Jos nyt pelkkä peli ensin käsittelyyn niin olipahan matsi ja mikä parasta, vanha kunnon
mayhem teki paluun kun ekaan kymmeneen minuuttiin pari kaappia ja varmaan viisi vetoa maalia kohti siinä samalla
Eetu torjui kymmenettä kertaa tällä kaudella kaiken (paitsi Niskan piti ottaa yksi ennen kun tuli paitsiovihellys) ja koko joukkue puolusti siten että Ilves näytti kaikesta kentällä olevasta laadustaan huolimatta ihan keskikastin nipulta. Jos siitä Botuén SJK-pelin aivopierusta jotain hopeareunusta pitää hakea, niin se kollektiivinen selviytymistaistelu siinä pelissä oli hyvää treeniä tähän peliin kun kentällä olleet sinimustat pakottivat Ilveksen pelaamaan käsipalloa eikä keltavihreiden peleissä usein nähtyjä boksiin murtautumisia syöttökombinaatioilla nähty kuin ehkä maksimissaan pari. Erityisen isot propsit pelistä juurikin Huuhtaselle, toppariparille sekä huikean määrän duunia paiskoneelle YK:lle jota ei pallossa paljoa näkynyt mutta mies tuntui lukevan ja peittävän Ilves-pelaajien syöttösuuntia kuin N'Golo Kanté parhaimpina päivinään.
Isoa hattua päästä myös kanssakatsojille huikeasta tunnelmasta, johon tietty auttoi myös Ilveen hyvää mökää koko pelin ajan pitänyt vierasmobi
Tähän liittyen vielä pieni jäniskevennys muutaman viikon takaa:
Eihän Veritaksel oo ku tuplat teidät katsojiin eilen. Ettehän te pelaa kuin mestaruudesta
Tänään pelatun pelin AM alkoi kolmosella, marraskuun puolivälin paikkeilla, isänpäivänä. Ihan ei ollut tuplia töpselien never forget -matsiin verrattuna mutta eri tuhatluvuille pääseminen on silti ihan hyvä suoritus.
Kausi ohi ja kaikki plussat kaudesta Veskun ja staffin ja pelaajien ja toimiston ja katsomon suuntaan. Nyt on yhteenvetojen ja jossitteluiden ja purkamisien aika.
