Suomi - Latvia (la 7.3.2026)

[Slither54]

Miksi otat sitten esimerkiksi, että huutaminen on hyvästä, kun sitä tehdään maassa, jossa jalkapallokulttuuri on korkeaa? Mutta tosiaan pitää paikkansa, että huutamisessakin on omat nyanssinsa ja kaikki huutaminen ei ole pahasta, joskin aika harva tyttöpelaaja ehkä sitä ymmärtää tai sitten suurimman osan kohdalla se on nimenomaan sitä huonoa käytöstä valmentajalta, ainakin täällä. Itsellä huutaminen johtunee pääosin oman vaatimustason ja pelaajien vaatimustason välisestä kuilusta ottelussa. Mutta tosiaan keskinkertaisuuksien kohdalla siitä ei ole kovin paljon hyötyä.

Syömishäiriöön liittyvässä keskustelussa pitää ottaa myös huomioon ne, joilla on riski sairastua syömishäiriöön, ei vain ne, joilla se diagnosoidaan. En tiedä, onko jalkapallo Suomessa se laji, jossa näihin eniten törmää (koska se on täynnä keskinkertaisuuksia, joita kiinnostaa vain kavereiden kanssa pelailu). Itselle on vastaan tullut ehkä pari diagnosoitua tapausta ja kohtuu useitakin, joissa tämä ravinnon merkitys aktiivisen elämäntavan kanssa ei selkeästi ole teini-ikäisen tytön omassa päässä hallussa. Toki edelleen puhutaan keskinkertaisuuksista jalkapallokentällä, mutta se ei ole mikään peruste viitata heille kintaalla, että he juuri ovat keskinkertaisuuksia ja meitä kiinnostaa vain ne absoluuttiselle huipulle teoreettisesti kykenevät. Ei ainakaan silloin, kun sinut on pestattu heidän valmentajakseen ja sinä olet sen jobin hyväksynyt.

Pitäisi myös ymmärtää ero, jos joku kiertoilmauksin toteaa jotakin pelaajaa läskiksi ja mitä on todellisuudessa se ravintokasvatus, jota huippu-urheilijaksi kasvaminen vaatii. Minulla ei ainakaan ole edelleenkään tästä aiheesta kovinkaan hyvää tieteellistä tutkimusta tarjota, mutta sen verran uskallan sanoa, että jos "urheilullisuudessa" on ero vaikkapa suomalaisten juniorimaajoukkuepelaajien ja italialaisten tai espanjalaisten juniorimaajoukkuepelaajien, niin sitä ei ratkaista sillä, että kaikki laihduttaa viisi kiloa ja sitten ollaan ainakin yhtä "urheilullisia". Tietenkin tuossa on urheilijan elämään liittyviä eroavaisuuksia, mutta niitä pitää osata myös tietyllä tapaa oikeaan aikaan. Eihän ne NHL:n nuoret taitopelaajatkaan ota lisää lihasmassaa vasta kuin parin änärikauden jälkeen ja siihen varmasti löytyy todella hyvät fysiologiset perusteet. Ei kyse ole mistään kilpailusta, ketä on kevein vaan enemmänkin tavoite on päästä jonkinlaiseen ihannepainoon, missä loukkaantumisriskit ovat minimissä ja urheilija jaksaa urheilla. Mutta koska kyse on juoksulajista ja kevyemmän on helpompi juosta kovaa, niin tavallinen tallaaja tulee ja näkee asian näin ja sitä pitää tavoitella. Terveyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Syömishäiriö on enemmänkin mielen sairaus, kun itse syömiseen liittyvä sairaus. Sanoilla on suuri vaikutus, on kyse kv-urheilijasta, kansallisen tason urheilijasta tai keskinkertaisesta harrastajasta. Edes täysammattilaisen ravinto-ohjaus ei pelasta, jos ihmisellä homma lähtee lapasesta ja tätä ei ole mahdollista ulkopuolisesti seurata päivätasolla. Ihmettelisin, jos nämä ei olisi maajoukkuetasolla hallussa. Tai ehkä siellä on vaan todettu, että ei tuosta ole huipulle, joten tekee, miten lystää.

[Sivurajaltaseuraaja]

Totesin itse ennen peliä, että tämä on 10-0-peli. En hetkeäkään toki uskonut, että päättyisi 10-0 mutta näin olisi pitänyt käydä. 2 min kohdalla totesin, että Latvian oikea laitapakki on aivan väärässä paikassa. Sen ohitti kaikki pujottelukeppinä joka kerta. Taisi olla 07-syntynyt ja tuskin olisi mahtunut Suomen 07-majuun. Tällaista vastaan Adelina Engman sitten loisti ja nyt kaikki hehkuttaa, että Engman nostaa päätään ja pitää saada isompaa roolia.

Väärin ohitettu?

Asioita kannattaa ainakin yrittää tulkita faktojen kautta.

Tämä ei nyt ole mikään hyökkäys Franssia kohtaan. En tiedä hänestä mitään, enkä ole juurikaan seurannut hänen otteitaan. Hänen roolinsa lienee muutakin kuin maalintekijä. Tämä on hyökkäys valmennusta vastaan. Miksi et peluuta Lilli Halttusta (s. 2005) josta voi joskus tulla jotain. Tai jotakuta muuta.

Siksi kun maajoukkueessa pelaa sen hetkiset parhaat pelaajat. Halttunen sitten kun hänestä on tullut jotain.

Väitän, että voisin nimetä muutaman nimen, jotka olisivat tehneet pari maalia Latviaa vastaan.

Kun kerran väität niin voitko myös kertoa muutaman nimen?
 

Ehkä pääpointtini on, että tyttöjalkapallo Suomessa on kasvanut valtavasti viimeisen 10-15 vuoden aikana. Tästä looginen tulema on, että isommasta massasta tulee parempia pelaajia helmareihin kuin 10-15 vuotta aikaisemmin. Nämä kasvaneen massan pelaajat alkavat olla nyt helmari-ikäisiä ja uskon, että nuorissa on parempaa matskua kuin mitä 5-10 vuotta vanhemmissa pelaajissa. Miksi emme nosta nuoria vahvemmin mukaan? Noh, joku vastaa, että helmareihin pitää ansaita paikkansa ja helmareissa tarvitaan kokemusta. Niin varmasti, mutta missä tämä kokemus näkyy? 3-1 voitossa Latviasta. Suomen junnumaajoukkue olisi luultavasti päätynyt samaan tulokseen - vähän liioitellen. Onko meillä mitään hävittävää?

Logiikassa ei ole vikaa vaan toteutuksessa. Tason nuosua ei ole näkynyt valtavasta naisfutisboomista huolimatta. Edelleenkin väitän että 15-20 vuotta sitten Suomen majussa oli parempia pelaajia kuin nämä isosta massasta kohti tähtiloistoa nousevista löytyy.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Väärin ohitettu?

