Kissa pöydälle! veikkausliigan voima harjoittelu on sontaa!

[kulmahiomakone]

Henkilökohtaisesti tuntuu kyllä siltä, että pelisilmää joko on tai ei ole. Tai ainakin sen kehittäminen yhtä paljon kuin teknisen ja taktisen osaamisen on erittäin vaikeaa.. Taktisella osaamisella tarkoitan siis lähinnä sijoittumista, tiettyjä juoksulinjoja, karvaamista jne, pelisilmällä Littimäisiä oivalluksia. 

Pelisilmä on nimenomaan taktista osaamista, sijoittumista, tilanteiden ratkaisukykyä erilaisilla tavoilla ja se kehittyy pelaamalla ja taktisella valmennuksella. Ymmärrän kyllä, että jalkapallon seuraajilla on ollut läpi historian tarve mystifioida tiettyjä asioita, liittyy osaltaa huippupelaajien palvontaan. Tylsäähän se olisi, että todettaisiin jonkun olevan niin hyvä kuin on ainoastaan sen vuoksi, että on pelannut ja harjoitellut perkeleesti. Se kuitenkin on suurin osa totuudesta.

[neliö]

Yritä nyt hyvä mies saada edes ne yhdys  sanat oikein. Eikä pelkällä pallon pomputtelulla tee juurikaan mitään.

[V]

Pelisilmä on nimenomaan taktista osaamista, sijoittumista, tilanteiden ratkaisukykyä erilaisilla tavoilla ja se kehittyy pelaamalla ja taktisella valmennuksella. Ymmärrän kyllä, että jalkapallon seuraajilla on ollut läpi historian tarve mystifioida tiettyjä asioita, liittyy osaltaa huippupelaajien palvontaan. Tylsäähän se olisi, että todettaisiin jonkun olevan niin hyvä kuin on ainoastaan sen vuoksi, että on pelannut ja harjoitellut perkeleesti. Se kuitenkin on suurin osa totuudesta.

Todellisilla huipuilla suurin osatekijä on varmaan lahjakkuus. Itsestäni ei olisi hyvää tullut, vaikka olisin treenannut ja pelannut sata tuntia päivässä. Pelisilmään liittyen lahjakkudella tarkoitan lähinnä nopeaa älyä sekä reaktio- ja ratkaisukykyä. Treenaamalla ja pelaamalla nuo kehittyvät, mutta kaikki eivät toki ole samalla lähtöviivalla, eivätkä koskaan voi päästä samaan kuin lahjakkaimmat. Muuten toki olen samaa mieltä kanssasi.

Keneen tuo neliö äsken omassa viestissään viittasi  (E: taisi olla pääotsikkoon)

[kuusysi]

Saarelma-topicissahan tästä on ollut jo puhettakin. Ei sen punttisalin löytäminen niin vaikeata pitäisi olla, eikä edes lajiharjoitteiden kustannuksella. (Eikös Veikkausliigapelaajat ole ammattilaisia -> vähintään 40h viikossa on aikaa...) Ja nuorempanakin pitäisi pystyä monipuolisesti treenaamaan, esim. urheilulukioissa se lienee koko homman idea. Olisiko tässä nyt taustalla ihan puhdas laiskuus monen kohdalla ennemmin kuin ohjauksen puute? Oli miten oli, vaikuttaa hyvin paljon siltä että lisää ammattimaisuutta tarvitaan - tässäkin.

[Mikaeli]

Pelisilmä on nimenomaan taktista osaamista, sijoittumista, tilanteiden ratkaisukykyä erilaisilla tavoilla ja se kehittyy pelaamalla ja taktisella valmennuksella. Ymmärrän kyllä, että jalkapallon seuraajilla on ollut läpi historian tarve mystifioida tiettyjä asioita, liittyy osaltaa huippupelaajien palvontaan. Tylsäähän se olisi, että todettaisiin jonkun olevan niin hyvä kuin on ainoastaan sen vuoksi, että on pelannut ja harjoitellut perkeleesti. Se kuitenkin on suurin osa totuudesta.

