Englanti

[Eki83]

Miksi Henryn pitäisi siirtyä - sinun mielestäsi - paljon huonompaan sarjaan, kun on kerta jo todistanut parhautensa valioliigassa?  Eikös se nimenomaan osoita rohkeutta, kun mies jää taistelemaan maailman parhaiden pelaajien kanssa maailman parhaaseen sarjaan  :?

No kyllähän muutto uuteen ympäristöön on aina isompi riski kuin jääminen vanhaan tuttuun. Mitä Henryyn tulee niin tuskin miehen kannattaa enää tulla nolaamaan itseään La Ligaan. Kolmekymppinen kaveri, jonka uran huippu jo takana päin, ei tuo nyt ainakaan Barcelonaa enää vahvistaisi. Villarrealia ehkä Piresin kanssa mutta sehän ei ole mikään vaihtoehto.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Joo,Englannin joukkue ehkä sinällään on ollut yliarvostettu,mutta miten sitten niin ihana Espanja.Ei liene menestynyt yhtään lädejä paremmin.
Noista sarjojen eroista,ainakin Italian liigan huonompi kasti on todellista kuraa ja vieläpä enemmän kuraa kuin Valioliigan häntäpään joukkueet.Ja olen katsellut canalplussalta myös Italialaisten pelejä...

Ihan mielenkiintoista olisi kuulla, mihin perustat väitteesi ja mitä kura tarkoittaa; laadutonta peliä, Sinulle tuntemattomia pelaajia vai mitä?

[el_Diablo]

Mitä Henryyn tulee niin tuskin miehen kannattaa enää tulla nolaamaan itseään La Ligaan. Kolmekymppinen kaveri, jonka uran huippu jo takana päin, ei tuo nyt ainakaan Barcelonaa enää vahvistaisi. Villarrealia ehkä Piresin kanssa mutta sehän ei ole mikään vaihtoehto.

epäilemättä, henry on 29-vuotiaana jo nähty.

 

[poolsince79]

Ihan mielenkiintoista olisi kuulla, mihin perustat väitteesi ja mitä kura tarkoittaa; laadutonta peliä, Sinulle tuntemattomia pelaajia vai mitä?

Laadutonta peliä se tarkoittaa nimenomaan.Tietenkin pitää muistaa mihin vertaa,on se aika laadukasta verrattuna vaikka veikkausliigaan.
Pelaajat ovat noissa Italian häntäpään jengeissä kyllä minulle suht koht tuntemattomia,mutta ei mielestäni tarvitse tietää pelaajan kengänkokoa ja silmienväriä nähdäkseen,että peli ei tarjoa satunnaiselle katsojalle kummempia elämyksiä.Tätä nyt on turha ymmärtää niin,että Valioliiga on vitun mahtavaa ja muut ei mitään.
Valioliigassa ja ennenkaikkea La Ligassa häntäpään pelit ovat vain mielestäni paljon parempaa viihdettä ja parempi tasoisia kaikkiaan.

[temetainio]

Lampardin aika maajoukkueessa ohi  , Gerrard ajaa saman roolin 10-kertaa paremmin 
Vielä kun keskikentän puolustus-osion hoitaa Carrick/Hargreas ei lädeillä ole hätää 

[Tukeem Abdullah Jafer]

Laadutonta peliä se tarkoittaa nimenomaan.Tietenkin pitää muistaa mihin vertaa,on se aika laadukasta verrattuna vaikka veikkausliigaan.
Pelaajat ovat noissa Italian häntäpään jengeissä kyllä minulle suht koht tuntemattomia,mutta ei mielestäni tarvitse tietää pelaajan kengänkokoa ja silmienväriä nähdäkseen,että peli ei tarjoa satunnaiselle katsojalle kummempia elämyksiä.Tätä nyt on turha ymmärtää niin,että Valioliiga on vitun mahtavaa ja muut ei mitään.
Valioliigassa ja ennenkaikkea La Ligassa häntäpään pelit ovat vain mielestäni paljon parempaa viihdettä ja parempi tasoisia kaikkiaan.

