FC Inter - HJK 0-0 23.9.2025, VeikkausliigaInter 4-1-4-1
Botue 11
Legbo 6 - Ampofo 17 - Yli-Kokko 8 - Sarr 20
Krebs 10
Niska 2 - Straalman 16 - Kuittinen 22 - Granlund 5
Huuhtanen 1
HJK 4-4-2
Möller 22 - Ring 4
Hostikka 7 - Mentu 21 - Kanellopoulos 8 - Michel 99
Simojoki 13 - Tikkanen 6 - Antzoulas 3 - Ylitolva 28
Ricardo 32
Tein Veikkausliiga-debyyttini tälle kaudelle viimein. 27 rahnaa Pukin näkemisestä oli vain hyväksyttävä nöyrästi. Meinasin toki missata kokonaan Klubin saapumisen Veritakselle, kun havahduin asiaan vasta edeltävänä iltana. Tulkaahan sitten jo Inter kiltisti takaisin Twitteriin mitä pikimmiten, sillä onhan se aivan ylivertainen tiedotuskanava. Kun Vegas Golden Knightsin kaltainen urheilubrändi kokee saavansa ja tuottavansa lisäarvoa olemalla siellä, yhdelläkään suomalaisella urheiluseuralla ei ole syytä olla eri mieltä. Meille instagramittomille Inter on ollut harmillisen suuressa uutiskatveessa verrattuna edellisvuosiin.
Olen sivusilmällä katsellut joitain illan joukkueiden otteluita, mutten erikseen lähtenyt kahlaamaan nauhaa etukäteen läpi tarkemmin, vaan annoin yksittäisen pelin näyttää sen, mitä sillä oli näytettävänään. Viimeisimmät koosteet toki katsoin Suomen Cupin finaalista ja Interin vierailusta Gnistanin luo. Lisäksi luin muistiinpanoni Liigacupin finaalista, jota käytin apuna Liigaskaba-rivin jätössä. Yksilöistä odotin näkeväni ensi kertaa Mennun ja Simojoen. Pukin vaihtokomennus kirpaisi. Testasin ennen peliä seitsemän euron pizzapalan, joka oli laadultaan margharita. Se oli ihan makoisa vieden nälän pelin ajaksi. Pohja oli rapsakka. Istuin loppuunmyydyn E-katsomon sijaan vaihteeksi pakotettuna D-pilttuun ylimmällä normaalihintaisella rivillä ja yllätyin hulppeasta jalkatilasta, kun alemmalta riviltä penkit oli poistettu ja tilalla kulkukäytävä. Toki melko piukasti tuossa sai istua vierustovereihin nähden leveyssuunnassa, mutta sen kesti, kun näkyvyys oli priimaa.
Inter pallollisena vs. HJK pallottomanaInter avasi alhaalta vähän häilyvästi 2-4-1-3/2-3-2-3:lla riippuen siitä, oliko Ampofo enemmän Krebsin vai Yli-Kokon tasolla. Useimmiten toki ensiksi mainitun. Klubin korkea prässi oli 4-1-3-2 muotoinen. Kanellopoulos jäi suojaamaan puolustuslinjaa ja Mentu nousi laitureiden tasolle kärkiparin taakse. Möller ja Ring hoitivat topparit. Heistä Ring prässätessään Straalmania pyrki samalla jättämään Ampofon varjoonsa, koska Mentu oli Krebsin selässä kiinni. Klubi selvästi preferoi sitä, ettei Inter saisi avattua peliä taidokkaamman saksalaisen kautta onnistuen siinä hyvin. Laiturit Michel ja Hostikka olivat välikaistoilla, mutta tarpeeksi lähellä Interin laitapakkeja iskeäkseen näihin kiinni kierrätyksen tapahtuessa. Michelin rooli oli vielä vaativampi, kun hänen piti olla valmiudessa prässäämään Ampofoa keskustassa, jos Ringin syöttövarjo kastuisi. Mentukin toki vaihtoi Krebsin Ampofoon, jos Inter kierrätti pallon Straalmanin kautta Niskaan, jota Michelin piti prässätä tietysti. Kohtalaisesti Michel selvisi kaksoisroolistaan, vaikkakin 10 minuutin kohdalla hän rynni ohi Niskasta palattuaan keskemmältä tätä kohden takaisin. Niska otti loistavasti kosketuksen tyhjään tilaan keskemmälle ohittaen suoran vastustajansa. Niskan huutelut maajoukkueeseen tai ulkomaille eivät ole minusta turhia tämän pelin otannalla, sillä hän oli saippuamaisen liukas ja pallotatsi oli superpehmeä kovassakin vauhdissa kuljettaessa. Lopulta tuo yksilötaidon avulla onnistunut prässinpurku päättyi hyökkäyskolmanneksella kuihtuneeseen hyökkäykseen, kun Sarrin matala pallo oli liian kova Ampofolle viimeisteltäväksi. Toistamiseen Niska ei enää päässyt yhtä selkeästi Michelin ohitse, mutta tuo yksikin kerta oli vaikuttava näky, kun se tapahtui lähes silmieni edessä.
