Jari Litmanen - Simply the Best

[kokistuoppi]

No kyllä mä näen siinä aina paljon Mursun ansiota, että annettiin Litille aika vapaat kädet, nostettiin nuori Miklu avaajaksi ja pelattiin lähtökohtaisesti hyökkäävää jalkapalloa.

Sehän olikin kuningasidea Suomen jalkapallomaajoukkueelle.

[Tsei Tsei]

Sehän olikin kuningasidea Suomen jalkapallomaajoukkueelle.

Niin, no totesin, että Suomen pelaama jalkapallo oli Mursun aikana parhaimmillaan seksikästä. Ja sitten R08 väitti, että ennemminkin Mursusta huolimatta. Olen siitä eri mieltä. Sexy football Antti Muurinen. Ei sitä tuleesta ole temmattu.

Se on sitten eri asia oliko tuo menestyksen kannalta järkevää vai ei, mutta helvetin hienoa se oli yhdessä vaiheessa. 1x2 taisi ykkösforkalla todeta, että häviääkö Suomi enää koskaan, kun vieraissa kaatui Portugalit yms. Tossa oli hemmetin hyvä jakso Suomella, kun sekä Litti että Forssell olivat iskussa.

[joku roti]

Sehän olikin kuningasidea Suomen jalkapallomaajoukkueelle.

Kyllä se oli. Suomi on aina tarvinnut kulttuurisia silmiä avaavia merkkitekoja voidakseen kehittyä ja muuttua. MM95, Nokia, Mursun majun sexy football, Lordin euroviisuvoitto. Mehän osaamme, mekin pystymme. Jos kukaan ei ole sitä aiemmin tehnyt, jonkun pitää olla tienraivaaja, kun meillä ei ole (ollut) ruotsalaisten itsetuntoa.

Iso merkitys tietysti topikin miehellä, mutta Janne Saariset ja Ägät ja kumppanit pelasivat Muurisen johdolla todella näyttävästi siinä rinnalla ja osoittivat, ettei meidän tarvitse rimpuilla ”taitojoukkuiden” mukana, vaan voimme myös ottaa peliä niskasta kiinni ja viedä itse.

[R08]

Kyllä se oli. Suomi on aina tarvinnut kulttuurisia silmiä avaavia merkkitekoja voidakseen kehittyä ja muuttua. MM95, Nokia, Mursun majun sexy football, Lordin euroviisuvoitto. Mehän osaamme, mekin pystymme. Jos kukaan ei ole sitä aiemmin tehnyt, jonkun pitää olla tienraivaaja, kun meillä ei ole (ollut) ruotsalaisten itsetuntoa.

Täysin järjetön vertaus. Muihin voi yhdistää voiton ja Mursun aikakauteen tappion. Jonkun muun piti sitten tulla tekemään se mihin Mursu ei pystynyt kaikkien aikojen joukkueella.

[joku roti]

Täysin järjetön vertaus. Muihin voi yhdistää voiton ja Mursun aikakauteen tappion. Jonkun muun piti sitten tulla tekemään se mihin Mursu ei pystynyt kaikkien aikojen joukkueella.

Ei voi juosta ennen kun on opetellut kävelemään.

[R08]

Ei voi juosta ennen kun on opetellut kävelemään.

Olihan se kivaa katseltavaa ajoittain mutta aina tiesi että tosipaikan tullen perseraiskaus on kulman takana organisoimatonta puolustusta vastaan. Ja taso oli sellainen ettei melkein kukaan nykyporukasta mahtuisi kentälle.

[Tsei Tsei]

Olihan se kivaa katseltavaa ajoittain mutta aina tiesi että tosipaikan tullen perseraiskaus on kulman takana organisoimatonta puolustusta vastaan. Ja taso oli sellainen ettei melkein kukaan nykyporukasta mahtuisi kentälle.