Jotain tällaista odottelinkin. Kun puhutaan jalkapallosta viihteenä, on tällöin kyse puhtaasti omista mieltymyksistä. Toiset pitävät viihteenä enemmän oopperasta kun taas jotkut valitsevat mieluummin teatterin. Viihdyttävyys on aina yksittäisen katsojan silmissä ja kukin kokee peliä katsoessa elämyksensä niin erilaisista asioista, että liikuttaessa näillä vesillä, jokainen voi puhua vain omasta puolestaan. Esimerkiksi tämän kauden Atalanta-Torino oli omasta mielestäni ehdottomasti yksi parhaimmista jalkapallo-otteluista, jonka olen nähnyt. Nyt puhun siis lähinnä elämyksistä ja viihteestä.

Täytyy myös muistaa, että sokeudumme helposti pinnallisista asioista. Kun avaat television katsoaksesi Serie A:n alemman kastin vääntöä, on seikkoja, jotka helposti johtavat harhaan. Joukkueiden kokoonpanot tulevat ruutuun ja tunnistat vain muutaman nimen. Tällä varmasti on vaikutusta ennakkoasenteisiin ja -odotuksiin. Televisiokuva on haaleampi kuin Valioliigan otteluissa – ehkä myös savuinen. Stadionilla on tyhjiä paikkoja, mikä saattaa omalta osin latistaa tunnelmaa. Katsomon ja kentän erottaa juoksurata. Tämä aspekti saa pelin näyttämään hitaammalta ja maalin ohi viuhuvat laukaukset heppoisemmilta. Nämä ovat kuitenkin vain kuorta, joka itse peliin keskittyessä on osattava jättää omaan arvoonsa. Nimenomaan viihdyttävyyteen nämä asiat tietysti voivat vaikuttaa.

Pelin taso ja laatu ovat sitten asia erikseen. Pelaajien tossujen kokoja tai muuta vastaavaa ei tarvitse tietää vertaillakseen pelillistä laatua, mutta on olemassa lukemattomia seikkoja, joita tulee ottaa huomioon, jos haluaa erottaa laadun ja viihteen toisistaan. Veikkausliigan ja Euroopan huippusarjojen laadulliset erot huomaa lajiin kummemmin perehtymätönkin helposti, mutta vertailtaessa Espanjan, Englannin ja Italian pääsarjoja, tehtävä muuttuu vaikeaksi.

Muistaakseni mies oli englantilainen Dave Watson, joka teki lisenssityönään digitaaliseen ottelutarkkailuun perustuvan tutkimuksen eri sarjojen pelilaadullisista eroista. Tarkoituksenaan oli selvittää, missä maassa pelataan tasokkainta pääsarjajalkapalloa. Watsonilla oli useita konkreettisia seikkoja, joihin perustuen hän etsi vastausta. Kaikki tilastoitiin vertailtavaksi: pallon sekä pelaajien liikkumat matkat, nopeus ja suunnat, yksittäisten pelaajien ja joukkueiden käyttämien tilanneratkaisumallien monipuolisuus, lyhyiden ja pitkien syöttöjen, maalilaukausten sekä kuljetusten määrät ja onnistumisprosentit, pelaaminen maata pitkin ja ilmassa, henkilökohtaisten ratkaisuiden pelin edistäminen, riistot ja katkot alueittain ja niin edelleen – ja niin edelleen. Tutkimusongelmaansa Watson löysi ratkaisun: Sarjojen erot ovat niin minimaaliset ja taktiset pyrkimykset sen verran eroavaiset, ettei laadullista eroa pysty osoittamaan. Nyt pitää muistaa, että kyseinen kaveri on entinen ammattijalkapalloilija ja UEFA:n pro-lisenssin omaava valmentaja, jolla oli käytössään loputon määrä tilastoitua materiaalia, useampia apulaisia ja välineet ottelutarkkailuun viimeisen päälle.