Ringin uutteruus prässissä ihastutti minua. Hän ei päästänyt Straalmania helpolla ja juoksi täysillä kohden kuten piti. Johtava pelaaja näytti esimerkkiä vaatimustasosta. Ihailin sitä. Möller sen sijaan toppareita prässätessä ei ollut niin hyvä. Kerran Kuittinen harhautti hänet tylysti Interin omassa boksissa ja toisella kertaa Möller yritti taklata Straalmania kylkeen kaatuen itse nurmeen. Klubi prässäsi siis viidellä pelaajalla Interin kuutta alinta pelaajaa, jolloin alas jäi 5v4-ylivoima. Yli-Kokko oli se vapaa pelaaja, joka Interin olisi pitänyt löytää useammin Mentun takaa ja Tikkasen edestä, koska siinä välimaastossa oikealla välikaistalla Yli-Kokko oleili koko ajan. Tikkanenkaan ei häneen nostanut kiinni, vaan hän preferoi selustan puolustamista konservatiivisesti. Eikä Kanellopoulos oikein voinut lähteä seikkailemaan omalta puoleltaan liiaksi Mennun alueelle koko aikaa, koska hän oli hätävarana puolustamassa eteenpäin Ampofoon, jos Michelkään ei tätä ehtinyt saada kuriin Ringin takana. Kertaalleen Inter taisi avauskympillä Yli-Kokon löytää ja edetä siitä eteenpäin, mutta sekin kiihdytysvaihe loppui sitten viimeiselle kolmannekselle. Vielä tuolloin koitin hahmottaa joukkueiden ryhmityksiä ja pelinavaamista, joten en muista tilannetta sen tarkemmin tai jaksa tarkistaa nauhaltakaan.
Antzoulas puolestaan piti Botuen rintataskussaan upeasti läpi matsin pelasipa Inter tälle puolustuslinjan eteen tai sen taakse. Antzoulas oli selässä kiinni klaaraten maakaksinkamppailuja rikkomatta tai sitten hoiti juoksukisat linjan taakse kreikkalaisen ammattilaisen varmuudella. Mies teki suuren vaikutuksen. Ylitolva vuoti kertaalleen joskus 40. minuutilla päästäen Legbon käsistään välikaistalle ja Krebs poimi tämän, kun Kanellopoulos oli noussut hidastamaan Straalmania, jota Möller ei saanut kuriin. Legbo kuljetti ketterästi aina kuudentoista rajalle asti vetäytyvää puolustusta vastaan ja yritti lopuksi kalastella rankkaria pallon karattua. Legbo hiippaili pari muutakin kertaa valmiiksi välikaistalle, muttei häntäkään oikein löydetty Kanellopoulosin edestä silloin, kun tämä oli omalla paikallaan. Ehkä yhteensä 5-6 kertaa Inter pääsi avausjaksolla kiihdyttämään hyökkäyksiään prässinpurun onnistuttua, mutta viimeinen silaus uupui hyökkäysten viemisessä maaliin Klubin alaviisikkoa vastaan. 17. minuutillakin Niska pelasi ensin hyvin loppuun asti napaten takaisin Michelin hetkeksi ryöväämän pelivälineen, kun tämän palautus alaspäin oli hidas, mutta tempokuljetuksen aikana luovuus loppui kesken. Tuon lukumäärän (5-6) kanssa HJK pystyi elämään, koska se oli siedettävä. Vastineena oli monia voitettuja palloja puolessa kentässä Interin tavoiteltua yläkolmikkoaan tuloksetta. Gnistaniakin vastaan Inter näytti ohittavan prässin ilmassa tarvittaessa, joten riskitaso houkuttelussa oli minusta järkevä eikä Inter ottanut hölmöjä riskejä, vaan Huuhtanenkin peippaili pari kertaa vain silloin, kun hän tiesi pysyvänsä pallossa kiinni. Tämä oli jalalla hyvä. Liigacupin finaalissahan Klubi taisi tehdä parikin maalia yläalueriistojen jälkimainingeista, mutta tässä pelissä se ei niin hyviä riistoja kyennyt tekemään. Molemmat kunnioittivat toistensa korkeaa prässipeliä pelaten siksikin toisinaan hyvinkin suoraviivaisesti viimeiseen linjaan tai suoraan selustaan.
