Myllykosken PalloPerustettu: 1947
Saavutukset:
1x Suomenmestaruus (-05)
3x Suomen Cup (-92, -95, -04)
Kotikenttä:
KSOY Stadion, kapasiteetti 4167 (katettuja 3004)
Vuosi 2025 oli punavalkoisin lasein katsottuna erittäin vaiherikas. Kauden aikana koettiin hienoja voittoja, rumia tappioita, muisteltiin mestaruusvuotta, sekä myös jätettiin jäähyväisiä. Yhteenvedettynä voidaan kautta pitää kuitenkin loppupeleissä onnistuneena. Joukkueen rakennus on edennyt tulevaa kautta silmälläpitäen suunnitellusti ja odotukset alkavat pikkuhiljaa nousemaan kauden lähestyessä. Onkin siis hyvä aika perata aiempia tapahtumia edeltäneen vuoden ajalta, sekä kääntää katseet tulevaan kymmenenteen kauteen uuden tulemisen aikana.
2025Viime kausi starttasi hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Valmennuksessa jatkoivat tutut nimet Miika Kuntosen johdolla. Seurajohtoon oli pestattu uutena kasvona toiminnanjohtajaksi Jari-Pekka Gummerus ja mainittakoon jo tässä kohtaa, että miehestä ei tainnut juuri mitään positiivista koitua. Pelaajasopimuksien osalta tilanne näytti suhteellisen hyvältä jo varhaisessa vaiheessa, kun tärkeitä jatkosopimuksia tippui talven mittaan. Se toki tiedettiin että ryhmä on nuori, mutta kokemusta joukkueeseen saatiin mm. Antti Kaikkosen, Olli Kähkösen, Jussi-Pekka Rämän ja paluun tehneen Tomi Räikkösen myötä. Runko siis näytti pääosin hyvältä. Harjoituskauden peliesitykset kuitenkin antoivat todella paljon toivomisen varaa. Pelin avaaminen tuotti harjoituspeleissä suuria hankaluuksia, mikä kulminoitui kilpailullisten otteluiden avauksessa Suomen cupin puolella Niemisen Urheilijoiden vieraana, jossa punavalkoiset eivät saaneet oikeastaan ensimmäistäkään kontrolloitua hyökkäystä aikaan ja lähtö lauluun heti kolmannelta kierrokselta kutsui ansaitusti lukemin 1-0. Muita ''huippuhetkiä'' oli Mukkulan hallissa pelattu harjoitusottelu Union Plaania vastaan, jossa heinolalaiset ottivat ansaitun 4-0 voiton. Pelaajamateriaalin kuitenkin ollessa hyvä voitiinkin yläkymiläiseen tapaan odottaa peliesitysten paranevan merkittävästi kauden alkaessa. Ja niin myös kävi.
Itse sarjakausi starttasi Vaajakosken vieraana vauhdikkaan ottelun päättyessä lukemiin 3-3. Tämä ottelu oli myös erittäin hyvä esimerkki kuvaamaan mitä tuleman piti: nimittäin maaleja. Pelillisesti oltiin myös menty aimo harppaus eteenpäin ja sarjassa 5 pelatun ottelun jälkeen Myllykoskelaiset olivat saaneet raavittua kasaan jo 10 pistettä ja hiljainen toive heräsi jopa siitä, että tässä tosissaan olisi mahdollisuudet taistella jopa noususta. No eipä oikeastaan ollut. Seuraavissa sarjaotteluissa kylmät realiteetit tulivat vastaan ja kaikille alkoi olemaan selvää, että sarjassa on 2 selkeästi muita paremmin pelaavaa joukkuetta. Ylipäätään koko kaudesta voidaankin todeta, että pärjättiin kenelle piti ja hävittiin kenelle piti paria poikkeusta lukuunottamatta. Myllykoskelaisten peli oli usein turhan paljon muutaman avainpelaajan suoritusten varassa ja näiden peliesitykset heijastuivatkin suoraan tuloksiin. Ehdottomina onnistujina kauden mittaan voitiin pitää Eetu Kangaskolkkaa maalilla, Veeti Karppasta ja Onni Eskelistä puolustuspäässä, sekä hyökkäyspäässä erinomaista jälkeä tehneitä Otto Haimia ja Roni Polatia, joista jälkimmäinen tuntui ajoittain pitävän vastustajajoukkueiden puolustuksia suorastaan pilkkanaan pelipäivän osuessa kohdilleen.
