• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Yleistä keskustelua italialaisesta jalkapallosta!

Aloittaja Super-Pippo, 13.09.2006 klo 20:08:05

0 Jäsenet ja 3 Vieraat katselee tätä aihetta.

kehäraakki

Miten muuten näet tuon uuden lain vaikuttavan Italiassa juurikin noihin väkivaltaisuuksiin? Roman paikallispelissä ainakin tunnelma on hävinnyt eli jos väkivaltaisuuksia ei saatu kuriin niin mentiin ilmeisesti ojasta allikkoon.

Kiitos muuten kattavasta paketista.

S4laatti

Pakko tulla peukuttelemaan noin huikealle tekstille. :ylos: Mielellään lukee tuollaista tekstiä!

ex-adriano


Casma


Azzurri #5

Ennen kuin taysin paneudun kirjoitukseen niin oliko tassa nyt ihan tuoretta tekstia vai suurin osa tuolta ykkosen legendatopikista (siten siis hieman vanhentunutta)? Ainakin sanakirja taitaa olla suoraan sielta.

iivu

Lainaus käyttäjältä: Azzurri #5 - 10.02.2012 klo 01:29:34
Ennen kuin taysin paneudun kirjoitukseen niin oliko tassa nyt ihan tuoretta tekstia vai suurin osa tuolta ykkosen legendatopikista (siten siis hieman vanhentunutta)? Ainakin sanakirja taitaa olla suoraan sielta.

.. kyseessä on kokoamani paketti muutamista eri areenoille raapustamistani teksteistä yhdistettynä tuoreempaan pohdintaan. Ykkösen "legendatopikista" tuossa ei taida olla yhtään mitään.

iivu

Lainaus käyttäjältä: kehäraakki - 09.02.2012 klo 16:39:34
Miten muuten näet tuon uuden lain vaikuttavan Italiassa juurikin noihin väkivaltaisuuksiin? Roman paikallispelissä ainakin tunnelma on hävinnyt eli jos väkivaltaisuuksia ei saatu kuriin niin mentiin ilmeisesti ojasta allikkoon.


Lainaus käyttäjältä: Lambrusco e popcorn - 08.02.2012 klo 18:53:55
.. Kauden 2008/2009 serie A polkaistiin käyntiin odottavissa tunnelmissa. Vaikka on selvää, ettei entiseen ole enää paluuta, kaarteiden on nyt kyettävä muuntautumaan ja etsiä uusia keinoja ja tapoja toteuttaa Ultras-mentaliteettia. Kiellot, auktorisoinnit ja terrorismiyksikön kaltaisin valtuuksin kannattajia jarruttavan virkavallan seuranta ja sen tuomat välittömät ja kovat usein heppoisiin syihin perustuvat rangaistustoimet ovat arkipäivää, eikä kukaan viitsi riskeerata vuosia kiven sisällä esim. yhdestä kohti vastustajan kannattajia viskatusta ilotulitteesta, tai pitkää stadionbannia, jos jää kiinni kiellettyä kannatusmateriaalia hallussaan. Olennaisena ja erityisenä osana maan katsomokulttuuriin kuuluva "villin lännen" leima on myös hiljalleen hieman haalistumassa, ts. mitä tahansa voi tapahtua, milloin tahansa ja missä tahansa, joskaan vihollisten kohdatessa ei edelleenkään saapasmaassa ole syytä herpaantua. Vaikka alakulttuuri on toki luonut omat koodistonsa ja käyttäytymismallinsa, joita paljolti myös noudatetaan, aivan pohjoismaiseen turvallisuudentunteeseen ja lojaalisuuteen vihollisen - joka ei välttämättä edes ole osa vastustajan varsinaista organisaatiota, vaan niin sanottu ylimääräinen toimija; se on myös osa tätä suuriakin joukkoja liikuttavaa alakulttuuria - taholta ei voi luottaa.

Sääntöjä ja rajoituksia on laajalti pyritty kiertämään erinäisin keinoin, mm. pienentämällä bannerien ja lippujen kokoa sallittuihin rajoihin, siirtymällä yksinkertaisempaan 70-luvun tyyliseen neutraaliin, pelkät seuravärit ja -tunnukset kattavaan materiaaliin. Yksi käytössä oleva tapa saada ryhmän nimi esille stadioneilla on kirjoittaa se pelkillä teipeillä tai tusseilla tavalliseen lippuun tai pitkälle viedympänä ja nyt laajempaakin suosiota keräävänä esimerkkinä esim. interin curva nordin yksi kirjain per lippu -menetelmä, jolloin kirjainkokonaisuuksia voidaan helposti rakentaa. Aivan toisin kuin vielä pari vuotta sitten, nyt soihdun sytyttäminen kädessä - kasvotkin peitettynä - on liki varma itsemurha, josta seuraa käytännössä aina parin kolmen vuoden stadionbanni; velvollisuudella allekirjoittaa läsnäolotodistus jokaisen seurasi ottelun aikana poliisiasemalla, tarkemmin sanottuna hieman ennen ottelun alkua ja välittömästi sen päätyttyä. Soihtuja silti näkyy suurten joukkojen keskellä harvakseltaan ja siellä täällä edelleen, mutta ei entiseen tapaan esillä.

Yhteenotot ovat siirtyneet stadioneilta matkan varrelle, vaikka virkavallan organisaatio korkeammalta tasolta jaetun ja noudattamista vaativan - mikäli siis otteluun haluaa iso porukka organisoidusti päästä - kannattajaryhmien aikataulutuksen ja jokaisella pysähdyspaikalla päivystävien partioiden osalta on nykyään huippuluokkaa. Ryhmiä ja otteluja on kuitenkin paljon.