Kanellopoulos jäi avausjaksolla suojausroolissaan aika vähille töille rikkoen lähinnä puolen tunnin jälkeen Botueta Antzoulasin apuna, mutta toisen jakson avausvartilla hän rappasi kahdesti vastustajaa jaloille pysäyttäen hyökkäykset juuri ajoissa. Toisella kertaa Botue taisi olla se, joka oli pudonnut vastaan Antzoulasin pihdeistä, muttei hän Kanelillekaan pärjännyt. Kertaalleen Kanellopoulos myös teki katkon puhtaasti sijoittumisellaan yrittäen heti pelata eteenpäin, mutta HJK ei saanut haavoitetuksi organisoimatonta Interiä.
Interin paras maalipaikka tuli 70. minuutilla. Silloin se löysi kerrankin Yli-Kokon vapaana oikealta välikaistalta tyhjästä välimaastosta Tikkasen ja Mennun välistä. Ensin Pukki ei ehtinyt sulkemaan Kuittisen jalkaa ja tämä poimi Y-K:n, joka otti kosketuksen keskelle tyhjään tilaan ohi lähestyneen Kanellopouloksen ja siirsi sitten pallon eteenpäin Legbolle, joka toistamiseen illan aikana hyvin liikkui puolustuslinjan etupuolelle heti, kun Kanellopoulos oli sieltä poissa. Kiihdytys päättyi siihen, että Legbo syötti oikeaan laitaan, josta Sarr lähetti matalan keskityksen, joka valui aina vasemmalle takatolpalle asti, mutta Niska ei saanut liu'uttua palloa sisään Michelin oltua askeleen perässä. Kymmenen minuutin päästä Yli-Kokon roolin perinyt Kekarainen sai kukkupallon itseään kohden, mutta siihen Tikkanen ehti irrota linjasta vastaan voittaen pääpallon. Klubin prässi oli samanlainen toisella jaksollakin. Mentu vei kerran oman prässinsä pohjapelaajasta päätyrajalle asti toppariin/veskariin, mutta väliinpääsystä tuli vain uusi maalipotku. Kärkipari, Mentu ja Michel eliminoivat ihan kivasti Interin topparit ja pohjaparin eikä Niskan kautta liiaksi saatu peliä myöskään avattua, vaan tämä tuppasi jopa nostamaan valmiiksi ylemmäs ja Ampofo liikkui paikkaamaan muodon ulkopuolelle pois Michelin pihdeistä. Ampofo ei ole kuitenkaan mikään muodon ulkopuolelta peliä tekevä Pirlo ja sellaisen kk-pelurin Inter olisi tähän matsiin tarvinnut hyökkäyssuuntaan.
Interin rakenteluvaihe oli 2-3-5 vastassaan Klubin 4-4-1-1 blokki. Niska piti leveyden vasemmalla ja Legbo kavensi välikaistalle. Botue oli keskellä, Y-K oikeassa ylätaskussa ja Sarr oikealla laidalla. Joko Krebs tai Ampofo liikkui keskeltä Niskan jättämälle alueelle sivurajalle kuten Kanervan aikakauden alkuaikoina Huuhkajissa Sparv meni turvaamaan Urosen selustaa. Klubin muoto oli tiivis eikä sen sisään ollut juurikaan Interillä asiaa tai jos oli, kääntymiseen ei aikaa ollut, kun tila suljettiin nopeasti paristakin eri suunnasta. Sikäli HJK jatkoi sitkeää puolustamistaan, mitä nähtiin Cupin finaalissakin ja myös sen boksipuolustaminen toimi ihan jees.
Inter nojasi laitojen kautta pelaamiseen totutusti Vasaran alaisuudessa, mutta laadullisista ylivoimista ei oikein voinut puhua varsinkaan oikealla laidalla, jossa Sarrin haastot Simojokea vastaan jäivät ponnettomiksi. Tykkäsin hullusti Simojoen sitkeydestä maakaksinkamppailuissa 1v1-tilanteissa. Hänellä riitti vääntövoimaa ja kykyä tökätä pallo pois jalasta oikea-aikaisesti. Essomba sai yhden vapaapotkun hankituksi päätöskympillä sentään. Vasemman laidankaan kautta Inter ei ollut sen vaarallisempi, vaan HJK puolusti muutamat välikaistajuoksut melko ongelmitta, kun leveydestä pelivälinettä chipattiin Ylitolvan ja Antzoulasin väliin Niskan tai Legbon toimesta. Klubin alakerta puolestaan hoiti juoksukisat selustaan lähes virheettömästi ja Richardo tuli liberona tarvittaessa vastaan. Niinpä Interin pelaaminen meni toisellakin jaksolla muodon ulkopuolella hieromiseksi alaviisikon kesken aika pitkälti puolen kentän hyökkäyksissä. Se vain kertoo siitä, että kendotermein hyökkäyspelivaade oli hurja, kun molemmat joukkueet olivat niin täsmällisiä ja kurinalaisia pallottomana suuren osan pelistä. Pallottoman pelaamisen laadukkuus oli illan teema puolin ja toisin. Vaikka muodon sisästä löytyi välillä vapaa pelaaja, kääntymiseen ei aikaa ollut ja tuloksena oli palautus takaisin alaspäin tai sivulle useimmiten.
