Tyttömaajoukkueet (U19, U18, U17,U16,U15)

[Zazar]

Kun viime päivät on taas vaihteeksi kiehuttu siitä, miten paskaa tulosta tyttömaajoukkueissa tehdään ja miten kaikki valmentajat pitäisi vaihtaa, kokosin yhteen niiden kaikki maaottelutulokset vuosilta 2023-2025.

T2004: 3 voittoa, 1 tasapeli, 1 tappio | Voittoprosentti 60
T2005: 6 voittoa, 2 tasapeliä, 6 tappiota | Voittoprosentti 43
T2006: 13 voittoa, 0 tasapeliä, 9 tappiota | Voittoprosentti 59
T2007: 15 voittoa, 3 tasapeliä, 7 tappiota | Voittoprosentti 60
T2008: 10 voittoa, 1 tasapeli, 8 tappiota | Voittoprosentti 53
T2009: 8 voittoa, 1 tasapeli, 7 tappiota | Voittoprosentti 50
T2010: 5 voittoa, 1 tasapeli, 1 tappio | Voittoprosentti 71

Yhteensä: 60 voittoa, 9 tasapeliä, 39 tappiota | Voittoprosentti 56

Huomioita:
- Neljässä ottelussa vedettiin tasatulokseen päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen rankkarit ja Suomi onnistui häviämään näistä rankkarikisoista jokaisen. Nämä merkittiin tilastoihin tappioina eikä tasapeleinä.
- Ajanjaksoon mahtuu kuudet EM-jatkokarsinnat U17- ja U19-EM-kisoihin, joihin kaikkiin pääsee 7 joukkuetta plus emäntämaa. Näihin kisoihin ajanjaksolla ei päästy kertaakaan. Hollanti arvottiin Suomen lohkoon peräti neljästi ja ne voittivat Suomen joka kerta (tosin kerran Ruotsi meni kisoihin Hollanninkin nenän edestä). Kahdella muulla kerralla kisapaikka menetettiin Portugalille, sekä Puolalle ja Saksalle (tasapistein 6-6-6). U17-jatkokarsinnoissa Suomen taakse jäi Wales 2023, Islanti ja Kosovo 2024, sekä Englanti ja Ruotsi 2025; U19-jatkokarsinnoissa Belgia ja Bulgaria 2023, Bosnia 2024 ja Israel 2025.

- Ajanjaksolla Suomen huonoiten pelannut ikäluokka oli nollavitoset. U17-tasolla se oli mennyt kahdeksan joukkueen EM-kisoihin 2022, mutta U19-tasolla pelasivat paljon huonommin.
- Kaikki muut tyttömaajoukkueet ovat vuosina 2023-2025 olleet voittavia joukkueita - eikä sitä voitokkuutta selitä vastustajien tasokaan. Aitoja "kääpiömaita" näissä 108 maaottelussa on kohdattu vain kerran (nollaseiskat voitti Färsaaret 10-0 vuonna 2023).
- Myös muita Pohjoismaita vastaan ollaan pärjätty hyvin. Seuraavana voitot, tasurit ja tappiot...
Ruotsia vastaan: 5-3-4
Norjaa vastaan: 4-1-4
Tanskaa vastaan: 2-1-1
Islantia vastaan: 3-0-2

---

Forumilla vallitsee perinteisesti sellainen keskustelukulttuuri, jossa tyttömaajoukkueiden voitot menevät ohi yksittäisillä maininnoilla mutta tappioista lentää paskaa sivukaupalla. Liekö tällä keskustelukulttuurilla mitään yhteyttä sen kanssa, että jokaisessa tyttöjen ikäluokassa on 100 maajoukkuepaikoista haaveilevaa pelaajaa "lähipiireineen" mutta peliaikaa annetaan vain 20 pelaajalle per leiri, ja loppujen 80 pelaajan lähipiirit katkeroituvat kun ihan varpisti olisi meidän mimmistä tullut superstara jos tyhmä päävalmentaja vaan olisi tajunnut miten lahjakas se on, mene ja tiedä.

Yhtä kaikki - jokainen lukija voi vetää näistä tilastoista ihan omat johtopäätöksensä, onko forumin keskustelukulttuuri vääristänyt yleistä kuvaa siitä, millaista tulosta Söderström, Okomoh ja Pitkäkangas ovat oikeasti tehneet siihen nähden, että suomalaiset seurat eivät varsinaisesti mitään Euroopan huipun tasoista, eikä edes muiden Pohjoismaiden tasoista pelaajamateriaalia heidän käyttöönsä tuota.

[harkkapilli]

Mielenkiintoinen tarkastelu ja hyviä huomioita.

Olisihan täällä aika paljon varaa parantaa keskustelukulttuuria. Uskon tai ainakin toivon, että se olisi mahdollista ilman rakentavasta kritiikistä luopumista. Samoin olisi kyllä ihan tervettä, jos onnistumisetkin huomioitaisiin paremmin.

[andyjack]

Mielenkiintoinen analyysi. Tuota kuin vielä vähän jatkojalostaisi vuositasolle, niin kertoisi vielä enemmän. Esimerkiksi viimeisten -10 ikäluokan maaotteluiden ennakossa kerrottiin, että Suomi aloittaa ikäluokan maaottelut vuotta aikaisemmin kuin Ruotsi, joten on aika odotettuakin että Suomi on tässä vaiheessa vielä edellä. Jossain vaiheessa Ruotsi sitten ajaa ohi.

[Zazar]

Mielenkiintoinen analyysi. Tuota kuin vielä vähän jatkojalostaisi vuositasolle, niin kertoisi vielä enemmän. Esimerkiksi viimeisten -10 ikäluokan maaotteluiden ennakossa kerrottiin, että Suomi aloittaa ikäluokan maaottelut vuotta aikaisemmin kuin Ruotsi, joten on aika odotettuakin että Suomi on tässä vaiheessa vielä edellä. Jossain vaiheessa Ruotsi sitten ajaa ohi.

U17-tasolla pelattu kaksi ottelua, yksi tasuri ja yksi tappio.
U19-tasolla pelattu kolme ottelua, kaksi voittoa ja viime torstaina sitten hävittiin.

[andyjack]

Tottakai tuo on yksinkertaistettua, mutta mielestäni Korpela on tässä jäljillä. Suomessa on aina - ainakin nuorissa ikäluokissa - painotettu fysiikan roolia ja sillä pärjätään tiettyyn pisteeseen asti. Mutta pelaaminen on paljon muutakin ja siinä muut maat ajaa Suomen ohi jossain vaiheessa.

https://yle.fi/a/74-20189905

[Nigel Kugelschfeir]

Voi olla että valitaankin niitä fyysisesti kehittyneempiä pelaajia kuin muualla.

