Società Sportiva Lazio 1900 
2012-2013Viileä ilmapiiri, vähäiset odotukset ja ilma, joka oli sakeana kysymyksistä. Näin lähti kauteen 2012/13 taivaansininen Rooma. Se tuli ulos sieltä pää korkealla pilvissä, kun 26.5.2013 kirjoitettiin isolla seuran historiaan. Roman raunioilla juhlimista edelsi kuitenkin pitkä, mielenkiintoinen ja polveileva kausi.
Syksyllä Lazio pelasi tehokasta ja modernia jalkapalloa. Ennakko-odotusten vastaisesti Petkovic paljastui enemmän pragmaatikoksi kuin idealistiksi. Ero kävi selväksi viimeistään ensimmäisessä derbyssä, missä kokematon bosnialainen koulutti järkähtämätöntä Zemania. Oppirahoja toki maksettiin pariin otteeseen (murskatappiot vieraissa Napolille ja Catanialle), mutta yleisesti ottaen 4-1-4-1-systeemi toimi paikassa kuin paikassa. Myös eurokentillä. Lazio porhalsi EL:ssä jatkoon lohkonsa ensimmäisenä.
Mutta mitäpä olisi Lazion kevät ilman epäonnistunutta mercatoa ja loukkaantumissumaa. Tammikuusta maaliskuuhun taivaansiniset pelasivat yhden viime vuosien heikoimmista tuloksellisista ajanjaksoista. Sitä sävytti kohtalainen menestys cupeissa, mutta konttaaminen saapasmaan pelikentillä. Kakkosruudusta kevääseen ponnistanut Lazio tippui vaikean putken aikana ulos kuuden kärjestä. Ryhtiliike tehtiin taas liian myöhään. Erona entiseen nyt menetettiin CL-paikan lisäksi EL-paikkakin. Vladimir Petkovic sai ensimmäistä kertaa kokea roomalaisen ilmapiirin ikävämmän puolen: paineet kasvoivat ja ensimmäiset vihellykset kuuluivat Olimpicolla.
Niinpä Coppa Italian finaalin merkitys kasvoi ennenäkemättömän suureksi. Lazio vetäytyi Umbrian maaseudulle viikoksi, kokosi rivinsä ja saapui ikuisen kaupungin hullunmyllyyn uudestisyntyneenä. Tuloksena oli kenties koko taivaansinisen historian suurin yksittäinen uroteko. Paikallisille kyseessä oli eittämättä se Voitto. Samalla Lazio lunasti ansaitusti paikkansa eurokentiltä. Kokonaisarvio kaudesta 2012-2013 muuttui saman tien positiiviseksi. Tunnuslause ”
T’ho alzato Coppa in faccia!”, ”Nostimme Coppan naamallenne” mielessä on hyvä katsoa eteenpäin.
RISUT JA RUUSUT(kuvissa mielivaltaisesti valitusti eri osa-alueiden suurimmat onnistujat)
I PORTIERI
Federico Marchetti (33) 9: Laziota on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta siunattu 1990-luvulta lähtien loistavilla maalivahdeilla. Niin on nytkin. Federico Marchettissa yhdistyvät Angelo Peruzzin refleksit ja Luca Marchegianin johtajan kyvyt. Viime kautta voikin monella tapaa pitää Marchettin uran parhaana. Parhaimmillaan ”Tarzan” vaikutti ohittamattomalta. Lisätietoja voi kysyä erityisesti juventinoilta, joiden pysäyttäminen Torinon pallosateessa viime marraskuussa nousi yhdeksi taivaansinisen maalivahtihistorian tähtihetkistä. Edelleen Marchettilla on hiomista erikoistilanteiden kanssa. Muuten mies on valmis. Valmis Gigi Buffonin perijäksi maajoukkueessa, jos vain Prandelli uskoisi silmiään.