Interille riitti negatiivisissa tilanteenvaihdoissa kevyesti viiden pelaajan puolustusvalmius Klubin "kärkiparia" vastaan. Vastahyökkäykset kuolivat siksi ajoissa eivätkä Ring ja Möller päässeet livahtamaan läpiajoihin, kun HJK tutusti riiston jälkeen haki suoraviivaisesti heti ylimpiä pelaajiaan. Topparit puolustivat selustassa olleen tilan huolellisesti pois pysytellen miehen ja maalin välissä. Kuudennellakin minuutilla Straalman pysyi hyvin mukana Möllerin kyydissä, jonka kääntö maalille meni turkulaisten jaloista kulmapotkuksi. Mietin ennen peliä, että pitäisikö Inter molempia laitapakkejaan keskitasossa vastaiskuvalmiuden kasvattamiseksi, mutta eipä siihen ollut tarvetta, vaan Niska pystyi luottavaisesti nousemaan viimeiseen linjaan, kun Straalman ja Krebs/Ampofo tukkivat hänen jättämäänsä tilaa tarpeen tullen. Mentu pääsi pari kertaa vastaprässin alta pois terävänä kipittäjänä tai antaen nopeita kosketuksia omien jalkoihin, mutta Interin topparit pudottivat silloinkin ajoissa alaspäin. Toisella jaksolla jäi mieleen tilanne 72. minuutilta, kun Hostikka oli yksin kolmea vastaan ja lopulta Ampofo ryösti häneltä pallon Granlundin oltua vuorostaan hetkellisesti ylempänä. Sen jälkeen Niska puolestaan puolusti ison tilan 1v1-tilanteen Pukkia vastaan niin mallikkaasti kuin tuota legendaa vastaan voi ja hidasti Teemua sen verran, että HJK sai tarpeeksi miehiä pelin alle ja lopulta tilanne päättyi blokattuun vetoon boksin rajalta. Tuo saattoi olla jonkun erikoistilanteen jälkeinen hetki, koska Klubi jätti kulmia puolustaessaan Pukin roikkumaan keskiviivalle juuri Niskaa vastaan. Yläalueen vastaprässeistään Inter puolestaan sai pari puolittaista maalipaikkaa. 11. minuutilla Antzoulas sähläsi purussa ja Legbo ampui pienestä kulmasta päin veskaria. Toisen jakson alussa puolestaan rajaheiton jälkeen Straalman puolusti hyvin eteenpäin voittaen pallon takaisin Interille 25 metriä vihulaisen maalista ja lopulta Botua ampui kärkipotkun kohti alakulmaa tuloksetta. Kotijoukkueen toiminta negatiivisissa tilanteenvaihdoissa oli kiitettävää.
HJK pallollisena vs. Inter pallottomanaHJK avasi alhaalta peliä muodolla, joka oli numerotermein lähinnä 2-4-2-2:ta eli se muodosti keskikentälle neliön/boksin pohjaparin ja Möller-Ring akselin voimin. Laiturit roikkuivat viimeisessä linjassa 2v4-alivoimaisina, koska "kärkipari" tosiaan putosi vastaan irti Interin toppareista. Varmaan tuossa oli ideana sekin, että Ring ja Möller pystyisivät tekemään omat pystyjuoksunsa pienen vauhtieron turvin seisovin jaloin olevaa topparia vastaan ja niitä olisi kenties vaikeampi seurata, kun ne eivät lähtisi topparin iholta käsietäisyyden päästä, vaan pystyjuoksujen ajoitus pysyisi paremmin salassa. Lisäksi Interin yksinäinen ankkuri joutuisi puolustuslinjan edessä 1v2-valintatilanteeseen, kun kotinippu prässäsi 4-1-4-1 muodossa, joka muuntui 4-4-2:een maalipotkuissa. Lähtökohtaisesti Interin yläviisikko oli 5v6-alivoimainen, kun Botue hoiti yksin topparit ja kk-linja peilasi Klubin keskimmäisen tason laitapakit ja pohjaparin. Krebs ankkurina jäi suojaamaan puolustuslinjan edustaa Ringiä ja Mölleriä vastaan saaden tarvittaessa apua puolustuslinjasta, jossa oli parikin ekstrapelaajaa siis Klubin laitureita vastaan. Krebs ei tietystikään myöskään aina ollut ankkurina, vaan aika paljon paikat elivät Ampofon kanssa.
