilkun vetämistä nelisen minuuttia, kun kenttäpelaaja veti maalivahdin kamat päällensä. Hermonsa hyvin halliten Jaska sijoitti pallon vasempaan alakulmaan. Tuulet alkoivat kääntyä Rovaniemen illassa.

Toinen puoliaika alkoi, ehkä yllättäen, jälleen vantaalaisten tahdissa. Miesalivoima ei juurikaan otteissa näkynyt, vaan sama meno jatkui, kuin aiemmin. TP:n pallollinen peli oli hätäistä ja vaikka tiedettiin, että maalissa oli kenttäpelaaja, niin yhtään laukausta, eivät punaiset saaneet kohti maalia kahteenkymmeneen minuuttiin.  Vartin pelaamisen jälkeen iski sitten PK-35/VJS YJ. Toppari antoi pitkän syötön vasempaan reunaan, josta peliväline toimitettiin, mystisen helposti, vapaana odotelleelle keskikenttäpelaajalle. Tämä ei jäänyt pallon kanssa seurustelemaan, vaan puhkaisi puolustuksemme nopealla pistopallolla, lähettäen Tatu Haglundin läpiajoon. Hallittu sijoitus Tatulta alas oikealle ja tärkeä vierasmaali oli tehty. Taaskaan ei hirveän hyvältä näyttänyt torniolaisleirissä. Kohtalo oli kuitenkin päättänyt sormeilla peliä jälleen. Olli Alakärppä lähti pakin tontiltaan ylösnousemukseen ja eteni pallon kanssa rankkialueelle. Penkiltä päin näytti siltä, että Mole oli jo täydellisessä umpikujassa palloinensa. Jostain syystä vastustajan puolustajalla tuli tarve vetää Ollia kintuille. Pallo vietiin toista kertaa yhteentoista metriin ja JP#7 pallon taakse. Nyt Jaska veti pallon kutakuinkin keskelle, mutta maalivahti ehti sen verran aavistella vetoa vasemmalle, että pallo painui veskan käsien kautta sivuverkkoon. Onnekasta sanoisinko, koska pelin jälkeen JP sanoi yrittäneensä vasemmalle.  2-1 maaliin loppui vierasjoukkueen puhti. Edelleenkään he eivät katkenneet, mutta selvästi näki, että askel alkoi painamaan, eivätkä he saaneet prässiään toteutettua koko joukkueena. TP käytti tilanteen siekailematta hyväkseen ja punaiset alkoivat vyöryä vastustajan maalille. Vajaa kymmenen minuuttia edellisestä maalista ja Pyyny jatkoi päällään vasemmalta tulleen keskityksen takakulmaan. Hattutemppu oli valmis. TP loi muitakin erinomaisia tilanteita, kunnes pari minuuttia ennen täyttä aikaa, Joona Veteli päätti yksilösuorituksensa, komeaan vetoon paristakympistä. Aivan lopussa TP päätti aloittaa, aiemmin pelistä tutuksi tulleet, taktiset väärät valinnat ja PK-35/VJS YJ sai monia erikoistilanteita, mutta nämä kestettiin, lähinnä taidolla tietysti.

Päävalmentaja Juha Lamsijärven kommentit: “Pelaamme sellaisista asioista, jolloin vain tulos ratkaisee. Olemme puolivälissä suurta unelmaa, emme yhtään lähempänä. Vantaa näytti osaamisensa ja taistelu tulee jatkumaan viimeiseen sekuntiin. Näytimme, että meillä on suuri sydän. Tahtomme voittaa on järkälemäinen. Nämä ovat tämän joukkueen suuria hetkiä. Niitä varten olemme treenanneet. Meillä on tilaisuus. Joukkue ei tule sortumaan haihatteluun. Mitään ei ole vielä saavutettu. Olemme aloittaneet valmentaja Markku Kalermon kanssa tulevan pelin suunnittelun”.