Tosiaan tuohon jengiin mahtuisi Luke maaliin ja Antman haastaisi Nurea pelipaikasta. Ja Uronen oli toki Janne Saarista edellä jokin aika sitten, mutta ei enää. Siksi mielestäni tuolla joukkueella kyllä piti hyökätä. Ei sitä ekan totaalidominanssia Jugoissa nyt kannattanut jättää tekemättä. Eikä persraiskauksia Suomea kohtaan montaa tainnut tulla. Ennemmin hävittiin maalilla pelejä, joita hallittiin, kuten Jugoissa tai vaikka Kreikka vieraissa, vaikka Litti ja Johansson oli siinä pelissä kaksin läpi. Kenttätasapaino olisi kyllä saanut olla parempi. Ja tietty sitten kun oli poissaolijoita, niin taso laski eikä pystytty pelaamaan samalla tasolla.

Mutta haaveilla voi vaan tuon tason materiaalista nykyään. Saati Litin ja Hyypiän tasoisista pelaajista.

[quiquilija]

Tuohan se ongelma Muurisen aikana olikin. Eli, harjoitusotteluissa ja ennalta heikompia maita vastaan peli kyllä kulki kuin unelma, mutta kun vastassa oli Romanian, Tshekin tai Walesin kaltaisia kyynistä tulosjalkapalloa pelaavia joukkueita, niin kaikki ilo loppui leikaten. Hollanti, Italia ja Saksa olivatkin sitten jo heti kättelyssä käytännössä liian kovia.

Ykkösforumilla olikin tuon takia aika/todella kovaakin keskustelua/kritiikkiä siitä, että voitaisiinko välillä pelata "Kreikkaa" eli tulosta näyttävyyden kustannuksella.

[Rikkiviisas]

Ykkösforumilla olikin tuon takia aika/todella kovaakin keskustelua/kritiikkiä siitä, että voitaisiinko välillä pelata "Kreikkaa" eli tulosta näyttävyyden kustannuksella.

Muurisen asenne heikompia vastaan oli hieno, mutta kun pelitapa ei sitten joustanut kovia vastaaan.
Oikeastaan isompi ongelma oli, että loukkaantumisia ei huomioitu ja pelattiin samalla tavalla, vaikka etenkin kärjessä olisi ollut pari napsua heikompia pelaajia.

Hodgson taas vei sitten lähes saman iäkkäämmän porukan kisojen kynnykselle, mutta vastaavasti ei ottanut mitään riskiä ja siksi myös pisteitä tippui liikaa.

Sitten joku vielä väittää, että materiaali ja valmentajalla ei ole merkitystä...

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Tuohan se ongelma Muurisen aikana olikin. Eli, harjoitusotteluissa ja ennalta heikompia maita vastaan peli kyllä kulki kuin unelma, mutta kun vastassa oli Romanian, Tshekin tai Walesin kaltaisia kyynistä tulosjalkapalloa pelaavia joukkueita, niin kaikki ilo loppui leikaten. Hollanti, Italia ja Saksa olivatkin sitten jo heti kättelyssä käytännössä liian kovia.

Ykkösforumilla olikin tuon takia aika/todella kovaakin keskustelua/kritiikkiä siitä, että voitaisiinko välillä pelata "Kreikkaa" eli tulosta näyttävyyden kustannuksella.

Muuten en ole eri mieltä, mutta kyllähän Saksaa vastaan Suomen peli toimi loistavasti. 2-0-tilanteessa Kolkan veto oli menossa tyhjään Saksan maaliin, mutta Forssell juoksi eteen ja torjui vedon. Siitä 3-0 ja peli olisi ollut ohi. Lopulta Saksa nousi tasoihin Janckerin unelmavedon ja lahjarankkarin turvin. Englantia vastaan vieraissa oli kyllä paikat tasoitukseen ja kotona pelattiin tasan.

Kun katsoo Muurisen ajan karsintalohkoja, niin aika surkeaa arpaonnea oli mukana. Oikeastaan vain 2004 EM-kisat olisivat olleet realistisesti saatavilla. Toki silloin Italia oli selvä suosikki, Walesilla oli suonenveto eikä Jugoslavia/Serbia ja Montenegrokaan huono porukka ollut. 2002 ja 2006 MM-kisoihin ei ollut mitään asiaa edes ennakkoon ajateltuna. 2002-karsinnoissa Suomen lohko olisi voinut yhtä hyvin olla ykköskorista heikko Belgia, Romania tai Norja, kakkoskorista Itävalta tai Skotlanti, kolmosesta Liettua, Bulgaria, Israel tai Slovakia. Niiden sijaan saatiin Saksa, Englanti ja Kreikka.