Mun on pakko olla tästä eri mieltä. Suurin osa ammattijalkapalloilijoista on fyysisesti suunnilleen samalla tasolla, mutta "pelisilmissä" tuntuu löytyvän suuriakin eroja huippupelaajien välillä, vaikka noita taktisia asioita on harjoiteltu vähintäänkin yhtä paljon. Menepä huviksesi katsomaan vaikka b-junnujen harjoituksia, ryhmä on yleensä ollut koossa useita vuosia, mutta eri pelaajien pelikäsitykset ovat täysin eri tasolla, vaikka lähes jokainen tietää miten missäkin tilanteessa tulee sijoittua jne. Suurin osa totuudesta on minun mielestäni siinä, että pelisilmä on pitkälti synnynnäistä ja sitä on vaikeampi harjoittaa kuin fyysisiä, teknisiä tai taktisia ominaisuuksia. Pelisilmällä tarkoitan kykyä nähdä kentällä suurempia kokonaisuuksia, pelaajien tulevaa liikehdintää eli käytännössä yleistä pelin ymmärtämistä.

[V]

Mun on pakko olla tästä eri mieltä. Suurin osa ammattijalkapalloilijoista on fyysisesti suunnilleen samalla tasolla, mutta "pelisilmissä" tuntuu löytyvän suuriakin eroja huippupelaajien välillä, vaikka noita taktisia asioita on harjoiteltu vähintäänkin yhtä paljon. Menepä huviksesi katsomaan vaikka b-junnujen harjoituksia, ryhmä on yleensä ollut koossa useita vuosia, mutta eri pelaajien pelikäsitykset ovat täysin eri tasolla, vaikka lähes jokainen tietää miten missäkin tilanteessa tulee sijoittua jne. Suurin osa totuudesta on minun mielestäni siinä, että pelisilmä on pitkälti synnynnäistä ja sitä on vaikeampi harjoittaa kuin fyysisiä, teknisiä tai taktisia ominaisuuksia. Pelisilmällä tarkoitan kykyä nähdä kentällä suurempia kokonaisuuksia, pelaajien tulevaa liikehdintää eli käytännössä yleistä pelin ymmärtämistä.

Itse sanon edelleen, että lahjakkuus on synnynnäistä, pelisilmä itsessään ei. Ks. aiempi viestini pari viestiä ylempänä.

Edit: eli selvennetään nyt vielä. Pelisilmä ei ole synnynnäistä, mutta lahjakkaimmilla, eli niillä joilla on nopeat aivot ja hyvä ratkaisukyky, pelisilmä kehittyy muita nopeammin treenaamisen ja pelaamisen kautta.

[kulmahiomakone]

Todellisilla huipuilla suurin osatekijä on varmaan lahjakkuus. Itsestäni ei olisi hyvää tullut, vaikka olisin treenannut ja pelannut sata tuntia päivässä. Pelisilmään liittyen lahjakkudella tarkoitan lähinnä nopeaa älyä sekä reaktio- ja ratkaisukykyä. Treenaamalla ja pelaamalla nuo kehittyvät, mutta kaikki eivät toki ole samalla lähtöviivalla, eivätkä koskaan voi päästä samaan kuin lahjakkaimmat. Muuten toki olen samaa mieltä kanssasi.

Lahjakkuus ja lahjakkuus... Mitä se lahjakkuus on? Ratkaisut tulevat pallopeleissä ns. selkäytimestä, ei siinä älykkyyttä tai ongelmanratkaisukykyä tarvita. Kautta futiksen historian kentillä on esiintynyt vajaaälyisiä kavereita, jotka kuitenkin ovat jalkapalloa pelatessaan luoviin ja oivaltaviin ratkaisuihin kyenneet. Perustana kaikilla luovilla pelaajilla on loistava tekniikka, joka on ensinnäkin suonut ajan katsoa ja toisekseen mahdollisuuden toteuttaa ne syötöt mitä on nähnyt.

Kaikki eivät tietenkään ole samalla lähtöviivalla, identtisiä kaksosia lukuunottamatta, mutta kaikilla on mahdollisuudet huipuiksi. Jos joskus löydetään se geeni, jonka ansiosta Zidane pystyi antamaan oivaltavampia syöttöjä kuin moni muu, uskon siihen, että lahjakkuus on kaiken perusta. Mutta kunnes näin tapahtuu, harjoittelu ja loputon pelaaminen ovat kaiken perusta - kuten oli Zidanella.

