• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Naisten A-maajoukkue a.k.a. Helmarit

Aloittaja Stürmer, 05.03.2017 klo 20:26:51

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

ballmaster

Lainaus käyttäjältä: Jkoo - 28.06.2022 klo 05:49:51
Suomi pelasi molemmat puoliajat yhtä hyvin, mutta Japani pelleili ekan puoliajan. Jostain syystä japanilaiset joukkueet tekevät näin sekä naisissa että miehissä, oli kyse sitten maju- tai seurafutiksesta. Aina sama juttu altavastaajaa vastaan, eka puoliaika juuri jotain 1-1 ja sitten tekevät sen 3 maalia toisella.

Eli ei toi kyllä mitään uskoa Anna mihinkään.

Juuri näin. Japani on menettänyt ison kasan huippuja mutta pystyvät korvaamaan ne vähintään yhtä hyvin. On Tämä Allsvenskanin porukka aika kesyä noiden rinnalla. Aina löytyy pelaajaa tukemassa, oltiin sitten missä tahansa päin kenttää. Suomen reagointi tulee tilanteen mukaan eikä peliä lukemalla, kun sen kuuluisi olla. Se kun sitten ei vaan riitä. Pitää osaa lukea peliä. Pitää vartioida muutakin kuin ilmassa lentävää palloa. Hyökkäyspeli kun ei pääse käyntiin kun keskikenttä ei reagoi, osaa hakea palloja, ymmärrä tulla pelattavaksi. Nyt ei ole kyse halusta vaan kyvyistä. Jos ei ymmärrystä reagoida niin ei sitten vaan reagoida.


Stürmer


Hinniltä kriittistä analyysiä EM-kisojen alla:  https://yle.fi/urheilu/3-12512992

[uutinen]
Kommentti: Hälytys, Helmarit! Tällä menolla EM-kisoissa tulee kylmää kyytiä

Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen on viikossa pystyttävä ihmetekoihin, mikäli se meinaa säästyä nöyryytykseltä EM-avauksessaan, kirjoittaa Yle Urheilun Hinni Hirvonen.

- - - -8<- - - - -

Anna Signeulin johtama Suomi ei vuoden aikana ole näyttänyt juurikaan merkkejä paremmasta myöskään peliesityksissään. EM-kisoissa varaa helppoihin pallonmenetyksiin, harhasyöttöihin, myöhässä olemiseen ja ylipäätään virheisiin ei ole – mikäli mielii välttyä Sveitsin ja Australian kohtalolta. Myös hyökkäyspelaamisessa on kehitettävää, vaikka maanantaina mainioista riistoista lähteneitä vastahyökkäyksiä nähtiinkin. Lauantain EM-kenraalissa Hollantia vastaan Suomi saa vielä tilaisuuden mitata tasonsa ja hioa peliään. Hallitseva Euroopan mestari hävisi Englannille perjantaina 1–5, joten näytettävää riittää kotijoukkueellakin. Joka tapauksessa Helmareiden valmennusjohdon on reilussa viikossa keksittävä lääkkeet, jotta EM-avauksesta ei tule tukalaa, yksipuolista näytöstä.

Tehtävää ei käy kateeksi.

[/uutinen]

Sven-Göran Samsung

Osaako joku vastata, että mikä funktio tuossa on roikottaa pelaajia mukana joukkueessa edelleen, jotka eivät ole nimettynä varsinaiseen kisanaisistoon? Esim. Myllyoja maalivahtien joukossa?

Hurten

Lainaus käyttäjältä: Sven-Göran Samsung - 29.06.2022 klo 21:19:23
Osaako joku vastata, että mikä funktio tuossa on roikottaa pelaajia mukana joukkueessa edelleen, jotka eivät ole nimettynä varsinaiseen kisanaisistoon? Esim. Myllyoja maalivahtien joukossa?

Loukkaantumisen varalta.

blackhawk

Lainaus käyttäjältä: Sven-Göran Samsung - 29.06.2022 klo 21:19:23
Osaako joku vastata, että mikä funktio tuossa on roikottaa pelaajia mukana joukkueessa edelleen, jotka eivät ole nimettynä varsinaiseen kisanaisistoon? Esim. Myllyoja maalivahtien joukossa?

Vaikka lopullinen kisajoukkue piti nimetä jo 26.6. mennessä, loukkaantuneen kenttäpelaajan saa vaihtaa UEFA:n luvalla joukkueen ensimmäiseen otteluun asti ja loukkaantuneen maalivahdin missä vaiheessa tahansa kisojen aikana. Yllättävää oikeastaan on, ettei ylimääräisiä kenttäpelaajia ole mukana useampia.

[uutinen]Regulations of the UEFA European Women's Championship

42.03
Should a listed player become seriously injured or ill before her team's first match in the final tournament, she may only be substituted if a doctor from the UEFA Medical Committee and the team doctor concerned both confirm that the injury or illness is sufficiently serious to prevent the player from taking part in the final tournament. Subject to the final approval of the UEFA administration, this injured or ill player may be replaced on the list of 23 players registered for the final tournament.

42.04
Should a listed goalkeeper become seriously injured or ill during the final tournament, she may only be substituted if a doctor from the UEFA Medical Committee and the team doctor concerned both confirm that the injury or illness is sufficiently serious to prevent the player from taking part in the final tournament. Subject to the final approval of the UEFA administration, this injured or ill goalkeeper may be replaced on the list of 23 players registered for participation in the final tournament.[/uutinen]

ballmaster

Lainaus käyttäjältä: Hurten - 29.06.2022 klo 21:29:47
Loukkaantumisen varalta.

Ettei nämä loukkaannu kun eivät olekaan kisajoukkueeessa. Niin kuin moni muu myös tuolla. Kuulunut kalustoon ja muuksi se ei muutu

harkkapilli

Tänään on ollut mielenkiintoinen Helmarit-uutisten päivä. Yle julkaisi aamulla jutun, jossa Kupittaan Japani-ottelun 2800 katsojan määrää pidetään huonona, kun naapurimaissa lukemat ovat samaan aikaan viisinumeroisia. Palloliitto myöntää samassa jutussa epäonnistumisen markkinoinnissa. Ei tuo tosiaan ole edes Huuhkajien lukemissa, mutta lukema voisi olla paljon huonompikin. Ainakin TV-lähetyksessä tuo määrä täytti jo ihan kivasti pääkatsomoa.

Myöhemmin tänään Palloliitto julkaisi lipunmyynnin auenneeksi syyskuun Ruotsi-otteluun Ratinassa. Samassa sometilien postauksessa kannustetaan tekemään karsintapelien uusi katsojaennätys. Mikähän mahtaa olla nykyinen ennätys? Karsintapelissä on toki harjoituspeliä enemmän panosta, mutta mahtaako Tampereellekaan tulla merkittävästi enempää katsojia syyskuussa. Välissä on kyllä EM-kisat ja toivottavasti se auttaa luomaan jonkinlaista buumia. Itse ajattelin mennä paikalle joka tapauksessa, kun ihan kotikaupunkiin asti tulevat.

https://www.lippu.fi/event/helmarit-tampereen-stadion-15330484/



Markkinointiin liittyy sekin, että Palloliitto julkaisi tänään somepalveluissa käytettäviä Helmarit-tarroja. Hienoa, että on nähty vaivaa. Nuo saattaa olla nuoremmalle polvelle ihan hyväkin markkinointikanava. Pikaisella vilkaisulla tarrat näyttivät ihan hauskoilta. Toki netissä on aina oma riskinsä, että tuollaisille löytyy muita käyttötarkoituksia kuin julkaisija on alkujaan ajatellut, kun meemit alkavat elää omaa elämäänsä.

paavo annikki

#1058
Japani-matsissa pääkatsomo kyllä vaikutti olevan aika täynnä eikä muita katsomoja ollut auki. Ratinan ennätys taitaa olla MM-karsintaottelu Tanskaa vastaan vuodelta 2006 (4 192). Näissä karsinnoissa Suomi kohtasi ykköskorin Tanskan kahdessa viimeisessä ottelussa (ensin kotona) ja olisi tarvinnut näistä neljä pistettä kisapaikkaan eli ottelussa oli kunnolla panosta. Karsintojen katsojaennätys on samojen karsintojen syksyllä 2005 Stadikalla pelattu Espanja-ottelu (5 892).

En kyllä tiedä, miten Ratina täytetään, kun kaarteisiin ei ainakaan vielä myydä lippuja. Ja veikkaan, että tulisi valituksia, jos myöhemmin avattaisiin halvempia paikkoja. Ruotsilla ja Tanskalla oli molemmilla juuri yleisöennätystavoitteet ystävyysotteluissa Brasiliaa vastaan, ja molemmat pelasivat maansa ykkösstadionilla (Friends ja Parken). Ruotsilla uudeksi ennätykseksi tuli 33 218, ja ensimmäistä kertaa Parkenilla pelanneen Tanskan uusi ennätys on nyt 21 542. Myös Norja taisi onnistua tekemään yleisöennätyksen (12 657) Uutta-Seelantia vastaan. Yleensähän jos yleisöennätyksen tekeminen on tavoitteena, lipun hinnat eivät ole kovin korkeita. Ratinan aikuisten 27.5 euroa on kyllä siihen nähden aika paljon. Tosin Georgia-ottelunkin lippu taisi maksaa 22.5e ja Irlanti 20e.

Ovathan nuo tarrat kivoja, mutta samat aiheet taitavat löytyä melkein joka joukkueelta niin seura- kuin maajoukkuepuolelta.

harkkapilli

Lainaus käyttäjältä: paavo annikki - 30.06.2022 klo 21:17:13
Ratinan ennätys taitaa olla MM-karsintaottelu Tanskaa vastaan vuodelta 2006 (4 192).

Karsintojen katsojaennätys on samojen karsintojen syksyllä 2005 Stadikalla pelattu Espanja-ottelu (5 892).
Ei ihan mahdottomia lukemia. Nähtäväksi jää, kirittääkö EM-kisat tarpeeksi jonkinlaista buumia. Hieman epäilen tätä, mutta ilahdun kyllä, jos ennätyslukemat menee uusiksi.

Lainaus käyttäjältä: paavo annikki - 30.06.2022 klo 21:17:13
Yleensähän jos yleisöennätyksen tekeminen on tavoitteena, lipun hinnat eivät ole kovin korkeita. Ratinan aikuisten 27.5 euroa on kyllä siihen nähden aika paljon. Tosin Georgia-ottelunkin lippu taisi maksaa 22.5e ja Irlanti 20e.
Sama pisti itselläkin silmään. Sinänsä ihan OK hinta maaottelusta, mutta ennätystehtailuun voi olla liian korkea, että paikalle saataisiin muitakin kuin joka tapauksessa katsomoon tulevat. Vertailun vuoksi viime lokakuussa pelattuun U21-karsintaotteluun Itävaltaa vastaan oma lippuni maksoi näköjään 13,50 € + palvelumaksu. Siihen nähden Helmareiden lippu maksaa tuplasti.

Salming

Suomi - Japani 1-5 27.6.2022, A-maaottelu

Suomi 4-4-2

Sällström 18 - Franssi 17
Öling 4 - Alanen 10 - Summanen 20 - Engman 7
Koivisto 5 - Kuikka 15 - Westerlund 16 - Heroum 11
Korpela 23

Japani 4-4-2

Sugasawa 9 - Tanaka 11
Endo 13 - Nagano 10 - Miura 20 - Miyazawa 7
Miyake 5 - Takahashi 12 - Kumagai 4 - Shimizu 2
Yamashita 18

Valmistauduin elämäni kolmanteen Helmarien otteluun katsomalla yhdeksän minuutin koosteen Japanin 0-5 voitosta Serbiasta. Lisäksi luin muistin virkistämiseksi tekstini syksyn Suomi-Slovakia -ottelusta. Helle helli katsojia Kupittaalla lämpötilan hipoiltua 30 astetta Celsiuksen asteikolla. Pelivalintani oli Japani alle 2,5 maalia kertoimella 1.68, koska luotin kotihurmokseen ja siihen, että Suomen alakerta voittaa juoksukilvat selustapalloihin kuten aiemmissa näkemissäni Islanti- ja Slovakia-peleissä. Koosteen perusteella Japani nimittäin suomimaisesti tavoitteli mielellään pystyjuoksuja tehnyttä kärkipariaan vastustajan puolustuslinjan takaa, mutta oletin siis, että Suomi puolustaa nuo pystyjuoksut tehokkaasti. Vierailta odotin näkeväni eniten livenä West Hamin Hasegawan, kevytjalkaisen Naganon, oikean pakin Shimizun, legendaarisen kapteenin Kumagain ja maalivahti Yamashitan. Hyökkääjistä Tanaka oli etukäteen kiinnostavin tapaus 20 maaottelumaalillaan.

Kävellessäni stadionille sen ulkopuolella vastaan tuli itse P. Forsell koiransa kanssa noin tunti ennen ottelun alkua. Hän jutteli jonkun pienen seurueen kanssa. Bongasin myöhemmin Interin sosiaalisesta mediasta, että hän ja Ruxi olivat olleet kaiketi piipahtamassa junnuharjoituksissa viereisellä tekonurmikentällä. U21-pelissä pari viikkoa sitten puolestaan istuin E-katsomon piippuhyllyllä pehmustetuilla penkeillä enkä kokenut tarpeelliseksi vaihtaa loistavaa näkymää kentälle, vaan ostin lipun samoille istuimille, kun hintaeroa ei muovikuppeihin ollut. On todettava, etten tiedä, miten enää jatkossa voin istahtaa muovi-istuimille tavallisissa Veikkausliiga-peleissä. Jos jokainen istuin olisi yhtä pehmeä, se varmasti lisäisi katsojamääriä edes ohuesti, koska noihin VIP-istuimiin on vain niin mukava rojahtaa. Vihjeeni Veikkausliigan seurojen toimistoille yleisömäärien lisäämiseksi on siis se, että tarjotkaa kaikille pehmeä istuin, koska se lisää katselunautintoa ja motivoi tulemaan jatkossa uudelleen entistä useammin. Mutta palatakseni takaisin aiheeseen, viimeksi minusta oikealle istui Palloliiton seurue muistiinpanovälineiden kera, mutta tällä kertaa huomioni kiinnittyi kahteen tietokonemieheen vasemmalla puolellani. He olivat yleisössä jo tunti ennen pelin alkua ammattimaisesti.

Suomen avauksessa yllätti vain Hyyrysen puuttuminen, mutta olin mielissäni nähdessäni Heroumin avauksessa ensi kertaa. Japanin avausta metsästin pitkään googlettaen useilla hakusanoilla. Lisäksi hyödynsin Google Kääntäjää yrittäen myös japanilaisilla hakusanoilla tuloksetta. Löysin Twitteristä japaninkielisen maajoukkueen virallisen tilin, mutta se oli päivitetty viimeksi aamulla raportilla viimeistelyreeneistä. Lopulta puoli tuntia ennen alkua kokoonpano ilmestyi vihdoin LiveTuloksiin. Petyin Hasegawan vaihtokomennuksesta, mutta alakerta sentään näytti olevan alkuun sama kuin Serbiaa vastaan pl. vasen pakki Miyagawa. Toki sitten kun kuuluttaja luetteli kokoonpanon, huomasin vielä Minamin vaihtuneen Takahashiin topparina. Yläkuusikosta oli vaihdettu Tanakaa ja Naganoa lukuun ottamatta muut yksilöt. Viidessä minuutissa onnistuin kuitenkin päättelemään uusien kasvojen pelipaikat eli sen, että Endo pelaisi vasemmalla, Miyazawa oikealla, Sugasawa piikissä ja Miura keskustassa.

Joukkueista Japani saapui lämmittelyyn jo 17.20, kun peli alkoi vartin yli kuusi. Japanilaiset siirtyivät kollektiivina heti Olympiakatsomon eteen, joten heitä oli hankala tunnistaa. Vain maalivahdit jäivät pääkatsomon eteen. Kymmenen minuutin päästä pelaajat toki palasivat lähemmäs ryhmittyen pareihin. Toinen heitti vuorotellen heitellen palloa ilmaan ja toinen puski sen takaisin. Tuon jälkeen samaiset parit pillin vihellyksestä kamppailivat toisiaan vasten maassa kyljet kiinni toisissaan lämmittäen täten tehokkaasti jalkojen pienimmätkin lihakset. Yksilöitä oli kuitenkin mahdoton tunnistaa, koska kaikilla olivat siniset paidat ja mustat shortsit, joissa ei ollut pelinumeroita. Lyhyen juomatauon jälkeen joukkue jakaantui kahtia. Toiset menivät takaisin vastakatsomon eteen ja toiset jäivät syöttelemään liikkeessä toisilleen kiertävässä ympyrässä. Tuo oli erikoinen ja omalaatuinen harjoite. Aloituskokoonpano jäi jälkikäteen mietittynä pääkatsomon eteen, koska seassa oli raamikas toppari Takahashi. Lopuksi sitten osa siirtyi laukomaan boksin reunalta vielä palloja verkkoon seinäsyötöistä. Suomalaisia en juuri seurannut heidän oltua vielä kauempana toisella puoliskolla kenttää. He poistuivat nurmelta hieman ennen kuutta tyytyen japanilaisia lyhyempään lämmittelyaikaan. Rantasella näytti olevan yleisön edestä kulkiessaan yhä jonkinlainen musta tuki kädessä, joten eipä ihme, ettei hän kokoonpanossa ollut.

Tavanomaisemman teemakohtaisen läpikäynnin sijaan ajattelin vaihteeksi käydä huomioita läpi kronologisessa järjestyksessä.

1. puoliaika

Serbia-pelissä Japani rakensi alhaalta 2-4-4:llä, joka muuntui 2-3-5:een vastustajan kenttäpuoliskolla. Tuolloin oikea pakki Shimizu nousi vastustajan viimeiseen linjaan monesti ja oikea laituri Hasegawa kavensi välikaistalle. Keskellä oli kärkiparista Tanaka, Ueki täytti toisena kärkenä vasemman välikaistan ja vasen laituri Sugita piti leveyden vasemmalla. Kaistat oli täytetty siis tasaisesti.