Klubin maalipotkuissa Yli-Kokko nosti kiinni Tikkaseen ja silloin ankkuri Krebs/Ampofo seurasi perässä Mentuun sekä topparipari Ringiin ja Mölleriin, jolloin koko kenttä oli täynnä 1v1-pareja miesvartioinnissa. Pidin Yli-Kokon juoksuvoimaisuudesta prässissä ja hän oli Ringin tapaan todellä työteliäs. Se johtikin siihen, että Klubi tyytyi aika riskittä chippaamaan pelivälineen vain puolustuslinjansa toimesta prässin ylitse viimeiseen linjaan 4v4-asetelmaan. Tikkaselle tuli pari kertaa jopa tosi kiire pallon kanssa, mikä yllätti, kun Norjaa vastaan hän oli pallovarma ja rauhallinen kv-temmossa. Antzoulas puolestaan jäämiesmäisesti malttoi houkutella prässääjää vähän lähemmäs ennen siirtoa eteenpäin eritoten puolessa kentässä. Interin puolustuslinja voitti suurimman osan pääpalloista, mutta aina välillä HJK onnistui kuitenkin siirtämään painopisteen halutusti puoleen kenttään ja saamaan esim. rajaheiton, josta pystyi siirtymään rakentelu- ja murtautumisvaiheeseen. Vartin kohdalla voitetusta kakkospallosta puolestaan Mentu haki läpisyöttöä Hostikan kanssa rotatoineelle Simojoelle, mutta Huuhtanen tuli ajoissa vastaan. Michel oli pelin edetessä yhä useammin kohdepelaajana oikealla sivurajalla Niskaa vastaan. 40. minuutin liippaukseen Niskan selustaan Ring ei aivan ehtinyt spurtata ennen Straalmania. Toisella jaksolla Michel kuoletti pelivälinettä rinnallaan viereen Ringille ja HJK sai siten edettyä Interin kenttäpuoliskolle.
Nuo Klubin suoraviivaiset prässinpurut eivät rajoittuneet vain maalipotkujen koko kentän vartiointihetkiin, vaan kyllä se käytti niitä myös avoimemmassa pelissä, kun Interin prässi oli 4-1-4-1 eikä 4-4-2 muotoinen. Interin puolustuslinja ansaitsee kehut Klubin alakerran tavoin siitä, että selustan puolustaminen oli mallikasta silloin, kun HJK yritti pelata suoraan linjan taakse ylänelikkonsa pystyjuoksuja tavoitellen, mutta noita juoksukisat turkulaiset hallitsivat. HJK:n laiturit yrittivät manipuloida Interin alinta linjaa vastaantuloillaan laitapakin imemiseksi mukaansa ja sitten toinen kärkiparin osapuoli teki vastaliikkeen laitapakin jättämään tilaan, mutta kuten todettua, Interin topparit tukkivat tilat tehokkaasti juoksuvoimallaan. Möllerissä parasta antia olivat nuo hänen "turhat" juoksunsa, joita hän kyllä moitteettomasti teki, vaikka muutoin pallollisena tekeminen oli haparoivaa. Kertaalleen hän avausjakson lopussa ehti yhteen pystysyöttöön, mutta sitten juurikin keskitys maalin eteen päätyrajalta oli luokaton. Pari kertaa jopa Ylitolva spurttasi irti Legbosta ja teki kaukaa pystyjuoksun, mutta ei ehtinyt kipittämään epätarkkoja pystypalloja kiinni. Muutoin Ylitolva oli itse usein se, joka Antzoulasin kanssa lähetti sen puolipitkän syötön suoraan selustaan Legbon ohitse. Mentu puolestaan ei kyennyt lingmanmaisiin leivoksiin, vaan hänen pidempien syöttöjen tarkkuutensa jätti petrattavaa mielestäni. Toiselta jaksolta jäi puolestaan mieleen tilanne, kun Kuittinen voitti 100-0 pääpallon Pukkia vastaan. Peli kääntyi salamana kohti HJK:n maalia ja Sarr sai keskityspaikan, josta taisi tulla kulmapotkukin, joten täysin riskittömiä nuo pitkätkään pallot eivät tietenkään olleet, muttei Inter montaa kertaa kuitenkaan noin välittömästi saanut käännettyä painopistettä takaisin HJK:n puolustuskolmannekselle.