[kulmahiomakone]

Mun on pakko olla tästä eri mieltä. Suurin osa ammattijalkapalloilijoista on fyysisesti suunnilleen samalla tasolla, mutta "pelisilmissä" tuntuu löytyvän suuriakin eroja huippupelaajien välillä, vaikka noita taktisia asioita on harjoiteltu vähintäänkin yhtä paljon. Menepä huviksesi katsomaan vaikka b-junnujen harjoituksia, ryhmä on yleensä ollut koossa useita vuosia, mutta eri pelaajien pelikäsitykset ovat täysin eri tasolla, vaikka lähes jokainen tietää miten missäkin tilanteessa tulee sijoittua jne. Suurin osa totuudesta on minun mielestäni siinä, että pelisilmä on pitkälti synnynnäistä ja sitä on vaikeampi harjoittaa kuin fyysisiä, teknisiä tai taktisia ominaisuuksia. Pelisilmällä tarkoitan kykyä nähdä kentällä suurempia kokonaisuuksia, pelaajien tulevaa liikehdintää eli käytännössä yleistä pelin ymmärtämistä.

Niissä harkoissa mitään lahjakkuuseroja näe. Ainoastaan sen näkee, että toiset ovat pelanneet enemmän pihoilla, kaduilla, taloyhtiöiden nurmialueilla, puistoissa, seuran mukana kuin toiset. Mä olen nähnyt ihan tarpeeksi junnujen harjoituksia ja pelejä, että mun niitä tarvitsisi mennä katsomaan. Jokaisella junnulla on edellytykset kehittää pelisilmäänsä, mutta hyvän pelisilmän hankkiminen vaatii paljon enemmän kuin suomalaisen junnujoukkueen treenit kolme neljä kertaa viikossa. Se ei riitä edes vähää alkuun. Todellinen "työ" tehdään kavereiden kanssa höntsäämällä tunteja ja tunteja seuran treenien ulkopuolella. Siinä niitä pelitilanteita näkee ja oppii. Oppii hakemaan seinät ja pelaamaan ne. Oppii näkemään paikat tikkareille ja antamaan ja hakemaan ne.

Kyse on loputtomasta määrästä tilanteita ja niiden toistamista. Mitä enemmän pelaa, sitä enemmän näkee tilanteita ja sitä enemmän tulee toistaneeksi erilaisia ratkaisuja. Oppiminen ei ole tietoista, mutta kun on parisataa kertaa ollut samankaltaisessa tilanteessa osaa alitajuisesti valita hyvän ratkaisun ja välttää huonoja.

[Mikaeli]

Niissä harkoissa mitään lahjakkuuseroja näe.

Käsittääkseni en puhunut mitään lahjakkuudesta.. Noh, nämähän ovat näitä mielipidekysymyksiä, joihin ei voi nykyisellä tiedon määrällä löytää vastausta.

Lahjakkuus on yksi suurista osa tekijöistä tiellä jalkapalloammattilaisuuteen, toinen on harjoittelu. Täytyy silti sanoa, että tiedän pelaajia, jotka ovat päässeet varsin vähäisellä harjoittelulla (ts. ilman omatoimista harjoittelua) ulkomaille ammattilaiseksi, mutta tiedän myös pelaajia, jotka kovallakaan harjoittelulla eivät ole kakkosdivaritasoa kummempia pelaajia..

[timpe90]

Lajinomainen lihasmassa on kaiken a ja o. Bodarilihaksista ei tosiaankaan ole futiksessa mitenkään erityistä hyötyä, kuten on nähty esim Forssellin tapauksessa. Kaikki liikkuvuus, jäntevyys, ketteryys jne ovat poissa ja tilalla on vain lihasmassaa.

Ehkä parhaimpana osoituksena jäntevyyden ja oikeanlaisen lihaksiston merkityksestä on vaikka Ronaldinho ja Kristiina Ronaldo. Molemmat toki osaavat tarpeen tullen kaatuakin, mutta on molemmilla voimaakin aivan uskomattomasti hentoiseen kroppaansa nähden. Mieleen tulee mm tämä Ronaldinhon maali Chelsea vastaan, josa bodari-Terry juoksee päin Ronaldinhoa koko voimallaan ja tulos on se että törmää muuriin nimeltä Ronaldinho ja keräilee kamojaan vielä pitkään sillä aikaa kun Ronaldinho juoksee läpi ja tekee maalin. http://www.youtube.com/watch?v=a_Clnpjg6xE