Albano Bizzarri (5) 7: Argentiinalainen veteraanimaalivahti on tunnustanut kaikessa hiljaisuudessa tappionsa Marchettille, vaikka kutsuttaessa palvelukseen hänestä edelleen näkee, miten käyttökelpoinen Bizzarri usealle seuralle voisi olla. Laziossa Bizzarri on ja pysyy silti kakkosmaalivahtina. Huhuja on silti riittänyt, Genoaan tai Chievoon. Saa nähdä jääkö mies, jonka Real Madrid aikoinaan skouttasi Eurooppaan, nauttimaan vielä yhdeksi kaudeksi Rooman jalkapalloilmastosta.
I DIFENSORI
Abdoulay Konko (25/1) 7+: Marseillen karujen katujen kasvatin kausi oli onnistunut. Toisaalta epäilykset siitä, pystyykö monipuolinen laitapuolustaja koskaan yli 25 ottelun kauteen pysyivät ilmassa. Konkon suurimpana ongelmana pysyy siis hänen heikko fyysinen kuntonsa. Pelatessaan ranskalainen on takuuvarma valinta Lazion puolustuksen oikealle laidalle. Loppukaudesta ehdittiin jopa huhuilla kutsusta Ranskan maajoukkueeseen, mikä ei olisi sekään suuri vääryys.
Luis Pedro Cavanda (14) 7: Belgialaislähtöinen Cavanda oli jo muutaman vuoden roikkunut primaveran ja A-joukkueen välimaastossa. Viime syksynä Cavanda teki sitten odotetun läpimurtonsa, kun Petkovic asetti häneen yllättävän suuren luoton. Tulokset olivat positiivisia. Erittäin vikkeläjalkainen ja teknisesti taitava Cavanda kotiutui hyvin puolustuksen kummallekin laidalle. Valitettavasti pystysuora nousu kohti suurempia asioita päättyi keväällä, kun nopean menestyksensä ja agenttinsa sokaisema nuorukainen ryhtyi vaatimaan roimaa palkankorotusta. Lotiton vastaus oli kylmä; Cavanda suljettiin ulos pääjoukkueesta. Anteeksianto tapahtui yllättäen viime viikkojen aikana. Lopulta Cavanda allekirjoitti pitkän jatkosopimuksen ja lunasti saman tien paikkansa takaisin Petkovicin ryhmään.
Guiseppe Biava (31/1) 8: Joukkueen nestorin jalka oli kevyt, kun hän voitti jälleen kerran epäilijät puolelleen ja johti taivaansinistä puolustuslinjaa menestyksekkäästi ottelusta toiseen. Ja ikähän onkin aina ollut Biavan kaltaisen pelaajan tapauksessa vain numero. ”Beppe” perustaa pelinsä äärimmäisen tarkalle pelisilmälle, kyvylle olla aina askeleen edellä ahnaita hyökkääjiä, erinomaisia taklauksia unohtamatta. Kuten allekirjoittanut on useasti todennut Biavassa yhdistyvät italialaisen puolustuspelin parhaat hyveet. 36-vuotias Biava allekirjoitti kaikelle tälle sopivana jatkumona vuoden jatkosopimuksen Coppa-juhlien jälkeen. Vielä (vähintään) kerran Beppe!
Lorik Cana (24) 7: Albanian maajoukkuekapteeni on vähitellen valunut kentällä alaspäin. Aluksi keskikentän pohjan puimurina nähty Cana on sittemmin siirtynyt keskuspuolustajaksi. Täysin kitkattomasti siirtyminen ei ole tapahtunut, mutta vähäisiin odotuksiin nähden, tulos on ollut sittenkin myönteinen. Pelaajana Cana eroaa esimerkiksi Biavasta kuin yö päivästä. Cana on usein raakalaismaisen fyysinen, toisinaan jopa tyhmänrohkea, mutta myös uhrautuvainen ja ammattimainen pelaaja. Periaatteessa Cana olisi helpoin korvattava puolustuslinjassa, mutta mitenkään välttämätöntä tämä ei viime kauden lopun perusteella ole.