Toisaalta jokainen tekee päätelmänsä omalla tavallaan. Joillekin laatua voi olla tehokas viimeistely. Toisille se saattaa merkitä virheellistä puolustamista. Joillekin laatua voi olla mahdollisimman nopea vaara-alueille pyrkiminen. Toisille se saattaa merkitä rytmittömyyttä ja liiallista riskinottoa. Joillekin pitkät ja korkeat pallot ovat pelinopeutta. Toisille ne merkitsevät hallitsemattomuutta ja sattumaan perustamista. Puhdas faktahan on jalkapallon jatkuvasta samannäköistymisestä huolimatta edelleen se, että britit pelaavat palloa enemmän ilmassa kuin italialaiset. Itse pidän enemmän maata pitkin etenevästä pelistä.

Italialaiset haluavat kontrolloida peliä – tapahtui se sitten hyökkäämällä tai puolustamalla. Milanin Carlo Ancelotti lisää yhden miehen keskikentälle silloin, kun vastustajan keskikenttä on tasokas tai monilukuinen. Ancelotti haluaa aina keskialueen haltuunsa. Myös Lazion Delio Rossi muokkaa peliään vastustajan mukaan. Hän haluaa riistää pallon keskialueella ja iskeä vastahyökkäyksillä. Rossin ajatus lähtee siitä, että Peruzzin vartioima maali pysyy tyhjänä ja oma joukkue osuu, jos on osuakseen. Roberto Mancini luottaa Interissä äärimmäiseen tasapainoon. Stefano Colantuonon Atalanta ja Alberto Malesanin Udinese rakentavat hyökkäyksensä omasta päästä asti maata pitkin riippumatta siitä, onko vastassa Inter tai Ascoli. Reggina-luotsi Walter Mazzarri perustaa pelin vahvan keskikentän varaan. Hyökkäykset avataan ja rakennetaan aina suunnitelman mukaan, jotta samankaltaiset tilanteet toistuisivat mahdollisimman usein. Empolin Luigi Cagni tietää tosiasian, että jos kahdeksan pelaajaa puolustaa pallon alla, on epätodennäköistä, että vastustaja tekee maalin. Toscanalaiset hyökkäävät vasta silloin, kun tietävät, ettei vastustaja pääse iskemään riiston jälkeen vastahyökkäyksellä. Tämän takia Empolin tehtyjen ja päästettyjen maalien määrät ovat korostuneen pieniä. Luigi Del Nerin johtaman Chievon jalkapallo perustuu pelinopeuteen ja suunnanmuutoksiin, jolla vastustaja pyritään ajamaan epätasapainoon. Fiorentinan Cesare Prandelli hyödyntää ryhmänsä monipuolisuutta. Violalla variaatioita on moneen lähtöön ja kaikkia vastustajia vastaan pyritään löytämään aina sopivimmat. Jokainen taplaa tyylillään, mutta kaikkien pyrkimyksiä Serie A:ssa yhdistää yksi ja sama asia, kontrolli.

Englannissa noudatetaan yleisemmin samaa kaavaa, jossa ylemmän kastin joukkueet määräävät tahdin ja haluavat kontrolloida kukin tavallaan; Liverpool tiiviin joukkuepuolustuksen kautta, Arsenal pallonhallinnalla, ManU pelinopeudella, Tottenham monipuolisilla ratkaisumalleilla – pelaamalla, Chelsea tasapainolla ja niin edelleen. Alemman kastin joukkueet keskittyvät eliminoimaan vastustajan vahvuuksia. He haluavat pallon pomppivan, jolloin sattuman osuus ja fysiikan merkitys kasvavat. Ongelmana tässä on se, että kahden alakastin joukkueen kohdatessa selkeät sävelet sekä pyrkimykset puuttuvat ja peli on lähes poikkeuksetta rytmitöntä ja päämäärätöntä ravailua, jossa pallo ei tunnu talttuvan lainkaan. Tietysti tätä kautta peli on myös Italiaan verrattuna elävämpää, mutta itse haluan löytää jokaisesta ottelusta myös taktisen ja pelillisen punaisen langan. Pelin laadun vertailua tämäkään ei silti ole, koska fyysisyys kuuluu jalkapalloon siinä missä teknisyys sekä taktisuuskin ja peliä voidaan ilman muuta toteuttaa myös fysiikkaan perustaen. Se vain on erilaista laatua.