[Sivurajatapaus]

Ykkösforumilla olikin tuon takia aika/todella kovaakin keskustelua/kritiikkiä siitä, että voitaisiinko välillä pelata "Kreikkaa" eli tulosta näyttävyyden kustannuksella.

Mitähän se myyttinen "tuloksen pelaaminen" sitten olisi ollut, ja oliko siihen pelaajia? Jos käytössä on "kerran kansakunnan historiassa" -tasoinen 10, niin kyllä peli silloin pitää rakentaa sen ympärille.

[laitinho]

Kyllä Italiakin on pystynyt tarvittaessa pelaamaan nihilististä futista,vaikka joukkueessa on ollut ties keitä kymppipaikan taitureita.

Se, että Suomella oli Litti, teki hyökkäämisestä helpompaa. Kun ottaa huomioon millaisia puolustajiakin Suomella oli tuohon aikaan niin on täysin valmennuksen osaamattomuudesta kiinni, että pelin rakenne hajosi liian usein puolustussuuntaan. Jos sulla on saatana Tainio, Riihilahti, Pasanen, Hyypiä, Tihinen, Saarinen niin eihän se puolustuspeli saa jumalauta siltä näyttää, mitä se Mursun aikana aivan liian usein oli.

[Dirk Kuyt]

Kun katsoo Muurisen ajan karsintalohkoja, niin aika surkeaa arpaonnea oli mukana. Oikeastaan vain 2004 EM-kisat olisivat olleet realistisesti saatavilla. Toki silloin Italia oli selvä suosikki, Walesilla oli suonenveto eikä Jugoslavia/Serbia ja Montenegrokaan huono porukka ollut. 2002 ja 2006 MM-kisoihin ei ollut mitään asiaa edes ennakkoon ajateltuna. 2002-karsinnoissa Suomen lohko olisi voinut yhtä hyvin olla ykköskorista heikko Belgia, Romania tai Norja, kakkoskorista Itävalta tai Skotlanti, kolmosesta Liettua, Bulgaria, Israel tai Slovakia. Niiden sijaan saatiin Saksa, Englanti ja Kreikka.

Ensimmäisessä karsinnassa myös momentum oli Muurisen puolella. Tämä oli seuratasolla jo onnistunut nouseva valmentaja, ja monella pelaajalla ura oli menossa ylöspäin. Sitten tuli tuo kaikkien aikojen ehkä paskin arpa tähän hetkeen, josta saatiin raavittua siltikin lähtökohdat nähden hyvin pisteitä, ja pidettyä kisaunelma yllättävän pitkään elossa. Kyllähän sitä väkisinkin tosiaan miettii, että jos arpa olisi mennyt toisin juuri noissa karsinnoissa, joissa momentum oli kohdillaan. 2004 karsinnoissa sitten tuli jo esityksiä, jotka laskivat Mursun sädekehää, mutta silloinkin viimeiseen kierrokseen asti jatkokarsintapaikkaan oli teoreettinen mahdollisuus. Koodinimi Hodaria olisi kuitenkin ehkä pitänyt alkaa etsimään jo tämän jälkeen, niin vain nelivuotiseksi jäänyttä Mursun aikaa olisi muisteltu varmaan samalla tavoin kuin RMN:n aikaa. Yritys hyvä kymmenen.

[Tsei Tsei]

Tuohan se ongelma Muurisen aikana olikin. Eli, harjoitusotteluissa ja ennalta heikompia maita vastaan peli kyllä kulki kuin unelma, mutta kun vastassa oli Romanian, Tshekin tai Walesin kaltaisia kyynistä tulosjalkapalloa pelaavia joukkueita, niin kaikki ilo loppui leikaten. Hollanti, Italia ja Saksa olivatkin sitten jo heti kättelyssä käytännössä liian kovia.