Andre Dias (27) 6+: Kokeneen brassijärkäleen kausi oli varsin hankala. Monet ovat kyseenalaistaneet riittääkö Diasin motivaatio ja kunto enää sille tasolle, jota häneltä kaksi vuotta sitten nähtiin. Syystäkin. Diasin ongelmana on ollut epätasaisuus ja useat keskittymiskyvyn puutteesta johtuneet virheet. Fyysisesti Dias on toki edelleen pelote ja viime kauteen mahtui myös hyviä hetkiä. Oli silti yllätys kuulla kesän aluksi, ettei mies aio palata kotimaahansa, vaan haluaa jatkaa ystävänsä Biavan tavoin vielä yhden vuoden Laziossa. Katsotaan riittävätkö miehen rahkeet käytännössä enää juuri muuhun kuin penkkimiehen rooliin.
Michael Ciani (18) 6+: Viime kesän topparihankinta osoittautui kauden mittaan virhearvioksi, ainakin jos siirrolla tavoiteltiin jonkinlaista Biavan manttelinperijää. Ciani on vuoltu tasan samasta puusta kuin Cana ja Dias. Hän on isokokoinen, kovaotteinen, äänekäs, mutta myös virhealtis, eikä Cianin pelisilmääkään voi juuri kehua. Näyttää siis siltä, että aikoinaan suurlupauksena pidetyn Cianin ura ei urkene Roomassa. Koska ranskalaisella on jonkinlaista jälleenmyyntiarvoa lienee todennäköistä, että hän siirtyy kesän aikana pois seurasta.
Marius Stankevicius (3): Moni ehti jo epäillä, ettei liettualainen ole elossa, kun häntä ei nähty noin vuoteen kentällä. Kunnes viime kevään vierasderbyssä pitkänhuiskea ”Stanke” nousi penkiltä ylös ja kävi vetämässä casuaalin kolmen minuutin juoksulenkin romanistoja vastaan Lazion puolustuksessa. Tosiasiassa miehelle ei ole mitään käyttöä, mutta jonkinlaisena kulttihahmona, kuten aiemmista pelureista Makinwa tai Scaloni, hän saattaa vielä mennä. Harmi vaan että siitäkin pitää maksaa varsin suurta palkkaa.
Stefan Radu (23/1) 7+: Yksi viime kauden iloisimpia asioita oli Stefan Radun kuntoutuminen viime vuosien hankalista loukkaantumisista. Marraskuusta lähtien romanialainen otti isännän ottein hoidettavakseen Lazion puolustuksen vasemman laidan. Puolustussuuntaan Radu on ollut aina luotettava, mutta nyt silmiinpistäväksi kävi hänen hyökkäyspelinsä kehittyminen. Ehkä tästä voi pitää pienenä merkkinä sitä, että mies sai maalitilinsäkin auki kuuden kauden yrittämisen jälkeen. Kuusi kautta on totisesti pitkä aika. Siinä ajassa kannattajat ovat ottaneet Radun omakseen. Häntä pidetään yhtenä joukkueen henkisistä johtajista ja mahdollisesti sellaisena, josta käytetään vielä nimitystä ”bandiera”. Radulle tyypillistä on hyppiä Curva Nordin edessä ”chi non salta e romanista”-coron tahdissa, heiluttaa Lazion lippua ensimmäisenä ja viimeisenä voitonjuhlien aikana ja osoittaa halveksuntaa derbyissä sille, jolle tekee tiukkaa pysyä pystyssä pienen tuulenvireenkin edessä. Uno di noi!
