Vastahakoinen katsaus lähimenneisyyteenKun Valencia Club de Fútbol kauden 2012-2013 päätöskierroksella kärsi 4-3 vierastappion Sevillalle ja jäi näin Mestarien Liigan ulkopuolelle ensimmäistä kertaa vuosiin, oli fiiliskonsensus fanien keskuudessa paitsi pettynyt, myös optimistinen. Joukkue pelasi jälleen viihdyttävää ja tehokasta jalkapalloa, ja Ernesto Valverden valmennuskautta edeltänyt Mauricio Pellegrino vaikutti olevan olleen pelkkä vahinkolaukaus. Vaikka Valverde seuran jättikin, tilalle palkattu Miroslav Djukic oli tasonsa jo La Ligassa todistanut. Roberto Soldadon korvaaminen ei tulisi olemaan mahdotonta. Eurooppa-Liigaan joutuminen oli vain työtapaturma, ja vaikkei joukkue ehkä ollut enää Espanjan kolmanneksi paras, olisi neljäskin sija torjuntavoitto. Valencialla ei kuitenkaan kauden alussa ollut potentiaalia olla yhtä hyvä joukkue, kuin osa kannattajista luuli. Tai ehkä se vain oli huonompi, kuin moni halusi myöntää.
Kausi 2013-2014 alkoi mukavasti voitolla Malagasta, mutta kaksijakoisen preseasonin jälkeen oli jokaiselle ottelua seuranneelle selvää, ettei kaikki ole vielä kunnossa. Neljän ottelun jälkeen pisteitä oli kasassa kolme. Amadeo Salvo, seuran uusi presidentti ja kannattajien suosikki, halusi antaa Djukicille aikaa. Kannattajat olivat samaa mieltä. Tulevat voitot surkeaa alkukautta pelanneesta Sevillasta, hyvin pelanneesta Granadasta ja iloisesti kolme maalia lähes joka ottelussa päästävästä Rayosta ruokkivat illuusiota. Ennen kauden puoliväliä oli kuitenkin selvää, että lepakoista oli kaikessa hiljaisuudessa muodostunut enintään ylemmän keskikastin tasoinen joukkue, ja edes edellisen kauden sijoitukseen tarvittaisiin nyt pikaisesti uutta Valverdea. Salvo oli kaivanut itselleen kuopan tukemalla serbialaista suojattiaan estoitta, ja potkujen antaminen tarkoittaisi omien virheiden myöntämistä. Mitä pidempään sen virheen myöntäminen kestäisi, sitä varmemmin loppusijoitus tulisi olemaan heikoin sitten Koemannin. Tunnelin päässä näkyi kuitenkin pieni pilkahdus valoa. Peliesityksiä kiinnostavammaksi osoittautui, kuten niin monesti ennenkin, se, mitä tapahtuu kentän ulkopuolella.
Djukicin vihdoin saadessa monoa ilmeistyi kuin tyhjästä SuperDeporten uutissivuille singaporelainen liikemies nimeltä Peter Lim. Vannoutunut jalkapallofanaatikko iski tiskiin tarjouksen, joka hirvitti niin skeptikkoja kuin optimistejäkin: 400 miljoonaa euroa, ja osake-enemmistö vaihtaisi omistajaa. Bankiassa, Valencian velkakirjojen päämajassa, tuuletettiin salaa. Muutamat fanit elättelivät jo toiveita uudesta suurseurasta. Samanlaisia haavekuvia maalaili myös Juan Antonio Pizzi, Argentiinassa keskinkertaisen San Lorenzon mestaruuteen valmentanut taktikko, ottaessaan vastaan työpaikan Valencian päävalmentajana. Pyörä tuntui kerrankin pyörivän nopeasti, ja vielä oikeaan suuntaan. Tästä on kuitenkin jo tätä kirjoittaessa noin kuusi kuukautta, eikä täysin valmista ole vieläkään. Ei se koskaan
niin helppoa ole.
Pizzin alaisuudessa Valencia pelasi paremmin. Rima tähän yltämiseen ei kuitenkaan ollut korkealla, eikä Ligassa juuri ollut enää voitettavaa. Pizzin suurimmaksi urotyöksi kaudella jäi Eurooppa-Liigan välieräpaikka, vaikka jokainen tippunut joukkue olikin etukäteen heikompi. Finaali ei kuitenkaan ollut kaukana, ja otteluparit sekä Baselia että Sevillaa vastaan (L3-0, W5-1 sekä L2-0, W3-1) peilaa joukkueen suurinta ongelmaa, epätasaisuutta. Kohtuullinen menestys eurokentillä kuitenkin takaa Pizzille työpaikan säilymisen, ja itse ainakin annan varovaista peukkua valmentajan työskentelylle. Pelaajamateriaali ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen. Ensi kautena kuitenkin siihenkin saataneen muutos, mutta palataan siihen hetken kuluttua.
