Miltä tuntuu juuri nyt?

[kovafanipallo]

Helvatin hyvältä tuntuu.

[the beer rules]

Eiköhän se tästä iloksi muutu kunhan kankkunen hiukan hellittää.

[Underdogg]

Tyhjä, mutta niin onnellinen olo. Eilinen ilta jää muistoihin ikuisiksi ajoiksi, ja vaikka itsellä ei ole edes neljännesvuosisataa mittarissa, niin aika pitkään saa varmaan odottaa että eilistä  parempi päivä tulee (okei, kesän kisoissa tietysti aivan mahdollista.)

Krapulaakaan ei edes ole vaikka mentiin pidemmän kaavan kautta, juhlat saavat luvan jatkua tänään!

[Pastor of Muppets]

Epätodellinen olo. Aamulla peli uusintana Viaplaysta ja jännitti 1-0 tilanteessa yhtä paljon kuin eilen paikan päällä. Nyt lentokentällä, Toivio, Raitala ja Väisäset pelaa tossa vieressä korttia, muut naureskelee Soirin haastattelulle: "nyt rakennetaan vaan", "tultiin ulos" jne...

Väsyttää ihan saatanasti, mutta ehkä jo ensi yönä saa nukuttua.

[ginikettu]

Jos ihmisellä on kolme olotilaa. Humala, krapula ja outo. Niin nyt olotila on vahvan outo krapula.

[DavorSucker]

Hyvältä tuntuu, mutta kohta alkaa ahdistaa tuskaisen pitkä talvi ja kevät ennen kisoja.

[John Matrix]

Euforinen olo ja jännityksellä odottaa lohkoarvontoja. Sen jälkeen alkaakin ahdistus siitä onnistuuko saamaan liput Suomen peleihin.

[Zion]

Tyhjä ja samalla surrealistinen olo. Aamulla katselin pelin ja loppuvihellyksen jälkeen silmät kieltämättä kostuivat. Kiitokset Huuhkajille!

[Kalakalle]

Itkua olen tihrustanut eilisestä lähtien, vittu!

[Stromae]

Tuntuu onnelliselta

[lake11]

[Peledinho]

Pian on katsottu koko peli uusiksi ja kyynelehditty useamman kerran. Tuntuu aika jeessiltä

[Tango Rosario]

Vähän harmittaa, että olen vuosikymmenen aikana vieroittanut itseni aika tehokkaasti penkkiurheilusta
Kymmenen vuotta sitten olisin kussut hunajaa, mutta nyt fiilis on lähinnä kiitollinen ja mukava.

Sama. Silloin kultaisen sukupolven aikoihin olisin pomppinut kattoon riemusta, mutta maajoukkueen seuraamisesta meni maku jo joskus Paxun aikoihin. Muistan Espanja-pelin kotona, maailmanmestarit vastassa kauniina syysiltana ja edellisessä kohtaamisessa saavutettu sensaatiomainen vieraspiste, mutta ei jaksanut innostaa pätkääkään. Baxter-, Paxu- ja Backe-aikakausien anemia vieroitti touhusta aika tehokkaasti. Ihan kiva että pärjäävät, ei siinä mitään, ja olen katsonut näiden karsintojen matsit ainakin suurimmaksi osaksi, mutta omalta osaltani tämä tapahtui vähän "liian myöhään", jotta jaksaisi ottaa kaiken ilon irti.

[Lapin perseilijä]

Sama. Silloin kultaisen sukupolven aikoihin olisin pomppinut kattoon riemusta, mutta maajoukkueen seuraamisesta meni maku jo joskus Paxun aikoihin. Muistan Espanja-pelin kotona, maailmanmestarit vastassa kauniina syysiltana ja edellisessä kohtaamisessa saavutettu sensaatiomainen vieraspiste, mutta ei jaksanut innostaa pätkääkään. Baxter-, Paxu- ja Backe-aikakausien anemia vieroitti touhusta aika tehokkaasti. Ihan kiva että pärjäävät, ei siinä mitään, ja olen katsonut näiden karsintojen matsit ainakin suurimmaksi osaksi, mutta omalta osaltani tämä tapahtui vähän "liian myöhään", jotta jaksaisi ottaa kaiken ilon irti.