I CENTROCAMPISTI
Cristian Ledesma (36/1) 7+: “Sei un grande capitano!”, “Olet mahtava kapteeni!” – nämä sanat toisti Vladimir Petkovic Coppan voittohuumassa onnesta itkeneen Cristian Ledesman korvaan useaan kertaan. Juuri sitä laziale Ledesma on. Valtavia minuuttimääriä tahkoava Ledesma toimi viime kaudellakin taivaansinisen orkesterin johtajana ja keskikentän takuulaadukkaana registana, jonka tehtävät ovat olleet vuodesta toiseen samat. Hän rytmittää Lazion hyökkäyspeliä, mutta tarjoaa myös pyyteettömästi tukeaan puolustukselle. Siksi Delio Rossi, Edy Reja ja nyt Petkovic ovat kaikki aloittaneet Lazion rakentamisen Ledesmasta. Vaikka kannattajissa on aina ollut niitä, joita Ledesman hiukan hidastempoinen tekeminen myös turhauttaa on hän pääosin seuran arvostetuimpia pelaajia. Biavan, Klosen, Brocchin ja Radun tavoin Ledesma on aina ollut nöyrä ammattilainen, jota eivät kiinnosta isot otsikot, vaan menestys kentällä. Siksi argentiinalainen toimii Lazion kapteenina myös tulevalla kaudella.
Christian Brocchi ( 8 ) 7: Brocchin uran joutsenlaulu oli katkeransuloinen. Päästyään vihdoin kuntoon, joutui hän tammikuun lopulla Genovassa entisen joukkuetoverinsa Francelino Matuzalemin lanaamaksi hirvittävällä tavalla. Tuloksena oli niin vakava loukkaantuminen, että kovasta yrityksestä huolimatta tosiasiat oli todettava toukokuussa. Brocchi päätti lopettaa uransa 37-vuoden iässä, vaikka jatkohaluja yhä oli. Urallaan käytännössä kaiken voittanut veteraani pääsi kuitenkin vielä juhlimaan yhtä pyttyä 26.5., sanoen sellaisen muiston kantavan uran jälkeisessä elämässä pitkälle. ”Taistelijalle” kiitos ja kumarrus kaikesta Lazion eteen tehdystä työstä!
Hernanes (34/11) 7: ”Profeetta” pelasi epätasaisen kauden, mutta oli silti Lazion toiseksi paras maalintekijä ja nousi yhä vahvemmin Brasilian maajoukkueeseen. Se miten hyvästä pelaajasta lopulta on kysymys jakaa ihmisiä. Joka tapauksessa Petkovic luotti Hernanesiin aina tämän ollessa kunnossa. Rooli muuttui selvästi puolustavammaksi, kun bosnialaisen Laziossa ei ollut enää käyttöä kärkien takana häärineelle trequartistalle. On tietysti tärkeää, että alempana keskikentällä on pelaaja, jolla on niin paljon taitoa pallon kanssa kuin Hernanesilla. Tähän rooliin ”Profeetta” on siirtynyt myös Brasilian maajoukkueessa. Haavekuvat fantastisesta pelintekijästä ovat kuitenkin hautautumassa. Näyttävä pelaaja Hernanes silti eittämättä on. Se on nostanut hänen markkina-arvonsa 25–30 miljoonan paikkeille. Jos esimerkiksi PSG heittää tällaisen summan tiskiin Lotito luultavasti myy yhden kansainvälisesti tunnetuimmista tähdistään Ranskaan.
Alvaro Gonzales (34/1) 7: Raskaan työn raataja oppi kuluneiden kahden kauden aikana Brocchilta niin paljon, että peri lopulta tämän paikan Lazion keskikentän monipuolisena pallonriistäjänä. ”Tata” Gonzales pelasi myös viime kaudella paljon. Aktiivisena kahden suunnan juoksukoneena tunnettu uruguaylainen, nappasi näin paikkansa myös Petkovicin hyvien kirjoista. ”Tata” ei ehkä ole Lazion vaarallisin ase, mutta ilman häntä keskikentän tasapaino kärsii huomattavasti.