Siksi kun maajoukkueessa pelaa sen hetkiset parhaat pelaajat. Halttunen sitten kun hänestä on tullut jotain.



Kun kerran väität niin voitko myös kertoa muutaman nimen?
 

Logiikassa ei ole vikaa vaan toteutuksessa. Tason nuosua ei ole näkynyt valtavasta naisfutisboomista huolimatta. Edelleenkin väitän että 15-20 vuotta sitten Suomen majussa oli parempia pelaajia kuin nämä isosta massasta kohti tähtiloistoa nousevista löytyy.

Tältähän se vahvasti vaikuttaa. Joku Laura Kalmari soittaa minullakin edelleen kelloja. Missä on nykyään nämä johtavat pelaajat jotka olivat uskottavia futareita ja urheilijoita. Sällström kai tullut lähimmäksi tällaista sukupolvikokemusta mutta vaikuttaa siltä että tämä somen varjossa ja valokeilassa kasvanut zoomersien sukupolvi on tyttöjen puolella kärsinyt ja ottanut verenvähyydessään osumaa tästä influencer-shitistä paljon pahemmin kuin pojat eikä urheilu kiinnosta kuin maakunnan tervehenkisiä hiihtäjä- ja yleisurheilijaneitoja sekä suunnistajia. I mean urheilu.

Tule takaisin, Laura! Tai kloonatkaa siellä Biomedical centerissä edes prime & peak Linda!

[Tsei Tsei]

Täällähän on tiukkaa vääntöä.

Erotetaan nyt kuitenkin kaksi asiaa. Ammattimaiset standardit ja vaatimustaso ovat perusedellytys huippu-urheilussa ja kieltämättä nämä ovat kotimaisessa jalkapallossa sekä hyvin ohuessa naisfutisporukassa hakusessa. Sen sijaan amatöörien ja internetin wannabe-valmentajien asiaton ja aika lapsellinenkin kielenkäyttö on täysin tarpeetonta.

Niin Suomessa kuin maailmallakin on olemassa valmentajia, ympäristöjä ja jopa ihan omaehtoisia urheilijoitakin, jotka pitävät tuon vaatimustason korkealla ilman yläkouluikäisen poikalapsen kielenkäyttöä. Melkeinpä väittäisin, että korkean vaatimustason ympäristössä alatyyliseen raivoamiseen on vähemmän tarvetta kuin amatöörien puuhastelussa.

Juuri näin. Se, että ei kommunikoi pelaajan kanssa on ihan selkeää valmentajan heikkoutta. Ja eiköhän käytännössä kaikilla aloilla parhaita tuloksia saada nimenomaan motivoimalla oma porukka tekemään kaikkensa tavoitteen eteen. Edelleen vaatimustaso voi olla korkea, mutta motivaationa toimii halu, eikä mikään pelko. Valmentajan ei todellakaan tarvitse olla kaikkien kaveri, mutta kommunikoida pitää.

Ja tosiaan pelaajien ulkonäön tai ruumiinrakenteen kommentointi on täysin perseestä. Päällepäin et voi kyllä nähdä mikä on kuntotaso. Karkeista ja TikTokista puhuminen sitä itseään. Miklukin veti aikoinaan karkkia ja Luke kaljaa. Nuoret, etenkin naiset, käyttävät aikaa sosiaalisessa mediassa ja ovat esillä. Kummasti tämä vie muka keskittymisen urheilusta, mutta se että miehet pelaa jotain pleikkaa koko illan, on merkityksetöntä.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Juuri näin. Se, että ei kommunikoi pelaajan kanssa on ihan selkeää valmentajan heikkoutta. Ja eiköhän käytännössä kaikilla aloilla parhaita tuloksia saada nimenomaan motivoimalla oma porukka tekemään kaikkensa tavoitteen eteen. Edelleen vaatimustaso voi olla korkea, mutta motivaationa toimii halu, eikä mikään pelko. Valmentajan ei todellakaan tarvitse olla kaikkien kaveri, mutta kommunikoida pitää.

Ja tosiaan pelaajien ulkonäön tai ruumiinrakenteen kommentointi on täysin perseestä. Päällepäin et voi kyllä nähdä mikä on kuntotaso. Karkeista ja TikTokista puhuminen sitä itseään. Miklukin veti aikoinaan karkkia ja Luke kaljaa. Nuoret, etenkin naiset, käyttävät aikaa sosiaalisessa mediassa ja ovat esillä. Kummasti tämä vie muka keskittymisen urheilusta, mutta se että miehet pelaa jotain pleikkaa koko illan, on merkityksetöntä.

Miesten on varaa vetää mässyä ja bisseä nuorina ja vieläpä huippu-urheilijoina kun anaboliset hormonit (testosteroni, kasvuhormoni) ja metabolinen effisienssi on huipussaan; nuorilla urheilijanaisilla mässy-bisse ennuste on paljon synkempi juuri hormonaalisista, metabolisista ja geneettisistä syistä ja tällainen kaljoittelu tai mellin binge eating johtaa helposti ylijäämärasvan kertymiseen pakaroihin, vyötärölle ja vatsalle.  (Toki poeikkeuksiakin tästä on mutta juuri poikkeuksia.)

Kaikkihan me urheilijat muistamme ne ajat kun you could get away with every shit you ate and drank laughing en route to training. Se on terveiden nuorten miesten ja vielä enemmän terveiden nuorten miespuolisten urheilijoiden epäreilu kilpailuetu. (Intensiivinen harjoittelu on omiaan lisäämään nuorten miesten testosteronin jne. tuotantoa entuudestaan ja rasva palaa kuin perse avokiukaalla.) Eikä sitä pidä tässä keskustelussa unohtaa. Ollaan rehellisiä ja pysytään nyt niissä FAKTOISSA.

[elanalistadefutbol]

Juuri näin. Se, että ei kommunikoi pelaajan kanssa on ihan selkeää valmentajan heikkoutta. Ja eiköhän käytännössä kaikilla aloilla parhaita tuloksia saada nimenomaan motivoimalla oma porukka tekemään kaikkensa tavoitteen eteen. Edelleen vaatimustaso voi olla korkea, mutta motivaationa toimii halu, eikä mikään pelko. Valmentajan ei todellakaan tarvitse olla kaikkien kaveri, mutta kommunikoida pitää.

Ja tosiaan pelaajien ulkonäön tai ruumiinrakenteen kommentointi on täysin perseestä. Päällepäin et voi kyllä nähdä mikä on kuntotaso. Karkeista ja TikTokista puhuminen sitä itseään. Miklukin veti aikoinaan karkkia ja Luke kaljaa. Nuoret, etenkin naiset, käyttävät aikaa sosiaalisessa mediassa ja ovat esillä. Kummasti tämä vie muka keskittymisen urheilusta, mutta se että miehet pelaa jotain pleikkaa koko illan, on merkityksetöntä.