Ne kuuluisat 400 miljoonaa, jotka Peter Lim seuralle esitteli, eivät olleet leikkirahaa. Ne eivät olleet kuitenkaan ihan oikeatakaan rahaa, ei sellaista jota Bankia halusi. Ne olivat kiinni Limin yrityksissä, eikä koko summaa voisi irrottaa kerralla. Seuran myynti laitettiin jäähylle, joka ei välttämättä näin jälkeenpäin miettien ollut yhtään huono ratkaisu. Talven siirtoikkunassa hankitut budjettikärki Vicinius Araujo, Euroopassa flopannut lainapelaaja Eduardo Vargas ja täysin riittämätön Philippe Senderos enteilivät pahaa seuran myynnin kannalta.
Brauliomaista. Ennen pitkää Mestallan VIP-paikoilla Salvon vieressä alkoi näkyä kuitenkin tuntemattomia naamoja, muiden muassa Wang Jianlin, jonkun mukaan Kiinan rikkain mies. Peter Lim teki reissuja Valenciaan. Huhupuheiden mukaan seura kiinnosti myös ainakin erästä amerikkalaista sijoitusyhtiötä. Roskalehdillä oli taas jotain, mistä kirjoittaa. Ikuinen myyntiprosessi näytti etenevän hitaasti kohti vääjäämätöntä päätöstään, ja hämmentävän nopeasti sen seitsemän tarjousta osake-enemmistön ostosta komeili vierekkäin seurajohdon päättävien elinten kokouksien fläppitauluilla. Kun seuran ex-presidentti Juan Soler pidätettiin Vicente Sorianon kidnappausyrityksestä, toivoi varmasti jokainen pikaista kauppaa, ja kaiken vastaavan keplottelun taaksejättämistä. Ja suhteellisen nopeasti kauppa tehtiinkin, noin kuukausi tämän jälkeen.
Vaikka Peter Limin ja tarjouskilpailun voittajan välissä piti olla vähintään kaksi ehdokasta, ellei enemmänkin, veti singaporelainen lopussa kuitenkin pisimmän korren. Samalla varmaksi lähtijäksi tuomittu Amadeo Salvo säilytti työpaikkansa seuran presidenttinä ja kasvokuvana, joka varmasti sopii monelle kannattajallekin oikein hyvin. Bankialle toki ei, sillä tahot ovat kahnanneet keskenään erilaisista oikeuksista jo vajaan vuoden ajan. Se on kuitenkin toinen tarina, joka tuskin ihan hetkeen päättyy.
Lopullisessa sarjataulukossa Valencia Club de Fútbol sijoittui kahdeksanneksi, kymmenen pistettä viimeiseen europaikkaan oikeuttavan seitsemännen sijan takana. Se kertoo varmasti peliesityksistä kokonaisuudessaan enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että kausi 2013-2014 jää Valencian lähihistorian heikoimmaksi.
Subjektiivista taktista pohdintaa sekä spekulaatiot kesän siirtoikkunaanPuolustus:Sekä Djukic että Pizzi joutuivat varmasti huomaamaan, että Braulion (huonosti) kokoama Valencia asettaa pelaajamateriaaliltaan melkoisia pakotteita. Pizzi käytti San Lorenzossa vaihtelevasti 4-4-2:ta ja 4-2-3-1:tä, joita molempia rosteri onneksi tuki edes välttävästi. Virhealttiiden topparien ja hyökkäävien laitapakkien (Vasen laitapakki puuttuu joukkueesta kokonaan, ja oikean laidan João Pereira on huomattavasti parempi hyökkäys- kuin puolustuspäässä) takia molemmissa systeemeissä laitureiden puolustuspanos on tärkeä. Pizzi sai sekä (RM)Sofiane Feghoulin että (LM)Feden juoksuvoiman käytettyä hyvin hyödykseen, mutta varsinkin otteluiden loppupuolella puolustus oli haavoittuvainen pelaajien väsyessä. Varmasti myös tämän takia rotaatio laidoilla oli suurta, ja oikean laitalinkin tontilla nähtiin välillä myös sinne täysin soveltumaton (RB) Antonio Bárragan. Jérémy Mathieun onnistunut konversio laitapakista toppariksi sekä loi että poisti ongelman, ja ranskalainen olikin kauden loppupuoliskolla puolustuksen ehdoton johtohahmo. Pizzin luotto muihin topparismiehiin oli kuitenkin köyhää, ja Mathieun vierellä nähtiin sekä Philippe Senderosia, Rúben Vezoa, Javi Fuegoa, Ricardo Costaa että Víctor Ruizia.
Kesän siirtoikkunassa puolustus on Rufeten suurin ongelma. Nicolas Otamendi tuo kaivattua apua keskuspuolustukseen, mutta Pizzi halunnee ulkoistaa ainakin Senderosin, Ruizin ja ehkä myös Costan. Vasen laitapuolustaja sekä yksi keskuspuolustaja on pakko löytää, Vezon taso riittää enintään nelostoppariksi. Hämärän peitossa on myös, riittääkö Antonio Bárraganin tai edes João Pereiran taso vakituiseksi avaajaksi. Halvin vaihtoehto vasemmaksi pakiksi olisi lainalta palaava Aly Cissokho, mutta tasottomuus vaivaa tätäkin kaveria.
