Motivointipuhe tytölle

[sakura]

Jaahas, tyttö tänään kertoi että motivaatiota jatkaa futiksessa harrastustaan on pahasti laskussa. Tuleva kauden taso kovenee, treenejä ja pelejä luvassa entistä enemmän. Plus vielä pianonsoitto harrastus. Ne kaikki ajat ovat sitten pois kavereilta.
Itte olen sitä mieltä, että kaverit ovat kyllä tärkeitä, sosiaaliset suhteet on.hyvä pitää kunnossa mutta onko se sitten hyvä syy lopettaa futisharrastuksen? Auttaisitteko keksimään tytölle hyviä motivointi puheita? Ei tavoitteellista harrastusta hän ei suostu vaan on joko täysillä mukana tai sitten on mieluummin harrastamatta.

[Julkea Bolsoaarnio]

 No miksi mielestäsi hänen pitäisi jatkaa?

[Lenko]

-

[pallojalassa]

Tytär tullut just mitallit kaulassa Laura Kalmarista ja keväällä käytiin Saloussa leirillä?
Nyt on kaikki nähty kun nuorisomajuunkaan ei kutsua tullut ennen TU16?

Harmi, jos ei kiinnosta edes harrastuksena enää jatkaa futista tai muuta urheilua. Pianonsoitossa vielä pienemmät mahikset päästä maailman huipulle.

Näin se tyttöjen futis ura menee.

Eli jos ei ole sisäistä motiivia niin ulko ei kannata sitä tunkea.

[PaoloRos]

Tytär tullut just mitallit kaulassa Laura Kalmarista ja keväällä käytiin Saloussa leirillä?
Nyt on kaikki nähty kun nuorisomajuunkaan ei kutsua tullut ennen TU16?

Harmi, jos ei kiinnosta edes harrastuksena enää jatkaa futista tai muuta urheilua. Pianonsoitossa vielä pienemmät mahikset päästä maailman huipulle.

Näin se tyttöjen futis ura menee.

Eli jos ei ole sisäistä motiivia niin ulko ei kannata sitä tunkea.

Kyllähän tuo on joka lajissa, eihän kukaan väkisin sitä tee. Harmi tietysti on, mutta lajejan maailmasta löytyy. Toki tässäkin tullaan siihen että jos on vain harrastanut yhtä lajia, niin silloin käy helposti niin että koko urheilu jää. Mutta kun junnuna on kokeillut/kilpaillut/harrastanut monia lajeja, niin silloin on helpompi vaihtaa lennosta.

[Bunuel]

Junnuvalmentajana ja isänä sanoisin että tue tyttäresi päätöstä mikä ikinä se onkaan. Toki avointa keskustelua voi käydä tilanteesta kunhan ei mene painostamiseksi ja pystyt näkemään hänen näkökantansa ja myös hyväksymään sen. Ikävä kyllä harrastuksissa on aivan liian paljon lapsia ja nuoria jotka harrastavat koska vanhemmat haluavat eivätkä siksi että itse haluaisivat. Vie paitsi resursseja oikeasti motivoituneiden valmennuksesta niin myös hankaloittaa lapsen ja vanhemman välejä jo entisestäänkin haastavassa ikävaiheessa.

[Lenko]

-

[PaoloRos]

Ja edelleen palaan tuohon monilajisuuteen. Yksi tyttö lopetti meillä toissa kaudella, harrasti edellistä lajiaan vuoden ja nyt tuli taas kevällä jalkapalloon mukaan. Ei ollut ongelma siinä mielessä kun se toinen laji on kestävyyslaji, niin on edelleen joukkueen kovakuntoisin ja juoksuvoimaisin, toki lajitaidot on sitten oma osansa.

Mutta kuten tuolla jo viisaita kirjoitettiin, kaikki pitää lähteä urheilijasta itsestään. Eikä se nyt maailmaa kaada, väitän että kaikki jotka ovat junnuna "hyvällä" tasolla, pärjäävät sitten aikuisiässä kakkosen-kolmosen tasolla, mikäli vain niin itse tahtovat. Ei junnuna opitut perustaidot mihinkään katoa, ihan mitä vaan lajia voi harrastaa hieman sitä kilpatasoa alemmalla myös.

[pallojalassa]

Laitan myös esimerkinomaisesti mietittäväksi.
Mulla oli TBSM tasolla pelaava tyttö. Kauden jälkeen otti futikseen etäisyyttä ja pelasi SM tasolla myös tennistä. Tammikuussa aloin vähän kyselemään, et mitä jos alkaisit käymään treeneissä niin sieltä se kevään myötä aina palasi futikseen pariin.
Nyt sitten päälle pari kymppisenä lopetti tenniksen ja yrittää nousta naisten liigajoukkueeseen. Eli tuo tauko kauden jälkeen 2-3 kk on ollut hänelle ihan loistava motivaattori. Tietenkään en yleistä...

[nozick]

Nuoret voivat olla ailahtelevia, eivätkä välttämätät itsekään osaa perustella päätöksiään. On liian helppo vastaus sanoa, että motivaation pitää tulla nuoresta itsestään.. Ei nuorta kannata, eikä saakaan jättää yksinään tekemään päätöstä harrastuksen jatkamisesta tai lopettamisesta. Uskon vahvasti aikuisen mahdollisuuteen auttaa nuorta päätöksenteossa.

Muistuta häntä miksi hän on jalkapallon aloittanut ja sitä harrastanut. Mikä harrastuksessa on hänen omasta mielestään kivaa? Lisäaika kavereiden kanssa hengailuun ei välttämättä kuitenkaan toteudu, sillä kaverit saattavat itse olla harrastuksissa tai voi olla niinkin, että pelkkä hengailu ei olekaan erityisen kiinnostavaa.

[pastore21]

Jaahas, tyttö tänään kertoi että motivaatiota jatkaa futiksessa harrastustaan on pahasti laskussa. Tuleva kauden taso kovenee, treenejä ja pelejä luvassa entistä enemmän. Plus vielä pianonsoitto harrastus. Ne kaikki ajat ovat sitten pois kavereilta.
Itte olen sitä mieltä, että kaverit ovat kyllä tärkeitä, sosiaaliset suhteet on.hyvä pitää kunnossa mutta onko se sitten hyvä syy lopettaa futisharrastuksen? Auttaisitteko keksimään tytölle hyviä motivointi puheita? Ei tavoitteellista harrastusta hän ei suostu vaan on joko täysillä mukana tai sitten on mieluummin harrastamatta.

Tässä on malliesimerkki nykyvanhemmasta. Vain oletus. Onko lapsen harrastuksesta tullut oma. Miksi pitää harrastaa niin paljon: pianon soitto, futis, koulu, kaverit ja vapaa-aika. Koko viikko on buugattu täyteen ja lapsi uupuu, jos ei fyysisesti niin henkisesti. Yleensä ne lapset joilla hurja kunnianhimo, no katsokaa heidän vanhempiaan. Kotoa opittua.

Yleensä futis lopetetaan juuri siitä syystä ettei se ole hauskaa, halutaan tehdä jotain muuta. Aika noloa jos me aikuiset luomme lasten harrastuksiin ilmapiirin jossa ei voi pitää hauskaa samalla kun oppii. Vedetään liian täysillä. Ei voittamisen kulttuuria opita sillä että valmentaja kävelee vieressä ja psykkää "pakko voittaa", "pitää tehdä maali" jne.

Olisiko mahdollista pitää 1 kk tauko ja sitten jutella rauhassa yhdessä mitä lapsi / nuori mahdollisesti itse haluaa?