Ottamatta esimerkiksi yhtään konkreettista, tunnistettavaa pelaajaa, ensimmäinen ero, joka espanjalaisessa ja suomalaisessa kv-tason pelaajassa pistää silmään on fyysinen. Toki jos katsoo Espanjan pääsarjaa ja sarjan heikoimpia joukkueita, joukkueiden pelaajat eivät eroa hirveästi suomalaisista, mutta jos katsoo kärkipään joukkueita, ero urheilullisuudessa on suuri. Toki pitää huomioida, että myös massa josta pelaajia valitaan on suurempi kuin Suomessa, joten ero on ymmärrettävää. Pelaajien valinnan lisäksi ero toiminnassa on valtava. Satoja sivuja erään espanajalaisen seuran ravintovalmennuksesta lukeneena ja kymmeniä tunteja kyseisen seuran ravintovalmennusesityksiä kuunnelleena, seurassa tasan tarkkaan mietitään mitä pelaaja pistää suuhunsa ja mihin aikaan. Joku mainitsi, että sokerin syöminen ei haittaa mitään, mutta kyseisessä seurassa sokeri ei kuulu pelaajien ravintoon säännöllisesti käytettynä. Suomessa Eerikkilän ruokapöydät notkuvat sokerista, ja muistan erään tapahtuman, jossa oli 15-vuotiaiden tyttöjen tapahtuma ja tarjolla suklaavanukasta. Satuin samaan aikaan ruokalaan HJK:n tyttöjen kanssa ja mieleen tuli, että kyseessä on ikäluokan kärkiporukka Suomessa ja pelaajat isona laumana kauhoivat itselleen suklaavanukasta, jotta eivät varmasti jää ilman.

Mutta jos asiaa miettii huippu-urheilun näkökulmasta, kyse on puhtaasti valinnasta ja itsekurista. Keskinkertaisuuksien parissa koko uransa työskentelevät valmentajat kuvittelevat, että ei sokerin vetäminen haittaa, jos sitä ei hirveästi syö. Henkilökohtaisesti olen työskennellyt keskinkertaisuuksien kanssa ja muutaman kv-tasolla pelaanneen pelaajan kanssa, ja olen samaa mieltä, että ei se haittaa. Minua. Mutta jos pelaajalla on tavoitteena saavuttaa oikeasti kv-taso, asialla on iso merkitys. Tie huipulle vaatii kurinalaisuutta, määrätietoisuutta ja kykyä toimia mukavuusalueen ulkopuolella. Esimerkkinä kaksi pelaajaa, joiden kanssa sain kunnian olla tekemisissä. Toinen heistä oli pelaajana keskinkertainen miinus. Ei mitenkään taitava ja ruumiin rakenteen osalta 15-vuotiaana ihan normaali. Oli mukana piirijoukkueessa, mutta siellä lähinnä vaihtopelaajana. Luonteeltaan kuitenkin pedantti ja kunnianhimoinen. Lukioiässä hänessä tapahtui yhtäkkiä muutos. Tyttö alkoi omalla ajalla treenaamaan fysiikkaa ja hetkessä hänen urheilullisuutensa muuttui tasolle, joka jollaisella tavoitteellisella pelaajalla pitäisi olla. Muutoksen seurauksena B-tyttöjen ykkösen pelaajasta tuli BSM:n pelaaja. Potentiaalinsa puolesta pelaaja oli nuorempana ykkösen-kakkosen tason pelaaja, mutta omalla päättäväisyydellä ja kovalla työllä hän nosti tasoaan ja nykyään pelaa Kansallisessa liigassa. Ei edelleenkään joukkueen tähtipelaajana, mutta hyvällä tasolla.

Toinen esimerkki on pelaaja, joka jo pienestä pitäen oli ikäluokkansa kärkeä ja pienestä pitäen hänestä tiesi, että hänellä on potentiaalia korkealle. Ennen kuin sain kunnian valmentaa häntä kuvitelmani lahjakkaasta pelaajasta oli nykykäsityksen mukaan keskinkertainen +. Kun näin miten hän toimi treeneissä, peleissä, pelien välissä ja vapaa-ajalla, ymmärsin mikä ero on oikeasti lahjakkaalla pelaajalla ja lahjakkaalla pelaajalla. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Sitä ehdottomuutta, kunnianhimoa, nöyryyttä työntekoon ja täydellistä elämistä jalkapallon ehdolla ei ymmärrä ennen kuin sellaisen pelaajan näkee. Vuosien varrella on nänhnyt tuhansia pelaajia, mutta ei tarvittu kuin yksi pelaaja, joka näytti mikä ero on kansallisen kv-tason pelaajalla ja kansainväliseen uraan pystyvällä kv-tason pelaajalla. Mielenkiintoista nähdä mille tasolle hän lopulta pääsee. Mutta on sanomatta selvää, että hänen kunnianhimolla ja ehdottomuudella ei syödä sokeria, valvota myöhään, tuijoteta tikitokkia tai tehdä muita mukavia juttuja, joita kv-tason tavikset, jotka eivät ikinä pääse aivan huipulle, muista puhumattakaan tekevät.

Loppujen lopuksi kyse kuitenkin on valinnoista. Jokainen tekee omat valintansa ja jokainen elää omien valintojensa mukaan. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että todellisia asialle vihkiytyneitä, oli se mikä hyvänsä, huippuja on vähän, eikä suurin osa jalkapallovalmentajista ikinä tule sellaista valmentamaan, joten sokerin ja toffojen syöminen sallittakoon niille, jotka siitä tykkäävät.

[Svertti Peholm]

Ei väärin ohitettu mutta laitetaan suoritus omaan arvoonsa. Jalkapallomaata vastaan ei olisi juossut sieltä läpi koko ajan. Ja jäin kaipaamaan vielä vahvempaa etenemistä boksiin. Kaikilta toki.

Se on sanottava, että kyllähän Suomi hoiti pelin jo ihan urheilullisuudella. Joissain tilanteissa näki, että kyllähän nämä on ihan urheilijoita verrattuna latvialaisiin.

Maajoukkueessa pelaa valmentajan mielestä parhaat pelaajat sillä hetkellä. Ei ne välttämättä sitä ole ja sehän on yksi valmentajan perusosaamisia, nähdä kuka milloinkin on kunnossa.

Nimenä en jaksa ääneen lausua omia suosikkejani mutta kyllä sanoisin, että Olivia Ulenius olisi esim ollut tässä pelissä aika kova. En itse pidä hänestä pelaajana juurikaan mutta sillä loputtomalla 1v1-haastamisella olisi taatusti tehnyt maalin. Ainakin jos olisi vasemmalla puolella pelannut. Mutta toki, fakta on, että Sevenius/Lindström on olleet aikamoisia tykkejä ja olisi pitänyt olla tehokkaampia.