Keskikenttä:Dani Parejo on joukkueen ainoa pelinrakentaja, ja Pizzi käytti häntä suurimmaksi osaksi Banegan tyyliin deep-lying playmakerinä, mutta ajoittain myös hyökkäävämpänä keskikenttäpelaajana. Työmäärä kasvoi ajoittain liian suureksi, kun kelvollista vaihdokkia ei Banegan lähdettyä löytynyt. Parejon tilalla kokeiltiin ajoittain myös Keitaa, mutta kävi nopeasti selväksi, että nopea syöttöpeli ei enää kuulu kankeutuneen malilaisen vahvuuksiin. Puolustuksen haavoittuvaisuuden johdosta Parejon aisaparin tehtävät olivat lähes yksinomaan puolustuspainoitteisia, ja yksi suurimmista syistä Danin menestykseen olikin Javi Fuegon tasainen suorittaminen topparien edessä. Oriol Romeun ja Míchelin osoittautuessa riskeiksi vaihtoehtoiset mallit jäivät kuitenkin vähiin.
Oikealla laidalla Pizzi käytti enimmäkseen Sofiane Feghoulia, ja Soso pysyikin - ehkä hieman yllättäen - suurimmaksi osaksi sivurajan tuntumassa. Miehellä on kuitenkin vahva CAM-tausta, ja keskelle ajautuessaan usein vastustajalle harmeja aiheuttava. Samaa voisi sanoa Fedestä vastakkaisella laidalla. Keskityspaikkoja sekä maaleja näistä joukkue sai paljon, mutta suuremmilla hyökkääjillä näidenkin teho olisi ollut aivan eri luokkaa. Paikoille pääseminen on pitkälti Eduardo Vargasin ja Paco Alcácerin liikkeen ansiota, mutta varsinaisiksi erikoistilannepelotteiksi kumpaakaan ei voi kehua. Rufete kuuluukin olevan suuremman hyökkääjän perässä, ja tähän muottiin sopisi esimerkiksi huhupuheissa liikkuva Jackson Martínez. Ei epämääräisistä huhuista kuitenkaan sen enempää. Tai, ehkä sen verran, että Peter Lim omistaa oikeudet Benfican keskikenttäpelaajaan André Gomesiin, joka voisi olla mahdollinen stuntti Parejolle.
Laitoihin antavat vaihtoehtoja Pablo Piatti sekä laidalta palaileva, kelpo kauden Elchessä pelannut Carles Gil. Tason riittäminen kuitenkin molempien osalta hieman hämärän peitossa.
Hyökkäys:Pizzi käytti vaihtelevasti yhtä ja kahta kärkeä, mutta tosiasiassa nämä eivät juurikaan eroa toisistaan. Paco Alcácer oli piikkiin lähes ainut vaihtoehto, tammikuussa ostettu Vinicius Araujo sai hädin tuskin yhden kokonaisen ottelun verran minuutteja. Pacon rinnalla tahi alapuolella nähtiin usein Eduardo Vargas, jonka soveltuminen varsinkin kymppipaikalle on hieman kyseenalaista. Toisaalta taas Pacon vieressä tarjosi hyvin vähän mitään, mitä Paco ei. Alkukaudesta hyvässä vedossa ollut Jonas stunttasi loppukaudesta kymppipaikalla, mutta hiljalleen ikääntyvän brassin hyödyllisyys näyttää tulleen tiensä päähän. Hidastaa hyökkäyksiä, ja vaikuttaa usein enemmän keskikenttäpelaajalta kuin hyökkääjältä. Sivuhuomiona toimi kyllä keskikentällä ihan kelvollisesti. Halpojen etelä-amerikkalaisten hyökkääjien liutaa jatkaa ensi kaudella Racing Clubista hoidettu Rodrigo de Paul.
Valencian hyökkäyskalusto on Jonasta lukuunottamatta nuori ja fyysisesti köykäinen. Pacon loistokausi antaa aihetta iloon, mutta vaihtoehtoja tarvitaan: pelin ulkopuolelle jäädessään oman akatemian helmi on melko hyödytön. Tämäkin kertoo siitä, kuinka huonosti joukkue on kasattu. Jättipottihankintojen sijaan haluaisinkin nähdä Rufetelta perusteltuja ostoja ja myyntejä, jotta ensi kaudeksi kasattava n. 20 pelaajan nippu olisi vapaamatkustajista vapaa.
Heikosti kasattu joukkue ei kuitenkaan ole edelliskaudella pelkästään huono asia. Moni juniori, etupäässä Paco, Bernat ja Fede - on saanut näyttöpaikkoja ja lunastanut odotukset. Näiden lisäksi kentällä on nähty pariin otteeseen vielä kakkosjoukkueen riveissä pelaavat José Luis Gayá sekä Portu. Siivottavaa löytyy, sillä kaaderi on tällä hetkellä reilut 10 pelaajaa liian suuri. Nuoressa joukkueessa on kuitenkin paljon hyvää, ja jos se onnistuu siirtoikkunassa, voidaan ensi kaudella nähdä Valenciassa kovakin nippu. Jokavuotista heikennystä tuskin ainakaan nähdään.