Tässä ottelussa 20 sekunnin jälkeen näkyi ensimmäinen viite samasta seikasta eli 2-3-5 muodosta. Toki välillä hyökkäysmuoto oli ehkä enemmän jopa 3-2-5, kun sen verran alas toisinaan vasen laitapuolustaja Miyake jäi. Erona oli minusta Serbia-peliin se, että Shimizu jäi tuohon keskimmäiseen tasoon useammin kierrättämään palloa ja pohjakaksikosta Nagano nousi ylemmäs etsimään tiloja 10-alueelta viidenneksi pelaajaksi ylös, koska hän oli kevytjalkainen nainen, joka jaksoi juosta. Pohjakaksikon toinen osapuoli Miura jäi lähes poikkeuksetta keskimmäiseen tasoon kierrättämään palloa laitapuolustajien kanssa suunnilleen samalle korkeudelle, vaikka välillä Shimizu tai varsinkin Miyake saattoi pudota toppareiden tasolle hetkellisesti. Naganohan oli periaatteessa vasemmalla puolella keskustan kaksikossa ja nousi siten monesti täyttämään vasenta välikaistaa, kun Endo pysyi pitkälti leveydessä. Sugasawa pysyi kärkiparista keskellä ja liikkuvampi Tanaka täytti tässä pelissä puolestaan usein oikean välikaistan hitaissa hyökkäyksissä, kun Serbiaa vastaan hän pysyi keskemmällä. Miyazawa halasi sivurajaa monesti oikealla laidalla eli useimmiten laiturit pysyivät leveydessä ja Nagano nousi siis keskeltä ylemmäs etsimään tiloja. Niinä hetkinä, kun Nagano oli hetkellisesti oikealla puolella keskustassa, hän etsi tiloja luonnollisesti oikealta välikaistalta, jolloin Tanaka ei liikkunut samaan sumppuun, vaan pysyi keskemmällä ja Sugasawa liikkui vasemmalle välikaistalle päin, jotta rakenne pysyi kunnossa.

Minuutin kohdalla toki nähtiin sitten jo ensimmäistä kertaa Serbia-pelin kaltainen 2-3-5/3-2-5 hyökkäysmalli, jossa Shimizu nousi sivurajaa pitkin viimeiseen linjaan, Miyazawa kavensi välikaistalle, oikea kärki Tanaka pysyi keskellä, vasen kärki Sugasawa täytti vasemman taskun ja Endo oli yhä leveydessä vasemmalla laitakaistalla, mutta nuo hetket olivat siis minusta vähemmistössä, vaikka hieman Ylen lähetystä jälkikäteen vilkuilleena he ainakin pelin alussa olivat toista mieltä, että niin tapahtuisi jatkuvaa syöttöä. Toki minäkin oletin, että Shimizu nousisi jatkuvasti viimeiseen linjaan, mutta niin ei kyllä tapahtunut, vaan aika konservatiivisesti hän pelasi ainakin ensimmäisen jakson ollen silmieni edessä pääkatsomon puoleisella laidalla ja pysytellen siis enimmäkseen alaviisikossa, joka kierrätti palloa. Mutta joo, yhteistä Serbia-peliin Japanin hyökkäämisessä oli se, että viisi pelaajaa hyökkäsi ja viisi pelaajaa jäi alemmas puolustusvalmiuteen ja liikutti muotoa rivakasti poikittain syöttelemällä.

Suomi puolusti tietysti 4-4-2 muodossa ja parin ensimmäisen minuutin ajan vetäytyi suosiolla tiiviiseen muotoon yläkaaren korkeudelle, jolloin Japani välittömästi pystyi käyttämään 2-3-5/3-2-5 hyökkäysmuotoaan, kun sen ei tarvinnut rakentaa hyökkäystä alhaalta asti, vaan se sai pallonhallintaa sivurajaheitoista yms. puolessa kentässä. Kärkipari Sällström-Franssi salli Japanin toppareiden pallotella melko rauhassa ja yritti vain jättää syöttövarjoon keskellä Miuran, kun Naganohan liikkui jatkuvasti syöttövarjosta pois. Tätä lähti seuraamaan yleensä Suomen keskustan kaksikosta Alanen-Summanen se, joka oli kulloinkin Naganon puolella. Summanen pelasi enemmän oikealla ja Alanen vasemmalla kuten Slovakiaakin vastaan, joten täten se oli Summanen, joka tavallaan liikkui monesti keskemmältä muutamia askeleita kohti hyökkäyssuunnasta katsottuna vasenta välikaistaa, jolle Nagano usein sijoittui. Alanen puolestaan jäi vähän keskemmäs ja oli valmiudessa puolustamaan eteenpäin, jos Japani onnistuisi pelaamaan ohi Suomen kärkiparin Miuralle kahden ylimmän prässilinjan väliin. Toki välillä Suomi näytti myös puolustavan omalla kenttäpuoliskolla varsinkin 4-4-1-1:llä, kun Franssi putosi alemmaksi kärjeksi estämään juurikin entistä selvemmin kierrätystä Miuran kautta ja sulkemaan tämän avointa jalkaa.

Suomen laitureiden vastuulla oli tietysti prässätä Japanin laitapuolustajia, mutta he jättivät näihin kyllä jonkun verran etäisyyttä varsinkin tuossa puolen kentän blokissa ja sallivat ikään kuin Japanin avata peliä alataskuista sivurajoilta keskiviivan tuntumasta, koska sekä Engman että Öling olivat usein melko kapealla tukkimassa keskustaa ja välikaistoja osana keskikentän linjaa eivätkä niinkään vastustajan laitapuolustajien ihoilla. Siksi esimerkiksi Japani löysi monesti kierrättämällä vasemman pakin Miyaken jalan avoinna, kun tämä putosi lähemmäs toppareita ja Engman jäi "makaamaan" keskikentän linjaan. Puolustuslinjassa muodossa puolustettaessa Koiviston ja Heroumin vastinparit olivat tietysti laiturit Miyazawa ja Endo. Toppareista Westerlund paini enemmän Sugasawaa ja Kuikka Tanakaa vastaan. Nuo olivat heille sopivat parit, koska pidin Tanakaa etukäteen vaarallisempana ja täten oli hyvä, että Kuikka oli hänen puolellaan. Muodossa puolustettaessa kiinnitin myös huomiota siihen, kuinka Suomen painottoman puolen laitapuolustaja kavensi usein lähelle toppareita ikään kuin luomaan hetkellisen 3v2-ylivoiman, jos pallo oli toisella laidalla. Esimerkiksi jos Japani kierrätti pallon Miyakelle, Koivisto jätti Miyazawan auki sivurajalle ja liikkui auttamaan Kuikkaa ja Westerlundia, kun puolestaan Heroum oli yhä 1v1-tilanteessa Endoa vastaan. Samoin jos pallo kierrätettiin Shimizulle toiseen alataskuun, Heroum otti muutaman askeleen irti Endosta kaventaen Westerlundin lähelle luomaan hetkellisen ylivoiman Sugasawaa vastaan.

Ensimmäinen kunnollinen murtava syöttö eteenpäin Japanilta nähtiin puolen minuutin kohdalla. Silloin hyökkäysmuoto oli 2-3-5 selkeämmin eli laitapakit olivat Miuran kanssa keskitasossa ja yläviisikossa laiturit leveydessä, Nagano ja Tanaka taskuissa sekä Sugasawa keskellä. Miyaken, Takahashin ja Kumagain kautta pallo liikkui oikealle pakille Shimizulle alataskuun. Ja kuten todettua, Ölingkin makasi kk-linjassa tukkien syöttöä muodon sisään ja irtosi vasta tarvittaessa puolustamaan eteenpäin. Nyt tarve siihen oli, koska Shimizulla olisi muutoin ollut täysin avoin jalka. Ölingin prässi oli väkisinkin myöhässä eikä hän onnistunut jättämään syöttövarjoonkaan Tanakaa välikaistalla, mutta Kuikka paikkasi, koska tämä puolusti väkevästi eteenpäin ja sai estettyä Tanakan kääntymisen sekä horjutettua tätä niin, että pallo päätyi Koivistolle. Nagano reagoi painottomalta puolelta pallonmenetykseen loistavasti ja vastaprässäsi pelivälineen keskustassa Alaselta pois, jolloin Japani pääsi jatkamaan pallonhallintaansa ja hyökkäämään tosiaan vuorostaan ensimmäistä kertaa sellaisella variaatiolla, jossa Shimizu nousi viimeiseen linjaan ja Nagano jäi keskimmäiseen tasoon Miuran ja Miyaken kanssa.

Kahden minuutin kohdalta jäi mieleen Suomen ensimmäinen positiivinen tilanteenvaihto, kun Summanen riisti pallon keskikentällä rajaheiton jälkeen. Endo oli liikkunut Engmanin perässä lähes toiselle laidalle, joten Suomen oikea laitakaista oli täten täysin auki. Heroum hyödynsikin tyhjän tilan ja Alanen poimi hänet ristipallolla. Miyake irtosi myöhässä vastaan ja Heroum ehti siirtää pallon Miyaken taakse spurtanneelle Engmanille, josta Endo jäi jälkeen, joten hetkellisesti Suomella oli 2v1 ylivoima. Endo kuitenkin ehti pelin alle kulmalipulla ja Engman joutui täten syöttämään takaisin alas Heroumille, joka sai ensimmäistä kertaa illan aikana vasurinsa auki Miyakea vastaan, kun tämä rynni itsensä ulos. Heroum keskitti takatolpalle kohti kärkiparin seuraksi kaventanutta Ölingiä, mutta Shimizu nikkasi pääpallon yli päätyrajan. Slovakia-pelissähän voittomaali tuli Ölingin volleysta takatolpalta, joten samanlainen kuvio oli nyt ilmeisesti hakusessa, mutta Heroumin pallo ei ollut niin hyvä kuin Franssin tuolloin.

Suomi sai kuitenkin ensimmäisen kulmapotkunsa tilanteesta. Hyyrysen poissaollessa Alanen oli erikoistilannevastuussa eikä varmistanut alhaalla Koiviston kanssa kuten tavallisesti, vaan nyt Öling jäi alas Koiviston kanssa. Boksin reunalla oli tutusti Franssi ja parinaan tällä kertaa Heroum. Boksissa olivat melko odotetusti topparit, Sällström, Summanen ja Engman. Ja kuten monesti, nytkin he sulloutuivat viiden metrin alueelle valmiiksi, joten Japanin tapaa puolustaa kulmat oli hankalahko hahmottaa, kun naisvartioijat joutuivat tietysti seuraamaan omia pelaajiaan maalin eteen. Kaksi japanilaista jäi kuitenkin boksin reunalle peilaamaan Franssin ja Heroumin. He olivat Endo ja Miura. Toinen kärki Tanaka puolestaan kärkkyi puolessa kentässä Koiviston ja Ölingin vierellä. Periaatteessa kohdealueella maalin edessä Japanilla oli täten 7v5-ylivoima, mutta ihan kaikkia suomalaisia ei niin tarkkaan merkattu, vaan Miyake-Sugasawa kaksikko näytti puolustavan ainakin selkeästi aluetta etutolpalla, Shimizu oli kiinni etutolpassa ja takatolpan lähellä aluetta puolusti Nagano. Keskellä topparipari Kumagai-Takahashi seisoi vitosen viivalla kiinni Summasessa ja Kuikassa. Sällström sai häärätä aika vapaasti veskarin edessä häiritsemässä. Westerlund puolestaan liikkui etutolpan lähellä ja Sugasawa aluetta suojatessaan tunnusteli myös kädellään Westerlundia pysyen tämän sisäpuolella. Alasen lähtiessä keskittämään, Engman juoksi palloa vastaan saaden etutolpalta mukaansa Shimizun ja myös alunperin iholla olleen Miyazawan. Alanen kuitenkin keskitti takatolpalle kohti Summasta, mutta Kumagai häiritsi riittävästi eikä Summanen yltänyt palloon, joka lensi Naganolle asti. Pusku jäi boksin reunalle Heroumille, joka tälläsi kakkospallon päin Miuraa.

Kolmen minuutin jälkeen Japani joutui ensimmäistä kertaa rakentamaan alhaalta ja Suomi prässäsi ylhäältä kollektiivisesti eikä vetäytynyt suosiolla puoleen kenttään. Japani ei kuitenkaan tuolloin käyttänyt 2-4-4:ää, vaan Miura oli yksin toppareiden yläpuolella, kun Nagano nosti taas itsensä välittömästi ylemmäs eli hyökkäysmuoto oli valmiiksi 2-3-5, kun laitapakit jäivät avaamaan peliä alemmas Miuran ja toppareiden kanssa. Suomi prässäsi ylhäältä siten, että kärkipari jäi 2v3-alivoimaiseksi toppareita ja Miuraa vastaan. Vuorollaan Franssi tai Sällström merkkasi Miuran ja toinen prässäsi toppareita, jolloin kerrallaan toinen Japanin toppareista oli auki. Summasen seuratessa alapuolella Naganoa, Alanen jäi vapaaksi pelaajaksi suojaamaan puolustuslinjaa ja tämä liikkuikin laajalla säteellä Japanin kierrättäessä nahkakuulaa puolelta toiselle. Japani yritti ohittaa prässin vasenta laitaansa pitkin. Engmanin prässi kapealta Miyakeen oli hieman myöhässä kuten Ölingin vastaava prässi aiemmin Shimizuun, mutta Heroum pumppasi hyvin eteenpäin ja sai tökättyä pallon Endolta sivurajalta irti. Tilanteenvaihdossa Summanen pudotti irtopallon Westerlundille, joka haki avoimella jalallaan pystysyöttöjä linjan taakse Sällströmille kuten monesti avoimessa pelissä on aiemmissa peleissä totuttu näkemään, mutta syöttö karkasi vieraiden veskarille asti.

Niinpä Japani pääsi uudelleen rakentamaan alhaalta heti perään. Tuolloin valintana oli kierrättää Kumagaille. Franssi liikkui Takahashin luota kiinni Miuraan ja Sällström irtosi kohti pallollista topparia, mutta ei ehtinyt hänkään sulkemaan jalkaa. Takahashi yritti löytää puolustuslinjan edestä Tanakan, mutta Kuikka jälleen puolusti terävästi eteenpäin voittaen kaksinkamppailun ilmassa. Tavallaan jo alussa kävi jokseenkin ilmi se, että Japani ei niin paljoa kuin Serbia-pelissä yrittäisi pelata suoraan selustaan, koska kenties hekin olivat scoutanneet Suomen puolustavan sitä hyvin, vaan yrittivät enemmän löytää kärkipariaan muodon sisästä Suomen toppareiden etupuolelta joko maitse tai sitten tuollaisilla puolipitkillä chipeillä Suomen kahden ylimmän prässilinjan ylitse. Toki seuraavan kerran kun Japanilla oli pallo, Shimizu kierrätyksen saatuaan haki alataskusta pystysyöttöä ensimmäistä kertaa selustaan liikkuneelle Tanakalle, mutta Kuikka oli kolmatta kertaa tätä etevämpi katkoen pystysyötön päällään ilmasta kliinisesti.

Ajassa 5:30 Suomi rakensi ensimmäistä kertaa alhaalta hallitummin saatuaan vapaapotkun. Muotona oli tuttu 2-4-4, kun Heroum ja Koivisto olivat Alasen ja Summasen korkeudella ja ylänelikko puolestaan roikkui Japanin puolustuslinjassa siten, että kärkipari oli keskellä ja laiturit leveydessä, mutta aiempien pelien tapaan laiturit kavensivat aika nopeasti välikaistoille tehdäkseen tilaa laitapuolustajien nousuille. Varsinkin Engmanhan on tavannut tehdä pystyjuoksuja oikeaa välikaistaa pitkin, koska siten hän on ollut lähempänä maalia kuin laitakaistalla. Öling puolestaan on operoinut vasemmassa taskussa linjojen väleissä terävänä kääntyjänä. Normaalistihan viides pelaaja, joka ylös on noussut hitaissa hyökkäyksissä on ollut Koivisto, joka on huolehtinyt leveydestä vasemmalla Ölingin kavennettua tieltä pois. Tässäkin pelissä Suomen hyökkäysmuoto muuntui aikanaan 2-3-5:een lähempänä puolta kenttää, mutta tuo viidennen peliminuutin jälkeinen rakentelu päättyi menetykseen, kun Kuikan kierrätys Koivistolle jäi vajaaksi ja Miyazawa pääsi väliin potkaisten pallon yli sivurajan. Slovakia-pelissähän Suomelle sattui silloin avausjaksolla vastaavia pallonmenetyksiä, kun se kierrätti palloa, mutta silloin vastus oli kevyempi eikä Slovakia kyennyt riistojen jälkeen rankaisemaan Suomea, kun isäntien vastaprässikin toki oli terävää. Tässä pelissä oli eri ääni kellossa, mutta siitä myöhemmin lisää. Yhtä kaikki, viiden minuutin jälkeen siis Suomen ensimmäinen pallonhallintajakso päättyi heti helppoon pallonmenetykseen.

Japanihan ryhmittyi Suomen tapaan 4-4-2 blokkiin yläkaarelle ja kärkipari peitti syöttöjä Alaselle ja Summaselle sallien toppareiden pallotella keskenään, mutta kun toppari kierrätti pallon laitaan, japanilaislaiturit puolustivat eteenpäin estäen Suomen laitapuolustajia pelaamasta eteenpäin. Slovakia-pelissähän ihastelin Engmanin ja Ölingin pallotonta pelaamista ja sitä, kuinka he prässillään saivat jatkuvasti Slovakian laitapuolustajat palauttamaan pallon alas toppareille edistävän syötön sijaan. Tässä pelissä Suomi sai ikään kuin maistaa omaa lääkettään, kun Endo ja Miyazawa eteenpäin puolustamisillaan tekivät Heroumin ja Koiviston iltapuhteet hankaliksi. Keskustassa Nagano ja Miura tietysti peilasivat alapuolelta Summasta ja Alaselta pumpaten tarvittaessa eteenpäin näiden selkiin, mutta samalla he peittivät syöttöjä toppareiden eteen Suomen kärkiparille. Franssi oli oikealla puolella Takahashia vastaan painimassa ja Sällströmin parina oli useimmiten kapteeni Kumagai. Japanin laitapuolustajat olivat luonnollisesti hyvin kapealla, koska heidän oli pakko seurata Engmania ja Ölingiä. Se lisäsi tilaa laitakaistoille Suomen laitapuolustajien mahdollisille nousuille. Slovakiaa vastaanhan yksi ajatus hyökkäämisessä oli pelata ristipalloja vastustajan laitureiden selustaan tyhjään tilaan juuri laitakaistoille Suomen nouseville laitapuolustajille ja saada siten aikaan hetkellisiä 2v1-tilanteita. Tämänkin pelin hyökkäyskonsepti tarjosi teoriassa ainakin tilaisuuden samaan, kun kerran Engman ja Öling taas olivat hyökätessä välikaistoilla pakottaen Japanin laitapakit mukaansa toppareiden lähelle.