Naisjalkapallo on kehittynyt 15-20 vuodessa muualla enemmän kuin Suomessa mutta ei ne pelaajat välttämättä kovin kummoisia olleet. Kalmarista pidin toki aina. Enkä nyt edes silloin ole seurannut naisfudista niin, että osaisin juuri mitään sanoa. Silti uskon faktaan, että isommasta massasta tulee parempia pelaajia.

Väärin ohitettu?

Siksi kun maajoukkueessa pelaa sen hetkiset parhaat pelaajat. Halttunen sitten kun hänestä on tullut jotain.



Kun kerran väität niin voitko myös kertoa muutaman nimen?
 

Logiikassa ei ole vikaa vaan toteutuksessa. Tason nuosua ei ole näkynyt valtavasta naisfutisboomista huolimatta. Edelleenkin väitän että 15-20 vuotta sitten Suomen majussa oli parempia pelaajia kuin nämä isosta massasta kohti tähtiloistoa nousevista löytyy.

[Petteri22]

Väärin ohitettu?

Siksi kun maajoukkueessa pelaa sen hetkiset parhaat pelaajat. Halttunen sitten kun hänestä on tullut jotain.



Kun kerran väität niin voitko myös kertoa muutaman nimen?
 

Logiikassa ei ole vikaa vaan toteutuksessa. Tason nuosua ei ole näkynyt valtavasta naisfutisboomista huolimatta. Edelleenkin väitän että 15-20 vuotta sitten Suomen majussa oli parempia pelaajia kuin nämä isosta massasta kohti tähtiloistoa nousevista löytyy.

Naisten futis on Suomessa ikävä kyllä osittain kävelytason urheilua. Jos tosissaan verrataan 10-15 vuotta vanhoihin tapahtumiin, niin naisten futis oli silloin 10-15 vuotta nykyistä perässä. Nämä sen ajan tähtipelaajat oli sen ajan tasolla parempia, nykytasolla keskinkertaisuuksia. Ihan sama lätkässä, Kurri ja Gretzky nykypäivänä ihan tusinatavaraa (toki aikaa enemmän).
Jos ja kun joku pelaaja erottuu muista selkeästi, niin muiden taso on auttamatta paska. Suomessa aiemmin taso on ollut epätasaisempi niin "tähtiä" on näyttänyt nousevan. Nykyään taso Euroopassa on kovempi ja suomalaiset tähdet ovat massaa. Pelaajat ei välttämättä ole huonompia kuin 15-20 vuotta sitten, vaan muualla taso on noussut selkeämmin. Ihan sama kehityskulku joka naisten lätkässä on havaittavissa.
Kansallisen tason kehityskulku on taas pelaajamassan vähyydestä johtuvaa. Pelaajat siirtyvät kutistuviin aikuissarjoihin B-ikäisinä tai jäävät tahkoamaan paikallisia 3-4 divareita.
Suomessa löytyy kehityskelpoisia yksilöitä, mutta kaikilla näillä ei ole halua tai mahdollisuutta siirtyä niihin seuroihin joissa olisi heille sopivin ympäristö. Lopun kehityskelpoisuuden lopettaa heikot valmentajat jotka luulevat kehittävänsä pelaajia, vaikka todellisuus on paikallaan junnaamista. Koko paska liimataan kasaan majujoukkueiden valmentajiin jotka suojaduuneissaan pitävät joukkueet stabiileina ryhminä ilman oikeaa pelaajatarkkailua.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Aikamme sedentaarinen elämäntapa, ruutujen addiktiivinen vetovoima: somen eskapistis-narsistinen hömppä ja suoratoistopalvelujen "huippupaskasarjat" ja niiden binge-katsominen silmät kiiluen käsi popcorn-kulhossa sekä se iänikuinen mässy ja ovelle kiikutettavat pizzat ja sokericolajuomat. Add konsolipelit ja "datauksen" henkis-sosiaalinen sairaus. Siinä se on. Pahan akseli, joka tuhoaa nuorisomme elivoiman, terveyden ja mahdollisuuden juosta nopeammin, hypätä korkeammalle ja laukoa tykimmin.

Me valmentajat, liikunnanopettajat, urheilun ammattilaiset ja suuret jalkapalloajattelijat taistelemme tuulimyllyjä vastaan vasitenkin kun harrastajajoukot ovat suhteellisen pienet. Ja suurin osa valitsee "helpon ja mukavuudenhaluisen" tien viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan TREENATA leluliigan ja leikkimisen sijaan ja päätyy sitten epämukavaan istuvaan asentoon ja sohvalle makaamaan later on in his life. Ja elämäntapasairaudet tilauksessa, verenpainelääkkeet sohvapöydällä nelikymppisenä, kuivunut pepperonipizzaslice lattialla, puolitäysityhjä laimeaa shittiä sisältävä soda pop pullo avattuna tiskillä. Ja elämä as we once knew it vittu ohi.

Me kysymme nyt: Kannattiko?

Ja vastaamme ykskantaan: Ei. 

--- Siinä missä vain suuruus voi pelastaa meidät pienuudelta, siinä vain urheilu ja harjoittelu elämäntapana mukaanlukien kurinalainen ruokavalio, josta on vähintään refined sokeri, transrasvat ja huonot carbsit leikattu pois kuin kuolio terveestä kudoksesta, voi pelastaa meidät ennen aikaiselta rappeutumiselta, kardiovaskulaariselta alasajolta keski-iässä ja syöpäosaston vittumaiselta kutsulta elämämme high noonissa vain siksi, että vedimme paskaa sisään as a life-style choice, liikuimme jalkaisin eli laahustaen autolle ja takaisin ja kutsuimme sitä "elämäksi" (ehkäpä ironista as it is jopa "liikkuvaksi elämäksi"; kävimmehän siellä ja täällä, autolla pääsee ja rahalla saa).

Länsimainen kulttuurimme on perusteiltaan syvästi sairas, tekohengitetty shit-show mukavuuksilla ja distractioilla. Mutta tuossa ihan vieressä aukeavat yhä lenkkipolut, hiihtääkin vielä voi; ulkolihaskuntotelineet ovat sulaneet ja käyttövalmiit.  Ja harjotusohjelma on kahden näppäinpainalluksen päässä sillä perkeleellisellä ruudulla. Mitä vittua vielä odotatte?! Kuolla ehtii myöhemminkin ja haudassa saa maata ihan riittävästi. Elämä on nyt. Vamos! Ei muuta kuin ylös, ulos ja urheilemaan. Ei elämä laiskoja elätä! Vamos!.

