Puola - Suomi 3-1 7.9.2025, MM-karsinnatPuola 5-2-3
Kaminski 13 - Lewandowski 9 - Szymanski 20
Zielinski 10 - Slisz 17
Zalewski 21 - Kiwior 14 - Bednarek 5 - Wisniewski 3 - Cash 2
Skorupski 1
Suomi 5-2-3
Antman 7 - Pohjanpalo 20 - Lod 8
Marhiev 11 - Kairinen 14
Uronen 18 - Koski 5 - Tenho 15 - Peltola 2 - Alho 17
Joronen 1
Pureudun tässä tekstissä jälleen kohtalaisen rohkaisevaan Suomen pallottomaan vaiheeseen haastavassa vieraskamppailussa ja palaan mahdollisesti ei-niin hyvään pallolliseen vaiheeseen tuonnempana, mutta synkkyyden keskelle on mukava tuoda valonpilkahduksia positiivisista asioista Huuhkajien peliesityksessä.
Puola pallollisena vs. Suomi pallottomanaPuolahan avasi Helsingissä peliä aluksi paperiryhmitykseen soveltuvalla 3-1-4-2:lla, mutta avausjakson lopulla se muutti sen 2-4-4:ään, jota se oli käyttänyt usein aiemminkin. Toisella puoliajalla tuolloin Puola palasi alkuperäiseen malliin, mutta tässä matsissa alusta asti Puola avasi 2-4-4:llä, kun Kiwior liukui vasemmaksi laitapakiksi avausvaiheessa ja Cash oli tietysti oikea pakki. Vasen wingback Zalewski nousi laituriksi viimeiseen linjaan ja Szymanski alkuperäisestä yläkolmikosta liikkui oikeaan laitaan pitämään leveyttä Cashin yläpuolelle, jolloin Puola saisi mahdollisesti 2v1-ylivoimia Suomen wingbackeja vastaan. Kaminski oli ikään kuin kymppinä sitten keskemmällä Lewan lähettyvillä, mutta valmiina tekemään myös pystyjuoksuja.
Suomen korkeassa prässissä roolitus oli selkeähkö. Se käytti prässissä kuutta pelaajaa kuten Norjassakin. Laiturit Lod ja Antman olivat kahden tulen välissä valmiina uurastamaan isoja kilometrejä, kun he prässäsivät toppareita ja laitapakkeja. Pohjanpalolle oli räätälöity maaliskuun vierasmatsien kaltainen leporooli, jossa hän lähinnä tyytyi peittämään syöttösuuntia Puolan pohjaparille Slisz-Zielinski. Marhiev ja Kairinen peilasivat nämä kyllä alapuolelta, mutta kun Jolle automaationa merkkasi heistä tavallaan toisen pois, usein toinen Suomen kk-pelaajista pystyi sitten pudottautumaan ajoissa alemmas kakkospalloja varten toppareiden eteen. En tiedä, onko Friisin ajatus jatkossakin lähinnä vieraissa peluuttaa Pohjanpaloa konservatiivisemmin ja kotimatseissa sitten hän prässää vastustajan toppareita aktiivisemmin.
Suomi betsasi monesti, ettei Puola avaisi keskustaan tai laitapakeilleen, vaan kohti ylänelikkoaan, jolloin Marhiev useimmiten pudottautui Kairista aiemmin alemmas. Suomen painollinen wingback liittyi prässiin mukaan kuudenneksi pelaajaksi puolustaen eteenpäin vastustajan laitapakkiin, jos yläpuolella laituri tuli ohitetuksi kierrättämällä. Se vaati lukutaitoa Uroselta ja Alholta, jotteivat he ennakoineet turhaan ja jättäneet leveyteen Zalewskia tai Szymanskia sivutoppareiden huoleksi koko aikaa. Maaliskuun peleissähän mm. Maltan leveyspelaajille jäi aika paljon aikaa operoida, kun Suomen laiturit tulivat toppareiden prässäämisen jälkeen ohitetuiksi ja kasipaikan yksilöillä kesti irrota alataskuihin sulkemaan avoimia jalkoja, mutta viiden alakerralla pallopaineen jatkuminen toteutui nyt jo paremmin eteenpäin puolustaneiden wingbackien ansiosta. Puolan painottoman laitapakin Suomi jätti auki vähemmän yllättäen vapaaksi aina ja alas täten 4v3-ylivoiman. Toppareilla oli keskellä 3v2-ylivoima Lewandowskia ja Kaminskia vastaan. Kotimatsissa vapaa pelaaja prässissä oli alkuun painoton wingback, vaikka silloinkin toki Jensen oikeana wingbackina oli aina sellaisen etäisyyden päässä Zalewskista, että ehti tämän iholle puolenvaihdon aikana.