[Taffarel]

Kuvaa ottelun jälkeisiä tunnelmia tämä tuorein raportti:

PK-35/VJS yj -TP-47 A-juniorit 3-0 (2-0)
14.4.2013

[Taffarel]

Pisteet ensimmäiselle kappaleelle, muutenkin toki ihan mukavaa tekstiä:

A-jun Lapuan Virkiä – TP-47 2-3 (1-1)
5.5.2013

Muutama viikko sitten vahvasti traumatisoitunut joukkue kuljetettu takaisin kotihoitoon. Piste. Viisi pelaajaa siirretty ammattiauttajille, loput avohoitoon. Piste. Terapiatapahtumia 3 kertaa viikkoon. Piste. Monille vertaistukihoitoa kolmostasolla.  Ei tarvetta nelostasolle. Ei kakkostasolle, vielä. Seurataan kehittymistä. Piste. Joukkue päätetty lähettää 5.5. Pohjanmaalle kohtaamaan arkipäivän todellisuus. Piste. Nähdyn perusteella toipuminen alkanut, joskin epävarmoin askelin. Piste. Henkinen stabiliteetti kasassa tunnin, sitten täydellinen romahtaminen. Ei kuitenkaan tarvetta lääkehoitoon. Piste. Kapasiteettia toteuttaa vaadittua tehtävää reilusti. Oltava kärsivällinen. Piste. Fyysinen kunto kysymysmerkki. Uskallettava luottaa omatoimisuuteen. Testataan myöhemmin. Piste. Pelin jälkeen havainnoitu pientä hymyä ja tyytyväisyyttä yhteiseen tekemiseen. Jatketaan kollektiivin yhtenäistämistä. Epäonnistumisille ei liikaa painoarvoa tässä vaiheessa. Piste. Tulevaisuuden uskoa ja lievää optimistisuutta kirjattu useilla silminnäkijöillä, tälle painoarvoa jatkossakin. Piste. Tämän kirjoittajalta pidätettävä välittömästi kaikki oikeudet ja tavattaessa toimitettava pakkohoitoon. Piste. TP-47 A-juniorit esitti Lapualla aivan mielenvikast speelandeerust.

Hullua tai ei, mutta ottelu pelattiin hiekkakentällä pienessä tihkusateessa. Tämä joukkue ei ollut koskaan pelannut hiekkakentällä. Toki monet kokivat vahvoja takaumia, siitä kun Junko oli hiekalla tai kun kevään treenit aloitettiin Närskin, Amitsun tai Putaan hiekalla. Kenttä oli kuitenkin täysin kelvollisessa kunnossa ja jo alkulämmöissä jotkut pelaajat ihmettelivät kentän ominaisuuksia positiiviseen sävyyn. Oli selvää, ettei hiekka hiekoittaisi kolmen pisteen tavoittelua Lapualla. Lähes kentän suuntaisesti puhaltaneella tuulella tulisi olemaan paljon suurempi vaikutus ottelutapahtumiin, joihin TP-47 lähti pelijärjestelmällä 4-5-1, jossa pakkeina Samuli Lätti ja Teemu Lantto, toppareina Joni Berg ja Eetu Pääkkölä, keskikentän keskellä Sami Huhtiniemi, Olli Alakärppä ja Iiro Vanha, joka on joukkueen kapteeni, laitureina Jani Kähkönen ja Helmeri Närhilä, hyökkääjänä Aaro Joutulainen ja maalissa Ville Valli.

Traumaattisia takaumia alkoi virrata päässä, myös ensimmäisen puoliajan aikana. Menestyksekkäällä viime kaudella TP-47 hävisi vieraissa Virkiälle 2-1, selkeän pelinhallinnan ja lukemattomien maalipaikkojen jälkeen. Ensiminuuteista asti oli selvää, kumpi joukkue oli dominoivampi osapuoli. Kahden pelatun minuutin jälkeen peli olisi voinut olla jo 2-0. Laukaukset kuitenkin ohi ja yli. Seurasi kymmenen minuutin tasainen jakso, jossa topparit hakivat, ehkä turhaankin, pitkillä syötöillä hyökkääjiä. Tämän jälkeen TP alkoi pelaamaan viime kaudelta tutuksi tullutta pallonhallintaa. Kapteeniksi nimetty Iiro Vanha rytmitti peliä hienosti keskellä ja laidoilta hyökkäyksiä tukemaan tulleet pakit Samuli Lätti ja Teemu Lantto mahdollistivat varsin näyttävän pelin useine maalintekopaikkoineen. Sitten tuli toisinto viime kesältä. Topparimme menetti pallon puolessa kentässä ja vastustajan isokokoinen ja alati vaarallinen hyökkääjä pisti pallon reppuun läpiajonsa päätteeksi. Peliä oli tuolloin pelattu parikymmentä minuuttia. Tämä ei torniolais-kemiläistä joukkuetta jäädyttänyt, vaan yritys kasvoi entisestään. Keskikentän pohja Olli Alakärppä ja ylempänä pelannut Sami Huhtiniemi näyttivät erittäin nälkäisiltä ja kun aiemmin mainitut laitapakit olivat käytännössä koko ajan ylhäällä, niin TP-47 hyökkäsi aktiivisesti kahdeksalla pelaajalla. Tasoituksessa olikin sitten hieman onnea matkassa. Teemu antoi oikealta laidaltaan keskityksen läheltä keskiviivaa, joka upposikin suoraan maaliin. Voimakas myötätuuli varmaankin hämäsi maalivahtia. Voihan toki olla, että Teemu oli laskenut olosuhteet täydellisesti oikein. Maalin syntyessä jaksoa oli pelaamatta kymmenisen minuuttia, jonka ajan TP hallitsi suvereenisti.