Ensimmäisen puoliajan loppua kohden HJK alkoi päästä prässin alta paremmin pois vasemmalta laidaltaan hyvin ajoitetuilla seinäpeleillä kolmannelle. 34. minuutilla Richardo käänsi tarpeeksi kovan syötön Tikkaselle, joka ohitti jalalla myöhässä olleen Botuen. Laita oli auki, kun Simojoki oli hämmentämässä keskikentän pohjalla. Sarr palasi sieltä kohti laitaa, mutta Tikkanen ehti syöttää eteenpäin Hostikalle, joka sai houkuteltua Granlundin mukaansa ja samalla Möller teki keskikentän boksin ylänurkan miehenä aloitteen Huuhkajat-ikonin jättämään tilaan. Hostikka tarjoili seinän kolmannelle suoraan jalkaan ohi Granlundin. Möller pääsi kuskaamaan pitkän tovin, mutta matala keskitys komeasti alaspäin juosseeseen Legboon eikä mennyt Michelille asti. Kolmen minuutin päästä puolestaan Yli-Kokko pääsi vain puoliksi väliin Tikkasen syöttöön, joka kimposi perille keskikentälle Möllerille. Tämä tiputti Kuittinen selässään pallon Mennulle, jota Ampofo ei loppuun asti puolustanut Y-K:n takana, vaan jätti pari metriä hajurakoa. Samalla Simojoki vei liikkeellään Sarrin välikaistalle avaten syöttöväylän leveyteen Hostikalle. Sarr vaihtoi lennosta miehensä Santeriin ja Granlund otti Simojoen haltuunsa, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja Hostikka ehti lähettää ristipallon Michelille, joka ei kuitenkaan päässyt Niskan ohi eristetystä 1v1-tilanteesta. Hieman siis Interin miesvartioinnissa alkoi tulla nukahduksia, mikä oli inhimillistä. Lisäksi Interin ankkuri, joka nosti Yli-Kokolta vapaaksi jääneeseen kk-pelaajaan, kun tämä auttoi toppareiden prässäämisessä, oli pari kertaa myöhässä tai huolimaton. 39. minuutilla vielä Klubi pääsi kolmatta kertaa lyhyen ajan sisään prässin alta pois. Pallo kierrätettiin ohi piikissä olleen Y-K:n Tikkaselle, joka löysi Möllerin kanssa rotatoineen Mennun. Tämä tiputti pallon pohjapelaajana hetkellisesti olleelle Möllerille, jota Ampofo ei ollut puolustamassa irrottuaan Tikkaseen sekunteja aiemmin. Samalla Hostikka teki vastaliikkeen Kuittisen jättämään tilaan. Granlund toki arvasi sen ja sijoittui hyvin tukkimaan raon. Santeri ehti livahtaa paitsioon ennen kuin Möller lähetti pystysyötön, mutta idea oli jälleen mainio vastaliikkeen kautta hyökätä Interin puolustajan jättämään tilaan. Se, että Klubi tuolla tavoin hyökkäsi, ei sinällään ollut mitään uutta, kun jo silloin talvikaudella Mentu löytyi monesti vapaana puolustuslinjan edestä ja tämä sitten jakoi namia vauhdissa olleelle yläkolmikolle.
Toiselta jaksolta samaan teemaan liittyen jäi mieleen pääkatsomon edessä ollut prässinpurku, jossa Simojoki esitti taituruuttaan. Hän kääntyi ensin laidan puolelta oikean jalan ulkosyrjäkosketuksella ohi Sarrin ja pääsi etenemään kuljettamalla. Sitten hän pelasi seinän Hostikan kanssa ja pääsi kutakuinkin Granlundin selustaan hetkeksi, mutta lopuksi syöttö välikaistalle Pukille meni liian eteen. Koko ajan kuitenkin sitä ennen eroa sivurajaan oli ehkä puoli metriä, mutta Simojoki ei panikoitunut melko ahtaassa tilassa. HJK:n tasapaino prässinpurussa olisi saanut ihannetilanteessa olla enemmän linja kerrallaan etenemistä suosiva, mutta kuten todettua sekin kunnioitti Interin prässiä eikä leikkinyt tarpeettomasti voitolla joutuen pelaamaan kenties haluamaansa enemmän pitkiä palloja viimeiseen linjaan tai selustaan.