Azzurri #5

Lainaus käyttäjältä: Lambrusco e popcorn - 10.02.2012 klo 06:09:10
.. kyseessä on kokoamani paketti muutamista eri areenoille raapustamistani teksteistä yhdistettynä tuoreempaan pohdintaan. Ykkösen "legendatopikista" tuossa ei taida olla yhtään mitään.
Selva :ylos:

SheikkiOmar

Lainaus käyttäjältä: Lambrusco e popcorn - 10.02.2012 klo 06:09:10
.. kyseessä on kokoamani paketti muutamista eri areenoille raapustamistani teksteistä yhdistettynä tuoreempaan pohdintaan. Ykkösen "legendatopikista" tuossa ei taida olla yhtään mitään.
Sitten parempaan lukuun. Kansainvälinen pomppasi korkeammalle tolalle parilla viestillä, joten pullo Grappaa sinne.

Ykkösellä oli kattavahko katsaus ultras-joukkioiden poliittisista jaoista. Onko jo vanhentunutta tietoa vai saisiko edes osittaisena myös tämän palstan näkymiin?

Signori

Lazio aiheuttaa orgasmin ja Iivu laittelee parastaan. Grappat todellakin auki. Saisiko tuon raportin vierasreissusta taivaansiniselle Olimpicolle kokonaan tänne? Näyttää loppuvan kesken.

iivu

#2135
Lainaus käyttäjältä: Signori - 10.02.2012 klo 17:27:57
Grappat todellakin auki. Saisiko tuon raportin vierasreissusta taivaansiniselle Olimpicolle kokonaan tänne? Näyttää loppuvan kesken.

Lazio.

.. vuoden ensimmäinen vierasottelu ajoittuu hankalaan ajankohtaan, sunnuntai-iltaan. Kotona oltaisiin vasta pitkälti seuraavana arkiaamuna. Roomaan F.C. Juventuksen kannattajaytimellä - lukuun ottamatta kahta Ikuisen kaupungin valkomustaa satelliittia (ex-FJR ja Drughi Roma) - on rutkasti matkaa, ja ajalliset ongelmat tulevat monilla eteen. Kannattajien matkailu saaspasmaassahan on varsin kuluttavaa, aikaavievää ja vaativaa puuhaa, sillä satunnaisten matkaa viivyttävien tapahtumien ja tiheiden taukojen lisäksi kaikki on järjestyksen ja turvallisuuden nimissä tehty mahdollisimman hitaaksi ja vaikeaksi. Armeijan tapaan aina on siis kiire odottamaan. Rooman trasferta, vierasmatka, pääsee käyntiin Curva Nordin tapauksessa kello 8.30, jolloin bussilla jo kokoonnutaan. Alkutervehdysten ja lopullisen aikataulutuksen jälkeen kerätään yleensä väkeä muutamasta tapaamispaikasta ympäri Milanoa, jonka jälkeen matka kohti etelän lämpöä ja raunioita voi toden teolla alkaa.

Oma panokseni saa kuitenkin vielä hetken verran odottaa, sillä F.C. Juventuksen Curva Nordin ykköslinja, siis yksi ainoa bussi, on näillä main vasta puolen päivän aikaan - jos kaikki menee hyvin. Odotan viestiä Bolognasta, jolloin valmistautuminen on jo pitkällä. Kiristän nahkaista vyötäni, napautan käyntiin automaattikelloni, sidon valkomustan huivin kaulani ympärille, hyppään pyöräni selkään ja suuntaan huppu päässä sateeseen. Kymmenisen kilometriä kaupungin keskustasta erottavat vielä autostradalta. Valkomusta väriyhdistelmä näillä main, tässä nimenomaisessa kaupungissa, joka maailman historian yhtenä merkittävimmistä tunnetaan, on kirosanoista pahin mahdollinen. Vielä joskus, silloin tällöin yksin vieraillessani, pidin täälläkin ylläni organisoituneiden kannattajaryhmien tunnuksia, mutta sitä en enää tee. Kyse on rajasta, ja kunnioituksesta isäntäkaupunkiani kohtaan. Nyt, tammikuisen sateen piiskatessa hartioitani, taitan matkaa kaupungin kapeilla kaduilla Brunelleschin kupolin varjoissa, valkomusta huivi tiukasti kaulani suojana, kun taakse jäävistä ikkunoista esiin päästetyt ja kaupungin yhtenäisyydestä kertovat kaupungin ainoan seuran kannatusliput antavat lisävoimia kiihtyvään vauhtiin. Pian olen perillä, ja saan odottaa. Tässä vaiheessa on jo selvää, että olen kaupungin ja sen lähialueiden ainoa 'petturi', sillä ketään muuta ei ole odottamassa.



Aurinko kuitenkin pilkahtaa pian esiin pilven reunan takaa, ja vain hetkeä myöhemmin saapuu viimeistä penkkiä myöten organisoitunut linja-automme. Che goliardia!, kaikki näyttää siltä miltä pitääkin: kaikki palaa, paitsi penkit. Kaikki virtaa, paitsi virtsa. Ja vaikka ulkona lumesta ei ole tietoakaan, sisällä kaikki on toisin. Kannattajan elämähän on nautintoja täynnä, tosin naisia tässä bussissa, tämän väen keskellä, ei poikkeuksellisesti tällä kertaa ole. Sitä kuitenkin pidän tällä kertaa, tässä bussissa, lähinnä positiivisena asiana. Vaimot ja lapset monilla ovat silti kotona, ja kohtahan edessä on jo Lontoon-vierasmatka, jota odotellessa moni korjaa jo laulun/coron/chäntin fino alla fine forza Juventus nokkelasti sanoilla fino alla figa, forza Juventus.

