• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Huipullekasvattajaseura

Aloittaja zekki, 31.12.2013 klo 02:53:47

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

zekki

Kasvattajaseura voi tarkoittaa monia asioita. Käytännössä melkein kaikki seurat ovat kasvattajaseuroja siinä mielessä, että seura ilman junioritoimintaa on poikkeus. Toisaalta ei ole yhtään liigatason seuraa, joka kasvattaisi edustusmiehistönsä vain niistä junnuista, jotka ovat sen koko oman junnutoiminnan läpi kahlanneet.

Liigayhteydessä, silloin kun kasvattaminen tarkoittaa sen liittymistä myös tulojen tuottamiseen, kyse on aika rajatusta 1-3 vuoden ajanjaksosta, jossa pelaajan pitäisi nousta kansainväliseen arvoon, joka yleensä konkretisoituu siirtosummina.

Veikkausliigalla on tietynlainen asema arvon osoittajana. Vaikka täältä nousisi potentiaaliltaan uusia litmasia ja hyypiöitä niin valitettavasti siirtosummat on aina sidottu tähän viitekehykseen. Saattaa tietenkin olla että kerran sadassa vuodessa esiin pulpahtaa jonkunlainen jo syntyessään ison arvo omaava maradona, mutta hän on poikkeus.

Miten tällaisessa ympäristössä sitten voisi toimia kasvattajaseurana, niin että siitä saisi taloudellista hyötyäkin?

Perusmallihan on, että muodostetaan joukkue, jonka toivotaan parin vuoden sisällä mielellään pärjäävän kansainvälisestikin. Miten tämä eroaa mistä tahansa joukkueesta? Kasvattajamallissa painotusero tulee siitä, että ideaali ei ole keskimääräisen taitavat pelaajat joukkueena vaan joukkueen pitää tuoda yksilöiden paras osaaminen esille. Kyse on hienosäädöstä, sillä ei häviävääkään joukkuetta tietenkään haluta. Karu totuus vain on, että joukkuetta ei myydä vaan yksilöitä. Perustaso nousee, mutta kilpailullisesti aivan terävimmälle huipulle ei tällä "ajax" mallilla pysyvästi päästä.

Suomen pienissä marginaaleissa ei voida lähteä leveään rinkiin tätä 1-3 vuoden vaihetta varten vaan aivan keskeistä on pystyä valitsemaan oikeat pelaajat.  Taas karu totuus on, että jos hyvällä skouttausysteemillä käydään läpi vaikka 100 jo alkukarsittua potentiaalista ehdokasta rajatustakin kansainvälisestä joukosta ja niistä valitaan parhaat niin vastaavasti, jos samaan lopputulokseen pyrittäisiin vain oman junnutuotannon kautta niin tarvittaisiin tuhansien junnujen pohja valmennuskaarteineen.

Yksi malli, jossa voisi olla enemmän potentiaalia on vuokrapelaajamalli.  Tällöin tarjottaisiin sellaisten huippuseurojen pelaajarinkiin mahtumattomille pelaajille mahdollisuus päästä Veikkausliigaan ja europeleihin (Suomen kalenterilla ne tiedetään jo hyvissä ajoin), joihin seurat olisivat valmiita satsaamaan.  Veikkausliiga on kotimaista mainettaan parempi ja toimisi huipulle valmistavana kansainvälistymiskouluna. Ulkomaiset huippuseurat voisivat maksaakin, jos näille pelaajille tarjottaisiin laadukas yksilöllinen ohjelma. Tietenkin tulevien pelaajien pitäisi aina istua vastaanottavan seuran joukkueeseen.  Kansainvälisille seuroille pienetkin summat ovat täällä merkittäviä ja pienentäisivät suomalaisen seuran joukkueenmuodostamiskustannuksia ja pakottaisivat kehittämään yleensäkin toimintaa. Se, että joukkueen mukana olisi huippuakatemioiden kasvatteja lisäisi omienkin juniorien näytönhalua.

Tätä mallia voisi kehittää myös toisinpäin.  Kun tiedetään että Veikkausliigan näytöillä siirtokorvauksille tulee nopeasti rajat, rakennetaan lainaussuhteita, joissa Suomesta lähtenyt pelaaja on ensin lainalla paikassa, jossa onnistuminen nostaa hänen arvoaan myyntiä varten. Nyt henki on enemmän se, että mennään sinne minne tuuli ja agentit vie.

Pointti tässä on ollut tuoda vähän esille sitä, että kun puhutaan kasvattajaseurasta liigatasolla niin kyse on vähän eri asiasta kuin mitä "kasvattamisella" yleensä tarkoitetaan.  Pelkästä pelaajien ostosta ja myynnistäkään ei ole kyse vaan sitä mitä tehdään aika lyhyessä ajassa ja tuloja tuottaen ilman että vain haaveillaan.

zekki

#1
Jatkokysymys kuuluu, onko Suomessa yhtään seuraa, joka tällaiseen asemaan edes systemaattisemmin pyrkisi ja toimintaansa siihen suuntaan kehittäisi? Enemmän on näitä "keskimääräisiä" kasvattajaseuroja, joille oikeasti riittää, kunhan liigajoukkueen omiin tarpeisiin saadaan pelaajia kasvatettua. Kaikki muu on toivotaan toivotaan. Eihän tässäkään sinänsä ole pahaa, mutta jos tilanne on näin pelkistetty koko liigatasolla niin kv-uraan tähtäävän vaikkapa 16v junnun ei kannata tällaisessa sisäänpäinlämpiävässä kehitysympäristössä kovin pitkään aikaansa tuhlata. Rahan puutetta voi aina valittaa, mutta kyse on oikeasti aina siitä mihin ne niukat rahat käytetään.

Hyvä detalji siitä, että tällainen suunta ei oikeasti kiinnosta oli se, kun JJK:an innovoi sitä, miten pelaajakehitykseen tehtävien satsausten riskiä saataisiin levitettyä niin ettei kaikki olisi seuran harteilla. Tämä ilmeisesti synnytti lähinnä hilpeyttä muualla. Tällaisten asioiden kehittäminen vaikkapa pelaajan kansainvälisen  polun tueksi ei täällä vain kerta kaikkiaan kiinnosta.

zekki

Lahden toisella puolen ovat skarpanneet siellä skouttauspuolella: https://diftv.solidtango.com/video/transferstudio-med-mp-och-khaled-de1-1-3587

On helppo heittää, että skouttaus syö miljoonia. Totuus taitaa olla vähän toinen: http://www.bbc.com/sport/0/football/24653124. Taitaa olla enemmän asennekysymys. Veikkausliigassakin pienimmät seurat taitaa olla näissä asioissa parhaita.

Rikkiviisas

Lainaus käyttäjältä: zekki - 31.12.2013 klo 21:41:02Veikkausliigassakin pienimmät seurat taitaa olla näissä asioissa parhaita.

No ei, Veikkausliigassa henkilösuhteet sanelevat aika paljon eli joku tuntuu jonkun, joka saa tuotua kunnon pelaajia testiin.

Isommat agenttitoimistothan ovat sitten oma lukunsa ja pelaajatarkkailutietoakin saisi ostettua, sitähän monet Keski-Euroopan seurat tekevät, mutta tämä kaikki maksaa. Tuo BBC:n uutisen esimerkki on huono, koska tuossa kaveri tekee työtään kotimaassa ja omalle seuralleen.