Välillä Pohjanpalokin innostui prässäämään toista topparia ja silloin tietysti keskikentän keskustassa Marhiev ja Kairinen peilasivat Sliszin ja Zielinskin entistä tiiviimmin. Pohjanpalo sai toppareiden prässäämiseen avuksi painottoman laiturin ja painollinen laituri vastasi tällöin laitapakista. Painollinen wingback liittyi tutusti sitten kuudenneksi pelaajaksi mukaan prässiin estämään Puolan painollisen laiturin (eritoten Szymanski tuppasi pudota syöttöä vastaan laidallaan) syötön vastaanottamista sivurajalla.
Helsingissä korkea prässi vuoti 2-3 kertaa avausjaksolla ja sen kanssa pystyi elämään, joten sen takia ei kannattanut jättää prässäämättä ylhäältä. Tässä matsissa ensimmäinen vuoto tapahtui 40 sekunnin kohdalla. Kupongit eivät olleet sekaisin vastuiden suhteen, vaan prässisuunnitelma selviö. Antman ahdisti Wisniewskia pitäen samalla Cashin syöttövarjossa. Lod ei ole vielä lähtenyt palaamaan painottoman laitapakin Kiwiorin luo, vaan on Jollen tavoin keskikentälle hetkellisesti nousseen Bednarekin läheisyydessä. Wisniewskin valinta on ylittää prässi ilmassa vähemmän yllättäen, kun riskittömyys ei ole poistunut Urbanin alaisuudessa pelinavaamisesta. Uronen minusta hieman turhaan tässä ennakoi siirtoa Cashille, kun Wisniewski on vasurillaan selkeästi avaamassa pitkällä ja Cashkin selvästi syöttövarjossa, joten Jeren pitäisi pysyä vain Szymanskissa kiinni.
Tässä näkyy alas jäänyt 4v3-ylivoima. Alho kontrolloi Zalewskin ja Peltola Kaminskin. Tenho jää varmistamaan, kun Koski puolustaa eteenpäin Lewandowskiin, mutta häviää pääpallon selkeästi. Olisin ennemmin nähnyt Kosken keskitopparina, koska Tenho tottui vasemman topparin tonttiin kotimatsissa Puolaa vastaan ja olisi ehkä sekunnin aiemmin oivaltanut pumpata puolalaiskärjen selkään vaikeuttamaan liippausta. Samalla Szymanski porhaltaa Urosen selustaan Jeren huonon pelinluvun myötä.
Puola pääsi juoksemaan kenttää siten kuin pari kertaa kesäkuussa. Ivanov on erinomainen tukkimaan wingbackien ja sivutopparien jättämiä tiloja, mutta Tenho keskitopparin paikalta kavensi turhan varovaisesti laitaan eikä saanut keskitystä peitetyksi...
Mutta silti boksipuolustus kesti tälläkin kertaa, joten sikäli korkealta prässäämisessä ei otettu liikaa riskejä. Peltola esti Kaminskia laukomasta ja kakkospallon laukoi reippaasti yli maalin Zalewski kuudentoista rajalta.
Viidennellä minuutilla Suomi paineisti hyvin 5-2-3 blokissaan Puolan 2-4-4:ää vastaan. Riiston aikaansaamiseksi "numeroita" on riittämiin eli se kuusi kappaletta, kun "alas" jää 4v3-tilanne. Pohjanpalo osallistuu prässiin aktiivisemmin tällä kertaa, jolloin painoton laituri Lod auttaa häntä toppareiden kanssa, Antman on painollisessa pakissa Cashissa, keskustassa 2v2-parit ja Uronen pomppaa painollisena wingbackina painolliseen laituriin. Szymanski ei päässyt kääntymään, vaan palautti pallon aina Skorupskille asti.