Eddy Onazi (15/1) 7+: Kun 20-vuotias Onazi teki avauskokoonpanodebyyttinsä viime syyskuussa Lontoossa Tottenhamia vastaan, moni hieraisi silmiään. Siitä alkoi nuoren nigerialaisen pystysuora nousu primaveran vakiokasvosta yhdeksi kauden suurista taivaansinisistä yllättäjistä. Talvella Onazi kävi koppaamassa maajoukkueensa kanssa African Nations Cupin kotiin. Loppukevään aikana Onazi murtautui yhä selvemmin Lazion pelaavaan kokoonpanoon. Puolustavana keskikenttäpelaajana Onazi otti paikkansa Ledesman viereltä kuin asiassa ei olisi ollut mitään ihmeellistä. Upea kaukolaukaus San Sirolla Interin verkkoon ja erinomainen esitys Coppan finaalissa sinetöivät miehen läpimurtokauden. Toivottavasti jatkosopimus tehdään pian.
Antonio Candreva (34/6) 8+: Vauhtikone, sarjan parhaita laitureita, viihdyttävä egoisti, diiva, mutta silti joukkuepelaaja. Mm. näitä arvioita liitettiin viime kauden Antonio Candrevaan, pelaajan joka on tehnyt historiaa kääntämällä Curva Nordin vihellykset toistuviksi aplodeiksi 1,5 vuodessa. Candreva on poikkeus Lazion keskikentän työmiesimagoon kaikkine temppuineen ja joskus liiallisuuksiin menevine yksin yrittämisineen. Sitä ei voi silti viedä pois, että hänen viime kautensa oli menestystarina Confederations cupia myöten. Lähinnä oikealla laidalla viihtyvä Candre’ perustaa pelinsä nopeuteen, tekniikkaan ja vaaralliseen muulinpotkuunsa. Jos hän vielä malttaisi hiukan kehittää pelisilmäänsä enemmän ”maurimaiseen” suuntaan olisi Laziolla käsissään todellinen timantti.
Senad Lulic (33/1) 8: Lulic oli ainoa Lazion pelaaja, joka tunsi henkilökohtaisesti Petkovicin tämän saapuessa seuraan. Kansalaisuuden lisäksi he jakoivat ennestään muistot Young Boys Bernin ajoilta. Silti alkukaudesta vaikutti siltä, ettei Petkovic saanut ”il Trenosta” kaikkea irti. Räjähtävän debyyttikauden jälkeen Lulic vaikutti toisinaan vaipuvan keskinkertaisuuden suohon. Keskikentän vasemmalla laidalla alkoi tapahtua tosissaan vasta päivien pidentyessä. Kevään mittaan se tutumpi versio Lulicista palasi kentälle. Nopea ja ahkera laitakone oli ja on teknisesti köykäisempi versio Candrevasta, mutta toisaalta puolustussuuntaan hän tarjosi enemmän turvaa. Laiturikaksikko päätti kauden kauneimmalla mahdollisella tavalla Candrevan syöttäessä ja Lulicin osuessa oikeaan paikkaan derbyfinaalin 71. peliminuutilla. Historiallisen osumansa jälkeen Lulicista on tullut lazialien virallinen lemmikki. Mies itsekin sanoi, että vasta nyt hän ymmärsi, miten suuri asia jalkapallo todella voi olla.
Ederson (15/1) 7: Saatiin mitä tilattiin voisi joku sanoa. Lyonista ilmaiseksi tullut brassi oli suurimman osan viime kaudesta lasaretissa. Pelatessaan, puolikuntoisenakin, kaikesta näki, että kyseessä on mies, jolla olisi ollut edellytyksiä paljon pitemmälle. Onko vieläkin? Toivotaan. Hyökkäävä monikäyttöinen keskikenttäpelaaja voisi hyvin ottaa Maurin paikan Lazion keskikentän ylempinä aivoina. Hyvin sujuva pre-season on antanut odottaa jotain tämän suuntaista. Ainakin seuraavaan loukkaantumiseen asti..