Vittu en voi ymmärtää sitä henkistä ja fyysistä löysyyttä, jota näkee jopa "huippujalkapallistien" keskuudessa. Valitkaa elämätapa. Asenne. Filosofia. Soturin disipliini  ja TIE. Ammatti - unohtakaa nyt se "ammatti". It's nothing. Nada. Rien. Niente. Se on tekosyy ja itsepetoksen alku. Period.
Ei tässä ajassa mitään Laura Kalmareita ole. Turha edes kuvitella! Ne oli eri aikoja ne. Aikaamme kalvaa ja tuhoaa sairaalloinen addiktioiden, distraktioiden ja minä-minä digipornon jatkuva hyöky ja pakkosyöttö joka vitun tuutista. Nyt ne vitun sokerituutit ojaan, spartalainen harjoittelukuri tulille ja klassisen filosofia iltaiseksi lukuohjelmaksi ennen unia!

Se on siinä. Vamos!

[Sivurajaltaseuraaja]

Kalmarista pidin toki aina. Enkä nyt edes silloin ole seurannut naisfudista niin, että osaisin juuri mitään sanoa. Silti uskon faktaan, että isommasta massasta tulee parempia pelaajia.

Älä nyt ota itseesi, mutta tämä on tyypillistä keskustelua naisfutiksessa.
Puhutaan faktana ja varmuudella asioista mistä ei ole mitään tietoa.
Parempi olisi käyttää sanoja luulen tai arvaan.
Tämä logiikka isommasta massasta pitää hyvin paikkansa espanjassa jossa harrastajamäärät ovat tuplaantuneet 15 vuodessa.

Voi olla että Kalmari, Mäkinen, Julin, Korpela eivät nykyformissa enää olisi vahvistuksia, mutta siinä formissa jossa parhaimmillaan olivat olisivat varmasti johtavia pelaajia nykyisten pikkutyttöjen rinnalla.

[Svertti Peholm]

Ja Pele dominoisi tänäkin päivänä...

Älä nyt ota itseesi, mutta tämä on tyypillistä keskustelua naisfutiksessa.
Puhutaan faktana ja varmuudella asioista mistä ei ole mitään tietoa.
Parempi olisi käyttää sanoja luulen tai arvaan.
Tämä logiikka isommasta massasta pitää hyvin paikkansa espanjassa jossa harrastajamäärät ovat tuplaantuneet 15 vuodessa.

Voi olla että Kalmari, Mäkinen, Julin, Korpela eivät nykyformissa enää olisi vahvistuksia, mutta siinä formissa jossa parhaimmillaan olivat olisivat varmasti johtavia pelaajia nykyisten pikkutyttöjen rinnalla.

[Sivurajaltaseuraaja]

Ja Pele dominoisi tänäkin päivänä...

Pelen ajoista on aikaa mutta Messi ja Ronaldo edelleenkin mukana.

Naisten puolella Marta Vieira da Silva edelleenkin vahvassa vedossa 40 vuotiaana.

Voit vain arvailla kuinka hyvä oli 15 vuotta sitten.

Suomen majussa on tällä hetkellä vahvasti edustettuna nämä 15 vuotta sitten maju toimintaan tulleet: Koivisto, Kuikka, Ria, Tunturi, Adde, Ahtinen, Franssi, Tamminen.

Ei nykynuorista kukaan ole merkittävästi jos ollenkaan parempia kuin listatut pelaajat.

Jos mennään viime vuosina majun jättäneistä miettimään Hyyrynen, Sainio, Emmi Alanen, Saari, Korpela. Ei nykyiset edes näitä ole edellä.

Aika useassa maajoukkueessa nuorista tulee selvästi parempia korvaamaan jopa avainpelaajat. Suomessa tätä trendiä ei ole näkyvissä.

[elanalistadefutbol]

Aikamme sedentaarinen elämäntapa, ruutujen addiktiivinen vetovoima: somen eskapistis-narsistinen hömppä ja suoratoistopalvelujen "huippupaskasarjat" ja niiden binge-katsominen silmät kiiluen käsi popcorn-kulhossa sekä se iänikuinen mässy ja ovelle kiikutettavat pizzat ja sokericolajuomat. Add konsolipelit ja "datauksen" henkis-sosiaalinen sairaus. Siinä se on. Pahan akseli, joka tuhoaa nuorisomme elivoiman, terveyden ja mahdollisuuden juosta nopeammin, hypätä korkeammalle ja laukoa tykimmin.

Me valmentajat, liikunnanopettajat, urheilun ammattilaiset ja suuret jalkapalloajattelijat taistelemme tuulimyllyjä vastaan vasitenkin kun harrastajajoukot ovat suhteellisen pienet. Ja suurin osa valitsee "helpon ja mukavuudenhaluisen" tien viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan TREENATA leluliigan ja leikkimisen sijaan ja päätyy sitten epämukavaan istuvaan asentoon ja sohvalle makaamaan later on in his life. Ja elämäntapasairaudet tilauksessa, verenpainelääkkeet sohvapöydällä nelikymppisenä, kuivunut pepperonipizzaslice lattialla, puolitäysityhjä laimeaa shittiä sisältävä soda pop pullo avattuna tiskillä. Ja elämä as we once knew it vittu ohi.

Me kysymme nyt: Kannattiko?

Ja vastaamme ykskantaan: Ei.  

--- Siinä missä vain suuruus voi pelastaa meidät pienuudelta, siinä vain urheilu ja harjoittelu elämäntapana mukaanlukien kurinalainen ruokavalio, josta on vähintään refined sokeri, transrasvat ja huonot carbsit leikattu pois kuin kuolio terveestä kudoksesta, voi pelastaa meidät ennen aikaiselta rappeutumiselta, kardiovaskulaariselta alasajolta keski-iässä ja syöpäosaston vittumaiselta kutsulta elämämme high noonissa vain siksi, että vedimme paskaa sisään as a life-style choice, liikuimme jalkaisin eli laahustaen autolle ja takaisin ja kutsuimme sitä "elämäksi" (ehkäpä ironista as it is jopa "liikkuvaksi elämäksi"; kävimmehän siellä ja täällä, autolla pääsee ja rahalla saa).

Länsimainen kulttuurimme on perusteiltaan syvästi sairas, tekohengitetty shit-show mukavuuksilla ja distractioilla. Mutta tuossa ihan vieressä aukeavat yhä lenkkipolut, hiihtääkin vielä voi; ulkolihaskuntotelineet ovat sulaneet ja käyttövalmiit.  Ja harjotusohjelma on kahden näppäinpainalluksen päässä sillä perkeleellisellä ruudulla. Mitä vittua vielä odotatte?! Kuolla ehtii myöhemminkin ja haudassa saa maata ihan riittävästi. Elämä on nyt. Vamos! Ei muuta kuin ylös, ulos ja urheilemaan. Ei elämä laiskoja elätä! Vamos!.