No Tshekkiä vastaan kaikki varmaan muistaa Shefkin puskun? En nyt tuota Mursun piikkiin laittaisi. Pelattiin todella avoimesti, mutta myös melkoisessa hurmoksessa, kun oltiin jo 2-0-tappiolla. Saksaa vastaan pelattiin kaksi tasuria, joissa kotona johdettiin 2-0. Janckerin filmillä Saksa sitten tasoihin. Englantia vastaan 0-0 kotona, kun Forssell oli vasta ammattilaisuransa alussa. Italiaa ja Hollantia vastaan ei kyllä pärjätty oikein ollenkaan.

Ykkösforumilla olikin tuon takia aika/todella kovaakin keskustelua/kritiikkiä siitä, että voitaisiinko välillä pelata "Kreikkaa" eli tulosta näyttävyyden kustannuksella.

Joo, Kreikan paskapallosta tuli ratkaisu kaikkeen tuolloin. Itse en kyllä näe, että Suomen olisi kannattanut peruutella tuolla materiaalilla. Olisi kyllä tarvittu parempaa kenttätasapainoa ja parempaa sopeutumista vastustajan peliin.

Mielenkiintoista toki sekin, että Suomi aloitti Mursun aikana kahdella hyvinkin puolustavalla keskikentällä Litin alapuolella: Wiss, Valakari ja Riihilahti tuossa. Joskus Rantanen. Mursun ykköskriitikon Lasun johdolla kampanjoitiin tuohon Tainiota, mikä tapahtuikin. Ja myöhemmin vielä Väyrynen. Suomella ei tainnut olla tuohon korkean tason pihkatappia tuohon aikaan, kun Mako Heikkinen nousi mukaan vasta myöhemmin. Olisi voinut auttaa.

[Gustaf Björneborg]

Urheilumuseossa pyörivä pätkä kaikista Litin Ajaxin maaleista yllätti myös samassa asiassa. Paljon puskumaaleja.

Lisäksi irtautuu ihailtavalla tavalla puolustajista. Melkein unohtui millainen atleetti mies nuorempana olikaan, kun ura kesti niin pitkään.

Laitetaan linkki majunaaleihin tällekin sivulle: https://m.youtube.com/watch?v=z1FbOCIXKLo&pp=ygUYTGl0aW4gMzAgbWFhb3R0ZWx1bWFhbGlh

[Tsei Tsei]

Kun katsoo Muurisen ajan karsintalohkoja, niin aika surkeaa arpaonnea oli mukana. Oikeastaan vain 2004 EM-kisat olisivat olleet realistisesti saatavilla. Toki silloin Italia oli selvä suosikki, Walesilla oli suonenveto eikä Jugoslavia/Serbia ja Montenegrokaan huono porukka ollut. 2002 ja 2006 MM-kisoihin ei ollut mitään asiaa edes ennakkoon ajateltuna. 2002-karsinnoissa Suomen lohko olisi voinut yhtä hyvin olla ykköskorista heikko Belgia, Romania tai Norja, kakkoskorista Itävalta tai Skotlanti, kolmosesta Liettua, Bulgaria, Israel tai Slovakia. Niiden sijaan saatiin Saksa, Englanti ja Kreikka.

Keskimmäiseen karsintaan tosiaan osuu ikävästi tuo Forssellin loukkaantuminen ja sitten Walesin hyvä taktinen vastaaminen Suomen kotipelissä. Mutta sielläkin edelleen on se Jugoslavia-matsi vieraissa, jossa olisi voitu tehdä useampi maali ekalla jaksolla, mutta ei vaan tehty. Otsikon herrallakin oli paikkansa.

Mutta joo, oikeastaan vaan Italiaa vastaan ei ollut aseita ja lopulta romahdus tuli Hollantia vastaan kotona, kun kannattajat olivat kääntyneet Mursua vastaan.

[Dirk Kuyt]

Erkko Meri on tarttunut yhteen Litmasen uran monista jossitteluista eli vain kolmanneksi jäämiseen vuoden 1995 Ballon d'Or -äänestyksessä.
https://www.apu.fi/artikkelit/oliko-jari-litmanen-vuonna-1995-maailman-paras-jalkapalloilija

[Tsei Tsei]

Vähän tuossa mielestäni vähätellään Litmasen loistoa ja annetaan haalarimiehen roolia. Toisaalta loistoa ja vastuuta nähtiin vielä enemmän kausilla 1996 ja 1997, silloin kun ei ollut loukkaantunut. Seuraavan kauden Mestarien liigassa Litmanen oli vielä dominoivampi.