Kuuden minuutin jälkeen nähtiin tuttua Suomen hyökkäyspelaamista eli suoraviivaista selustassa olleen tilan hyödyntämistä. Tuolloin hyökkäysmuoto oli myös ensi kertaa 2-3-5, kun Koivisto nosti itsensä sivurajaa pitkin viimeiseen linjaan ja keskeltä Summanen liikkui täyttämään Koiviston jättämän tilan, kun kerran Eveliina oli hetkellisesti vasen kk ja Alanen oikealla puolella keskustassa, jolloin Alanen jäi keskelle ja Heroum oli keskimmäisen tason kolmas lenkki oikealla sivurajalla. Tuolloin myös oikea laitakaista jäi täyttämättä, kun Engman kerran oli kapealla, joten erona Japanin 2-3-5:een hyökätessä oli juuri se, että niin tasaisesti kaikkia kaistoja Helmarit ei täyttänyt tälläkään kertaa, vaikka Slovakia-pelissähän välillä Franssi sitten liikkui kohti sivurajaa "varmistamaan", kun Engman teki pystyjuoksujaan välikaistaa pitkin modernisti. Mutta palatakseni tuohon kuudennen minuutin jälkeiseen tilanteeseen, siinä Japanin oikea laituri Miyazawa ei lähtenyt seuraamaan Koivistoa, vaan jätti tämän Shimizun huoleksi ja prässäsi itse Summasta. Samalla sitten Miuran vastuulle tuli Ölingista huolehtiminen välikaistalla eli hän pudotti vähän lähemmäs toppareita, jotta Kumigailla säilyi 1v1-tilanne Sällströmiä vastaan eikä Suomi saanut ylivoimaa Shimizuakaan vastaan luotua. Summanen sai kierrätyksen Kuikalta, mutta pärjäsi Koivistoa paremmin sivurajalla Miyazaman prässin alla siirtäen pallon Alaselle, joka Naganon edestä käänsi pallon takaisin Kuikalle. Tämä kierrätti viereen Westerlundille eikä Sugasawa ehtinyt ajoissa sulkemaan oikeaa jalkaa, vaan Westerlund lähetti keskiviivan tuntumasta bravuurisyöttönsä ylittäen riskittömästi kaikki Japanin kolme linjaa ilmassa. Välikaistaa pitkin ei kuitenkaan sillä kertaa juossut Engman, joka tuli palloa vastaan, vaan Franssi, mutta pystysyöttö katkesi Miyakeen. Slovakia-pelissähän Suomen yksi ongelma oli avausjaksolla eritoten se, että pystysyötöt katkesivat kovin usein jo Slovakian kk-linjaan eikä tämäkään Westerlundin pallo ollut riittävän laadukas, kun kerran Miyake väliin pääsi helposti.

Seitsemännellä minuutilla Japani puhkoi Suomen korkean prässin ihailtavasti. Kärkipari Sällström-Franssi toki olisi voinut puolustaakin paremmin, vaikka he alivoimaisina olivat toppareita ja Miuraa vastaan. Tilanne meni niin, että Kumagai kierrätti Sällströmin naaman edestä pallon Takahashille, joka houkutteli Franssia lähemmäs. Tämä yritti samalla jättää Miuraa syöttövarjoon, muttei siinä onnistunut ja Sällström ei ehtinyt liikkua Kumagain luota takaisin alemmas, jolloin Takahashi poimi vasemman jalan syötöllään Miuran keskeltä pelintekoalueelta ja tämä ehti kääntyä helposti kasvot kohti Suomen maalia. Hän toisella kosketuksellaan mursi seuraavaksi Suomen kk-linjan löytäen Naganon vasemmalta välikaistalta Summasen ja Engmanin välistä. Niinpä Japani hetkessä oli edennyt taas Suomen kenttäpuoliskolle onnistuneesti, jossa toki sitten peli puuroutui vasempaan laitaan.

Kahdeksannella minuutilla jäi mieleen Japanilta ensi kertaa 2-2-6 hyökkäysmuoto, kun Miyake nousi mukaan ylös ja Endo kavensi sisään. Nagano taisi olla tuolloin kärkiparin alapuolella keskemmällä etsimässä tilaa. Miyake sai kierrätyksen sivurajalle Takahashilta ja syötti sitten ohi Engmanin muodon sisään Endolle taskuun, mutta Alanen puolusti tuon tilanteen hyvin estäen Endoa kääntymästä, kun hän oli aivan iholla. Niinpä Endo joutui pudottamaan Naganolle, joka palautti vielä alemmas pallon toppareille. Sen jälkeen Shimizun kautta Japani pelasi pallon oikealle sivurajalle Miyazawalle, joka tavoitteli vaihteeksi Tanakaa oikeasta ylätaskusta, mutta Kuikan ja Summasen puristuksissa tilaa kääntymiseen ei ollut, vaan Suomi riisti pallon. Suomi sai positiivisen tilanteenvaihdon ja Öling pyörähti erinomaisesti ohi vastaprässin päästen tempokuljettamaan, kunnes keskiviivalla hän luopui pallosta siirtäen sen Engmanille, mutta tämän ristipallo kohti Sällströmiä meni pitkäksi. Slovakia-pelissä muistan pari vastaavaa tilannetta, joissa viimeiset ratkaisut vastahyökkäyksissä olivat heikkoja ja tuossa oli taas yksi sellainen, mutta toisaalta Öling oli oppinut siitä, ettei kuljettanut umpikujaan kuten monesti tuolloin, vaan osasi nyt luopua juuri ajoissa pelivälineestä.

Vajaan yhdeksän minuutin kohdalla Japani prässäsi ylhäältä ensimmäistä kertaa. Systeemi oli yksinkertainen eli koko viheriö oli täynnä 1v1-tilanteita, kun Japani peilasi 4-4-2:llaan Suomen 2-4-4 avausmallin. Vastinparit olivat tuona hetkenä Westerlund-Sugasawa, Kuikka-Tanaka, Endo-Heroum, Nagano-Alanen, Miura-Summanen, Miyazawa-Koivisto, Miyake-Engman, Takahashi-Franssi, Kumagai-Sällström ja Shimizu-Öling. Ainoa vapaa pelaaja oli maalivahti Korpela. Japanin kärkiparin käynnistämä prässi alkoi, kun Tanaka sai pakotettua Kuikan kääntymään selkä kohti maalia ja palauttamaan pallon Korpelalle, joka aikansa tutkailtuaan lähetti puolipitkän syötön sivurajalle kohti Ölingiä, mutta Shimizu vei kaksintaiston ilmassa. Vaikka Alanen putosi toppareiden väliin lähes, hänelle ei voinut pelata jalkaan, koska Nagano seurasi selässä kiinni oikeaoppisesti Alasta syvälle Suomen boksin reunalle eikä jättänyt prässiä kesken, hyvä. Palkintona olikin onnistunut pallonriisto joukkueelle.

Puoli minuuttia myöhemmin Japanin korkeasta prässistä nähtiin maltillisempi versio. Se oli periaatteessa sama kuin Suomen tapa prässätä ylhäältä eli toinen Japanin kärjistä putosikin vähän alemmas kiinni toiseen Suomen kk-pelaajaan keskellä ja täten toinen Japanin pohjakaksikosta pystyi liikkumaan vapaammin ja suojaamaan puolustuslinjan edustaa. Yleensä Tanaka oli se, joka putosi alemmas ja jätti Kuikalle jalan auki. Kenties Westerlundin syötöt haluttiin ennemmin peittää ja toisaalta Sugasawa ei ollut niin liikkuva kuin Tanaka, joten ehkä siksikin hän jäi päivystämään Westerlundin eteen. Toki välillä Sugasawakin putosi alemmas, kun Tanakan oli yksinkertaisesti mentävä prässäämään Kuikkaa ja sulkemaan avoin tassu. Japanin pohjakaksikosta Nagano oli useimmin vapaassa roolissa, koska hän edelleen oli kevytjalkaisempi ja kykeni puolustamaan isompaa aluetta kuin Miura, joka sitten pysytteli keskemmällä vastinparissaan oli se sitten kulloinkin Alanen tai Summanen tilanteesta riippuen.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta myös tuolloin yhdeksän minuutin jälkeen oli se, että jo alhaalta rakennettaessa laitureista Engman oli kapealla välikaistalla ja putosi vielä palloa vastaan jopa omalle kenttäpuoliskolle, joka pakotti periaatteessa Endon liikkumaan kapeammalle ja jättämään Heroumin hetkellisesti auki sivurajalle, koska Miyake ei oikein voinut lähteä seuraamaankaan Engmania kovin syvälle Suomen kenttäpuoliskolle tuossa maltillisemmassa prässiversiossa, vaan kommunikoi joko Endolle tai "vapaaseen" rooliin jääneelle Naganolle sen, että Engman olisi hyvä huomioida ja Miyake itse jäi luomaan ylivoimaa Franssia vastaan Takahashin kanssa. Koska Suomi yritti aiempaan nähden jossain määrin uutena asiana edetä enemmän lyhytsyöttöpelillä, Engman luultavimmin siksi oli ohjeistettu putoamaan palloa vastaan eikä hän jäänyt roikkumaan vastustajan puolustuslinjaan kytätäkseen pystyjuoksuja kuten monesti muulloin alhaalta rakennettaessa on tapahtunut karsintapeleissä.

Suomen pelinavaaminen päättyi siihen, kun Koivisto nopeasti nosti itsensä ylemmäs muodon muututtua 2-3-5:een ja Summanen jälleen hakeutui keskeltä pelattavaksi sivurajalle, jonka jälkeen tämä sai kierrätyksen tyhjään tilaan sivurajalle, kun tuolla kertaa Miyazawa oli seurannut Koiviston nousun. Niinpä Summanen sai kuljettaa lähelle keskikenttälinjaa ja antaa sitten murtavan syötön vasempaan ylätaskuun Ölingille, mutta Miura oli iholla kiinni kammeten pallon suomalaiselta irti. Tuossa kohden kuitenkin Koivisto teki minusta hyvän liikkeen ja Summanen viisaasti niin ikään liikkui etäämmälle japanilaisista eikä Miura häntä seurannut, jolloin Tanaka jäi 1v2-alivoimaiseksi Kuikkaa ja Summasta vastaan hetkellisesti.

10. minuutilla oli taas Suomen positiivisen tilanteenvaihdon vuoro. Japani kierrätti palloa 2-3-5:llään keskiviivalla. Takahashi syötti Miyakelle, joka oli auki taas alataskussa, kun Engman oli kk-linjassa. Hän kuitenkin irtosi siitä, mutta samalla Miyake vei pallon oikealle jalalleen lähtien etenemään muodon sisään. Sugasawa putosi vastaan, mutta Westerlundin sijasta Kuikka puolusti eteenpäin, koska Koivisto oli taas painottomana laitapakkina kapealla luomassa 2v1-ylivoiman hetkellisesti Tanakaa vastaan, joten Kuikka pystyi pumppaamaan vastaan, muttei ehtinyt riistää etupuolelta. Sugasawa pudotti Miuralle, joka yritti vapauttaa Tanakan läpiajoon Kuikan jättämään tilaan, mutta Koivisto seurasi iholla ja muutoinkin pystysyöttö pysähtyi jo Suomen kk-linjaan. Vastaiskusta Alanen vapautti Sällströmin puolittain läpi Shimizun takana olleeseen tilaan, mutta kuti meni ohi sivuverkon. Kumagai myös kavensi hyvin tukkimaan tilan ja ohjasi Lindan ampumaan pienestä kulmasta.

Japani meni 0-1 johtoon 12 minuutin jälkeen. Kaikki alkoi siitä, kun sen korkea naisvartiointiprässi tuotti taas ongelmia Suomelle. Sugasawa ohjasi Westerlundin syöttämään Heroumille, joka sai vaivoin tuupattua pallon Endon edestä keskelle Alaselle, jonka iholla oli Nagano, joten Alanen joutui niin ikään hätäisesti syöttämään kohti Engmania, joka oli taas pudonnut palloa vastaan jopa omalle puoliskolle välikaistaa pitkin, mutta tuolla kertaa Miyake seurasi perässä, kun Japani kerran käytti koko kentän naisvartiointia eikä maltillisempaa versiota korkeasta prässistä. Niinpä Engmankaan ei päässyt kääntymään, vaan syötti uudelleen Heroumille, joka Endon ahdistamana antoi harhasyötön suoraan keskustaan Miuralle. Japani pyrki heti iskemään organisoimatonta puolustusta vastaan, kun Takahashi chippasi pallon puolesta kentästä puolustuslinjan selustaan Sugasawalle, mutta Westerlund tutusti reagoi ajoissa ja pysyi pallon ja maalin välissä eikä Sugasawa päässyt etenemään päätyrajalta. Niinpä hän pudotti alas Endolle. Heroum oli tuolloin liikkunut boksiin täyttämään Westerlundin jättämän tilan, joten Westerlundin olisi pitänyt ymmärtää jäädä leveyteen laitapakiksi. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Westerlund peruutti boksiin, jolloin Engman jäi alivoimaiseksi Endoa ja Sugasawaa vastaan. Endo sai tassunsa auki lukumääräisessä ylivoimatilanteessa ja keskitti taka-alueelle, mutta Koivisto sai purettua ensimmäisen keskityksen Miyazawan edestä. Sitä seurasi uusi keskitys, kun Sugasawa siirsi pallon jälleen laitakaistalle Endolle. Tuolla kertaa Engman oli 1v1-tilanteessa, mutta Endo hyödynsi laadullisenkin ylivoimatilanteen kiihdyttämällä terävästi parin askeleen verran, jolloin hän sai vasurinsa uudelleen vapaaksi. Keskitys ohjautui lopulta Kuikan mahasta alakulmaan eikä Tanakan tarvinnut tehdä mitään. Suomi nolla, Japani yksi. Serbia-pelissä Japani loi uhkaa selustasyöttöjen lisäksi eritoten Shimizun keskityksistä, joten kyllähän keskitysrallin piti olla tiedossa, mutta leveyden puolustaminen sakkasi tuossa kohden, kun ensin Westerlund teki väärän valinnan ja sitten Engman vain hävisi 1v1-tilanteen.

14. minuutilla Japani yritti vaihteeksi hyökätä selustassa olleeseen tilaan, kun Miyake avasi peliä jälleen vasemmasta alataskusta Engmanin jätettyä etäisyyttä häneen. Sugasawa livahti kuitenkin paitsioon Westerlundin takana. Kaksi minuuttia myöhemmin Japani hyökkäsi oikean laitansa kautta. Muotona oli 2-3-5, kun Nagano jäi alemmas ja Shimizu pumppasi ylöspäin laidallaan. Hän loi laitakaistalle 2v2-tilanteen yhdessä Miyazawan kanssa, mutta chippi Koiviston taakse ei tuottanut tulosta, kun Koivisto puolusti hyvin selustaansa pitäen Miyazawan kurissa ja tämä joutui palauttamaan pallon takaisin alas. Tuolla tavoin avausmaalikin olisi kenties ollut estettävissä, jos Westerlund olisi jäänyt leveyteen Engmanin avuksi, jolloin Endon ensimmäistä keskitystä ei olisi koskaan edes nähty, vaan tämäkin olisi ehkä joutunut palauttamaan pallon alemmas.

Suomi tasoitti 1-1:een 17. minuutilla positiivisesta tilanteenvaihdosta. Kaava oli Japanin hyökkäämisessä tuttu eli pallo kierrätettiin Miyakelle, joka avasi taas alataskusta peliä chippaamalla pallon Suomen kahden alimman linjan ylitse kohti selustaan, mutta Westerlund voitti taas kaksinkamppailun Sugasawaa vastaan. Sen jälkeen Engman pyörähti upeasti sivurajalla ohi Miyaken välittömän vastaprässin, joten tämä teki kaksi virhettä viiteen sekuntiin, kun harhasyötön jälkeen vielä vastaprässikin vuoti. Niinpä Engman pääsi kuljettamaan aina vastustajan boksin reunalle saakka. Sällström teki välissä liikkeen vielä Miyaken jättämään tilaan tarjoten syöttövaihtoehdon, mutta Engman päätti itse ampua Takahashin jaloista tarkasti taka-alakulmaan. Kun pelin alussa Engmanin viimeinen ratkaisu vastahyökkäyksessä oli huono ristipallon karattua Sällströmin tavoittamattomiin, tuossa maalitilanteessa viimeinen ratkaisu oli paljon parempi ja Slovakia-peliin nähden vastahyökkäysten päättäminen ylipäätään parempaa. Suomi yksi, Japani yksi.

19 minuutin hujakoilla Suomi rakensi alhaalta saakka 2-4-4:n sijaan 2-3-5:lla, kun Alanen nosti itsensä lähemmäs keskiviivaa. Tuo sama tapa oli käytössä toisinaan Slovakia-pelin toisella puoliajallakin, joten tuollainenkaan avausvariaatio ei siis uusi asia ollut. Japanin korkea prässi oli vuorostaan maltillisempi, kun Tanaka liikkui keskelle kiinni Summaseen jättäen Kuikan jalan auki. Nagano suojasi täten ylimääräisenä naisena puolustuslinjan edustaa, kun Miura pysyi senhetkisessä vastinparissaan Alasessa, joka oli noussut ylemmäksi Suomen pohjakaksikosta. Suomi kuitenkin pelasi pallon Alasen jalkaan keskikentälle, mutta Miura oli selässä kiinni estäen kääntymisen, joten Alanen joutui kuljettamaan kohti omaa maalia ja syöttämään Westerlundille, joka vaivoin sai kulmalipun tuntumasta jopa siirrettyä pallon Korpelalle ohi Sugasawan. Sen jälkeen Korpela yritti poimia Summasen, mutta Japani vaihtoi lennosta naisvartiointiin koko kentän mitassa, kun Nagano oivalsi, että Tanaka oli liikkunut estämään syötön Kuikalle, joten hänen piti pumpata kiinni Summaseen. Eteenpäin puolustaminen toimi ja Summanenkaan ei päässyt kääntymään positiiviseen peliasentoon, vaan joutui selin syöttämään viereen Alaselle, jonka kimpussa oli vuorostaan yhä Miura. Alanen hätäili ja siirto Heroumille jäi vajaaksi päätyen Endon haltuun, joten seurauksena oli yksi pallonmenetys lisää omalla kenttäpuoliskolla pallonhallintavaiheessa. Kertaalleen siitä jo rangaistiin Helmareita, muttei nyt, kun Kuikka ja Westerlund puolustivat boksin reunalla terävästi peittäen puolittaisen laukauksen ja pallo päätyi takaisin Korpelalle.