Kokoonpano kauden lopussa Manageri
Juan Antonio Pizzi(s. 7.6.1968)
Kuullessaa Limin ostoaikeista, köykäisen San Lorenzon Argentiinan mestaruuteen valmentanut Pizzi saapui Valenciaan joulukuussa pelastamaan sen, mitä pelastettavissa oli. Pistekeskiarvo 1.48 ei tee miehestä vielä onnistujaa, mutta pelillinen ero Djukicin sekoilupalloon on kuitenkin selkeä. Ensi kaudella Pizzin käsissä on luultavasti tyystin eri näköinen joukkue mikäli siirtomarkkinoille luvatut miljoonat pitävät kutinsa. Vähemmän yllättäen taustaa on myös Valencian pelaajana.
Maalivahtit:
Diego Alves(s. 24.6.1985)
Valencian ikuinen (positiivinen) maalivahtiongelma poistui Pizzin saapumisen myötä. Molemmat maalivahdit saivat kaksi ottelua aikaa todistaa taitonsa, ja paremmin pärjännyt Alves nappasi itselleen paikan ykkösveskarina. Ehkä se oli juuri se asia, jota brassi todelliseen läpimurtoonsa tarvitsi: varmuus, varsinkin korkeissa keskityspalloissa, parani paljon kauden loppua kohti. Ilmiömäinen reaktiotorjuja, ja ainoa Valencian pelaaja, joka on jossain asiassa
maailman paras.Ottelut: 35 Päästetyt maalit: 34 Nollapelit: 16
Vicente Guaita(s. 18.2.1987)
Kun Alves loisti, teki Guaita Pizzin päätöksen helpommaksi. Se, miksi taso niin pahasti tällä kaudella romahti, on varmasti kysymysmerkki jokaiselle. Guaita nousu joukkueen ykkösmaalivahdiksi vaikuttaa epätodennäköiseltä, ja kaikesta huolimatta lahjakkaan molarin toiveissa saattaa olla vastuun hakeminen muista maisemista. Parhaana päivänään edelleen laadukas maalivahti, mutta itseluottamus laahannee melko syvällä.
Ottelut: 23 Päästetyt maalit: 34 Nollapelit: 5
Jaume Domenech Sánchez(s. 5.11.1990)
VCF Mestallan maalivahti lämmitti penkkiä loukkaantumisten ajan. Tie maalinsuulle viralliseen otteluun on vielä pitkä. Guaitan mahdollinen lähtö saattaisi raottaa ovea myös Jaumelle, tai virkaveljelleen Siveralle.
Ottelut: 0
Puolustus
Jérémy Mathieu(s. 29.10.1983)
Viime kauden lopussa topparin tonttia hoidellut ranskalaismies ilmoitti hommansa jälkeen, ettei laitapakiksi ole enää paluuta. Kapteeniston jäsenen kiukuttelu loi valmennusjohdolle ongelman, sillä paikkaaja loisti poissaolollaan. Positiivisena puolena keskuspuolustus onkin Mathieulle ehkä se luonnollisin paikka (kokonsakin puolesta). Isoksi pelaajaksi nopea, nopeaksi pelaajaksi vahva - sijoittuminen tuottaa ajoittain ongelmia, mutta jos kehityskaari jatkuu, nähdään ensi kauden puolustuksessa vieläkin varmempi johtohahmo. Tatuoinnista päätellen vielä henkeen ja vereen Valencian mies. Pienoisia ylilyöntejä tunnepuolella, joiden toivoisi kapteeniston jäsenenä jäävän vähemmälle.
Ottelut: 46 Maalit: 4 Syötöt: 2
Ricardo Costa(s. 16.5.1981)
Ikääntyvä kapteeni pelaa kausi kaudelta vähemmän, eikä vähin äänin (Venäjälle?) poistuminen ole varmasti kovin kaukana. Kohtuullisen hyvä ilmassa molemmissa päissä kenttää ja loistava esimerkillä johtaja, mutta näiden ulkopuolelta ei juuri muita vahvuuksia. Jos jää, rooli pienenee entisestään. Pelasi liigaotteluista vain puolet loukkaantumisten takia, ja pahoin pelkään, etteivät kolhut Rickyä jätä rauhaan tulevaisuudessakaan.
Ottelut: 32 Maalit: 4 Syötöt: 1
Víctor Ruiz(s. 25.1.1989)
Oman aikansa superjunnun aika Valenciassa lähestyy loppuaan. Vastuuta tuli loppukaudesta lähes yksinomaan muiden poissaoloista johtuen, eikä koirankoppi johdu juuri muista syistä kuin huonoista peliesityksistä. Epävarma ja virhealtis. Vielä kun vasurina “taistelee” peliajasta Mathieun kanssa, on ihme, jos kuuluu ryhmään vielä kauden alkaessa. Virhearvio jo ostettaessa.
