Mitäköhän hodgsonin olisi pitänyt tehdä eri tavalla että jossain oltaisiin edes jossain määrin tyytyväisiä?
Todella äkkiseltääkin keksin muutaman pointin:
-Hyökkäävämpi pelitapa kääpiöitä vastaan. Yltiövarovainen, puolustukseen perustuva, pelitapa kun ei välttämättä ole paras vaihtoehto joka tilanteessa. Vai oliko tappio Azereille ja tasapeli Armenialle todella maksimi, johon Suomi olisi voinut pystyä? Pelitapojen variaatiot ja vastustajan mukaan valittava pelitapa vaikuttaa yhdeltä Hodgsonin suurimmista heikkouksista.
-Täydelliset jäätymiset. Okei, Suomi loi paikkoja ihan ok esimerkiksi Armeniaa vastaan, mutta jos 70 minuutilla on 0-0 taululla, niin olisikohan ollut jo aika kokeilla jotain muuta? Belgiaa vastaan
AIKAA KULUTTAVA vaihto 90-minuutilla. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta tuossa tilanteessa. Mitä vittua? Tuossa vaiheessa täysin turha vaihto - Sefki kylmänä miehenä pariksi minuutiksi sisään eikä todellakaan ehdi vaikuttaa pelin kulkuun mitenkään. Mitä siinä olisi hävitty, jos tuo vaihto olisi tehty esimerkiksi parikymmentä minuuttia ennen loppua? Tinttihän oli raskaalla kentällä selvästi väsynyt, eikä enää saanut mitään aikaan. Mitä siinä olisi hävitty, jos 70 minuutilla koko ottelun varjojen rajamailla taapertanut Kolkka olisi vaihdettu Väyryseen? Näitä vaihtojahan asiantuntijat(?) vaativat niin selostamossa kuin studiossakin. Mielestäni päivänselviä ja ehdottomasti tilanteeseen sopivia vaihtoja. Jokainen varmasti näki, ettei Kolkka tule saamaan mitään aikaan koko ottelussa, eikä Tintti enää jaksa. Vai?
-Kykenemättömyys ottaa riskejä. Täysin samaa mieltä, että Suomi ei yksilöinä ole aivan samalla tasolla, kuin lohkon terävin kärki. Mutta, nyt sitä jatkopaikkaa todella on tarjottu. Miksi silloin ei isketty ja isketty täysillä, riskejäkin ottaen, kun mahdollisuus oli? Käytännössä vaihtoja ja hyökkäykseen panostamista erityisesti kahdessa viime ottelussa, ottelujen loppupuolella (enkä nyt tarkoita sitä vitun 90. peliminuuttia). Pisteet edes toisesta olisi saattanut riittää, mutta nyt kaikki jätettiin äärimmäisen vaikean viimeisen karsintaottelun varaan. Jos Portugali tuossa ottelussa pelaa vielä kisapaikasta, ja Suomi on pakkovoiton edessä, on se helvetisti kovempi paikka kuin yrittää heittää lisää löylyä silloin, kun Suomella on ollut draivi päällä niin kotona Puolaa vastaan kuin vieraissa Belgiaa vastaan.
Tottakai niitä pienempiä vastaan olisi kiva nähdä eroa hieman isommilla numeroilla mutta kuitenkin.
"Isommin numeroin"? Jos nyt lähdetään siitä, että ihan 1-0 -voitot riittää kääpiöitäkin vastaan. Yksi ottelu kääpiötä vastaan, jossa menetetään pisteitä, on vielä anteeksiannettavissa. Siihen päälle sitten turpakeikka Azereissa, niin eiköhän tuossa ole jo hieman liikaa. Jos Suomi haluaa kisoihin, ei noin paljon tasoitusta (4 pistettä) voida antaa kääpiöitä vastaan. Etenkin, kun Hodarin joukkue oli kykenemätön voittamaan kärkipään joukkueita kotonaan. Jopa hävisi Serbialle.
Mutta siihen materiaaliin. ja miten hodgson siitä repii irti/jättää hyödyntämättä
a)suomella ei ole yhtään ainoaa laitapakkia ringissä. Veli Lampi on ollut mukana mutta yhden laitapakin olemassaolo ei muuta tilannetta. Suomi ei voi nousta laitapakkien avulla kuin tiettyyn pisteeseen asti. Tämä poistaa monta taktista variaatiota,
Kalliolle ja Pasaselle laitapakin pelaaminen on kyllä ihan tuttua uran varrelta. Varsinaisia laitapakkeja joukkue ei kuitenkaan välttämättä edes tarvitse, kyllä neljän perinteisen topparin (/kolmen+yksi laitapakki) linja on ihan tuttu näky arvokisoihin selvinneissä maajoukkueissakin.
b)suomella ei ole yhtään laitalinkkiä tarvittavalla tasolla jotta saataisiin pelattua tehokkaasti laidalla. Kolkka,Sjölund,Nurmela?näähän on pelaajia joita sinne laitetaan paremman puutteessa, mutta ei sitä arvokisatasoa. Mahdollisesti joskus ääritalo,porokara mutta se on eri asia onko ne hyviä veikkausliigassa kuin maajoukkuetasolla
No tarvitseeko laitalinkkejä käyttää, jos niitä ei ole? Mielestäni ei. Monilla menestyvillä seuroilla on yksi - tai ei yhtään - varsinaista linkkiä. Yksi variaatio:
-------Forssell---Kuqi
-------------Losa
---Väyrynen-Roman-Tainio
Pelaajat heittelin hatusta, mutta noille paikoille maajoukkueessa pelaajia kuitenkin löytyy. Enemmän, kuin laitalinkeiksi.
Vahvuuksilla joita on hyvät topparit, hyvä asenne ja tahto yms.
Nyt olemme mielestäni yhden suuren ongelman parissa. Hodgson todella vaikuttaa uskovan, että heittopussejakin vastaan Suomen vahvuus on hyvä puolustuspeli. Mutta kun ei se näin vain ole, heittopusseja vastaan Suomi on jokaisella osa-alueella vastustajaa edellä. Tällöin pitää hyökätä kuin höyryjuna, aivan kuten Muurisen maajoukkue.
Hodgsonin pelitapa on varsin hyvä ennakkoon vahvempia vastaan. Mursun pelitavan puolesta liputan ennakkoon heikompia vastaan. Kutakuinkin saman tason joukkueita vastaan joku variaatio "vois olla ihan jees". Kukapa nämä asiat Suomen maajoukkueelle toisi?
Äänestys