Yksi ongelma on siinä että kun kilpailullisia tyttöjä on lopulta aika rajallinen määrä, kukaan joka osaa jotain ei joudu koskaan oikeastaan kilpailemaan pelipaikoista tai mistään. Oikeastaan on niin päin että niitä paapotaan ja pidetään kuin kukkaa kämmenellä ettei ne vaan lopeta tai vaihda seuraa. Jossain vaiheessa pitäisi mukavuusalueelta poistua niin se ei enää onnistukaan kun sitä ei ole koskaan vaadittu.

[Jortsukka]

Korpelan uralle kaikki kunnia, mutta tilastot ja fakta ei tue väitettä. Ensinnäkin jos verrataan vaikka TBSM sarjaa ja ulkomaalaista saman ikäisten sarjaa, niin fakta on että ulkomailla juostaan paljon kovemmalla teholla useammin. Ja ihan vain silmämääräisesti jos vertasi Tanskan ja Suomen maajoukkueita naisten tasolla, niin Suomen maajoukkueessa oli pelaajia joilla on valtavia puutteita juoksutekniikassa(kärjistettynä eivät osanneet kunnolla juosta). Ongelma Suomessa on että ne sporttiset eivät opi pelaamaan jalkapalloa ja toisinpäin ne jotka ovat esim. taitavia ei opeteta urheilijoiksi. Miksi näin? Useita syitä lähtien siitä että seuratoiminnassa nämä pelaajat pääsevät keskimäärin liian vähällä haasteella. Toinen syy että Suomessa ei osata vaatia näiltä pelaajilta että kehitetään näitä muita asioita, kun pärjätään vähemmällä ja valmentajat eivät myöskään ymmärrä näitä puutteita edes välttämättä nähdä. Kolmas on sitten se että parhaita pelaajia ei uskalleta "Potkia" eteenpäin, vaan usein sitten ne parhaat pelaa aivan liian helpolla tasolla(ts. kaudessa sekä harjoitukset että pelit eivät ole riittävän vaativia). Neljäs on sitten tabu, mutta sanon silti, naisten/tyttöjen fysiikasta ei kriittisesti Suomessa kauheasti saa puhua, koska heti leimataan. Ja viides syy on sitten myös ongelma että meillä todella nuorena nostetaan parhaita pelaajia jalustalle ja heitä ei ollenkaan osata kriittisesti kehittää. Näistä löytyy esimerkkejä varsinkin pelaajista jotka nostetaan maajoukkueissakin vanhempien maajoukkueisiin ja katsotaan läpi sormien puutteita.

Esimerkkinä tiedän nykyisistä maajoukkueista pelaajia joiden fysiikka on kyllä kv-tasolla, mutta sitten esim. taito pallon kanssa tosi heikkoa. Mutta on myös pelaajia, jotka pelaavat jopa vuotta vanhempien maajoukkueissa, joiden urheilullisuudessa ja esim. kyvyssä juosta täysivauhtisia juoksuja on valtavia puutteita. Meillä on ainakin yksi pelaaja pelannut tänä vuonna vuotta vanhempien maajoukkueessa, vaikka olen nähnyt pelaajalta useamman pelin missä hän ei ota koko pelin aikana kuin alle 5 täysivauhtista juoksua.

Eli ongelma ei ole yhdessä asiassa vaan siinä että kokonaisuus on liian matalalla tasolla. Toki syynä on massa, mutta kuitenkin tyttöjen futiksessa ollaan paljon lähempänä massoja mitä poikien puolella. Silti tällä hetkellä tulokset ovat suunnilleen samalla tasolla pojissa ja tytöissä. Tämä kielii siitä että tytöissä valmennus on vielä heikommalla tasolla kuin pojissa. Niin seurajoukkueissa, kuin maajoukkueissakin. Toki pelaajavalinnoissa voi olla liian suuri rooli PHV:n suhteen, mutta tytöissä ei se ole kuitenkaan niin iso ongelma kuin pojissa(PHV:n alkamiseen liittyvät syyt). Niin kauan kun etsitään yksittäisellä "konstilla" ratkaisua niin kuin tuossa nyt yritetään esittää että suomalaiset olisi fyysisesti parempia kuin ulkomailla ja tekniikka/pelikäsitys kuntoon, niin ei ymmärretä kokonaisuutta. Tähän voisi lisätä tutkimukset esim. Japanin naisten maajoukkueesta tai jostain kv-akatemioiden(Ranska/Espanja) millä tasolla esim. VO2max tai nopeus on, niin voisi nämä höpöt haudata kokonaan.

Tästä päästäänkin Zazarin tilastoihin ja omaan kommenttiin siitä. Mielestäni hyvä koonti ja ei Suomi ole mitenkään "huono" tyttöjen tasolla, mutta Suomen ohitse on paahtanut todella kauas monia maita. Tämän lisäksi varmaan aina parempi olisi tarkastella millä tasolla pelataan, kuin vain kuinka paljon voitettiin. Koska silloin myös vaikuttaa ketä vastaan on haluttu/päästy pelaamaan. Tämän takia paremmin kertoo mielestäni se miten esim. päästy karsinnoista jatkoon/kisoihin. Siinä missä Suomi oli vielä 2000-luvun alussa ja jopa 2010-luvun alussa esim. U19 EM-kisoissa välierissä, niin nyt ei päästä edes kisoihin. U19 kertoo hyvin mielestäni ns. junnuputken tason, koska siinä vaiheessa pelaavat vielä suurin osa parhaista pelaajista tuossa ikävaiheessa ikäkausimaajoukkueessa(tai esim. vuotta vanhempien maajoukkueessa) ja toisaalta se ei ole enää kiinni siitä "milloin aloitettiin". Ero huipulle on myös kasvanut valtavasti ja otetaan nyt esimerkkinä Euroopan/maailman ihan huippu Espanja ja sitä "seuraavaa koria" edustava Hollanti. Espanja oli ennen vuotta 2010 ollut neljän parhaan joukossa U19 EM-kisoissa vain 3 kertaa. 2010 jälkeen Espanja on ollut 11 kertaa top4:ssa ja voittanut kisat 4 kertaa putkeen. Espanjassa on panostettu tyttöjen futikseen seuratasolla ja myös ns. maan tasolla ja se on tytöissä jo varmasti lähes yhtä kaukana tai jopa kauempana kuin pojissa. Hollanti ei ollut ennen 2010 ollut kertaakaan top-4:ssa ja sen jälkeen ollut 7 kertaa top-4. Hollannissa seurat ovat panostaneet myös, mutta eivät läheskään samassa määrin, mutta liitto tukenut kehitystä. Nämä ns. isot futismaat ovat siis tyttöjen puolella tosi moni mennyt Suomen ohitse 2010/2020-luvulla ja tässä enää odotellaan että mitä jos Itä-Euroopassakin aletaan vähän enemmän panostamaan tyttöjen futikseen, sitten ei päästä kohta enää edes jatkokarsintoihin.