Mjitööh!!!
Terry bodari? mieshän näyttää perus duunarilädiltä, jolle on muutama olutkin maistunut. Nyt taisi mennä Ballackit ja terryt sekaisin...
Faktaa kehiin:
John TERRY Football Profile - Yahoo! Sport
Football - Profile - TERRY - John. ... John TERRY. 26 | Chelsea Defender Height: 1.82m. Weight: 75.00kg.
RONALDINHO - Football Profile - Yahoo! Sport
RONALDINHO. 10 | FC Barcelone Midfielder Height: 1.82m. Weight: 76.00kg

[Jii]

Selittäisikö joku, mikä erottaa "lajinomaisen lihasmassan" ja "bodarilihasmassan"? Sijainti

[Ior Bock]

Meinataan varmaan räjähtävää sekä kestävää voimaa vs. Lihasmassa

Mielestäni kaikki ovat tärkeitä, Räjähtävällä voimalla saa spurtteja voimaa vetoihin jne... Kestävällä jaksaa vääntää kaksinkamppailuissa eikä lihakset mene heti tukkoon 60mon pelin jälkeen ja massalla vähän molempia mutta tärkein on varmaan paino, eli voimaa vetoihin ja kovuutta kaksinkamppailuihin, kyllähän jokainen tietää kumpi voittaa taistelupallon jos on 180cm ja 75kg kaveri vastaan 180cm ja 65kg kaveri, samalla jokainen tietää että vedossa on enemmän voimaa kun jalassa on enemmän painoa.

[timpe90]

Topicin otsikossa vinhaa perää. Tunnen muutamia veikkausliiga-pelaajia, jotka edustavat/ovat edustaneet eri seuroja mm. Tamu, Jaro, Inter. Kyseisissä joukkueissa voimaharjoittelu(itse joskus jopa paikan päällä todistanut :) on suunnittelun ja toteutuksen tasolla ollut jokseenkin amatöörimäistä puuhastelua. Saliharjoituksissa on pääsääntöisesti tehty kuntopiirimäistä kiertoharjoittelua, tyylin "tee tossa kymmenen ja seuraavassa viisitoista" "äh, tehdään kaikki samoilla painoilla, ei jaksa vaihtaa."
Ei henkilökohtaisia ohjelmia(tietenkin innokkaimmat niitä saavat jos janoavat) ei suurempia tekniikkaopastuksia. Kaiken huippuna Interin janari joka teki ympäri kauden samaa 3x10 perusvoima ohjelmaa, tietenkin kaikki lihasryhmät kerralla treenaten.
Kyseessä olivat kuitenkin nuoret pelaajat, joilla kyllä intoa riitti pallon kanssa kikkailemiseen(oikein). Mutta kun kehityksen kannalta tärkeä fysiikkaharjoittelu on lapsenkengissä, ei voida puhua ammatilaisurheilioista.

[kuusysi]

Topicin otsikossa vinhaa perää. Tunnen muutamia veikkausliiga-pelaajia, jotka edustavat/ovat edustaneet eri seuroja mm. Tamu, Jaro, Inter. Kyseisissä joukkueissa voimaharjoittelu(itse joskus jopa paikan päällä todistanut :) on suunnittelun ja toteutuksen tasolla ollut jokseenkin amatöörimäistä puuhastelua. Saliharjoituksissa on pääsääntöisesti tehty kuntopiirimäistä kiertoharjoittelua, tyylin "tee tossa kymmenen ja seuraavassa viisitoista" "äh, tehdään kaikki samoilla painoilla, ei jaksa vaihtaa."
Ei henkilökohtaisia ohjelmia(tietenkin innokkaimmat niitä saavat jos janoavat) ei suurempia tekniikkaopastuksia. Kaiken huippuna Interin janari joka teki ympäri kauden samaa 3x10 perusvoima ohjelmaa, tietenkin kaikki lihasryhmät kerralla treenaten.
Kyseessä olivat kuitenkin nuoret pelaajat, joilla kyllä intoa riitti pallon kanssa kikkailemiseen(oikein). Mutta kun kehityksen kannalta tärkeä fysiikkaharjoittelu on lapsenkengissä, ei voida puhua ammatilaisurheilioista.

Ei jumalauta... Kyllä sen arvasi että se on amatöörimäistä mutta toihan kuulostaa täysin naurettavalta. Parempi toki kuin ei mitään, mutta ei kovin paljon. Pelin tasoon kantaa ottamatta Briteissä alasarjapelaajatkin on hurjassa kunnossa, sisältäen myös nuoret. Jotain tarttis tehdä...

