Joo, eihän tuo kokonaisuudessaan eheä esitys ollut taaskaan. Ensimmäinen puoliaika oli vaikea, kun Ajax pelasi aggressiivisesti ja rohkeasti. Ensimmäisellä puoliskolla Barcelona ei prässännyt korkealta kuin pariin otteeseen, mikä kertoo hyvin siitä, ettei joukkueen keskikentältä enää löydy prässäämiseen tarvittavia pelaajia peleihin, joiden vaatimustaso intensiteetin suhteen on korkea. Niinpä Lucho sijoitti Neymarin ja Suárezin laidoille alas tukemaan keskikenttää&puolustuslinjaa puolustettaessa pitäen paketin tiiviinä. Samaan ratkaisuun (=blokki syvemmälle) Tata Martino päätyi viime syksynä, kun huomasi ettei joukkueesta enää löydy korkean prässin edellyttämää kalustoa. Messin taitavasti puskettu osuma Bartran ja Ajaxin maalivahdin esityöstä vei uskoa kotijoukkueen tekemisestä, mikä alkoi näkymään väsymisenä ja virheinä.
Toinen puoliaika oli Barcelonalta paljon parempi, joskin osittain juuri siksi, että tasoero joukkueiden välillä kuitenkin oli varsin selkeä, ja sen huomasi juurikin Ajaxin väsyessä. Viimeistään Ajaxin joutuessa vajaalle oli homma taputeltu.
Messi pelasi lähes täydellisen ottelun ollen lähes kaikessa Barcelonan hyökkäyspäässä tapahtuneessa osallisena tavalla tai toisella:
- ensimmäisen 25 min aikana järjesti Neymarin kahdesti läpi, mutta tilanteet päättyivät paitsioon
- 30 min kohdalla syötti Alban puolittain läpi
- 33 min kohdalla veti hyvän vaparin
- 35 min kohdalla teki maalin
- 58 min kohdalla pelaa Suárezin läpi ja jatkotilanteesta vetää itse sivuverkkoon
- 70 min kohdalla Messi voittaa pallon omalla kenttäpuoliskolla, kuljettaa, häntä rikotaan, punainen, game over
- 75 min Rakiticin riisto keskialueella, josta Messi-Pedro-Messi -> 0-2, game lopullisesti over
- 86 min Messi lähellä illan kolmatta
- 89 min Suárezin jätöstä Messi hassuttaa, Moisander pelastaa
Neymarin ilta oli hänelle epätyypillisen hiljainen sisältäen ainoastaan pari paitsioon päättynyttä juoksua ja pari muuta hyvää kuljetusta. Mutta hiljaisuuteenkin löytyy looginen syy, sillä Neymar pelasi laidempana kuin aiemmin tällä kaudella. Tämän voi huomata alla olevista kuvista (Neymar 11):
Suárez puolestaan oli vaisu oikealla, mutta toisella puoliskolla keskelle siirtyessään urugualainen piristyi. Viimeisissä ratkaisuissa edelleen näkyi pelaamattomuus, mutta Suárezille on vain annettava hänelle aikaa. Wait and see. Suárezin heatmap eilisestä pelistä:
Messin vastaava:
Messi joutui laskemaan vähemmän alas keskikentälle keskiympyrän tuntumaan hakemaan palloa kuin kahdessa aiemmassa pelissä.
Valopilkkuja: ter Stegen, Mascherano, Bartra, Busquets ja Messi. ter Stegen oli etenkin pallollisena fantastinen antaen useita pitkiä ja tarkkoja avauksia ilmassa. Hänestä suorastaan huokui rauhallisuus pallollisena. Lupaa hyvää. Mascherano oli tuttu päällikkö. Bartra pelasi hyvän pelin, mutta tuskin edelleenkään vakuutti Luchoa niin, että saisi avata säännöllisesti, vaikka se on juuri sitä, mitä Bartra juuri nyt kaipaisi, säännöllistä peliaikaa. Busquets pelasi yhden syksyn parhaista peleistään, toivottavasti tämä jatkuu. Jotain tekemistä saattoi toki olla sillä, että tällä kertaa Busin ei tarvinnut suojata yhtä isoa aluetta kuin silloin, kun laitahyökkääjät eivät puolusta. Messistä nyt onkin jo sanottu kaikki.