.. Autogrillit (erisnimi), kannattajien reittien varrella, ovat kerrassaan hienoja yrityksiä, keitaita keskellä autiomaata. Autiomaa tässä yhteydessä tarkoittakoon virkavaltavapaata vyöhykettä. Kannattajien bussien vyöryessä joka viikonloppu ristiin rastiin ympäri maata, niiden kontrollointi rajoittuu lähtöön ja kaupungin porteille saapumiseen. Siitä lähtien kaikki ovat toki sotatilavarusteilla ja -kalustolla liikkuvien valtion edustajien (poliisi, carabinieri, guardia di finanza, jopa armeija ja isommissa otteluissa aina myös jalkautuneesti salainen palvelu) tiukassa saatossa ja kontrollissa, mutta ennen sitä, autostradalla ja Autogrilleillä kannattajat ovat vuosikausia - ja paikoin edelleen - nauttineet vapaudesta tehdä melkein mitä hyvänsä. Siksi joku nytkin syö & juo ilmaiseksi, ja vie kotiin tuliaisina cd-levyjä tai Vale Rossi -t-paitoja. On itsestään selvää, että tällainen toiminta ei ole osa kannattajan ideaalia, ja johtaa silloin tällöin vältettävissä olleisiin, turhiin vaikeuksiin, mutta ryhmän johdon silmä ei ehdi kaikkialle, ja tällaisissa tapauksissa jokainen vastaa lopulta vain itsestään. Varsinaisen organisaation kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä, vaikka nimenomaan joukon ylivoima, keskellä ei mitään, tekee tällaisesta toiminnasta helppoa kuin karamellin vieminen lapselta. Non rubate all'autogrill lienee silti yksi kannattajabussien toistetuimpia kehotuksia. Toinen reittimme varrella kunnioittamistamme Autogrilleistä muuten on se sama, jossa Gabriele Sandri polstradan Luigi Spaccarotellan toimesta pistettiin kylmäksi hieman yli vuosi sitten, Arezzon paikkeilla. Tai oikeastaan Roomaan vievältä puoleltahan Spaccarotella ampui, Sandri taas oli matkalla pohjoiseen, ottelun inter - Lazio, ollen toisella puolella autostradaa.

Lopulta olemme Rooman nykyaikaisella portilla, casellolla. Puolentoista tunnin päästä olemme portilla edelleen, koska kannattajien matkat ovat valtion toiveissa vähennetty minimiin, ja siksi vittuilu on aina maksimaalista. Nyt ensin odotetaan kaikkien bussien saapumista (reippaasti yli kymmenen, joskin vain muutaman voi lisäksemme väittää koostuvan organisoituneista kannattajista), jonka jälkeen bussit naarataan lattiasta kattoon (joskin keinot kannattaja löytää aina; nytkin mukana - myös stadionilla - on Italiassa valitettavan pakollisten itsepuolustusvälineiden lisäksi kolme-neljä soihtua ja viitisen kovemman luokan bomba cartaa; yksi hyvä keinohan on piilottaa huivin alle, sieltä ei jostain syystä huomata tutkia koskaan. Viimein kulkueemme pääsee matkaan, ja entiseen tapaan vain paavi kulkee vastaavanlaista kunniakujaa; kaupunkiin päästyämme jokaikinen risteävä tie reitillämme on suljettu, vaikka nyt pelataankin Rooman ensimmäistä seuraa vastaan.

.. suhde Lazion kanssahan on varsin toisenlainen kuin as roman kanssa. Useinhan Italiassa entiset ystävät ja veljet, kuten Juventuksen ja as roman tapauksessa aikanaan on ollut, ovat tänään verisimpiä vihollisia keskenään. Näin on myös esim. as roman ja atalantan tai interin ja Veronan tapauksessa, ja listaa voisi jatkaa pitemmälle. Perimmäinen syy tämän päiväiseen molemminpuoliseen vihaan on kuitenkin eittämättä as roman perustyyppisen kannattajiston perustavanlaatuinen ignoranssi ja vertaansa vailla oleva röyhkeys, joka on käsitteenä Italiassa vähintään yhtä tunnettu asia kuin napolilaisten vastaava. Vaikka stadionilla ilkumme lazialeille, voi siete napoletani, voi siete napoletani, kuten tapaan kuuluu, Lazion kannattajistoon voisi perinteisesti sen sijaan liittää varsin yleviä adjektiiveja, on itse curvan despootti-ryhmästä 'Irriducibili' lopulta ollut sitten mitä mieltä tahansa. as roma kannattajineen pitää F.C. Juventusta toisena, väitän joskus jopa ensimmäisenä vihollisenaan, ja se näkyy näissä otteluissa selkeällä tavalla: harvassa kaupungissa ilmapiiri on viime vuosina ollut yhtä tulenarka kuin Roomassa as roma - Juventus -ottelun alla, missä valkomusta kannattajayhteisö on pitkään riskeerannut toden teolla, tyytyen yleensä lähinnä välttämään tulen alle joutumista. Lazion tapauksessa mistään tällaisesta ei ole viitteitä, vaan bussimme kulkevat läpi kaupungin ja ympäri Foro Italicon suorastaan seesteisessä ilmapiirissä. Ikkunasta tarkasteltuna stereotyyppinen Lazion kannattajakin näyttää hieman erilaiselta: hän ei ole aivan perinteinen roomalainen karkea ja kansanomainen, kuolasuu vailla tyyliä, vaan ylevämpi, itsetietoisempi, eritaustainen.



.. sidon pienen ei-auktorisoidun bannerimme kaulaani, asettelen huivin sen päälle, ja käytän organisoituneiden kannattajien leimallista etuoikeutta sisäänpääsyyn. Tarkastuksessa takki pyydetään avaamaan, mutta kaulahuivi ja haarojenväli jätetään rauhaan: kannattajaa hyödyttävä yksityiskohta tämäkin, siis se, että italialainen mies ei kovin helposti toisen miehen muniin koske.