[Jii]

Meinataan varmaan räjähtävää sekä kestävää voimaa vs. Lihasmassa

Mielestäni kaikki ovat tärkeitä, Räjähtävällä voimalla saa spurtteja voimaa vetoihin jne... Kestävällä jaksaa vääntää kaksinkamppailuissa eikä lihakset mene heti tukkoon 60mon pelin jälkeen

Tässä menee nyt vähän puurot ja vellit sekaisin. Voima on voimaa. Se on yhdistelmä lihasmassaa ja keskushermoston valmiutta sen käyttöön. Muut asiat on sitten muita asioita, joita toki voi harjoitella siinä missä voimaakin.

[Isopää]

Tähän täysin sama. Voima- ja fyysinen harjoittelu Suomessa, sekä junnuissa että aikuisissa, on todella amatöörimäistä. Samoin ravintoon ei kiinnitetä ollenkaan huomiota. Tästä on ollut foorumilla keskustelua ennenkin, ja olen asiasta tainnut itsekin avautua.

Punttiharjoittelusta liikkuu tosiaan vieläkin jalkapallopiireissä se harhaluulo, että kova voimaharjoittelu jotenkin välttämättä jäykistää ja hidastaa. Sitten tehdään joku "jalkapalloilijoille suunnattu" ohjelma, joka on juuri sellainen jonkun tässäkin topicissa mainitsema 3*10 toistoa satunnaisia laitteita ja jonka kaikki tekevät samalla tavalla ja samoilla painoilla. Muista lajeista ja maailmalta ei tajuta ottaa mallia esim. siitä, että tehtäisiin välillä useampijakoista voimaharjoitteluohjelmaa salilla ja välillä yksijakoista. Kesto-, perus- ja maksimivoimaharjoittelunkaan eroa ei ilmeisesti ymmärretä.

Toisaalta ollaan muka huolissaan siitä, että pelaajat jäykistyvät, mutta oikeaan liikkuvuusharjoitteluun ja vartalonhallintaan ei kiinnitetä mitään huomiota. Venyttelyt ovat Suomessa pelkkä vitsi, muusta vartalonhallintaan liittyvästä treenaamisesta puhumattakaan. Nopeuden ja voimatuoton kannalta elastisuus, liikkuvuus ja vartalonhallinta ovat kuitenkin aika tärkeitä asioita.

Kuten tässäkin topikissa on jo moni kirjoitellut, ravintoon liittyvä asiantuntemus on Suomessa mahdollisesti vieläkin huonommalla mallilla kuin fyysinen valmennus. Paras esimerkki tästä on eräs ykkösdivarijoukkue, jossa taannoin lounasetuna oli Mäkisen sedän hampurilaisravintola. Samoin junnuissa ei ymmärretä korostaa ollenkaan syömisen merkitystä. Murrosikäiselle nuorelle jalkapalloilijalle olisi tärkeintä, että syö tasaisesti koko päivän ajan ainakin 5-6 kertaa päivässä.

Samoin, jos halutaan, että pelaajat eivät olisi tässä iässä pelkkää luuta ja nahkaa, voisi yrittää kiinnittää huomiota joihinkin perusasioihin.
Esimerkiksi noin 12 kertaa viikossa harjoitteleva nuori on 12 kertaa viikossa kudoksia polttavassa tilassa, eli kataboliassa, jos ei tankata energiaa harjoituksen jälkeen. Näin lihasmassan kasvamiselle ei anneta pienintäkään mahdollisuutta. Tähän riittäisi mainiosti joku hedelmä, jossa on tarpeeksi hiilihydraattia insuliinireaktion aikaansaamiseksi. Sen jälkeen heti kotona joku ruoka. Tämänkin voisi junnulle (tai aikuiselle) kertoa siten, että heti treenin jälkeen banaani ja kotona ruoka. Ei minulle ainakaan junnuissa kukaan yrittänyt opettaa, miten syödä. Ensimmäisen kerran joskus parikymppisenä oli jotain ravintoneuvonnan yritystä, sekin muun lajin yhteydestä.