Ottelut: 19 Maalit: 1 Syötöt: 2
Philippe Senderos(s. 14.2.1985)
Valencian jokavuotinen hassuttelusiirto oli tällä kertaa ilmainen. Talven ikkunassa lepakoihin siirtynyt Senderos suoritti kuitenkin ennakko-odotuksiin nähden kelvollisesti, ja materiaalin ohuudesta johtuen peliaikaakin tuli. Suurella sydämellä ja hitaalla jalalla pelaava sveitsiläinen vaihtanee kuitenkin joukkuetta kesällä, sillä todellinen taso lienee Pizzinkin tiedossa.
Ottelut: 11 Maalit: 1 Syötöt: 0
Rúben Vezo(s. 1.1.1994)
Nuori portugalilainen saattoi olla paniikkihaku, mutta pelillinen taso osoittautui vähintäänkin kelvolliseksi. Aika näyttää mihin rooliin kasvaa vai kasvaako ollenkaan, mutta muutaman ottelun pelanneena lupauksia herättävä tapaus. Nelostopparin rooli tai laina ensi kaudeksi.
Ottelut: 8 Maalit: 1 Syötöt: 0
João Pereira(s. 25.2.1984)
Pereiran osto pari vuotta sitten ei aiheuttanut riemunkiljahduksia maajoukkuestatuksesta huolimatta, mutta vajaan neljän miljoonan hintalapulla kaveri on osoittautunut verrattain päteväksi puolustajaksi. Nopeana ja juoksuvoimaisena sopii Pizzin pelityyliin. Sortuu välillä ylilyönteihin protestoinneissaan ja fyysinen preesens on varsinkin pääpalloissa riittämätön. Ei ehkä kapteenimateriaalia, mutta luontainen johtajatyyppi jolla on ollut suuri vaikutus ainakin Feden kurinalaisuuteen. Ei uskoisi habituksesta eikä innokkuudesta, että mies on jo kolmikymppinen. Nähtävissä myös MM-kisoissa säännöllisesti, jota ei voi monesta VCF-pelaajasta tätä nykyä sanoa.
Ottelut: 38 Maalit: 0 Syötöt: 5
Antonio Bárragan(s. 12.6.1987)
Edellisen kauden tasoon verrattuna uskomaton parannus sekä puolustus- että hyökkäyspäässä, ja ajoittain Antonio oli jopa parempi kuin Pereira. Pallotekniikka on edelleen divaritasoa, mutta oli enää harvoin kentän huonoin. Saattaa hyvinkin pelata satunnaisia otteluita Valenciassa myös ensi kaudella, ja mututuntumalla sanoen se on Bárraganille lottovoitto. Voitti muuten
juoksukisan Jordi Albaa vastaan, kun Piatti hallitsi ilmatilaa. Tuona päivänä oli kyllä tähtimerkit kännissä.
Ottelut: 31 Maalit: 1 Syötöt: 4
Juan Bernat(s. 1.3.1993)
Oman akatemian laiturilupauksen parhaat puolet tulevat vieläkin esiin vastustajan kenttäpuoliskolla, mutta istutus laiturista puolustajaksi on onnistunut ainakin välttävästi. Uutta Jordi Albaa hänestä tuskin saa tehtyä, ja tuskin tarvitseekaan. Toivottavasti ensi kaudella Juan nähdään jälleen yhtä ylemmällä oksalla kiusaamassa hitaampiaan. Tai ehkä Pizzi vie konversion päätökseensä. Tulevaisuus jokatapauksessa valoisa. Suurimpana heikkoutena yksijalkaisuus, ja siten ennalta-arvattavuus.
Ottelut: 49 Maalit: 2 Syötöt: 4
José Luis Gáyá(s. 25.5.1995)
Juan Bernatin poissaollessa vasemman pakin paikkaa parisen ottelua hoitanut Gáyá on paikattavansa kanssa samaa maata. Ennakkoluuloton esitys, ja vasemman laitapuolustajan puuttuessa voi olla rotaatiossa jo ensi kaudella. Taso alkaa olla jo liian kova Segunda B:hen kakkosjoukkueessa. Ehtinyt vaikuttaa myös positiivisesti juniorimaajoukkueissa.
Ottelut: 4 Maalit: 0 Syötöt: 0
Keskikenttä
Dani Parejo(s. 16.4.1989)
Ailahtelevia otteita siirtonsa jälkeen esittäny Dani teki läpimurtonsa viime kaudella, ja oli Banegan lähdettyä lepakoille korvaamaton. Itseluottamuksen kasvaessa syöttövalikoima pääsi oikeuksiinsa. Välillä laiskahkon oloinen, mutta ensi kaudellakin ykkösvalinta pelintekijäksi, tuli siirtoikkunassa sisään kuka tahansa. Nopeasta peliälystä ja itseluottamuksen kasvusta kertoo esimerkiksi tämä
100 miljoonan nöyryytys.Ottelut: 46 Maalit: 5 Syötöt: 7
Javi Fuego(s. 4.1.1984)
Braulion lopun aikojen parhaimpia hakuja. Isokokoinen puolustava keskikenttäpelaaja pelasi ajoittain onnistuneesti myös topparia. Ei juuri ominaisuuksia hyökkäyssuuntaan, mutta puolustuslinjan edessä todellinen hyökkäyksenpysäyttäjä. Pelannee avainroolissa myös ensi kaudella. Vahva kuin mikä, eikä vertaukset Albeldaan ole täysin tuulesta temmattuja.