Tokihan suomalainen seurakin voisi tuolle kaverille maksaa, mutta tuskin kiinnostaisi ja brittijoukkueet vetäisivät pelaajan kuitenkin nenän edestä. Suomalaisten pitäisi saada tarkkailijoita Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan, Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan, Viroon ja tiesminne... eikä silloin selvitä neljällä punnalla. Suomessahan tuo puolivapaaehtoismalli voisikin toimia, varmaan sinua kiinnostaisi sivutyönä homma?

Eli edelleenkin olennaista olisi tuntea oikeat agentit ja tarkkailijat, jotka osaisivat vinkata näistä uusista Baaheista ja Meiteistä.

Earl Godwin

Pelaajakasvatuksesta on vaikea saada taloudellisesti loogista Suomessa. Vaikka joku huippulupaus silloin tällöin ilmestyisikin, suomalaisseuralla ei ole kykyä sitouttaa pitkään sopimukseen ja vaatia kovaa siirtosummaa. Kasvattajarahat ovat aika pähkinöitä. Edes Moisanderin ja Romanin kaltaisista suurimmista tähdistä ei ole Suomeen tullut isojakaan rahoja. Hyvä esimerkki on myös Islanti, joka on viime vuodet tuottanut noin tuplasti enemmän euroammattilaisia kuin Suomi. Liiga on siellä silti ihan amatööripuuhastelua.

Ainoa taho, jolla voisi olla taloudellinen logiikka satsata pelaajakasvatukseen, on liitto, joka saa merkittävästi rahaa maajoukkueen lippu-, tv- ja sponsorituloina. Satsaus junioritoimintaan --> parempia pelaajia --> menestyvämpi maajoukkue --> junnutoimintaan sijoitettu rahaa palautuu korkoineen.

Rikkiviisas

Huomattava on myös, että islantilaisten seurojen saamat rahat ovat tilastojen perusteella luokkaa 0-150 000 euroa ja siirtokorvaukset ovat menneet pelaajat Islannista pääosin ilmaiseksi hankkineille brittiseuroille ja Pohjoismaisille seuroille.

Suomi on siis siirtokorvauksissa pärjännyt paremmin vaikka Islannin maajoukkueessa onkin CV:n perusteella kovemmat pelaajat.

erno

Viinurin väite tuplamäärästä ei perustu mihinkään. Se on toki kiistatonta, että Islanti on tuottanut paljon hyviä hyökkäyspään pelaajia.

Earl Godwin

Lainaus käyttäjältä: Rikkiviisas - 01.01.2014 klo 16:07:27
Huomattava on myös, että islantilaisten seurojen saamat rahat ovat tilastojen perusteella luokkaa 0-150 000 euroa ja siirtokorvaukset ovat menneet pelaajat Islannista pääosin ilmaiseksi hankkineille brittiseuroille ja Pohjoismaisille seuroille.

Suomi on siis siirtokorvauksissa pärjännyt paremmin vaikka Islannin maajoukkueessa onkin CV:n perusteella kovemmat pelaajat.

Tässä näkyy juuri se ilmiö, että siirtokorvauksia ei määrää vain pelaajien laatu, vaan kasvattavien seurojen varakkuus. Vanha totuus pätee tässäkin: mikään ei ole maailmassa helpompaa kuin rahan tekeminen rahalla, eikä mikään vaikeampaa kuin rahan tekeminen ilman rahaa.

Earl Godwin

Lainaus käyttäjältä: erno - 01.01.2014 klo 16:23:37
Viinurin väite tuplamäärästä ei perustu mihinkään. Se on toki kiistatonta, että Islanti on tuottanut paljon hyviä hyökkäyspään pelaajia.

Perustuu ihan ulkomailla pelaavien ammattilaisten lukumääriin. Islannissa se oli 66 jo 3 vuotta sitten, todennäköisesti edelleen kasvanut, Suomessa jossain neljänkymmenen tienoilla.

http://www.slideshare.net/Robin.Russell/how-can-iceland-produce-so-many-professional-players-sept-2010

zekki

Lainaus käyttäjältä: Earl Godwin - 01.01.2014 klo 14:25:09
Pelaajakasvatuksesta on vaikea saada taloudellisesti loogista Suomessa. Vaikka joku huippulupaus silloin tällöin ilmestyisikin, suomalaisseuralla ei ole kykyä sitouttaa pitkään sopimukseen ja vaatia kovaa siirtosummaa. Kasvattajarahat ovat aika pähkinöitä. Edes Moisanderin ja Romanin kaltaisista suurimmista tähdistä ei ole Suomeen tullut isojakaan rahoja. Hyvä esimerkki on myös Islanti, joka on viime vuodet tuottanut noin tuplasti enemmän euroammattilaisia kuin Suomi. Liiga on siellä silti ihan amatööripuuhastelua.

Ainoa taho, jolla voisi olla taloudellinen logiikka satsata pelaajakasvatukseen, on liitto, joka saa merkittävästi rahaa maajoukkueen lippu-, tv- ja sponsorituloina. Satsaus junioritoimintaan --> parempia pelaajia --> menestyvämpi maajoukkue --> junnutoimintaan sijoitettu rahaa palautuu korkoineen.


Helppoa kultakaivosta tuskin kukaan odottaakaan. Se, että nyt tai jossain muualla ei ole onnistuttu ei tarkoiteta ettei Suomessa voisi onnistua.
Taloudellisesti voisi verrata esimerkiksi siihen, mikä on seuran pääsylippujen myynti, siihen liittyvä potentiaali ja sen vaatima henkilöstö. Jos paremmalla pelaajskouttauksella ja manageroinnilla saadaan satojakin tuhansia tuloa enemmän vuodessa, onhan se paljon Suomen oloissa.

Kasvattajarahat ovat pieniä, siksi tämän topikin otisikko eli keskittyen 1-3 vuoteen ennen huipulle nousua. Siellä pienetkin asiat voivat näkyä isoina summina (suhteuttaen tietenkin aina seuran lähtökohtiin). Tottakai pitää keskittyä, eikä koko maailmaa yrittää kerralla valloittaa.

Ruotsalaiset korostivat sitä, että iso haaste on se, että skouttausverkosto saadaan ymmärtämään se, mitä ollaan hakemassa. Eihän skouttaajatkaan viitsi tehdä turha työtä. Ensin he palvelevat niitä, jotka tietävät mitä tahtovat, koska onhan selvää, että ostaja maksaa enemmän silloin kun saa mitä haluaa ja skouttaajakin pääsee vähemmällä työllä, kun ei tarvitse esitellä sattunmavaraista listaa tyyliin tämä tai tämä tai tämä.

Sama kuin jos menet autokauppaan ja sanot että haluat ostaa auton. Kriteerinä vain neljä pyörää. Myyjä tietää että tulee raskas päivä. Vaikka hän saisi sinulle auton myytyä, todennnäköisyys sille että olet kauppaan tyytäväinen on hyvin matala. Jos et itsekään tiedä mitä haluat, tuskin sitä myyjäkään tietää ja lopputulos on että pettyneenä tuskin kauppaan toista kertaa tulet. Sama toimii skouttauspuolella, jos lähtökohtana on, että haluat hankkia pelaajan ja kriteeriksi esität että pitää olla "hyvä" puolustaja. Tuhannet puolustajat vaihtaa seuraa vuosittain Euroopassa!