HJK:n puolen kentän hyökkäyksissä perusmuoto oli kaiketi 2-3-5, jossa laitapakit olivat keskitasossa Kanellopouloksen kanssa ja laiturit leveydessä viimeisessä linjassa, mutta eri variaatioitakin nähtiin. Inter puolusti 4-4-1-1:llä ja Yli-Kokko otti ankkurin pois pelistä estäen puolenvaihtoja Kanelin kautta. Välillä Klubi käytti 3-2-5:tä, kun Simojoki liikkui keskikentän pohjalle luomaan 2v1-ylivoiman ja Mentu putosi vasemmasta ylätaskusta alataskuun ikään kuin sivutoppariksi rakentamaan peliä samalla, kun Antzoulas levitti oikealle päin, kun Ylitolva nosti viimeiseen linjaan ja Michel kavensi välikaistalle lähemmäs kärkiparia. Avausjakson edetessä Ylitolva oli itse asiassa jatkuvasti leveydessä ja Michel pelasi sisempänä. Välillä Klubilla oli kuusikin pelaajaa tuolloin hyökkäämässä, kun Simojoki tai Mentu hääräsi kahden alimman linjan välissä luomassa alueellisia ylivoimia milloin minnekin. Ainakin kerran avausjaksolla Simojoki käväisi oikealla välikaistalla asti. Varmaan tuolla "kolmella topparilla" pelatessa haluttiin vielä helpottaa ensimmäisen prässilinjan ohitusta, kun Botua ei voinut millään ehtiä ravaamaan Antzoulasin ja Mennun/Simojoen väliä Y-K:n merkatessa Kanelia. Monesti nuo Klubin sivutopparit pääsivätkin kuljettamaan yli keskiviivan, mutta sitten meni sormi suuhun Interin kk-linjan edessä eikä sieltä saatu irrotettua pelaajia siten vastaan, että näiden taakse olisi päästy kovin usein pelaamaan 10-alueelle, jonne Simojokikin tosiaan monesti meni ylimääräiseksi pelaajaksi lisäämään syöttöoptioita. Inter vastasi Ylitolvan aktivoitumiseen sillä, että Legbo putosi toisteisesti viidenneksi mieheksi alimpaan linjaan (5-3-1-1) kuten jo Liigacupissa. Sikäli hänen peluuttamisensa laiturina on nerokasta, koska mies on koulutukseen wingback/laitapakki ja täten pystyy luontevasti tekemään sen tasavoiman alimpaan linjaan.
Muodon sisään Klubi ei tosiaan montaa kertaa pystynyt kuitenkaan pelaamaan. Paras aihio taisi olla 17. minuutilla, kun Mentu syötti alataskun tienoilta 10-alueelle Simojoelle, joka oli hämmentävän vapaana sillä kertaa päästen kääntymään positiiviseen peliasentoon. Sitten hän pelasi seinän Ringin kanssa ja hyökkäsi puolustuslinjan aukosta läpi, mutta Kuittinen ehti viime hetkellä pitämään Simojoen nuhteessa estäen laukauksen. Tämän hurja juoksukunto teki kyllä vaikutuksen. Monipuolinen roolitus muistutti jossain määrin Portugalin maajoukkueen Mendesia, joka Martinezin alaisuudessa yhtä lailla hiipparoi vasemmalle välikaistalle usein pallollisessa vaiheessa tai käy kk:n pohjalla. Ja mikäpä siinä, kun Simojokikin on pallolla taitava. Esimerkiksi hänen ristipallonsakin oikealla jalalla olivat todella puhtaita laskeutuen suoraan laiturin jalkaan pariin otteeseen. Ja jos en väärin muista viime kauden TPS-Jaro -ottelusta, isäntien Lakkamäkikin oli roolitettu laitapakkina samansuuntaisesti Nuutisen alaisuudessa alkukaudesta. Mitä tulee Mentuun, tuollaisia murtavia syöttöjä 10-alueelle kaipasin muutamia lisää, vaikka tilastojen valossa ilmeisesti moni syötöistä suuntautuikin eteenpäin, mutta nimenomaan hitaissa hyökkäyksissä oli ainakin mututuntumalla vielä potentiaalia olla rohkeampi kk-linjan murtamisessa tai sitten niitä lingmanmaisia chippejä linjan taaksekin olisi voinut hakea avoimella jalalla enemmän.
Parhaat mestansa Klubi loi laitojen kautta. Oikealla laidalla tosin avausjaksolla oli sormi suussa sekä Michelillä että Ylitolvalla Niskaa ja Legboa vastaan. Ylitolva olisi voinut edes kokeilla haastaa räjähtävillä ensiaskeleillaan laidan puolelta, mutta hän tyytyi syöttämään sivuttain. Muutamat pallokosketukset olivat heikkoja ja hän oli ehkä vähän hasardi alaspäin ollen lähellä aiheuttaa pilkun. Odotin U21-maajoukkueen viime karsintojen luottoratsulta kypsempää esitystä. Michel leikkasi kertaalleen 26. minuutilla keskustaan ohi Legbon, mutta vasurilaukaus jäi blokkiin. Toisen jakson alkupuolella sen sijaan Michel teki sitä, mitä toivoin Ylitolvalta ja haastoi rohkeasti laidan puolelta saaden kahdesti jalkansa auki, mutta matalat keskitykset eivät löytäneet omia boksista.