Vittu en voi ymmärtää sitä henkistä ja fyysistä löysyyttä, jota näkee jopa "huippujalkapallistien" keskuudessa. Valitkaa elämätapa. Asenne. Filosofia. Soturin disipliini  ja TIE. Ammatti - unohtakaa nyt se "ammatti". It's nothing. Nada. Rien. Niente. Se on tekosyy ja itsepetoksen alku. Period.
Ei tässä ajassa mitään Laura Kalmareita ole. Turha edes kuvitella! Ne oli eri aikoja ne. Aikaamme kalvaa ja tuhoaa sairaalloinen addiktioiden, distraktioiden ja minä-minä digipornon jatkuva hyöky ja pakkosyöttö joka vitun tuutista. Nyt ne vitun sokerituutit ojaan, spartalainen harjoittelukuri tulille ja klassisen filosofia iltaiseksi lukuohjelmaksi ennen unia!

Se on siinä. Vamos!

Mitäpä tuohon enää lisäämään. Meidän keskinkertaisten ihmisten keskinkertainen tragedia on katsoa keskinkertaisia ohjelmia, kuunnella keskinkertaisten pentujen puhelaulua, hakata peukalot verellä pleikkaria ja huutaa vittua kun menestys peleissä on yhtä surkeaa kuin menestyminen muutenkin elämässä. Pienestä pitäen meidät pakotetaan kuuntelemaan muinaisten sielujen luomia teoksia, joiden neroutta meidän keskinkertaiset mielet eivät ikinä tule ymmärtämään. Kateellisena katsomme kun naapurin pentu voittaa kaikki vitun pystit ja pänikät ja josta paikallislehti kirjoittaa ylistäviä lausuntoja piirimestaruuskisojen jälkimainingeissa. Ainoa ilo elämässä on kun meille selviää, että naapurin pentu oli samanlainen keskinkertaisuus kun joutui isommille estradeille, ja häntä lohduttaessa salaa miettimme, että aivan oikein sinulle ylimielinen paska. Todelliset sankarit ovat meille tavoittamattomia lähes jumalallisia hahmoja, mutta välillä joku onnellinen tapaa jonkun jumalallisen hahmon lentokentän kusilaarilla, ja tilanteesta otetun selfien kautta, jonka postaamme sydän pakahtuneena kaikkiin sosiaalisiin medioihin, antaa meille viidentoista sekunnin hetken julkisuuden valokeilassa, kun muutama muu keskinkertaisuuteen tuomittu sielu tuijottaa hämärää kuvaa ja miettii, ketä vittuja nuo ovat.

Onneksi meidän keskinkertaista elämää ilahduttaa futisfoorumi, jonne voimme suoltaa tyhjänpäiväisiä sanomia tyhjänpäiväisistä asioista. Samankaltaisten seurassa todistamme itsellemme ja muille, että emme ole keskinkertaisuudessa yksin, vaan maailmasta löytyy muitakin samanalaisia keskinkertaiseen elämään tuomittuja.  

[Laukaisukoneenkuljettaja]

^

Meidät tuomitsee keskinkertaisuuteen vain a) uskomme tähän itsensä toteuttavaan ennusteeseen, b) itsekurin puute eli b2) huonot rutiinit ja c) ulkoiset häiriötekijät ja jatkuvat KESKEYTYKSET.  Siis lähinnä lapset, perhe-elämä ja - heh - prioriteetit.

En ota tässä kantaa sellaisiin tekijöihin kuin "lahjakkuusprofiili" tai "lapsuuden kasvuympäristö" vaikka erityisesti jälkimmäinen pitkälti sanelee tuleva kohtaloitamme. Ja erityislahjakkuus johtaa usein yhtä lailla "kohtalonomaisesti" oikeaan suuntaan ja oman jutun ytimeen.

Puhumme nyt oleellisesti muusta. Siitä että ensinnäkin VALITSEMME "keskinkertaisuuden". Tämä ei ole mikään moite vaan ihmisyyttä koskeva perushuomio  Elämä on liian rikas ja moniulotteinen, syvä ja ristiriitainen että keskittyisimme hiomaan itsestämme "maailmantähteä" jossain yhdessä asiassa kuten pallonpotkiskelussa. Sanomme: elämä on toisaalla ja elämä on enemmän. En voi antaa tällä triviaalille pelille leijonanosaa nuoruudestani ja tulevaisuuteni mahdollisuuksista.

Toisaalta tämä ei oikeastaan edes ole mitään "keskinkertaisuutta" vaan intohimoa itse elämää kohtaan.

On kuitenkin sellainen keskinkertaisuuden laji ja muoto, jota todella kavahdamme. Tutkimaton tai elämättä jäänyt elämä jos sallitte. Me puhumme siitä. Ja tähän liittyy - meidän tapauksessamme - antautuminen filosofialle, taiteelle ja urheilun fyysis-henkiselle haasteelle.

Mutta meillä on keskeytyksemme. Häiriötekijämme. Lipsahduksemme. Ehkä myös sisäsyntyinen vastenmielisyys tiukkoja rutiineista kohtaan.

Tämä on ihmiselämän kokovartalokuva. Tärkeintä on elää elämä eikä tehdä elämänmittaista suoritusta for nothing. Mukavuudenhalu ei saa kuitenkaan olla vahvin motivaattorimme tai ratkaisujamme ohjaava pääprinsiippi. Uteliaisuus, itsensä haastaminen ja kurottaminen ylemmäs, korkeammalle, seuraavalle tasolle ja aina ulos pienestä itsestään.

Se on siinä.

-- Keskinkertaisuus? Se on tyytymistä. Mutta jos se ei ole tyytyväisyyttä vaan pitkästymistä ja hiljaa hautuvaa katkeruutta elämää kohtaan, me sanomme good bye ja nostamme kytkintä!
-----////-----////------////-----
Asiasta kolmanteen. Nimimerkki Cantonakaskessa valitti edellä kuinka "me" piiloudemme nimimerkkimme anonymiteetin taakse ja huutelemme sieltä käsin "törkeyksiä". Eipä nyt liioitella. Mutta tässähän on just koko jutun pointti. Anonymiteetti mahdollistaa sellaisen sosiaalisen alueen, jolla voimme - emme alentua vihapuheeseen ja pimeyteen sisällämme mutta - vapautua sellaisista mitättömyyden ja - jos sallitte - juurikin keskinkertaisuuden eli paskanpuhumisen konventioista jotka sensuroivat kaiken kritiikin mahdollisuuden ja siinä sitten lässytämme läpi elämämme yhdentekevää paskaa niissä konventionaalisissa - muodollisessa tai epämuodollisissa - piireissä joissa operoimme maskit yllä.

Toisaalta face to face kohtaaminen on luonnostaan aivan eri tilanne, paitsi ehkä jollekin "bona fide" psykopaatille (a contradicton in terms, perhaps lol) tai patologiselle narsistille tms. Emme me silloin tietenkään huutele "asiattomia kritiikkejä" vaan ensisijaisesti näemme toisen ihmisen in flesh and blood ja tunnemme sisällämme toiseuden eettisesti sitovan voiman ja antaudumme näin empatian lakien alaisuuteen more than anything else.

It is a completely different ball game. And so it should be. Balance is everything.