En kuitenkaan koe että ongelma on siis isoiten tyttöjen maajoukkuevalmennus, mutta fakta on että emme myöskään saa tyttöjen maajoukkuevalmennuksesta etua. Meillä ei ole yhtään Peter Lundbergin tasoista valmentajaa tyttöjen puolella vaan suurin osa on sitä Kai Nyyssösen tasoa. Eli voitetaan pelit mitkä pitääkin materiaalin suhteen, kun ollaan selvästi parempia, voitetaan joskus suunnilleen yhtä hyvät/vähän paremmat, mutta kaukana ollaan että noita isoja haastettaisiin. Lundberg kuitenkin haastoi aidosti esim. Italian joka voitti EM-kisat viime vuonna U19.

Jos mietitään Suomen kategoriaa maajoukkuetasolla Euroopassa niin jos maat jaettaisiin viiteen koriin mallia:
1) Euroopan aivan huiput(esim. Espanja&Ranska)
2) Euroopan kärkipään haastajat(mallia Tanska&Hollanti)
3) Euroopan keskitaso (Suomi ja vastaavat)
4) Euroopan alempi taso(esim. Itä-Euroopan monet hyvät futismaat jotka eivät tytöissä kovin kovalla tasolla)
5) Euroopan kääpiöt(tähän sitten ne loput)

Niin Suomi oli kuitenkin vielä 2000-luvun alussa tuossa ns. kakkoskorissa ja ei kauhean kaukana edes ykkösestä. Pystyi haastamaan yksittäisessä pelissä parhaitakin maita. Esim. 2013 U19 kisoissa Suomi voitti Norjan, pelasi Ruotsin ja Saksan kanssa tasan. Nyt kun ollaan tiputtu tuonne, niin pelkona että tiputaan vielä kauemmas. Tähän päälle vielä sitten jos valmennus ei tuo etua, niin pärjätään vielä huonommin.

Pojissa lasken muuten Suomen vielä kauemmas, varmaan taso on lähempänä tuota 4:sta kuin 3:sta. Miehissä nyt siis ainakin, mutta myös pojissa ollaan lähellä tuota, ainakin jos mietitään pelaajatuotannon lopputuotetta eli ns. huippupelaajia.

[Zazar]

Tästä päästäänkin Zazarin tilastoihin ja omaan kommenttiin siitä. Mielestäni hyvä koonti ja ei Suomi ole mitenkään "huono" tyttöjen tasolla, mutta Suomen ohitse on paahtanut todella kauas monia maita. Tämän lisäksi varmaan aina parempi olisi tarkastella millä tasolla pelataan, kuin vain kuinka paljon voitettiin. Koska silloin myös vaikuttaa ketä vastaan on haluttu/päästy pelaamaan. Tämän takia paremmin kertoo mielestäni se miten esim. päästy karsinnoista jatkoon/kisoihin. Siinä missä Suomi oli vielä 2000-luvun alussa ja jopa 2010-luvun alussa esim. U19 EM-kisoissa välierissä, niin nyt ei päästä edes kisoihin. U19 kertoo hyvin mielestäni ns. junnuputken tason, koska siinä vaiheessa pelaavat vielä suurin osa parhaista pelaajista tuossa ikävaiheessa ikäkausimaajoukkueessa(tai esim. vuotta vanhempien maajoukkueessa) ja toisaalta se ei ole enää kiinni siitä "milloin aloitettiin". Ero huipulle on myös kasvanut valtavasti ja otetaan nyt esimerkkinä Euroopan/maailman ihan huippu Espanja ja sitä "seuraavaa koria" edustava Hollanti. Espanja oli ennen vuotta 2010 ollut neljän parhaan joukossa U19 EM-kisoissa vain 3 kertaa. 2010 jälkeen Espanja on ollut 11 kertaa top4:ssa ja voittanut kisat 4 kertaa putkeen. Espanjassa on panostettu tyttöjen futikseen seuratasolla ja myös ns. maan tasolla ja se on tytöissä jo varmasti lähes yhtä kaukana tai jopa kauempana kuin pojissa. Hollanti ei ollut ennen 2010 ollut kertaakaan top-4:ssa ja sen jälkeen ollut 7 kertaa top-4. Hollannissa seurat ovat panostaneet myös, mutta eivät läheskään samassa määrin, mutta liitto tukenut kehitystä. Nämä ns. isot futismaat ovat siis tyttöjen puolella tosi moni mennyt Suomen ohitse 2010/2020-luvulla ja tässä enää odotellaan että mitä jos Itä-Euroopassakin aletaan vähän enemmän panostamaan tyttöjen futikseen, sitten ei päästä kohta enää edes jatkokarsintoihin.

En kuitenkaan koe että ongelma on siis isoiten tyttöjen maajoukkuevalmennus, mutta fakta on että emme myöskään saa tyttöjen maajoukkuevalmennuksesta etua. Meillä ei ole yhtään Peter Lundbergin tasoista valmentajaa tyttöjen puolella vaan suurin osa on sitä Kai Nyyssösen tasoa. Eli voitetaan pelit mitkä pitääkin materiaalin suhteen, kun ollaan selvästi parempia, voitetaan joskus suunnilleen yhtä hyvät/vähän paremmat, mutta kaukana ollaan että noita isoja haastettaisiin. Lundberg kuitenkin haastoi aidosti esim. Italian joka voitti EM-kisat viime vuonna U19.

Allekirjoitan suuren osan sun pohdinnasta liittyen siihen, mikä pelaajakehityksessämme mättää - mutta väitän kuitenkin, että vähän on vaaleanpunaiset lasit sun nokalla kun muistelet vanhoja hyviä aikoja. Tyttömaajoukkueet ovat selvinneet karsinnoista EM-kisoihin historian aikana vain neljä kertaa: U19-kisoihin 2005 (3. sija) ja 2013 (4. sija), ja U17-kisoihin 2018 (3. sija) ja 2022 (6. sija).

--> Suomi ei siis ole ikinä ollut mikään säännöllinen kisavierailija, vain yksittäiset pöljät ikäluokat ovat silloin tällöin liihotelleet pitkälle.

Kun punnitset EM-kisoihin selviämisen arvoa ainoana mittarina, niin kannattaa muistaa karsintasysteemin 8 joukkueen EM-kisoihin olevan melko raaka. Vaikka joukkueen esitykset karsinnoissa olisivat miten hyviä, se voi helposti olla kiinni vain yhden matsin vireestä ja onnistumisesta, irtoaako se kisapaikka vai ei. Esim. nollakolmoset jäivät 2022 U19-kisoista Saksaa vastaan sössityn rankkarikisan päähän. Nollaseiskat puolestaan voitti U16-treenimatseissa tulevan Euroopan mestarin Espanjan, ja karsintaprosessi kohti U17-kisoja 2024 meni näin:

Suomi 1-0 Hollanti
Sveitsi 0-3 Suomi
Bulgaria 0-3 Suomi
Suomi 5-0 Kosovo
Suomi 2-1 Islanti

Sitten tuli viimeisessä EM-jatkokarsintamatsissa huono päivä, 3-1 turpaan Portugalilta ja jäätiin rannalle ruikuttamaan.

