• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Miltä tuntuu juuri nyt?

Aloittaja Gijonin ihme, 15.11.2019 klo 21:36:20

0 Jäsenet ja 3 Vieraat katselee tätä aihetta.

Sebbliiga

Joko voi korkata oluen?
Kohta mennään

Epekepe

Lauantaista tulee hieno päivä. Kannattamani joukkueen kauden avauspeli 3.divarissa ja sen jälkeen sopivasti parin tunnin päästä Suomen peli.

ex-adriano

Epäuskoinen olo, nyt voi jo sanoa että VITTU HUOMENNA MENNÄÄN!!!!!!111 >:( :ylos:

Kiimaa nostaa entisestään se että sääennuste (Tampere) on muuttunut huomattavasti paremmaksi kuin mitä se vielä alkuillasta oli, ois ollu masentavaa että eka peli koskaan kisoissa ja taivaalta tulisi vettä niskaan.

tursas


Kiovan kanakotletti

Meinas aikuiselta mieheltä päästä tippa linssiin työmatkalla, kun mietin, että huomenna se tapahtuu.

Hugh

Huomenna, huomenna, HUOMENNA! 12.6.2021 koittaa se päivä, jolloin yksi suurimmista unelmista urheilun saralla käy toteen. Miesten jalkapallomaajoukkue pelaa EM-kisoissa.

Onhan tätä hetkeä odotettu hyvin kauan, jotkut pitkän linjan forumistit jo varmasti lukuisia vuosikymmeniä. Tosin valehtelisin, jos väittäisin, että olen huomenna koittavaa hetkeä unelmoinut siitä lähtien, kun opin konttaamaan tai edes pikkupoikana. 1980-luvulla Suomen pelaaminen arvokisoissa tuntui nimittäin pikkupojan mielessä niin kaukaiselta ajatukselta, ettei sitä tullut juurikaan mietittyä. Eihän koko EM-kisoihin edes päässyt kuin kahdeksan maata, MM-kisoihin 24. Vaikka maajoukkuekin pelasi välillä ihan kivasti Kuuselan alaisuudessa, ala-astevuosieni parhaat kotimaiseen futikseen liittyvät muistot tulivat kuitenkin seurajoukkuepuolelta. RoPSin ja erityisesti Kuusysin menestys eurokentillä on jäänyt vahvasti mieleen, ja oman junnuseurani HerTon naiset voittivat upeasti Suomen cupin.

Takaisin maajoukkueeseen. Unelma Suomen näkemisestä arvokisoissa alkoi omalla kohdallani vahvistua Litmasen suuruuden myötä 1990-luvulla, saatiinhan maajoukkueeseen oikein maailmanluokan tähti.
Viimeistään MM 1998 -karsinnat toivat unelman oikein konkreettisesti ajatuksiin. Nuo karsinnat päättänyt surullisen kuuluisa Unkari-ottelu oli näin jälkikäteen ajatellen omalla kohdallanikin varsin merkityksellinen maajoukkueen kannattamisen polulla  - se armoton ketutus, jota koin Stadikalta läpimärkänä kotiin kulkiessani, herätti kyllä aiempaa syvempää halua ja intohimoa nähdä Suomi selviytyvän arvokisoihin. Tämän unelman täyttänyt hetki koitti vasta 22 vuotta ja 1 kuukausi myöhemmin viereisellä stadionilla.

Siinä välissä tuli koettua paljon pettymyksiä ja toki paljon hyviäkin hetkiä, hienoja yksittäisiä voittoja. Koko 2000-luvun ajan jokaisten karsintojen alkaessa uskottelin itselleni, että nämä ovat NE karsinnat, joista mennään kisoihin. Ennemmin tai myöhemmin joutui toteamaan, että noh, ens kerralla sitten... Ainoa poikkeus on tässä mielessä oikeastaan ollut MM2014 -karsinnat, sillä silloin en uskonut kisapaikkaan missään vaiheessa. Espanja ja Ranska samassa lohkossa, Mixun projektissa selkeät välikarsinnat.