Sitä kutsutaan vanhenemiseksi, tervetuloa kerhoon.

VIP etu on että on saanut nähä paljon otteluita maajoukkueelta ja liigassa.

[Raumdeuter]

Tuntuu uskomattomalta. Näinä päivinä ei ole oikein pystynyt keskittymään mihinkään järkevään ja tämä päivä mennyt sitten sellaisessa hyvänolontunteen ja eilisestä elpymisen merkeissä.

Suomen A-maajoukkueen taival on ollut välillä omallekin kannattajapolulle niin kovin raskas, sillä kautta aikain aina yksittäisen pelin alkaessa toivo on ollut ehdoton ykkösfiilis. Välillä suunta on ollut oikea, mutta suuremman luokan vääriä ratkaisuja maajoukkueen suhteen on eittämättä tehty. Lopulta Riven aikakautta edeltävät seilaukset ja nyt täyskäännös ovat tehneet niin suuren kontrastin tähän matkaan, joten tästä hyvänolontunteesta en halua ikinä "herätä". Tietysti tämäkin tunne arkistuu, mutta näistä päivistä saa jatkossa voimaa ihan kaikille elämän osa-alueille.

[laivakoira]

https://youtu.be/gMda4701Lxs

[Peledinho]

Voi jumalan pyssy!

[VarTP]

Kyyneleet tulee spontaanisti silmään tasaisin väliajoin. Eilinen oli tähän astisen elämäni upein kokemus.

[tonspa]

Todella moni on puhunut "tyhjästä" olotilasta, myös pelaajisto. Ehkä me kaikki tiedettiin että tällä pelillä mennään kisoihin ja pärjätään siellä, ja tämä on vain yksi etappi sillä tiellä.
Tuntuu ihanan seesteiseltä.

[Gambinamiäs]

Eteenpäin on menty!

Eilinen oli yksi elämäni ihanimmista päivistä. Myös tänään on. Ihan saatanan pitkä ja turhan synkkä ollut tämä kannattajaura.

1992 kesäkuussa kävin ensimmäisessä kotipelissä, Hypsin junnujen porukalla stadikalla harkkapeli Englantia vastaan. 1-2 turpaan, mutta nuori Gambinapoika oli myyty. Se tunnelma, se lataus. Rakastin. Muutamia joukkueen/kortteliliigan (euroliiga!!!) matsimatkoja, kesän kohokohtia. Unkaripelissä en onneksi ollut, silloin asuin jo Itä-Suomessa.

2000-luvulla sitten kultainen sukupolvi. Parhaat pelit jäi livenä näkemättä. Parhaiten mielen on jäänyt ylioppilasjuhlinnan lomassa katsottu 2-2 tasuri Saksaa vastaan ja jostain syystä Mikkeliläisessä baarissa nähty 0-2 kotitappio Walesille. Hollantipelissä sitten huudettiin Muurista ulos. Tässä kohtaa Litmasen, HJK:n metsurienliigan ja majun hienojen otteiden nostattama kiima oli jo pahasti romahtamassa.

Hodgson. Puola-vierasvoittoa en edes nähnyt. Jotenkin maju oli painumassa taka-alalle. Voitto, mitä vittua? Litmanen herätetty haudasta? Portugali kotipeliin ei saanut enää lippuja, baarissa jännättiin kuten usein. Kazastan pelistä lähtien on tullut melkein kaikki kotipelit nähtyä. Hodgson toi uskon takaisin. Ei elämyspalloa vaan kyynistä suorittamista. Suomi oli jumalauta Euroopan kovin jengi puolustamaan. Puola-kotipelin läheltä piti maalit syö vieläkin. Azerbaitsan kotipeli oli ennen eilistä hienoin livekokemus. Portugali-vieraspelin pettymyksen muistan vieläkin. Ja aamun pahan olo, jumalauta että olin huonossa kunnossa. Puoliso ja entinen pomokin taitaa muistaa.