[England_Reds]

Lampar ja Terry, Gerrard, Carra, Rooney ja ennenkaikkea tämän hetken maailman paras hyökkääjä Crouchy, näillä ei voi hävitä 

[Three Lions]

Varsinkin viimeaikojen otteiden perusteella on käsittämäöntä ettei Carrickille löydy avauskokoonpanon roolia Englannin maajoukkueesta 

[Jugurttibiti]

Varsinkin viimeaikojen otteiden perusteella on käsittämäöntä ettei Carrickille löydy avauskokoonpanon roolia Englannin maajoukkueesta 

Kenen paikalle miehen sijottaisit? Hargreaves on ehkä ainoa joka vähän edes viitsii juosta ja taistella joukkueen eteen ja Carrick oli todella huono Kroatiaa vastaan. No, kaikkihan olivat sillon enemmän tai vähemmän pihalla. Jos neljän keskikentällä pelataan, joukkue näyttää ideaalimuodossa J.Cole-Hargreaves-Gerrard-Lennon, jolloin Carrickille on tarjolla Lampardin tavoin vaihtopelaajan rooli.

[Three Lions]

Kenen paikalle miehen sijottaisit? Hargreaves on ehkä ainoa joka vähän edes viitsii juosta ja taistella joukkueen eteen ja Carrick oli todella huono Kroatiaa vastaan. No, kaikkihan olivat sillon enemmän tai vähemmän pihalla. Jos neljän keskikentällä pelataan, joukkue näyttää ideaalimuodossa J.Cole-Hargreaves-Gerrard-Lennon, jolloin Carrickille on tarjolla Lampardin tavoin vaihtopelaajan rooli.

Sepäs se ongelma juuri onkin. Tarkotinkin sitä, että on sääli ettei niinkin loistavalle pelaajalle kuin Carrick löydy tällä hetkellä paikkaa avauksesta. Tosin puhtaasti pelillisten esitysten perusteella tällä hetkellä ainoastaan Hargreavesilla on sementoitu paikka keskikentällä.

Kolmen keskustalla pelaaminen mahdollistaisi mielenkiintoisen Carrick-Hargreaves-Gerrard/Lampard kolmikon käytön, mutta tämäkään ei ole kovin järkevää, sillä Englannilta puuttuu sopivat pelaajatyypit yksinäiseksi hyökkääjäksi.

[Ylliksen Mummo]

                 Rooney

Lennon      J.Cole           Downing

          Lampard Gerrard

          Carrick - Hargreaves

           Terry               A.Cole

 

[J.P. Sarja]

Portsmouth keeper David James doubts England boss Steve McClaren saw him break the clean sheet record against Aston Villa on television because: "I think there was a documentary on the Discovery Channel at the same time".

[Callit]

Ihan hyvä piikki, mikä ei sävynsäkään puolesta kauheasti osakkeita nosta. Toisaalta McLarenkin voisi heittää, että Calamity Jamesin maajoukkue-esitykset ovat olleet sitä luokkaa, että maajoukkueluotsin on ihan yhtä kannattavaa katsoa teletappeja kuin kuvitella miehen kasvaneen kv-tason veskariksi jonkun ennätyksen myötä.

Äijien sanailua. Jamesista ei tule enää maajoukkueveskaa, eikä McLaren ole kauaa maajoukkueen puikoissa.

[Blanchflower]

Ihan hyvä piikki, mikä ei sävynsäkään puolesta kauheasti osakkeita nosta. Toisaalta McLarenkin voisi heittää, että Calamity Jamesin maajoukkue-esitykset ovat olleet sitä luokkaa, että maajoukkueluotsin on ihan yhtä kannattavaa katsoa teletappeja kuin kuvitella miehen kasvaneen kv-tason veskariksi jonkun ennätyksen myötä.