Eihän tuo nyt varsinaisesti liiton asia ole. Liitto voisi tosin tukea tähän liittyvän pelaajarekisterin synnyttämistä jenkkityyliin http://msn.foxsports.com/foxsoccer/usa/story/united-states-secret-service-network-mens-national-team-070313. Etu olisi siinä, että skouttaajien kaikki panos ei menisi aivan perusasioiden selvittämiseen vaan voisivat keskittyä siihen, miten seura ja pelaaja matchaisivät toisiinsa. Sama pelaaja samoilla ominaisuukislla voi eri seurojen tilanteessa olla hyvin arvokas tai arvoton (jos kaaderi vaikka täynnä) ja kaikkea siltä väliltä.







straiter

Lainaus käyttäjältä: Earl Godwin - 01.01.2014 klo 19:03:20
Perustuu ihan ulkomailla pelaavien ammattilaisten lukumääriin. Islannissa se oli 66 jo 3 vuotta sitten, todennäköisesti edelleen kasvanut, Suomessa jossain neljänkymmenen tienoilla.

http://www.transfermarkt.co.uk/en/spieler/auslandseinsaetze/basics_49_2013.html

http://www.transfermarkt.co.uk/en/spieler/auslandseinsaetze/basics_73_2013.html

Kronofogden

Lainaus käyttäjältä: Earl Godwin - 01.01.2014 klo 19:03:20
Perustuu ihan ulkomailla pelaavien ammattilaisten lukumääriin. Islannissa se oli 66 jo 3 vuotta sitten, todennäköisesti edelleen kasvanut, Suomessa jossain neljänkymmenen tienoilla.

http://www.slideshare.net/Robin.Russell/how-can-iceland-produce-so-many-professional-players-sept-2010
Tähän suureen määrään vaikuttaa myös se tosiasia että Islanissa pelaavien ammattilaisten määrä on huomattavasti pienempi kuin Suomessa. Eli mikäli haluat islantilaisena pelata ammattilaisena futista, sinun on melkeini pakko siirtyä ulkomaille. Jos Veikkausliigasta tulisi samanlainen amatöörisarja kuin Islannin pääsarja niin eiköhän Ruotsin, Norjan, Saksan ja Baltian sarjat olisi täynnä suomalaisia futareita.

Rikkiviisas

Lainaus käyttäjältä: Kronofogden - 01.01.2014 klo 19:23:08Tähän suureen määrään vaikuttaa myös se tosiasia että Islanissa pelaavien ammattilaisten määrä on huomattavasti pienempi kuin Suomessa. Eli mikäli haluat islantilaisena pelata ammattilaisena futista, sinun on melkeini pakko siirtyä ulkomaille. Jos Veikkausliigasta tulisi samanlainen amatöörisarja kuin Islannin pääsarja niin eiköhän Ruotsin, Norjan, Saksan ja Baltian sarjat olisi täynnä suomalaisia futareita.

Lisäksi melkoinen osa Islannin maajoukkuepelaajista on siirtynyt verraten nuorena Pohjoismaihin tai Brittein saarille.
Tokihan siis varhaisvaiheessa on tehty paljon asioita oikein, mutta se asioiden oikein tekeminen ei ole heijastunut (vielä) Islannin omiin sarjoihin tai seuroihin. Pelaajat eivät ole juurikaan pelanneet oman maan sarjoja ja tuoneet siirtokorvauksia. Maajoukkueellekin hyöty on ollut pääsy MM-kisojen karsinnoissa jatkokarsintaan.

Islannin tie ei ole Suomen tie.

zekki

#13
Lainaus käyttäjältä: Earl Godwin - 01.01.2014 klo 19:03:20
Perustuu ihan ulkomailla pelaavien ammattilaisten lukumääriin. Islannissa se oli 66 jo 3 vuotta sitten, todennäköisesti edelleen kasvanut, Suomessa jossain neljänkymmenen tienoilla.

http://www.slideshare.net/Robin.Russell/how-can-iceland-produce-so-many-professional-players-sept-2010

Asian potentiaalia vosi haarukoida näinkin. Veikkausliigassa on 12 joukkuetta. Jos niiden kaaderi on keskimäärin 25 pelaajaa niin kaikkiaan pelaajia on 300. Jos sitten näistä joka vuosi 10 % vaihtuu ulkomaiden kanssa, eli 30 tulee sisään ja 30 lähtee ulos ja jos pelaaja on Suomesta lähtiessään 100 000 euroa kalliimpi kuin tullessaan niin tuotto kaikkiaan liigaseuroille olisi 3 milj euroa.

Toinen malli olisi sitten se vuokrasopimusmalli mitä alussa hahmottelin. Eurooppapeleihin päässyt suomalainen seura tekisi sopimuksen muutaman huippuseuran kanssa, vaikka niin, että se ottaisi niistä yhteensä maksimissaan 7 ei aivan niiden edustusryhmän vakiokokoonpanoon mahtunutta pelaajaa. Akatemia maksaisi kansainvälistävästä eurokaudesta vaikka 100 000 euroa, joka merkitsisi, että seura voisi saada tuloa 700 000 euroa. Tällä vastaanottava seura voisi kustantaa lopun joukkueen kustannuksia.

Jutun juonihan on se, että europelipaikat on arvokkaita, eikä niitä pysty isotkaan seurat rahalla pelaajilleen kansainvälistymiskokemukseksi ostamaan. Vastaanottavan seuran toki pitäisi pitää tasoa yllä, valintakriteerit tiukkana ja tarjota laadukas valmennus, mutta se, että tätä kautta saataisiin jo monen seulan käyneitä laadukkaita pelaajia on aivan toinen lähtökohta kuin lähteä sinne yleisille rekrymarkkinoille.

Isollekin seuralle 100 000 euroa voi äkkiä tuntua isolta rahalta, mutta jos pelaajan cv:ssa lukee, että hän on pelannut (menestyksekkäästi) europelejä niin niissä rahoissa, joilla isojen seurojen pelaajasiirroissa toimitaan 100 000 ei ole mahdoton. Se on äkkiä kuitattu pelaajan arvon noustua juuri niiden europeleissä osoitettujen otteiden takia. Juuri näiden pelaajien avulla suomalaisiten seurojen keskimääräinen menestyskin europeleissä varmasti paranisi, joten syntyisi positiivinen kierre.

Tähän vähän koordinointia ja yhteistyötä niin Veikkausliigaseurat voisivat näitä eurokiintiöitä tarjoamalla houkutella tänne laadukkaita huipulle nousevia pelaajia systemaattisesti ja saada siitä varmaa rahaa! Ei tässä ole mitään epäeettistä, jos ajatellaan, että nykykäytäntö on se, että nyt niitä ulkomaalaisia yritetään rekrytoida sieltä epävakailta vapailta markkinoilta. Ja jos hyviä pelajia ei sieltä akatemioiden ympäriltä löydy, sitten ei oteta.

Tällaisien sopimuksien yhteydessa sillä, että katsojamaarärät ovat täällä pienia tai futisolosuhteet ei ole parhaat mahdolliset, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Nuoria pelaajia on jopa hyvä vähän karaista kansainvälistymiskokemuksessaan, ettei kaikki ole tiptop. Onhan Suomessa muuten turvalliset ja hyvät olot.

Suomi profiloituisi huipullekasvattajamaana, Veikkausliigan taso nousisi eikä mitään uusia megainvestointejakaan tarvittaisi!

straiter

Joo, otetaan kotimaisilta junnuilta (nehän tuossa olisivat ensimmäisenä liipasimella) kolmisenkymmentä pelipaikkaa pääsarjasta pois ja kiikutetaan sarja täyteen palkkasotureita. Aivan saatanan hyvä idea suomalaisen jalkapallon kannalta.