Jatkotilanteessa Jolle jatkoi aggressiivisen prässin veskariin asti kuten kesäkuussa, hyvä. Täten Lod pysyi Bednarekissa eikä pudottanut Kiwioriin, jolloin Alhon piti pompata vastaan irti laiturista, muttei se haitannut sinällään, kun alas jäi yhä 4v3-ylivoima, mutta Peltola toki joutui keskeltä menemään kuvan ulkopuolella sitten Zalewskiin ja Urosesta tuli hetkeksi kolmas toppari Lewaa ja Kaminskia vastaan, kun Cash jätettiin auki painottomana pakkina tutusti.
Bednarek sortui harhasyöttöön Lodin prässin alla ja Suomi sai rajaheiton. Ehkä osasyy siihen, että Suomi oli harjoitellut kuvioita Alhon pitkiin rajaheittoihin oli se, että se odottikin tukahduttavansa tällä tavoin Puolan pelinavausta ja saavan paljon rajaheittotilanteita, koska minäkin kirjoitin viime viestissäni, että unelmaskenaariossa juuri tällä tavoin Suomi tekisi "stoppeja" vastustajan kenttäpuoliskolla ja saisi pidettyä painetta Puolan päädyssä!
Kuuden minuutin jälkeen Suomi sai taas pakotettua Puolan syöttämään alaspäin veskarille asti. Antmanin prässäämisessä lähestymiskulma on taas priimaa ja Wisniewski pysyy syöttövarjossa loppuun saakka. Tuo olikin sitten valitettavasti Oliverin illan parasta antia. Skorupski ei lähde poimimaan vapaita laitapakkeja, vaan suht riskittömästi ylittää prässin ilmassa.
Uronen oppi pelin alusta eikä nyt turhaan ennakoinut passia Cashille, vaan pysyi Szymanskissa! Alho kontrolloi Zalewskin ja Peltola pomppaa hyvin vastaan Lewandowskiin. Sen sijaan Kaminski saa olla täysin auki kahden alimman linjan välissä, kun Tenholla ja Koskella on kommunikaatiokatkos! Vähäinen yhteinen kokemus näkyi karusti, kun kumpikaan ei pumpannut voittamaan pääpalloa.
Kaminski levitti laitaan Cashille. Koska Antman oli ollut prässäämässä veskaria, ei hän ehtinyt seuraamaan Cashin nousua, vaan Marhievin piti irrota laitaan ja rapata puolalainen nurmeen vapaapotkun arvoisesti, mutta erikoistilannetta ei olisi koskaan luultavasti tullut, jos Koski tai Tenho olisi hoitanut hommansa.
Maalipotkuprässi oli 5-4-1 muotoinen. Tällöin laiturit olivat laitapakkien läheisyydessä ja mieluummin jätettiin auki toinen Puolan toppareista Pohjanpalon syöttövarjoon. Suomen laiturit eivät makaa täysin laitapakeissa, vaan sijoittuvat siten, että he pystyvät menemään tekemään katiskaa keskelle mahdollisen riiston toivossa.
Kairinen seurasi hyvin Zielinskiä ja jatkoi prässinsä loppuun asti Bednarekiin, kun Jolle vaihtoi lennosta Zielinskiin tämän pudotuksen jälkeen. Bednarek turvautuu roiskaisuun kohti ylänelikkoa maitse. Tarkalla syötöllään hän ohittaa myös enemmän välikaistalla päivystävän Lodin eikä Suomi saa yläalueriistoa.
Alho pomppasi Kiwioriin Lodin sijoittumisen myötä, joten alas jäi 4v4-tilanne tältä osin. Koski tosin jäi varmistamaan ja jätti Tenhon yksin Lewaa ja Kaminskia vastaan. Tällä kertaa se riitti, kun Miro sai ahdistettua Lewandowskin palauttamaan pallon epätarkasti alaspäin.
Sliszille tuli kiire Marhievia vastaan ja hän tökkäsi pallon suoraan sivurajasta yli. Tässä näkyy hyvin Suomen pyrkimys saada riisto aikaan usealla pelaajalla välikaistojen välisellä alueella, mutta Puola ymmärsi läpi pelin luopua pallosta juuri oikeaan aikaan eivätkä nämä ansat koituneet sen kohtaloksi, vaikka monta kertaa se olikin lähellä. Idea Suomen korkeassa prässissä oli hyvä, vaikka toteutus jäi vaillinaiseksi, mutta oli tässäkin sentään palkintona voitettu pallo lopulta Puolan kenttäpuoliskolla. Puolasta pitää todeta vielä se, että se yritti antaa tavallaan Suomelle sen omaa lääkettä, kun silloin kotipelissä Huuhkajat pelinavauksessaan houkutteli Cashia pomppaamaan Uroseen, jotta Puolan sivutoppari joutuisi liukumaan sivurajalle Antmaniin. Tässä pelissä sitten vastaavasti Puola osin Suomenkin myönnytyksellä sai aikaan näitä tilanteita, joissa Peltola joutui liukumaan Zalewskiin, kun Alho irtosi Kiwioriin.