Xavi toki oli myös erinomainen etenkin Ajaxin pitäessä palloa, mutta valitettavasti Barcelonan ei tulisi enää vaatia Maestrolta noin paljoa, vaan hänen tilalleen olisi tullut hankkia saman profiilin pelinrakentaja jo aikoja sitten. Xavi ei pysty enää pelaamaan eilisen kaltaisesti todellisia huippujoukkueita vastaan. Tämä onkin yksi kauden menestysmahdollisuuksia varjostavista huolista. Toinen sellainen on ehdottomasti laitapakit. Alba on isoissa UCL-otteluissa usein valitettavan hätäinen, mikä johtaa virheisiin. Tämä tulee korjata. Toisekseen Alves on ehkä neljäsosa siitä, mitä hän joskus oli, mutta surullisinta on se, ettei hänen tilalleen joukkueesta löydy parempaakaan. Montoya ja Adriano profiileiltaan ovat Albaa ja Alvesiakin kauempana siitä, mitä Luchon systeemi vaatii laitapakeilta. Douglasia ei tarvitse edes mainita.
Kolmanneksi toppariosasto vaikuttaa ongelmalliselta ja etenkin RCB-puoli, kun Piqué on täydellisessä aallonpohjassa, Vermaelenia ei olla pystytty edes vielä käyttämään (menee kuulemma leikkaukseen), Mascheranon kanssa annetaan tasoitusta pääpelivoimassa, vaikka hän ei huonosti pelaakaan, haluaisi moni hänet mieluummin keskikentälle ja sitten on Bartra, joka on lupaava, mutta kuitenkin epävarma tason riittämisestä isoihin peleihin. Mathieu onneksi on pelannut toistaiseksi hyvin, mutta hän vastaakin ongelmiin vasemmalla puolen toppareita ratkottaessa.
Seurajohto viimein laittoi rahaa palamaan, teki hankintoja, mutta ei antanut Lucholle siitä huolimatta sitä, mitä hän pyysi. Lucho haluaa ja halusi rakentaa joukkueensa pelamaan laitapakkiorientoitunutta futista, mutta seurajohto ei joko ymmärrä millaisia pelaajia malli edellyttää tai sitten se ymmärtää, mutta se ei välitä. Oikealle on tarjolla parasta-ennen-päiväyksensä jo aikoja sitten ohittanut Alves, Montoya, jonka taso ei valitettavasti tule koskaan riittämään Barcelonaan ja Douglas. Douglas?! Douglasista Lucho ei tiennyt mitään, mutta hänet seurajohto kuitenkin Lucholle tarjosi. Douglasin taso ei ole eurooppalaisen huippujoukkueen edellyttämä. Tämän uskaltaa sanoa jo ihan sen yhden syyskuussa pelatun 70 minuuttisen perusteella. Tuskin hän harjoituksissa vakuuttaa paljoa sitä enempää, koska ei saa pelata. Cuadrado oli tarjolla, mutta siihen ei tartuttu. Olihan tuo nyt Cuadradonkin osastolta vihkoon vedetty homma, sillä hänen arvonsa ei tule koskaan olemaan viime kesää isompi.