Earl Godwin

Lainaus käyttäjältä: Kronofogden - 01.01.2014 klo 19:23:08
Tähän suureen määrään vaikuttaa myös se tosiasia että Islanissa pelaavien ammattilaisten määrä on huomattavasti pienempi kuin Suomessa. Eli mikäli haluat islantilaisena pelata ammattilaisena futista, sinun on melkeini pakko siirtyä ulkomaille. Jos Veikkausliigasta tulisi samanlainen amatöörisarja kuin Islannin pääsarja niin eiköhän Ruotsin, Norjan, Saksan ja Baltian sarjat olisi täynnä suomalaisia futareita.

Kyllä myös lähes jokainen Veikkausliigafutari pelaisi mieluummin Norjan, Ruotsin tai Tanskan pääsarjoissa kuin Veikkausliigassa mikäli vain huolittaisiin.

Kronofogden

Lainaus käyttäjältä: Earl Godwin - 01.01.2014 klo 20:46:56
Kyllä myös lähes jokainen Veikkausliigafutari pelaisi mieluummin Norjan, Ruotsin tai Tanskan pääsarjoissa kuin Veikkausliigassa mikäli vain huolittaisiin.
En puhunut nyt vain pääsarjoista. Vai oletko tosiaan sitä mieltä että Allsvenskanin häntäpääjoukkueet ja Superettanin jengit eivät rohmuaisi suomalaisia liigapelaajia jos täällä ei enään maksettais kuin varusteet ja muutama lounasseteli?

Earl Godwin

#17
Lainaus käyttäjältä: Kronofogden - 01.01.2014 klo 23:45:53
En puhunut nyt vain pääsarjoista. Vai oletko tosiaan sitä mieltä että Allsvenskanin häntäpääjoukkueet ja Superettanin jengit eivät rohmuaisi suomalaisia liigapelaajia jos täällä ei enään maksettais kuin varusteet ja muutama lounasseteli?

Tällä hetkellä Veikkausliigan parhaimmistoa siirtyy jatkuvasti Allsvenskanin häntäpäähän ja jopa Ettaniin. Veikkausliiga on puoliammattilaissarja, tuskin mainittavasti Islantia houkuttelevampi. Islantilaisfutareita futaa esim. Tippeligaenissa kymmenkunta ja suomalaisia muutama. Tietynlainen kulttuuriyhteys Islannin ja Norjan välillä selittänee osan, mutta pääselitys on siinä, että Islannissa kasvaa kovempia futaajia.

4-5-2

#18
Lainaus käyttäjältä: Earl Godwin - 01.01.2014 klo 20:46:56
Kyllä myös lähes jokainen Veikkausliigafutari pelaisi mieluummin Norjan, Ruotsin tai Tanskan pääsarjoissa kuin Veikkausliigassa mikäli vain huolittaisiin.

Sanotaan näin, että jos mainitsemasi sarjat pistettäisiin samalle viivalle ja jätettäisiin ulkojalkapallolliset tekijät huomioimatta, voisi väitteesi olla lähellä hyvin totuutta (pl. valtaosa HJK:n pelaajista). Onneksi kuitenkin saamme pitää Veikkausliigassa kovia pelaajia, joita syystä tai toisesta ei länsinaapureiden paskaliigat kiinnosta. Tuolloin usein esim. siviilipuolella asiat ovat niin vakaalla pohjalla, ettei maan vaihtaminen marginaalisesti parempaan liigaan kiinnosta (toki myös osalla tavoitteet ovat selkeästi naapurimaita korkeammalla).

Rikkiviisas

#19
Lainaus käyttäjältä: 4-5-2 - 02.01.2014 klo 00:16:10Sanotaan näin, että jos mainitsemasi sarjat pistettäisiin samalle viivalle ja jätettäisiin ulkojalkapallolliset tekijät huomioimatta, voisi väitteesi olla lähellä hyvin totuutta (pl. valtaosa HJK:n pelaajista). Onneksi kuitenkin saamme pitää Veikkausliigassa kovia pelaajia, joita syystä tai toisesta ei länsinaapureiden paskaliigat kiinnosta. Tuolloin usein esim. siviilipuolella asiat ovat niin vakaalla pohjalla, ettei maan vaihtaminen marginaalisesti parempaan liigaan kiinnosta (toki myös osalla tavoitteet ovat selkeästi naapurimaita korkeammalla).

Viinioksan tämänkertainen provoaminen taas perustuu johonkin reaalimaailmasta olevaan tyhjiöön, jossa ei huomioida pelaajan omaa halua (ainoastaan palkalla on väliä), pelaajan elämäntilannetta, seurojen hankintapolitiikkaa (kaikki hankkivat vain parhaat) ja ihan tämän hetkisiä faktoja.

Ensinnäkin pelaajalla voi olla muitakin haluja kuin vain maksimoida palkka ja tästä enemmän myös lopussa. Toisekseen monelle Suomi on kotimaa ja osalla on jo perhettä tai muuta jalkapallon ulkopuolista elämää, joka asettaa reunaehdot siirtymiselle. Tämän lisäksi tulevat sitten tämän hetken fakta siitä, että KAIKILLE pelaajille Suomessa ei makseta niin paljoa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, että JOKAISELLA liigapelaajalla olisi syytä pistää omat toiveet ja elämäntilanne syrjään ja siirtyä Pohjoismaihin. Monille Pohjoismaiden pääsarjojen pelaajille (saati jonkun Superettanin) maksetaan vähemmän kuin Veikkausliigapelaajalle, ei myyttisillä ulkomaillakaan kaikille pelaajille makseta liiton taksan mukaan kiinteää könttäsummaa.

Sitten tulee vielä seurojen siirtopolitiikka eli vaikka joku Newcastle hankkii sata ranskalaista niin se ei tarkoita, että joku Pohjoismaiden pääsarjan seura hankkisi sata suomalaista vain siksi, että ovat parempia kuin nykyiset. Pohjoismaiset seurat ovat aika pikkutekijöitä Euroopan jalkapallomaailmassa ja sen vuoksi hankintapolitiikkaa sanelee raha, kaikille pelaajille ei makseta enempää kuin Suomessa. Toisekseen osa seuroista haluaa kasvattaa pelaajia, jolloin junioreita peluutetaan vaikka eivät olisikaan jollain myyttisellä tasomittarilla parempia kuin joku toinen, ja täytyy muistaa myös sääntö omista pelaajista eli kaikki pelaajat eivät voi olla hankittuja. Valmentajilla voi olla omat suosikkinsa ja pitää myös muistaa, että Pohjoismaisilla seuroilla ei ole varaa ostella rajattomasti pelaajia, joten jos pelaajalla on sopimus ja sopimus pitää ostaa ulos, niin siinä on kanssa yksi kynnyskysymys.

Melkoinen provoava tahvo saa siis olla, jos kuvittelee, että jalkapallomaailma muodostaa ihan oikeasti jonkinlaisen pyramidin, jossa jokaisella portaalla parhaat pelaavat ja näin ollen kaikki alemman portaan pelaajat siirtyisivät innosta hihkuen seuraavalle, koska kyse on vain huolimisesta eikä noin tuhannesta muusta reaalimaailmassa vaikuttavasta seikasta.

Lainaus käyttäjältä: Earl Godwin - 01.01.2014 klo 23:56:11Tällä hetkellä Veikkausliigan parhaimmistoa siirtyy jatkuvasti Allsvenskanin häntäpäähän ja jopa Ettaniin.