Vierassektori on taas kerran täpötäysi, ehkä noin 6000 henkeä, mutta yllättäen koko stadionin osalta voi nyt sanoa samaa: vain Monte Mariossa ja Lazion curva nordin yläosissa näkyy tyhjiä paikkoja. Ottelu on symbolisesti arvokas, sillä se on Lazion ja Juventuksen vasta toinen kohtaaminen Roomassa Sandrin kuoleman jälkeen, ja vuosipäivästä on kulunut vain vähän aikaa. Sektoristamme lähetetään viitisen kaveria toiselle puolelle stadionia, Lazion curvan alle, tunnuslakanaa pidellen ja kukkapuskan kanssa. Molemmilla puolilla stadionia kaikuvat huudot: giustizia per Gabriele; Gabriele Sandri, Gabriele Sandri; sekä Gabriele uno di noi, Gabriele uno di noi, joista varsinkin viimeinen on merkittävä, sillä seisonhan kosketusetäisyydellä tietyistä roomalaisista ystävistämme, juventinoista, juuri niistä, jotka olivat Sandrin ja hänen ystäviensä ajojahdin kohteena, tuolla surullisenkuuluisalla arezzolaisella Autogrillillä. Valotaululle kirkastuu taivaansinisellä kirjasimella sanoja: onore, fedeltà, nobiltà, storia, lazialità. Kunnia, uskollisuus, aatelisuus, historia. Kaikki osoitettuna taivaansiniselle kansalle, Rooman ensimmäiselle kansalle, vertailussa kaupungin kansanomaisempiin väreihin, sen kansanomaisempaan osaan, as romaan. Ja nyt väki paitsi näyttää erilaiselta, se myös käyttäytyy aivan eri tavalla - myös stadionilla.

.. "inter, inter, inter, inter!", huutaa Rooman curva nord kunniaa Pohjoisen veljilleen.

Välttäessämme kaatosateen kolikoita, soihtuja, pommeja ja kusipulloja, puhumattakaan kymmenistä innokkaista ikiprovoajista pleksien takana, keskitymme rauhassa omaan kannatukseemme. Sektori on paikoin ok terässä, vaikka katsomoturisteja on tuttuun tapaan paljon. Varsin hyvä sciarpata, etenkin kun otetaan huomioon sektorin koko. Soihtuja niin vierassektorissa kuin myös Laziolla, ja kaikki palavat nykynormien takia vain maassa (ottelun jälkeen saamme kuitenkin tietää, että yksi soihtujen sytyttäjistä on jäänyt reaaliajassa seurattujen valvontakameroiden nauhalle, ja tekijää odottaa pitkä stadionbanni). Viking pamauttaa muutamat bussista tutut pommit oikeilla hetkillä täristäen stadionia. Lazio on ottelun aikana koreografisesti korkeintaan kohtalainen, curvan alaosan meistä katsottuna oikealla puolella on usein liikettä lippujen ja minilippujen muodossa, mutta muilta osin curva on mustana. Ei mitään verrattuna as roman curva sudiin, joka koreografisesti, edelleen, on yksi aktiivisimmista. Laziolta tällä kertaa todella heikko sciarpata, johon osallistuu ehkä 1/5 curvasta, lähes häpeällinen. Vokaalisesti perinteisesti kompakteina tunnetut ja tietyllä tapaa vokaalista kannatusta aikanaan 90-luvun vaihteessa regeneroineet taivaansiniset ovat myös valitettavan heikkoja: alun Sandri-huutojen jälkeen mitätön esitys; ensimmäisellä puoliajalla vierassektori vie pelin kotikaarretta vastaan, mutta toisella puoliajalla molemmat ovat pitkään kadoksissa, mikä osaltamme eittämättä johtui myös kirittäjän alennustilasta.



.. sciarpata, tuo kannattajakatsomon ensimmäinen ja viimeinen koreografia, luonteensa - kaikilla on oltava se oma kaulahuivi mukana, sitä ei jaeta varta vasten koreografiaa varten - vuoksi ultra-kulttuurissa ollut jonkinlainen kaarteen yhtenäisyyden ja mentaliteetin mittari on, erityisesti olosuhteet huomioon ottaen (nelisen bussillista organisoituneita kannattajia plus roomalaiset ja joitain autollisia muita - kaikki loput turisteja), varsin komea.

Jos nyt jotain vertailukohtaa haetaan, olen nähnyt Lazion useampia kertoja, eri stadioneilla (paitsi Delle Alpi, Olimpico di Torino ja Olimpico di Roma, myös San Siro ja Artemio Franchi di Siena), ja vaikka pitkään aikaan he eivät ole olleet erityisen korkealla tasolla, kyllähän eilinen jollain tavalla oli kriittinen hetki. Irr-capojen pahimmat henkilökohtaiset ongelmat ovat kuitenkin käsittääkseni jo takanapäin, eli siihen ei voi enää nojata. Nyt kyseessä oli iso ottelu lähes täydellä Olimpicolla (asia, josta Lazio ei tietääkseni ole nauttinut jotain derbyjä lukuun ottamatta vuosiin) ja kuuluisa curva nord näin hajallaan, suoraan sanoen koheesioton. Oikeastaan ainoa varsinainen laulu, joka toiselle puolelle stadionia kompaktina kuului, oli vain muutamia minuutteja kestänyt Hugo Blancon 'Moliendo Café', joka siis 'dale Bocana' tai jopa 'dale Cavesena' laajalti stadioneilla tänään myös tunnetaan.