Poikamajuesimerkistäsi sen verran, että sehän oli Lehtolan U17-maajoukkue joka pisti Italian tiukille, eikä Lundbergin U19-maajoukkue.
Enkä mä näe, että tuota yksittäistä joukkuetta kauempana meidän tyttömaajoukkueissakaan oltaisiin siitä, että isoja joskus haastettaisiin. Edellä mainittujen Hollantia, Espanjaa ja Saksaa vastaan otettujen tulosten lisäksi, Suomi tosiaan voitti U17-karsinnoissa Englannin tänäkin vuonna. Huolimatta siitä, että pelaajakehitys tosiaan laahaa ihan pirusti perässä.

--> Jos katsotaan puhtaasti saavutettuja tuloksia pelaajamateriaaliin nähden, niin Suomen tyttömaajoukkueiden valmentajat, nämä suuren saatanan Marianne Miettisen kätyrit, taitavat olla parempia kuin useimpien vastustajamaiden valmentajat.

[Slither54]

Joo näinhän se on, että vanhat hyvät ajat ei kyllä junnupuolella ole muuta kuin kangastusta muutamasta vanhasta muistosta. Tuloksellisesti on siis taidettu keskimäärin olla hiukan lähempänä noita kisoja kuin aiemmin. Mutta samalla tosiaan kärki on karannut askelia eteenpäin, siis keskiarvoisella tasolla.

Kommentti fysiikasta on tosiaan aika monisyinen ja erityisesti nimenomaan ensimmäisten askelten räjähtävyys, maksimaalisten suoritusten tekeminen ja siihen liitettävät tekniset suoritukset ovat ne, missä varmasti ollaan hävitty ihan selkeästi, kun on keskitytty pallonhallinnan hinkkaamiseen ilman tempoa. Nuoremmissa pärjätään varmasti valitsemalla niitä fyysisesti valmiimpia pelaajia ja ehkä myös sillä kärjistetyllä "valitaan aina samat"-taktiikalla, jolla on mahdollista harjoitella myös sitä pelitapaa. Mutta tietenkin tämä on puhdasta mutua, kun tarkkoja lukuja ei ole tarjoilla. Nuorten tasolla myös ihan kaikki virheet eivät kostaudu tuloksessa, kumpaakaan päähän, mikä saattaa jonkin verran kohtuu vähämaalisessa pelissä näkyä suurempana variaationa. Aikuisten tasolla kovemmalla kokemuksella näitä isoja virheitä ei sitten saa enää ihan niin helposti anteeksi, ainakaan niiltä mailta, joissa kehitys jatkuu vielä 18-ikävuoden jälkeenkin.

Massaa on tosiaan vielä vertailukelpoisia määriä, mutta ehkä aiempaa suurempi ongelma on tietynlainen polarisoituminen. Kilpailua ei toki ole ollut aiemminkaan, mutta kun on puhuttu "kilpa"ryhmistä ja sitten siitä muusta massasta, niin positiivinen asia on varmasti tietyllä tapaa, että hieman enemmän tosissaan harjoittelevia saattaa olla hieman enemmän, mutta gappi niiden "kilpa"ryhmien ja muiden välillä tulee hyvin nopeasti hyvin suureksi. Eli sen massan taakse pitää myöskin hieman nähdä. Kun puolestaan toisesta päästä niin laaja ryhmä päätyy pelaamaan jo ylimmälle mahdolliselle tasolle todella nuorena, kehitys ei oikein nuorena aikuisena pysty jatkumaan samalla tasolla verrokkimaiden kanssa. Tämä voi hyvinkin olla yksi syistä, minkä takia vielä U17 ja ehkä U19-karsinnoissakin voidaan kisapaikasta ihan realistisesti taistella, mutta tämän jälkeen sormi meneekin aika herkästi suuhun ja kaikki on lähinnä tuurista kiinni.

Vaikka useimmiten tulee huomautettua siitä, kuinka peleissä tuntuu, että suomalaiset pelaajat jäävät keskimäärin jalkoihin, niin kyllä nuoremmissa ikäluokissa olen nähnyt myös vauhdikkaampaa peliä. Jostain syystä tuntuu, että nimenomaan tämä loppuu viimeistään U23-joukkueen kohdalla, jossa tempo on laskenut hissillä pohjakerrokseen, mutta peli on taktisesti edelleen yhtä heikkoa kuin vaikka U19-pelit, joissa pelaajat vielä viitsii juosta kentällä (ainakin silloin tällöin). Tämä huomio ei toki poista sitä ongelmaa, että pelaajat ovat taktisesti jäljessä vaikkapa Euroopan huipulla olevia verrokkejaan, mutta ero tulee siinä, että ainakin juoksemalla on mahdollista jotenkin pyristellä pelissä. Jos taktinen osaaminen on heikompaa ja juoksumetrejäkin tehdään heikommin, niin kyllä kaikki tietää, miten siinä käy.

Ja lisättäköön loppukaneettina, että kyllä itsekin tuppasin aiemmin vielä pelatessani pyytämään anteeksi, jos syöttö/keskitys jne. epäonnistui. Se kuitenkin johtui siitä, että tiesin olevani parempi ja toisaalta, jos syötöt eivät napsuneet lapaan, niin niitä käytiin sitten treenaamassa omalla ajalla niin, että ei tarvinnut paljon anteeksi pyydellä. Tämä kyky/ominaisuus taitaa aika monelta nuorelta pelurilta puuttua.

[Mallasta]

Kun viime päivät on taas vaihteeksi kiehuttu siitä, miten paskaa tulosta tyttömaajoukkueissa tehdään ja miten kaikki valmentajat pitäisi vaihtaa, kokosin yhteen niiden kaikki maaottelutulokset vuosilta 2023-2025.

T2004: 3 voittoa, 1 tasapeli, 1 tappio | Voittoprosentti 60
T2005: 6 voittoa, 2 tasapeliä, 6 tappiota | Voittoprosentti 43
T2006: 13 voittoa, 0 tasapeliä, 9 tappiota | Voittoprosentti 59
T2007: 15 voittoa, 3 tasapeliä, 7 tappiota | Voittoprosentti 60
T2008: 10 voittoa, 1 tasapeli, 8 tappiota | Voittoprosentti 53
T2009: 8 voittoa, 1 tasapeli, 7 tappiota | Voittoprosentti 50
T2010: 5 voittoa, 1 tasapeli, 1 tappio | Voittoprosentti 71

Yhteensä: 60 voittoa, 9 tasapeliä, 39 tappiota | Voittoprosentti 56

Huomioita:
- Neljässä ottelussa vedettiin tasatulokseen päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen rankkarit ja Suomi onnistui häviämään näistä rankkarikisoista jokaisen. Nämä merkittiin tilastoihin tappioina eikä tasapeleinä.
- Ajanjaksoon mahtuu kuudet EM-jatkokarsinnat U17- ja U19-EM-kisoihin, joihin kaikkiin pääsee 7 joukkuetta plus emäntämaa. Näihin kisoihin ajanjaksolla ei päästy kertaakaan. Hollanti arvottiin Suomen lohkoon peräti neljästi ja ne voittivat Suomen joka kerta (tosin kerran Ruotsi meni kisoihin Hollanninkin nenän edestä). Kahdella muulla kerralla kisapaikka menetettiin Portugalille, sekä Puolalle ja Saksalle (tasapistein 6-6-6). U17-jatkokarsinnoissa Suomen taakse jäi Wales 2023, Islanti ja Kosovo 2024, sekä Englanti ja Ruotsi 2025; U19-jatkokarsinnoissa Belgia ja Bulgaria 2023, Bosnia 2024 ja Israel 2025.