Toiseksi: Lucho halusi RCB:n, eli topparin, joka on liikkuvuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sen profiilin pelaaja, että pystyy puolustamaan sekä keskustassa että oikealla leveällä palomies-tyyppisessä roolissa (Puyol). Marquinhos olisi ollut tällainen, mutta siinä ei onnistuttu. Sen sijaan Zubi ja kumppanit keksivät hankkia Arsenalista Vermaelenin, joka on pelannut viimeisimmät kaudet melkein yhtä rikkonaisesti kuin itse Puyol, ja se kertoo paljon. Jos leikkaushuhut pitävät paikkansa, Vermaelenia tuskin nähdään tämän vuoden puolella pelikentillä...
Kolmanneksi Lucho halusi pelinrakentajan vanhenevan Xavin tilalle. Koke yritettiin hankkia, yritykseksi se jäi. Ja kuten Cruyff tällä viikolla sanoi, hän ihmettelee, miten on mahdollista, että Kroos ei pelaa Barcelonassa. Nimittäin Cruyffin mukaan Kroos halusi nimenomaan mieluummin Barcelonaan kuin Madridiin, mutta jotenkin senkin Barcelona sai sössittyä joko seurajohdon tai Luchon toimesta - tai molempien.
Rakitic on erinomainen pelaaja, vaikka hakeekin edelleen rooliaan joukkueessa. Hän tuo kentälle fyysisyyttä, laukaisu- ja juoksuvoimaa, mutta ei pysty kontrolloimaan ottelun tempoa, mikä tiedettiin jo ennen kroatin hankkimista, sillä hän ei ole peliä orkesteroiva keskikenttäpelaaja. Sekä Bravo että ter Stegen ovat erinomaisia maalivahteja, pisteet heistä. Rafinha on energinen pelaaja, mutta hän luo peliin enemmänkin kaaoksia vastustajalle, sillä niistä hän pelissä elää ja niihin hänen pelinsä tempokuljetuksineen perustuu, kuin vetelee naruista. Suárez on vielä kääntämätön kortti, joka on lähes varmasti pitkässä juoksussa menestys. Mathieussa saadaan se mitä halutaan: Liigan tunteva, kokenut, isokokoinen, fyysinen, vasenjalkainen toppari.
Zubi teki puolet oikein, puolet huolimattomasti hutiloiden. Siitä Barcelona todennäköisesti saa jälleen maksaa hävityissä pokaaleissa keväällä. Marginaali virheille viime kesänä oli todella pieni, koska siirtokielto painoi päälle. Niinpä seura joutuu maksamaan virheistä kahta kauheammin. Turhauttavaa seurattavaa, sillä Messi, Iniesta, Busquets, Xavi ja muut historiallisen joukkueen historiallisen hyvät pelaajat olivat menettäneet jo ihan tarpeeksi huippuvuosiaan seurajohdon virheisiin. Jos ja kun halutaan voittaa UCL, täytyy joukkueesta löytyä sen edellyttämät pelaajat. Nykyisessä Barcelonassa tämä on juurikin kolmen laatuvaatimukset täyttävän pelaajan päässä: RCB, RFB ja keskikentän pelinrakentaja. Ilman näitä Lucholla on ja tulee jatkossakin olemaan rutkasti töitä oikean muodostelman löytämisen ja avauksen arpomisen kanssa eikä mikään välttämättä auta, kun vastaan asettuu Bayern, Chelsea, Atlético tai Real Madrid. Toivo elää lähinnä hyökkäyspään yksilöiden varassa, mikä on nykyfutiksessa lähes poikkeuksetta liikaa vaadittu. Toinen toivo elää siinä, että sivullekirjoittanut ylireagoi tai lukee väärin (mikä on täysin mahdollista) joukkueen nykytilannetta, Lucho löytää ja saa iskostettua joukkueeseen erinomaisesti säännöllisesti ja isoissakin peleissä toimivan sapluunan. Projekti on kuitenkin vasta kovin alussa. No, toivottavasti Luchon Barcelona kuitenkin esittää viihdyttävää futista - mitä se on tähän asti enimmäkseen tehnyt - sillä se on nyt ja aina tämän seuran otsikossa se olennaisin juttu.