21. minuutilla Japanin rajaheiton jälkeen Shimizu vuorostaan avasi peliä alataskusta oikealta laidalta, kun Öling ei irronnut kk-linjasta sulkemaan jalkaa. Westerlund kuitenkin dominoi taas Sugasawaa vastaan ja eteenpäin puolustamalla voitti pallon Suomelle puolustuslinjan edessä. Jälkikäteen mietittynä eihän tuo Suomen kahden alimman linjan tiiviinä pitäminen ollut pöllömpi valinta, kun kerran Signeulkin varmasti pystyi luottamaan siihen, että puolustuslinja hoitaa ykköspallot, jos Japani pelaa selustaan ja jos se pelaa linjan etupuolelle, kk-linja on lähellä voittamassa kakkospalloja, jolloin se, että laiturit Öling ja Engman sallivat Japanin laitapuolustajien avata peliä alataskuista, ei ollut kohtalokasta, kun tuo oli kuitenkin melko vaaraton sektori lähettää murtavia syöttöjä. Jossain 20 peliminuutin kohdille minulle myös kävi juuri selväksi se, että Suomi ei kovin ylhäältä avoimessa pelissä aio prässätä helteisessä säässä, vaan vetäytyi yläkaarelle 4-4-2:een. Ja toki esimerkiksi sekin saattoi vaikuttaa, että tosiaan seitsemännellä peliminuutilla Sällström ja Franssi sahattiin rumasti pinoon parilla syötöllä 2v3-alivoimaisina, jolloin Miura pääsi helposti edistämään peliä tultuaan pois syöttövarjosta. Jokin toinenkin vastaava hetki avausvartilla oli, kun Suomen korkeampi prässi ohitettiin melko vaivatta, joten nuokin kokemukset varmasti vaikuttivat ohuesti siihen, että joukkue vetäytyi entistä herkemmin pelin edetessä puoleen kenttään.

22. minuutilla suurinpiirtein oli taas tilanteenvaihdon aika. Öling ohitti upeasti välittömän vastaprässin jälleen, vaikka kosketus oli hieman louhikkoinen. Hän kuljetti lähes Japanin boksiin saakka engmanmaisesti, mutta sitten Miyazawa nappasi lopulta pallon pois takaprässillään, joten tuossa tilanteessa mieleeni muistui se Slovakia-peli, jossa vastaavasti Öling aikaili murtavan syötön kanssa saamatta sitä koskaan aikaiseksi.

23. minuutilla Japani sai ensimmäisen kulmapotkunsa. Sitä edelsi taas pallonmenetys omalla kenttäpuoliskolla. Engman oli pudonnut jälleen lähes Alasen ja Summasen tasolla, joten jossain määrin voisi puhua ehkä 2-5-3 hyökkäysmuodostakin. Japanilla oli käytössä maltillisempi versio korkeasta prässistä, kun Tanaka jätti taas Kuikan jalan auki. Sugasawakin oli jättänyt aika paljon etäisyyttä Westerlundiin ja yritti ennemmin jättää Alasta syöttövarjoon. Westerlund sai rauhassa täten etsiä syöttöpaikkaa. Hän tavoitteli Engmania, mutta Nagano ylimääräisenä pelaajana aavisti syötön ja pääsi väliin ennen Engmania välikaistalla. Miyake oli jäänyt alemmas luonnollisesti Takahashin vierelle, kun kerran koko kentän naisvartiointia Japani ei tuossa harrastanut. Seuranneesta käännöstä Endo ampui kaukaa, mutta Westerlund paikkasi erheensä blokaten vedon kulmapotkuksi. Tietysti Westerlundin olisi kannattanut kuljettaa vielä lähemmäs alkujaan Japanin prässilinjoja eikä hakea niin kaukaa murtavaa syöttöä kuten Kunnaskin totesi Ylellä. Samasta asiasta on aikoinaan kritisoitu monesti Huuhkajien toppareita, kunnes Ivanov, Väisänen ja DOS ovat viime aikoina oivaltaneet kuljettaa lähemmäs vastustajan kk-linjaa ja muodon sisään pelaaminen on helpottunut.

Slovakiaa vastaan Suomi käytti neljää selkeää aluepuolustajaa vitosen alueella (topparit, Öling ja Franssi), viittä juoksujen blokkaajaa (Sällström, Engman, laitapakit ja Summanen) heidän yläpuolellaan ja yhtä pelaajaa boksin reunalla (Alanen). Tässä pelissä tapa oli sama. Heroum vain korvasi vitosen alueella Ölingin, joka oli yksi viidestä pelaajasta ylempänä. Sällström puolestaan oli boksin reunalla Alasen asemesta kytäten vastaiskuja. Voisi kait tuota puolustustapaa kutsua yhdeksän pelaajan aluepuolustukseksikin, koska yhtään japanilaista ei varsinaisesti ollut kontrollissa, vaan heidän annettiin juosta vapaasti kohti maalin eteen ryhmittyneitä suomalaisia, jotka olivat ikään kuin kahdessa tasossa Slovakia-pelin tapaan. Japanin kulmia jakeli Nagano. Shimizu jäi yksin varmistamaan puoleen kenttään kenttäpelaajista, mutta sai seurakseen Yamashitan, joka nousi kauas maalistaan jostain syystä. Boksin ulkopuolella Japanilla oli kolme pelaajaa ja kohdealueella tosiaan viisi, joista yksi (Tanaka) valmiina vitosen alueella neljän suomalaisen seassa ja loput neljä kirmasivat pilkun kohdalta maalille keskityksen lähdettyä ilmaan. Ensimmäinen kulma jäi matalaksi etualueelle ja Franssi purki sen. Sen tarkemmin noita Japanin kohdepelaajia en erottanut toisesta päästä kenttää ja TV-kuvassakaan heistä ei saanut kunnolla selvää tämän ensimmäisen variaation osalta, mutta valistunut näkemykseni on se, että Sugasawa, Kumagai, Takahashi ja Miyazawa olivat ne neljä taaempaa kohdetta, joten boksin reunalle olisivat täten jääneet Miura ja laitapakit.

Salming

24. minuutilla Japani rakensi hetkellisesti 2-4-4:llä puolessa kentässä, kun Nagano oli Miuran rinnalla keskellä hakemassa palloa, joka kierrätettiin kuitenkin Shimizulle. Öling pysyi jälleen Koiviston lähelle estämässä syöttöä Tanakalle välikaistalle ja toisaalta kk-linjassa pysyen hän oli valmiudessa myös tuplaamaan laitakaistalla Miyazawan yhdessä Koiviston kanssa. Kun Kumagai kierrätti suoraan ohi Shimizun Miyazawalle, tämä menettikin pallon sivurajalle 1v2-alivoimaisena ja Suomi sai pysäytyksen aikaan. Sen jälkeen Helmarit pääsi hyökkäämään hitaasti. Summanen löysi mainiosti puhkovalla syötöllä Sällströmin maitse Kumagain edestä. Sällström pudotti Alaselle, joka lähetti heti ristipallon kohti Heroumia. Endo nukahti toivotusti eikä seurannut Heroumin juoksua, mutta 2v1-ylivoimatilanne laidalle jäi syntymättä, kun syöttö karkasi liian pitkäksi yli sivurajan. Idea oli kuitenkin mainio ja jo siis Slovakia-pelistä tuttu, jossa Koivisto teki vastaavia liikkeitä vastustajan laiturin taakse.

26. minuutilla Suomi pyrki taas avaamaan muodon sisään rohkeasti eikä pelannut karsintapelien tapaan riskittömästi ilmassa vastustajan puolustuslinjan taakse, joten pyrkimyksenä oli selvästi pelata enemmän jalkapalloa roiskimisen sijaan, kun pisteitä ei panoksena ollut. Se oli piristävä yllätys Signeulin aikakauden aiempiin peleihin nähden. Kuikka näytti Westerlundille mallia prässin haastamisesta, kun hän tylysti kuljetti ohi Tanakan päästen antamaan murtavan syötön keskiviivalta. Slovakia-pelissä Öling löydettiin monesti vasemmasta taskusta silloin, kun Suomi yritti edetä lyhytsyöttöpelillä. Mikään ei ollut sikäli muuttunut, että Öling oli nytkin vasemmalla välikaistalla se ensisijainen ykköskohde maitse edetessä. Tuolla kertaa Kuikan syöttö tuli vain niin ahtaaseen väliin, että edes Öling ei teknisenä ja näppäränä taiturina kyennyt kääntymään pallon kanssa, kun Shimizu puolusti eteenpäin luottaen siihen, että Miyazama seuraisi Koiviston nousun kuten tapahtuikin, joten laitakaistakaan ei tuolla kertaa avoimeksi jäänyt.

Minuutin päästä Miyake sai vuorostaan kierrätyksen alataskuun Japanin vyöryttyä 2-3-5:llä toisteisesti. Hän houkutteli Engmania itseensä ja hassutti sitten tämän 1v1-tilanteessa liian helposti, jonka jälkeen hän sai avoimella jalalla antaa murtavan syötön selustaan kohti Tanakaa, mutta Kuikka oli seurannut Tanakan viistojuoksun ja taklasi tämän puhtaasti irti pallosta ennen kuudentoista rajaa. Mainio suoritus eikä selusta vuotanut tuollakaan kertaa.

29. minuutilla Japanin naisvartiointiprässi koko kentän mitassa aiheutti taas harmaita hiuksia, kun Koivisto joutui syvältä omalta alueelta vain chippaamaan pallon kohti puolta kenttää ohi Miyazawan prässin, mutta Takahashi puolusti erinomaisesti kohdepelaaja Franssia vastaan riistäen tämän etupuolelta pelivälineen nousevan auringon maalle. Suomi menetti taas kerran pallon ennen keskiviivaa.

30. minuutilla puolestaan Suomi rakensi alempaa 2-4-4:llä, joka muuntui 2-3-5:een, kun Koivisto nousi laidallaan ylös. Oikeastaan ensi kertaa vasta tuolloin pyrkimyksenä oli lähettää hänelle Slovakia-pelistä tuttu ristipallo juoksulinjalle vastustajan laitapakin taakse, mutta Shimizu luki loistavasti lentoradan ja katkoi Westerlundin syötön ilmasta päällään, joten Koivisto ei päässyt keskittämään suoraan juoksusta tai hän ja Öling vaihtoehtoisesti luomaan hetkellistä 2v1-ylivoimatilannetta. Miyazama nimittäin nukahti toivotusti eikä seurannut Koivistoa.

Minuutin päästä Suomi yritti vaihteeksi prässätä vähän ylempää, mutta vuoti kuten ottelun alkupuolellakin. Tuolla kertaa Öling oli lähempänä Shimizua, kun tämä oli pudonnut topparien tasolle kutakuinkin. Avausmuotona oli sama tuttu 2-3-5/3-2-5 riippuen Shimizun korkeuden määritelmästä. Vaikka Öling prässillään sai ohjattua Shimizun syöttämään sivuttain, kärkipari oli yhä 2v3-alivoimainen toppareita ja Miuraa vastaan keskemmällä. Samalla vasemmalla puolella Shimizun tavoin Miyake putosi lähes toppareiden tasolle tehden itsensä pelattavaksi ja helposti Japanin topparit hänelle pallon kierrättivätkin, kun Sällströmin ja Franssin juoksuvoima ei oikein prässätessä vakuuttanut. Engman maattua kk-linjassa Miyake pääsi kuljettamaan yli puolen kentän ja näin Suomen pyrkimys puolustaa aktiivisemmin eteenpäin hetkellisesti kuihtui.

32. minuutilla Suomi hyökkäsi vuorostaan tutummin tavoitellen selustasta Sällströmiä pystysyötöllä, mutta Yamashita hoiti tilanteen vastaantulollaan ja puolusti mahtavasti puolustuslinjan takana ollutta tilaa kuten modernin maalivahdin pitääkin. Sentään Slovakia-pelin tapaan Sällström ei jatkuvasti livahtanut paitsioon, vaan ajoitti liikkeensä paremmin. Pari minuuttia myöhemmin mieleen jäi Japanin positiivinen tilanteenvaihto syvältä, kun Suomi vähän harvinaisemmin oli pallossa vieraiden puoliskolla ja sitten hukkasi pelivälineen Alasen harhasyötön myötä. Koivisto kuitenkin loistavasti kipitti omiin päin hidastaen Miyazawaa ja pakotti tämän syöttämään keskelle Tanakalle, jonka kääntymisen puolestaan Kuikka esti ja hidasti hyökkäystä entisestään. Lopulta Tanakakin joutui vain syöttämään sivuttain ja Endo leikkasi laidalta ohi Heroumin ampuen boksin reunalta Korpelan syliin. Slovakia-pelissä Kuikan aggressiivisuus menetysten jälkeen teki vaikutuksen ja jälleen hän oli merkittävässä roolissa hidastamassa vastustajan syvemmältä alkanutta vastaiskua.

35. minuutilla Suomi rakensi vuorostaan alhaalta saakka 2-3-5 variaatiolla, jossa Alanen nousi täyttämään vasenta välikaistaa, jolloin Öling pysytteli enemmän sivurajalla eikä sillä kertaa kaventanut niin nopeasti välikaistalle kuin yleensä. Korpelan chippi alhaalta kohti Engmania katkesi kuitenkin Endoon, joka oli jättänyt Heroumin auki sivurajalle ja liikkunut kapeammalle kiinni Engmaniin, jotta Miyaken ei tarvinnut pumpata eteenpäin. Hyvää kommunikointia japanilaisilta maltillisemmassa korkean prässin versiossa jälleen.

Minuutin päästä oli Suomen seuraavan positiivisen tilanteenvaihdon aika. Japani hyökkäsi 2-3-5:llä keskiviivalla. Shimizu syötti alataskusta keskelle Miuralle, joka menetti vaarallisessa paikassa topparien yllä pallon Alasen taklauksen myötä, kun tämä oli ollut valmiudessa puolustamaan eteenpäin siltä varalta, että Japani saisi pelattua Suomen kahden ylimmän prässilinjan väliin, kun Franssi oli tuolla kertaa ollut vielä Takahashin lähettyvillä, jolloin puolustusmuoto ei ollut ehtinyt muuntua 4-4-2:sta 4-4-1-1:een. Öling nappasi irtopallon ja lähti tuttuun kuljetukseen. Hän malttoi luopua pallosta oikea-aikaisesti, mutta Sällström ei vain ehtinyt ihan vapauttavaan syöttöön, kun Shimizu liukui väliin ja puolusti upeasti takanaan ollutta tilaa, johon Linda taas juoksun teki.

37. minuutilla Japani hyökkäsi pitkästä aikaa vaarallisemmin oikealta laidalta päästen keskittämään. Toki alkuun hyökkäysmuotona oli taas 2-3-5 mutta siten, että laitapakit ja Nagano muodostivat keskimmäisen tason, kun Miura oli ylempänä linjojen välissä hetkellisesti. Sällström ei saanut peitettyä Naganon jalkaa, joka tavoitteli pystysyötöllä Tanakaa, mutta Kuikka oli jalkoineen välissä. Purkupallo päätyi kuitenkin sivurajalle Miuralle ja samalla Shimizu liittyi kuudenneksi pelaajaksi hyökkäykseen taustakierrollaan, jota Miura ei poiminut. Shimizun juoksu kuitenkin pakotti Koivistoa seuraamaan sen, joten Öling jäi 1v1-tilanteeseen laidalle eikä saanut estettyä keskitystä. Heroum kuitenkin putsasi pallon taka-alueelta. Irtopallon Nagano siirsi Endolle, joka ampui vasurillaan Westerlundin blokin kautta Korpelan syliin. Tuo oli sentään vähän paremmin puolustettu keskitystilanne kuin jotkin aiemmat.

Minuutin päästä Japani sai vapaapotkun, kun Summanen taklasi myöhässä Sugasawaa vasemmalla välikaistalla. Jälleen Japani pääsi vasemmalta etenemään, kun Miyake kierrätti ohi Engmanin ja Heroumin edestä Endo pääsi pelaamaan muodon sisään eikä Westerlund pumpannut eteenpäin Sugasawan pudotessa vastaan.

Parin minuutin päästä vuorostaan Japanin koko kentän vartiointi oli taas myrkkyä. Westerlund chippasi Engmania kohden, mutta Miyake oli ilmassa etevämpi riistäen pallon Japanille. Minuutti myöhemmin Suomi eteni sen sijaan pitkästä aikaa hyökkäyskolmannekselle ja oikeastaan ensimmäistä kertaa pääsi ohi Japanin vartiointiprässistä kunnolla. Kuikka chippasi Tanakan edestä pallon kohti Franssia, joka piti oman vastinparinsa Kumagain selässään, kun Franssi kerran oli hetkellisesti vasemmalla puolella ja Sällström oikealla. Franssi pudotti pallon Ölingille, joka pelasi sivurajalla seinäpelin Kumagaita ja Shimizua vastaan. Samalla Koivisto teki nousun sivurajaa pitkin ja Öling sai siirrettyä tälle pallon ohi Shimizun. Miyazawa ei seurannut kurinalaisesti, joten Koivisto pääsi toivotusti kuljettamaan boksin reunalle asti. Franssi teki liikkeen Kumagain taakse, mutta tämä seurasi ja hidasti pelin päätyrajalle lopulta. Tuo oli silti yksi Suomen parhaista pallonhallintajaksoista, mutta sellaisia olisi saanut olla jokunen lisääkin.