Jos unohdetaan, että esim. Hurme siirtyi juuri Norjaan ylemmän keskikastin seuraan ja Sakari Mattila samoin. Muutenhan suunta on ollut esimerkiksi kakkosBundes. Eero Markkanenkin siirtyi Ruotsissa kakkoseksi sijoittuneen AIK:n riveihin. Äkkiseltään Superettaniin siirtyneistä Veikkausliigan parhaista tulee mieleen vain Aleksei Kangaskolkka, joka jatkoi tosin samantien matkaa Hollantiin. Vuosi sitten siirtynyt ja sittemmin flopannut Mika Ojalakin siirtyi silloiseen hopeajoukkueeseen.  

LainaaVeikkausliiga on puoliammattilaissarja, tuskin mainittavasti Islantia houkuttelevampi.

Niin, mutta Suomessa parhailla pelaajille, niin koti- kuin ulkomaalaisille, maksetaan moninkertaisesti enemmän kuin Islannissa vaikka sitten liigajyrät ja junnut saisivatkin verkkaripalkkaa ja joutuvat käymään töissä tai opiskelemassa. Toisin kuin Islannin sarja, niin Veikkausliiga ei ole KAIKILLE pelaajille puoliammattilaissarja vaan kärkijoukkueissa suurin osa on täysammattilaisia ja häntäpäässäkin parhaimmat.

LainaaIslantilaisfutareita futaa esim. Tippeligaenissa kymmenkunta ja suomalaisia muutama. Tietynlainen kulttuuriyhteys Islannin ja Norjan välillä selittänee osan, mutta pääselitys on siinä, että Islannissa kasvaa kovempia futaajia.

Näinhän se on jos ei osaa katsoa pintaa syvemmälle ja ajatella omaa viestiään loppuun.
Kulttuuriyhteydestä kun seuraa se, että norjalaisseurat hankkivat islantilaisia pelaajia jo junioreina ja vanhempien pelaajien kohdalla kyse on usein lainasopimuksesta. Osa on toki tullut hieman vanhemmalla iällä (18-21) Islannin kärkijoukkueista.

Entä sitten näiden islantilaisten saavutukset Norjassa vaikka viime kaudella nopeasti Wikipedian kautta (voi olla virheitä).
Yksikään ei voittanut mestaruutta, yksikään ei tullut toiseksi, yksikään ei tullut kolmanneksi tai neljänneksi ja vasta sijalta viisi löytyy ensimmäinen islantilainen pelaaja. Sen sijaan häntäviisikosta löytyy kuusi islantilaista yhteensä viime kaudelle Tippeligaenissa pelannaista noin 14 islantilaisesta.

Maalintekijätilastoissa top 16 joukossa oli yksi suomalainen ja yksi islantilainen, syöttöpörssin top nelosessa yksi islantilainen.

Islannissa voi tosiaan kasvaa kovempia futaajia jonnekin 15-17 -vuotiaiksi, jonka jälkeen sieltä lähdetäänkin Brittein saarille tai muihin Pohjoismaihin. Edelleenkään ei Islannin pääsarjaa touhu oikein hyödytä millään tavalla ja kun ollaan täällä Veikkausliigaosion puolella, niin olisi syytä keskittyä nimenomaan hyötyihin pääsarjalle. Suomen Veikkausliiga kun on pelaajakasvatuksen ja siirtokorvausten osalta tästä näkökulmasta parempi kuin Islannin systeemi, sen sijaan ulkomaille siirtymisestä ja maajoukkueen tason nostattamisessa Suomi häviää Islannille. Se on vaan sitten eri juttu ja edelleenkään Islannin tie ei siis voi olla Suomen tie.


zekki

Lainaus käyttäjältä: straiter - 01.01.2014 klo 20:43:30
Joo, otetaan kotimaisilta junnuilta (nehän tuossa olisivat ensimmäisenä liipasimella) kolmisenkymmentä pelipaikkaa pääsarjasta pois ja kiikutetaan sarja täyteen palkkasotureita. Aivan saatanan hyvä idea suomalaisen jalkapallon kannalta.

No nythän ne paikat täytetään niillä ulkomaalaisilla, jotka seurojen omien rahkeiden perusteella tänne saadaan, eli mahdollisimman halvoilla. Jos pyrittäisiin hankkimaan pelaajia joilla "sponsorit" takana (eli ne seurat) niillä tuloilla voitaisiin kotimaisillekin maksaa enemmän

Tämä tietenkin vaatisi vastaanottavalta seuralta skarppaamista toimissaan. Tietenkin tällainen hyvään duuniin perustuva vaihtoehto on vähän vaativampi kuin erilaiset "ensin pumpataan rahaa seuraan" mallit, joita on nyt kokeiltu.  Todennäköisesti skandinaavit alkaa näitä "vuokrapelaajasuhteita" ensimmäisenä kehittämään. Tulihan vuokratyömallit Suomeen yleisillekin työmarkkinoille myöhemmin.

Sitten kun nämä kansainväliset kentät kolunneet kotiinpalanneet normaalin itseluottamuksen omaavat pelaajat alkavat päästä seuratoimintoihin enemmän kiinni niin alkaa varmasti muutosta tulla. Jos Litti sanoo ajaxilaisille, että miksei sinne Banan talliin kannattaa sopivassa kehitysvaihessa mennä kansainvälistä kokemusta hakemaan ja Sami suosittelee leverkusenjunnulle 2.bundeksen sijaan Suomikeikkaa paremmin kasvattavana kokomuksena, Tihinen sveitsiläisille, Joonas jenkeille jne... ja voihan niitä valmentajaharjoitteluvaihtojakin tehdä. Palloliito vain tarjoamaan harjoittelukautta Veikkausliigassa UEFA tutkinnon suorittajille. Onhan Veikkausliiga valmentajiensa kansainvälisyyden puolesta jo nyt ihan kovaa tasoa.

Eiköhän se kultainen sukupolvi kotimaassakin vielä ala säihkymään!




Rikkiviisas

#21
Lainaus käyttäjältä: zekki - 02.01.2014 klo 22:43:59No nythän ne paikat täytetään niillä ulkomaalaisilla, jotka seurojen omien rahkeiden perusteella tänne saadaan, eli mahdollisimman halvoilla. Jos pyrittäisiin hankkimaan pelaajia joilla "sponsorit" takana (eli ne seurat) niillä tuloilla voitaisiin kotimaisillekin maksaa enemmän

Hyvin harva seura rahtaa mahdollisimman halpoja ulkomaalaisia.
Tokihan kun aika monelle ulkomaalaiselle tarvitsee maksaa vain kauden ajalta niin tulee halvemmaksi kuin suomalainen, mutta kyllähän ulkomaalaisista kaavaillaan pääosin vahvistuksia tai ainakin täydennyksiä niille pelipaikoille, joille ei löydy suomalaista. Tässä sinun mallissasi ongelmaksi tulee marssijärjestys, joka suunnilleen nykyään on tämä eli tähtipelaaja, profiilipelaaja, liigajyrä/ulkomaalaisvahvistus, kehittyvä juniori, täytemies (kotimainen tai ulkomainen). Nämä vuokrapelaajat nimenomaan söisivät suomalaisten kehittyvien junnujen peliajan, etenkin jos näiden pelaajien peluuttamisesta saisi vielä tuloa.