Mutta vihdoin tuli 15.11.2019, ja fillis Töölöstä poistuessa oli ihan hitusen verran erilainen kuin 22 vuotta aiemmin. Tietysti tämän jälkeenkin Signora Dolorosa veti hatustaan vielä yhden vitsauksen, jolla sai kisoja siirrettyä vuodella, ja omat kisasuunnitelmanikin vähän ikävästi muuttuivat alkuperäisestä.

Mutta millään näistä menneisyyden kärsimyksistä ei ole huomenna väliä, kun Huuhkajat astelee ARVOKISAOTTELUUN. Vaikka huominen 90-minuuttinen onkin vain yksi peli, on sen symboliikka valtaisa. Aika meidän tullut on!

MitäMitä

#556
Hyvältä siinä mielessä, että eukon kanssa on jo asia riidelty. Se menee mökille ja minä jään kaupunkiin katsomaan rauhassa Suomen peliä. Sen kanssa mökillä katsominen veisi nautinnon koko historiaallisesta  hetkestä. Se kun höpöttää koko ajan kaikkea muuta, esikoisen rippijuhlien menun suunnittelusta ja appiukon selkävaivoista alkaen siinä samalla. Urheilun "seuraaminen" on sille sellaista sivusilmällä vilkuilua,  mulle intensiivistä keskittymistä.

Hunaja

Tuntui oudolta katsella äsken Maikkarin uutisaamusta uutiskuvaa Parkenilta ja kuvitella huomenna olevansa samaisessa pytingissä. Tai no, enpä sanokaan vielä, sen verran lievää haastetta tässä on ollut..

Tuntuu ylipäätään niin kaukaiselta ajatukselta lähteä käymään ULKOMAILLA, ettei kykene käsittämään kuinka sitä huomenna tähän aikaan on jo jossain toisessa todellisuudessa vuoden sisällä kököttämisen sijaan.

Spili

Tänään on se päivä, jonka koittamiseen on usko mennyt monta kertaa pelin jälkeen pikkukiviä v*ttuuntuneena potkiessa jossain paskamaassa. Matkalaukku pakattu ja enää kolme ja puoli tuntia kun kone lähtee kohti kaupunkia, jossa Suomi pelaa huomenna ensimmäisen arvokisamatsinsa.

Olotilan kuvaamiseen ei löydy sanoja.

Seitan

Ei meinaa pysyä nahoissaan. Ei pysty keskittymään mihinkään. Työnteko ei kiinnosta pätkääkään.

Mendes

Lainaus käyttäjältä: MitäMitä - 11.06.2021 klo 09:23:19
Hyvältä siinä mielessä, että eukon kanssa on jo asia riidelty. Se menee mökille ja minä jään kaupunkiin katsomaan rauhassa Suomen peliä. Sen kanssa mökillä katsominen veisi nautinnon koko historiaallisesta  hetkestä. Se kun höpöttää koko ajan kaikkea muuta, esikoisen rippijuhlien menun suunnittelusta ja appiukon selkävaivoista alkaen siinä samalla. Urheilun "seuraaminen" on sille sellaista sivusilmällä vilkuilua,  mulle intensiivistä keskittymistä.

Melkein sanasta sanaan sama. Nyt vaan ei tarvinnut riidellä, kun oli suunnitellut mökkeilyn muksujen kanssa jo aikaisemmin. Sydämentykytystä nostatti perheen nuorimman kuumeen nousu yöllä, mutta todennäköisesti vain hetkittäinen hampaista johtuva homma.

Ikinä odottanut mitään näin paljoa. Sukupolvien unelma soi repeatilla.

MalminTino

Ei ole pariin päivään tullut töistä mitään. Oma elämä tuntuu jotenkin mitättömältä tämän kaiken edessä. Nukkuminen on hankalaa. Näin unta että olin matkalla katsomaan kotiin peliä, mutta auto hyytyi Vaasan kohdille, eikä Suomesta löytynyt yhtään ihmistå joka olisi pelipäivinä viitsinyt tulla hakemaan jostain metsän keskeltä minua telkkarin ääreen.
Hetki hetkeltä vituttaa enemmän etten ole Köpiksessä, enkä ole menossa Pietariin. Tämä sattuu ja tunnen itseni voimattomaksi, sekä huonoksi.
On tää jotenkin niin uskomattoman ihanaa, mutta samalla helvetin pelottavaa. Kuten teinirakkaus.