- Ajanjaksolla Suomen huonoiten pelannut ikäluokka oli nollavitoset. U17-tasolla se oli mennyt kahdeksan joukkueen EM-kisoihin 2022, mutta U19-tasolla pelasivat paljon huonommin.
- Kaikki muut tyttömaajoukkueet ovat vuosina 2023-2025 olleet voittavia joukkueita - eikä sitä voitokkuutta selitä vastustajien tasokaan. Aitoja "kääpiömaita" näissä 108 maaottelussa on kohdattu vain kerran (nollaseiskat voitti Färsaaret 10-0 vuonna 2023).
- Myös muita Pohjoismaita vastaan ollaan pärjätty hyvin. Seuraavana voitot, tasurit ja tappiot...
Ruotsia vastaan: 5-3-4
Norjaa vastaan: 4-1-4
Tanskaa vastaan: 2-1-1
Islantia vastaan: 3-0-2

---

Forumilla vallitsee perinteisesti sellainen keskustelukulttuuri, jossa tyttömaajoukkueiden voitot menevät ohi yksittäisillä maininnoilla mutta tappioista lentää paskaa sivukaupalla. Liekö tällä keskustelukulttuurilla mitään yhteyttä sen kanssa, että jokaisessa tyttöjen ikäluokassa on 100 maajoukkuepaikoista haaveilevaa pelaajaa "lähipiireineen" mutta peliaikaa annetaan vain 20 pelaajalle per leiri, ja loppujen 80 pelaajan lähipiirit katkeroituvat kun ihan varpisti olisi meidän mimmistä tullut superstara jos tyhmä päävalmentaja vaan olisi tajunnut miten lahjakas se on, mene ja tiedä.

Yhtä kaikki - jokainen lukija voi vetää näistä tilastoista ihan omat johtopäätöksensä, onko forumin keskustelukulttuuri vääristänyt yleistä kuvaa siitä, millaista tulosta Söderström, Okomoh ja Pitkäkangas ovat oikeasti tehneet siihen nähden, että suomalaiset seurat eivät varsinaisesti mitään Euroopan huipun tasoista, eikä edes muiden Pohjoismaiden tasoista pelaajamateriaalia heidän käyttöönsä tuota.

No ei se ole ihme että siellä palloliitossa tyttöpuolen vastuulliset ovat tosiaan sitä mihin itse alussa viittasit. Sinun käsittämätön tapasi tulkita menestystä, osoittaa miten kujalla olette. Sinun mukaasi 05 ikäluokka oli ajanjakson huonoin. No, kuitenkin kirjoitat samaan sepustukseen, että se oli juuri se ikäluokka joka sinne U17 lopputurnaukseen pääsi ja muut floppasivat. Ei ihme ettei pärjätä kun valitaan joukkueita ja valmentajia jotka epäonnistuvat ja sitten vielä esitetään tällaisia vääriä tulkintoja menestyksestä. Mittaroida pitää yksiselitteisesti sitä, onko päästy kisoihin vai ei, se on menestystä. Ei todellakaan mitään yksittäisiä otteluita, joita nyt voi pelata ketä vastaan vaan ja mihin vuodenaikaan vaan, mikä vaikuttaa tuloksiin luonnollisesti. Kun tuollasilla laseilla tulkitaan ja höpötellään, niin ei ihme että palloliitossa on vastuullisten taso mitä se on. Ja oliko vielä niin, että Saloranta oli se 05 ikäluokan EM lopputurnaukseen vienyt valmentaja. Joten tosiaankin, nämä edellä mainitsemasi valmentajat ovat nimenomaan ne epäonnistujat pomojensa kera, missä on tulosvastuu? Ei missään, sillä jos tulos merkkaisi, Miettisen aika olisi päättynyt kauan sitten ja meillä olisi ihan eri kavereita maajoukkueille menestystä hakemassa. Tämän kieltäminen ja kääntäminen ylösalaisin faktoja vääristämällä ameriikan malliin kertoo paljon kirjoittajastaan.

[Tekonurmi]

Ottamatta nyt kantaa kenenkään huonouteen, koska mielestäni kaikki tyttömaajoukkueet ovat suorittaneet hyvällä (omalla) tasollaan jo vuosia, niin kisoihin pääsy mittarina ei välttämättä ole se paras mahdollinen, koska siinä arpaonnella on aika paljon tekemistä.

Esimerkiksi -05 ikäluokan U17 jatkokarsintalohkossa pelasivat Islanti, Irlanti ja Slovakia ja Suomi pääsi maalieron turvin kisoihin.

Vastaavat lohkot muilla ikäluokilla:

-06: Ruotsi, Hollanti, Wales
-07: Portugali, Islanti, Kosovo (-07 olisi ehkä voinut odottaa menevän kisoihin)
-08: Englanti, Hollanti, Ruotsi (Suomi tuli toiseksi lohkossaan jättäen Englannin taakseen, mitä voi pitää kovana saavutuksena)

Toivotaan, että -09 ikäluokalla käy hyvä arpaonni niin, että ei tule vastaavaa kuolemanlohkoa kuin -08 ikäluokalla tuli. Toivotaan siis -05 ja -07 ikäluokan tyyppistä lohkoa, mihin on hyvät mahdollisuudet nyt, kun karsinnat alkaneet mallikkaasti.

[Jortsukka]

Allekirjoitan suuren osan sun pohdinnasta liittyen siihen, mikä pelaajakehityksessämme mättää - mutta väitän kuitenkin, että vähän on vaaleanpunaiset lasit sun nokalla kun muistelet vanhoja hyviä aikoja. Tyttömaajoukkueet ovat selvinneet karsinnoista EM-kisoihin historian aikana vain neljä kertaa: U19-kisoihin 2005 (3. sija) ja 2013 (4. sija), ja U17-kisoihin 2018 (3. sija) ja 2022 (6. sija).

--> Suomi ei siis ole ikinä ollut mikään säännöllinen kisavierailija, vain yksittäiset pöljät ikäluokat ovat silloin tällöin liihotelleet pitkälle.