[Gustaf Björneborg]

Erkko Meri on tarttunut yhteen Litmasen uran monista jossitteluista eli vain kolmanneksi jäämiseen vuoden 1995 Ballon d'Or -äänestyksessä.
https://www.apu.fi/artikkelit/oliko-jari-litmanen-vuonna-1995-maailman-paras-jalkapalloilija

Jaksoin lukea siihen asti, kunnes alkoi satuilemaan Litmasen olleen peruspelaaja jolta ei nähty säkenöiviä temppuja. Voisiko näiltä junnutoimittajilta(Erkko Meri on ollut 4-vuotias vuonna 1995, toim.huom.) kieltää tällaiset menneitä aikakausia koskevat kirjoitukset.

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Olihan tuo Weahin valinta aivan käsittämätön farssi ja vitsi Keskushyökkääjä joka vuoden 1995 kevätkaudella teki peräti yhden sarjamaalin (1.2.1995) ja syyskaudella kuusi maalia. Mies oli yli puoli vuotta tekemättä maaleja sarjapeleissä (toki kesätauko välissä), eikä europeleissä tai cupissakaan ollut mitään tykitystä, päinvastoin. Jalkapallo on muutakin kuin maalintekoa, mutta kai hyökkääjän ensisijainen tehtävä on tehdä maaleja? Temppuilla voi sirkuksessakin, kentällä tehdään tulosta.

[Dirk Kuyt]

Jaksoin lukea siihen asti, kunnes alkoi satuilemaan Litmasen olleen peruspelaaja jolta ei nähty säkenöiviä temppuja. Voisiko näiltä junnutoimittajilta(Erkko Meri on ollut 4-vuotias vuonna 1995, toim.huom.) kieltää tällaiset menneitä aikakausia koskevat kirjoitukset.

Tuo on tosiaan jutun kipukohta. Ainakin junnuilta voisi vaatia, että ne edes katsoisi tämän koosteen Ajaxin top10 hienoimmista maaleista tuolla UCL-kaudella 1994-95. Aika vähän on maaleja, joissa tämä ”rangaistusaluetökkääjä-peruspelaaja” ei olisi kymppipaitoineen jotenkin mukana rakentajana tai tekijänä. Edelleenkin tulee kylmät väreet mieleen, kun muistelee välierää Bayernia vastaan, jossa Litti oli mukana neljässä viidestä maalista.

Toinen kipukohta jutussa on tietenkin se, ettei tämä hahmota oikein Bosmania edeltävää aikakautta, jossa suurten ja keskisuurten liigojen välinen ero ei ollut ryöpsähtänyt niin suureksi. Hollannin liiga ei tietty ollut jonkun Serie A:n veroinen, mutta taisi olla tuohon aikaan kuitenkin kuudenneksi paras, ja katsoipa asiaa sitten kauden 1994-95 osalta tai kalenterivuoden 1995 osalta, niin Ajax hävisi tuona aikana vain yhden cupin puolivälierän jatkoajalla Feyenoordia vastaan, mutta liigassa ja UCL:ssä oli voittamaton. Saavutus olisi edelleen kova missä tahansa liigassa. Kaipa tuon joukkueen kirkkaimpana tähtenä oleminen oli säkenöivää…

Mutta se missä Meri taas mielestäni on ihan oikeilla jäljillä, on se että Ballon d'Orin juuri tähän äänestykseen muuttuneet ensi kerran ei-eurooppalaisen pelaajan äänestämisen sallineet säännöt olivat Litmasta vastaan. 90-luku oli vuosikymmen, jolloin afrikkalaiset pelaajat tekivät todenteolla läpimurron eurooppalaiseen futikseen, ja olivat siten trendaava ilmiö, joten tämä varmasti lisäsi houkutusta äänestää Weahia, kun tämä oli vielä säkenöivä riplailija.