Bruno Pereirinha ( 8 ) 6+: Viime tammikuussa yllättäen Sporting Lissabonista hankittu Bruno Pereirinha pelasi keväällä tusinan varsin vaatimattomia otteluita. Pereirinhan roolina oli toimia keskikentän ja puolustuksen oikean laidan varamiehenä. Huonomminkin olisi voinut pelata vaikeassa paineherkässä ympäristössä, mutta nähdyn perusteella Pereirinhasta on tuskin odotettavissa sateentekijää. Jos portugalilaiselle kelpaa hiljainen vaihtomiehen rooli niin jääköön hän sitten seuraan tulevaksikin kaudeksi.
Stefano Mauri (26/3) 7: Yksi Serie A:n älykkäimmistä hyökkäävistä keskikenttäpelaajista oli edelleen 33-vuotiaana Laziolle erittäin hyödyllinen pelaaja. Maurin pelisilmä on vertaansa vailla, eivätkä vastustajat voi juuri levätä, kun hän on kentällä. Monipuolinen monzalainen pystyy myös rauhoittamaan nuorempia kanssapelaajiaan. Hänet tunnetaan yhtenä joukkueen vahvoista ryhmähengen luojista ja johtajatyypeistä. Ikävä kyllä Maurin fysiikka on viime aikoina alkanut selvästi pettää, mikä näkyy toistuvina loukkaantumiskierteinä. Se mitä pelikentän ulkopuolella on jälleen tänä kesänä huhuttu, ei ole juuri Mauriin vaikuttanut. Varakapteeni on ilmoittanut omatuntonsa olevan puhdas ja toistaiseksi kannattajat ovat seisoneet Maurin takana yhdessä rintamassa.
I ATTACANTI
Miroslav Klose (29/15) 8: Klosen kausi oli kaksijakoinen. Jalat kestivät ensimmäiset neljä kuukautta, mutta sitten ongelmat alkoivat, eikä saksalainen supermies päässyt loppukeväästä takaisin sille maailmanluokan tasolle, josta hänet tunnetaan. Silti Klose rikkoi ennätyksiä (viisi maalia yhdessä ottelussa Bolognan verkkoon), teki tärkeitä ratkaisumaaleja (mm. Interiä ja Milania vastaan) ja todisti taas kerran todellisen herrasmiehen luonteensa (mm. kertoi tuomarille vapaaehtoisesti käsivirheestään Napolia vastaan – tapaus joka keräsi koko urheilevan Euroopan kehut). Tosiasia on, että Klosea voi jo nyt pitää yhtenä Lazion kaikkien aikojen hankinnoista. Huhut Auronzon kesäleiriltä kertovat, ettei saksalaisella ole aikomustakaan pysähtyä. Lisämotivaatiota tuovat Mario Gomezin saapuminen samaan sarjaan ja lähestyvät MM-kisat. ”Miron” katse kertoo hänen aikovan ainakin vielä kerran todistaa valheiksi ne, lähinnä romanistataustaisten toimittajien, jutut, joissa hän ”vecchio, troppo troppo vecchio”.
Sergio Floccari (22/5) 7+: ”Sergione” palasi Roomaan Parmassa vietetyn lainakauden jälkeen ja nousi lopulta odottamattoman suureen rooliin yhden kärjen systeemistä huolimatta. Työteliään Floccarin todellinen tähtihetki osui tammi-helmikuuhun, jonka aikana hän korvasi loukkaantuneen Klosen tehokkaasti, jättäen Kozakin penkille. Monipuolisuudesta todistivat jälleen maalit niin jalalla kuin päällä. Uransa tärkeimmän osuman hän teki Coppan semifinaalin dramaattisella lisäajalla Juventusta vastaan. Floccari on ammattimaisesti tänäkin kesänä tehnyt töitä ja päättänyt vakuuttaa seurajohdon siitä, ettei häntä kannata myydä. Valinta onkin hankala: valitako kokenut ja hyvätapainen Floccari vai luottaa nuoreen Kozakiin? Molemmat tuskin seurassa jatkavat.
