Päätin aloittaa uuden ketjun liittyen Brentfordiin koska edellinen oli otsikoitu ”Brentford F.C. 2019/2020 – 15 vuoden nousukiito”, ja se oli jäänyt torsoksi heti alkuunsa. Tuon ketjun jälkeen on hieman ehtinyt tapahtua.
Oma taustani on, että 10 kautta Brentfordin kannattajana takana, ja tuleva kausi on jo tässä vaiheessa erittäin mielenkiintoinen. Ei vähiten Thomas Frankin lähdön takia. Toivon hänelle onnistumista Tottenhamissa, ja ymmärrän täysin hänen ratkaisunsa. Hieman kuitenkin arveluttaa, kuinka Tottenham johdon maltti kestää, etenkin jos tulokset eivät ole toivotun mukaisia heti alusta alkaen. Olen seurannut hänen otteitaan ensimmäisestä Brentfordin matsista asti, ja olin todella tyytyväinen kun tieto hänen valinnastaan aikanaan tuli. Päävalmentajan valinta omista joukoista oli hieno asia.
Olin Griffin Parkilla katsomassa kun hävisimme 0-1 Bristol Citylle lokakuussa 2018, ja aikamoinen matsi olikin kun pelattiin viimeinen reilu puoli tuntia vajaalla Chris Mephamin (aika ironista historian valossa) ulosajon vuoksi. Thomasilla on omat vahvuutensa mutta myös heikkoutensa, mielenkiinnolla seuraan hänen otteitaan myös Tottenhamissa.
Mutta takaisin Brentfordiin… Todella moni asia on auki tässä vaiheessa koska huhut siirroista on villejä, ja erittäin suurella mielenkiinnolla odotan tietenkin, kuka on uusi päävalmentaja. Itsellä ei ole suosikkeja kyseiseen rooliin. Mbeumo (ja Wissa) kun lähtee, on ainakin rahaa uusiin miehiin. Toivottavasti kovin moni muu tärkeä pelaaja ei lähde, huhujahan on ollut muun muassa Yehor Yarmolyukin ja Christian Nørgaardin suhteen.
Toivon todella, että tuleva kausi on loukkaantumisten suhteen parempi kuin edelliset kaudet. Molemmat laitapuolustajat Rico Henry ja Aaron Hickey olivat sivussa käytännössä jo kaksi kautta putkeen. Ajer oli pois kolmasosan kaudesta. Häneenkin liittyy tosin tällä hetkellä siirtohuhuja. Keskikentältä Josh DaSilvan ura ainakin Brentfordissa saattaa olla kokonaan ohi vakavien loukkaantumisten takia. Carvalhon hankkimista Liverpoolista en ymmärtänyt alkuunkaan, ja lisäksi hän oli loukkaantuneena 1/3 kaudesta. Samoin Mathias Jensen oli loukkaantuneena lähes puolet kaudesta. Kärjestä Igor Thiago oli käytännössä pois koko kauden kuten nuori Gustavo Nuneskin.
Caoimhín Kelleherin hankinta oli yllätys mutta mukava sellainen. Vaikka kuinka haluaisi olla luottavainen oman maalivahdin touhuun, ei Mark Flekken oikein missään vaiheessa vakuuttanut. Toisaalta kun muistaa ensimmäisen Valioliigakauden sekoilut lainamolareiden kanssa kun David Raya oli loukkaantuneena yli kolme kuukautta (Álvaro Fernández ja Jonas Lössl, ei hitto) niin kyllä Flekken paikkansa ansaitsi.
Mielenkiintoisia aikoja eletään näin Bees-fanin kannalta, ensi viikolla ottelulistojen julkistus ja siitä sitten kohti elokuun aloitusta. Alkuvuosien muutama matsi per kausi jälkeen nyt jo yhteensä 68 Brentford matsia paikan päällä katsomassa, ensi kaudella taas todennäköisesti 10-15 matsia Lontoossa, Ryanair kuljettaa ja kausikortilla Gtechin loistava istumapaikka lähes keskiviivan kohdalla.
Tällainen ensimmäinen viesti tälle sivustolle.
Tervetuloa. Mielenkiinnolla seurailen Brentfordin otteita tulevalla kaudella, koska Frank itse sanoi aiemmin, että monet valmentajat pystyisivät menestymään Brentfordissa koko seuran ollessa niin hyvin johdettu aina omistajasta alkaen. Ensi kaudella se varmaan paremmin selviää oliko Frank kuinka paljon Brentfordin tuote. Näin Spurs-fanina toivon tietysti, että mahdollisimman vähän ja suurin osa Brentfordin viime vuosien hyvistä tuloksista menee Frankin loistavan valmennuksen piikkiin. Spurs on nykyisellään kyllä niin paljon huonommin johdettu seura kuin Brentford, että uskon Frankin hyvin pian huomaavan kuinka erilaisia haasteet Spursissa ovat Brentfordiin verrattuna.
Joka tapauksessa onnea tulevalle kaudelle Brentfordille ja toivottavasti löydätte Frankille myös hyvän korvaajan.