Baxter. Kaarre. SMJK ekaa kertaa pohjoiskaarteessa. Tähän asti ostin aina lipun mahdollisimman lähelle B20. Uskomaton peli Saksaa vastaan, hienoimpia kokemuksia ikinä. Baxter loi uskoa taas. Hienot pelit Walesia ja Saksaa vastaan. Venäjältä sitten tukkaan pari kertaa oikein huolella, näytti Baxterin Suomen haavoittuvaisuuden. Seuraavat Em-karsinnat alkavatkin sitten häpeällisesti kolmella tappiolla ja Baxter huudetaan ansaitusti pois. Huttusen Suomi raiskaa Litmasen johdolla San Marinon 8-0. Olo oli käsittämättömän haikea, Litmasen rankkutuuletusten jälkeen sen tajusi, yksi aikakausi on ohi. Suomalaisen jalkapallon kaunein yksittäinen tarina on päättynyt.

Mixu ruoriin ja alku on ihan hirveä. Ruotsilta turpaan viisi vitun nolla. Hollanniltakin pari kertaa tukkaan. Lopulta hommaan alkoi tulla järkeä ja uskoa taas löytyä. Ranskalle kärsityn kotitappion jälkeen syyskuussa 2012 pelataan kultaisen sukupolven jäähyväispeli. Katsomossa on hävettävän vähän porukkaa, mutta tunnelma lämmin. Ja kaihoisa. Pelin loputtua en voi mitään, itku tulee. En enää koskaan näe kultaisen sukupolven pelaavan. Pelin jälkeen jään katsomaan pallokentille junnujen pelejä. Ehkä näistä joku, joskus.

Lopulta Mixun koko homma taas kusi. Joulu-vitun-kuusi. Takertuminen yhteen taktiikkaan. Ei oteta huomioon omia heikkouksia. Moisander-Toivio toppareina, samat heikkoudet ja fyysisesti heikko topparikaksikko oli oli helppo vastus fyysisille vastustajille. Jo kolmatta valmentajaa huutamaan ulos. Kanerva otta muutamaksi peliksi homman haltuun, näytti ihan ok.

Seuraavaksi joku ruotsalainen seniili ja koko hommasta tuli ihan vitsi. Siis ihan saatanan järkyttävää paskaa. Pelit pelataan maakunnissa ja tuore isä ei enää jaksanut käyttää aikaa tuollaisen sonnan perässä reissaamiseen. Telkkaristakin katsottuna vitutus oli liikaa. En mä jaksa lähteä edes huutamaan tuota paskaa ulos kuten Muurista, Baxteriä ja Mixua. Miksei se Rive saanut jatkaa? Lopulta seniili ulos ja Rive puikkoihin.

Ja katso. Perusasiat kuntoon. Ei kikkailua, ei ihmeellisten ryhmitysten varaan uskomista. Itseluottamus takaisin. Backe oli vain pahaa unta. Hävettää, ettei ole tullut käytyä peleissä  melkein kahteen vuoteen. Takaisin huutamaan kaarteeseen.

Ja nyt eilinen. Niin paljon tunteita, niin paljon vanhoja pettymyksiä. Joukkue, joka ei materiaalin puoletsa ole entisten veroinen pelaa uskomatonta peliä. Ei pelkoa, ei hätäilyä. JOUKKUE. Kaarre meinaa räjähtää jo tifon aikana ja tifo meinaa hajota. Saan vaivoin pidettyä ylärivillä tifosta kiinni ja se pariin otteeseen repeytyy, niin kovaa kaarre hyppii ja huutaa sen alla, hakaten kangasta niin, että maalit irtoavat. Ottelussa ei ole mitään hätää, Suomi dominoi, Baxterin, Mixun ja Backen housuunpaskomiset ovat kuin kaukaista pahaa unta. Koko stadion kiehuu. Lopussa huudan silmien valuessa kyyneleitä.


Loppuvihellys. Kyyneleet valuu, yleisö juoksee kentällä. Aika monta peliä on tullut katsottua 27 vuoden aikana. Arvokisat ovat tavallaan olleet aina kesän kohokohta, nyt Suomi menee niihin. Niin minäkin. Ihan käsittämätöntä.

[kokistuoppi]

Miehistä parhaat - en enää liikoja luvannut.