Nyt kun ura alkaa olla ehtoopuolella, ei voi kun ihmetellä mikä siellä Jamesin lantussa oli oikein vikana. Edellytykset olivat huippuvahdiksi niin seura- kuin maajoukkuetasolla, mutta jatkuvat käsittämättömät mustat hetket pilasivat uran osaltaan molemmissa. Perusominaisuudethan Jamesilla olisivat riittäneet vaikka mihin.

[stjames]

B-joukkue Albaniaa vastaan:

Goalkeepers: Paul Robinson (Tottenham), Ben Foster (Manchester United, on loan at Watford)

Defenders: Phil Neville (Everton), Joleon Lescott (Everton), Michael Dawson (Tottenham), Ledley King (Tottenham), Gareth Barry (Aston Villa), Nicky Shorey (Reading)

Midfielders: Owen Hargreaves (Bayern Munich), Phil Jagielka (Sheffield United), Aaron Lennon (Tottenham), Kieron Dyer (Newcastle), Scott Parker (Newcastle), Jermaine Jenas (Tottenham), Stewart Downing (Middlesbrough), David Bentley (Blackburn)

Forwards: Michael Owen (Newcastle), Jermain Defoe (Tottenham), Alan Smith (Manchester United), David Nugent (Preston)

Höntsäillään taas Owen sairastuvalle prkl

[jmh77]

Kylläpäs on tosiaan B-tiimi asialla.. Hyväähän se Owenille tekee (kovia) pelejä pelata, mutta lähes suoraan "maajoukkueeseen" - nojaa  :
Muutenkin Prestonin mies hyökkääjänä - kertonee jotain brittien hyökkiprobleemista!

[Phizza]

Muutenkin Prestonin mies hyökkääjänä - kertonee jotain brittien hyökkiprobleemista!

Ehkä. Toisaalta kertoo myös siitä, että Nugent pelaa aivan väärässä liigassa ja joukkueessa. Nugenthan on todellisuudessa aika samaa tasoa kuin muutkin vaihtoehdot, eikä todellakaan ole mikään perinteinen "divarijyrä". En toki väitä, että olisi huippuluokan kärki, mutta omasta mielestäni hyvä pelaaja, jonka paikka jopa maajoukkueessa olisi jollain tasolla perusteltu.

[Rela]

Muutenkin Prestonin mies hyökkääjänä - kertonee jotain brittien hyökkiprobleemista!

Teki muistaakseni maajoukkue debyytissään maalin ja kyseessä oli ihan oikea karsintapeli.

[Le God]

Väärässä sarjassahan Nugent pelaa, tosin kesällä edessä on jo pitkään odoteltu siirto Valjuun (Everton?). Omaa valtavasti potentiaalia ja on monipuolisuudessaan kyllä todella hyvä lisä mille tahansa joukkueelle. Osaa laittaa hyvällä prosentilla pallon reppuun ja siinä sivussa vielä rakentelee kavereille tilanteita. 

[Jugurttibiti]

McClaren on sanonut ilmoittavansa heti B-maaottelun jälkeen kokoonpanosta kesän harjoitusotteluun Brasiliaa vastaan sekä karsintapeliin Viroa vastaan. Woodgate on varmuudella sivussa kesän peleistä, samoin Rooney on pelikiellossa Viroa vastaan. Myöskään Andy Johnson ei kesäkuussa pelaa, joten Owenin paluu tulee hyvään aikaan. Terävyys on toki suuri kysymysmerkki, mutta Maccan sanoja mukaillen varmasti "a massive boost" saada Owen takaisin pelikentille. Eikä Englannilla ole varaa jättää Owenin tasoista pelimiestä pois joukkueesta kun muiden hyökkääjien taso tiedetään, Owen ja Rooney selkeästi kaksi parasta kärkeä jotka tarjolla ovat.