.. sisällä, sektoriin suljettuina, ottelun jälkeen vielä reilusti yli tunti, joka tosin kuluu rattoisasti keskinäisten leikkimielisten yhteenottojen keskellä, kentällä partioivalle DIGOSin naispuolisen agentille laulettaessa ja välittömästi ottelun jälkeen - n. 6000 F.C. Juventuksen kannattajan katseen alla - kentän vallanneiden pikkutaaperoiden peliin järjestäytyneen vokaalisesti osallistuttaessa. Joka tapauksessa parempi reissu kuin odotin, tai niinhän oikeastaan aina jostain syystä käy. Ilo ja nautinto kaiken jälkeen on aina pienissä hetkissä ja tilanteissa, joita en ala eritellä. Ainahan sitä miettii, kuten eilen, keskellä yötä täpötäydessä ja skeidanhajuisessa bussissa, neljän hengen penkkiryhmässä kolmen gorillan kanssa pienillä penkeillä väsyneenä ja turtuneena, vain päästäkseen kaiken jälkeen puolisekaina aamun valjetessa pyörän satulaan, että nyt saa riittää, enää en vittu lähde. Koskaan, ikinä, paitsi ehkä seuraavalla kerralla ja sitä seuraavalla.

Jaettu sämpylä, koherenssi, lojaalisuus ja sitä rataa.

.. sunnuntain Hesarissa muuten taisi olla kaksikin eri juttua, joista voi vetää lankoja myös tähän keskusteluun. Moottoripyöräkerhojen toimintatavoissa ja organisaatioissa on selvästi jonkinlaisia yhtymäkohtia organisoidun kannatuksen toimintaan, poislukien puhdas rikollinen toiminta. Naisen kirjoittama futisjuttu taas taisi päättyä ajatukseen, että "naisten vahvistuessa itsetunnoltaan heikot miehet turvautuvat yhä enemmän jalkapalloon". Ajatus, jota ei sellaisenaan voi ottaa todesta kukaan muu kuin nainen, sillä kautta aikojen ovat miehet paenneet akkavaltaa mitä absurdeimpiin verukkeisiin vedoten. Sellaista suorastaan uskonnollista yhteisöllisyyttä ja "hyvää oloa he saavat tästä maagisesta yhteensulautumisen tunteesta, jossa miesjoukko muuttuu yhdeksi lihalliseksi seura-aatteeksi, että parhaimmillaan kyseessä todella on suoranainen kokemus, jossa jalkapalloseuran syvin olemus tulee hetkellisesti esiin pyhällä tavalla." Sellainen, joka sitä ei ole itse kokenut, tuskin ymmärtää asiaa. Varmasti moni on ollut ymmärtämätön asian suhteen, mutta jäänyt koukkuun kokeiltuaan vain yhden kerran. Se ei ole silmitöntä väkivaltaa, vaan ylintä hengellistä puhtautta, kuten nimim. kinkladze aikanaan kirjoitti, ja siihen ei kai voi muuta kuin yhtyä.

Mitä jalkapallon ymmärrykseen tulee, onhan selvää, että itse peli on kannattajalle kannattajan identiteetin suuressa kuvassa varsin merkityksetön asia. Se taas johtuu yksinkertaisesti siitä, että 90 minuuttia on kannattajan vuodessa, kuukaudessa, viikossa, päivässä vain lyhyt ja nopeasti pois kuluva aika, jota edeltää ja seuraa merkittäviä ajallisia, toiminnallisia ja rahallisia panostuksia. Sitä paitsi seuraavat 90 minuuttiahan ovat jo tulossa, joka tapauksessa pääosin hyvin samankaltaisina kuin edelliset, pallo pyörii aina vaan, sen sijaan noita minuutteja edeltävät ja seuraavat hetket ovat tarjoavat lähes aina jotain uutta ja yllättävää, eikä tarvitse edes puhua yhteisöllisyyttä vahvistavasta väkivallan uhasta.

.. sanotaan mitä tahansa, kaikkein suurimmat pelifilosofit löytyvät - kuinkas muuten - myös kannattajabussista. He eivät ole kaikkein äänekkäimpiä tai toiminta-alttiimpia, mutta he ovat silti mukana, koska he tietävät, että lähemmäs seuraa, palloa ja pelaajia he eivät voisi päästä missään muualla. He tietävät olevansa etuoikeutettuja eläessään yhteiskunnan normien rajamailla asioita, joista tavallinen kansa unelmoi - tai näkee painajaisia. Jokaisellahan on paikkansa.

Kannattajan ajatus.

Puhun tässä esimerkkinä sinusta ja teistä; ja vaikka en itse olisikaan arvonimien arvoinen, puhun meistä, koska "meidät" tunnen läpikotaisin.

.. enkä oikeastaan osaa edes varmasti sanoa, miten tämä kaikki oikeastaan pätee pohjoisen perukoille, mutta kun nyt kannattajien jaottelusta puhutaan, esimerkiksi täytyy ottaa realiteetti, jossa nämä asiat selvästi näyttäytyvät. Ehkä vain silloin asia valkenee. Kyse kun on lopulta vain siitä, että "me olemme paikalla, ovunque, kaikkialla, missä tahansa – aina." Lapsiperheet, ensikertalaiset ja vanhukset, sinä - "te" ette ole.