Kun punnitset EM-kisoihin selviämisen arvoa ainoana mittarina, niin kannattaa muistaa karsintasysteemin 8 joukkueen EM-kisoihin olevan melko raaka. Vaikka joukkueen esitykset karsinnoissa olisivat miten hyviä, se voi helposti olla kiinni vain yhden matsin vireestä ja onnistumisesta, irtoaako se kisapaikka vai ei. Esim. nollakolmoset jäivät 2022 U19-kisoista Saksaa vastaan sössityn rankkarikisan päähän. Nollaseiskat puolestaan voitti U16-treenimatseissa tulevan Euroopan mestarin Espanjan, ja karsintaprosessi kohti U17-kisoja 2024 meni näin:

U17 kisat ovat huono mittari ainakaan peilaten aiempaan ja ymmärrät varmaan miksi, jos olet tilastoja seurannut? Niille jotka eivät ole, niin 2008 olivat vasta ensimmäiset kisat ja vasta 2011 kisat laajennettiin 8 joukkueeseen. Täten siis tuota vaihetta on mahdotonta peilata kuin n.10vuoden perioodilla. Oma väitteenihän koski aikoja 10+ vuoden takaa. Olen seurannut futista sen verran pitkään että muistan ajat kun Suomesta tuli aivan maailman parhaita naisfutareita kuten Laura Kalmari. Tällä hetkellä vertailun vuoksi Natalia Kuikka varmaan ainoa joka on maailman top-100 parhaan naisfutarin joukossa ja Laura Kalmari oli aikoinaan maailman top-3 futari. Kalmarin lisäksi muut parhaat pelaajat olivat paljon lähempänä maailman kärkeä mitä nykyisin ollaan.

Suomen momentum naisten futiksessa oli 2000-luvun alkupuolella, kun meillä oli paljon harrastajia ja muualla tytöt eivät vielä juurikaan tosissaan pelanneet. Sen jälkeen kun 2010 luvulla alkoi panostus kasvaa ja nyt 2020-luvulla panostus on suurempaa niin olemme jääneet kelkasta. Valmennus ei varmasti ollut toki sen parempaa tuolloin 2000-luvulla, mutta silloin kuitenkin suhteellisesti oltiin oikeasti vielä lähellä Euroopan aivan kärkeä.

Jos siis väitteesi on että ollaan ihan samalla tasolla kuin oltiin esim. tuolloin 2000-luvun alussa tai vielä 2010 taitteessa, niin olen kyllä täysin eri mieltä. Isot ovat menneet kauas ohitse ja takaa on tullut iso kasa maita(kuten vaikka Hollanti esimerkkinä) ohitse myös pelaajakehityksessä.

Oma väitteeni siis edelleen on, että meidän maajoukkuevalmennus ei tuo etua kuten vaikka Mika Lehkosuo tuo U21 maajoukkueessa tiimeineen. Suomi meni kisoihin selvästi(todella selvästi) esim. Norjaa heikommalla jengillä ja haastoi viime ottelussa Espanjan hyvinkin tiukoille. 89minuuttia jopa johti ja näistä ehkä 65min Suomi jopa hallitsi peliä. Tyttöjen pelissä Espanjaa vastaan turha edes haaveilla tuollaisesta. Eli oma väitteeni, koska meidän taso on huonontunut, niin meidän pitää saada etua valmennuksessa, nyt emme sitä saa. Miksi? Koska liitossa tärkeintä on miellyttää johtoa ja olla muuten mukava kaveri. Tiedän että esim. rekrypolitiikassa Suomessa on todella isossa osassa juurikin suhteet/mukavuus/kaveruus eikä niinkään osaaminen. Tämä toki siis sekä poikien että tyttöjen puolella.

Ja kyllä, materiaali on myös heikkoa ja sille pitäisi tehdä paljon arjen valmennuksessa, mutta siitä olen nyt jo puhunut väsyksiin saakka. Kuitenkaan väite että "ollaan oltu samalla tasolla aiemminkin ja satunnaisesti menty kisoihin" nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa. Hyvä muistaa Suomi oli 20-vuotta sitten EM välierässä naisissa, vaikka kisoissa oli vain 8 maata. Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin suomalainen pelaaja, joka ei edes ollut lähes maailman paras Anne Mäkinen. Jos nyt katsoo 2025 kisoja mihin hienosti pääsimme, niin aika älyttömän kaukana että yksikään suomalainen olisi ollut edes puheissa kisojen parhaaksi pelaajaksi

[Petteri22]

-08 Englanti oli tasoltaan todella heikko , yksilöt selkeästi turnauksen heikoimpia. Tuon turnauksen voittanut Hollanti oli suvereeni ja näistä muista maajoukkueista olisi turnauksen tähdistökentälliseen mahtunut ehkä 1-2 pelaajaa. Eli ei kannata saavutusta nostaa jos vastustaja on kehno. Suomen tasosta taas kertoo, että nyhrättiin tasapeli lohkon heikoimman eli Ruotsin kanssa.

Jortsukalla ainakin omaa näkemystäni tukevia havaintoja suomalaisten fyysisistä ominaisuuksista. Etenkin juoksu on monella todella heikkoa.
Ja noiden maaotteluiden tuloksia tärkeämpää on miten yksilöt joukkueessa pelaavat. Lopputulos ei aina kerro pelin kulusta tai kehityksestä. Sen takia tällaisten listojen laadinta ei kerro edes puollta totuutta.
Maaotteluissa myös vastustajalla on merkitystä jos vertailua suoritetaan.

[Sun mutsis]

Suomessa on aina - ainakin nuorissa ikäluokissa - painotettu fysiikan roolia ja sillä pärjätään tiettyyn pisteeseen asti. Mutta pelaaminen on paljon muutakin ja siinä muut maat ajaa Suomen ohi jossain vaiheessa.

Tämä olisi muuten hieno selitys, mutta en lainkaan näe, että tämä olisi ollut vallitseva linja ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Melkein jopa päinvastoin.

Ylipäätään jäämme kovia maita jälkeen hieman kaikessa, mikä kumuloituu suureksi kokonaiseroksi aikuisena, eikä mikään yksittäinen selitys ole kovin uskottava.

[Nigel Kugelschfeir]

Ongelmana on enemmänkin se että toiminta on liian löysää koko putken ajan ja moni pelaaja pääsee pitkälle liian helpolla. Huippumaissa mennään paljon kovemman myllyn läpi ja sen huomaa sitten kentällä. Sitten kun valmentajatkin elää jossain harhakuvissa että futista pitää pelata tietyllä tavalla riippumatta siitä mitä vastustajat tekee niin ollaan tässä.

[Sun mutsis]

Ongelmana on enemmänkin se että toiminta on liian löysää koko putken ajan ja moni pelaaja pääsee pitkälle liian helpolla. Huippumaissa mennään paljon kovemman myllyn läpi ja sen huomaa sitten kentällä. Sitten kun valmentajatkin elää jossain harhakuvissa että futista pitää pelata tietyllä tavalla riippumatta siitä mitä vastustajat tekee niin ollaan tässä.

