Hävettää olla suomalainen

[Teme44]

Hävettää olla suomalainen kun seuraa norjalaisten iloista yhteissoutua.  Samoin aiemmin islantilaisten viking-huutoa, samoin ruligaanidn hilpeää menoa.  Mitä tekee suomalainen futiisfani omia kannattaessaan? Virittää mollivoittoisen "On meillä sauna, viina ja kirves"-biisin.  Tätä murheellisten laulujen sanomaa sitten pikkukersatkin hoilaavat ymmärrystä vailla.  Ehkäpä, sitten kun kansainvälinen menestys ehkä tulee vuonna 2090, meidään pitäisi keksiä jotain parempaa.

[FF5 Forever]

Hyvä ja tärkeä avaus. Itse nuorempana myös häpesin suomalaisuutta sekä jalkapallo- että muissa konteksteissa. Olen kuitenkin tullut myöhemmin siihen loppupäätelmään, että mielentilat kuten ilo, uho tai itseluottamus, joita varsinkin läntiset naapurimme ilmaisevat meitä enemmän ja joiden "paremmuutta" varsinkin amerikkapainotteinen mediakenttä nostaa framille, ovat oikeasti hyviä tunnetiloja vain tiettyinä hetkinä, ja muina hetkinä joko yhdentekeviä tai haitallisia. Samoin suomalainen vaatimattomuus ja pilkesilmäkumallinen melankolia ovat joissain tilanteissa hyväksi, joissain pahaksi, ja joissain jotakin siltä väliltä. Mutta palaten jalkapallokannattamisen ilmaisemiseen ja sen ilmaisumuotojen eroihin, mielestäni tärkeintä on ilmaista sitä, mikä tekee meistä meitä, tai sinusta sinä. Eli ikään kuin julistaa maailmalle "tässä minä olen, sellaisena kuin olen".

[Cantonakaskessa]

Avainasia on aitous. Eilen Ecuadorin voitonjuhlia katsellessa tuli mieleen, että boikotoijat menettivät paljon kun eivät nähneet altavastaajan itkun ja naurun sekaista hurmosta katsomossa. MM-kisat ovat paljon muutakin kuin inhaa Trumpia tai FIFAA. Juuri noiden elämysten takia kisoja on hienoa katsoa. Harvoin näkee noin aitoa riemua, kaukaisen Suomen kotisohvallakin melkein liikututtiin.

Suomalaiset ovat ehkä mollivoittoisia, eivätkä hymyile tai naura paljon. Mutta harvinaisuus tekee hymystäkin merkityksellisempää; silloin ollaan jonkin tärkeän ja ison äärellä. Joku Paulus Arajuuri hymyilee jatkuvasti - voi olla aitoakin - mutta jatkuva hymy menettää arvoaan ja tekee (anteeksi vaan) hieman yksinkertaisen vaikutelman.