Aina olen sanonut. Wink wink.

[Cantonakaskessa]

^
Asiasta kolmanteen. Nimimerkki Cantonakaskessa valitti edellä kuinka "me" piiloudemme nimimerkkimme anonymiteetin taakse ja huutelemme sieltä käsin "törkeyksiä". Eipä nyt liioitella. Mutta tässähän on just koko jutun pointti. Anonymiteetti mahdollistaa sellaisen sosiaalisen alueen, jolla voimme - emme alentua vihapuheeseen ja pimeyteen sisällämme mutta - vapautua sellaisista mitättömyyden ja - jos sallitte - juurikin keskinkertaisuuden eli paskanpuhumisen konventioista jotka sensuroivat kaiken kritiikin mahdollisuuden ja siinä sitten lässytämme läpi elämämme yhdentekevää paskaa niissä konventionaalisissa - muodollisessa tai epämuodollisissa - piireissä joissa operoimme maskit yllä.

Tosisaalta face to face kohtaaminen on luonnostaan aivan eri tilanne, paitsi ehkä jollekin "bona fide" psykopaatille (a contradicton in terms, perhaps lol) tai patologiselle narsistille tms. Emme me silloin tietenkään huutele "asiattomia kritiikkejä" vaan ensisijaisesti näemme toisen ihmisen in flesh and blood ja tunnemme sisällämme toiseuden eettisesti sitovan voiman ja antaudumme näin empatian lakien alaisuuteen more than anything else.

Miksi kaikki sosiaaliset alueet pitäisi sallia? Tai unohtaa empatian lait kun on kasvot piilossa? Anonymiteetti, kasvottomuus ja naamiot ovat yleensä esillä siellä missä tapahtuu jotakin ihmisyyden kannalta ikävää. Enkä nyt viittaa edes Klubin pipopäihin. Pelle Miljoona jo lauloi, että "kasvottomat vartijat tietää kaikki keinot pitää väkijoukko aloillaan". Pimeys ja naamioituminen ovat raukkoja ja ujoja varten, niitä "keskinkertainen plus tai miinus" ihmisiä varten (näitä käsitteitä täällä oudosti viljellään tyttöpelaajistakin eikä ilmeisesti edes ironisesti...). Pimeydessä peiton alla kuiskataan ujosti vaimolle pervouksia ja pimedessä kasvot peitettynä tehdään kansanmurhia aseveljien kanssa.

Anonymiteetin ja face to face -kohtaamisen erottamiselle on myös yksi arkinen nimitys: se on selän takana paskan puhumista.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Miksi kaikki sosiaaliset alueet pitäisi sallia? Tai unohtaa empatian lait kun on kasvot piilossa? Anonymiteetti, kasvottomuus ja naamiot ovat yleensä esillä siellä missä tapahtuu jotakin ihmisyyden kannalta ikävää. Enkä nyt viittaa edes Klubin pipopäihin. Pelle Miljoona jo lauloi, että "kasvottomat vartijat tietää kaikki keinot pitää väkijoukko aloillaan". Pimeys ja naamioituminen ovat raukkoja ja ujoja varten, niitä "keskinkertainen plus tai miinus" ihmisiä varten (näitä käsitteitä täällä oudosti viljellään tyttöpelaajistakin eikä ilmeisesti edes ironisesti...). Pimeydessä peiton alla kuiskataan ujosti vaimolle pervouksia ja pimedessä kasvot peitettynä tehdään kansanmurhia aseveljien kanssa.

Anonymiteetin ja face to face -kohtaamisen erottamiselle on myös yksi arkinen nimitys: se on selän takana paskan puhumista.

Not so fast. That is simply the multi-universe of social and moral reality of human existence we should embrace and get clear about. We have different ---wittan in Finnish, thank you. Sure sorry. Niin meillä on eri "tilanteissa" tietenkin radikaalisti erilaisia rooleja ja niihin sisäänrakennettuja suodattimia ja rajoittimia. And they are not simply all good or all bad. Asia ei ole suinkaan niin, että face to face olisimme "riisuneet kaikki maskimme" - paitsi tietenkin vapauttavan anonymiteetin ja/tai yksityisyyden maskin. Sen sijaan puemme päällemme konventionaalisuuden maskin. Sillä hetkellä astumme siihen yhteisöelämän viheliäiseen avokonttoriin, jossa normatiivinen sosiaalinen kontrolli estää meitä todella loistamasta tai tulemasta siksi vapaa-ajattelijaksi joka todella olemme. Matriisi - formaalis-normatiivinen koodisto - kehottaa keskinkertaisuuteen/tehokkuuteen/mitättömään tuloksentekoon ja ehkäisee luovaa riskinottoa ja operational level managementin avointa kritisointia how the things should be done jne.

Ajattele nyt hyvä mies joskus itse äläkä lauleskele ulkomuistista jotain 70-luvun lauluja. Joko tottelet sisäistä ääntäsi tai mahdollisesti seuraat lampaana jotain sellaista ideologista käytöskoodia jonka todelliset tarkoitusperät ovat sinulle näkymättömät. Maskin takana operoi aina jokin kätketty funktio. Nyt palaamma samalla taas siihen, että voimme olla paholaisen asianajajia - a good thing - tai hyödyllisiä idiootteja - a really sad and bad thing.

Meidän pitää olla sopivasti ilkeitä, ironisia, kriittisiä, teräviä, vittumaisia jne. Siksi tarvitaan sosiaalinen alue, jossa tämä tapahtuu ilman kohtuutonta sosiaalista kitkaa, intrapsyykkistä kuormitusta tai käytännöllis-taloudellisia seuraamuksia. Se puhdistaa ns. ilmaa eli tukee kulttuurin ja yhteisön uudistumista ja elinvoimaa ja samalla toimii kriitikon mielenhygieniaa ylläpitävänä outlet-luukkuna ja painetta tasaavana varaventtiilinä. Emme me voi jämähtää jees-miehiksi ja mukaviksi hymistelijöiksi koska emme halua koskaan loukata ketään!

Filosofian historian kauhukakarat, ainakin ne jotka eivät olleet vakavasti neurodivergenttejä ja sosiaalisesti kömpelöitä, toimivat tällä dualismin periaatteella all the same. Face to face filantrooppeja ja empaatteja mutta omassa kirjoituskammiossaan "ihmistä vihaavia hirviöitä". We need this fire in this time and age more than ever!

Get a grip, man.

[Cantonakaskessa]

Joko tottelet sisäistä ääntäsi tai mahdollisesti seuraat lampaana jotain sellaista ideologista käytöskoodia jonka todelliset tarkoitusperät ovat sinulle näkymättömät.

Filosofian historian kauhukakarat, ainakin ne jotka eivät olleet vakavasti neurodivergenttejä ja sosiaalisesti kömpelöitä, toimivat tällä dualismin periaatteella all the same. Face to face filantrooppeja ja empaatteja mutta omassa kirjoituskammiossaan "ihmistä vihaavia hirviöitä". We need this fire in this time and age more than ever!