13. minuutilla Suomelta taas hyvää pallonpainetta blokissa. Antman jatkoi prässinsä Cashin ja Wisniewskin kautta aina veskariin saakka. Koska Jollella on lepoaika, Lod pysyy tälläkin kertaa loppuun asti toisessa topparissa.
Skorupski ei suostu vieläkään poimimaan Kiwioria Lodin takaa, vaan mieluummin avaa pitkällä. Siltä varalta, että Antmanin syöttövarjo pettäisi, Jolle aavistelee passia Wisniewskille.
Topparit hoitivat tämän tilanteen hyvin. Tenho piti Kaminskin ja Koski Lewan nuhteessa. Helsingissä Suomi voitti paljon vastaavia palloja keskiviivalla itselleen. Pelinavauksen tukahduttaminen toimi minusta ihan OK.
20. minuutilla Peltola kotimatsin tavoin jatkoi pätevää ison tilan 1v1-puolustamistaan irtoamalla linjasta ja seuraamalla Lewandowskin vastaantulon Puolan ylänelikosta. Kiwior sai siirrettyä sitä ennen pelivälineen Lodin ohitse.
Mutta Peltolan prässi puri Lodin avustamana.
Valitettavasti Puolankin vastaprässi toimi, kun Bednarek katkoi Pohjanpalolle tarkoitetun siirron eikä Suomi päässyt tälläkään kertaa haavoittamaan organisoimatonta vastusta, mutta pallopaine keskiblokissa oli sellaista kuin sopi toivoakin ja josta mm. Slovenia on näyttänyt mallia viime vuosina.
Jatkotilanteessa Puola purki prässin ensi kertaa hyödyntäen painotonta vapaata pakkia.
Cash jätti pallon Wisniewskille, joka otti tyhjät pois. Samalla näkyy se, että Lewandowski tekee aloitteen linjan taakse...
... mutta Peltola selvisi ison tilan 1v1-puolustamisesta kunnialla, kun pystysyöttö jäi vähän taakse. Puola kuitenkin pisti taas suoraviivaisella chipillä painetta vastustajan viimeiseen linjaan.
Parin minuutin päästä mallikasta blokkipuolustamista jälleen. Antman jatkaa prässinsä Cashista Wisniewskiin ja tällä kertaa Uronen lukee tilanteen oikein seuraten perässä, kun Antmanin lähestymiskulma prässissä ei ole laadukas, mutta pisteet silti aktiivisuudesta ja pallopaineesta.
Wisniewski poimi kuitenkin ylänelikosta Szymanskin vastaantulon, mutta Koski pysyi hyvin iholla estäen kääntymisen.
Ja lopuksi Uronen jätti Cashin kitumaan nurmeen iskettyään tähän kiinni terävästi. Minusta Norja-peliin peilaten kyllä ykkösmiehistö pystyi odotetusti flirttailemaan keskiblokkiriistojen kanssa ja pelillisessä prosessissa oli nähtävissä eteenpäinmenoa Friisin alaisuudessa. Suomi sai tukahdutettua pelinavaamista ja -rakentelua, vaikka etäisyydet muodossa puolustaessa välillä venyivätkin.
36. minuutilta GIF. Suomen 5-2-3 blokki paineistaa palloa riiston arvoisesti. Ylin prässilinja estää suoria vastustajiaan edistämästä peliä ja pakottaa sivuttaissuuntaiseen syöttelyyn. Uronen liittyi kuudenneksi mieheksi mukaan ajoissa painollisena wingbackina ja ahdistaa Cashin hätäiseen siirtoon. Koski ottaa tilan pois Kaminskilta ja Ivanov on tutusti ajoissa kaventanut laitaan tukkimaan wingbackilta jäänyttä tilaa kontrolloiden Szymanskin mahdollista pystyjuoksua. Puolan ajoitukset ovat toki nekin priimaa ja Szymanski hakee yhdellä tatsilla Uroselta vapautuneena miehenä pystysyöttöä korkealla olevan linjan taakse, koska Ivanov ei voinut seurata häntä oikein noin kauas Koskenkin ollessa välissä, mutta Alho ja Peltola hoitavat ison tilan puolustamisen Lewaa vastaan moitteetta. Painottoman wingbackin Zalewskin pystyi jättämään hetkeksi auki kuten Helsingissäkin.