Suomi sai kuitenkin pari perättäistä rajaheittoa syvältä ja yhden niistä jälkeen seurasi rike ja ensimmäinen sivuvapaapotku 43. minuutilla. Sen antoi Heroum, kun Öling tarjosi vain lyhyen vaihtoehdon. Boksissa olivat aika lailla samat viisi kohdetta kuin kulmapotkuissa sillä erotuksella, että Franssi korvasi Kuikan, joka jäi alemmas ehkäisemään vastaiskua. Westerlund liikkui keskelle vitosen viivaa, muttei ihan päässyt pallolle ennen japanilaisia.

Seurauksena oli silti pari perättäistä kulmapotkua, jotka antoi tutusti Alanen ja yhä edelleen hän keskitti sumppuun maalin eteen. Kuten aiemmin totesin, Sällström sai olla rauhakseen maalivahdin edessä tätä häiritsemässä ja se näkyi noissa kulmissa, kun Yamashitalla oli isoja vaikeuksia hypätä palloon ruuhkan takana ja nyrkkeillä se kauemmas. Niinpä Kuikka pääsi pari kertaa viidestä metristä ampumaan kakkospallot kohti maalia, mutta japanilaiset blokkasivat vedot. Oli kyllä aika hauska nähdä läheltä noita Alasen leijailevia palloja ja sitä, kuinka vaikealta Yamashitan räpiköinti näytti. MM-karsinnoissa Summanen taisi jossain pelissä vastaavanlaisen kakkospallon survoa maalin edestä verkkoon, joten sikäli tuo variaatio kannattaa kyllä säilyttää EM-kisoihinkin ja niin varmasti tapahtuukin, koska mukavaa uhkaa se luo.

Avausjakson lisäajalla Suomi onnistui löytämään Ölingin muodon sisästä omalta paikaltaan vasemmasta ylätaskusta. Tämä käännähti tutun terävästi kasvot kohti maalia ja lähetti ristipallon Heroumille. Koska Endo ei ehtinyt jalkaa sulkemaan, Miyake irtosi kapealta Engmanin luota leveyteen, muttei hänkään saanut peitettyä Heroumin vasuria. Keskitys leveydestä löysi etualueelta Sällströmin, joka jatkoi Kumagain edestä pallon maalin eteen, jonne juoksi hyvin painottomalta puolelta Koivisto, mutta viimeistely jäi puutteelliseksi avopaikasta ja pallo päätyi Yamashitan haltuun. Shimizu hieman nukahti Koiviston seuraamisessa, kun tämä teki pimeältä puolelta modernin juoksun sisempää laitakaistaa pitkin kultaiselle sektorille. Mainiosti rakennettu hyökkäys, jossa yhdistyi muodon sisästä ensisijaisen kohteen Ölingin löytäminen ja ristipallo vastustajan laiturin taakse tyhjään tilaan, kun vastustajan laitapakki oli vedetty kapealle Suomen oman laiturin sijoittumisen myötä.

Puoliajan viimeisen maalipaikan rakensi Japani 2-2-6:llään, kun Miyake oli mukana hyökkäyksessä. Pallo kierrätettiin oikealle sivurajalle Miyazawalle, joka lähti leikkaamaan muodon sisään sen sijaan, että olisi haastanut Koiviston laidan puolelta ja keskittänyt. Koivisto ei voinut lähteä seuraamaan Miyazawaa, vaan viittelöi Summasta ja Alasta prässäämään, mutta heistäkään kumpikaan ei saanut avointa jalkaa kuriin ja niinpä hän poimi välikaistalle kaventaneen Endon. Tämä otti mukaan Miyaken leveydestä. Engman puolusti tätä kuitenkin läheltä ja sai ainakin estettyä keskityksen, joten Miyake syötti maitse takaisin kohti Endoa. Tämä päästi Heroumin edestä pallon lävitseen ja samalla keskikentältä yllättävän juoksun teki Miura. Alanen reagoi tuohon myöhässä, joten Miura pääsi etenemään boksiin ja kääntämään vielä Westerlundin peiton edestä syötön keskustaan kohti kärkiparia, mutta Suomen onneksi Koivisto oli painottoman puolen laitapakkina ymmärtänyt kaventaa toppareiden avuksi ja purki syötön pois omasta boksista.

Ensimmäisen jakson tiivistelmänä olkoot se, että Suomi yritti pelata rohkeammin maitse aiempaan nähden eikä niin herkästi läheskään ylittänyt prässilinjoja riskittömästi ilmassa. Se kostautui monina pallonmenetyksinä Japanin naisvartioinnin osoittauduttua oikeastaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta läpäisemättömäksi hitaissa hyökkäyksissä. Paras maalipaikka maalia lukuun ottamatta syntyikin tutulla kaavalla, kun Öling löytyi taskusta ja siihen yhdistettiin ristipallo vastustajan laiturin taakse tyhjään tilaan nousevalle laitapuolustajalle, joka keskitti maalille. Vastaiskut olivat viime syksyyn nähden päättäväisempiä ja viimeiset ratkaisut parempia, vaikka vastus oli Slovakiaa kovempi, joten se oli toisaalta positiivista. Pallottomana Suomi salli Japanin avata peliä alataskuista laitapuolustajien kautta pitäen laiturit osana kk-linjaa enimmäkseen tukkimassa keskustaa. Selustan suojelu oli tutun hyvää, mutta leveydestä Suomi salli turhan paljon keskityksiä eikä saanut avoimia jalkoja peitettyä. Puolustuslinjan edustan suojelu oli kohtalaisen hyvää ja varsinkin Kuikka ja Westerlund pitivät hyvin Japanin kärkiparin nuhteessa estäen näitä kääntymästä ja tekivätpä he joitakin katkojakin vastuksiensa etupuolelta, kun Japani yritti Serbia-peliä enemmän pelata muodon sisäänkin eikä vain pelannut pystyyn tai keskittänyt laidoilta.

Tauolla Emilia Ex esitti virallisen Helmareiden EM2022-kisaviisun. Olin sen kuullut aiemmin, mutta silloin se ei vielä iskenyt. Sen sijaan livenä esitettynä tykästyin kappaleeseen ja latasin sen soittolistallekin. Esityksessä oli hyvää energiaa ja tuollainen kevytpoppibiisi sopi minusta hyvin tauko-ohjelmaksi. Muutama kohta sanoituksestakin jäi positiivisesti mieleen, mutta jokainen kuunnelkoot teoksen itse, sillä en aio antaa valmiita vastauksia.

2. puoliaika

Japani teki kolme vaihtoa tauolla. Kärkipari meni uusiksi, kun Ueki korvasi Sugisawan ja Hasegawa Tanakan, mutta jälkimmäinen ei useinkaan pelannut Uekin rinnalla, vaan etsi tiloja tämän alapuolelta. Hän tuli sisään siis ikään kuin kymppipaikalle, kun Serbiaa vastaan pelipaikka oli oikealla laidalla. Pallottomana toki normaalisti Hasegawa prässäsi Uekin rinnalla Suomen toista topparia, joten muoto pallottomana ei muuttunut. Olin erittäin iloinen, että 25-vuotias Hasegawa tuli sisään edes toiseksi puoliajaksi, jotta pääsin näkemään eleganttia numeroa 14 kunnolla tositoimissa edes 45 minuutin ajan. Siitä kiitos valmentaja Futoshi Ikedalle. Kolmas vaihto oli se, että Miura vaihtui keskikentän keskustassa Naomotoon numerolla kahdeksan.

Japani meni 1-2 johtoon jo jakson toisella minuutilla. Endo tavoitteli pystysyötöllä Uekia, mutta Kuikka oli välissä. Tämän syöttö eteenpäin kuitenkin päätyi Shimizulle, joka loistavasti vastaprässäsi eteenpäin ja riisti pallon Ölingin edestä. Riiston jälkeen hän jatkoi liikettään hyökkäyskolmannekselle asti ja sai Hasegawan sekä Miyazawan kautta pallon takaisin itselleen. Koivisto jäi yksin kahta pelaajaa vastaan eikä kyennyt täten Shimizun jalkaa sulkemaan hidastettuaan Miyazawan etenemistä. Shimizun keskitys oli myrkkyä myös Suomelle eikä vain Serbialle, kun taka-alueelta Endo paiskasi pallon vasempaan alakulmaan kenenkään merkkaamatta. Vielä avausjaksolla pallonmenetykset ennen puolta kenttää eivät kostautuneet, mutta oli vain ajan kysymys, koska omissa kolisisi eikä Suomi saisikaan negatiivista tilanteenvaihtoa pysäytetyksi. Signeul oppi varmasti tästä pelistä sen, että on palattava vanhaan riskittömämpään jalkapalloon eli vain suosiolla pelattava jatkuvasti pystyyn tai edettävä laidoilta ristipalloilla, kun materiaali ei riitä lyhytsyöttöpeliin.

Seuraavan Japanin vastaiskun Suomi kuitenkin hidasti taas paremmin, kun Summanen liikkui ylhäällä olleen Koiviston jättämään tilaan ja esti Hasegawaa kirmaamasta sivurajaa pitkin pallollisena 49. minuutilla.

Minuutin päästä tuosta Japani vuorostaan tavoitteli selustassa ollutta tilaa. Yamashita oli se, joka kiskaisi pallon koko Suomen kollektiivin yli kohti Hasegawaa, joka ajoitti juoksunsa hyvin oltuaan ensin taas hieman irti toppareista Uekin alapuolella ja sännättyään sitten terävästi Kuikan taakse, mutta Yamashitan avaus karkasi aina Korpelalle asti, kun Hasegawan haltuunotto liikkeestä ei onnistunut. Idea oli silti mainio. Sinällään Japanin hyökkäysmuotokaan ei 2-3-5:stä toiselle jaksolle muuttunut, vaan vain nyanssierona tosiaan Hasegawa asemoi itsensä selkeästi etäälle Kuikasta, kun Ueki ja laiturit jäivät roikkumaan puolustuslinjaan. Avausjaksollahan siis sekä Tanaka että Sugisawa enimmäkseen roikkuivat puolustuslinjassa molemmat ja vain tarvittaessa tulivat palloa vastaan, mutta Hasegawalle oli annettu rooliksi olla pelattavissa kahden alimman linjan välissä. Varmaan tuohon vaikutti se, että Sugisawa oli avausjaksolla täysin lapanen varsinkin Westerlundia vastaan eikä Tanakakaan kovin hyvin Kuikkaa kyennyt haastamaan, joten Ikeda reagoi siihen tauolla ja toi kehiin huippuyksilön, joka oli paremmin hyödynnettävissä linjojen välissä.

50. minuutilla Suomi rakensi alhaalta suoraan 2-3-5:lla, kun Alanen oli taas valmiiksi ylempänä. Korpela heitti käsistään pallon aika tekemättömään paikkaan sivurajalle Koivistolle, joka pallon saadessaan oli välittömästi Miyazawan ahdistama ja seurauksena oli yksi menetys lisää omalla puoliskolla, mutta Suomen onneksi tilanteesta tuli vain rajaheitto, joten joukkue ehti organisoitumaan. Taitavasti Japani ohjasi kierrätyksen monesti laidoille ja iski sitten lujaa Suomen laitapuolustajiin jalkavien laitureidensa voimin antaen Suomen maistaa samaa lääkettä kuin Slovakia syksyllä.

Peliminuutit 52-54 kuvasin nauhalle, koska halusin saada hieman pelikuvaa talteen muistoksi mm. iki-ihanasta Hasegawasta. Tuohon pariminuuttiseen mahtui muutama mainittava asia. Heti alkuun Yamashita uudelleen avasi jalalla toppareiden välistä pallon Suomen puolustuslinjan selustaan, mutta ajoitukset pettivät eikä kukaan juossut pallon perään. Seuraava huomio oli se, kuinka Kuikka yritti jalalla ohittaa Japanin ylimmän prässilinjan, mutta Ueki oli Tanakaa haastavampi tapaus ja seurauksena olikin pallonmenetys, kun Ueki väänsi pelivälineen itselleen lopulta. Pidin silti rohkeudesta haastaa ylin prässilinja. Hän vieläpä paikkasi tuon menetyksen hidastamalla pelin nopeasti sivurajalle. Japani otti pallonhallinnan kuitenkin itselleen ja liikutti muotoa, kunnes Kumagain jalka saatiin auki eikä Sällström ehtinyt sitä sulkemaan sivuttaisjuoksulla. Vieraiden kapteenin pystysyöttö keskiviivalta kohti Uekia katkesi Westerlundin nuppiin. Lopuksi puolestaan jäi mieleen Hasegawan tekemä aloite 10-alueelta Ölingin selustaan, jonne Shimizu syötti sivurajaa pitkin, mutta Öling oli välissä ja sai tökättyä pallon yli sivurajan puolustaen hyvin aluettaan keskikenttälinjassa ja sallien jälleen Shimizun avata vapaammin peliä alempaa.

55. minuutilla Japani eteni muodon sisään loistokombinaatiolla. Tilanne muistutti avausjakson loppua, kun Miuran korvannut Naomoto teki yllättävän juoksun keskikentältä boksiin. Ensin hän kierrätyksen jälkeen puhkoi kk-linjan löytäen Endon välikaistalta. Tämä piti Heroumin selässään eikä Westerlundkaan saanut katkoa aikaan. Naomoto jatkoi liikettään pystyyn, sai seinäsyötön ja livahti Westerlundin jättämään tilaan, mutta laukaushetkellä Heroum ehti vielä pallon alle. Vaikka Suomen pakka oli tuossa kohden tiiviinä syvällä omalla kenttäpuoliskolla, silti jotenkin Japani pääsi keskeltä lähes läpi.

Tuon tilanteen jälkeen Suomi avasi taas alhaalta ja Japani otti kiinni ylhäältä maltillisemmalla versiolla, jossa siis oli auki kerrallaan yksi Suomen toppareista ja toisaalta Japanin toinen pohjapelaaja oli ylimääräinen. Tuolloin Hasegawa laskeutui kiinni Summaseen ja Ueki prässäsi Kuikkaa, joka yritti toistamiseen ohittaa jalalla Uekin prässin. Tuokaan yritys ei tuonut tulosta, vaikka Kuikka luopuikin pallosta ajoissa, mutta antoi harhasyötön suoraan Naganolle, joka oli ylimääräisenä kk-pelaajana keskellä puolustamassa isoa aluetta ja luki syöttösuunnan täydellisesti. Seuranneesta vastaiskusta Hasegawa syötti Uekille Koiviston taakse, mutta tämä ehti päätyrajalla pelin alle ja blokkasi keskityksen kulmapotkuksi, josta syntyi 1-3 maali.

57. minuutilla tosiaan Japani meni 1-3 johtoon kulmapotkusta. Pallon takana oli Naganon sijasta Endo, joka keskitti sisäänpäin. Sällström oli boksin reunalta liikkunut estämään lyhyen variaation, joten Endo keskitti luukulle. Ueki teki juoksun etutolpalla ja lähin aluepuolustaja Heroum yksinkertaisesti jähmettyi paikoilleen eikä kyennyt siivoamaan ykköspalloa vastaavalla raivolla kuin vaikkapa Pohjanpalo Huuhkajien peleissä. Niinpä Ueki pääsi nikkaamaan läheltä kohti maalia. Korpela torjui ensimmäisen yrityksen, mutta reboundin puttasi sisään maaliviivalta toppari Takahashi. Samalla pelivalintani Japani alle 2,5 maalia oli sulanut Kupittaan helteessä alle tunnissa, huoh.

Maalin jälkeen Suomi teki kolme vaihtoa. Sainio korvasi Engmanin oikealla laidalla, Ahtinen keskustassa Summasen ja Kemppi Sällströmin kärkiparissa. Viimeksi mainittu tuli vahvasti sisään, kun hänet löydettiin heti kahdesti boksin sisästä vasemmalta tulleista syötöistä. Ensin Suomi vyöryi 2-3-5:llään Koiviston liityttyä mukaan hyökkäykseen laidalle ja kun Miyazawa valui laiskasti alas, Koivisto sai rauhassa keskittää boksiin, kun kerran Öling oli välikaistalla pakottanut Shimizun kaventamaan kohti toppareita tutusti. Koivisto löysi Kempin Kumagain edestä. Kumagai pysyi selässä, mutta Kemppi sai väännettyä kuitenkin kulmapotkun Suomelle. Alasen kulmapotku jäi vaisuksi, kun Shimizu irtosi etutolpalta purkamaan keskityksen. Jälkitilanteesta Koivisto keskitti uudelleen laitakaistalta boksin sisään, mutta Kempin haltuunotto epäonnistui.

61 minuutin kohdalla Suomi haki tutumpaa pystypalloa linjan taakse Westerlundin avoimella jalalla. Franssi teki aika lailla illan ainoan onnistuneen aloitteensa ehtien palloon ja väänsi vielä kahdesta pelaajasta ohi boksin reunalla, mutta syöttö takaviistoon oli täyttä kuraa valitettavasti. Slovakia-pelissä hän väänsi vastaavasti ennen voittomaalia oikealla laidalla keskitysjalkansa auki, joten yhä edelleen hänen kaksinkamppailuvoimalleen on käyttöä avauskokoonpanossa.

62. minuutilta poimin pari mielenkiintoista hetkeä. Ensimmäinen oli se, että Sainio takaprässäsi mainiosti pallon Naganolta ja ampui sitten kaukaa Yamashitan syliin riistonsa jälkeen. Sen jälkeen Suomi prässäsi rohkeimmin koko iltana, kun kahden maalin tappiolla Alanen nosti kiinni kärkiparin väliin merkaten Naganon ja koko kenttä oli täynnä 1v1-pareja. Seurauksena Nagano sortuikin harhasyöttöön suoraan yli sivurajan. Tuota koko kentän 1v1-prässiä ei kuitenkaan nähty enempää, vaan esimerkiksi jo viisi minuuttia myöhemmin Alanen pysytteli kk-linjassa, kun Japani rakensi alhaalta ja Suomen kärkiparin takaa vaihteeksi Naomoto löytyi vapaana, joten EM-skaboissa ylhäältä prässätessä kärkiparin on paremmin kyettävä jättämään vastustajan pohjapelaajat pelaamattomiin kuin tässä pelissä tapahtui.