[Mikaeli]

Työkaveri on entinen ammattijääkiekkoilija, joka on pelannut suurseuroissa sekä Suomessa että Ruotsissa. Hänen mukaansa jääkiekkojoukkueet treenaavat pääasiassa moninivelliikkeitä eli kyykkyä, tempausta, rinnallevetoa, tempausvalaa, dippiä, militaaria (pystypunnerrus seisten) sekä todella paljon keskivartaloa vahvistavia liikkeitä. Tämä on myös se trendi mihin minun mielestäni jalkapallon voimaharjoittelussa tulisi pyrkiä, sillä useat pelaajat tuntuvat olevan enemmän kiinnostuneita rinta- ja hauistreenistä kuin lajinomaisista liikkeistä. Totta kai sillä erotuksella, että jalkapallossa painotetaan enemmän ala- kuin yläkropan treenaamista. Lisäksi toistomäärät ovat täysin erit harjoitus- ja pelikaudella, eli harjoituskaudella > 8-10 ja kauden aikana pääasiallisesti < 8-10 pl. palauttavat punttitreenit. Kyllähän eristäviä liikkeitäkin välillä tehdään, mutta harvoin verrattuna pääliikkeisiin.. 

Edit: Ja ravintotietouteen pitäisi myös panostaa huomattavasti nykyistä enemmän.

[kuusysi]

Työkaveri on entinen ammattijääkiekkoilija, joka on pelannut suurseuroissa sekä Suomessa että Ruotsissa. Hänen mukaansa jääkiekkojoukkueet treenaavat pääasiassa moninivelliikkeitä eli kyykkyä, tempausta, rinnallevetoa, tempausvalaa, dippiä, militaaria (pystypunnerrus seisten) sekä todella paljon keskivartaloa vahvistavia

Tempausvala on jo tosi pro-meininkiä, ei ole tullut vastaan sitten nuoruuden painonnostopäivien. Mutta hyviä liikkeitä nuo ovat, ja nimenomaan räjähtävää voimaa sekä keskivartalon hallintaa tarvitaan niin kääkässä kuin futiksessakin.

Edit: Ja ravintotietouteen pitäisi myös panostaa huomattavasti nykyistä enemmän.

  Luin "ravintolatietouteen"...

[Isopää]

Työkaveri on entinen ammattijääkiekkoilija, joka on pelannut suurseuroissa sekä Suomessa että Ruotsissa. Hänen mukaansa jääkiekkojoukkueet treenaavat pääasiassa moninivelliikkeitä eli kyykkyä, tempausta, rinnallevetoa, tempausvalaa, dippiä, militaaria (pystypunnerrus seisten) sekä todella paljon keskivartaloa vahvistavia liikkeitä. Tämä on myös se trendi mihin minun mielestäni jalkapallon voimaharjoittelussa tulisi pyrkiä, sillä useat pelaajat tuntuvat olevan enemmän kiinnostuneita rinta- ja hauistreenistä kuin lajinomaisista liikkeistä.

Näinpä juuri. Tempauksen ja rinnallevedokin voisi aloittaa keppijumppana jo 14-15 vuotiaana. Oppisi tekniikan, ja samalla tulisi liikkuvuutta sekä vartalonhallintaa. Keskivartalon vahvistamiseen voisi käyttää monia muita liikkuvuutta, notkeutta ja vartalonhallintaa vaativia liikkeitä. Esim. vatsajalannostoja tehdään aika paljon muissa lajeissa, mutta en ole futiksessa niitä juuri nähnyt tehtävän.

Noista eristävistä liikkeistä sen verran, että jalkapalloilija voi mielestäni tehdä niitä pääliikkeiden jälkeen vaikka kuinka paljon tarpeensa mukaan. Lihaksisto tottuu ja mukautuu tietynlaiseen rasitukseen ja eristävillä liikkeillä voi kuitenkin helposti tuoda vaihtelua, jolla painoilla tapahtuvasta voimaharjoittelusta saadaan monipuolisempaa. Tietenkin lajinomaisia harjoitteita tehdessä sitä monipuolisuutta pitää saada ennen kaikkea kuvaamallasi tavalla siten, että ei totuteta lihaksia tiettyyn rasitustasoon tekemällä samoja ohjelmia samoilla toistomäärillä kaudesta toiseen.   