Se tietty mikä aikoinaan jäi ”harmittamaan” että kaudella 1994-95 Litmanen oli säkenöivän hyvä molemmissa alkulohkon AC Milan peleissä, Bayern välierässä, mutta finaalissa tämä oli heinänuhassa aika vaisu ja ratkaisijan viitta meni sitten vaihdosta tämän tilalle tulleelle Kluivertille. Vuotta myöhemmin taas Litmanen loisti finaalissakin, mutta Juven doupatut pirivieterit onnistuivat voittamaan pilkuilla. Monestihan maineteot finaaleissa voittavan joukkueen puolella ovat sitten asioita, joita tällaisissa äänestyksissä painotetaan.

No, toisaalta eipä tuolla ole itselleni ollut mitään suurta väliä. Edelleenkin hienoimpia hetkiä mitä olen saanut kokea jonkun suomalaisfutaajan otteita seuratessa ilman sitä Ballon d'Oriakin.

[Julkea bulbul]

Erkko, jonka epäilen tekstin perusteella nukkuvan Messi-lakanoissa, on mennyt siihen vanhaan lankaan, että näkee peruspelaamisena Litmasen tekemiset, jotka vain näyttivät peruspelaamista tuon käsittämättömän pallovarmuuden, pallokosketuksen, syöttötaidon ja peliluvun ansiosta. Eihän Litmasen tarvinnut esittää pelletemppuja (joskin Englanti-övei laitakikkailukeskitys nevö4get), koska oli jatkuvasti askeleen edellä liikkeillään ja kosketuksillaan, minkä sai vielä lähes nelikymppistä vastaan pelanneet walesilaiset ja saksalaiset kokea. Varmasti oli valmentajan unelmapelaaja myös nöyränä näkemyksen toteuttajana, mutta on melkoista jonnemaista vähättelyä nostaa se esiin Litmasen suurimpana vahvuutena.

Jos tuohon aikaa  olisi tilastoitu vastaavasti kuin nykyään, niin Litmanen olisi ollut vähintään peliä edistävissä syötöissä Euroopan kärkeä, niin kuin oli vielä vanhoilla päivilläänkin Jorma Teräksen tilastoissa sillä tasolla, että saa nähdä, tuleeko vastaavaa enää nähtyä.

[Juuninho]

90-luvun puolivälissä Jari Litmanen oli maailman paras pelaaja.

Jotain hähmäistä ruskea kirjekuori -pystiä ei tullut palkintokaappiin, mutta lajia ymmärtävät tunnistavat yllä olevan totuudeksi.

[laitinho]

90-luvun puolivälissä Jari Litmanen oli maailman paras pelaaja.

Jotain hähmäistä ruskea kirjekuori -pystiä ei tullut palkintokaappiin, mutta lajia ymmärtävät tunnistavat yllä olevan totuudeksi.

Olin aika nuori kasarilla niin Maradonan dominanssi ei välittynyt. Katselijana Litmasen kaltaisia wow-tunteita herätti ainoastaan Zidane ja Ronaldindo ysärillä, ehkä myös Bergamp ja parempi Laudrup. (Toki Ronaldinho tais kunnolla breikata siinä taitteessa). Ennen luulin, että katselukokemuksessa oli suomalaislisän takia harhaa, mutta nyt analyyttisenmmin katsoessa, se johtui aiitä, että Litti oli oikeasti maailman nerokkain futari, jonka kroppa myös antoi luvan suurimmalle loistolle jokusen vuoden.

[Moviola]

Nykykriteerien mukaan Ballon d’Or olisi varmasti mennyt Litmaselle tuona vuonna, kun valinnassa on painotettu enemmän nimenomaan pystien voittamista (niinpä tämän vuoden voittaja löytynee PSG:n riveistä vaikka objektiivisesti on vaikea pitää jotain Dembeleä maailman parhaana jalkapalloilijana). Ja olivathan myös Litin henkilökohtaiset meriitit ainakin näin tilastojen valossa kovemmat kuin Weahilla.

Vähän kummallista oli myös että 1996 Litmanen ei saanut yhtään ääntä eikä siis mahtunut 30:n parhaan joukkoon, vaikka oli voittanut keväällä UCL:n maalikuninkuuden 9 osumalla. Varmaankin EM-kisat painoivat valinnassa.