• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Seuraikoni VS Seuralegenda - kumpi mieluummin?

Aloittaja Kim Suomisen ponnari, 09.03.2017 klo 16:38:18

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Kumpi on lähinnä sydäntäsi?

Seuraikoni
Seuralegenda
Seura siinä se on!
Seura tositarkoituksella
Journeyman-kulttuuri

Kim Suomisen ponnari

En tiedä olisiko aihe mennyt paremmin Jalkapallokulttuuri-alueelle mutta modet päättäkööt missä toivon mukaan syntyvää keskustelua jatketaan.

Usein niin forkalla kuin matseissakib tulee törmättyä yksittäisistä pelaajista vaahtoaviin tahoihin jotka ylistävät tätä tiettyä pelaajaa maasta taivaisiin. Usein fiilistelyn kohteena on oman suosikkijoukkueen seuralegenda tai seuraikoni ja molemmissa tapauksissa pelaaja on varmastikin nuo kehut ansainnut. Kumman ylistysstatuksen kannalla olet enemmän? Ottaisitko joukkueellisen seuralegendoja vaiko seuraikoneita?

Seuralegenda: Ei välttämättä ihan F-junnuista asti seuran värejä kantanut peluri mutta lyhyen stinttinsä aikana massiivisen vaikutuksen joukkueeseen tai jopa koko liigaan tehnyt pelaaja jota muistellaan yhä lämmöllä omien kirjoissa ja kauhulla vastustajien mielissä.

TJEU: Dickson, Furuholm, Doblas, Kokko, Rafael, Hooiveld, Ilo, Forsell


Seuraikoni: Pelaaja joka on lähes synonyymi edustamalleen seuralle vuosia kestäneen tasaisen hyvän ja pyytteettömän työskentelyn myötä kuin myös kentän ulkopuolella aatteidensa kautta.

TJEU: Lyyski, Nyman, Wallén, Halme, Kari, Sillanpää

(*TJEU:t poimittu äkkiseltään mielen sopukoista kannattajien puheiden perusteella, saa korjata jos räikeitä virheitä)


Eli jos sinun pitäisi koota avauskentällinen Veikkausliigaan niin käyttäisitkö mieluummin seuraikonin statuksella liikkuvia pelaajia vai seuralegendoja? Entä mitkä ovat mielestäsi oman seurasi legendat ja ikonit jos vaikka yhden saa mainita kumpaankin?

Niistaja

Bahne
Aho-Hooiveld-Nyman-Lehtonen
Tumanto-Lehtonen (c)-Forss-Ojala
Furuholm-Karvinen

Bantamoi (mv)
Lindelöf
Paajanen
Corpache
Chatto
Teberio
Purje


Vastapallo

Hieno otsikko, erittäin hieno. Minulle henkilökohtaisesti seuraikonit ovat ehkäpä tärkeämpiä, joten mustavalkoisessa maailmassa ottaisin joukkueellisen seuraikoneita.

Hakan (joojoo, ei ole liigajengi tällä hetkellä) kovin legenda lienee makuasia. Juhani Peltonen, Vallu Popovitch ja Oka Huttunen ovat kärjessä kun yhtä suosikkia pitää valita. Tuorein seuraikoni on luonnollisesti Jarno Mattila.

Vlad Kepes

#3
En haluaisi sinänsä laittaa näitä vastakkain, koska molempia tarvitaan. Molemmat ovat tärkeitä kollektiivisen muiston rakentamisessa.

Seuraikonit ovat ovat seuran identiteetin ja pitkäaikaisen kollektiivisen muiston takia erinomaisen tärkeät, esimerkkinä Joni Aho. Jokaisella interistillä on hänestä joku mielikuva. HJK:n EL-lohkovaiheseikkailu henkilöityi vahvasti kahteen pelaajaan; Toni Doblas ja Mac Kandji. He ovat seuralegendoja jotka nousivat kannattajien suosikeiksi hyvillä otteillaan ja myös henkilöinä voittivat sydämet puolelleen. He pelasivat kuitenkin vain lyhyen aikaa ja olivat vain tässä ja nyt osa kollektiivista muistoa. Nuorille klubilaisille joiden nukkumaanmenoaika oli jo mennyt lohkovaiheen pelien alkamisen aikaan, tai vaikkapa juuri sinä vuonna Aasiassa reppureissaamassa olleelle Doblas ja Kandji ei ole osa sitä kollektiivista muistoa. Tämä korostui varsinkin entisaikaan kun jokaista maalia ja koostetta ei ollut netissä. Tämä seikka puhuu siis seuraikonien puolesta.

Seuraikoniksi ei voi nousta kuin paljon pelejä pelaamalla, mutta lähes kaikki muu on avoinna. Ville Nylund on ehdottomasti seuraikoni, mutta riittääkö hänestä muuta puhumista kuin hiustyyli? Joku Dickson ihastutti ja vihastutti, ja varmasti toi tuulareitakin katsomaan. Nullia ei takuulla kukaan tullut katsomaan vain hänen takia. Seuralegendalla on tiettyjä ominaisuuksia tai oli tasoltaan poikkeuksellinen, ja hän voi nousta myös vastustajien kollektiiviseen muistoon dominoivien otteidensa  - tai käytöksensä - takia, ja näin ollen on osa seurojen välistä vastakkainasettelua. Esim Zeneli.
Joskus harvoin seuralegendaksi voi muodostua useammalle seuralle, esim Andras Vilnrotter. Nämä pointit puhuvat taas seuralegendojen puolesta.

Seuralegenda on usein pelaaja jonka kanssa seura saavuttaa jotain poikkeuksellista, ovat esimerkiksi Cupin finaalin maalintekijöitä tai mestaruuteen päättyneen kauden avainpelaajia. Seuralegendaksi harvoin noustaan vaikka yllämainitut kriteerit täyttyvät, mutta itse seura on sarjassa kymmenes täysin katastrofaalisen kauden jälkeen. Seuraikoni voi olla pelaaja joka on tehnyt vuosikausia pyyteettömästi työnsä ja hoitanut ruutunsa, mutta kenties ei koskaan ole ollut ratkaiseva tai joka kausi edes merkittävä osa seuran menestystä. Hän siis on noussut lojaliteettinsa takia muistiin. Joka tapauksessa, hänestä on ollut hyötyä pitkän ajanjakson ajan, ja se voi jatkua peliurankin jälkeen.. Seuralegenda joka palaa seuraan epäonnistuneen ulkomaankeikan jälkeen tms ei kenties pysty enää nousemaan uudelleen samalle tasolle ja kostautuu pettymykseksi. Esim Wayne Brown.
Kumman puolelle vaaka kääntyy, vaikea sanoa.

No joka tapauksessa jos jotain suosikki XI:tä haluaa rakentaa, vaaka kääntyy seuralegendojen puolelle. Jo siitä syystä että seuralegendoja on yleensä huomattavasti enemmän, ja heistä on helpompi rakentaa voittava kentällinen. Mutta kuten sanoin, en haluaisi laittaa näitä vastakkain, koska molemmat ovat tärkeitä.

Edmundo

Noita termien selityksiä lukiessa Rafael osui mielestäni paremmin seuraikonin kuvaukseen. Mutta ehkä kuvauksessa haettiin ennemmin jotain mikkohauhia-tyyppistä pelaajaa?

TRon

Ilja Venäläinen edustaa minulle molempia :ylos:

Nautiskelija

Jarno "Köyhän miehen Raul", "Paska", "Korson kultasormi", "Liigacup" jne Parikka

neroblu