[Labour Blow]

Pelin aikana ja pelin jälkeen olo oli helpottunut. Meni oikeastaan ilon kautta. Tänään useita kertoja itkettänyt ja näitä murtumisia pitkin päivää. En tiennyt että olin pitänyt näin valtavaa möykkyä sisälläni koko aikuisikäni ajan. 20 vuoden patoutuma purkautuu. Lapsetkin ihmettelee. Miksi isi itkee? Vastaan "ei mitään hätää. Olen vain onnellinen."

[vasurinho]

Ensimmäinen tarina majusta minkä muistan on Jalkapalloraketin (1973) kuvatarina Suomi-Neuvostoliitto -MMkarsintaottelusta Vaasassa. Jutun viimeisessä kuvassa neukkupelaajat katselevat hiljaisina Hietalahden manuaaliomegalle nostettuja 1-1 -lukemia. Kymmenvuotiaana ymmärsin, että Suomikin voisi joskus voittaa.

Olen kuunnellut kärsivällisesti pessimistien kitinät ja kiekkomiesten vittuilut. Nyt -46 vuotta myöhemmin -olen tyytyväinen että olen uskonut Suomen joskus etenevän kisoihin. Reissuilla MM- ja EM -kisoissa on kavereiden kanssa tunnelmoitu siitä päivästä. Muistin toki aina mainita että Suomen mukaanpääsy mutkistaa lippujen hankintaa; ilman Suomea on kisamatkan suunnittelu on voitu aloittaa vaikkapa maisemista ja majapaikoista.

Otan ilolla vastaan mutkistuneet kisasuunnitelmat. Olo on kuin joulukirkossa. Eiliselle suunnittelemani juhlinta jäi yhteen olueeseen; toista en malttanut lähteä jääkaapista hakemaan. Matsin jälkeen laitoin saunan päälle ja istuin siellä hiljaa pitkän tovin.

Tänä iltana aioin keskittyä videoihin, koosteisiin ja haastatteluihin. Eilisillan ja tämän päivän sumussa se olisi ollut turhaa.

[hotSpurz]

Oikeastaan mitään muuta ei ole tullut viimeiseen kuukauteen mietittyä, kuin että miltä se tuntuu kun viimein ollaan kisoissa? Ja vitun hyvältähän se tuntuu! Superjunnujen kanssa katsottiin peliä (nuorempi etenkin ehkä aavistuksen vilkuili myös Pipsa Possua) ja kyllähän se kyynel vierähti silmäkulmasta kun Pukki teki 3-0:aan. Ja muutama lisää kun loppuvihellys kuului. Tytär kysyi heti pelin jälkeen, että ”Suomi voitti, oletko sinä isi nyt onnellinen?” Olin siinä hetkessä, olen nyt ja olen myös huomenna.

Sen muutaman vuoden mitä Espoossa asuin kävin katsomassa kaikki kotipelit livenä mihin vain suinkaan kynnelle kykenin. Oli tunneskaalaa tarjolla kaikenlaista. Päällimmäisenä jäänyt mieleen se marraskuinen Azerbaijan, oliko -09 kun Shefki murjoi voittomaalin, Litin viimeinen matsi ja luonnollisesti huuhkaja. Ja Graig Bellamy is a hou-mou! Viime vuodet olen asunut turhan kaukana peleistä ja jälkikasvu on vielä liian pientä iltapeleihin raahattaviksi, mutta tulevaisuudessa on sama kipinä tarkoitus istuttaa myös heihin. Ja eilen se ehkä jo hieman lähti kytemään.

Sinällään lähtökohta on eri, että he näkevät heti Suomen arvokisoissa. Vuosikymmenten Via Dolorosa jää kokematta, se toivo joka ennen joka karsintoja oli ja joka monesti niin saatanan nopeasti sammui alkuunsa. Mutta tämä on pelkästään hyvä asia, he kasvavat voittamisen kulttuuriin ja siihen että Suomessa pelataan jalkapalloa, eikä mitään vitun potkupalloa josta on saanut koko ikänsä kuulla.

Kiitos Rive, kiitos Pukki, kiitos jätkät! Teemu, mäkin itken!

[lake11]

Kyllä tätä herkkua haluaa lisää, 750e Liechtenstein lipun saamiseen uhranneena ja pelissä olleena. Onneksi maanantaina Kreikka - Suomi (Kreikka muuten lohkossa jo kolmantena!) ja sitten tiistaina juhla!