Ei voi mitään, että tuo aikakausi tulee aina mieleen kun sinun kirjoituksia lukee; tekstit henkivät yli-ihmisihannetta, tavallisten ihmisten halveksuntaa ja ruumiin kuria. Siihen kun lisätään mielikuva aivottomista lampaista ja "ihmishirviöiden ihailusta" niin cocktail on valmis.
Jos haluat lisätä tekstiesi ymmärrettävyyttä, niin kerro edes joitakin konkreettisia esimerkkejä milloin ja miten sinun ihanteesi ovat tuottaneet jotakin hyvää. Puhut jostakin vittuilevan ja ilkeilevän sisäisen minän vapauttamisesta ja sen terapeuttisesta vaikutuksesta. Sama harha, joka saa nojatuolipsykologit ajattelemaan että nyrkkeilysäkin hakkaaminen on hyväksi koska silloin ei piekse vaimoa tai sivullisia kadulla. Tosiasiassa se opettaa käytösmallin, että kun vituttaa niin lyö. Ja nettihän on nyt jo täynnä tuota sinun ihailemaa vittuilukulttuuria, onko se vähentänyt vittuilua arjessa face to face -kohtaamisissa?
Ei nyt jaksaisi tästä, mutta kun tulet aina härkkimään ja puhumaan provosoivasti
Emmä nyt tiedä mitä "yli-ihmisihannetta" tässä ajetaan piippuun sen enempää kuin kommunikeerataan futusaiheisella palstalla ja muistutetaan urheilullisuuden vaatimuksista pro-tason pelissä tietyllä irailevalla aksenttilla toisinaan toki. No hätä. Ja loppu sivullekirjoittaneeseen projisoimastasi "yli-ihmisharhasta" on (samaten) omituista väärinluentaa eli huumorin ja ironian/itse-ironian sävyttämää settiä mm. elämäntapa- ja self help -valmennuksen läpäisemästä ajastamme sekä toki myös itsensä ruoskimista saatana treenamaan että kehtaa mennä treenaamaan which is a nice catch-22 jne. Tässä ajassa me elämme ja pitää koko ajan vittu suorittaa, päteä ja olla täynnä produktiivista energiaa sekä näyttää hyvältä ja päästä pukille with stunning looking ladies.
It ain't easy ja me ollaan melkein hävitty tää peli. But not yet, not yet-.
Mutta sitten asiaan. Hahmottelen edellisissä viesteissäni sellaista kirjoittamisen ja kritiikin mahdollisuuden tilaa, jota voi kutsua yhtäältä edesvastuuttomuden alueeksi ja tilaksi ja toisaalta syvän rehellisyyden ja tässä mielessä niin ikään syvän vastuullisuuden alueeksi ja tilaksi. (Olemme viime kädessä vastuussa "touudelle".) On erotettava tosistaan arkiminä ja kirjoittaminen (tai jos haluatte "kirjoittajaminä"). Jälkimmäisen pitää viitata kintaalla sosiaalisista konventioista kumpuavalle kestämättömälle itsesensuurifunktiolle ja muille konformistisille normipaineille, jotka estävät kritiikin ja kirjoittamisen mahdollisuuden missään vahvemmassa, kestävämmässä tai varsinaisemmassa merkityksessä. Kirjoittaessa on astuttava ulos "pienuuden" ja "pelon" alueelta ja omaksuttava "soturikirjoittajan" ethos, vimma ja voima. Tämän jakautuneisuuden voimallisimpia historiallisia esimerkkejä on tietenkin juuri Friedrich Nietzsche, mutta kyse on oleellisesti universaalista "metodologisesta välttämättömyydestä". Me kirjoitamme vain ulkomaailman odotukset ja vaatimukset sulkeistaen (tai joissakin erikoistapauksissa tällaista pikkumaisuuden "moraalia" ehkä eksplisiittisesti piiskaten) ja sitten taas palaamme takaisin tavalliseksi ihmiseksi tavallisten ihmisten maailmaan. Vain näin se mitä kehtaamme kutsua kirjoittamiseksi, kirjallisuudeksi, filosofiaksi tai kritiikiksi tai what not voi tapahtua ja tulla todeksi. Sen on oltava riippumaton "subjektiivisesta pienuudestamme" ja "moralistisista rajoistamme". Kirjoittaminen tapahtuu jossain vahvassa mielessä aina julkean anteeksipyyntelemättömyyden ja anarkistisen omavaltaisuuden tilassa.
No, tämä "kirjoittamisen tila" ei tietenkään ole se pääasiallinen tai varsinainen "modaliteetti", jonka alla forum-postauksia kirjoitetaan, jos se on sitä lainkaan. Mutta nyt kuten näemme joudumme tässä "jatketussa apologiassa" laajentamaan asiassa edellä esittämäämme perusteluna sellaisille "sosiaalisille tiloille" jotka luonteenomaisesti minimoivat sovinnaistapojen ja itsesensuurin debilitoivan momentin suhteessa kirjoittamisen ja kritiikin mahdollisuuteen. Näin ajattelun tie aukeaa lattean arkiminän ja konventionaalisen liibalaaban ulkopuolelle. Forumin anonymiteettisuoja vähintään simuloi tällaista radikaalin kirjoittamisen tilaa ja mahdollisuutta samalla kun se demonstroi kiistatta sellaisen alueen ja tilan välttämättömyyden - kun jengi alkaa heti rykiä ja syyttää "natsiksi" kun vähän pistää screw ballia liibalaabaa vastapalloon.
Ja näin. Jatketaan. Vamos!
P.S. Seuraavassa klipissä on muuten
maestron (jota puoli maailmaa arvostaa "yhtenä suurista" ja puoli maailmaa kutsuu "intellektuaaliseksi huijari-puoskariksi" wink wink) hieno kiteytys kirjoittamisen ja arkiminän radikaalista eroavuudesta. Vapaasti parafraseeraten:
"Nukkumaan mennessäni saatan äkkiä tuntea pelkoa, jopa kauhua, siitä mitä olen mennyt kirjoittamaan. Mutta se tunne väistyy viimeistään seuraavana aamuna ja tiedän, että muuta vaihtoehtoa ei ole ja juuri noin minun piti ja pitää kirjoittaa." - RIP.
https://youtu.be/qoKnzsiR6Ss?si=qJfJQ0fXAgsqO9j8
Äänestys