64. minuutilla Japani vaihtoi Miyaken laitapakkina Takaradaan. Minuutin päästä tuosta Japanin hyökätessä 2-3-5:llä silmäni hakeutuivat jälleen aika lailla kohtisuoraan eteenpäin Suomen puolustuslinjan edustalle, jossa Hasegawa oli irti Westerlundista etsimässä tilaa 10-alueelta eikä sugasawamaisesti jäänyt painimaan Westerlundia vastaan. Totean vielä kerran, että tuo oli nerokas vaihto Ikedalta. Suomenkin piti kiinnittää siihen huomiota siten, että kun avausjaksolla Alanen sai olla monesti ylimääräisenä pelaajana linjan edessä, nyt hänelläkin tai sitten Ahtisella oli selkeä pelaaja, joka merkata puolustuslinjan edestä ja toinen osapuoli tuosta Suomen keskustan kaksikosta kiinnitti yhä huomionsa sitten joko Naganoon tai Naomotoon riippuen siitä, kumpi näistä kulloinkin oli ylempänä Japanin 2-3-5 hyökkäysmuodossa.

67. minuutilla Hasegawa loisti pallottomassa vaiheessa osoittaen terävää prässiään. Sainion katkon jälkeen Alanen yritti ohittaa vastaprässin siirrolla sivuun, mutta sortui harhasyöttöön, kun Hasegawa ehti väliin ennen Ahtista tullen todella vauhdikkaasti Olgan takaa riistämään pallon tämän etupuolelta. Sitä seurasi se, että Endo veivasi laadullisessa ylivoimatilanteessa vasurinsa auki Heroumia vastaan ja keskitti takaviistoon. Shimizu kavensi painottomalta puolelta boksiin ja tykitti niukasti ohi takayläkulman. Hienot suoritukset koko vieraiden tähtikolmikolta.

Pari minuuttia myöhemmin Japani vyöryi oikealta ja sai painettua Suomen syvälle hyökäten 2-2-6:lla, kun Shimizu oli mukana hyökkäyskolmanneksella. Hän teki aloitteen Koiviston taakse, sai syötön välikaistalta ja pääsi keskittämään päätyrajalta. Westerlund piti hyvin kurissa Uekin, joka nikkasi yhden maalin Serbiaa vastaan boksista. Kakkospallossa kuitenkin oli Hasegawa, joka tavoitteli vasenta yläkulmaa, mutta Korpela venyi upeasti eteen.

74. minuutilla Japani sai sivuvapaapotkun. Sen antoi sisäänpäin vaihtopelaaja Naomoto ja hän myös antoi hetkeä aiemmin joitakin kulmapotkuja sisäänpäin vasemmalta puolelta Naganon sijasta jostain syystä. Suomi puolusti standardinomaisesti seitsemän naisen linjalla, jonka edessä Franssi oli boksin reunalla ja Öling-Kemppi kaksikko muurissa, kun Endo tarjosi lyhyen vaihtoehdon, joten tarvittaessa 2v2-tilanteen luonti olisi onnistunut, jollei Naomoto olisi keskittänyt boksiin. Siellä oli viisi japanilaista, mutta lukumääräisen ylivoiman turvin Suomi voitti ykköspallon kuten pitikin, kun Kuikka oli hereillä keskellä boksia. Franssi ei valitettavasti boksin reunalta ehtinyt kakkospalloon ennen Miyazawaa, joka kulmapotkujen tapaan oli ollut taaimmainen kohde ja hiipi täten ensimmäisenä irtopalloon. Miyazawa keskitti takaisin maalille, jossa Koiviston päästä kolmospallo putosi Uekille ja tämä tälläsi upeasti yläriman kautta pallon verkkoon vähän samanlaisesti kuin pari viikkoa sitten U21-maaottelussa Norjakin teki 0-2 maalinsa sivuvapaapotkun jälkitilanteesta yläriman kautta. Öling oli pudonnut kiinni Uekiin muurista, muttei yksinkertaisesti saanut naistaan kuriin.

Suomi teki maalin jälkeen seuraavat vaihtonsa vartti ennen loppua, kun Franssi vaihtui mörssärimäiseen Danielsoniin ja Öling Kollaseen. Jotenkin Danielsonista tuli mieleen naispuolinen Haaland, koska hänen kasvonpiirteissään ja tuimassa ilmeessään oli vähän samaa. Vartti ennen loppua Japani pelasi hyvän seinä kolmannelle -kombinaation ja Endo teki välikaistajuoksun jättäen Westerlundin ensimmäistä kertaa telineisiin selustaa puolustettaessa, mutta Suomen onneksi Endon keskityksen katkaisi takatolpalta Koivisto ennen kuin Hasegawa olisi päässyt viimeistelemään volleylla. Japanihan hyökkäsi tuosta hetkestä eteenpäin oikeastaan loppupelin ajan vain 2-4-4:llä, koska kolmen maalin johdossa sillä ei ollut enää tarvetta kuluttaa energiaa enempää tai vaarantaa kenttätasapainoa, joten Nagano ja Naomoto pysyttelivät keskellä yhtä aikaa laitapuolustajien kanssa samassa tasossa jopa puoleen kenttään etenemisen jälkeen.

Parin minuutin päästä Sainio jatkoi loistamistaan negatiivisissa tilanteenvaihdoissa napaten Naomotolta pallon pois menetyksen jälkeen, mutta sillä kertaa hän ei päässyt ampumaan välittömästi perään. 78. minuutilla puolestaan Suomi kokeili vielä kertaalleen koko kentän 1v1-prässiä, mutta silloin kävi heti niin, että Hasegawa irtaantui Kuikan pihdeistä ja putosi palloa vastaan luoden ylivoiman keskikentälle Ahtista ja Alasta vastaan, kun hän liikkui näiden takana olleeseen tyhjään tilaan. Yamashita ei toki ymmärtänyt syöttää häntä kohden ja suosikkini Hasegawa levittelikin turhautuneena käsiään sen jälkeen, kun Yamashita muistaakseni pelasi pallon oikealle sivurajalle umpikujaan. Mutta joo, tuokin yksittäinen viiden sekunnin hetki oli osoitus Hasegawan loistavasta tilantunnistamisesta, kun hän näki, että Alanen lähti pumppaamaan ylöspäin, jolloin hänelle avautui tila, johon liikkua pois Kuikan naaman edestä eikä Kuikka uskaltanut lähteä seuraamaan, vaan jäi Westerlundin viereen luomaan ylivoiman Uekia vastaan varman päälle. Alasen ratkaisu puolustaa eteenpäin olisi kuitenkin pitänyt olla merkki Kuikalle siitä, että kenttä tulee täyteen 1v1-tilanteita eikä silloin olisi mielestäni saanut jäädä makaamaan puolustuslinjaan, vaan irrota siitä Hasegawan perässä!

Päätöskympiltä ja lisäajalta voisi vielä käydä lopuksi läpi kymmenisen havaintoa. Niitä ennen Japani vaihtoi maalille Mo. Tanakan. 82. minuutilla Suomi purki 2-3-5 hyökkäysmuodollaan Japanin prässin. Kuikka yritti kolmatta kertaa kuljettaa ohi Uekin ja onnistuikin siinä puolittain, kun samalla Ahtinen liikkui pelattavaksi syöttövarjosta ja Kuikka sai syötettyä hänelle jalkaan, joten kolmas kerta toden sanoi. Ahtinen jatkoi pallon vasemmalle välikaistalle Kollaselle, joka ölingmaisesti oli ajoissa kaventanut kapealle pois leveydestä. Kollanen pääsi kuljettamaan aina boksin reunalle asti, mutta murtava syöttö selustaan ei mennyt enää perille Danielsonille, vaan katkesi Kumagaihin, joka kylkipeliasennossa osasi valmistautua pystysyötön blokkaamiseen.

Minuutin päästä Japani jälleen johdossa hyökkäsi vain 2-4-4:llä konservatiivisemmin säilyttäen tasapainon. Hasegawa tuli palloa vastaan Westerlundin etupuolelle, pudotti takaisin alataskuun Takaradalle ja jatkoi liikettään sitten heti Westerlundin taakse tyhjään tilaan. Yllättäen toistamiseen lyhyen ajan sisään Westerlund oli vähän myöhässä eikä ennakoinut pystyjuoksua niin timanttisesti kuin parhaimmillaan, joten Hasegawa pääsi seinäsyöttöön käsiksi, mutta nosti vasurillaan pomppupallon yli maalin.

84. minuutilla Kemppi teki aloitteen vuorostaan pystyyn, mutta Kumagai ja Tanaka selvittivät tilanteen, vaikka törmäsivät toisiinsa ja kapteeni piteli nokkaansa hetken, jolloin ruotsalaistuomari Sara Perssonkin laittoi pelin poikki ja kävi tarkistamassa tilanteen. Minuutti myöhemmin Japani kierrätti pallon sivurajalle Miyazawalle, joka leikkasi oikealta laidalta muodon sisään jälleen kerran kuten avausjaksollakin jo joitakin kertoja ja taas hänen kuriinsa saaminen oli vaikeaa keskikenttälinjalle, kun Ahtinen tai Alanen eivät saaneet blokattua syöttöä 10-alueelle. Nopea seinäkombinaatio toppareiden etupuolella meni kuitenkin sillä kertaa mönkään, mutta yllättävän helposti pari kertaa Suomen kahden alimman linjan väliin pystyi syöttämään sivuttaiskuljetuksesta ja siten repimään muotoa hajalle. Tuo on yksi kehityskohde jatkoa ajatellen eli välit on kyettävä pitämään pienempinä, jotta taskut pysyisivät ummessa. Toki puolustuslinja paikkasi tuon tilanteen hyvin, kun Kuikka puolusti eteenpäin tukkimaan tilan kk-linjan takana ja sai häirittyä kombinaatiota.

87. minuutilla juoksi kentälle laitapakiksi Heroumin tilalle. Hänen alkunsa oli karsea, kun heti Endon prässin alla tuli menetys omalla puoliskolla, mutta Sainio paikkasi tilanteen kolmannella katkollaan negatiivisessa tilanteenvaihdossa. Kurinalaisuus menetyksien jälkeen oli Sainion parasta antia. Sen sijaan pallottomassa vaiheessa muutoin organisoidummissa hetkissä hän sai pari kertaa Ahtiselta palautetta siitä, että jätti prässäämättä Miyaken korvaajaa Takaradaa, kun Suomi otti ylempää kiinni muutoin kollektiivina, mutta Sainio tosiaan epäröi hieman ja jäi norkoilemaan keskiviivalle eikä tunnistanut tilannetta, jossa olisi pitänyt irrota rohkeasti eteenpäin muiden tavoin.

88. minuutilla Japani sai rangaistuspotkun, josta teki viimeisen 1-5 maalin. Tilanne syntyi siten, että Suomi avasi alhaalta ja kuten monesti, menetti pallon korkean prässin alla. Japani prässäsi maltillisemmin siten, että kärkipari oli 2v3-alivoimainen keskellä, joten Nagano oli vaihteeksi ylimääräinen nainen puolustuslinjan edessä ja liikkui lähelle Kollasta, joka oli engmanmaisesti jopa omalla kenttäpuoliskolla palloa vastassa välikaistalla. Westerlundilla oli jalka auki ja Kuikka kierrätti hänelle pallon. Ennen kuin Ueki oli iholla, Westerlund ehti suupaista pallon eteenpäin, mutta syöttö kohti Sainiota katkesi Naomotoon, joka irtosi Ahtisesta oikea-aikaisesti irti. Katkon jälkeen Naomoto syötti Uekille laidalle. Tämä leikkasi keskustaan eivätkä suomalaiset saaneet häntä pysähtymään, vaan Alanenkin vain väisti kontaktin, vaikkei hänellä ollut edes varoitusta alla. Tuossa olisi ollut taktisen rikkeen paikka. Hasegawa oli hetkellisesti oikeana laiturina, kun Miyazawa oli kärkiparissa. Ueki syötti poikittain Hasegawalle ja tämä haastoi laadullisessa ylivoimatilanteessa Ahtisen, joka kopautti jaloille ja Persson vihelsi ansaitusti rangaistuspotkun. Tietysti otin sen nauhalle, koska Hasegawa itse asettui pallon taakse ja ampui vastustamattomasti oikeaan kulmaan ohi Korpelan puhtaalla potkutekniikallaan. Suomi yksi, Japani viisi.

Lisäajaksi Narumiya tuli oikeaksi laituriksi Miyazawan tilalle. Uekia haettiin kertaalleen vielä pystysyötöllä, mutta Suomen topparipari hoiti tilanteen 2v1-ylivoiman turvin ja Kuikka taklasi Uekia kylkeen kuten avausjaksolla Tanakaa kertaalleen. Hasegawan tultua tauolla sisään on todettava, että tuntui, että vielä enemmän Japani eteni toisella jaksolla maitse ja nämä pystysyötöt jäivät entistä vähemmälle, vaikka niitä toki joitakin oli. Ei kuitenkaan tosiaan niin paljoa kokonaisuudessaan kuin ennen peliä luulin.

93. minuutilla puolestaan Hasegawa loisti toiseksi viimeistä kertaa, koska hän teki itsensä pelattavaksi mahtavasti Alasen takaa syöttövarjosta muutamalla räjähtävällä sivuttaisaskeleella ja Japani pääsi hänen kauttaan etenemään hyökkäyskolmannekselle, jonka jälkeen Hasegawa lähetti millimetrin tarkan puolenvaihdon Shimizulle, jonka viimeinen keskitys oli osoitteeton oikealta laitakaistalta. Teksti on mennyt kenties hieman fanipoikailuksi, mutta tuossakin tilanteessa yhdistyivät näyttävästi Hasegawan pehmeä pallokosketus ja ehtymätön juoksumoottori. Samat ominaisuudet näkyivät vielä ottelun viimeisessä tilanteessa, kun Suomi avasi vielä kerran 2-4-4:llä. Westerlund syötti ohi Hasegawan Alaselle, joka yritti syöttää viereen Ahtiselle, mutta sortui vielä yhteen harhasyöttöön, kun Hasegawa liikkui salamana Westerlundin luota peittämään syöttölinjaa Ahtiselle muutamalla sähäkällä askeleella. Sitten hän kiersi tyylikkäästi välittömän vastaprässin ja antoi pehmeän hidastetun syötön Koiviston jättämään tilaan juosseelle Narumiyalle, mutta tämän syöttö keskelle katkesi Westerlundiin, jonka jälkeen Persson vihelsi pilliinsä ja upea jalkapallo-ottelu oli päättynyt lopputulokseen Suomi yksi, Japani viis.

Toisella puoliajalla tiivistettynä Suomen leikkiminen tulella kostautui kolme kertaa, kun niin 1-2 kuin 1-5 maaleja edelsi pallonmenetys omalla kenttäpuoliskolla. Lisäksi 1-3 maalissakin Japani sai kulmapotkunsa Suomen menetettyä pallon sitä ennen omissa. Kuten todettua, Signeul varmasti oppi, että on parempi palata vanhaan riskittömämpään pelitapaan, jossa ei yritetä edetä lyhytsyöttelyllä niin paljoa, vaan pidemmillä passeilla selustaan tai vastustajan laitapuolustajien/laitureiden taakse nouseville laitapuolustajille. Toisella jaksolla japanilaiset myös hyödynsivät vielä paremmin laadulliset ylivoimatilanteensa, vaikka Endo toki jo avausjaksolla sai vasuriaan auki, mutta toisella jaksolla Shimizullakin oli lisenssi nousta aktiivisemmin eikä vain jäädä kierrättämään palloa keskimmäiseen tasoon. Ja tietysti Hasegawan tuonti linjojen väliin helpotti pelinrakentelua ja Suomen hyökkäyskolmannekselle etenemistä, kun tämä kykeni tekemään itsensä lähes aina pelattavaksi liikkeensä ansiosta.

Salming

Ottelun päätyttyä kättelyiden jälkeen suomalaiset siirtyivät kiittämään 2800-päistä yleisöä pääkatsomon eteen taputtaen samalla, kun kaiuttimista pauhasi "Sukupolvien Unelma" -kisavärssy. Heidän takanaan keskiympyrän liepeillä japanilaiset ryhmittyivät siistiin riviin ja kumarsivat sen jälkeen yhtenä rintamana suomalaisten taustalla myös yleisölle kiittäen omalta osaltaan paikalle saapuneita ihmisiä. Ja joitakin "Nippon"-huutojakin olin satunnaisesti kuulevina katsomosta, jossa oli kyllä joitakin japanilaisia, joten ehkä kiitoskumarrus oli suunnattu heille, mutta suomalaisyleisökin ymmärsi kunnioittaa voittajaa taputtamalla myös japanilaisille suurenmoisesti näiden kumarrettua. Lämmittelystä lähtien vierasjoukkue teki kaiken kollektiivina ja se oli yksi asia, josta suomalaisetkin voivat ottaa opia. Ryhmän yhtenäisyys oli silmiinpistävää ja he olivat jopa kehitelleet erikoisen tavan ennen ottelua suoritettavaan joukkuekuvaukseen, sillä avauskokoonpanon pelaajista kansallislaulujen jälkeen kolme polvistui eturiviin ja loput kahdeksan pelaajaa heidän takanaan asettuivat kahteen neljän pelaajan riviin limittäin siten, että kun kuva otettiin, kaikki näkyivät kunnolla eivätkä vain puoliksi. Jalkapallokuvat-osiosta voi ainakin käydä katsomossa tuon Japanin omalaatuisen joukkuekuvan.

