Helmareiden maalivahtivalintakriisi – Salorannan valinnat ontuvatKun, ja jos teksti kirpaisee sisimpääsi, jätä lukematta, tai, vinkkinä: ajattele asioita tilastojen ja inhorealismin kauttaViite:
https://yle.fi/a/74-20164766Aloitetaan YLE, toimittaja Riku Porvarin 2.6. jutusta: ”
Analyysi: Helmarit ja Marko Saloranta ovat pahassa pulassa EM-kisajoukkueen valinnan kanssa”, mielenkiintoinen juttusisältö. Jatketaan kuitenkin Helmareiden maalivahtiasian, vai voisiko jopa sanoa ’ongelman’, pohdintaa ja laajennetaan näkökulmaa.
Muuten, edellisen pelin 3.6. jälkeenkin keskustelu Helmareiden ympärillä on yhtä vaisua kuin pikkuruisen maan väkiluku antaa myöten, vaikka EM-kisat lähestyvät. Suomen naisten maajoukkueen pelaajavalinnoista ja tulevista peleistä – niistä puhutaan ja niitä ruoditaan aivan liian vähän – toimittajatkaan eivät ole löytäneet aihioita maajoukkuetason pelaajista, joista kirjoittaa, vieläpä kiinnostavasti. Vai olisiko raaka totuus se, että urheilutoimittajien ja kommentaattoreiden kansainvälinen osaaminen naisfutiksesta ei oikein ylety Keski- ja Etelä-Euroopan huippufutismaihin asti.
Tuleva EM-nimilistan 19.6. pitääkin olla vahva nimilista pelikunnossa ja pelituntumaa omaavista pelaajista, eikä aiemman statuksen tai pelituntumaa hakevista pelaajista, tai eläköitymispalkintomatkalaisia olevia pelaajia. Toisaalta päävalmentaja Salorannan valinnoissahan on painottunut tasapaksu ’junnupelaaja-asetelma’, johon Saloranta itse viittasi mediassa nimityksensä aikaisissa haastatteluissaan. Tällainen maajoukkuevalintojen asetelma ei tue eikä nosta Suomelle arvokisamenestymisen mahdollisuuksia, eikä se myöskään edistä kilpailua pelipaikoista.
Niinpä, Helmari-nimilistalle mukaan vain ne maalivahdit, joilla on paljon pelejä alla ja varsinkin pelikokemusta suoraan huippuliigasta vastuunkantajana. Maajoukkuekutsu ei saa olla automaattinen ”perintö- tai vakiopelaajapaikka”, vaikka Suomen maajoukkuejohto sitä ajatusta mediassa välittääkin futiskansalle.
Helmarien valinnat heijastavat Palloliitossa pörräävää suurempaa ongelmaa: kansainvälisen seurannan ja osaamisen puutetta. Valmennusjohto näyttää seuraavan lähinnä Ruotsin ja Englannin sarjoja, siis niitä, joista on helppoa saada tietoa, ymmärretään kieltä ja pelejä kiva katsoa, ja vieläpä, joissa pelaa siis ennestään valkuille junnuista tuttuja nimiä. Sen sijaan Ranskan, Saksan ja Espanjan liigojen tarkempi seuranta tuntuu puuttuvan kokonaan nyt ja aikaisempina vuosina.
Porvarin juttu herättää vielä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Pohditaanpa, ketä muita maalivahteja oikeasti on tarjolla Suomen ykkösmaalivahdiksi ja edustamaan Suomea? Miksi valintoja tehdään pelaajista, jotka eivät ole pelanneet vastuurooleissa huippusarjoissa – kuten penkinlämmittäjä Englannista, keskinkertaisen tason Sveitsistä ja Ruotsista?
Torstaina 19.6. julkaistava nimilista EM-matkalipun saajista pitää sisältää pelaajat, jotka ovat kunnossa, pelanneet isoja minuutteja, osoittaneet tasonsa käytännössä – ei pelituntumaa hakevia pelaajia, eikä eläköitymismatkalla olevia vakionimiä Sveitsin junaan. Kansainvälisyys ja ammattimainen ote pitää näkyä maalivahtivalinnoissa - vai onko Salorannalla valintakriisi työpöydällä.