Ottelut: 41 Maalit: 2 Syötöt: 0
Oriol Romeu(s. 24.9.1991)
Lainapelaaja Chelseasta haettiin Fuegon kirittäjäksi, mutta epätasaiset peliotteet istuttivat Barcelonan juniorin suurimmaksi osaksi kautta penkin päähän. Edelleen nuori ja lupaava, mutta keskikentän luutija ei ole se rooli johon epätasaista suorittajaa kannattaa istuttaa. Nähtäneen ensi kaudella lainalla - muttei varmaankaan Valenciassa.
Ottelut: 18 Maalit: 0 Syötöt: 0
Seydou Keita(s. 16.1.1980)
Kokenut malilainen oli yksi tammikuun siirtoikkunan yllätysvedoista, ja varsin pätevä pelimies edelleen. Välillä dominoi keskikenttää, välillä syötteli aivan minne sattuu. Vaikka kokonaisuudessaan jätti itsestään positiivisen kuvan, peliuransa ehtoovuosia viettävälle Keitalle jatkopahvin kirjoitus lienee utopiaa. Toisaalta, nuori joukkue kaipaisi vastaavanlaista kokenutta sarjajyrää joka tarvittaessa pystyy kelvolliseen suoritukseen pukukopin lisäksi myös kentällä.
Ottelut: 18 Maalit: 1 Syötöt: 0
Míchel Herrero(s. 29.7.1988)
Naapuriseurasta kotiin ja ensi kaudeksi muualle. Paikkoja oli, mutta taso oli lähes joka kerta liian huono. Laukoo kovaa ja tarkasti, mutta kentällä enemmän haittaa kuin hyötyä. Ei mahtunut pelaamaan tässäkään rosterissa, vielä epätodennäköisemmin vahvistusten saavuttua. Vaihtanee seuraa ellei ihmeitä tapahdu.
Ottelut: 20 Maalit: 0 Syötöt: 2
Sofiane Feghouli(s. 26.12.1989)
Parin vuoden takainen ilmaishaku Ranskan divareista on osoittautunut todella hyväksi pelaajaksi, ja kausi 2013-2014 oli Soson ehjin kokonaisuus. Vaikka käännytys hyökkäävästä keskikenttäpelaajasta täysiveriseksi laituriksi on ollut kivuton, näkisi algerialaista mieluusti myös vapaammassa roolissa. Hyvänä päivänä ohittaa pelaajan kuin pelaajan, eikä maalintekokaan tuota ongelmia. Ei olisi ihme, jos MM-kisojen jälkeen miehen ulosostoklausuulia joutuisi hilaamaan ylöspäin tuntuvasti.
Ottelut: 45 Maalit: 7 Syötöt: 10
Federico Cartabia(s. 20.1.1993)
Edelliskauden suurimpia yllättäjiä. Käsittämättömän nopeat rytminmuutokset ja todella kova työmoraali varmistivat Feden avauspaikan yllättävänkin nopeasti. Versatiilina pystyy pelaamaan oikealla, vasemmalla ja tarvittaessa myös keskellä. Käyttää energiaansa välillä liiankin railakkaisiin liukutaklauksiin ja turhiin laukauksiin, mutta jos kehitys jatkuu samanlaisena, tulee Fedestä vielä loistava pelaaja. Toivottavasti ensi kaudellakin avauskamaa, joko Valenciassa tai lainalla.
Ottelut: 40 Maalit: 3 Syötöt: 3
Pablo Piatti(s. 31.3.1989)
Pablo Piattin siirto muualle oli jo lähes varma, mutta valencialaisen tyttöystävänsä takia suostui sellaiseen palkanalennukseen, että hirvittää. Piattilla on takanaan ehdottomasti paras kautensa Valenciassa, ja Pizzillä on hyviä kokemuksia velipojasta. Kilpailu on laitapelaajien kanssa kuitenkin kovaa, ja Pablon on pystyttävä nostamaan tasoa vielä pykälän verran, jos mielii vakituisesti pelata. Vetää pienen koonsa ja vikkelyytensä ansiosta huonosti ajoitettuja liukutaklauksia puoleensa kuin magneetti, ja on hyökkäyspäässä monikäyttöinen. Aika näyttää, mutta 7 maalia ja 5 maalisyöttöä on jokatapauksessa huomattavasti enemmän kuin kukaan odotti.