Libor Kozak (19) 6+: 0 maalia Serie A:ssa oli melkoinen katastrofi Kozakille, mutta hän sai ainakin osan tästä anteeksi voittamalla (!) EL:n maalikuninkuuden kymmenellä täysosumalla. Tästä voi vetää jonkinlaisen johtopäätöksen. Ehkä on niin, ettei Kozakin puhtaasti fyysinen pelityyli, joka vaatii erittäin paljon töitä kanssapelaajilta tuo menestystä Italiassa. Sen sijaan jossain toisessa sarjassa nuori tsekki saattaisi olla takuuvarma +10 maalin mies. Asiaa mietitään Laziossa nyt kuumeisesti. Tulisiko oma kasvatti myydä (ottajia on ainakin Itä-Euroopassa, Serie A:n alemmassa keskikastissa ja ehkä myös Saksassa) vai ei?
Louis Saha (6) 5: Talvella tehty hätähankinta Louis Saha ei todistanut matalia ennakko-odotuksia vääriksi lyhyen kevään aikana. Kokenut ranskalainen ei onnistunut maalinteossa kertaakaan, vaikkakin hänen puolustuksekseen on sanottava, että hän joutui kentälle Lazion kauden vaikeimman jakson aikana. Siinä raossa hyökkäys olisi tarvinnut aivan toisenlaista tekijää. Ihmetystä herättää, miksi Petkovic päätti luopua seuralegenda Tommaso Rocchista vain ottakseen tilalle Sahan kaltaisen pelaajan. Lyhyt sopimus päättyi tähän kesään, eikä Saha näin ollen jatka uransa auringonlaskun viettämistä Roomassa.
IL MERCATOLazion liikkui kesän siirtomarkkinoilla jälleen kerran hyvin aikaisessa vaiheessa. Yllätyshankintana voidaan pitää romuluista argentiinalaistopparia Diego Novarettia, joka saapuu Roomaan Meksikon pääsarjasta. Novaretti on varsin kirjoittamaton kortti. Laziossa toivotaan, ettei esimerkiksi Manchester City ollut turhaan miehen perässä. Todennäköisesti Novaretti kilpailee tiukasti peliajasta Lorik Canan, Michael Cianin ja Andre Diasin kanssa.
Yllättävää ei sen sijaan ollut, että Lazio vahvisti keskikenttäänsä Lucas Biglialla (Anderlecht) ja Felipe Andersonilla (Santos). Kumpiakin oli huhuttu ikuiseen kaupunkiin jo hyvän aikaa. Sijoitusten odotetaan myös kantavan hedelmää. Argentiinan maajoukkuemies Biglia on Belgiassa pelaamisestaan huolimatta ollut jo vuosia isojen seurojen kiinnostuksen kohteena. Askel Lazioon on luultavasti sopivan mittainen, etenkin kun hän saa mentorikseen hyvin samantyyppisen pelaajan ja maanmiehensä Cristian Ledesman. Felipe Anderson puolestaan ruokki läpisyötöillään viime kausina Santosissa Neymaria ja astuu nyt samalla kertaa vanhalle mantereelle. 20-vuotias brassi tiedetään taitavaksi huippulupaukseksi, mutta miehen fyysinen kunto ja isohko hintalappu ovat herättäneet huolta. Valittiinko keskikentän hyökkäyspelin mahdolliseksi johtajaksi liian kokematon ja loukkaantumisherkkä pelaaja? Toisaalta kyseessä voi olla myös yksi kesän parhaita siirtoja jos Anderson puhkeaa kukkaan.
