PKKU 2026 - tilauksessa tasaisuutta

[Keravan faija]

Pallokerho Keski-Uusimaa
Perustettu: 2005
Kotikenttä: Tuusulan urheilupuisto, Tuusula (Kalevan kenttä Keravalla käyttökiellossa).

Osta kausikortti!

Media
Kotisivut
Facebook
Instagram

2025 - tasainen sarja rokotti epätasaisuuksista

Kerhon toiselle kaudelle Ykkösessä alkoi muodostua odotuksia, kun nippuun saatiin paluumuuttajat Daniel Rökman ja Hugo Toivonen. Kausi käynnistyikin rytinällä 0-5 vierasvoitolla Rovaniemeltä. Tämän jälkeen vuorossa oli rotaatiota, minkä vuoksi taival Suomen Cupissa päättyi putoamiseen Kolmosen LPS:lle rangaistuspotkuilla.

Kausi jatkui KPV:n vieraana, jossa Kerho ei pystynyt hyödyntämään vastustajan punaista ja tuloksena oli 1-0 tappio. Tämän jälkeen vuorossa oli voitot Atlantiksesta ja MP:stä ja tappiot OLS:lle ja Interin reserville. Tammelan stadionilla oltiin kiinni voitossa upeilla osumilla, mutta lopulta lukemiksi tasoittui 2-2. Kesäkuu jatkui kahdella voitolla JJK:sta ja EPS:stä ja päättyi tappioon Jazzin vieraana.

Heinäkuu alkoi surkeasti Ropsin nuijiessa Kerhoa kotona 0-4, mutta jatkui pirteämmin täysillä pisteillä Kuopiosta ja kotona KPV:lta. Tämän jälkeen nysvättiin 0-0 tasuri Atlantiksen kanssa vastustajan maalivahdin punaisesta kortista huolimatta ja otettiin dunkkuun Mikkelissä.

Elokuu käynnistyi kolmella tasapelillä OLSia, Interiä ja TamUa vastaan, jonka jälkeen paikalle matkustaneet kannattajat pääsivät riemuitsemaan 2-3 vierasvoitosta JJK:n luona. Tulikuumassa ja vaiherikkaassa EPS-ottelussa jaettiin neljä punaista korttia ja Kerholle jäi käteen harmillinen 4-3 tappio. Tämän jälkeen PKKU otti kotikentällään selkäänsä Jazzilta peräti 0-5. Tuloksen myötä PKKU jäi pisteen päähän yläloppusarjasta ja lähti alaloppusarjaan kahdeksannelta paikalta.

Alaloppusarja meni mukavasti Kerhon pelatessa tasan RoPSia vastaan, hävitessä Atlantikselle ja voittaessa Interin, EPS:n ja Jazzin. Lopputuloksena alaloppusarjan voitto ja seitsemäs sija.

Eniten maaleja kauden aikana mätti Hugo Toivonen, peräti 16 osumalla. Toiseksi tuli Daniel Rökman seitsemällä maalilla. Viisi osumaa kirjauttivat Otto-Eemeli Niemelä, Samuel Tiainen ja Egzon “mörkö kentälle” Avdi. Useimmin varoitettu pelaaja oli Niemelä kuudella keltaisella. Niki Hasselman pelasi neljä nollapeliä. Kerhon koko kauden pistekeskiarvo oli 1,48. Perinteisen hurlumhei meiningin mukaan maaleja mätettiin kunnioitettavat 48, omissa soidessa 51 kertaa.

Punamusta kaunein kaikista

2026 - ketkä lähtee, ketkä jää?

Tähän mennessä on kerrottu luottomaalivahti Niki Hasselmanin jättäneen kasvattajaseuransa. Muitakin lähtijöitä varmasti löytyy. Pidemmän päälle olisi tärkeää saada tietty perusrunko, joka jatkaisi kaudesta toiseen ja osaisi pelata yhdessä. Tätä täydennettäisiin sitten omilla junnuilla ja näytönhaluisilla pelaajilla ylemmistä ja alemmista sarjoista. Romun valmennuksesta ei itselläni ole pahaa sanottavaa.

Positiivista on Kerhon aiempaa avoimempi viestintä otteluennakkoineen ja kehittyvä sponsoriyhteistyö. Haasteita asettaa Keravan nihkeys korjata Kalevan jalkapallopyhättö. Jo raamissa ollut korjaus poistui ryhmien välisessä budjettineuvottelussa ja ratkaisua haetaan uudestaan vuonna 2026.



Kenttä kuntoon Kalevassa! Tekoälyultrien käyttö säästää seuraa Palloliiton kurinpitovaliokunnan muistamisilta

[Häkki]

Tilanne on pakko sanoa suoraan – nykyiset olosuhteet eivät ole sitä tasoa, jolla jalkapalloa pitäisi pelata vuonna 26. Kenttä on epätasainen, kulunut ja paikoin jopa vaarallinen, eikä kyse ole mielipiteestä vaan tosiasiasta, jonka jokainen kentällä käynyt näkee. Siellä ei mielestäni saisi pelata minkään ikäiset,loukkaantumis riski on iso kaikille, ei vain miehille.

Erityisen suuri pettymys on se, että kotipelejä ei pystytä pelaamaan Keravalla vieläkään tulevalla kaudella. Tämä on monelle kannattajalle, pelaajalle ja seuran taustavoimille valtava isku. Kotikentän puuttuminen syö identiteettiä, yleisömääriä ja yhteisöllisyyttä – eikä tätä menetystä voi paikata millään väliaikaisjärjestelyillä.