Woodgaten poissaolon takia kesän maaotteluihin on tästä ringistä uutena tyrkyllä ainakin Evertonissa vahvan kauden pelannut Joleon Lescott. Myös Tottenhamissa lähes kaikki pelit pelannut Michael Dawson sekä kuntoutunut Ledley King ovat ehdolla. Veikkaisin Fosterin pelaavan Albaniaa vastaan ja Pullan asettuvan maaliin Brasiliaa ja Viroa vastaan, vaikka itse näkisinkin mieluummin Fosterin maalissa kaikissa peleissä. Uusia nimiä ringissä ovat myös Readingin Nicky Shorey, ShefUn Phil Jagielka ja Blackburnin David Bentley. Näistä kellään ei ole mahdollisuuksia A-joukkueen avaukseen, korkeintaan rinkiin jos loukkaantumisia rupeaa kasaantumaan.

[Blanchflower]

Woodgaten poissaolon takia kesän maaotteluihin on tästä ringistä uutena tyrkyllä ainakin Evertonissa vahvan kauden pelannut Joleon Lescott. Myös Tottenhamissa lähes kaikki pelit pelannut Michael Dawson sekä kuntoutunut Ledley King ovat ehdolla.

King nyt on muutenkin ollut iät ja ajat Woodgaten edellä nokkimisjärjestyksessä ja Dawson on myöskin kuulunut rinkipelaajiin jo tovin.

Noin muutenhan tuo b-maajoukkue on käytännössä ykkösmiehistö, josta puuttuvat kautta pitempään jatkavien Maukan, Poolin ja Chelskin pelaajat. Mitä nyt Smith roikkuu mukana, mutta tälle tuskin on kaksista roolia FA Cupin loppuottelussa tarjolla.

[Le God]

B-joukkue Albaniaa vastaan:

Goalkeepers: Paul Robinson (Tottenham), Ben Foster (Manchester United, on loan at Watford)

Defenders: Phil Neville (Everton), Joleon Lescott (Everton), Michael Dawson (Tottenham), Ledley King (Tottenham), Gareth Barry (Aston Villa), Nicky Shorey (Reading)

Midfielders: Owen Hargreaves (Bayern Munich), Phil Jagielka (Sheffield United), Aaron Lennon (Tottenham), Kieron Dyer (Newcastle), Scott Parker (Newcastle), Jermaine Jenas (Tottenham), Stewart Downing (Middlesbrough), David Bentley (Blackburn)

Forwards: Michael Owen (Newcastle), Jermain Defoe (Tottenham), Alan Smith (Manchester United), David Nugent (Preston)

Höntsäillään taas Owen sairastuvalle prkl

Tänään siis tämä peli. Owen esiintyy Englannin kapteenina ja avauskokoonpano on seuraava:

Carson, P Neville, King, Dawson, Shorey, Lennon, Barry, Jenas, Bentley, Owen, Smith.

McClaren nimeää A-maajoukkueen Brasiliaa ja Viroa vastaan huomenna puoliltapäivin.

[Le God]

Puoliajalla peli Englannille 2-1. Maaleista vastanneet Smith 34' ja Downing 37'.

Lennon Downing 10'
Neville Jagielga 46'

Ja Downing tekee 58.minuutilla 3-1

[Jugurttibiti]

FT 3-1

Raporttien mukaan Englanti pelasi perushyvän pelin. Viimeiset ottelut ovat olleet Englannin ostalta todellista kuraa ja haukkuja on tullut lehdistöltä ja muilta täysin aiheesta. Michael Owen ei osunut, mutta pelasi 90min. Lennon loukkaantui kymmenen minuutin pelin jälkeen ja osallistuminen Brasilia ja Estonia-otteluihin on epävarmaa. Tämä nostaa Fantsun mahdollisuuksia mahtua joukkueeseen vaikka vain muutaman pelin ajaksi, kesän siirron jälkeen ei enää asiaa maajoukkueeseen ole.

[OGS]

Smithin maalille   Vaikka B-maajoukkue olikin kyseessä.