Ottelut: 29 Maalit: 7 Syötöt: 5
Christian Portuguéz(s. 21.5.1992)
Jämäminuutteja ykkösjoukkueessa jo pelattu, joten vahvimpia ehdokkaita rotaatioon kakkosjoukkueesta. Fysiikka on ikäisekseen jo hyvällä mallilla, ja Portu taitaa pelin molempiin suuntiin. Todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin laina.
Ottelut: 2 Maalit: 0 Syötöt: 0
Hyökkäys
JonasEl Detonatorin olisi pitänyt olla seuraava Soldado, vaikka pelipaikka hyökkääjän takana muuta väittääkin. Entinen Brasilian liigan maalikuningas aloitti kauden ryminällä, mutta tahti hiipui loppua kohti. Osaa tehdä maaleja, mutta ei näytä aina haluavan tehdä niitä. Hidastaa hyökkäyksiä ja tympääntyy, mutta toisaalta tekee itselleen tilanteita tyhjästä. Halu jatkaa Valenciassa on hämärän peitossa, niin kuin myös lepakoiden halu taata Jonaksen työpaikka. Joko lähtee tai sitten ei, sama virsi joka vuosi. 10 maalilla ei Píchichilistoille ylletä, mutta tulos on silti vähintään tyydyttävä.
Ottelut: 40 Maalit: 11 Syötöt: 1
Paco Alcácer(s. 30.8.1993)
Laina-ajan penkitys Getafessa ei paljoa lupaillut, eikä moni odottanut Pacon olevan vielä kypsä vakituiseen peliaikaan. Nuori hyökkääjä todisti monen olevan väärässä oikea-aikaisella ja fiksulla liikkeellään sekä nopealla laukauksellaan. Siirtoikkuna näyttää Pacon ensi kauden roolin suuruuden, mutta läpimurto on joka tapauksessa tehty. Mikäli jatkaa ykköshyökkääjänä, tehot voivat olla hurjat.
Ottelut: 37 Maalit: 14 Syötöt: 3
Eduardo Vargas(s. 20.11.1989)
Laina päättyi eikä jatkoa luultavasti tule, mutta hyökkäysvaihtoehtojen puutteessa Vargas toi (ehkä hieman yllättäen) toivottua pääpelivoimaa boksiin. Epätasaisuus vaivasi chileläistäkin, mutta hiukset pysyivät hyvässä kuosissa ja yhteispeli Pacon kanssa onnistui varsin mallikkaasti. Ei varmimpia viimeistelijöitä, mutta kun pääsee näin helposti paikkoihin, on pakko joskus osuakin.
Ottelut: 25 Maalit: 5 Syötöt: 4
Vinícius Araújo(s. 22.2.1993)
Ei saanut näyttöpaikkoja käytännössä ollenkaan, joten tasosta ei juuri hajua. Kuudesta ottelusta huolimatta minuutteja ei kertynyt kuin vajaa 100. Kohtalona taitaa olla laina tai myynti, toivottavasti ensimmäinen ja peliaikaa heltiäisi. Ainakin positiivisen oloinen kaveri, jos ei muuta. Kuriositeettina tämä kaveri muuten oli se, jota pidettii tärkeämpänä ei-EU-pelaajana kuin Otamendia. Tiedä sitten kuka sanoi kenelle ja mitä, mutta tuloksena Mathieun vierellä pelasi jos jonkinmoista villiä korttia. Oma lempinelikkoni oli ehdottomasti Pereira-Bárragan-Mathieu-Bernat, joista siis yksi pelasi “oikealla” pelipaikallaan. *Huokaus*.
Ottelut: 6 Maalit: 0 Syötöt: 1
Robert Ibañez(22.3.1993)
Mukana viime preseasonilla, luultavasti nytkin. Nopeahko laitapelaaja/hyökkääjä, joka antoi viime kesänä lupauksia herättäviä näyttöjä ykkösjoukkueen matkassa. Ensi kaudella kuitenkin korkeintaan jämäminuutteja, jos sitäkään.
Ottelut: 0
Lainalta palaavat pelaajatAly Cissokho (Liverpool)
(s. 15.9.1987)
Joukkueen ainut vasen laitapuolustaja lainattiin Englantiin, kertoo varmasti jotain tasosta. Liverpool penkitti eikä käytä ostoklausuulia, kertoo varmasti lisää tasosta. Pelaajasta onkin tullut Valencialle lähinnä riippakivi. Saanee kuitenkin tilaisuuden näyttää osaamistaan, tai osaamattomuuttaan koska pelipaikalle ei juuri muita löydy. Luultavasti kuitenkin myynti tahi sopimuksen purku edessä.
Nicolás Otamendi (Atlético Mineiro)
(s. 12.2.1988)
Varman oloinen keskuspuolustaja hankittiin jo talvella, mutta lainattiin samalla Mineiroon ei-eurooppalaiskiintiön täyttyessä. Avannee Mathieun kanssa ensi kaudella. Hintaa pelaajalle kertyi n. 12 miljoonaa, joten lupaukset olisi hyvä lunastaa.