Toisella puoliajalla TP lisäsi edelleen tempoa syöttöihinsä. Virkiä ei päässyt millään käsiksi palloon ja kymmenen minuutin jälkeen Ipille pelattiin mahdollisuus vetää vasurilla vastakissaan 23:sta metristä. Ipi pamautti näyttävän laukauksen vasemmalle riman alle. Vajaa viisi minuuttia tästä, Aaro Joutulainen ohjasi läheltä, oikealta tulleen matalan keskityksen, verkon perille. Peli oli 3-1 vieraille, pallonhallinta 85-15, fiilis oli hyvä, peli rentoa ja oivaltavaa, sadekin oli lakannut ja vastustaja näytti kertakaikkiaan lyödyltä. Näiden faktojen vallitessa TP-47:n pelaajien päässä jokin naksahti ja pahasti. Pelistä loppui liike joka suuntaan, henkilökohtaiset taktiset ratkaisut liittyivät lähinnä taaksepäin pelailuun ja kun alimmaisilla pelaajilla oli vielä vastassaan vastatuuli, niin edes purut eivät lentäneet puoleen kenttään, vaan vastustaja pääsi painamaan pallon aina vaan takaisin vieraiden pelipäätyyn. Vastustaja haistoi verta kentältä ja heräsi taistelemaan pelin voitosta. Ei voi käsittää, miten juuri äsken kenttää hallinneet keskikenttäpelaajat jäivät alas makaamaan, näyttäen siltä, etteivät halunneetkaan palloa. Laiturit puolestaan parkkeerasivat vastustajan linjaan odottaen jotain, jota ei kyllä pallon muodossa koskaan sinne tullut. Virkiä ei ollut tarpeeksi taitava pitämään palloa, mutta tahdonvoimalla he pitivät pelivälineen tiukasti omassa hyökkäyspäässään ja saivat useita erikoistilanteita, joista yhdestä he tekivätkin tasoituksen, kun peliä oli pelaamatta vielä vartti. Vartti on kuulkaa pitkä aika rillata itseään kuumalla parilalla. Se nyt on ennenkin nähty, että löysästi alkanutta peliä ei käännä voitoksi enää millään, mutta näköjään hyvin alkaneen pelin voi helpostikin sössiä milloin tahansa. Tätä yhtälöä, kun joskus oppisi ymmärtämään ja muuttamaan. Lopussa Virkiä sai vielä erinomaisia tilanteita tasoittaa peli vapareista, mutta loppujen lopuksi Lapualta selvittiin kolmen pisteen kanssa pois. No, 2/3 oli punaisilta hyvää jalkapalloa, joten ei esitys kokonaisuutena mikään huono ollut ja jälleen kerran joukkue teki tarvittavan voiton eteen.

Päävalmentaja Juha Lamsijärven kommentit: “Jotkut pelaajat pelasivat itselleen epätyypillisellä pelipaikalla. Näen tämän pelaajaa kasvattavana asiana. Tarkoitus on kokeilla enemmänkin ja antaa kaikille pelaajille mahdollisuus näyttää osaamistaan. Virheistä ei vielä rangaista penkkikomennuksella, vaan toivon poikien nauttivan mahdollisuuksistaan paineettomasti. Tänään kaikki pelaajat pelasivat vähintään puoli tuntia, joten kaikki tuntenevat olleensa osallisina tässä voitossa. Tämä on tärkeää. Pelimme oli alusta lähtien yllättävänkin valmista. En vain tiedä, mitä tunnin jälkeen tapahtui. Kannustin poikia olemaan pelaamatta aikaa, jotta emme passivoituisi, mutta mitään ei ollut näköjään tehtävissä. Toivottavasti joukkue otti tästä opikseen. Avauspisteet vaikeasta paikasta ovat kovasti mieleen. Helatorstaina on vastassa VPS Keminmaassa, joten siinä pelissä pelimme pitää toimia koko 90 minuuttia”.