Paikka ylemmässä jatkosarjassa tuli kuitenkin suhteellisen vaivatta ja mikä tärkeintä - se oli parannusta edellisvuoteen. Jatkosarjasta tuli kuitenkin haasteellinen kun moni pelaaja etenkin keskikentältä lähti uusien haasteiden perässä muualle ja noh.. kyllähän se näkyi. 6-1, 6-1, 6-1 ja 9-1. Neljän ensimmäisen pelin tulokset eivät juuri paljoa hurraahuutoja herättäneet. Positiivista toki oli useiden kakkosen tasolla kokemattomien pelaajien kokemuksen kerryttäminen, joista etenkin nuoren KJP:stä nostetun Veikko Turusen esitykset olivat ajoittain erinomaisia. Punavalkoiset saivat kuitenkin kasattua rivinsä kauden viimeiseen koitokseen, missä tunteikkaassa Jussi-Pekka Rämän jäähyväisottelussa pisteet saatiin jäämään Myllykoskelle ja sarjan 5. sija kauden lopputulokseksi.
Kiitos Jupe!Miltäs sitten tämä kausi näyttää?Kakkosen lohkojaossa palattiin aikalailla parin vuoden takaiseen. Lohkon myllykoskelaisten kanssa muodostavat Atlantis FC, HIFK, HPS, FC Kiffen, PEPO, PPJ, PuiU, Reipas sekä Union Plaani. Vierasreissuja pääkaupunkiseudulle on siis luvassa paljon ja aikaisemmat vuodet ovat
opettaneet, että ne ovat olleet valitettavan usein pelillisesti haastavia. Toivotaan toki tähän muutosta, mutta saman trendin jatkuessa kotiotteluiden merkitys on jälleen tärkeässä roolissa ja tärkeää onkin, ettei yksikään joukkue lähde ilmaiseksi kolmen pisteen kanssa Myllykoskelta.
Valmennuksessa on pienet muutoksen tuulet käyneet. Miika Kuntonen jatkaa päävalmentajana, Jari Hassel avustaa ja uutena kasvona valmennusryhmään on liittynyt Markus Mehtojärvi, joka hänkin on varmasti monelle pelaajalle tuttu KJP-taustansa myötä. Jussi Riikonen jätti maalivahtivalmentajan hommat, ja hänen tilalleen ei vielä suoraan ketään ole pestattu. Taustaorganisaatio on pysynyt kutakuinkin samana pl. Gummerus, jota ei kusilaarihuhujen mukaan ole muutenkaan puoleen vuoteen toimistolla näkynyt. Homma kuitenkin on ollut suhteellisen hyvin hallussa seurajohdolla, joten luotetaan että sama toiminta jatkuu.
Pelaajistossa sitten onkin muutoksia, mitä kai ei suurena shokkiyllätyksenä voida pitää. Tärkeimpinä muutoksina onkin varmasti Jussi-Pekka Rämän siirtyminen puulaakisempien kenttien puoleen, sekä sensaatiomaisen kauden pelanneen Roni Polatin siirtyminen Kotkaan. Parin aiempien kausien tärkeän runkopelaajan kohdalla sopimusjulkaisuiden osalta saataneen odottaa myös lähemmäs kevättä. Tärkeitä jatkoja on tippunut ainakin Veeti Piiran, Veeti Karppasen, Kasperi Aholan, Onni Eskelisen, kymmenettä kautta punavalkoisissa starttailevan Olli Kähkosen, sekä viime kauden jälkimmäisen puolikkaan Mikkelissä viettäneen Sasu Hernesniemen muodossa. Uusina sopimuksen tehneinä kasvoina joukkueeseen on liittynyt Joosua Erjanko, Lassi Laine, Miro Köykkä, Aleksi Onatsu, Kasper Mehtojärvi, Onni Rauhala sekä paluumuuttajana Khalid Kaddouri. Joukkue kuitenkin on nuorentunut tai ainakin allekirjoittanut vanhentunut - jälleen, ja suuria steppejä pelaajakehityksessä on tärkeää ottaa. Rosteri vaikuttaa kuitenkin laajalta ja taistelu peliajasta tulee varmasti olemaan kovaa. Tätä myötä myöskin uusien kasvojen roolitus vienee varmastikin hieman aikaa. Harjoituskaudella siis onkin tärkeää saada pelaajistosta hyvä hahmotelma, jotta sarjakauden alkaessa ei jouduttaisi tilanteeseen jossa avauksen 11 miehestä noin 10 vaihtuisi pelistä toiseen. Valmennuksella on myös tärkeää iskostaa selkeä pelitapa joukkueelle, missä haasteita edeltävänä kesänä hieman tuntui olevan. Suurena kysymysmerkkinä voidaan myöskin pitää hyökkäysringin laajuutta, mihin aikaisempina vuosina ei Myllykoskella olla totuttu. Hyvän kauden pelanneilla Otto Haimilla ja Veeti Piiralla onkin nyt iso näytön paikka, ja heidän harteille jouduttaneenkin asettamaan suuret odotukset. Kuitenkin oikeiden palasten loksahdellessa paikoilleen on joukkueella täydet mahdollisuudet jopa parantaa edeltävästä kaudesta ja varmasti myös tulevana suvena Saviniemessä on nähtävissä laadukasta palloa.
Kohta mennään taas!