Jotain tällaista. Ja se ero alkaa kumuloitumaan hyvin varhain.

Tänään U19 voittovuorossa Ruotsista. Vähän onnekkaasti, mutta kuitenkin.

https://tulospalvelu.palloliitto.fi/match/3974272/

[Slither54]

Tiedän, että tämä aiheuttaa taas jos jonkinmoista kitinää, mutta kun on puhuttu ottelun lopputuloksista, niin tämäkin asia on (jälleen) ihan hyvä huomioda.

U19-maajoukkueen kahdessa Ruotsi-ottelussa suomalaisista kenttäpelaajista pääsi avaukseen pääsi yhteensä 13 pelaajaa. Ruotsilla puolestaan avaukseen pääsi peräti 19 pelaajaa eli yhtä vaille kaikki. Suomella täydet minuutit pelasi pari pelaajaa ja toki Ruotsiltakin löytyy yksi n. 160 minuuttia pelannut pelaaja.

Ensimmäisessä ottelussa Suomella oli hyvin erilainen tavoite peluuttamisen suhteen kuin Ruotsilla. Toisessa ottelussa peluutus oli "tasaisempaa", joskin etupainotteisella peluutuksella Suomella neljälle pelaajalle tuli noin puolen tunnin verran kokemusta tästä keikasta lisäajat mukaan lukien. Ehkä merkille pantavaa oli myös se, että Ruotsilla oli selkeä suunnitelma vaihtojensa suorittamiseen, joka toistui molemmissa peleissä. Ensimmäiset pelaajat pois 65 min kohdalla ja loput 80min kohdalla. Tässä voisi (toivottavasti vain) kärjistäen nähdä, että Suomella oli tavoitteena saada tietylle ryhmälle yhteisiä kokemuksia yhdessä pelaamisesta, kun taas Ruotsin puolella käytännössä kaikille annettiin yksi selkeä näytönpaikka.

Myös tällaisilla asioilla saattaa olla vaikutusta ottelun lopputulokseen, kun käytännössä suurimman osan pelistä pelaat täysin eri joukkuetta vastaan. En ole tässä määrittämässä, kumpi näistä toimintatavoista on se parempi, mutta kyllähän tuosta väkisinkin jää sellainen kuva, että jo pelkästään maajoukkuetapahtumaan mukaan valituista pelaajista Suomessa ehkä luotetaan pienempään ryhmään kuin mitä naapurimaassa (hyvin hyvin pienellä otannalla, mutta vähän vastaavanlaista on tainnut tapahtua aiemminkin). Mutta voitto tuli ja siitä varmasti useammalle hyvä fiilis. Peliä en valitettavasti ehdi nyt vilkuilemaan, kun muut kiireet painaa päälle.

E: Ja tietenkin, jos jotain kiinnostaa tehdä vielä tarkastuslaskennat, niin olen enemmän kuin tyytyväinen.

[Ken-guru]

Tiedän, että tämä aiheuttaa taas jos jonkinmoista kitinää, mutta kun on puhuttu ottelun lopputuloksista, niin tämäkin asia on (jälleen) ihan hyvä huomioda.

U19-maajoukkueen kahdessa Ruotsi-ottelussa suomalaisista kenttäpelaajista pääsi avaukseen pääsi yhteensä 13 pelaajaa. Ruotsilla puolestaan avaukseen pääsi peräti 19 pelaajaa eli yhtä vaille kaikki. Suomella täydet minuutit pelasi pari pelaajaa ja toki Ruotsiltakin löytyy yksi n. 160 minuuttia pelannut pelaaja.

Tähän kun lisää sen, että osa Suomen pelaajista pelaavat kahden ikäluokan maajoukkueissa, niin ero peluutustapojen välillä korostuu. Suomi luottaa siihen, että muutama junnuna alueleirillä tähdeksi tunnistettu ja tähdeksi valittu tyttö on tähti läpi futisuransa, kun Ruotsi antaa laajemmalle joukolle mahdollisuuden. Uskon itse jälkimmäisen ajattelutavan olevan olennaisesti parempi.

[dembele]

Suomi luottaa siihen, että muutama junnuna alueleirillä tähdeksi tunnistettu ja tähdeksi valittu tyttö on tähti läpi futisuransa, kun Ruotsi antaa laajemmalle joukolle mahdollisuuden. Uskon itse jälkimmäisen ajattelutavan olevan olennaisesti parempi.

Selvähän se. Mutta onko siitä tilastodataa että esim. juuri Ruotsissa toimitaan tuossa mielessä fiksummin vai perustuuko tämäkin mutuun?

[Slither54]

Selvähän se. Mutta onko siitä tilastodataa että esim. juuri Ruotsissa toimitaan tuossa mielessä fiksummin vai perustuuko tämäkin mutuun?

Jotenkin kuvittelisin, että asiaa ei olla hirveästi tutkittu, koska lopulta tietyllä tapaa koko tutkimus on aika yhtä tyhjän kanssa. Peliaikojen jakautumista tarkastelemalla ei oikein pystytä todentamaan, kumpi systeemi on lopulta parempi. Pointtina ehkä tuossa on, että olisi mielenkiintoista tarkastella, onko Ruotsin käyttämä tapa yleisemminkin heidän harjoitusmaaotteluissa käytössä. Itse ainakin löytäisin kohtuu nopeastikin perustelut sille, miksi juuri kyseisellä tavalla toimittiin. Lisäksi, kun vielä toimintatapa oli molemmissa otteluissa käytännössä identtinen eikä riippunut mitenkään siitä, ketä oli kentällä ja ketä vaihdossa, on hyvät syyt olettaa tämän olevan normaalitoimintatapa. Tämän jälkeen tätä voi sitten vertailla muihinkin maajoukkueisiin, mikäli heidän harjoitusotteluistaan on mahdollista kerätä dataa samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomen juniorimaajoukkueiden kohdalla.

Suomen käyttäytymisestä voi tehdä myöskin johtopäätöksiä, mutta paremman analyysin takia pitäisi tehdä jotain muutakin kuin ottaa pari satunnaista peliä yhdestä tapahtumasta. Nyt johtopäätökseni perustuu siihen, että on puolivillaisesti tarkasteltu asioita pidemmällä aikavälillä ja mukaan saattaa sekoittua ennakkoasenteisiin liittyvää vääristymää. Tämän takia halunnutkaan tuoda esiin mitään kantaa siitä, oliko jompi kumpi tapa parempi tai mitä mieltä olin näistä eriävistä toimintatavoista. Mutta voisi toki sanoa, että näistä kyllä ainakin lähemmin seuratun maan toimintamallin saattanee tunnistaa.

[Pyhä]

Voi tietysti kuvitella, että tällä hetkellä voisi nähdä Ruotista tulleen muutaman kohtuullisen hyvän pelaajan heidän junnupolkunsa läpi. Toki joku voi olla sitä mieltä, että Suomelta tulee enemmän. Tosin väittäisin silloin valehtelijaksi.