Niinpä ajatus jatkuu. Ja koska me olemme paikalla aina, koska pelaajat tuntevat vain meidän kasvomme, koska me olemme asiamme puolesta valmiita niin paljon enempään kuin te - konkreettisilla kannatustoimilla, laskettavissa olevissa kilometreissä -; koska me olemme valmiita rahamme ja aikamme lisäksi riskeeraamaan jopa terveytemme, me olemme teitä parempia kannattajia: stadionin eliittiä, joilla on luonnollisesti suurempi oikeus seuraan. .. koska Me olemme seura. Tämä kaikki konkretisoituu selkeimmällä mahdollisella tavalla vieraissa kaupungeissa, vastustajan areenoilla, paineen - ja kenties tulen - alla, jossa pelaajat näyttäytyvät noin 90 minuuttia, mutta kannattajat väriensä ensimmäisinä ja viimeisinä edustajina kauan ennen ottelun alkua, ottelun aikana ja vielä pitkään sen jälkeen. Vastustajan kannattajille "me" kun olemme Vastustajia, "meille" osoitetaan iva, "meille" osoitetaan kauna, "meille" osoitetaan hurma; pelaajat kentällä, jotka osoittavat kiitoksensa myös "meille", ovat palkattuja työntekijöitä - ja vain harva heistä voidaan nähdään seuramme symbolina edes vastustajan taholta.

Siksi kannattajat ovat seuran ensimmäiset edustajat, siksi kannattajat ovat seura. Kannattajat pysyvät, seuraavat kaikkialle, kuten "me" seuraamme värejämme - ollen muiden silmissä yhtä kuin värimme.

.. on selvää, että puhutaan vastakkainasettelusta, koska "Me" menemme äärimmäisyyksiin, kulkien äärettömyyksiin, emmekä voi pitää "Teitä" samassa arvossa; meille "te" olette välttämättä vain asiakkaita, tai ainakin vähemmän merkityksellistä väkeä, jonka puuttumista emme huomaa. "Te" voitte olla uskollisia, "te" voitte olla nuoria tai iäkkäitä, "teillä" voi olla hyvät aikeet ja puhdas mieli, mutta sitoutumisenne ei yllä tasollemme. Mielestämme "te" ette edes kykenisi siihen. Sen sijaan "me" olemme paikalla, ovunque, kaikkialla, missä tahansa – aina. Oli uhkia olemassa tai ei, "me" olemme paikalla edustaen värejämme - edustaen samalla myös "teitä". "Meille" jokainen naama on tuttu, "meille" kaikki ovat arvokkaita: "non mollare mai!"

Te katsotte meitä kaukaa arvioiden, arvostellen, myös ivaten; ehkä häpeätte toimiamme, suljette lastenne korvia: "eikö heillä ole muuta paikkaa - he ovat aina täällä; eikö heillä ole muita kuin toisensa - he viihtyvät usein toistensa seurassa; väittävätkö he todella elävänsä elämäänsä jalkapallojoukkueen ehdoilla - siltä toden teolla näyttää." "Roskaväkeä!", huudatte - ja väitätte olevanne 'kannattajia'.

PoPa Fani


Claudio86


Chingón

http://www.youtube.com/watch?v=p4gLzgMOtAc&feature=fvwrel

Viime kaudelta Milan - Bari...

Mitä tässä tapahtuu ja miksi? Eipä siinä, hauskaa tuntuu olevan... :D

Mustanaamio

Lainaus käyttäjältä: Lambrusco e popcorn - 10.02.2012 klo 19:46:55

Kannattajan ajatus.

Puhun tässä esimerkkinä sinusta ja teistä; ja vaikka en itse olisikaan arvonimien arvoinen, puhun meistä, koska "meidät" tunnen läpikotaisin.

.. enkä oikeastaan osaa edes varmasti sanoa, miten tämä kaikki oikeastaan pätee pohjoisen perukoille, mutta kun nyt kannattajien jaottelusta puhutaan, esimerkiksi täytyy ottaa realiteetti, jossa nämä asiat selvästi näyttäytyvät. Ehkä vain silloin asia valkenee. Kyse kun on lopulta vain siitä, että "me olemme paikalla, ovunque, kaikkialla, missä tahansa – aina." Lapsiperheet, ensikertalaiset ja vanhukset, sinä - "te" ette ole.

Niinpä ajatus jatkuu. Ja koska me olemme paikalla aina, koska pelaajat tuntevat vain meidän kasvomme, koska me olemme asiamme puolesta valmiita niin paljon enempään kuin te - konkreettisilla kannatustoimilla, laskettavissa olevissa kilometreissä -; koska me olemme valmiita rahamme ja aikamme lisäksi riskeeraamaan jopa terveytemme, me olemme teitä parempia kannattajia: stadionin eliittiä, joilla on luonnollisesti suurempi oikeus seuraan. .. koska Me olemme seura. Tämä kaikki konkretisoituu selkeimmällä mahdollisella tavalla vieraissa kaupungeissa, vastustajan areenoilla, paineen - ja kenties tulen - alla, jossa pelaajat näyttäytyvät noin 90 minuuttia, mutta kannattajat väriensä ensimmäisinä ja viimeisinä edustajina kauan ennen ottelun alkua, ottelun aikana ja vielä pitkään sen jälkeen. Vastustajan kannattajille "me" kun olemme Vastustajia, "meille" osoitetaan iva, "meille" osoitetaan kauna, "meille" osoitetaan hurma; pelaajat kentällä, jotka osoittavat kiitoksensa myös "meille", ovat palkattuja työntekijöitä - ja vain harva heistä voidaan nähdään seuramme symbolina edes vastustajan taholta.

Siksi kannattajat ovat seuran ensimmäiset edustajat, siksi kannattajat ovat seura. Kannattajat pysyvät, seuraavat kaikkialle, kuten "me" seuraamme värejämme - ollen muiden silmissä yhtä kuin värimme.