Avausjakson lopussa Skorupski avasi suosiolla pitkällä maalipotkun. Puola yritti helpottaa pelinavaustaan tuomalla Szymanskin keskikentälle, mutta Suomi vastasi vain siihen jättämällä tosiaan Pohjanpalon valmiiksi toiseen pohjapelaajaan topparin prässäämisen asemesta, jolloin keskikentällä ei ollut vapaata pelaajaa.
Lewa kuitenkin tuli tarpeeksi kauas irti toppareista (Koski lähinnä) ja yritti pudottaa ykköspallon Zielinskille. Kairinen jäi 1v2-tilanteeseen.
Pudotus tuli Lodille, mutta eipä hän vastaprässiä vastaan saanut mitään aikaan ja Alho vielä rikkoi hölmösti sivurajalla selästä Zalewskia jatkotilanteessa. Mutta tulipahan pelinavaus taas tukahdutetuksi.
Puola pelasi vapaapotkun veskarilleen. Pohjanpalo juoksi prässin loppuun ja pakotti roiskaisuun.
Ivanov oli jälleen mainiosti täyttänyt Urosen selustan eikä Szymanskilla ollut pahemmin ylimääräistä aikaa. Liippaus selustaan päätyi Kaminskin jalasta Uroselle ja Suomi voitti taas pelivälineen itselleen puolessa kentässä viimeistään. Pallottoman vaiheen pelisuunnitelma ei sitten lopulta pöllömpi ollut, vaan sopivassa suhteessa Suomi prässäsi päätylaudasta ja laittoi painetta pallolle keskiblokissa.
Toisen jakson alussa korkea prässi puree. Jolle vaihteeksi ottaa happea, joten laiturit hoitavat topparit. Antman ei kuitenkaan saa estettyä kierrätystä Wszolekille, mutta Uronen ennakoi riittävän hyvin.
Wisniewski tavoitteli itse asiassa suoraan Szymanskia, mutta Uronen oli tosiaan tiellä. Ikävä kyllä kova kosketus palautti pallon heti Puolalle eikä yläaluekatkosta seurannut mitään.
Slisz oivalsi poimia vihdoin painottoman pakin Kiwiorin. Lod ei ehtinyt Bednarekista oikein millään hidastamaan Porton miestä.
Niinpä prässi lopulta puhkottiin ja Alho joutui haastavaan kyytiin, kun Zalewski pääsi positiivisessa peliasennossa kerrankin hyökkäämään häntä vastaan eikä Alho koripallotermein "häirinnyt koppausta" tarpeeksi lähellä, vaan peruutti.
Peltola kuitenkin siivosi matalan pallon pois Kaminskin edestä. Yksittäinen prässivuoto ei haitannut tälläkään kertaa, kun boksipuolustus piti.
Aika lailla identtinen prässi hetken päästä. Nyt Wisniewski kierrätti Antmanin ohi laitapakille, mutta Uronen oli välissä kuudentena miehenä. Numerot riittivät yläalueriistoon ja Suomi sai lopulta hankittua syvältä rajaheiton, jota erikoistilanteeksikin voi kutsua, mainiota.
Vielä yksi näyte 58. minuutilta. Lod ja Kairinen ovat vaihtaneet lennosta miehet.
Painollinen laita pysyy tukossa, kun Alho pomppaa vastaan.
Ennen kuin Puola täysin organisoituu, Suomi yrittää nopeasti hyödyntää pallonriistonsa. Peltola poimii Pohjanpalon ja Marhiev tekee liikkeen topparin jättämään aukkoon.
Szymanski pelastaa puolalaiset viime hetkellä. Jatkojalostuskohteena on se, miten Suomi saa katkot vastustajan puoliskolla käännettyä vielä nopeammin maalipaikoiksi. Saman taisi studiossa mainita M. Nuutinen. Niitä on jatkossakin tulossa korkean prässin ansiosta. Unelmaskenaariossa ennen peliä haaveilen yhdestä yläalueriistomaalista ja ainekset siihen periaatteessa olivat olemassa.