Adil Rami (AC Milan)
(27.12.1985)
Milan ei halua maksaa ongelmapojan taitoihin nähden naurettavan alhaista 8 miljoonan optiota, joten Rami palaa Valenciaan. Loistava toppari, mutta kentän ulkopuolella riski. Yritetään varmasti myydä muualle, ei kuitenkaan ilmaiseksi.
Éver Banega (Newell’s Old Boys)
(29.6.1988)
Parempi olla ehkä miettimättä, mitä Banegasta olisi voinutkaan tulla. Parhaana päivänä maailmasta ei montaa parempaa pelintekijää löydy. Tuskin tulee kuitenkaan koskaan lunastamaan kaikkia lupauksia, tai edes puolia niistä. Ehkä olisi jo aika päästää argentiinalainen vihdoin muille maille.
Carles Gil (Elche)
(22.11.1992)
Nuorella laiturilupauksella on takana kaksi hyvää kautta Elchessä, joten paluu kotiin voisi olla jo ajankohtainen. Voi pelata myös ylempää keskikenttää. Taistelu linkin paikoista on kuitenkin tiukkaa, joten preseason määrittänee ensi kauden osoitteen. Tuskin kuitenkaan myydään. Fysiikka muita hyökkääviä junioreita paremmassa jamassa.
Andrés Guardado (Leverkusen)
(28.9.1986)
Hyväksi kaappaukseksi oletettu Guardado istutettiin ensin laitapakiksi laiturin paikalta, jonka jälkeen lainattiin saksanmaalle. Leverkusenissa homma ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja nyt on aika tulla takaisin Valenciaan vain pois lähetettäväksi uudelleen. Ei herätä kateutta tilanne. Mieluusti soisi vielä näytönpaikan, laatupelaaja kuitenkin. Pizziäkin varmasti kiinnostaa, mikä on taso MM-kisoissa.
Jonathan Viera (Rayo Vallecano)
(21.10.1989)
Loistava preseason, jonka jälkeen halusi lainalle. Kaksijakoinen kausi Rayossa, aloitti hyvin, hiipui loppua kohti. Pallon kanssa taitava, ja antaisi erilaisen vaihtoehdon nopeammille vastineilleen laidalla. Pystyy myös pelaamaan kymppipaikkaa, niin kun tuntuu pystyvän jokainen muukin laitapelaaja lepakoissa. Peliaika etukäteisarvioissa kortilla.
Dorlan Pabón (São Paolo)
(24.1.1988)
Kahdeksan miljoonaa kaivoon. Järkyttävän kova laukaus, muttei juuri muuta käyttöä. Onnistui Betisissä, muttei Valenciassa. Paluu Etelä-Amerikkaan näyttää selviöltä. Puolustuksekseen on sanottava, että pelasi lähes jokaisen minuuttinsa väärällä pelipaikalla.
Hélder Postiga (Lazio)
(2.8.1982)
3 maalia 15 ottelussa Valenciassa, 0 maalia 5 ottelussa Laziossa, ja maalinteon pitäisi olla Postigan parhaimpia puolia. Melko uskomatonta, että sai paikan Portugalin kisaryhmään näilläkin tehoilla. Zaragozaan tai kotimaahan takaisin jäähdyttelemään?
Lopuksi:Siirtoikkunassa Valencialla on käytössään lähteistä riippuen 60-100 miljoonaa euroa, ja europelien ulkopuolelle jäänyttä joukkuetta tulisi harventaa reippaalla kädellä. Näistäkin pelaajaesittelyistä olisi voinut varmasti jättää monen suosiolla pois, sillä ensi kauden suunnitelmiin esimerkiksi lainapelaajista ei kuulu kovinkaan moni. Pelaajahankintoja odottavat fanit saattavat kuitenkin pettyä jälleen kerran, sillä viimeisimpien tietojen mukaan Bankia ja Lim saattavat vääntää kättä ties mistä asioista sen seuraavat 2 kuukautta, jopa enemmän. Paljon ehtii tapahtua ennen kuin 2014-2015 virallisesti käynnistyy, ja Juan Antonio Pizzillä & Rufetella on käsissään hektiset ja toiminnantäyteiset 3 kuukautta. Preseasonia pelataan ainakin Arsenalin kotona heinäkuussa, ja uuden paitasponsorin Adidaksen kotimaassa Saksassa. Uusi omistaja tuo paitsi lisää rahaa, myös lisää paineita. Olisi niitä karmaisevan kauden jälkeen ollut toki muutenkin: velkakierteen pohjallakin mikä tahansa muu paitsi UCL-paikka olisi kaudella 2014-2015 pettymys.
Kun Bankia ja Lim vihdoin pääsevät velanmaksusta sopuun, alkaa kuitenkin uusi aika. Oli Valencia kuinka muuttunut tahansa elokuun lopussa aloituspotkun aikaan, joukkueen seuraaminen tuskin tulee olemaan yhtään tylsempää kuin ennenkään. Toivottavasti ensi kaudella kabinetteja enemmän kuitenkin puhuttavat joukkueen parantuneet otteet kentällä. Amunt!