On myös täysin epärealistista odottaa, että pelaajat sitoutuvat seuraan pitkäjänteisesti, kun harjoitus- ja peliolosuhteet ovat tässä kunnossa. Omista junioreista ei ole tällä hetkellä apua, sillä he ovat pudonneet juuri neloseen, eikä valmennuksesta voi tätä tilannetta syyttää.

Jos tähän ei reagoida nopeasti, putoaminen Kakkoseen ei ole enää uhkakuva vaan täysin realistinen skenaario. Se olisi valtava takaisku koko seuralle ja kaupungin jalkapallotoiminnalle.

Nyt on viimeinen hetki tehdä päätöksiä, jotka oikeasti vievät asioita eteenpäin. Kentän kuntoon saattaminen ei ole enää kehityshanke – se on välttämättömyys.

[Häkki]

Onkohan täällä tyyntä myrskyn edellä, vai onko tämä vain se kuuluisa suomalainen versio siirtymäikkunasta, jossa kaikki tapahtuu viimeisenä arkipäivänä klo 23.59?
Paljon on vettä virrannut Keravanjoessa viime kirjoituksen jälkeen, eikä vieläkään mitään tietoa siitä, ketkä jatkaa ja ketkä ei. Normaalisti tässä kohtaa jotain vuotaa – nyt tuntuu, että jopa kahvihuoneen seinät tietää olla hiljaa.

Samaan aikaan kotipelejä ei vieläkään saada Keravalle tulevallakaan kaudella, kentän kunto herättää enemmän huolta kuin luottamusta ja olosuhteet eivät ihan huuda “2026”. Kyse ei ole fiiliksistä, vaan ihan konkreettisesta turvallisuudesta – epätasainen ja kulunut kenttä on loukkaantumisriski kaikille, eikä tätä ole vaikea todeta kenenkään, joka on siellä käynyt. Todellinen rimanalitus kaupungilta – hoh hoijaa, hiljaiseksi vetää.

Kun tätä kokonaisuutta katsoo vähän pidemmälle kuin seuraavaan treeniviikkoon, putoaminen ei tunnu enää pelkältä uhkakuvalta vaan täysin realistiselta käsikirjoitukselta. Ja siinä kohtaa moni asia muuttuu nopeasti isommaksi kuin yksi hävitty ottelu tai kaksi – kyse on koko seuran suunnasta
Joko kulisseissa tapahtuu isoja asioita, joista ei vielä haluta puhua ääneen, tai sitten odotetaan, että joku muu uskaltaa sanoa sen, minkä moni jo miettii.

[Häkki]

Tulihan niitä sopimusuutisia viimeinkin – ja kyllähän tätä on odotettu. Alku näyttää lupaavalta, ja ensimmäiset kiinnitykset antavat jo syyn uskoa, että ensi kaudella nähdään entistä vahvempi joukkue.

Jos vielä Huugo, Otto ja muut viime kauden tärkeät palaset saadaan jatkamaan, alkaa kokonaisuus näyttää todella mielenkiintoiselta. Fanina sitä ei voi olla miettimättä, tuleeko vielä se yksi täsmähankinta, joka nostaa koko porukan seuraavalle tasolle.

Ensi kaudesta voi hyvinkin tulla sellainen, jossa ei enää vain taistella – vaan oikeasti haastetaan. Usko alkaa löytyä, ja se näkyy jo nyt fiiliksessä

[Naapurinsetä178]

Itse toivon että esimerkiksi Hugo löytäisi seuraavan seuran ykköstä korkeammalta sarjatasolta, koska Pkkun tavoite on kuitenkin viedä pelaajia eteenpäin.
Hugo esitti viime kaudella hyviä otteita ja uskon hänen lähtevän mutta jos ei löydy ottajaa niin on tärkeä palanen ensi kauden avauksessa.

Viime kauden laitapuolustaja Elias Jantunen on näköjään liittynyt Käpan riveihin ykkösliigaan.

[Häkki]

Viime kauden joukkueessa oli helposti 4–6 kaveria, jotka pystyisivät pelaamaan korkeammalla tasolla ilman mitään ongelmia. Mutta fanina en ole ihan varma, että pelkkä siirtyminen esimerkiksi Ykkösliigaan olisi automaattisesti paras ratkaisu kehityksen kannalta.

Yleensä ylemmällä tasolla ringit ovat paljon laajempia, ja kilpailu peliajasta on kovempaa. Se tarkoittaa helposti sitä, että jos oma peli ei heti kulje, paikka löytyy penkiltä. Ja fanin silmin on aika selvää, että pelaaja kehittyy enemmän kentällä kuin katsomossa.

Alemmalla tasolla pelaajat saavat usein enemmän vastuuta, minuutteja ja johtavaa roolia. Siellä pääsee tekemään virheitä, ottamaan vastuuta ja rakentamaan itseluottamusta – ja se näkyy myös suorituksissa. On eri asia olla rotaatiopelaaja ylemmällä sarjatasolla kuin kantava voima omassa joukkueessa.

Toki kovempi tempo ja fyysisempi peli kehittävät, mutta vain silloin, jos pääsee oikeasti pelaamaan. Fanina sitä toivoo, että pelaajat ovat sellaisessa ympäristössä, jossa he pääsevät näyttämään parastaan – eikä vain täyttämään kokoonpanoa