Ongelma kun on siinä, että Veikkausliigassakin on käynyt ties mitä kudusjakenicholsonia lainalla ja eikä nämä dannyhoesenitkaan onnistuneet, joten ilman sopimuksessa olevaa velvoitetta ei vuokrapelaaja olisi automaattisesti avauskamaa, koska ennen ensimmäistä peliä ei tiedettäisi mitään sopeutumisesta ja tehoista. Tällöin peliaika ei vähenisi tähtipelaajilta (suomalainen tai ulkomaalainen), profiilipelaajilta tai ulkomaalaisvahvistuksilta vaan seuran omilta junioreilta sekä tietenkin täytepelaajilta. Etenkin jos sopimukseen kuuluu korvaus pelaajan peluuttamisesta ja harjoittamisesta, niin sitten ollaan jo aika kaukana kilpaurheilusta ja ennen kaikkea suomalaisen seurajalkapallon kehittämisestä.

LainaaTämä tietenkin vaatisi vastaanottavalta seuralta skarppaamista toimissaan.

Ensinnäkin se vaatisi sitä, että näille vuokrapelaajille voitaisiin tarjota laadukasta harjoittelua ja peliaikaa.

LainaaTodennäköisesti skandinaavit alkaa näitä "vuokrapelaajasuhteita" ensimmäisenä kehittämään. Tulihan vuokratyömallit Suomeen yleisillekin työmarkkinoille myöhemmin.

Miksi?
Mikä on lähettävän seuran kannalta hyöty verrattuna nykymallisiin lainasopimuksiin, joissa lähettävä seura maksaa palkan ja sopimuksessa on ehtoja peliajasta? Nythän pelaajia lainataan ihan normaalisti, mutta pääosin kotimaassa alemmille sarjatasoille, jolloin pelaaja on koko ajan "lähellä" lähettävää seuraa ja pääsee siis harjoittelemaan tai ainakin olemaan tarkkailun alla. Edelleen Suomessa ja Pohjoismaissa on hyviä ja sitten enemmänkin huonoja kokemuksia suurten sarjojen lainapelaajista, joten jos tämä reitti olisi hyvä, niin lainapelaajia kuvittelisi tulevan enemmänkin. Nythän toki Fluminense kokeilee taas uutta viritystä MyPan kanssa, mutta siinä Fluminense maksaa vain pelaajien palkan eikä mitään vuokraa ja kyseessä on normaali lainasopimus. Lähettävän seuran halu maksaa pelaajan huolimisesta on myös asia erikseen, koska joissakin sopimuksissa lainaava seura maksaa.

Mikä on vastaanottavan seuran kannalta hyöty verrattuna nykymallisiin lainasopimuksiin, joissa lähettävä seura maksaa palkan? Kyseessä olisivat näköjään mallisi mukaan aika nuoret pelaajat eli alle parikymppiset, jotka on nähty tarpeellisiksi lähettää Veikkausliigan kotimaan (kakkosbundes, Championship jne) asemesta ja pelaajat eivät ole myöskään oman joukkueen ringissä. Näitä on lainoilla Suomessa käynyt, mutta menestys ei ole ollut huikaisevaa. Kysymys kun olisi epävarmoista raakileista niin vuokrapelaajat veisivät suomalaisen juniorin peliajan, jolloin liigatason suomalaisia pelaajia kehittyisi vähemmän ja sitä kautta myös sellaisia pelaajia, joista vastaanottava seura voisi saada siirtokorvauksen. Jollain 100 000 eurolla voisi tosiaan palkata sen yhden valmentajan lisää tai rakentaa olosuhteita, joita nämä lähettävät seurat vaatisivat, mutta siihen se jäisi.

Europelikokemuskin on vähän niin ja näin.
Ajatellaan nyt, että vuokrapelaaja olisi Leverkusenin saksalainen superjunnu tai ulkomailta miljoonalla hankittu lupaus, miksi tämä pelaaja kannattaisi lähettää Suomeen, jossa harjoitteluolosuhteet ovat huonommat kuin 2. Bundeksessa? Sen takia superjunnu tai kallis lupaus, koska tällainen pelaaja voisi jotain 17- tai 18-vuotiaana vahvistaa Veikkausliigan joukkuetta. Jos kyse on taas huonommasta pelaajasta, niin todennäköisesti ei vahvista Veikkausliigan joukkuetta ja lähettävän seuran saama arvonnousu ei ole kaksinen, isoilla seuroilla on ihan sama saako pelaajista 300 000 jos siirtyy Allsvenskaniin tai Belgiaan, saati jos on maksettu vielä vuokraa "kasvattamisesta". Joten mitä iloa olisi lähettää tai vastaanottaa pelaajia, joilla ei ole todennäköisesti tulevaisuutta lähettävässä seurassa tai jotka eivät todennäköisesti vahvista vastaanottavaa seuraa? Kääntäen niin mikä olisi se syy lähettää riittävän kovatasoisia pelaajia? Europelikokemus ei, koska ajatuksenahan on, että pelaaja pelaa tulevaisuudessa edustuksessa suunnilleen Mestareiden liigaa, siinä ei pari peliä karsintoja paina. Europelikokemusta voisi saada lainaamalla myös Keski-Euroopan sarjoihin ja muihin Pohjoismaihin, mutta tätäkään ei ihan kamalasti tehdä.

LainaaSitten kun nämä kansainväliset kentät kolunneet kotiinpalanneet normaalin itseluottamuksen omaavat pelaajat alkavat päästä seuratoimintoihin enemmän kiinni niin alkaa varmasti muutosta tulla. Jos Litti sanoo ajaxilaisille, että miksei sinne Banan talliin kannattaa sopivassa kehitysvaihessa mennä kansainvälistä kokemusta hakemaan ja Sami suosittelee leverkusenjunnulle 2.bundeksen sijaan Suomikeikkaa paremmin kasvattavana kokomuksena, Tihinen sveitsiläisille, Joonas jenkeille jne... ja voihan niitä valmentajaharjoitteluvaihtojakin tehdä. Palloliito vain tarjoamaan harjoittelukautta Veikkausliigassa UEFA tutkinnon suorittajille. Onhan Veikkausliiga valmentajiensa kansainvälisyyden puolesta jo nyt ihan kovaa tasoa.

Nythän toki tilanne on se, että Hyypiä esimerkiksi lainasi Pohjanpalon ja pisti 2. Bundekseen kasvamaan...
Siitä on aika pitkä matka siihen, että pistäisi omia pelaajiaa Suomeen kasvamaan ja vielä maksaisi siitä.

LainaaEiköhän se kultainen sukupolvi kotimaassakin vielä ala säihkymään!

Eri asia sitten, että millä mallilla.
Vuokramallin vahvuudet ja hyödyt verrattuna nykyisiin lainasopimuksiin eivät ole oikein auenneet ja toisekseen, jos malli on niinkin hyvä, niin miksei sellaisia jo ole? Eihän tuo niin kamalan uutta ole verrattuna lainasopimuksiin ja farmijoukkueisiin.

zekki

#22
Lainaus käyttäjältä: Rikkiviisas - 03.01.2014 klo 11:28:57
Hyvin harva seura rahtaa mahdollisimman halpoja ulkomaalaisia.
Tokihan kun aika monelle ulkomaalaiselle tarvitsee maksaa vain kauden ajalta niin tulee halvemmaksi kuin suomalainen, mutta kyllähän ulkomaalaisista kaavaillaan pääosin vahvistuksia tai ainakin täydennyksiä niille pelipaikoille, joille ei löydy suomalaista. Tässä sinun mallissasi ongelmaksi tulee marssijärjestys, joka suunnilleen nykyään on tämä eli tähtipelaaja, profiilipelaaja, liigajyrä/ulkomaalaisvahvistus, kehittyvä juniori, täytemies (kotimainen tai ulkomainen). Nämä vuokrapelaajat nimenomaan söisivät suomalaisten kehittyvien junnujen peliajan, etenkin jos näiden pelaajien peluuttamisesta saisi vielä tuloa.