Get a grip, man.

Jos puhutaan lampaista ja aivottomista seuraajista, niin niitä on historian saatossa näkynyt enemmänkin siellä "ihmisiä vihaavien hirviöiden" joukossa, ajatellaan vaikka 1930-luvun Saksaa ja kaikkien maailman armeijoita, tai vaikkapa suuren ajattelijan Halla-ahon opetuslapsia. Kammioissa kirjoittavat filosofit nyt ovat yleensä mitä ovat - eli ymmärtävät kyllä elämää, mutta lähinnä teoreettisella tasolla. Mitään vastuuta he eivät tietenkään koe siitä, että joku aktiivisempi tyyppi ei tyydykään vain talk the talk vaan alkaa walk the walk.

Sinä ehkä pystyt näkemään maailman kahtia jakautuneena. Itse ajattelen että kirjoittaminen, kammiot ja netti ovat osa samaa todellisuutta kuin kadut ja face to face. Ei ole kahta maailmaa, eikä kaksinaamaisuutta.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Jos puhutaan lampaista ja aivottomista seuraajista, niin niitä on historian saatossa näkynyt enemmänkin siellä "ihmisiä vihaavien hirviöiden" joukossa, ajatellaan vaikka 1930-luvun Saksaa ja kaikkien maailman armeijoita, tai vaikkapa suuren ajattelijan Halla-ahon opetuslapsia. Kammioissa kirjoittavat filosofit nyt ovat yleensä mitä ovat - eli ymmärtävät kyllä elämää, mutta lähinnä teoreettisella tasolla. Mitään vastuuta he eivät tietenkään koe siitä, että joku aktiivisempi tyyppi ei tyydykään vain talk the talk vaan alkaa walk the walk.

Sinä ehkä pystyt näkemään maailman kahtia jakautuneena. Itse ajattelen että kirjoittaminen, kammiot ja netti ovat osa samaa todellisuutta kuin kadut ja face to face. Ei ole kahta maailmaa, eikä kaksinaamaisuutta.

On toki. And it is the bleak truth - and in another sense the only way to get along and go on. Sitä paitsi vääristät ja yksinkertaistat pointtini tavalla joka kertoo minulle: We are done here. Tätä keskustelua ei kandee enää jatkaa. (Ja aina tämä populismi- ja natsi-Saksa argumentti for god's sake! Study it and get a more nuanced we of things.)

[Cantonakaskessa]

On toki. And it is the bleak truth - and in another sense the only way to get along and go on. Sitä paitsi vääristät ja yksinkertaistat pointtini tavalla joka kertoo minulle: We are done here. Tätä keskustelua ei kandee enää jatkaa. (Ja aina tämä populismi- ja natsi-Saksa argumentti for god's sake! Study it and get a more nuanced we of things.)

Sinulta vaan loppuu argumentit ja ymmärrys heti kun mennään edes hiukan arjen todellisuuden tasolle, on se sitten 1930-luvun Saksa tai mikä tahansa etäisesti oikeaa elämää muistuttava. Pää ja ajatukset voi liikkua pilvissä, mutta samalla voi pitää jalat maassa.

[elanalistadefutbol]

Jos puhutaan lampaista ja aivottomista seuraajista, niin niitä on historian saatossa näkynyt enemmänkin siellä "ihmisiä vihaavien hirviöiden" joukossa, ajatellaan vaikka 1930-luvun Saksaa ja kaikkien maailman armeijoita, tai vaikkapa suuren ajattelijan Halla-ahon opetuslapsia. Kammioissa kirjoittavat filosofit nyt ovat yleensä mitä ovat - eli ymmärtävät kyllä elämää, mutta lähinnä teoreettisella tasolla. Mitään vastuuta he eivät tietenkään koe siitä, että joku aktiivisempi tyyppi ei tyydykään vain talk the talk vaan alkaa walk the walk.

Sinä ehkä pystyt näkemään maailman kahtia jakautuneena. Itse ajattelen että kirjoittaminen, kammiot ja netti ovat osa samaa todellisuutta kuin kadut ja face to face. Ei ole kahta maailmaa, eikä kaksinaamaisuutta.

Teoreettisesti ajatus siitä, että kristillisestä retoriikasta tuttuja lampaita ja aivottomia seuraajia on vain autoritäärisissä yhteiskunnissa on hiukan paradoksaalinen. Joku voisi väittää, että kaikki yhteiskunnat rakentuvat ajatukselle siitä, että jokin suurempi voima, valta tai miksi ikinä sitä haluaa kutsua, ohjaa meitä. Konkrettisesti ja filosofisesti kyseessä on eikukaan tai kukatahansa. Oli kuka oli, elämme hänen asettamien normien ja sääntöjen mukaan. Kuinka ankaria säännöt ovat, historiallisesta näkökulmasta, riippuu valtaapitävästä tai pitävistä.

Ajatus yhdestä maailmasta tai todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta on jo ajatuksena mahdoton. Oli kyseessä tutkija, hutkija tai jalkapalloilija. Jonkin näkemyksen mukaan ihmisen maailmassa olemista ei ole todistettu ollenkaan ja toisen näkemyksen mukaan oleminen on aina yksilöllistä ja autenttista. Henkilökohtaisesti miellellään jakaisin saman todellisuuden muiden kanssa, mutta valitettavasti maailmalla on yhtä monta representaatiota kun on representoijaa.

Maailmoista, joissa me elämme, voi lukea vaikka teoksesta: "The Social Construction of Reality: A Treatise in the Sociology of Knowledge".

 

[Nigel Kugelschfeir]

Ok. Tästä pelistä ei taida olla enää mitään sanottavaa.

[Sivurajaltaseuraaja]

Ok. Tästä pelistä ei taida olla enää mitään sanottavaa.

Juurihan tässä ollaan pääsemässä asian ytimeen!

[Cantonakaskessa]

Teoreettisesti ajatus siitä,

Niinpä niin. Teoreettisesti. Jos oppikirjoista puhutaan, niin suosittelen myös Berger & Luckmann: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Foorumiin liittyvä ydinajatus on se, että tekstit ja kammioissa vittuilu rakentaa sosiaalista todellisuutta ja niitä ei voi eristää ns. arjesta.

[Sivurajaltaseuraaja]

Eka puoliaika on kääntynyt vahvasti cantonakaskelle.

Alun painostus elanilta ja lkklta ei johtanut toivottuun tulokseen. Ainakaan vielä.

[Pyhä]

Jos on tehnyt virheen ja kirjoittanut johonkin alueeseen jotain ja nyt haluaisi sen pois noista "Näytä uudet vastaukset viesteihisi.", niin onko se mahdollista? Tämä keskustelu siis. Koska ei pysty.