niin usein Lambin voitettua pääpallon kakkospallosta ei ollut kamppailemassa ketään.
Lambin voittamat pääpallot ovat laskettavissa yhden käden sormilla viimeisissä otteluissa. Tai ainakin peliä edistävien pääpallojen voitot, jos halutaan saivarrella. Yleisestikin ottaen kyseenalaistan englantilaistyyppisen roikkupallojen heittelyn rankkarialueelle tilanteessa, jossa terävimmän hyökkäyskärjen muodostaa Johansson, Daja ja Kolkka. Tähän kuitenkin ajaudutaan, koska Suomen hyökkäyspään pelaajien palloton pelaaminen on liian heikkoa. Riittävää tukea pallolliselle ei osata antaa, helpot syötöt on liian vähissä ja hyökkääjien pystyynjuoksyt/ristiin leikkaamiset ovat olemattomia. Tämä ajaa Suomen siihen tilanteeseen, jossa hyökkäykset ovat näennäisiä haastoja laidasta, jotka päätyvät lähes poikkeuksetta heikkoon keskitykseen tilanteessa, jossa useinkaan ei maalilla ole edes 1vs2 tilannetta. Itse haluaisin nähdä enemmän lyhytsyöttöpeliä, seinäsyöttöjä ja yleisesti ottaen tasapainoisempaa aluepeliä. Suurin asia kuitenkin on se, että suomen tilanteet tulee yksittäisistä hyvistä suorituksista (tai vastustajan huonoista), ei Suomen hyvän taktisen pelin ansiosta. Hodgson osaa taktisen pelin puolustettaessa, mutta hyökkäyspäässä hänen pelityylinsä ei sovi suomalaisille, joiden henkilökohtainen taitotaso ei lopulta ole riittävä ratkaisemaan otteluita yksilösuorituksilla.