Ongelma kun on siinä, että Veikkausliigassakin on käynyt ties mitä kudusjakenicholsonia lainalla ja eikä nämä dannyhoesenitkaan onnistuneet, joten ilman sopimuksessa olevaa velvoitetta ei vuokrapelaaja olisi automaattisesti avauskamaa, koska ennen ensimmäistä peliä ei tiedettäisi mitään sopeutumisesta ja tehoista. Tällöin peliaika ei vähenisi tähtipelaajilta (suomalainen tai ulkomaalainen), profiilipelaajilta tai ulkomaalaisvahvistuksilta vaan seuran omilta junioreilta sekä tietenkin täytepelaajilta. Etenkin jos sopimukseen kuuluu korvaus pelaajan peluuttamisesta ja harjoittamisesta, niin sitten ollaan jo aika kaukana kilpaurheilusta ja ennen kaikkea suomalaisen seurajalkapallon kehittämisestä.

Ensinnäkin se vaatisi sitä, että näille vuokrapelaajille voitaisiin tarjota laadukasta harjoittelua ja peliaikaa.

Miksi?
Mikä on lähettävän seuran kannalta hyöty verrattuna nykymallisiin lainasopimuksiin, joissa lähettävä seura maksaa palkan ja sopimuksessa on ehtoja peliajasta? Nythän pelaajia lainataan ihan normaalisti, mutta pääosin kotimaassa alemmille sarjatasoille, jolloin pelaaja on koko ajan "lähellä" lähettävää seuraa ja pääsee siis harjoittelemaan tai ainakin olemaan tarkkailun alla. Edelleen Suomessa ja Pohjoismaissa on hyviä ja sitten enemmänkin huonoja kokemuksia suurten sarjojen lainapelaajista, joten jos tämä reitti olisi hyvä, niin lainapelaajia kuvittelisi tulevan enemmänkin. Nythän toki Fluminense kokeilee taas uutta viritystä MyPan kanssa, mutta siinä Fluminense maksaa vain pelaajien palkan eikä mitään vuokraa ja kyseessä on normaali lainasopimus. Lähettävän seuran halu maksaa pelaajan huolimisesta on myös asia erikseen, koska joissakin sopimuksissa lainaava seura maksaa.

Mikä on vastaanottavan seuran kannalta hyöty verrattuna nykymallisiin lainasopimuksiin, joissa lähettävä seura maksaa palkan? Kyseessä olisivat näköjään mallisi mukaan aika nuoret pelaajat eli alle parikymppiset, jotka on nähty tarpeellisiksi lähettää Veikkausliigan kotimaan (kakkosbundes, Championship jne) asemesta ja pelaajat eivät ole myöskään oman joukkueen ringissä. Näitä on lainoilla Suomessa käynyt, mutta menestys ei ole ollut huikaisevaa. Kysymys kun olisi epävarmoista raakileista niin vuokrapelaajat veisivät suomalaisen juniorin peliajan, jolloin liigatason suomalaisia pelaajia kehittyisi vähemmän ja sitä kautta myös sellaisia pelaajia, joista vastaanottava seura voisi saada siirtokorvauksen. Jollain 100 000 eurolla voisi tosiaan palkata sen yhden valmentajan lisää tai rakentaa olosuhteita, joita nämä lähettävät seurat vaatisivat, mutta siihen se jäisi.

Europelikokemuskin on vähän niin ja näin.
Ajatellaan nyt, että vuokrapelaaja olisi Leverkusenin saksalainen superjunnu tai ulkomailta miljoonalla hankittu lupaus, miksi tämä pelaaja kannattaisi lähettää Suomeen, jossa harjoitteluolosuhteet ovat huonommat kuin 2. Bundeksessa? Sen takia superjunnu tai kallis lupaus, koska tällainen pelaaja voisi jotain 17- tai 18-vuotiaana vahvistaa Veikkausliigan joukkuetta. Jos kyse on taas huonommasta pelaajasta, niin todennäköisesti ei vahvista Veikkausliigan joukkuetta ja lähettävän seuran saama arvonnousu ei ole kaksinen, isoilla seuroilla on ihan sama saako pelaajista 300 000 jos siirtyy Allsvenskaniin tai Belgiaan, saati jos on maksettu vielä vuokraa "kasvattamisesta". Joten mitä iloa olisi lähettää tai vastaanottaa pelaajia, joilla ei ole todennäköisesti tulevaisuutta lähettävässä seurassa tai jotka eivät todennäköisesti vahvista vastaanottavaa seuraa? Kääntäen niin mikä olisi se syy lähettää riittävän kovatasoisia pelaajia? Europelikokemus ei, koska ajatuksenahan on, että pelaaja pelaa tulevaisuudessa edustuksessa suunnilleen Mestareiden liigaa, siinä ei pari peliä karsintoja paina. Europelikokemusta voisi saada lainaamalla myös Keski-Euroopan sarjoihin ja muihin Pohjoismaihin, mutta tätäkään ei ihan kamalasti tehdä.

Nythän toki tilanne on se, että Hyypiä esimerkiksi lainasi Pohjanpalon ja pisti 2. Bundekseen kasvamaan...
Siitä on aika pitkä matka siihen, että pistäisi omia pelaajiaa Suomeen kasvamaan ja vielä maksaisi siitä.

Eri asia sitten, että millä mallilla.
Vuokramallin vahvuudet ja hyödyt verrattuna nykyisiin lainasopimuksiin eivät ole oikein auenneet ja toisekseen, jos malli on niinkin hyvä, niin miksei sellaisia jo ole? Eihän tuo niin kamalan uutta ole verrattuna lainasopimuksiin ja farmijoukkueisiin.

Kiitokset seikkaperäisestä palautteesta!

Jos Veikkausliigajoukkueen kokoaminen on vähänkään sen kaltaista hierarkiapuuhaa niin huh-huh. Kaikki ajatukset siitä, että pelaaja ratkaisee voi heittää romukoppaan.

Joukkuemielessähän kyse on siitä pystyttäisiinkö Suomessa hyödyntämään tätä kiistattomasti lahjakasta potentiaalia. Jos tähän mennessä kokemukset ovat olleet huonot, olisi syytä katsoa peiliin. Jos täällä ei pystytä edes tätä lahjakkuusjoukkoa hyödyntämään, miten kummassa voidaan odottaa, että omista lahjakkuuksista saataisiin senkään vertaa irti. Koko oma junnutyöhän on aivan turhaa, jos täällä lupaavat junnut sammutetaan liigatason hierarkioihin yms.

En tiennnyt näistä kokemuksista, mutta onhan se aika huolestuttavaa, jos tänne on tullut hyviä pelaajia ja he ovat täällä oikeasti epäonnistuneet. Jos tämä on lähtökohta ja siihen ollaan tyytyväisiä, koko ehdotukselle ei tietenkään ole mitään pohjaa.

Parempi siis hypätä periaattelliselle tasolle. Jos ajatellaan vaikka Leverkusenin saksalaisia junnuja, eivät he ole mitään koneita vaan kasvaneet usein aika suojatussa ympäristössä. Niin hullulta kuin se ehkä tuntuu, heillekin kansainväliset pelit voivat olla yhtä iso jännityksen paikka kuin suomalaisille. Tietenkin tämä on myös tyyppikysymys. Se, että kansainvälinen karaistuminen aloitetaan vasta tosieuropeleissä on liian myöhäistä, koska siellä odotetaan heti täysipainoista suoritusta. Kansainvälistyminen (siis muukin kuin irtopelireissut) pitäisi siis aloittaa aiemmin.