.. on selvää, että puhutaan vastakkainasettelusta, koska "Me" menemme äärimmäisyyksiin, kulkien äärettömyyksiin, emmekä voi pitää "Teitä" samassa arvossa; meille "te" olette välttämättä vain asiakkaita, tai ainakin vähemmän merkityksellistä väkeä, jonka puuttumista emme huomaa. "Te" voitte olla uskollisia, "te" voitte olla nuoria tai iäkkäitä, "teillä" voi olla hyvät aikeet ja puhdas mieli, mutta sitoutumisenne ei yllä tasollemme. Mielestämme "te" ette edes kykenisi siihen. Sen sijaan "me" olemme paikalla, ovunque, kaikkialla, missä tahansa – aina. Oli uhkia olemassa tai ei, "me" olemme paikalla edustaen värejämme - edustaen samalla myös "teitä". "Meille" jokainen naama on tuttu, "meille" kaikki ovat arvokkaita: "non mollare mai!"

Te katsotte meitä kaukaa arvioiden, arvostellen, myös ivaten; ehkä häpeätte toimiamme, suljette lastenne korvia: "eikö heillä ole muuta paikkaa - he ovat aina täällä; eikö heillä ole muita kuin toisensa - he viihtyvät usein toistensa seurassa; väittävätkö he todella elävänsä elämäänsä jalkapallojoukkueen ehdoilla - siltä toden teolla näyttää." "Roskaväkeä!", huudatte - ja väitätte olevanne 'kannattajia'.


Tämä ei ole näpäytys tai kriitikki, mutta ehkä te tai sinä ymmärrätte meitä myös paremmin.
Minä tai aika moni "meistä" katsoo jalkapalloa rakkaudesta lajiin. Sama koskee seuran kannattamista. Meille monelle se "oma seura" ei ole kotimainen. Se ei ole pyytänyt meitä kannattaan tai kirjoittamaan itsestään. Tässä me olemme teidän kanssa samassa tilanteessa. Teitä ei ole kutsuttu, vaan olette itse itsenne siihen kutsumuksena vastanneet.
Meille monelle ensimmäisenä tulee jalkapallo, ei seura tai väri. Meille on tärkeää, että jalkapallo on mukana arjessa, kaikissa sen mahdollisissa muodoissa. Serie A, Valioliiga, omat mutasarjat, nappulaliiga, televisiosta tulevat ottelut ja tottakai pyhimässä, eli paikan päällä ottelutapahtumassa. Otteluiden (menneiden/tulevien) kautta, seurojen tapahtumat, pelaajien ja siirtojen spekulointi... Löytyy yhteinen puheenaihe ja intohimo.
 
  Meille monille aika ja rahankäyttö menee perheen eduksi. Nämä ovat elintapavalintoja. Toinen kulkee oman banderrollinsa vuoksi maailman ääriin, ja toinen nauttii samaisesta tapahtumasta perheen tai ystävien kesken omalta kotisohvalta, tai nurkkapubista. Jokaisen valinta on oma ja se ei poista tai kumoa toisen sitoutumista ennenkaikkia lajiin.
  Tämä on aika Suomalainen tapa kannattaa lajia ja fanittaa "omia".

The Missionary

Lainaus käyttäjältä: Chingón - 12.02.2012 klo 01:18:23
http://www.youtube.com/watch?v=p4gLzgMOtAc&feature=fvwrel

Viime kaudelta Milan - Bari...

Mitä tässä tapahtuu ja miksi? Eipä siinä, hauskaa tuntuu olevan... :D

Eikös tämä ollut jonkun lehden (Gazzetta dello Sportin?) mainostempaus, jossa pelaajien kaksoisolennot velmuilivat kentällä ennen peliä?

iivu

Lainaus käyttäjältä: Mustanaamio - 12.02.2012 klo 01:29:37

Tämä ei ole näpäytys tai kriitikki, mutta ehkä te tai sinä ymmärrätte meitä myös paremmin.
Minä tai aika moni "meistä" katsoo jalkapalloa rakkaudesta lajiin. Sama koskee seuran kannattamista. Meille monelle se "oma seura" ei ole kotimainen. Se ei ole pyytänyt meitä kannattaan tai kirjoittamaan itsestään. Tässä me olemme teidän kanssa samassa tilanteessa. Teitä ei ole kutsuttu, vaan olette itse itsenne siihen kutsumuksena vastanneet.
Meille monelle ensimmäisenä tulee jalkapallo, ei seura tai väri. Meille on tärkeää, että jalkapallo on mukana arjessa, kaikissa sen mahdollisissa muodoissa. Serie A, Valioliiga, omat mutasarjat, nappulaliiga, televisiosta tulevat ottelut ja tottakai pyhimässä, eli paikan päällä ottelutapahtumassa. Otteluiden (menneiden/tulevien) kautta, seurojen tapahtumat, pelaajien ja siirtojen spekulointi... Löytyy yhteinen puheenaihe ja intohimo.
 
 Meille monille aika ja rahankäyttö menee perheen eduksi. Nämä ovat elintapavalintoja. Toinen kulkee oman banderrollinsa vuoksi maailman ääriin, ja toinen nauttii samaisesta tapahtumasta perheen tai ystävien kesken omalta kotisohvalta, tai nurkkapubista. Jokaisen valinta on oma ja se ei poista tai kumoa toisen sitoutumista ennenkaikkia lajiin.
 Tämä on aika Suomalainen tapa kannattaa lajia ja fanittaa "omia".

.. järjestäytyneet kannattajat taas - kuten todettua - ovat harvoin erityisen sitoutuneita lajiin. Itse lajilla ei ole paljonkaan merkitystä, vaan laji on pikemminkin kulttuurisidonnainen asia; onhan vain luonnollisempaa ja todennäköisempää, että Italiassa seurataan fudista ennen jääkiekkoa. Laajamittaista järjestäytynyttä kannatusta riittää tosin kyllä vaikka pallacanestroonkin ja tiedän kavereita, jotka osallistuvat mahdollisuuksien mukaan organisoituun toimintaan molemmilla areenoilla.