Ajattelin ennen peliä, että Klubi hyökkäisi paljon Hostikan kautta, kun tälle luodut laadulliset ylivoimat Granlundia vastaan olivat myrkkyä Liigacupin finaalissakin. Ensimmäisen ristipallon Hostikka sai vasta 23. minuutilla ja heti hänet tuplattiin Sarrin ja Granlundin voimin, mikä ei yllättänyt. Silti Santeri sai vipattua pallon näiden välistä Mennulle välikaistalle, mutta Krebs seurasi juoksun hyvin. Mentu palautti päätyrajalta pallon Hostikalle, joka sai jalkansa auki toisella yrittämällä. Sisäkierteinen nosto takatolpalle oli löytää Michelin, mutta Legbo ylsi väliin loukaten samalla itseään. 35. minuutilla puolestaan Antzoulas salasi ristipallonsa viimeiseen asti. Samalla Simojoki teki arvokkaan välikaistajuoksun pakottaen Granlundin pysymään kapealla ja Sarr jäi yksin Hostikkaa vastaan. Eipä Momodou tietenkään pärjännyt, vaan Hostikka leikkasi keskelle ja laukoi vain niukasti ohi takaylänurkan jasinassehnounmaisesti, huh. Simojoen peluuttaminen sisäkaistajuoksuja tekevänä laitapakkina oli tuonkin takia nerokasta, että Inter ei päässyt tuplailemaan Hostikkaa niin helpolla. Alkuperäisessä Liigaskaba-rivissäni oli Hostikka maalintekijöissä, koska ounastelin tehokkuutta Pukin viedessä paljon huomiota, mutta vaihdoin hänet sitten lopulta Borchersiin eikä se näin jälkikäteen ilahduta, heh. Yhdeksän liigaosumaa tähän mennessä on Santerilta loistava saavutus, mutta ainakaan minua se ei ole yllättänyt.
Toisella jaksolla vaihtomies Besuijenia pääsin katsastamaan läheltä. Hänellä oli vähän gakpomainen ruumiinrakenne ja samanlaisia takatolppanostoja hänkin haki kahteen otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla Michelin tiputus meni suoraan Huuhtaselle ja toisella kertaa tämän kolasi Ring rikkeen arvoisesti. Mutta plussaa oli se, että Besuijenkin sai oikean jalkansa auki kyllä ihan hyvin ja keskitykset olivat tarkkoja. Tässä pelissä niiden päättäminen ei vain onnistunut ja siitä kehut Interille. Pukki puolestaan kertaalleen teki leveydessä tavaramerkkipyörähdyksen laidan puolelta kohti päätyrajaa terävin askelin, mutta lopputuote sakkasi.
Klubin vastaprässi oli kohtalaisen hyvää eikä Interkään päässyt vastaiskupaikkoihin juurikaan. Ylitolvan eteenpäin puolustaminen oli aggressiivista pallonmenetysten jälkeen jääden positiivisesti mieleen. Asenne oli oikeanlainen. Molemmilla puoliajoilla oli jakso, kun Klubi sai voitettua monesti lyhyen ajan sisään pallon nopeasti takaisin viimeistään keskiviivalla toppareiden toimesta ja pakkasi Interin pysymään sen kenttäpuoliskolla. Mutta 72. minuutilla vastaprässi vuoti, kun Michel hävisi pitkän pallon Niskalle. Mentu vastaprässäsi yksin kahta vastaan. Krebs vapautti sivurajan kupeesta Yli-Kokon karkuun toppareilta linjan taakse, mutta Richardon vastaantulo tuotti komean torjunnan. Tuo oli aika lailla ainoa kerta, kun Klubin selusta vuoti ja silloinkin se oli osin vielä organisoimaton.
Summa summarum, viihdyin syyskuisessa pimenevässä illassa vajaan 10 asteen lämpötilasta huolimatta, kun tuulihousujen alla olivat pitkät kalsarit ja tuulitakin alla sekä neule että t-paita. Tuolla kombolla pitänee hyökätä maajoukkueenkin loppuvuoden peleihin, jos lämpötilat ovat samansuuruiset. Lähinnä hansikkaita jäin kaipaamaan, vaikkeivat sormet varsinaisesti jäätyneetkään. Ottelun kolme tähteäni olivat Simojoki, Niska ja Antzoulas. Kahden ensiksi mainitun esitykset olivat pääsylipun väärtejä, kun Pukkia säästeltiin. Kuten todettua, harvoin Veikkausliigassa hyökkäyspelivaade on noin korkea ja siitä komplimenttini molemmille joukkueille.
