Giornata 38a - se sitten siitä

[Marassi]

Kausi jätti monta kysymystä. Interin scudetto oli lopulta läpihuutojuttu, jengi on tasavahva - tosin Lautaron loukkaantuminen paljasti johtajuustyhjiön.
Sarjalle, Italialle - ja Interille -olisi hienoa jos DiMarco pysyisi sinimustissa ikuisesti.
Vuoden Huonoin hyötysuhde-palkinnon jakavat Milan ja Juventus. Kyllä noilla kentällisillä pitäisi jälkeä syntyä. Hävetkää.
Juven täyshyytyminen alkoi kun Kalju vetäisi nimensä 2028-jatkosoppariin. Turha on Silvalle soitella, tsemiä sinne Slavia Praha-matseihin.Hankkiutukaa heti eroon Lahovitsistä (palkka/hyöty) ja calciospede Gattista (vain viihdearvo). Muitakin kaupattavia löytyy.
Milanilla kipupisteet Leaossa ja yllätyksettömästi Allegrissa. Ei se Pulisickaan mikään vahvistus ollut, eroon vaan, jonnekin Alabamaan vaikka. Päätöskierros kruunasi kaiken kun saarelaiset pitivät laiskoja miljonäärejä pilkkanaan. Pelissä oli Milanilla sentään panosta - ja vielä kotona Sirolla. Millä sijalla Milan olisikaan ilman Maignania?
Alakeskikastin jengit eivät ketään kiinnosta, mutta muistutan kuitenkin, kuinka hyvää duunia DDR teki Genoassa. Vieiran ja De Rossin ero oli hulppea. Sääli, ettei Derby della Lanternaa nähdä ensi kaudellakaan; Sampdoria kun rämpi alkukauden ja sössi nousumahdollisuuden.
Ilonaiheita olivat myös Violan herääminen, Gasperinin Roma - ja Veronan putoaminen. Ja toki Como -melkoinen piristysruiske stagnaatiosta kärsivään sarjaan. Maantieteellisesti Leccen säilyminen oli mukavaa.
Ja olisihan se ollut kiva nähdä Jolle ja Jesse A:ssa, mutta kun ei niin ei. Ennemmin Palermo kuin Frosinone.