Kun kerran näin pitkälle meni kauden korkkaaminen kotikaupungin lippulaivan matsien osalta, niin varmaan vähintä mitä pystyivät järkkäämään oli tällainen erikoisempi tapaus. En muista nähneeni ihan äskettäin vajaalla kahen takaa voittoon nousemista. Ehkä en koskaan.
Hyvä että tarpeeksi kauas äänentoistosta kerkesi, kun alkoi tapahtua. Näkyykö pallo, kyllä näkyy.
Kaks omissa heti kättelyjen jälkeen ja vielä ukko pihalle - en olisi ihan heti arvannut, että tästä vielä kääntyy.
Pilkulla pilkuntarkkaa. Vetokin oli todella pienestä kiinni. Tolpan kautta aivan toisen tolpan juureen. Montako senttiä olisi ollut varaa pistää vielä enempi vasemmalle?
Tauolla organisoitu savustus, insert "lahelle-sakkoja"-vitsi.
Eiks kaikissa matseissa vois järkätä tämmösen harjotuksen, niin sais jengin makkarajonoon?
Väkivaltakoneista korva tarkkana ja silmä kovana kuin porkkana.
Tis is Hiihtis.
Muutama sekunti ennen kuin takana numerot vaihtuu.
Röissä junnut kyselee, että kuvaanko koskaan maisemia. Valehtelin, etten. Koska en vaan osaa.
Vesiaho on kyllä etevä tässä lajissa. Aina voi mennä perseelleen, jos meinaa käydä huonosti. Hämmentävän usein sillä saa pallon omalle joukkueelle pienen hengähdyksen kera.
Liipase kaveria päin näköä - ihmettele miksi peliä jatketaan vastustajan vaparilla.
Viis jäbää näin päättäväisenä utelemassa, josko kuitenkin olisi tullut tehtyä väärä ratkaisu. Ilmeisesti ei, koska anelu ei auttanut. Onkohan joskus?
Kun päättyy tää...
Sitten parit fiiwiskuvat päätteeksi...