Kumarruksen jälkeen japanilaiset kokoontuivat yhteiseen piiriin vielä ja toki suomalaisetkin tekivät samoin käyden varmasti läpi sen, että murskatappio on unohdettava nopeasti. Japanilaiset aloittivat oman palaverinsa jälkeen vielä palautumisen nurmella iki-ihana Hasegawan johdolla, kun hän ja toinen japanilainen lähtivät kävelemään kohti päätyrajaa ja sieltä sitten takaisin kohti keskiviivaa. Parin kierroksen jälkeen he vaihtoivat kävelyn kevyeen hölkkään, jonka jälkeen japanilaiset vielä kerääntyivät venyttelemään apuvalmentajan ympärille. Osa pelaajista puolestaan kantoi pallosäkkejä kohti pukukoppia nöyrästi. Japanilaista mediaakin oli paikalla ehkä viitisen eri henkilöä ja he norkoilivat kentän laidalla odottaen haastatteluita. Samalla he keskustelivat kaiketi jonkinlaisen maajoukkueen viestintähenkilön kanssa, joka oli viheriön puolella. Itse aloin hiljalleen valua kohti vessaa ja uloskäyntiä noin vartti pelin päättymisen jälkeen kello 20.20, mutta katsomo oli tuolloin yhä pullollaan, kun monet nuorukaiset odottelivat vanhempineen nimikirjoituksia kotijoukkueen pelaajilta.


Japanilaisten loppuvenyttelyt.

Yksilöt

Lopuksi muutama sananen yksilöistä. Aloitetaan tällä kertaa voittajista. Maalissa Yamashita kärsi lyhyydestään ja Sällströmin häirinnästä kulmapotkuissa, mutta muutoin pärjäsi hyvin. Hän ei epäröinyt nousta toisella jaksolla avaamaan peliä toppareiden väliin ja yksi pystysyöttö Hasegawalle olikin hyvä. Pidin myös hänen pelinlukemisestaan, kun Suomi haki pystypalloja, sillä lähes aina Yamashita puolusti linjan takana ollutta tilaa vastaantuloillaan erinomaisesti ja ehti palloihin ennen suomalaiskärkiä eritoten avausjaksolla. Toppareista Takahashi erottui raamikkuudellaan jo lämmittelyssä. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan 1-3 maalissa viimeistellen kulmapotkun kakkospallosta pallon reppuun. Toisaalta sitten hänen jaloistaan Engman ampui Suomen ainoan maalin, kun Takahashi epäonnistui peitossa ja toisella jaksolla puolestaan Franssi kertaalleen punnersi hänen ohitseen, joten virheetön esitys ei suinkaan ollut. Pallottomana hän oli perusvarma ja siirsi usein vastuun pelinavaamisesta Miyakelle vasempaan alataskuun. Kumagai vierellä oli melko eleetön ja sijoittui tarkasti. Hän ei höntyillyt ja pelannut itseään ulos tilanteista, vaan esim. Kemppiäkin vastaan toisella jaksolla pysyi selässä kiinni estäen laukaukset boksin sisästä. Johtajan aura välittyi katsomoon. Pallollisena hän antoi muutaman hyvän edistävän syötön. Kosketus oli pelivälineeseen napakka.

Laitapuolustajista Miyake oli avausjaksolla jopa näkyvämpi tosiaan ja monesti hänen kauttaan alataskusta Japani pääsi edistämään peliä. Syöttötarkkuus vaihteli ja muutamat pystysyötöt eivät menneetkään perille. Lisäksi Miyake rynni itsensä pihalle Engmania vastaan 1-1 maalissa, josta tulee miinus. Vastineena hän toki hassutti itsekin Engmanin pari kertaa houkuteltuaan tämän irtoamaan kk-linjasta. Tuosta 1-1 maalin vuotamisesta huolimatta pidin jotenkin Miyakesta ja hänen tanssahtelustaan nurmella sivurajalla pallollisena. Shimizu toisella puolella avausjaksolla nousi harvoin ja tyytyi pysymään keskimmäisessä tasossa avaamassa peliä silloin, kun Japani eteni hänen puoleltaan. Toisella jaksolla hänellä tuntui olevan isompi vapaus nousta aktiivisemmin mukaan kuudenneksi pelaajaksi ylös ja mm. hänen keskityksestään syntyikin voittomaali, joten hän jatkoi siitä, mihin jäi Serbiaa vastaan. Alataskuchippien ja murtavien syöttöjen tarkkuus jätti vähän parantamisen varaa jatkoon, mutta oli kuitenkin mukava nähdä hänen pehmeä oikea jalkansa livenä. Pallottomana Shimizu kylewalkermaisella nopeudellaan pystyi paikkaamaan pari kertaa sen, että hänen selustassaan oli hetkellisesti enemmän tilaa ja ehti kipittää pelin alle. Hän myös luki hyvin muutamat ristipallot kohti Koivistoa ollen päineen välissä.

Keskikentän pohjalla Nagano jäi mieleen kevytjalkaisuudestaan. Hän liisi nurmella kepeällä askeleella, joka nuoli nurmen pintaa suorastaan. Juoksuaskeleet olivat ajoittain harppovia, mutta tehokkaita. Pallottomana hän luki hyvin tilanteita ja tarvittaessa puolusti eteenpäin kiinni Summaseen, jos Japani prässäsi koko kentän naisvartioinnilla tai sitten maltillisemmassa versiossa hän liikkui laajalti puolustuslinjan edessä tukkien syöttöreikiä Suomen ylänelikon jalkaan ja tarvittaessa esimerkiksi kavensi Engmanin luo, kun tämä putosi välillä hakemaan palloa jopa omalta puoliskolta välikaistaa pitkin. Pallollisena Nagano ei rytmittänyt peliä niin paljon kuin Serbiaa vastaan, koska hänellä oli vapaus nousta ylemmäs vasempaan taskuun tai linjojen väliin Japanin 2-3-5 hyökkäysmuodossa ja Miura jäi alemmas laitapakkien kanssa. Kovin hyvin Naganoa ei jotenkin Japani löytänyt linjojen väleistä, mutta perussyöttötyöskentely oli hyvää, kun hän oli pallossa. Avausjaksolla hän oli myös erikoistilannevastuussa vasemmalta puolelta. Tiivistetysti pallollisena Nagano oli vähän pimennossa, mutta pallottomana prässäsi kyllä vahvasti ja sai pysäytyksiä aikaan keskikentällä. Hän meni tilanteisiin arkailematta kovalla vauhdilla. Miura puolestaan oli jotenkin tasapaksumpi ja liikkeeltään selkeästi rajoittuneempi, joten ehkä siksi hän jäi alemmas. Aika vähän hänenkään kautta Japani avasi peliä, kun yleensä toinen Suomen kärki esti Miuralle pelaamisen. Avausjakson lopussa hän teki yhden yllättävän juoksun boksiin, mutta oikein muuta erikoista ei jäänyt käteen ja tauolla Naomoto korvasi hänet. Pallottomana Miura oli taktisesti kurinalaisesti.

Laitureista Endo oli huikea taiteilijaluonne vaaleassa kampauksessaan. Hän oli räjähtävä 1v1-ohittaja, jota Engman tai Heroum eivät saaneet kunnolla kuriin illan aikana. Se näkyi muun muassa avausmaalissa, kun Endo ohitti Engmanin ja hänen keskityksensä Kuikka ohjasi omiin. Keskityksissä oli hyvää painavuutta, joten niiden purkaminen oli haastavaa. Endo pystyi myös operoimaan välikaistalla ja pelaamaan kombinaatioita, kun Miyake nousi leveyteen viimeiseen linjaan. Kaikkinensa Endo oli positiivinen yllätys minulle ja kenties jopa Japanin paras pelaaja vastaten voittomaalistakin toisen puoliajan alussa painottoman puolen liikkeellään boksiin. Laukauksiin pitää silti saada laatua lisää, vaikka viimeistely maalissa oli hyvä, koska hän kyllä sai muutoin tassunsa auki 2-3 kertaa boksin reunalla, mutta vedot kilpistyivät blokkeihin tai epäonnistuivat totaalisesti päätyen vaarattomina Korpelalle. Miyazawa puolestaan piti läpi pelin leveyden oikealla laidalla. Erikoistilanteissa hän oli useimmin taaimmaisin kohde ja alusti 1-4 maalin kakkospallopalautuksellaan. Pallottomana hän Endon tavoin prässäsi mainiosti eteenpäin Suomen laitapuolustajia ja sai aiheutettua useamman menetyksen Koivistolle kuten Endo Heroumille. Jalat olivat siis terävät. Miyazawan erikoisuutena olivat muutamat kuljetukset muodon sisään, joita Suomen kk-linja ei saanut estettyä, vaan Miyazawan repivistä sivuttaiskuljetuksista avautui tilaa syöttää puolustuslinjan etupuolelle japanilaiskärjille toppareiden eteen. Miyazawalle oli muiden japanilaisten tavoin aika silkkinen kosketus palloon parhaimmillaan. Pientä kritiikkiä voi antaa siitä, että laidan puolelta hän ei Koiviston ohi illan aikana päässyt.

Sugasawa oli vasempana kärkenä avausjakson lähes täysin Westerlundin rintataskussa kaksinkamppailuissa ja muutamissa pystyaloitteissa. Toki pari kertaa hän tuli palloa vastaan vasemmalle välikaistalle ja sai toimittua syöttöseinänä, mutta siihen anti jäikin. Hän oli aika raskastekoinen eikä erityisemmin loistanut prässääjänäkään. En näe hänelle hirveästi enää käyttöä 31-vuotiaana maajoukkueessa. Mi. Tanaka puolestaan oli liikkuvampi kärkiparin osapuoli ja hakeutui usein pelattavaksi oikealle välikaistalle, mutta Kuikka seurasi häntä tiiviisti ja sai estettyä kääntymiset. Muutamat pystyaloitteetkin Suomi piti kurissa toisin kuin Serbia, joten oikean jalan laukaustaan Tanaka ei päässyt näyttämään missään vaiheessa, vaan Kuikka taklasi hänet kertaalleen tylysti irti pallosta muun muassa. Pallottomana Tanaka oli kärkiparista se, joka useammin putosi alemmas merkkaamaan toista Suomen keskustan pelaajaa, jos käytössä oli maltillisempi versio korkeasta prässistä. Odotin kuitenkin dynaamisempaa antia häneltä pallolliseen peliin.

Vaihtopelaajista on syytä aloittaa tietysti numerosta 14, Yui Hasegawasta. Wau, mikä 45-minuuttinen häneltä nähtiin. Pallollisessa vaiheessa hän irtaantui topparista eikä jäänyt roikkumaan puolustuslinjaan kuten Ueki. Se helpotti Japanin pelinrakentelua ja hyökkäyskolmannekselle etenemistä Hasegawan kautta, jolla oli ehtymätön juoksumoottori ja hän kykeni lähes aina tekemään itsensä pelattavaksi linjojen välissä, koska muutamat ensimmäiset askeleet olivat järjestäen teräviä ja räjähtäviä. Hänellä oli myös livenä yhtä elegantti ja pehmeä kosketus palloon kuin ruudun välityksellä. Hän oli tämän joukkueen Kevin de Bruyne habitukseltaan. Hidastetut syötöt linjan taakse olivat älykkäitä, mutta hän teki myös itse muutaman repivän juoksun kombinaatioiden päätteeksi päästen kertaalleen hakemaan chippiosumaa yli Korpelan. Hasegawa tunnisti tyhjät tilat ja osasi hakeutua niihin sekä poistua mm. Alasen/Ahtisen syöttövarjosta tarvittaessa. Pallottomana hän ihastutti prässillään ja teki ainakin 2-3 katkoa Suomen kenttäpuoliskolla emäntien avattua peliä alhaalta, koska Naganon tavoin Hasegawa meni vauhdilla tilanteisiin ja hänellä oli tilannekovuutta maakaksinkamppailuissa. Illan kruunasi maali rangaistuspotkusta, kun aiempi maalipaikka kakkospallosta päättyi Korpelan torjuntaan vasemmasta yläkulmasta. Summa summarum, sain mitä halusin maksavana katsojana ja paljon enemmänkin 45 minuutissa West Hamin tähdeltä. Ottelun päätyttyä päätin ottaa hänet jopa seurantaan sosiaalisessa mediassa seuratakseni jatkossa tarkemmin hänen otteitaan.

Ueki puolestaan otti tanakamaisen roolin roikkuen viimeisessä linjassa kytäten pystyjuoksuja, muttei päässyt sellaisiin. Sen sijaan hän paukutti sivuvapaapotkun jälkitilanteesta komean maalin yläriman kautta ja parasta antia oli myös hänen prässipelinsä Kuikkaa vastaan, joka johti hyviin asioihin ja tämän haparointiin. Yhdestä pallonmenetyksestä seurasikin kulmapotku, josta Japani rankaisi kolmannen kerran. Jotenkin silti odotin Mi. Tanakan tavoin Uekilta sen Serbia-pelin perusteella vähän enemmän hyökkäyssuuntaan. Muista vaihtopelaajista Naomotosta jäi mieleen erikoistilannevastuu vasemmalta puolelta toisella jaksolla sekä yksi yllättävä juoksu boksiin miuramaisesti. Olemuksesta ei jäänyt mitään erityistä muistijälkeä. Takarada laitapakkina omaksui Miyaken roolin ja pysytteli enimmäkseen alataskussa kierrättämässä peliä. Kertaalleen hän antoi hyvin pystysyötön Hasegawalle, joka livahti Westerlundin taakse ja nosti yli Korpelan päätyverkkoon maalin takana. Takaradalla olivat oranssit nappikset ja hän oli Miyakea vähän pidempi. Mo. Tanakasta vaihtomaalivahtina minulla ei ole sanottavaa kymmenen minuutin perusteella. Narumiya puolestaan lisäajalla vaihtolaiturina pääsi viime hetkillä kertaalleen syöttämään laidasta boksiin, mutta Westerlund oli välissä.

Suomen maalissa Korpelan pidemmät avaukset suuntautuivat enimmäkseen kärkiparin sijasta jopa Engmanille tai Ölingille välikaistoille, mutta aika usein seurauksena oli menetys noina hetkinä Miyaken ja Shimizun oltua selissä kiinni. Korpela olisi myös tarkemmin alhaalta avatessa voinut valita pelaajat joille syöttää, koska pari kertaa hän laittoi alakerran aika tekemättömiin paikkoihin vieraiden prässin alla negatiivisissa peliasennoissa. Torjuntatyöskentelystä ei ole kummempaa sanottavaa. Paras venytys oli Hasegawan laukaukseen toisen jakson puolivälin jälkeen. Päästetyistä maaleista en Korpelaa syytä.

Toppareista Westerlund oli avausjaksolla hyvä pitäen Sugasawan aseettomana ja dominoi tätä kaksinkamppailuissa. Pienen miinuksen hän voi toki antaa, että avausmaalissa hän ei jäänyt puolustamaan leveyttä Engmanin avuksi, vaan peruutti boksiin, kun Heroum oli jo häntä stunttaamassa. Toisella jaksolla Westerlund pari kertaa reagoi myöhässä selustajuoksuihin Endolta ja Hasegawalta, joka yllätti, kun aiemmissa näkemissäni peleissä Islantia ja Slovakiaa vastaan hän on ollut hyvä voittamaan juoksukilvat, mutta ehkä helle väsytti sitten hänenkin päätöksentekoaan. Pallollisena Westerlund haki varmasti ohjeistetusti tavallista vähemmän prässilinjat ylittäviä syöttöjä ilmassa. Toisella jaksolla yksi niistä meni Franssille perille ja tämä väänsi itsensä boksiin, mutta hyökkäyksen päättäminen ontui. Lyhytsyöttöpelissä sattui joitakin harhasyöttöjä, joten siitä on annettava miinusta. Kuikka otti vielä enemmän roolia pelinavaamisessa Japanin korkeaa prässiä vastaan. Avausjaksolla hän pääsi jalalla ohi Tanakan kertaalleen, mutta toisella jaksolla Ueki oli liian kova pala purtavaksi loppuhetkien yhtä onnistumista lukuun ottamatta. Annan toki pisteet rohkeudesta yrittää jalalla ohittaa ylin prässilinja, koska Westerlundilta sitä ei nähty ja tämä antoi kertaalleen avausjaksolla ihan liian kaukaa sen yhden murtavan syötön muodon sisään, joka ei mennyt perille ja vastaiskusta Japani sai kulman, mutta Kuikalla oli enemmän rohkeutta osin tietysti nopeudestaan johtuen. Pallon suojaamisessa kuljettaessa oli kuitenkin parannettavaa. Pallottomana sen sijaan Kuikka oli omaa maalia lukuun ottamatta ihan OK ja tutusti puolusti mielellään eteenpäin pitäen siten varsinkin Tanakan aisoissa avausjaksolla estäen tämän kääntymiset ylätaskussa oikealla välikaistalla.

Laitapuolustajista odotin tosiaan Heroumin näkemistä kunnolla livenä, mutta hän oli ehkä heikoin lenkki. Endon kuriin saamisessa oli vaikeuksia ja Hyyrystä oli ikävä. Pallollisena puolestaan hänen syöttönsä olivat jotenkin puutteellisia maitse ja kovin hätäisiä Endon prässin alla. Rentous puuttui. Plussaa annan muutamasta keskityksestä, kun hän veivasi vasurinsa auki Miyakea vastaan hyökkäyskolmanneksella, mutta puolustuspeliin jäi parannettavaa. Toisella puolella Koiviston nousut olivat lopulta aika vähissä, kun Japani oli enemmän pallossa, joten hän ei päässyt näyttämään monipuolisuuttaan eli kykyään pelata sekä kombinaatioita että tehdä pystyjuoksuja hyökkäyskolmanneksella. Avausjakson paras maalipaikka toki hänelle siunaantui, kun hän painottomalta puolelta liikkui viiteen metriin, mutta sähläsi keskityspallon Yamashitan haltuun. Heroumin tavoin hän painottomalla puolella ollessaan kavensi lähelle toppareita auttamaan pystyjuoksujen eliminoinnissa ja pari kertaa avausjaksolla yhdessä Kuikan kanssa sulki väylän Mi. Tanakalta. Miyazawaa vastaan leveydessä Koivisto pärjäsi ihan OK eikä tämä päässyt laidan puolelta ohi, mutta pari kertaa kyllä leikkasi muodon sisään niin vikkelään, että Koiviston piti luovuttaa seuraamisvastuu keskustan pelaajille suosiolla. Summa summarum, aika neutraaliksi Koiviston iltapuhde lopulta jäi.