Vinicius Freitas (Cruzeiro) ja Josip Elez (Hajduk Split) edustavat visiota tulevasta. Alle 20-vuotiaat puolustajat liittyvät scudetton voittaneiden primaverapoikien Antonio Rozzin, Mamadou Tounkaran, Keitan ja Luca Creccon kanssa miesten joukkueeseen. Heidän seurakseen pitäisi liittyä kolumbialaislupaus Bryan Perea (Deportivo Cali) heti, kun miehelle saadaan ulkomaalaiskiintiöstä paikka. Silmällä heitä kannattaa pitää; tulevaisuuden kolarovit, lulicit ja kozakit ovat täällä.
Myyntipuolella onkin sitten ollut hiljaisempaa. Hernanes on Lazion selvästi kuumin nimi. Kuten sanottua neuvottelut alkavat kuitenkin vasta yli 25 miljoonan tarjouksella. Muista avainpelaajista arvokkaimmat Marchetti, Lulic ja Candreva näyttävät pysyvän Laziossa. Turhakepuolelta poistuivat pysyvästi Francelino Matuzalem (Genoa), Louis Saha (sopimus päättyi), Pasquale Foggia (Dubai) ja sopimusriitojen jälkeen Mobido Diakite (Sunderland). Oma saagansa on ongelmaisen Mauro Zaraten siirtyminen pois Laziosta. Jo kerran viralliseksi julistettu siirto Veleziin kun todettiin laittomaksi.
Luultavasti loppukesän fokuksena on löytää seuraan mitat täyttävä Klosen paikkaaja. Ehdokkaita on useita, mutta mitään konkreettista ei ole tullut esille. Oli kyseessä sitten Alessandro Matri tai joku jokerikortti ulkomailta on hänen tehtävänsä kova, sen verran hyväkuntoiselta ”Miro” on taas viime aikoina vaikuttanut.
IN: Felipe Anderson (Santos), Lucas Biglia (Anderlecht), Diego Novaretti (Toluca), Vinicius (Cruzeiro), Josip Elez (Hajduk Split). Lisäksi Emiliano Alfaro palasi seuraan Al-Waslissa vietetyn lainakauden jälkeen.
OUT: Mobido Diakite (Sunderland), Louis Saha (sopimus päättyi), Pasquale Foggia (Dubai club), Christian Brocchi (ura päättyi).
IL FUTUROPaljon on vettä virrannut Tiberissä sitten sen, kun Lazio viimeksi lähti uuteen kauteen näin rauhallisissa merkeissä. Kannattajat juhlivat tänään(kin) sitä, mitä tapahtui tasan kaksi kuukautta sitten. Seurajohto työskentelee merkittävästi pienemmän paineen alla kuin useimpina helteisinä kesinä. Pelaajat vaikuttavat tyytyväisiltä, eikä loistavaksi todettua joukkuehenkeä ole enää sekoittamassa sellaiset mädät omenat kuin Zarate tai Matuzalem. Ainoastaan Maurin oikeudenkäynti on kerännyt harmaita pilviä taivaansiniseen horisonttiin, mutta asiasta ei pidetä tarpeetonta melua.
Mihin tämä kaikki johtaa? Serie A:n kärki tuntuu vahvistuvan, eikä kilpailukykyisistä vastustajista ole puutetta. Lazio on kasvanut kiinni siihen ryhmään, joka taistelee tiukasti europaikoista. Sijoittuminen kuuden parhaan ulkopuolelle laskettaisiin selvästi pettymykseksi. Toisin kuin toisella puolella Roomaa taivaansinistä pre-seasonia ei kuitenkaan leimaa epäonnistumisen pelko, vaan tulevaisuuden usko. Lazion johtavat pelaajat Marchettista Biavaan ja Ledesmasta Kloseen huokuvat ammattimaisuutta ja henkistä kestävyyttä. Nuorennusleikkauskin on alkanut. Siispä Supercoppan finaaliin Juventusta vastaan marssii optimistinen Lazio.
Mutta se siitä, koska kuten Curva Nordissa on tapana sanoa
”La Lazio non si discute si ama!” 