[Sportacus]

Selittäisikö joku, mikä erottaa "lajinomaisen lihasmassan" ja "bodarilihasmassan"? Sijainti

Ero on lihasmassan laadussa ja sijainnissa. Bodaus ei ole urheilua, joten siinä ei lihasmassaa hankita suorituskyvyn vaan estetiikan ehdoilla. Bodari haluaa lihaksia sellaisiin paikkoihin, joissa jalkapallossa liiasta lihasmassasta ei ole hyötyä, vaan haittaa. Jalkapalloilija ei tee oikein mitään suurilla hauiksilla, mutta bodarilla pitää olla isot hauikset. Jalkapalloilija haluaa pakaroihin paljon voimaa, mutta monet bodarit taas rajoittavat pakaroiden kasvattamista, koska heidän mielestään on esteettisempää paksummat reidet ja pienemmät pakarat. Toinen juttu sitten on lihasmassan laatu. Bodari haluaa isot lihakset, jalkapalloilija taas paljon voimaa tuottavat lihakset. Bodarit pyrkivät kasvattamaan varsinaisten lihassolujen lisäksi myös solujen välisen massan määrää, joten bodari vetää pitkiä sarjoja hyvällä tuntumalla ja pumppaa lihaksen turvoksiin. Jalkapalloilija taas haluaa nimenomaan kasvattaa sen varsinaisen lihassolun kokoa, joten hänen kannattaa harjoitella hieman toisin.

Bodarilla ei myöskään ole tukilihaksilla niin väliä, koska laji ei sisällä mitään varsinaista urheilusuoritusta. Bodari voi pumppailla jalkojansa jalkaprässillä ja reidenojennuksilla ja -koukistuksilla, mutta tällöin keskivartalon tukilihakset eivät välttämättä kehity samassa tahdissa kuin jalat. Jalkapalloilijan taas kannattaa tehdä kyykkyjä ja painonnostoliikkeitä, jolloin tukilihaksetkin vahvistuvat ja saatua voimanlisäystä pystytään hyödyntämään tositilanteessa. Keho on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki, siksi kannattaa treenata suuria moninivelliikkeitä vapailla painoilla, jolloin jokainen lenkki treenautuu samalla.

Ja sitten on toki myös tuo hermostopuoli. Jalkapalloilijan kannattaa pyrkiä lisäämään voimantuottoa mahdollisimman paljon hermostoa treenaamalla, jolloin maksimivoima lisääntyy kehon painon lisääntymättä. Suhteellinen voima on nimenomaan se mitä halutaan lisätä, joten kehon painoa ei kannata liikaa nostaa.

Punttiharjoittelusta liikkuu tosiaan vieläkin jalkapallopiireissä se harhaluulo, että kova voimaharjoittelu jotenkin välttämättä jäykistää ja hidastaa. Sitten tehdään joku "jalkapalloilijoille suunnattu" ohjelma, joka on juuri sellainen jonkun tässäkin topicissa mainitsema 3*10 toistoa satunnaisia laitteita ja jonka kaikki tekevät samalla tavalla ja samoilla painoilla. Muista lajeista ja maailmalta ei tajuta ottaa mallia esim. siitä, että tehtäisiin välillä useampijakoista voimaharjoitteluohjelmaa salilla ja välillä yksijakoista. Kesto-, perus- ja maksimivoimaharjoittelunkaan eroa ei ilmeisesti ymmärretä.

Toisaalta ollaan muka huolissaan siitä, että pelaajat jäykistyvät, mutta oikeaan liikkuvuusharjoitteluun ja vartalonhallintaan ei kiinnitetä mitään huomiota. Venyttelyt ovat Suomessa pelkkä vitsi, muusta vartalonhallintaan liittyvästä treenaamisesta puhumattakaan. Nopeuden ja voimatuoton kannalta elastisuus, liikkuvuus ja vartalonhallinta ovat kuitenkin aika tärkeitä asioita.

Tuo on erittäin totta. Tässä hyvä artikkeli voimaharjoittelusta nopeuslajeissa. Oikein tehty voimaharjoittelu ei todellakaan kangista ja hidasta:
http://www.keho.net/artikkelit/naytaartikkeli/Voimaharjoittelun-tarpeellisuus-nopeuslajeissa-180

[Sportacus]

Näinpä juuri. Tempauksen ja rinnallevedokin voisi aloittaa keppijumppana jo 14-15 vuotiaana. Oppisi tekniikan, ja samalla tulisi liikkuvuutta sekä vartalonhallintaa. Keskivartalon vahvistamiseen voisi käyttää monia muita liikkuvuutta, notkeutta ja vartalonhallintaa vaativia liikkeitä. Esim. vatsajalannostoja tehdään aika paljon muissa lajeissa, mutta en ole futiksessa niitä juuri nähnyt tehtävän.