Te halusitte ymmärtää järjestäytyneitä kannattajia ja niinpä kirjoitin kannattajan ajatuksen, jonka voi ymmärtää ja niellä tai olla ymmärtämättä ja hyväksymättä. Tällä palstalla ja varsinkin kansainvälisellä puolella kaarteista ja ultrista voitaisiin hyvin syin vaieta kokonaan, eikä se liikuttaisi juuri ketään. Vastakkainasettelu on siksi turhaa, eikä johda mihinkään. Mutta jos järjestäytyneiden kannattajien ajatusmaailma kiinnostaa, no, tuossa sitä on. ..

Kaarteiden ytimien maailma on hyvin kaukana maailmanjärjestyksestä viereisissä katsomonosissa. Silloin tällöin stadionilla koetusta näennäisestä yhtenäisyydestä - ja yhteistoiminnasta - huolimatta mentaliteetin, arvojen, itse asiassa koko stadionilla olon tarkoitus ultrien ja muiden välillä ovat eri galaksista. Järjestäytyneet kannattajat menevät äärimmäisyyksiin, kulkien äärettömyyksiin ja pitävät muunlaisia katsojia tai "faneja" yhdentekevänä väkenä. Muut sektorit taas eivät tosiasiassa tiedä ultrien elämäntavasta juuri mitään, eivätkä haluakaan tietää, vaan tyytyvät pitämään kaarteiden jengiä "huligaaneina, rikollisina ja tyhjäntoimittajina". Yhteiselo samalla aaltopituudella on mahdoton ajatus.

.. ulkopuolisten suusta voi usein kuulla tuomion siitä, että on täysin älyvapaata ja lapsellista tehdä jalkapallosta niin iso asia, mutta eihän kyse ole jalkapallosta. Ei ole kyse edes jalkapalloseurasta. On kyse yhteiskunnan asettamien restriktioiden täyttämän, mutta samalla entistä äänekkäämmin vapautta huutavien sielujen pitelemättömästä elämäntavasta, muottien ja normien yli vyöryvästä intohimosta, adrenaliinista ja - totta - lapsellisestakin uskosta siihen romanttiseen illuusioon, että kukaan meistä ei ole niin kuin ne muut tuolla ulkopuolella. Kannattajan elämäntapa on vaarallinen, koska se tarjoaa liikaa välähdyksiä yhteiskunnan lavasteiden ja normien takaa. Mikään muu missään muualla ei pian tunnu enää miltään; on vain yhdessä tehtyjä asioita ja seuraavia yhdessä koettuja asioita. Stadionin kaarteethan olivat pitkään - vielä 2000-luvullekin - omine lakeineen erityislaatuista todellisuutta, jonne ympäröivän yhteiskunnan ruosteinen koura ei ylettynyt. Ottelut tulivat ja menivät, vain osa jää mieleen, mutta matkan varrelta ja kaarteista muistaa sitäkin enemmän. On kyse pian tutuksi muodostuvasta muilta suljetusta maailmasta, ystävistä ja yhteisöllisyydestä, yhdessä kärsimällä selkänahoista revitystä yhteisestä ajasta, kilometreistä ja aina riittämättömästä valuutasta. Lukemattomista ja toistuvista uhrauksista, joita kukaan ulkopuolella ei voisi ymmärtää, mutta heidän ei odotetakaan ymmärtävän. Mi dicon che son pazzo e sballato seguire la mia fede è un reato·ma io non cambierò mai mettitelo bene in testa sai la gente come noi non molla mai!, busseissa lauletaan yhteistuumin, ja se kertoo tarpeellisen; värit erottavat ja mentaliteetti yhdistää, mutta kaikki nivoutuu yhteen vasta, kun saman mentaliteetin väki nähdään samoissa väreissä.

Mutta älkää väittäkö, että järjestäytyneiden kannattajien elämästä puuttuisi jotain erityistä, jotain mitä kaikilla muilla on, sillä juuri he katsovat arkitodellisuutta etäämmältä, monia muita tietoisempina vallitsevasta normistosta ja realiteeteista. Kurottautuen niistä kauemmas. Samalla tavoin järjestäytynyt kannattaja katsoo ottelunsa ystäviensä kanssa, mutta lähempää, aidosti tapahtumaan osallistuen ja pelaajilta suoraan kiitoksen saaden.

Mustanaamio

 Varmasti 80% foorumilla kävijöistä kiinnostaa lukea, erinlaisista jalkapalloon liittyvistä asioista ja aiheista. Varsinkin kun kirjoittajalla on joku perä niissä. Olen lukenut ja luen jatkossakin, koska kaikesta lajin parissa liikkuvasta Hyvästä tekstistä on automaattisesti kiinnostunut.
Kiitos edellisistä ja lisää näitä kiitos.

Chingón

Lainaus käyttäjältä: The Missionary - 12.02.2012 klo 17:05:13
Eikös tämä ollut jonkun lehden (Gazzetta dello Sportin?) mainostempaus, jossa pelaajien kaksoisolennot velmuilivat kentällä ennen peliä?
Aaha. Kiitos tiedosta! Mietinkin että kukas tuo ja tuo on kun en pelaajia tunnistanut. :D

cheap evening return

.. kapulakielen mestari, iivu.

.. kyl mä sua fanitan anyways.

IlDiavolo


migi

Pääseekös Serie A:n kolmonen suoraan ensi kauden UCL:ään vai karsintojen kautta?

ex-adriano

Lainaus käyttäjältä: migi - 23.02.2012 klo 17:40:18
Pääseekös Serie A:n kolmonen suoraan ensi kauden UCL:ään vai karsintojen kautta?

Käytännöt muuttuvat: kaksi ekaa suoraan ja kolmas karsii. Saksa sai Italian neljännen paikan, kiitos viime vuosien munattomuuden eurokentillä jne.

SheikkiOmar

Kolmas karsii viimeisen karsintakierroksen.