Keskustan kaksikosta Summasen tilannekovuus oli ennallaan pari kertaa puolustuslinjaa suojatessaan. Muutoin pallottomasta pelaamista ei ole kummempaa moitittavaa. Hänellä oli yleensä selkeä vastinpari ylempää prässätessä toisin kuin Alasella. Pallollisessa vaiheessa Summanen jäi alemmaksi pohjakaksikosta ja jos Koivisto nousi laidallaan, Summanen liikkui täyttämään tämän jättämää tilaa sivurajalle pari kertaa avausjaksolla ja pääsi sieltä rakentamaan peliä aika rauhaksiin jopa, mutta mitään laatupasseja ei häneltä nähty. Alaselta jäivät mieleen harhasyötöt paineen alla. Syksyyn verrattuna hän oli myös heikommin pelattavissa ajoittain ja toki osasyynä oli se, että hän nousi välillä viidenneksi pelaajaksi ylös vasempaan taskuun muodon sisään, mutta muutoinkin alempana ollessaan liike ei ollut minusta niin terävää kuin parhaimmillaan. Pallollisena hän lähetti jokusen ristipallon kuten tavallista, muttei päässyt rytmittämään peliä optimaalisesti kuitenkaan. Hieman tuntui siltä, että ajatus ei täysin kirkkaana raksuttanut tiukan prässin alla. Kulmapotkut olivat Alasen pelin parasta antia, koska ne leijailivat hyvin Yamashitan eteen aiheuttaen hankaluuksia.

Laitureista Engman teki komean maalin transitiosta ja osui toistamiseen putkeen Veritaksella maaottelussa. Vastineena toki hän myös pari kertaa rynni ohi Miyaken silloin, kun hän ei maannut kk-linjassa tukkimassa keskustaa, vaan puolusti eteenpäin, joten pallottomana hän ei ollut niin loistelias kuin syksyllä, jolloin hän Slovakiaa vastaan esimerkiksi ravasi mallikkaasti vastustajan laitapakin ja ylemmän keskikentän välillä lukien tilanteita oikein. Vieraiden avausmaalissakin Engman vuoti 1v1-tilanteessa Endoa vastaan. Pallollisena Engman valui aika alas välillä auttamaan pelinavaamisessa eikä roikkunut viimeisessä linjassa kyttäämässä pystyjuoksuja niin paljoa, mutta sekin johtui varmasti valitusta pelityylistä eli lyhytsyöttelystä pitkien pallojen sijaan. Jossain määrin tuo oli uusi asia ja pari kertaa Engman pyrittiin löytämään välikaistalta omalta puoliskolta, mutta kääntymisiin ei ollut tilaa. Öling tutusti operoi vasemmalla välikaistalla, jollei Alanen noussut ylemmäs. Slovakia-peliin verrattuna tempokuljetusten päättämiset tilanteenvaihdoissa olivat laadukkaampia ja kertakaikkisen upeasti hän 2-3 kertaa väisti välittömän vastaprässin terävänä kääntyjänä. Sitä oli komea katsoa. Pallottomana hän tuki Koivistoa aika hyvin mielestäni jääden kk-linjaan ja antaen Shimizun hakea joitakin murtavia syöttöjä alataskusta ilman kovin kovaa painetta pallolliseen pelaajaan.

Franssilta jäi mieleen se toisen jakson yksi hyvä pystyjuoksu ja tekopaikkaan vääntäytyminen kahden japanilaisen välistä, mutta sitten viimeinen syöttö epäonnistui. Targetpelaajana pidemmille syötöille selkä kohden maalia hän oli kovin kesy eikä voittanut montaa kamppailua mututuntumalla todettuna. Mutta kaksinkamppailupotentiaaliltaan silti ilman muuta avauskokoonpanoon kuuluva pelaaja ja viimeksikin taisin kirjoittaa, että hän on tämän joukkueen Jasse Tuominen. Pallottomanakin Franssi putosi välillä selkeästi alemmaksi kärjeksi estämään Miuran kautta pelaamista. Slovakia-peliin verrattuna Sällström vältti paitsioihin ajautumisen ja teki avausjaksolla pari potentiaalista pystyjuoksua vastaiskuissa vastustajan laitapakkien jättämiin tiloihin, mutta ampui kertaalleen vain sivuverkkoon Alasen tarjoilusta. Lisäksi Sällströmilt nähtiin yksi hyvä jatko keskityksestä maalin eteen Koivistolle. Pari kertaa muutoin Sällström teki itsensä pelattavaksi Kumagain etupuolelle linjojen väliin ja tarjosi nopean kombinaatiomahdollisuuden hitaammissa hyökkäyksissä Ölingille. Pallottomana jalka ei ollut raikkain prässätessä Franssin kanssa ja 2v3-alivoimaisina Miuraa ja toppareita vastaan he olivat pariin otteeseen aika helposti kyllä ohitettavissa alivoimastaan huolimatta.

Vaihtopelaajista Kemppi tuli hyvin sisään ja väänsi heti Kumagaita vastaan vahvasti pari kertaa boksissa Koiviston keskitysten löydettyä hänet, mutta katosi sitten kuvasta. Silti hänestä jäi parempi kuva kuin aiemmin ja sanoisin hänen olevan vaikkapa Franssille ihan hyvä vaihtopelaaja kisoissa, kun ominaisuudet ovat samanlaisia. Kollaselta jäi mieleen jokunen vastaprässin ohitus vastakkaisella laidalla, mutta koska hän pelasi niin etäällä, on vaikea kommentoida sen enempää juurikaan. Pari kertaa hän pääsi kuljettamaan pidemmälti, mutta murtava passi keskeltä selustaan Danielssonille katkesi Kumagaihin. Oli hän silti Kempin ohella ihan pirteä vaihtopelaaja hetkittäin ja olemukseltaan sellainen, ettei taso välttämättä liikaa laidoilla putoa, jos hän tulee kisoissa sisään jossain peleissä. Ahtisesta ei keskustasta jäänyt mitään ihmeellistä mieleen, vaan Summasen tavoin hän oli aika neutraali lopulta puolen tunnin aikana. Liike sinällään oli riittävää ja hän pysyi temmossa mukana hyvin. Kertaalleen päätöskympillä hän liikkui hyvin syöttövarjosta pelattavaksi ja Kuikka poimi hänet, jonka jälkeen Ahtinen jatkoi pallon Kollaselle eteenpäin. Annan Ahtiselle myös plussan pelinohjaamisesta, kun hän ohjeisti Sainiota pari kertaa kovasanaisesti siitä, että tämän on prässättävä tietyissä hetkissä Takaradaa.

Sainio loisti negatiivisissa tilanteenvaihdoissa 3-4 katkollaan, mutta organisoidummissa puolustustilanteissa hänellä oli puutteita tunnistaa milloin pitää ottaa kiinni ylempää ja milloin jäädä kk-linjaan lähemmäs puolustuslinjaa. Anti oli silti positiivinen juuri noiden riistojen ansiosta. Pallollisena Sainiosta ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Heroumiin nähden syötöt olivat varmempia, joten jos Hyyrynen tarvitsee korvaajaa, melkein laittaisin Sainion laitapuolustajaksi tämän ottelun perusteella. Danielssonia vertasin jo ylempänä Haalandiin tuimailmeisyydestään ja raameistaan. Silti hän kykeni koostaan huolimatta myös pystyjuoksuihin ja nähtiinpä häneltä jossain vastaiskussa lyhyehkö tempokuljetuskin, joka päättyi muistaakseni boksin reunalla siirtoon Alaselle, joka ampui päin vastustajia. Kääntyminen staattisissa tilanteissa selkä kohti maalia oli toki rahtilaivamaista, mutta ohuella otannalla Danielsson voi tuoda kisoissa potentiaalista rymistelyä vaihdosta loppuhetkille. Rantala oli ehkäpä heikoin vaihtopelaaja ollen kevyttä kauraa maakaksinkamppailuissa lyhyessä ajassa ja menetti mm. Endolle heti pallon prässin alla. Askeltiheys juostessa oli lyhyt ja tikkaava. Kovin lyhyt Rantala tuntui olevan jopa japanilaisiin verrattuna, joten en sitten osaa pohtia, että mikä hänen roolinsa esimerkiksi olisi puolustuspään erikoistilanteissa Helmareiden systeemissä. Vapaapotkuissa varmasti osana muurina, mutta entä kulmapotkuissa? Kenties suosiolla boksin reunalla yksinäisenä naisena tai sitten viiden naisen nipussa taaimmaisena pilkun tuntumassa blokkaamassa vastustajan kohteiden juoksuja.

pallojalka

Yhtään väheksymättä Helmareiden vetovoimaa mutta onhan nuo lippujen hinnat ihan liian kalliit jos tarkoituksena on "täyttää" Ratina.

Ylen uutisessa myönnettiin, että brändi ole kunnossa ja silti pöhinää yritetään luoda ilman lippukampanjaa. Ei mitään logiikkaa, mutta tämä ei toki yllätä. Se yllätti, että jutun mukaan jotain markkinointihessuja on liittoon palkattu. Maksetaanko niille ihan palkkaakin?

blackhawk

Lainaus käyttäjältä: pallojalka - 30.06.2022 klo 23:47:14
Yhtään väheksymättä Helmareiden vetovoimaa mutta onhan nuo lippujen hinnat ihan liian kalliit jos tarkoituksena on "täyttää" Ratina.

Ylen uutisessa myönnettiin, että brändi ole kunnossa ja silti pöhinää yritetään luoda ilman lippukampanjaa. Ei mitään logiikkaa, mutta tämä ei toki yllätä. Se yllätti, että jutun mukaan jotain markkinointihessuja on liittoon palkattu. Maksetaanko niille ihan palkkaakin?

Käsittääkseni nuo Ruotsi-ottelun liput ovat Helmarien historian kaikkien aikojen kalleimmat kotiottelun liput (Suomessa pelattu EM-lopputurnaus mukaanluettuna). Ehkä hinnalla pyritään hakemaan arvostusta?

Jänkhäkoira

Lainaus käyttäjältä: Salming - 30.06.2022 klo 23:43:08
Ryhmän yhtenäisyys oli silmiinpistävää ja he olivat jopa kehitelleet erikoisen tavan ennen ottelua suoritettavaan joukkuekuvaukseen, sillä avauskokoonpanon pelaajista kansallislaulujen jälkeen kolme polvistui eturiviin ja loput kahdeksan pelaajaa heidän takanaan asettuivat kahteen neljän pelaajan riviin limittäin siten, että kun kuva otettiin, kaikki näkyivät kunnolla eivätkä vain puoliksi.

Otetaan kantaa näinkin tärkeeseen asiaan, kun kompetenssi ei riitä muuhun. IMO Suomen joukkue kuva on kyllä paljon tyylikkäämpi kuin Japanin vastaava. Muuta kukin tyylillään.

Lainaus käyttäjältä: blackhawk - 01.07.2022 klo 00:04:01
Käsittääkseni nuo Ruotsi-ottelun liput ovat Helmarien historian kaikkien aikojen kalleimmat kotiottelun liput (Suomessa pelattu EM-lopputurnaus mukaanluettuna). Ehkä hinnalla pyritään hakemaan arvostusta?

Kuten tuonne A-maajoukkuetopickiin kävin jo räyhäämässä, niin itse ajattelin odotella kaarteiden halvempia lippuja. Tuleeko niitä ollenkaan myyntiin, mene ja tiedä, sanoisi Nahka-Tapsa.

pallojalassa

Lainaus käyttäjältä: blackhawk - 01.07.2022 klo 00:04:01
Käsittääkseni nuo Ruotsi-ottelun liput ovat Helmarien historian kaikkien aikojen kalleimmat kotiottelun liput (Suomessa pelattu EM-lopputurnaus mukaanluettuna). Ehkä hinnalla pyritään hakemaan arvostusta?
Jääkiekkoliitosta mallia. Onhan myös VIP teltat ja olut vähintään sen 10 euroa, että päästään keskustelemaan siitä tärkeimmästä.

pallojalassa

Mitä tulee markkinointiin, palloliittoon ja Lahteen niin kyllähän Lahti kommenteissaan paljasti olevansa kuin kalakukko Helsingissä.

Tuliko EM kisat yllätyksenä? Japani ottelun markkinointi? Yksi maailman kovimmista naisfutismaista sai kuin Viron kohtelun.


blackhawk

Lainaus käyttäjältä: Jänkhäkoira - 01.07.2022 klo 07:42:29
Kuten tuonne A-maajoukkuetopickiin kävin jo räyhäämässä, niin itse ajattelin odotella kaarteiden halvempia lippuja. Tuleeko niitä ollenkaan myyntiin, mene ja tiedä, sanoisi Nahka-Tapsa.

Veikkaan, että jos kaarteet tulevat myyntiin, nekin myydään samalla hinnalla. Päättelen tämän siitä, että Huuhkajien otteluista poiketen myyvät nyt pääkatsomoa ja mahdollisen sateen armoilla olevaa vastakkaista sivua samalla hinnalla. Miksi kaarteissakaan silloin olisi eri hinta?

Huuhkajien otteluissa on lipun hinnoissa selvä porrastus siten, että pääkatsomon keskiosaan myydään vain VIP-lippuja, pääkatsomon muihin osiin tavallisia lippuja ökyhinnalla, vastakkaiselle sivulle myydään halvemmalla ja kaarteissa on edellisiin verrattuina todella edullista. Helmarien otteluissa en ole tällaista porrastusta havainnut, vaikka olisi ollut useampia katsomoita käytössä. Ehkä ajatus on, että liput ovat muutenkin riittävän edullisia? Niin ne yleensä ovat Helmarien peleissä olleetkin, mutta nyt hinta on jo tuplaantunut viime syksyn Slovakia-ottelusta. Hinnoittelua on vaikea ymmärtää, sillä tässä on jo ihan todellinen riski, ettei ottelussa olisi enää edes panosta MM-kisoihin selviytymisen kannalta.

Jänkhäkoira

Lainaus käyttäjältä: blackhawk - 01.07.2022 klo 09:57:02
Veikkaan, että jos kaarteet tulevat myyntiin, nekin myydään samalla hinnalla. Päättelen tämän siitä, että Huuhkajien otteluista poiketen myyvät nyt pääkatsomoa ja mahdollisen sateen armoilla olevaa vastakkaista sivua samalla hinnalla. Miksi kaarteissakaan silloin olisi eri hinta?

Totta ja tämä tekee tuosta hinnoittelusta vieläkin järjettömämpää.

Haluan silti kaarteeseen :)

Zewe25

Mielestäni mediassa on ollut ihan hyvää pöhinää henkilöhaastattelujen ja myös analyysien muodossa. Potentiaalia helmareiden suosiolla on valtavasti. Ero tapahtumien välillä on melko suuri mielestäni: Kun huuhkajien pelit tuntuvat isoilta kansanjuhlilta niin kävijäkuntineen kuin kaupallisuuksineen,  helmareiden peleissä käy todella paljon nimenomaan laji-ihmisiä ja esim junnujoukkueita näkee todella paljon. Pohjoiskaarteen passiivisuus helmareiden pelien suhteen ihmetyttää ja toivoisin että siellä nähtäisiin enemmän smäikän porukkaa huudattamassa yleisöä.

pallojalassa

Lainaus käyttäjältä: Salming - 30.06.2022 klo 23:41:28
Suomi - Japani 1-5 27.6.2022, A-maaottelu

Suomi 4-4-2

Sällström 18 - Franssi 17
Öling 4 - Alanen 10 - Summanen 20 - Engman 7
Koivisto 5 - Kuikka 15 - Westerlund 16 - Heroum 11
Korpela 23

Japani 4-4-2

Sugasawa 9 - Tanaka 11
Endo 13 - Nagano 10 - Miura 20 - Miyazawa 7
Miyake 5 - Takahashi 12 - Kumagai 4 - Shimizu 2
Yamashita 18
Valmistauduin elämäni kolmanteen Helmarien otteluun katsomalla yhdeksän minuutin koosteen Japanin 0-5 voitosta Serbiasta. Lisäksi luin muistin virkistämiseksi tekstini  
Minulla kesti 9 minuuttia poista loppu osa tekstistä.

Kaikella kunnioituksella pitkästä tekstistä. Ensinnäkin otteluselostukset ottelu topikkiin.

Toiseksi ihan viattomana kysymyksenä, jos et seuraa naisfutista niin onko omat muistiinpanot paras lähdä perehtyä aiheeseen?


pallojalassa

#1072
Lainaus käyttäjältä: Salming - 30.06.2022 klo 23:43:08
Laitureista Endo oli huikea taiteilijaluonne vaaleassa kampauksessaan.  
Vihdoinkin oli aikaa yrittää lukea koko viesti.(=loma)

Yritykseksi jäi.

Salming, joka on ehkä yksi arvostetuimpia nimimerkkejä forkalla, analysoi helmareiden ottelua vähän kuin, että katsokaa kun nyt saatte 'helmiä sijoille' tässä teille mitä oikeasti tapahtui.

Minulle ei edelleenkään avaudu joukkueen taktiikka. Puuttuu myös näkemys mikä on Signeulin perintö.


Signeul oli Miettisen valinta ja todellakin loistava löytö.

pallojalassa

Ville 'vaan' Väänäsen juttu:

https://www.theguardian.com/football/2022/jun/29/womens-euro-2022-team-guide-finland




LainaaOne small concern going into the tournament is that Signeul's backroom staff has changed several times in the past few years. The assistant coach, Maiju Ruotsalainen, and fitness coach Anne Mäkinen left at the end of 2019 and the new fitness coach Lasse Lagerblom said his goodbyes the following year. After the qualification campaign another assistant coach, Lars Mosander, also departed. This has led to questions over Signeul's leadership style, but no one has said anything in public.


Tämän tapaiset heitot ovat kyllä rimanalituksia. Voi hyvinkin olla, että vaatimustaso on vaan niin kova, etteivät Annalle kelpaa. Mosander oli aikaisemmin ottelutarkkailija ja hänen siirtyessään 'apu valmentajaksi' naisten maajoukkueeseen ex U17 valkku Kimmo Lipponen otti tarkkailijan paikan. Kumpikaan ei ole tullut tutuksi naistenfutiksen parista. Lipposen ura junnuissa ja varsinkin sen jälkeen ei ole ollut kovin vahva.

ballmaster

Aina tänä lipun hinnat ja lipun hinnat. Tuote se on joka myy. Ei se mitä jokin maksaa. Meidän naisten tuote ei ole siinä kunnossa että se olisi kiinnostava sekä myyvä. Peli on tylsää. Valmennus on tylsä. Palloliitto ei osaa markkinoida