Osterdeich

Itse näin Suomen maajoukkueen eka kertaa junnuna 1967 Råsundassa Ruotsi-Suomi maaottelussa ja siitä lähtien on pääosin pettymyksiä koettu (toki hienoja voittojakin). Käsittämättömän hienolta tämä lähes 50 vuoden odotuksen loppuminen tuntuu. Valitettavasti oma osallistuminen oli pakko peruuttaa loppumetreillä, mutta perhe on kyllä edustettuna niin Parkenilla kuin Pietarissakin. Pitäkää Suomen lippu korkealla :ylos:

Care_taker

Lainaus käyttäjältä: Seitan - 11.06.2021 klo 09:37:10
Ei meinaa pysyä nahoissaan. Ei pysty keskittymään mihinkään. Työnteko ei kiinnosta pätkääkään.
Tässähän ne olennaiset. Loputonta forkan selaamista ja vanhojen kiimavideoiden katselua.

Onneksi Honka sentään pelaa tänään niin saa ajatuksia ehkä hetkeksi muualle.

Djbb

Juuri nyt tuntuu helvetin hyvältä!

Tänään klo 17 alkaa neljän viikon loma ja huomenna klo 19 kaikkien aikojen unelma käy toteen.

Olen elänyt huonompiakin aikoja.

Ihme13

Mikään ei tule enään eteen, kukaan ei tule enään eteen! Huomenna koittaa infernaalisen juhlan päivä :tuoppi:

Keen0n

Eihän tässä meinaa pöksyissä pysyä.

kettu69

Hienolta tuntuu, ja kerrottakoon tässä, että Suomen ensimmäinen arvokisaottelupäivä on samalla esikoispoikani syntymäpäivä! Voiko tämä olla pelkkää sattumaa? No ei voi!

kännis & läpäl

Kaiken tämän paskan jälkeen kun käveli kentän läpi lentokoneeseen niin onhan tämä ihan käsittämätön fiilis

VOITTEKO USKOA SIELLÄ KOTONA?

General-classic-portion

Hengessä mukana kaikkien tulevien arvokisaveteraanien matkassa. Itse jouduin perumaan lippuni Pietariin ja jos osoittautuukin elämäni ainoaksi tilaisuudeksi, niin aion katkeroitua äärettömyyksiin vanhetessani.

Kantakaamme myös kunnioittavasti mukana kaikkien menneiden sukupolvien muistoa huomenna, eli heitä, ketkä eivät ikinä tätä ihanaa täyttymyksen päivää ehtineet nähdä.

Joskus elämä hymyilee myös jalkapalloromantikolle.

Lions Club

Olo on tunteikas, jännitynyt ja innostunut.
Huomenna seiskalta valunee kyyneleet pitkin poskia, maammelaulun aikana.
On tämä hienoa aikaa, ai että.

zinedinegintonic

Tajuton fiilis, meinaa jo tippa tulla linssiin kun edes miettii huomista peliä ja sitä tunnetta kun meidän pelaajat astelee kentälle.

Jonios

Sanoinkuvailematon jännitys, ilo, onni ja ylpeys. Tällä viikolla oikeen mikään muu pyörinyt mielessä kuin Suomen pelit. Toki takaraivossa hieman painaa se etten kisoihin vallitsevassa tilanteessa pääse, toivottavasti kuitenkin vielä oman elämän aikana ettei vanhana tarvitse surra ainutkertaisen tilaisuuden väliinjättämistä.

Kova on luotto joukkueeseen. Nyt vaan nautitaan.

LahenNjr

Kolmen päivän työputki kohta päätökseen ja sitten fiilistelemään! OI SUOMI ON

loboel

Todella epätodellinen olo. En jotenkin sisäistä vielä koko asiaa. Tavallaan tyhjä olo mutta tietäen että huomenna klo 19 olo on kaikkea muuta kuin tyhjä. Itkettää. Hymyilyttää.