Selustaan hyökkääminen
Puolan 1-0 maali syntyi, kun se hyödynsi selustassa ollutta tilaa Suomen avustuksella. Ennen sitä Alho antoi pallolle tarpeeksi painetta painollisessa laidassa kuten Uronenkin usein ja pakotti Zalewskin syöttämään alaspäin.
Mutta sitten Puolan ylänelikosta Kaminski ampaisi pystyjuoksuun Alhon jättämään tilaan. Kiwiorin vasen jalka on sulava ja jäi mieleen kesäkuun matsistakin livenä. Hän on hieno futari. Lodin riistotuplausyritys ei toiminut Zalewskia vastaan ja siksi hän ei ehtinyt sulkea enää Kiwiorin jalkaa.
Peltola seurasi pystyjuoksun hyvin, mutta liukasteli voitetun juoksukisan päätteeksi, äsh.
Alho ehti kipittää pallon alapuolelle ja Tenhokin kaventaa tukkimaan tilaa. Heidän läpi Kaminskin passi luukulle ei yksinkertaisesti olisi saanut mennä. Koski sivutopparina on sijoittunut ihan OK purkua varten ja Uronen kontrolloi vaarallisinta pelaajaa keskisektorilla Kosken pimeällä puolella. Cash jää pakosti merkkaamatta, mutta sen kanssa on elettävä ja luotettava, ettei keskitys mene läpi Alhon jalkojen...
... lopun te tiedättekin. Puola 1, Suomi 0. Moitin eniten takaiskusta Peltolaa ja Alhoa. Kosken oli sivuttaisliikkeessä vaikea pysähtyä tismalleen oikein takakulman peittääkseen. Peltola kuitenkin noin 15 minuuttia myöhemmin seurasi tarkasti toistamiseen Kaminskin pystyjuoksun eikä sillä kertaa lahjoittanut palloa takaisin. Se antaa luottamusta jatkoa ajatellen, että keskiblokissa voi pitää alintakin linjaa kohtalaisen korkealla kolmella topparilla pelatessa, kun Puola ei pystynyt haavoittamaan Suomea selustassa olleesta tilasta silloin, kun Suomi puolusti organisoituneesti (2-0 osuma tilanteenvaihdosta). 3-1 lukemat mairittelevat kotijoukkuetta.
Laadullisten ylivoimien luonti wingbackeille
Puolan suosituin hitaan hyökkäyksen malli oli yhä pallon toimittaminen alkuperäisten wingbackien Zalewskin ja Cashin jalkaan hyökkäyskolmannekselle, kun Puola siirtyi 2-4-4:stä 2-3-5 murtautumismuotoonsa. "Laitapakit" nousivat vuorollaan viidenneksi mieheksi viimeiseen linjaan tai sitten Zielinski käväisi siellä. Puola ei edelleenkään aikaillut keskittää, kun jalka vain oli auki, vaan testasi vastustajan alakerran pitävyyttä painepalloilla. Tässä kulmapotkun jälkitilanteesta Cash käänsi pallon vasurilleen molempijalkaisena yksilönä, mutta Alho purki pallon Kiwioria vastaan.
Vartin jälkeen Suomi ehkäisi keskityssauman hyvin, kun Szymanskille pelattiin ristipallo, mutta Uronen irtosi ajoissa hidastamaan leveyspelaajaa ja Antman kipitti nopeasti apuun kuten kotipelissäkin.
Cash oli jo keskittämässä pudotuksesta keskitasosta, mutta Antmanin terävä lähestyminen muutti hänen ajatuksiaan ja hän poikkeuksellisesti siirsikin pallon vielä laitaan, joka oli tukossa sekin.
Eikä kierrätys toiseenkaan laitaan auttanut, kun Zalewski tuplattiin ja hänen piti palauttaa palloa taas alaspäin. Kokonaisuudessaan Huuhkajat tukkivat Puolan laitapelaamista aika hyvin kuten kesäkuussakin huomioiden sen aiempi tehokkuus tuolla tavoin hyökkäämällä. Väkisin joitain keskityksiä sateli, mutta ei Puola tässäkään pelissä sellaista keskitysrallia saanut aikaan kuin joitain muita vastuksia vastaan ja tietysti johtoasemassa sen ei aina tarvinnutkaan hakea lisämaaleja väkisin, mutta Suomi teki pallottomana asioita myös kurinalaisesti.