[Zazar]

U17 kisat ovat huono mittari ainakaan peilaten aiempaan ja ymmärrät varmaan miksi, jos olet tilastoja seurannut? Niille jotka eivät ole, niin 2008 olivat vasta ensimmäiset kisat ja vasta 2011 kisat laajennettiin 8 joukkueeseen. Täten siis tuota vaihetta on mahdotonta peilata kuin n.10vuoden perioodilla. Oma väitteenihän koski aikoja 10+ vuoden takaa. Olen seurannut futista sen verran pitkään että muistan ajat kun Suomesta tuli aivan maailman parhaita naisfutareita kuten Laura Kalmari. Tällä hetkellä vertailun vuoksi Natalia Kuikka varmaan ainoa joka on maailman top-100 parhaan naisfutarin joukossa ja Laura Kalmari oli aikoinaan maailman top-3 futari. Kalmarin lisäksi muut parhaat pelaajat olivat paljon lähempänä maailman kärkeä mitä nykyisin ollaan.

Suomen momentum naisten futiksessa oli 2000-luvun alkupuolella, kun meillä oli paljon harrastajia ja muualla tytöt eivät vielä juurikaan tosissaan pelanneet. Sen jälkeen kun 2010 luvulla alkoi panostus kasvaa ja nyt 2020-luvulla panostus on suurempaa niin olemme jääneet kelkasta. Valmennus ei varmasti ollut toki sen parempaa tuolloin 2000-luvulla, mutta silloin kuitenkin suhteellisesti oltiin oikeasti vielä lähellä Euroopan aivan kärkeä.

Jos siis väitteesi on että ollaan ihan samalla tasolla kuin oltiin esim. tuolloin 2000-luvun alussa tai vielä 2010 taitteessa, niin olen kyllä täysin eri mieltä. Isot ovat menneet kauas ohitse ja takaa on tullut iso kasa maita(kuten vaikka Hollanti esimerkkinä) ohitse myös pelaajakehityksessä.

Pahoittelut siitä, etten huomannut sinun viitettäsi 2000-lukuun vaan fokusoin vain siihen nostoon vuoden 2013 U19-tyttöjengistä. Joo, totta kai ne Suomen 70-luvun ikäluokat olivat merkittävästi lähempänä silloista maailman huippua kuin nykyiset ovat ja niiden ikäluokkien kanssa ratsastettiin aikuisten tasolla Käldin aikojen loppuun asti. Mutta väitän edelleen että Euroopan kärkipäästä pudottiin hyvin pitkälti jo 80-luvun ikäluokkien kanssa. Tästä asiasta kertoo, että U19-kisoihin (järjestäminen aloitettiin 2002) ei menty karsinnoista kuin kahden ikäluokan kanssa (86 ja 94).

Oma väitteeni siis edelleen on, että meidän maajoukkuevalmennus ei tuo etua kuten vaikka Mika Lehkosuo tuo U21 maajoukkueessa tiimeineen. Suomi meni kisoihin selvästi(todella selvästi) esim. Norjaa heikommalla jengillä ja haastoi viime ottelussa Espanjan hyvinkin tiukoille. 89minuuttia jopa johti ja näistä ehkä 65min Suomi jopa hallitsi peliä. Tyttöjen pelissä Espanjaa vastaan turha edes haaveilla tuollaisesta. Eli oma väitteeni, koska meidän taso on huonontunut, niin meidän pitää saada etua valmennuksessa, nyt emme sitä saa. Miksi? Koska liitossa tärkeintä on miellyttää johtoa ja olla muuten mukava kaveri. Tiedän että esim. rekrypolitiikassa Suomessa on todella isossa osassa juurikin suhteet/mukavuus/kaveruus eikä niinkään osaaminen. Tämä toki siis sekä poikien että tyttöjen puolella.

Jaa, no itse taas väitän, että "oman tason" (= suunnilleen Euroopan 15.-20. paras pelaajamateriaali) merkittävästi ylittäviä ylittäviä tuloksia tulee Suomen kaikista maajoukkueista nykyään säännöllisimmin juuri tyttömaajoukkueissa. Pelkästään Okomohin jengit ovat viimeisen 3 vuoden aikana pystyneet yksittäisissä otteluissa voittamaan niin Espanjan, Hollannin kuin Englanninkin. Ja vaikka näitä tuloksia mieluusti selitellään vastustajien paskuudella samalla kun ihastellaan miten upeasti kaikki on poikapuolella, niin muistetaan, että Pikkuhuuhkajien haastamalta Espanjaltakin taisi puuttui joitakin suhtkoht tunnettuja U21-ikäisiä pelimiehiä.

Ja kyllä, materiaali on myös heikkoa ja sille pitäisi tehdä paljon arjen valmennuksessa, mutta siitä olen nyt jo puhunut väsyksiin saakka. Kuitenkaan väite että "ollaan oltu samalla tasolla aiemminkin ja satunnaisesti menty kisoihin" nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa. Hyvä muistaa Suomi oli 20-vuotta sitten EM välierässä naisissa, vaikka kisoissa oli vain 8 maata. Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin suomalainen pelaaja, joka ei edes ollut lähes maailman paras Anne Mäkinen. Jos nyt katsoo 2025 kisoja mihin hienosti pääsimme, niin aika älyttömän kaukana että yksikään suomalainen olisi ollut edes puheissa kisojen parhaaksi pelaajaksi

Ne päivät eivät meidän elinaikanamme tule enää palaamaan ja siihen ikävään asiaintilaan on monta syyllistä. Mun pointti on lähinnä, että maajoukkueiden päävalmentajia minä en olisi nyt ensimmäiseksi pistämässä jalkapuuhun, vaikka forumilla he suurimpia syntipukkeja perinteisesti ovatkin.

[Jortsukka]

Ne päivät eivät meidän elinaikanamme tule enää palaamaan ja siihen ikävään asiaintilaan on monta syyllistä. Mun pointti on lähinnä, että maajoukkueiden päävalmentajia minä en olisi nyt ensimmäiseksi pistämässä jalkapuuhun, vaikka forumilla he suurimpia syntipukkeja perinteisesti ovatkin.

En minäkään. Aloittaisin liiton johdosta siivouksen.

[Metsurin koira]

U17 tytöt menivät EM karsintojen alkulohkosta puhtaalla pelillä jatkoon. Italia kaatui tänään 3-1. Aiemmin lohkon muut joukkueet jotka voitettiin olivat Kroatia ja Pohjois-Makedonia.

[Teleguy]

U17 tytöt menivät EM karsintojen alkulohkosta puhtaalla pelillä jatkoon. Italia kaatui tänään 3-1. Aiemmin lohkon muut joukkueet jotka voitettiin olivat Kroatia ja Pohjois-Makedonia.

Nuorimmat menestyy hyvin, mutta jos Helmarit pelaa Italiaa vastaan, luvut onkin melko varmasti toisin päin.
Onko valistuneita arvauksia tai tietoa, miksi näin on?