Juuri tuollaisela keppijumpalla aloitetaan voimaharjoittelu jääkiekkopuolella, ilmeisesti jossain 13 ikävuoden paikkeilla. Mutta tosiaan pelkällä kepillä siinä vaiheessa. Ja tuon ikäiset jääkiekkojunnut tekevät myös jo aitakävelyjä, hyppyjä, jne. Melkoinen ero futisjunnujen harjoitteluun...

Noista eristävistä liikkeistä sen verran, että jalkapalloilija voi mielestäni tehdä niitä pääliikkeiden jälkeen vaikka kuinka paljon tarpeensa mukaan. Lihaksisto tottuu ja mukautuu tietynlaiseen rasitukseen ja eristävillä liikkeillä voi kuitenkin helposti tuoda vaihtelua, jolla painoilla tapahtuvasta voimaharjoittelusta saadaan monipuolisempaa. Tietenkin lajinomaisia harjoitteita tehdessä sitä monipuolisuutta pitää saada ennen kaikkea kuvaamallasi tavalla siten, että ei totuteta lihaksia tiettyyn rasitustasoon tekemällä samoja ohjelmia samoilla toistomäärillä kaudesta toiseen.

Minusta noista eristävistä liikkeistä ei välttämättä ole futiksessa juurikaan hyötyä, edellämainitusta syistä. Tokihan niitä voidaan käyttää kuntoutuksessa ja lihastasapainon ylläpitämiseen, mutta varsinaiseen voimanlisäykseen niitä en kyllä juuri käyttäisi.

[member of global family]

Juho Mäkelä kuulemma otti 170kyykystä(todennäkisesti puolikyykky) ja oli siinä klubin kovin. VPS:ssä yhdessä vaiheessa voimatavoitetasot joihin vähintään pyrittiin olivat kyykky 140, penkki 80 ja rinnalleveto 80, kuulemma näistä jäätiin osan kohdalla. En tiedä mitä voimatasoja maailmalla on, mutta noi Vepsun tasot saavuttaa liian helposti.

[Jii]

Juuri tuollaisela keppijumpalla aloitetaan voimaharjoittelu jääkiekkopuolella, ilmeisesti jossain 13 ikävuoden paikkeilla. Mutta tosiaan pelkällä kepillä siinä vaiheessa. Ja tuon ikäiset jääkiekkojunnut tekevät myös jo aitakävelyjä, hyppyjä, jne. Melkoinen ero futisjunnujen harjoitteluun...

Enpä tosiaan muista, että futiksessa olisi ikinä treenattu yhtä kovaa kentän ulkopuolella kuin kendossa (molempia pelasin siis).

VPS:ssä yhdessä vaiheessa voimatavoitetasot joihin vähintään pyrittiin olivat kyykky 140, penkki 80 ja rinnalleveto 80

Nämä muuten menivät rikki silloisilta 16v klopeilta

[Mikaeli]

Tempausvala on jo tosi pro-meininkiä, ei ole tullut vastaan sitten nuoruuden painonnostopäivien. Mutta hyviä liikkeitä nuo ovat, ja nimenomaan räjähtävää voimaa sekä keskivartalon hallintaa tarvitaan niin kääkässä kuin futiksessakin.

  Luin "ravintolatietouteen"...

Ravintolatietouteen panostetaan jo tarpeeksi..  Itekin tutuistuin tempausvalaan työkaverin opastuksella, otettiin niitä salilla pelkällä tangolla ja "bodarit" naureskeli. Lopputulema; kukaan "bodareista" ei vetässy kymmentä puhdasta edes pelkällä kepillä. Kaikille Veikkausliigan kuntovalmentajille, tässä ilmainen ohjelma. Supersarjana mahdollisimman räjähtävästi kolme kiertoa ja kymmenen toistoa minuutin palautuksella; tempaus, työntö (ei raakana, vaan kyykyn kautta) ja grasshopper (roikutaan tangossa ja nostetaan jalat tankoon). Sen jälkeen niitä eristäviä omasta ohjelmasta..

E: Siis molemmat tempaus ja työntö kyykyn kautta..

[pena pena]

Suomalaisen jalkapalloilijan heikoin kohta on päänupin sisällä!

Onko kukaan koskaan kuullut suomalaisen jalkapallojoukkueen psyykkisestä valmennuksesta?