Hetken päästä Cashin ristipallo löysi Zalewskin.
Kiwiorin arvokas taustakierto vesitti tuplauksen tehden tilanteesta tasavoimaisen ja ilman värilaseja Puolalle laadullisesti ylivoimaisen. Hollanniltahan näitä nähtiin paljon Gakpon tuplatuksi tulemisen estämiseksi.
Zalewski ei hakenut takatolppanostoa, koska Szymanski ei sinne juossut dumfriesmaisesti, joten oli oikea valinta laukoa itse leikkauksesta. Tuloksena oli kulmapotku. Kohtalaisesti Lod pysyi hänen kyydissään.
25. minuutilla Kairinen esti keskiblokissa Zielinskin kääntymisen ja Antman aavisti syötön Wisniewskille.
Sliszin ja Zielinskin vastaprässi kuitenkin puri eikä tästäkään riistosta Suomi päässyt haavoittamaan organisoimatonta vastustajaa.
Puola sen sijaan teki niin, kun Zielinski poimi Kiwiorin.
Kiwior tietysti liikutti pallon heti eteenpäin Zalewskille laadulliseen ylivoimatilanteeseen ja teki perään taustakierron itse, jottei Kairinen päässyt tuplaamaan rauhassa.
Zalewski malttoi odottaa pari ekstrasekuntia eikä keskittänyt suoraan juoksusta, jolloin boksin täyttö oli edes orastavaa. Lewa pysyi silti Kosken ja Tenhon pihdeissä.
33. minuutilla Puola rakentaa enemmän 3-2-5:llä. Sivutoppari Wisniewski otti tyhjät pois ja levitti sitten Cashille.
Ei voi oikein puhua tuplauksesta, kun Uronen jäi nyt makaamaan linjaan ja peittämään mahdollista Cashin laidan puolelta tulevaa keskitystä. Antmanin tehtävä oli peittää vasuri siinä onnistumatta. Cash toimitti tutun vikkelästi kierrätyksen saatuaan ruokaa boksiin, joka oli nyt hyvin kansoitettu.
Alho kykeni 1v2-tilanteessa painimaan Lewaa ja Zalewskia vastaan eikä Barcelona-kärjen tiputus löytänyt omia keskeltä, vaan meni Peltolalle. 37. minuutilta olisi voinut vielä kuvakaapata yhden tilanteen, jossa Zalewski sai puolenvaihdon positiiviseen peliasentoon ja Alho peruutti turhan paljon omaan boksiin saakka, kun tukea ei tullut kuin vasta viime hetkellä Peltolalta. Onneksi Ivanov putsasi keskityksen muualle Lewandowskin edestä. Kesäkuun kotipelin tavoin boksipuolustukselle voi antaa pääosin hyvän arvosanan ja kiitettävän, jos Alho olisi saanut estettyä Kaminskin syötön Cashille avausmaalissa.
Muodon sisään pelaamisesta ei näytteitä ole, koska eipä Puola keskeltä vähemmän yllättäen päässyt läpi kombinaatioilla tai edes kummemmin hakenut niitä. Zielinski kuljetti kertaalleen tosin aika helposti yksitoistikon sisään 28. minuutilla aiheuttaen kaaosta ja hankkien kulmapotkun. 52. minuutilta jäi mieleen, kun Ivanov pumppauksellaan tukki 10-alueen mainiosti. Positiivisista tilanteenvaihdoista jäi mieleen lähinnä 82. minuutilla Källmanin liike Wstolekin jättämään tilaan, mutta hän oli yksin neljää pelaajaa vastaan. Liettua ja Maltakin joutuivat maaliskuussa päättämään orastavat vastaiskunsa kaukokuteihin 25 metristä, joten sinällään Suomenkin hampaattomuus vastaiskuissa ei yllättänyt. Puolan kunniaksi on sanottava se, että se piti pallosta aika hyvin huolta ja vältti tosiaan pelaamasta Suomen ansoihin ja osasi luopua pelivälineestä usein juuri ajoissa tai vähintäänkin sitten vastaprässäsi hyvin nopeasti sen takaisin omalla kenttäpuoliskollaan. Kakkoskorin maan pelaajamateriaalin veroista kypsää tekemistä.