Totta kai pitää olla tarkkana siinä mihin lähettää, ettei ajasta tule painajaista. Jos kokemus nyt tosiaan on opettanut, että vierailijat lähtökohtaisesti laitetaan Suomessa nurkkaan ja päälle ladataan vielä viha siitä, että vievät omien junnujen peliajan niin umpiperässaä ollaan. Silloin on parasta rekrytä Suomeen pelaajia vaikka sodan käyneistä maista, että kestävät suomalaisen järjestelmän. Vaikkapa Belgiassa tämä ei taida olla tarpeen vaan normaalinkin taustan omaava pelaaja voi kasvaa hyväksi pelaajaksi.

Rahasta en viitsi enää edes puhua, kun se nyt kuitenkin on toisisijaista ja vasta seuraus siitä jos tehdään hyvää työtä.


PS. Se Muurinen Fluminense yhteistyö kuulostaa mielenkiintoiselta. Eiköhän Hyypiäkin uskaltaisi lähettää Leverkusenin junnuja sinne Muurisen akatemiaan. Ajettelin että spekuloin, mutta ilmeisesti jo tapahtuukin enemmän.



Rikkiviisas

Lainaus käyttäjältä: zekki - 03.01.2014 klo 15:56:49Jos Veikkausliigajoukkueen kokoaminen on vähänkään sen kaltaista hierarkiapuuhaa niin huh-huh. Kaikki ajatukset siitä, että pelaaja ratkaisee voi heittää romukoppaan.

Eihän se olekaan hierarkiapuuhaa, mutta tuolla tavoin liigajoukkueen kokoonpanoa voi analysoida.
Ihan mielenkiinnosta, että kun kerran sinulla ei vaikuta olevan minkäänlaista kuvaa siitä, kuinka liigajoukkue Suomessa kasataan, niin millä muskeleilla arvostelet liigajoukkueiden kasaamista ja esität tilalle omia mallejasi?

LainaaJoukkuemielessähän kyse on siitä pystyttäisiinkö Suomessa hyödyntämään tätä kiistattomasti lahjakasta potentiaalia. Jos tähän mennessä kokemukset ovat olleet huonot, olisi syytä katsoa peiliin. Jos täällä ei pystytä edes tätä lahjakkuusjoukkoa hyödyntämään, miten kummassa voidaan odottaa, että omista lahjakkuuksista saataisiin senkään vertaa irti. Koko oma junnutyöhän on aivan turhaa, jos täällä lupaavat junnut sammutetaan liigatason hierarkioihin yms.

Ei se hierarkia ole kuin kuvaus todellisuudesta...
Suurin osa junioreista saa mahdollisuutensa, mutta ei aikuisten tasolla testaamattoman juniorin varaan joukkuetta rakenneta. Suurempi ongelma on niiden lahjakkuuksien kasvattaminen kuin lahjakkuuksien peluuttaminen.

LainaaEn tiennnyt näistä kokemuksista, mutta onhan se aika huolestuttavaa, jos tänne on tullut hyviä pelaajia ja he ovat täällä oikeasti epäonnistuneet. Jos tämä on lähtökohta ja siihen ollaan tyytyväisiä, koko ehdotukselle ei tietenkään ole mitään pohjaa.

Ongelma on kai ollutkin se, että just jotain Hoesenia ja paria muuta lukuunottamatta tänne ei ole tullut hyviä pelaajia, mutta lähtökohtana on kuitenkin ollut laina ja pelaajan kehittyminen eli juurikin tämän vuokramallisi lähtökohdat. Sen vuoksi olisi kiva tietää, että mikä mallissasi eroaa niin olennaisesti tällä hetkellä tarjolla olevista vaihtoehdoista.

LainaaParempi siis hypätä periaattelliselle tasolle. Jos ajatellaan vaikka Leverkusenin saksalaisia junnuja, eivät he ole mitään koneita vaan kasvaneet usein aika suojatussa ympäristössä. Niin hullulta kuin se ehkä tuntuu, heillekin kansainväliset pelit voivat olla yhtä iso jännityksen paikka kuin suomalaisille. Tietenkin tämä on myös tyyppikysymys. Se, että kansainvälinen karaistuminen aloitetaan vasta tosieuropeleissä on liian myöhäistä, koska siellä odotetaan heti täysipainoista suoritusta. Kansainvälistyminen (siis muukin kuin irtopelireissut) pitäisi siis aloittaa aiemmin.

Leverkusenin kannalta vain on paljon järkevämpää, että pelaaja kehittyy Saksassa ja sitä kautta pääsee joskus pelaamaan oman joukkueen europelejä.
Ei Mestareiden Liigan lohkovaiheessa ole paljoa iloa siitä, että on käynyt Suomessa voittamassa yhden, pelaamassa tasan yhden ja häviämässä kaksi karsintapeliä Eurooppa-Liigaan kun samaan aikaan siellä kakkosBundeksessa saa kokemusta pelata paljon kovempia joukkueita vastaan kuin Veikkausliigassa.

LainaaJos kokemus nyt tosiaan on opettanut, että vierailijat lähtökohtaisesti laitetaan Suomessa nurkkaan ja päälle ladataan vielä viha siitä, että vievät omien junnujen peliajan niin umpiperässaä ollaan.

Tällaisesta ei ole mitään kokemusta, mihin tämä väite perustuu?
Sinun mallisi tosiaan vie suomalaisten junnujen peliajan, joten se saattaa aiheuttaa jonkinlaista ärtymystä, mutta tällä hetkellä tällaista ei ole ilmassa.

LainaaSilloin on parasta rekrytä Suomeen pelaajia vaikka sodan käyneistä maista, että kestävät suomalaisen järjestelmän. Vaikkapa Belgiassa tämä ei taida olla tarpeen vaan normaalinkin taustan omaava pelaaja voi kasvaa hyväksi pelaajaksi.

Siis tälleen tiivistäen: mitä vittua?

LainaaPS. Se Muurinen Fluminense yhteistyö kuulostaa mielenkiintoiselta. Eiköhän Hyypiäkin uskaltaisi lähettää Leverkusenin junnuja sinne Muurisen akatemiaan. Ajettelin että spekuloin, mutta ilmeisesti jo tapahtuukin enemmän.

Ensinnäkin kyse on MyPan ja Fluminensen välisestä yhteistyöstä.
Toisekseen ei Muurisella ole mitään akatemiaa vaan veikkausliigajoukkue.
Kolmanneksi edelleenkään et ole esittänyt yhtään mitään argumenttia siitä, että miksi jonkun Leverkusenin kannattaisi lähettää riittävän kovan tason junnuja Suomeen.

Jospa tekisit kotiläksyt (tutustu nykysysteemiin) ensiksi ja sitten hioa tätä malliasi, niin palataan asiaan.
Tällä hetkellä koko homma tuntuu yli-innokkuuden värittämältä tajunnanvirralta ilman yhtymäkohtia todellisuuteen.

Eemeli Rummukainen

Veikkausliigaseuroilla on tässä kyllä tason noston paikka.

Vertailun vuoksi yhden maaseudun kyläseuran 2000-luvulla kasvattamat veikkausliigapelaajat:

Mika Lähderinne
Berat Sadik
Pyry Kärkkäinen
Xhevdet Gela
Ilmari Niskanen

16v hiljattain täyttänyttä Ilmaria tosin moni tuskin vielä tuntee.